Ammattiliittolaiset ottivat Espanjanssa Robin Hoodin roolin: varastivat ruokaa kaupoista köyhille

Talouselämä

10.8.2012

 

Espanjan kriisin jatkuessa monilla espanjalaisilla ei ole enää edes varaa ruokaan. Apuun ovat astuneet ammattiliittolaiset, kertoo Business Insider.
Tällä viikolla 200 jäsentä Espanjan SAT-liitosta tekivät ryöstöretkiä moniin ruokakauppoihin Sevillassa.
Ammattiliiton jäsenet täyttivät kärryt perusruokatarpeilla ja jakoivat ruoat eri järjestöille.
”Kriisitilanteessa, kun ihmisten omaisuutta pakkolunastetaan, me haluamme pakkolunastaa niiltä, jotka pakkolunastuksia järjetävät, eli pankeilta ja ruokakaupoilta”, sanoi SAT-liiton johtaja Juan Manuel Sanchez Gordillo.
Espanjassa on vastustettu säästötoimia aktiivisesti viime kuukausina. Jokin aika sitten espanjalaiset kaivostyöläiset marssivat mielenosoituksellisesti kolme viikkoa, kunnes saapuivat Madridiin, jossa mielenosoitus muuttui väkivaltaiseksi.

Rahoituskeinottelu ja nälkäongelma

Euromaiden velkamäärät huimaavia 

Toimittaja: Petri Salo
Edit. Riikka Söyring
Verkkomedia.org


Iltasanomat 25.7.2012 kirjoittaa otsikkolla “Europalo nuolee Saksan portteja”. Toimittaja Iltasanomien artikkelissa on Mika Koskinen. Euromaiden velkojien verkoston laskelmat euromaiden velkamääristä ovat päätähuimaavat.
Reportaasin kaaviokuvasta voi laskea, että 17 euromaan yhteinen valtiovelka on tällä hetkellä noin 8 434 miljardia euroa.
Laskelma huomioi pelkästään euromaiden valtionvelat. Velkojen verkostoon ei ole laskettu  itsehallintoalueiden, kaupunkien, maakuntien tai kuntien velkasaldoja - eikä myöskään euroalueiden pankkien tai euroalueen ulkopuolisten EU-maiden velkasaldoja.
Jos ajatellaan, että noista valtiolainoista on niin sanotusti mätiä 35 prosenttia, niin tukipakettien tarve (kuten Euroopan rahoitusvakausväline ERVV tai Euoopan vakausmekanismi EVM) euroalueella on huikeat 2 951,9 miljardia euroa!
ERVV/EVM tukikapasiteetti lienee se 700 miljardia euroa. Ei ihme, että eurobondit  - eli valtiovelkojen yhdistäminen ja yhteisvastuulla hoitaminen - kiinnostavat.

Summat miljardeja euroja:

1. Saksa 2 111

2. Italia 1 946

3. Ranska 1 789

4. Espanja 774

5. Hollanti 402

6. Belgia 377

7. Kreikka 280

8. Itävalta 222

9. Portugali 189

10. Irlanti 174

11. Suomi 93

12. Slovakia

13. Slovenia 17

14. Kypros 13

15. Luxemburg

16. Malta 5

17. Viro 1

- Paljonko tuosta velkasaldosta on jo niin sanotusti mätää velkaa?
- Onko meillä varaa yhteisvaluuttaan?

Kreikalta käteinen loppumassa

Lähde: EU Observer
Toimittaja: Riikka Söyring
1.8.2012, Verkkomedia.org

Kreikalta käteinen loppumassa

Kreikan koalitiohallituksen kiistellessä keskenään siitä, mistä kohtaa budjettia leikataan kansainvälisen rahoittajaryhmän vaatimat 11,5 miljardia euroa, Kreikan apulaisvaltiovarainministeri Christos Staikouros tuli julkisuuteen ja varoitti, että Kreikalta ovat käteisvarat loppumassa. Ilman seuraavaa avustuspakettia käteisvarat ovat lähinnä nolla, Staikouros sanoo.
"Olemme kuilun reunalla. Emme saaneet luvattua avustuspakettia ja EKP odottaa saavansa maksun 20. elokuuta."
Konservatiivinen pääministeri Antonis Samaras on vakuuttanut Troikalle (Euroopan keskuspankki EKP, kansainvälinen valuuttarahasto IMF sekä EU), että leikkausten yksityiskohdat ilmoitetaan ensi viikolla.
Sosialistien johtaja, entinen valtiovarainministeri Evangelos Venizelos vastustaa enempiä leikkauksia palkkoihin ja eläkkeisiin, niistä on jo Troikan vaatimuksesta leikattu 30-50 prosenttia. Venizelos pelkää lisäleikkausten aiheuttavan vielä lisää sosiaalisia levottomuuksia.
Kreikan edellytetään maksavan EKP:lle 3,2 miljardia euroa tässä kuussa.
Euroopan komission puheenjohtaja, entinen kommunistinuori Jose Manuel Barroso ehätti ilmoittamaan, että "sanat eivät riitä, tarvitaan tekoja". Teoilla Barroso tarkoittaa lisäleikkauksia.
Saksa vaatii Kreikkaa pysymään sovituissa leikkauksissa tai tulee lähto eurosta.

Kreikka                                     taloustuhon partaalla - EU:n leikkausvaatimus on kuolemanspiraali Kreikkaa ajetaan todelliseen ahdinkoon. Uhrauksiin euroalueen suurpankkien säilymisen puolesta ollaan valmiita niittämään kokonaisia valtioita. Suhteutettuna Kreikan valtiontalouden leikkausvaatimus koettelee mielikuvitusta, mutta EU on armoton: Euroopan suurpankit on pelastettava! Toimittaja: Riikka Söyring 30.7.2012, Verkkomedia.org Kreikka taloustuhon partaalla - EU:n leikkausvaatimus on kuolemanspiraali Kreikan hallitus avustajineen on tavannut Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroson sekä kansainvälisen rahoitusalan tarkastusryhmän keskustellakseen uudesta kierroksesta leikkauksia, arvoltaan 11.5 miljardia euroa vuosien 2013 - 2014 aikana. "Leikkaukset ovat noin 5 prosenttia Kreikan bruttokansantuotteesta (GDP), ja ne tulevat tuhoamaan Kreikan talouden, jota on jo heikennetty jatkuvalla suoneniskennällä leikkaamalla toistuvasti sosiaaliturvaa viimeisten kolmen vuoden aikana", kirjoittavat John Vassilopoulos ja Alex Lantier Global Research´in artikkelissa ´Greek government, European officials plan billions in new social cuts´. Lantier´in ja Vassilopoulosin mukaan Kreikan jo ennestään heikoissa kantimissa olevasta sairaalajärjestelmästä aiotaan leikata 300 miljoonaa euroa. Kreikan kokoon nähden leikkaukset ovat massiivisia: suhteutettuna leikkaukset vastaisivat 802 miljardin dollarin leikkauksia Yhdysvaltain budjettiin, 82 miljardin punnan leikkauksia Isossa-Britanniassa tai 136 miljardin euron leikkauksia Saksassa. Leikkausten vaikutuksia kasvattaa Kreikan palkkatyöläisten tilanne, joiden palkkoja ja etuuksia on leikattu 30-50 prosenttia. Noin 30 prosenttia kreikkalaisista käyttää avustusjärjestöjen ilmaisklinikoita terveydenhuoltoonsa. Julkiseen - saati yksityiseen - terveydenhuoltoon ei ole varaa. Kreikalla on vaikeuksia maksaa velkojaan, koska EU:n, kansainvälisen valuuttajärjestö IMF:n ja Euroopan keskuspankki EKP:n vaatimukset talouskurista "ovat purreet", tosin omaan nilkkaan, sillä talouskurin seurauksena Kreikan talous on kutistumassa nopeammin kuin poliitikko ehtii sanoa ´vastuunkanto´. Kreikan talouden odotetaan supistuvan tänä vuonna 7 prosenttia. Kreikka on kuolemanspiraalissa. Joten miksi siis Euroopan komission varapuheenjohtaja Joaquin Almunia sanoi Wall Street Journalissa 25.heinäkuuta, juuri ennen Barroson Kreikan visiittiä, että Kreikka voi tarvita sovittua enemmän raha-apua, ja EU:n pitää olla valmis lisätukeen? "Kreikan ongelmat ovat valtavat, ja maata on tuettava sen ponnisteluissa", Kreikalle on annettava lisää rahaa, Almunia vetoaa. Vastaus saattaa löytyä saksalaispankeista: luottoluokittaja Moody´s laski 17 saksalaispankin luottoluokituksia niiden heikon tilanteen takia. Aiemmat Kreikalle annetut tukipaketit ovat päätyneet Kreikan kautta kierrettyään saksalaispankeille. Pankkituki naamioitiin "kriisimaiden auttamiseksi" jotta vältyttäisiin ikäviltä sisäpoliittisilta selkkauksilta - ja toki Saksan kannattaakin maksattaa omien pankkiensa tukeminen muilla euromailla eikä kaivaa omaa kukkaroaan. Omalla rahapussilla käyminen vaarantaisi ikävästi Saksan oman luottoluokituksen. Poliittinen tilanne Kreikassa Lantier´in ja Vassilopoulosin mukaan koalitiohallituspuolueet "Uusi demokratia" (ND), PASOK ja "Demokraattinen vasemmisto" (DIMAR) ovat kaikki jees-miehiä, jotka suostuvat mihin tahansa, mitä EU, IMF tai EKP käskee kun taas pseudovasemmistolainen SYRIZA edustaa näennäisoppositiota. SYRIZA on luvannut toimia "vastuullisesti" oppositiossa eli tukea EU:ta ja olemalla kehoittamatta lakkoihin. Tuloksena tällaisesta kokoonpanosta lienee aiheellista odottaa äärioikeiston vahvaa nousua Kreikassa. Armeijan kenraali Constantinos Zizias, "henkilökuntapäällikkö", on eronnut virastaan. Selityksenä Zizias esitti: "Minulle soitettiin kello kaksi aamuyöllä ja pyydettiin noutamaan lista, joka sisälsi ylennettävien ja erotettavien upseerien nimet. En voi hyväksyä sellaista sekaantumista velvollisuuksiini." Lantier ja Vassilopoulos arvelevat, että Ziziaksen tapaus on mahdollisesti jatkumoa armeijan sisäisille kiistoille, jotka alkoivat viime syksynä, kun silloisen PASOK-hallituksen pääministeri Giorgios Papandreou erotti koko armeijan ylimmän johdon huhuvyöryn kertoessa, että suunnitteilla oli vallankaappaus seurauksena uudesta ilmoituksesta lisättyä talouskuria ja leikkauksia. Leikkausilmoitukset nostattivat vastarintaa niin sanotussa ND:n puolustusryhmässä, johon kuuluu entistä armeijan kantahenkilökuntaa. Armeija on hyvin tyytymätöntä nykyiseen taloustilanteeseen sekä siihen, että armeijan henkilökunnan ylennykset,  alennukset sekä erottamiset ovat riippuvaisia puolueiden voimasuhteista. Euron puolesta taloustuhoon Euro on säästettävä - hinnalla millä hyvänsä, kuuluu virallinen poliittinen dogmi. Oikeassa elämässä hinta on työtä tekevien oikeuksien kuten lakko-oikeuden peruuttaminen sekä palkkojen alentaminen ja irtisanomisten helpottaminen, ei ainoastaan Kreikassa vaan myös Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Irlannissa - samoin kuin muissa EU-maissa. Kreikka on luvattu pitää euroalueessa, jos se tekee vaaditut leikkaukset - ja ajaa sitä kautta taloutensa tuhoutumaan. Toisena vaihtoehtona euroalueen pelastamiseen on tarjottu EKP:n suorittamaa, inflatoivaa "rahan painamista" eli rahakannan laajentamista; velan monetarisointia. Tämä "ratkaisu" syö rahan ostovoiman sekä yksityisten säästöjen arvon, mutta hyödyttää valtioita hävittämällä valtionvelkaa inflaation kautta. Molemmat "ratkaisumallit" ovat typeryyttä. EKP on myös syytänyt pankeille LTRO:n kautta halpaa rahaa yli biljoona euroa "talouden elvyttämiseksi" mutta yhtään talouskasvua ei ole näkynyt, päinvastoin. Lännen sisäinen kolonialismi valtaa markkinoita Työperäistä maahanmuuttoa on tarjottu ratkaisuna milloin mihinkin ongelmaan, muun muassa talouskasvun kiihdyttämiseen palvelun tarvitsijoiden määrän kasvaessa. National Academy of Sciences julkaisi vuonna 1997 tutkimuksen maahanmuuton vaikutuksista Yhdysvaltain talouteen. Tutkimus päätyi siihen, että tulijoille hallituksen toimesta tarjottujen palvelujen muodostama taloudellinen taakka oli suurempi kuin mikään maahanmuuton perusteluina käytetty, maahanmuuttoon edes etäisesti liitettävä taloudellinen hyöty. Ainoa maahanmuuton hyöty, mikä voitiin todentaa, on amerikkalaisen ekonomisti George Borjaksen mukaan alemmat työvoimakustannukset. Toisin sanoen maahanmuuton merkittävin taloudellinen vaikutus on tuotteiden ja palvelun tuottamisen kulujen vähentyminen, mikä johtuu madaltuneesta palkkatasosta. Maahanmuutto aiheuttaa, päättelee Borjas, varallisuuden uudelleenjakautumisen - pois työntekijöiltä työnantajien suuntaan sekä niille tahoille, jotka käyttävät maahanmuuttajatyövoimaa. Tätä voisi kutsua ´sisäiseksi kolonialismiksi´, jossa siirtolaisten avulla asutetaan maa työvoimalla ja pyritään siirtämään maan varallisuus toisaalle mahdollisimman nopeasti. Maahanmuuttajia voisi verrata kuvaannollisesti lakkorikkureihin, joita muilutetaan paikalle tekemään lakkoilevien työläisten työ. Ainoa tapa, millä maahanmuuttajat ja työläiset hyötyvät molemmat, on voimien yhdistäminen. Molemmilla on yhteinen vastustaja: se, joka ei halua maksaa palkkaa, joka elättää. Pahempaa ´sisäistä kolonialismia´ harjoittavat pankit ja muut korporaatiot. Varallisuus ei tihku alaspäin, sanoo teoria varallisuuden leviämistavoista mitä tahansa: varallisuus menee veroparatiiseihin. Taustalla veroparatiisit ja pankkihuijarit James Henry, McKinsey-konsulttiyrityksen entinen, veroparatiiseihin erikoistunut pääekonomisti on arvioinut maailman super-rikkaiden parhaillaan piilottavan veroparatiiseihin rahaa määrän, joka on 21 - 32 biljoonan dollarin välillä. Henry perustaa laskelmansa Kansainvälisen järjestelypankki BIS:in (Bank of International Settlements), YK:n, kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n sekä useiden kansallisten keskuspankkien dataan. "Henryn raportista selviää myös, että maailman varallisuuden keskittyminen yhä harvempiin käsiin on kiihtynyt." Vuonna 2005 arvioitiin veroparatiiseissa olevan noin 11,5 biljoonaa dollaria. Nyt luku on kolminkertaistunut. Tällä hetkellä 10 prosenttia maailman huippurikkaista kontrolloi 84 prosenttia maailman varallisuudesta, kun samaan aikaan alimmalla 50 prosentilla on pääsy 1 prosenttiin maailman varallisuudesta. Ylin huippu, 92 000 henkilöä, on piilottanut varojaan yli 9 biljoonan dollarin edestä - keskimäärin 100 miljoonaa per nenä. Henryn raportti osoittaa, että globaali finanssikriisi ei suinkaan ole ollut kannattamaton maailman rikkaille, päinvastoin. Seurauksena myös kehittyneissä talouksissa kuten Euroopassa väestön enemmistö kärsii hallituksien leikkausohjelmista ja kehitysmaiden miljoonat ihmiset on tuomittu köyhyyteen. Miksi siis puuhastellaan Kreikan "auttamisen" ja Espanjan pankkien uudelleenpääomittamisen kanssa, kun suunnattomat summat verottajalta piilotettua rahaa, joilla voisi paikata budjettia, lepää veroparatiisien pöytälaatikkopankeissa? Veroparatiiseissa piileksivä raha ei kierrä. Tahoja, jotka auttavat super-rikkaita rahojen piilottamisessa ovat kirjanpitoyritykset, tilitoimistot, veroneuvojat ja pankit. Brittipankkien neljällä suurimmalla: HSBC, Barclays, Lloyds ja Royal Bank of Scotland, on yli 1200 "sivukonttoria" veroparatiiseissa. Deutsche Bank sekä yhdeksän muuta maailman suurinta rahoitusalan yritystä ovat siirtäneet yli 6,25 biljoonaa dollaria veroparatiiseihin vuonna 2010, laskeskelee James Henry. Kaikki mainitut brittipankit ovat myös sekaantuneet Libor-korkohuijaukseen, ja osaa tutkitaan osallisuudesta euribor-korkohuijaukseen yhdessä Deutsche Bankin kanssa. HSBC on ollut Yhdysvaltain senaatin kuultavana huumerahojen pesusta sekä terroristien tukemisesta. Mainitut pankit ovat Suomen valtion päämarkkinatakaajia. - Eikö valtioilla ole olemassa eettistä säännöstöä, joka kieltäisi roistopankkien kanssa asioimisen? - Miksi veronmaksajat pakotetaan toistuvasti "uudelleenpääomittamaan" näitä pankkeja? Globasaation ja "kaupan vapauttamisen" myötä valtioilla ei enää ole varaa hoitaa valtion tehtäviä: huolehtia sosiaalisesta ja kulttuurisesta hyvinvoinnista, puolustuksesta ja perusinfrastruktuurista. Siihen tarvittavat varat menevät pankeille "pankkitukena" - tai valtionvelkojen korkoina. Suomen valtion talousarvion mukaan velkojen korkoihin menee arviolta 2 093 miljoonaa euroa vuonna 2012. Tuloerojen kasvu on yhteiskunnallinen sairaus James Henry päättelee, että kaikki tähänastiset arviot ja kotitalouden tuloihin perustuvat laskentamallit varallisuuden jakautumisesta antavat "dramaattisesti aliarvioidun" tuloksen rikkaita ja köyhiä erottavan kuilun koosta, myös kehittyneissä talouksissa. Brittiekonomisti Stewart Lansley kirjoittaa kirjassaan ´The Cost of Inequality´("Eriarvoisuuden hinta"): "Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö tilastot, jotka arvioivat huipun tulojen ja varallisuuden määrää aliarvioisi ongelmaa." Sosiaalinen eriarvoisuus on globalisoitunut, ja sen mittakaava on ennennäketöntä kokoluokkaa. Epätasaisella tulonjaolla on merkitystä köyhyyden lisääntymisessä sekä kotitalouksien, yrityksien ja valtioiden velkaantumisessa; ostovoiman heikentymisellä on vaikutusta talouskasvuun. Työttömyydellä, inflaatiolla, verojen korotuksilla on kaikilla merkitystä. Yksi seikka yhdistää niitä kaikkia: ne ovat seurauksia, eivät syitä. Syy on tapa, jolla raha syntyy velasta liikepankeissa, sekä rahan hinta, korko. Ainoa järkevä toimintamalli on kansallistaa pankit, jotka ovat "liian isoja säänneltäviksi" ja ottaa rahan liikkeelle laskun/luomisen oikeus yksityisiltä liikepankeilta takaisin valtioille. Tällä hetkellä valtiot saavat rahat pankkitukiin ja -takauksiin lainaamalla sen pankeilta korollisena. Seurauksena pankkituesta valtioiden velka kasvaa, ja samalla veronmaksajien taakka. Pankit saavat ilmaista rahaa plus korkotuoton. Miksi hitossa emme antaisi pankkien kaatua? Se kun tulee ajan mittaan halvemmaksi yhteiskunnalle. Lähteet: Global Research - Alex Lantier, John Vassilopoulos: Greek government, European officials plan billions in new social cuts http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=32090 The Fraser Institute, A. Aleksander Moens, Martin Collacott: Immigration Policy and The Terrorist Threat in Canada and The United States EuObserver, George Irvin: Time to nationalise the big banks  http://blogs.euobserver.com/irvin/2012/07/22/time-to-nationalise-the-big-banks/ Global Research, Devon DB: America´s internal colonialism http://www.globalresearch.ca/index.php?context=va&aid=32074 The Guardian: Wealth doesn´t trickle down - it just floods offshore http://www.guardian.co.uk/business/2012/jul/21/offshore-wealth-global-economy-tax-havens The New York Times: Banks that are too big to regulate should be nationalized http://www.nytimes.com/2012/07/23/opinion/banks-that-are-too-big-to-regulate-should-be-nationalized.html?_r=2 Tiedonantaja: Kapitalismi romahti - Mitä nousee raunioista? http://www.tiedonantaja.fi/vanha-arkisto/2009-3-4/muu-artikkeli-09

"Edessä on suurin varallisuuden uusjako, jonka meidän sukupolvemme on nähnyt" 

Pörssisäästäjien lipunkantaja  neuvoo varautumaan sukupolvemme suurimpaan varallisuuden uusjakoon. Silloin likvidi sotakassa on kaikki kaikessa.

Talouselämä, 25.07.2012

Antti Mikkonen 

Osakesäästäjien Keskusliiton toiminnanjohtaja Tomi Salo ihmettelee, miten kauan euroalue onkaan pysynyt koossa. Nyt näyttää pahalta. Markkinakorot kertovat, että sijoittajien usko Espanjan valtioon alkaa vetää viimeisiään.
”Jossain vaiheessa tämä euroalueen korttitalo kaatuu. En itse usko suureen pamaukseen, vaan asteittaiseen sulamiseen. Voi olla, että silloin pari kolme vuotta mennään alenevan kysynnän, laskevien palkkojen ja laskevien hintojen kierteessä. Suomen tie voi olla rankka, jos suuria takausvastuita kaatuu tavalla tai toisella meidän maksettavaksi”, diplomi-insinööri Salo toteaa.
Keskiluokka on hänen mukaansa aina maksanut kriisien viulut. Niin se maksaa tälläkin kertaa muun muassa kohoavina veroina.
”Hursti jakaa varmasti entiseen tapaan keittoa omilleen, ja sitten on se yksi prosentti kaikkein varakkaimpia, joka ei huomaa mitään: se vaihtaa autonsa uuteen, kulkee lomille etelään ja ostaa kultaa ja timantteja niin kuin ennenkin.”

Toimi Salo kehottaa säästäjiä ja sijoittajia varautumaan tulevaan kriisiin poliittisesti epäkorrektilla tavalla:

”Totaalinen täysjarrutus kaikkeen kulutukseen! Ei ulkomaille. Ei auton vaihtoa. Kerätkää käteistä niin riivatusti kuin pystytte, koska edessä on suurin varallisuuden uusjako, jonka meidän sukupolvemme on nähnyt.”

Varallisuuden uusjako voi tarkoittaa halventuneita pörssiosakkeita ja halventuneita asuntoja. Kun halvalla saa, kannattaa hamstrata, sillä aina ennenkin pörssi ja asuntomarkkinat ovat toipuneet. Jotta voi ostaa, pitää kuitenkin olla käteistä.

Salon omasta sijoitusvarallisuudesta on nyt käteisenä 22 prosenttia. Vuosi sitten näihin aikoihin käteistä oli vielä 30 prosenttia. Siitä potista on euro poikineen huvennut osakeostoihin.

”Elokuussa 2011 osakkeilla teki aika hyviä kauppoja, ja lokakuun neljäntenä päivänä viime vuonna kurssit olivat ihan pohjalla. Olen ostanut esimerkiksi Fortumia viipaleina vähän päästä. Ostin myös Konecranesia, Neste Oilia, Stockmannia ja UPM:ää, kun niitä sai halvalla.”

Aiheesta lisää

• Lehtitieto: Espanja varautuu 300 miljardin euron lainapakettiin päivitetty 07:36

Vaikka Tomi Salo kehottaa riipimään ja raapimaan kokoon käteistä, ei hän silti realisoisi olemassa olevia osakesäästöjä odottamaan jättipudotusta.
”On hyvä olla toisella jalalla mukana romahduksessa, mutta ei kokonaan. Jos menee liikaa mukaan romahdusskenaarioon, voi hyvin olla, ettei sitä tulekaan. Kun sijoittajat ovat oikein virittäytyneet tulevaan pahaan, se paha voi jäädä pienemmäksi kuin alun perin kuviteltiin.”

آینده سیستم پولی جهان: دلار همچنان بر مسند قدرت

کامران دادخواه | 2012-07-24 

 

* کامران دادخواه استاد اقتصاد دانشگاه در بوستون آمریکا و رئیس پیشین دفتر برنامه سنجی سازمان برنامه بودجه ایران است
تا چندی پیش، یعنی پیش از حاد شدن بحران اقتصادی در حوزه پول یورو - واحد اروپایی - برخی پیش بینی می کردند، یا حتی امیدوار بودند، که دلار جایگاه خود را به عنوان پول بین المللی از دست بدهد اما شواهدی از بروز چنین وضعیتی دیده نمی شود.
دلیل این است که آمریکا از مزیتی استثنایی برخوردار است زیرا می تواند پول چاپ کند و با آن پول، هر کالایی را بخرد. در تمام کشور های جهان انبوهی از دلار های آمریکایی در صندوق ها ذخیره است یا در بازار دست به دست می شودد و افزون بر این تنها، در ده پانزده سال گذشته، چین کالاهای بسیاری به آمریکا فروخته و در برابر ان اوراق قرضه دلار دریافت داشته است. جمع ارزش این اوراق اکنون به بیش از یک هزار و یکصد میلیارد دلار می رسد.بدیهی است که آمریکا ستیزان و آنان که دکان آمریکا ستیزی دارند این مزیت را بر نتابند.

البته پیش بینی اقتصادی آن هم پیش بینی دراز مدت کاری است دشوار و گاه ناممکن، اما می توان با اطمینان زیاد پیش بینی کرد که دست‌کم تا نیمه های دهه آینده، دلار همچنان در مسند قدرت خواهد ماند و آمریکا همچنان از این مزیت استثنایی برخوردار خواهد بود.
این پیش بینی بر دو مشاهده استوار است: نخست اینکه نظام پولی و مالی بین المللی نیازمند یک پول جهانی مورد قبول مردم، شرکتها، و دولت هاست؛ و دوم آنکه برای ایفای چنین نقشی، آلترناتیو یا بدیلی برای دلار وجود ندارد و امکان ظهور چنین جایگزینی در آینده نزدیک یعنی تا ده دوازده سال آینده وجود ندارد.
در اینکه بازرگانی جهانی نیازمند یک پول بین المللی است جای تردید ندارد. اگر پول در اقتصادی نباشد، باید کالا و خدمت با کالا و خدمت مبادله شود و اگرچه شاید بتوان در یک دهکده کوچک، بتوان چنین کرد ولی بازرگانی جهانی به مراتب وسیع تر از ان است که بتوان آن را به چنین ترتیبات متعلق به اعصار گذشته واگذار کرد. یک نمونه از مشکلات استفاده از معامله پایاپای را می توان در شرایط اقتصادی کنونی ایران مشاهده کرد که به دلیل تحریم های بانکی و مالی بین المللی، ایران مجبور است در مقابل صادرات نفت، از کشور واردکننده کالا بخرد و مبادله نفت با هر جنس بنجلی که واردکننده عرضه می کند، رضایت دهد.
پول در مبادلات، معیار قیمت گذاری و وسیله پرداخت است. دیگر خاصیت مهم پول این است که ارزش خود را نگه دارد و به قول اقتصاد دانان، یکی از خصوصیات پول، ذخیره کردن ارزش است. به همین دلیل در زمانهای دور تنها فلزات گرانبها مانند زر و سیم می توانستند نقش پول را بازی کنند. اما امروز افراد در مقابل کاری که انجام می دهند، یا میوه یا پارچه ای که می فروشند چند تکه کاغذ را دریافت می کنند که مثلا عکس ملکه انگلیس یا یک رییس جمهوری درگذشته امریکا روی آن نقش شده است تنها به این دلیل که افراد دیگر - سلمانی، راننده تاکسی، سبزی فروش و ... - همین تکه کاغذ را قبول می کنند. ارزش این تکه کاغذ به عنوان یک شیئی دارای ارزش ناشی از قانون و تضمین دولت صادرکننده آن است. به عبارت، دیگر پول ارزش کاغذی، ناشی از یک قرار داد اجتماعی است که ضمانت قانونی دارد.

نظام برتن وودز

در مبادلات جهانی یک دولت واحد وجود ندارد تا پول کاغدی مشخصی را صادر و ارزش آن را تضمین کند بلکه هر کشوری نیز پول ملی خود را دارد. بنا بر این، ترتیباتی لازم است تا مردمان کشور های مختلف بتوانند با اطمینان با یکدیگر مبادله کنند و این معنی نیاز به یک سیستم پولی و مالی بین المللی است که باید دارای چهار ویژگی باشد. یک پول جهانی، باید به عنوان معیاری برای تعیین نرخ برابری ارز، یعنی قیمت پول هر کشور بر حسب پول کشورهای دیگر، به کار رود؛ یک مرکزقدرت باید بتواند سیستم را مدیریت کند و در صورت لزوم، برای پول جهانی پشتوانه باشد، و مکانیسمی برای تصحیح و رفع عدم تعادل در مبادلات بین کشورها وجود داشته باشد. یعنی اگر کشوری دارای کسری در تراز بازرگانی است، نیروهای بازار سبب کاهش واردات و افزایش صادرات آن شوند، و بر عکس، اگر کشوری دارای مازاد تراز بازرگانی است، واردات آن خود به خود افزایش و صادرات آن کاهش یابند.
در قرن نوزدهم و آغاز قرن بیستم، نظام پولی جهانی، "استاندارد طلا"، پول رایج در مبادلات بین المللی، طلا و لندن مرکز قدرت پولی جهان بود. ارزش پول هر کشور بر حسب پشتوانه طلای آن تعیین می شد. کشوری که کسری تراز بازرگانی داشت ناچار بود برای تسویه حساب خود، طلا یا نقره به بستانکار بپردازد. در نتیجه، میزان پول در گردش یا ارزش پول آن کاهش می یافت، و در نتیجه بر صادرات و واردات ان کشور تاثیر می گذاشت. این ترتیبات در جنگ جهانی اول از هم پاشید و اگر چه انگلستان بعدا سعی در احیای آنن کرد ولی موفق نشد و سرانجام، در ۱۹۴۴ در برتن وودز در ایالت نیو همپشایر آمریکا سیستم جدیدی مورد پذیرش دنیای آزاد (یعنی جهان به استثنای شوروی سابق و اقمارش) قرار گرفت که در آن، دلار نقش پول جهانی را برعهده گرفت در حالیکه خود پشتوانه طلا داشت. به این ترتیب، بانک های مرکزی کشورهای دیگر می توانستند در برابر هر ۳۵ دلار یک اونس زر دریافت کنند.
در این نظام، که به ابتکار هری دکستر وایت از آمریکا و جان مینارد کینز، اقتصاددان بریتانیایی، طراحی شده بود، هر کشوری ارزش پول خود را به طلا تعیین می کرد که خود به خود نرخ برابری ارزهای مختلف را مشخص می کرد. در کنفرانس برتن وودز، تاسیس بانک جهانی و صندوق بین المللی پول پیشنهاد و قبول شد. کشوری که کسری بازرگانی خارجی داشت می توانست از صندوق وام بگیرد، اگر کسری دوام مییافت به کاهش ارزش پول اقدام می کرد. البته طراح اصلی طرح برتن وودز، دکستر وایت بود و شگفت آنکه براساس مدارک، معلوم شده که هری دکستر وایت جاسوس شوروی بود.
این سیستم تا سال ۱۹۷۱ دوام داشت اما به دلیل مشکلاتی که اقتصاد آمریکا با آن مواجه بود، در ۱۵ اوت ١٩٧١، پرزیدنت ریچارد نیکسون رابطه دلار و طلا را قطع کرد و سیستم برتن وودز به تاریخ پیوست.
دلار بدون طلا
سیستمی که جانشین سیستم برتن وودز یا سیستم طلا شد بر پایه تعین نرخ های ارز در بازار بنا شده است. در این سیستم پول جهانی دلار، پشتوانه آن، قدرت اقتصادی آمریکا و در نتیجه قدرت مرکزی آن، اقتصاد آمریکاست. عدم تعادل ها از طریق مکانیسم بازار ارز تصحیح می شوند. این سیستم می توانست تا سالها بی مشکلی ادامه داشته باشد اما به این شرط که آمریکا کسر بودجه نداشت یا کسر بودجه آن در حد معقولی مدیریت می شد، اما چنین نیست. چنانکه می دانیم کسر بودجه امریکا سر بفلک زده که به مفهوم آن است که یا آمریکا کسر بازرگانی خارجی زیاد خواهد داشت یا باید سرمایه گذاری در داخل آمریکا کاهش یابد. به عبارت دیگر، برای تامین کسری بودجه ایالات متحده، یا مردم آمریکا باید اوراق قرضه دولت را بخرند یا خارجیان یعنی کاری که اکنون چین و چند کشور دیگر انجام می دهند. در هر دو صورت، سیستم به مشکل بر می خورد؛ یا ارزش دلار کم میشود (به یاد آوریم که پول مخزن ارزش است) یا آنکه قدرت اقتصادی آمریکا نقصان خواهد یافت.
پیش از آنکه یورو دچار بحران شود، بسیاری کاهش ارزش دلار در برابر یورو را نشانه آغاز افول قدرت اقتصادی آمریکا می دانستند، ولی آن سبو بشکست و ان پیمانه ریخت. واقعیت این است که چین بهیچوجه حاضر نیست کاهش ارزش دلار را بپذیرد زیرا مفهوم آن کاهش ارزش داراییهای چین و ایجاد اشکال در صادرات آن کشور است. اگر چین می خواهد به رشد خود ادامه دهد ناگزیر است که ارزش یوان افزایش یابد و رشد مصرف داخلی عامل اصلی رشد تقاضا شود. اگر چه بسیاری از جمله رهبران چین، بانک جهانی و اقتصاد دانان چینی لزوم تغییرات اساسی در اقتصاد چین را پذیرفته اند. اما بنظر نمیرسد که چین در مورد افزایش ارزش یوان عزم خود را جزم کرده باشد.
در چنین شرایطی می توان پرسید که کدام پول می تواند جانشین دلار شود؟ واقعیت این است که پول هیچ کشوری چنین توانایی را ندارد و به همین دلیل دو پیشنهاد مطرح شده است: به جریان افتادن پول جهانی جدیدی که ترکیبی باشد از پولهای کشور های مختلف از جمله دلار، یورو، ین، یوان و غیره؛ دوم بازگشت به سیستم استاندارد طلا و به کارگیری این فلز به عنوان پول رایج جهانی.
در گزینه نخست، طبیعی است که مدیریت چنین پولی نیازمند وجود یک بانک مرکزی جهانی است که در آن کشورهای گوناگون بر حسب ضابطه ای خاص، مثلا حجم تولید ناخالص داخلی آن کشور، صاحب حق رای باشد. ممکن است فرض کنیم که صندوق بین المللی پول که از ۱۹۷۱ تاکنون عملا دستگاهی بی خاصیت بوده با سازماندهی و مقرراتی جدید به این وظیفه گمارده شود. به عبارت دیگر، دنیا یک سیاست پولی واحد خواهد داشت و این بانک مسوول تنظیم و اجرای آن سیاست واحد خواهد بود.
واقعیت این است که با توجه به عملکرد سازمان ملل، می توان پیشاپیش گفت که چنین بانکی از عهده کار مثبتی بر نخواهد آمد و فقط منبع کسب درآمد و خرج سفر برای عزیز کرده های کشور های گوناگون خواهد بود. و اگر واقعا چنین شود اقتصاد جهانی فلج خواهد شد. به همین دلیل هم نه آمریکا، نه ژاپن، نه انگلستان، نه چین، و نه دیگر کشورهای غنی حاضر به قبول این گزینه نیستند.
گزینه دوم به چند صورت پیشنهاد شده است که در اینجا به دو گونه اصلی میپردازیم. یکی اینکه تمام کشور ها طلا را پشتوانه پول خود قرار داده و پول خود را قابل تبدیل به زر اعلام کنند. در نتیجه نرخ ارز ها ثابت خواهند بود و عملا پرداخت های بین المللی به زر انجام میشوند. این پیشنهاد عملی نیست و بسیاری از کشورها زیر بار ان نخواهند رفت. دوم پیشنهاد شده است که دلار امریکا قابل تبدیل به طلا اعلام شود. هدف این است که میزان افزایش دلار در گردش و در نتیجه تورم، محدود شود. این امر باعث ثبات ارزش دلار و بازرگانی جهانی می شود.

ادامه "مشروط" رواج دلار

اما انتقاد بر این نظام پیشنهادی این است که رشد میزان طلا در جهان بسیار کندتر از رشد بازرگانی جهانی است و در نتیجه، اگر میزان دلار دقیقا بر اساس میزان طلا و به قیمت ثابت طلا باشد بازرگانی جهانی (و اقتصاد آمریکا) دچار مشکل و رکود خواهند شد. در سالهای ۱۹۵۰ یک شکوه این بود که دلار کافی در گردش نیست اما اگر بانک مرکزی امریکا بخواهد، می تواند میزان دلار را بر حسب قیمت روز طلا تعیین کند، در آن صورت ثباتی در کار نخواهد بود.
شاید بد نباشد به یاد آوریم که پس از تشکیل بانک ملی ایران و پس گرفتن اجازه انتشار اسکناس از بانک شاهی، پشتوانه ریال، طلا و جواهرات سلطنتی بود. اما بانک می توانست با "ارزیابی مجدد" ارزش جواهرات سلطنتی، میزان پشتوانه را تغییر دهد. توجه کنیم که از ۱۸۷۹ تا ۱۹۶۸ دلار پشتوانه طلا داشت و از ۱۹۳۴ تا ۱۹۷۱ بانک های مرکزی کشورهای دیگر می توانستند در برابر دلار طلا دریافت کنند. با این حال از آخرسال ۱۹۴۴ تا اوت ۱۹۷۱ حجم پول در آمریکا (یعنی اسکناس در گردش به اضافه سپرده های دیداری و مدت دار) نزدیک به شش برابر شد.
بنابر این آنچه مهم است اینکه دولت آمریکا و فدرال رزرو - که نقش بانک مرکزی آمریکا را دارد - به انضباط پولی تن در دهند و اراده ای سیاسی برای تضمین ثبات ارزش بین المللی دلار وجود داشته باشد. در چنین صورتی، نیازی به رابطه دلار با طلا نخواهد بود.
در این تردیدی نیست که سیستم پولی بین المللی نیازمند اصلاحات اساسی است و وضع حاضر نمی تواند به همین منوال ادامه یابد.
شاید در آینده امکان ایجاد یک پول جهانی رایج جهانی فراهم آید، اما در حال حاضر دلار تنها گزینه عملی و قابل قبول است. این را چینی ها، ژاپنی ها، و دیگران قبول کرده اند. در مقابل، انتظار این است که آمریکا بپذیرد که در برابر برخورداری از مزیت استثنایی قبول دلار به عنوان ارز جهانی، میزان افزایش دلار در گردش را به سه در صد در سال محدود کند.

Talousblogi: Eurokriisin kaunistelematon analyysi

(Huom! Tämän blogin julkaisemat kirjoitukset eivät välttämättä edusta blogin ylläpitäjän kantaa.)

Katainen halusi eduskunnassa keskustelua eurokriisistä ja sen laajemmista ulottuvuuksista. Se jäi eduskunnassa ilmaan. Seuraavassa yksi hahmotelma kriisistä ja toimenpiteistä.

Talousblogi: Olli Pusa(http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/)
23.7.2012, Verkkomedia.org 

1. Mikä on kriisin syy?

Kriisin perimmäinen syy on finanssikeinottelu. Sen alkulähteellä USA:ssa on perinteisesti ollut hyvin erilainen asuntolainajärjestelmä kuin Suomessa. Meillä lainat ovat henkilökohtaisia,
USA:ssa kiinnelainoja, jotka liittyvät asuntoon. Kun finanssikeinottelun tuoksinassa asuntojen hintoja voitiin vedättää ylöspäin, ihmiset saattoivat ottaa lisää lainaa asuantoaan vastaan. Tuon lisälainan saattoi käyttää kulutukseen, jota siis kasvatettiin velalla.
Maksukyvyttömätkin pääsivät apajalle, kun heille myönnetyt lainat myytiin ympäri maailmaa sijoittajille lainapakettien mukana. Kun lainat vääjäämättä jäisivät maksamatta, olisi vain ajan kysymys, kun tämä pyramidihuijaus romahtaisi. Siihen mennessä suuri osa pelureista olisi kuitenkin ehtinyt rahastaa osuutensa ja jättää tappiot hyväuskoisille sijoittajille. Kysymys oli vain, siitä, mikä impulssi laukaisisi pyramidihuijauksen hajoamisen.
Yksi merkittäviä peluri markkinoilla oli Lehman Brothers investointipankki. Se sotkeentui ongelmiinsa ja sen annettiin kaatua. Taustalla mahdollisesti kilpailijoiden (Goldman Sachs ym.) halu poistaa toimija markkinoilta. Lehman Brothersin kaatuminen puhkaisi kuplan ja pyramidihuijaus rysähti. Velkavetoisen kasvun loppuessa tuli vääjäämättä lama. Sen torjumiseksi valtiot alkoivat rajun velanoton, jonka rajat on tulossa vastaan.
Tuota Lehmanin konkurssia on sitten lukemattomia kertoja käytetty pelottelukeinona erilaisille veronmaksajien rahoilla tehdyille tukipaketeille. Väitettiin, että lama tuli, koska Lehmanille ei kaadettu veronmaksajien rahaa, vaan sen annettiin mennä konkurssiin. Todellisuudessa lama johtui velkakuplan räjähtämisestä.
Ilman Lehmanin konkurssia, jokin muu olisi laukaissut sen varsin pian.
Tätä valhetta on syytä käsitellä tämän verran, koska siihen vetosivat eduskunnan keskustelussa Katainen ja Urpilainen. Se on siis puhdasta puppua, tarkoitettu pelottelemaan veronmaksajia. Maksakaa tai piru tulee. Ja hyvin on huijaus mennyt perille.

2. Euroalueen ongelmat

Euroalue ei sinänsä ole kokonaisuutena yhtä pahassa tilanteessa kuin USA oli. Erot ovat kuitenkin valtavat. Euroalueella ongelmana on se, että sen piirissä olevat maat ovat hyvin erilaisia. Kun euroa luotiin, tiedettiin hyvin, että ennen yhteistä valuuttaa olisi pitänyt yhdenmukaistaa talous, verotus ym. asiat. Se tajuttiin mahdottomaksi ja siksi päätettiin toteuttaa euro, vaikka tiedettiin hanke torsoksi.
Euroon mukaan tuleville maille asetettiin puutteellisen valmistelun korvikkeeksi erilaisia ehtoja julkiselle taloudelle. Niistäkään ei piitattu. Uskottiin ilmeisesti, että euron kautta maat voidaan pakottaa yhtenäistämään talouksiaan jälkikäteen. Se nähtiin ainoaksi keinoksi toteuttaa EU-liittovaltio.
Muutama ensimmäinen vuosi euroa meni rauhallisesti. Sijoittajat käyttäytyivät kuin kaikki eurovaltiot olisivat kutakuinkin samanlaisia ja saivat halpaa lainaa rajattomasti. Vielä 20 vuotta sitten saksalaiset pankkiirit nauroivat ajatukselle lainata Kreikalle, joka ei koskaan ollut maksanut velkojaan.
Osa maista tuhlasi rahat kiinteistökuplaan, osa julkiseen tuhlaukseen. Osa maista, kuten Suomi käyttäytyi kohtuullisen normaalisti. Romahdus finanssimarkkinoilla sai sijoittajat pohtimaan euromaiden riskejä, joita ei virallisesti ollut.

3. Velkaruletti alkaa

Ensimmäisenä syliin kaatui Kreikka. Sitä olivat lainoittaneet paljon mm. saksalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset pankit. Oli selvää, että Kreikka ei selviäisi veloistaan ja tappiota tulisi rajusti. Mutta kenelle? Tietenkin noiden mainittujen maiden pankeille.
Olisivathan nuo maat voineet pankkinsa pääomittaa tappioiden jälkeen, mutta siinä oli poliittinen ongelma. Mikäli noissa maissa olisi jouduttu antamaan pankeille pankkitukea, olisi ollut poliittinen pakko ottaa sen vastineeksi yhteiskunnalle omistusta pankeista. Se ei pankeille kelvannut ja siksi piti keksiä muuta. Noissa maissa poliitikot olivat kokonaan pankkien taskussa.
Niinpä keksittiin, että tuki kierrätetään Kreikan kautta. Silloin se ei Saksassa ja Ranskassa näyttäisi pankkituelta, vaan hulttiomaisen Kreikan pelastamiselta. Tuon ajatuksen läpi saamiseksi kaivettiin vanha Lehman mörkö.
Jos tukea ei annettaisi, Kreikka kaatuisi ja koko maailma kaatuisi ja tulisi lama ja valtavat tappiot. Samaa tarinaa kertovat Katainen ja Urpilainen vielä tänään eduskunnassa. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kun julkisuudessakin kerrottiin, että ratkaisevassa kokouksessa istui paikalla neuvonantajana mm. Deutsche Bankin johtaja. Tällaisessa kriisissä pankit keskittyvät itsensä pelastamiseen ja vähät välittävät yhteiskunnan intressistä. Sellaista touhu oli Suomessakin 20 vuotta sitten.
Silloin heitettiin romukoppaan euroalueen viimeisetkin sopimukset, joista ei aikaisemminkaan ollut paljoa piitattu. Keskeisin oli sopimusten kielto keskinäisten vastuiden ottamisesta. Kreikka paketti merkitsi, että sijoittajat irrottautuivat maan rahoituksesta ja sijalle tulivat euroalueen veronmaksajat.
Tappiot tulevat heille, kun ne uskalletaan joskus näyttää.

4. Jatkoa seuraa

Sen jälkeen tuet jatkuivat Portugalissa, Irlannissa jne. Keksittiin erilaisia tukihimmeleitä, joiden kautta tukea kierrätettiin. Niiden kapasiteetti riitti ehkä pienten maiden avustamiseen, mutta ei suurten.
Tukipakettien myötä keksittiin, että 10 vuotta aikaisemmin toteuttamatta jääneet talouden yhdentämistoimet toteutetaan pikaisesti tukipakettien ehtoina. Parhaimmillaankin tuollainen muutos olisi vaatinut 10-20 vuotta, mutta panikoituneet eurojohtajat päättivät pakottaa muutokset parissa vuodessa. Kaaoshan siitä tietenkin seuraa.
Toimenpiteillä piti torjua luottolamaa ja estää kriisin leviäminen isompiin maihin. Todellisuudessa niillä juuri varmistettiin tuo. Luottolama alkoi levitä ja Espanjan ja Italian lainankorot alkoivat karata käsistä. Kun muuta ratkaisua ei ollut, EKP laittoi peliin 1 000 miljardia rahaa (LTRO) Sillä ongelma saatiin rauhoitettua pariksi kuukaudeksi.
Mutta kriisi vyöryy vääjäämättä. Ja yhtään sen todellisista ongelmista ei ole ratkaistu.
Espanjan tuessa siirryttiin jo suoraan tukemaan pankkeja – hieman kosmeettista kuorrutusta vain väliin. Syyt ovat sinänsä yksinkertaisia. Näin tuen määrä voidaan paloitella ja asteittain nostaa ylös. Kerralla toteutettuna se olisi poliittisesti mahdotonta. On aika vaikea selittää asiaa esimerkiksi suomalaiselle veronmaksajalle.
Suomalainen veronmaksaja maksaa tuloistaan 10 prosenttiyksikköä enemmän veroja kuin espanjalainen. Ei ihme, että kotitaloudet ovat Suomessa köyhempiä kuin Espanjassa, kun rahat ovat menneet veroihin. Silti oletetaan, että suomalaiset veronmaksajat korkeammasta veroasteestaan maksavat ne kulut, joita espanjalaiset eivät halua maksaa veroina.
Jos Espanja ei saisi lainaa markkinoilta, se voisi hyvin kerätä tarvitsemansa rahat veroina tai pakkolainana kansalaisiltaan, mutta mitä turhaan. Kyllä Suomi ja Saksa sen maksavat. Saksalla on toki suuret intressit pitää euroaluetta pystyssä, mutta suomalaisten intressit ovat olemattomat.
Tukihimmeleiden kapasiteetti on ERVV rippeineenkin vain 700 miljardia, kun Espanjan ja Italian tarvitsema tuki olisi tuhansia miljardeja. Ranska, Belgia ym. kummittelee niiden selän takana. Tukihimmeleiden kapasiteetti ei vain yksinkertaisesti riitä. Kun aletaan lähestyä tilannetta, jossa puolet euroalueen väestöstä asuu tukea saavissa maissa, tilanne on selkeästi toivoton.
On hyvin ymmärretty, että tämä tie päättyy euron romahdukseen.

5. Viimeiset ratkaisukeinot

Ratkaisuvaihtoehtoja on esitetty. Eurobondit, liittovaltio ja EKP:n setelirahoitus. Eurobondit tarkoittaisivat automaattista lainatakausta. Italia laskee liikkeelle eurobondeja, joista Suomikin on osaltaan vastuussa?
Näistä viritelmistä lasketaan julkisuudessa kustannuksena vain se paljonko Suomen ja Saksan lainanoton kustannukset kasvavat nousevan korkotason takia. Todellinen pommi on tuossa rajattomassa takauksessa bondeille. Siitä vaietaan. Omituinen ajatus, että esimerkiksi USA:ssa Kalifornia laskisi liikkeelle bondeja, joista liittovaltion muut osavaltiot olisivat automaattisesti vastuussa.
Epätoivoinen hanke, mutta kyllä sitä vielä yritetään.
Liittovaltiossa on ideana, että merkittävä osa osavaltioiden rahoista kiertää liittovaltion kautta. Nyt EU:n budjetti on 1% BKT:sta, kun esim. Suomen budjetti on 25% BKT:sta. Kun liittovaltio oikeasti pystytettäisiin, Suomi maksaisi sinne 50 miljardia vuodessa, josta ainakin 10 miljardia vuodessa menisi tueksi muille maille.
Suomen kannalta aivan järjetön ajatus, mutta sitä suomalaiset päättäjät asteittain ajavat, vaikkeivät sitä ääneen kerrokaan. Kansan keskuudessa tältä politiikalta tuki on kadonnut. Liittovaltiota varmasti yritetään, mutta se ei riitä pelastamaan euroa.
Sitten viimeinen keino eli EKP:n setelirahoitus. Siitä puhuminen on ollut virallinen tabu, jonka presidentti Niinistö rikkoi. EKP setelirahoittaisi kriisimaita kunnes poliittiset himmelit saataisiin edes auttavasti kasaan. Mitään tyhjästä tulevaa rahaa se ei tietenkään olisi vaan
EKP lahjoittaisi meidänkin osittain omistamaamme rahaa kriisimaille. Se olisi helppo poliitikoille, kun se tapahtuisi EKP:n salailevassa päätöksenteossa eikä poliittisella foorumilla. EKP ostaisi jonkin osavaltion papereita ja antaisi poliittista rahoitusta sille. Sen jälkeen olisi turha kuvitella, että euroalueen taloudet jotenkin lähestyisivät toisiaan ja euron viat korjaantuisivat.

6. Johtopäätökset ja toimenpiteet

Millaisia johtopäätöksiä tästä kaikesta pitäisi sitten tehdä? Eurossa on niin pahat valuviat, ettei sitä enää ole mahdollista pelastaa. Tilanne ajautuu asteittain umpikujaan. Euron tuhoa voi yrittää viivyttää eurobondeilla, liittovaltiorakenteilla tai setelirahoituksella. Niillä voidaan kuitenkin vain viivyttää romahdusta.
Suomelle viisain ratkaisu on erota eurosta mahdollisimman pian, niin kauan kuin tilanne ei vielä ole ajautunut avoimeksi kaaokseksi. Suomi on riittävän vahva selviämään erosta ja riittävän pieni, että Suomi ei sinällään kaada euroa. Syyksi voisi selittää sisäpoliittisen vastustuksen ja että Suomi ei sen vuoksi halua olla jatkuvana jarrumiehenä europäätöksissä.
Suomen ero eurosta ei olisi mikään maailmaa järisyttävä asia.
Kataisen ja Urpilaisen puheet Lehman-ilmiöstä ovat pankkien keksimiä satuja, joilla on peloteltu veronmaksajat maksamaan pankkien tappioita. Jos Suomen ero kaataisi euron, se olisi kaatunut pikaisesti ilman sitäkin. Euro tulee aikaa myöten kaatumaan, sille emme enää voi mitään. Mutta suomalaisten päättäjien vastuulla on huolehtia Suomen eduista. Kukaan muu ei Euroopassa sitä tee.
Suomen tavoitteena pitäisi olla päästä samankaltaiseen asemaan kuin Ruotsi.
Siihen tuskin pääsemme, koska tämän seikkailun seurauksena voi olla että velkamäärämme kasvaa kymmeniä miljardeja. Joudumme niillä eväillä kilpailemaan lähes velattoman Ruotsin kanssa. Mutta se on pienin paha.

 

Eurokriisi

Nyt loppui shorttaus Espanjassa

Bloomberg

23.7.2012

Espanjassa osakemarkkinoita sääntelevät viranomaiset kieltävät kaupat, joiden päätarkoitus on lyhyeksi myyminen paikallisilla markkinoilla. Kielto on aluksi voimassa kolme kuukautta, mutta sitä voidaan tarvittaessa pidentää.
Suoran osakekaupan lisäksi kielto koskee myös johdannaisia. Kiellon taustalla on ”äärimmäinen volatiliteetti” Euroopan markkinoilla, viranomaiset kertoivat tiedotteessaan.
Espanjan lisäksi myös Italia on päättänyt kieltää joidenkin osakkeiden lyhyeksi myynnin, kun huoli euroalueen velkakriisin kärjistymisestä on saanut osakkeiden kurssit ja euron ulkoisen arvon laskuun.
Osakekaupassa lyhyeksi myynti eli ”shorttaus” tarkoittaa sitä, että sijoittaja myy osakkeita, joita ei omista ja jotka ostaa takaisin myöhemmin.

Toimi perustuu oletukseen, että osakkeen kurssi putoaa, jolloin niitä voi ostaa myöhemmin halvemmalla hinnalla. Voitto tulee myynti- ja ostohinnan erotuksesta.

"Seuraavaksi kriisimaat jättävät velat maksamatta"

Taloussanomat

23.7.2012

Eurokriisi kulkee samoja ratoja kuin Venäjän ja Aasian 1990-luvun lopun velkakriisi, kirjoittaa nimimerkki Tyler Durden Zero Hedgen sivuilla. Chuck Palahniukin Fight Club -teoksesta nimimerkkinsä lainannut aktivistiryhmä pitää historian valossa ilmeisenä, että eurokriisin seuraavassa vaiheessa kriisimaat lyövät velkojaan laimin.

Sekä nykyisen eurokriisin että Venäjän ja Kaakkois-Aasian maiden velkakriisien syyt ovat aktivistiryhmän mukaan rakenteellisia. Venäjän ja Aasian talouskriisiä kuvaavan aikajanan avulla ryhmä rinnastaa Venäjän ja Kaakkois-Aasian maat Kreikkaan, Espanjaan ja Kyprokseen.
Ryhmä katsoo, että analogian avulla on mahdollista pohtia, missä määrin maailman johtajat voivat lykätä väistämätöntä. Lisäksi vertailun avulla on mahdollista pohtia, miten todennäköisesti niin kutsuttu musta joutsen realisoituu rakenteellisissa kriiseissä.
Mustalla joutsenella viitataan Nassim Nicholas Talebin termiin, jolla hän tarkoitti erittäin epätodennäköistä, mutta mahdollista tapahtumaa.
Tyler Durden -kirjoittajaryhmä on  löytänyt kriiseissä yhtäläisyyksiä muiden muassa siinä, missä määrin muut maat ovat tai eivät ole halukkaita tukemaan kriisimaita. Siinä missä Kansainvälinen valuuttarahasto ja IMF lykkäsivät kesäkuussa 1998 Indonesian talousapua, kieltäytyivät USA, Iso-Britannia ja Kanada keväällä 2012 lisäavun antamisesta Euroopalle. Pian avun eväämisen jälkeen pörssikurssit sukelsivat. Näin kävi 1990-luvulla ja nyt uudelleen.

Eurokriisin käsillä olevat hetket vertautuvat bloggaajien mukaan Venäjän tapahtumiin elokuussa 1998. Espanjan itsehallintoalueiden ilmoitus tuen tarpeesta on aikajanalla kuin Venäjän pörssiromahdus. Paria viikkoa myöhemmin pörssit sukelsivat myös Yhdysvalloissa.
Kreikan valtiolta erääntyy seuraavan kerran lainoja elokuun 20. päivänä. Zero Hedgen bloggaajien mukaan päivästä saattaa muodostua koko kesän tärkein. Jos Kreikka ei pystykään maksamaan velkojaan, se saattaa kirjoittajien mukaan "katkaista kamelinselän."

Kymmenen italialaista kaupunkia konkurssin partaalla

Napoli on kärsinyt mm. jäteongelmista. Viimeksi keväällä 2011.

Italian talousnäkymät synkkenivät eilen, kun kymmenen maan kaupungin varoitettiin olevan konkurssin partaalla, kirjoittaa brittilehti The Telegraph.

Taloussanomat

24.7.2012

Vaikeuksiin ajautuneet kaupungit pelkäävät, että niiltä vaaditaan jo niin rankkoja säästötoimia, että koulujakaan ei ehkä pystytä avaamaan syksyllä, The Telegraph kertoo.
Lehden mukaan vaikeuksien kanssa painivat muun muassa Etelä-Italian Napoli, Palermo ja Reggio Calabria. Etelässä on jo vuosia kärsitty talousvaikeuksista, korruptiosta ja mafiasta. Kymmenen kaupungin "mustalle listalle" on kuitenkin joutunut myös Pohjois-Italian kaupunkeja, esimerkiksi Alessandria.
– Tilanne pahenee päivä päivältä, sanoi Italian kunnanvaltuustojen liiton johtaja Graziano Del Rio The Telegraphin mukaan.
Vain muutama päivä ennen kaupunkien varoituksia Italian pääministeri Mario Monti oli kertonut pelkäävänsä, että Sisilian autonominen alue olisi lähellä vararikkoa.
Montin hallitus ajaa Italiaan säästöohjelmaa, joka vähentäisi valtion menoja 26 miljardilla eurolla seuraavien kolmen vuoden aikana. Ohjelmaan kuuluisi esimerkiksi maakuntien määrän vähentäminen alle puoleen nykyisestä.

Euroalueen ytimen luottoluokitusta laskettiin

Toimittaja: Riikka Söyring
24.7.2012, Verkkomedia.org

Euroalueen ytimen luottoluokitusta laskettiin

Luottoluokittaja Moody´s on iskenyt euroalueen koskemattomaan ytimeen tarkistamalla Saksan, Hollannin sekä Luxemburgin luottoluokitusta alaspäin. Uusi luokitus on eräänlainen "AAA-miinus heikoin tulevaisuusodotuksin".
Uuden luokituksen jälkeen maat ovat linjassa Ranskan ja Itävallan kanssa.
Ranskan ja Itävallan talousnäkymien kasvuodotukset ovat olleet negatiiviset maaliskuusta 2012.
Eilen 23. heinäkuuta julkaistu Moody´s:in ilmoitus katsoo, että "Euroopan talousveturi" Saksan sekä veroparatiisien Hollannin ja Luxemburgin talousnäkymät ovat muuttuneet vakaasta negatiiviseksi.
Perusteluina Moody´s esittää euroalueen velkakriisin ratkaisun kasvavan epätodennäköisyyden ottaen huomioon nykyisen poliittisen työkehyksen sekä Kreikan euroeron kasvaneet mahdollisuudet. Moody´s katsoo Kreikan todennäköisen eron kasvattavan Espanjan ja Italian euroalueelle muodostamaa riskiä.
Poliittiset "palomuurit" eivät luottoluokittajan mielestä ole estäneet kytenyttä paloa roimahtamasta metsäpaloksi. Euroopan Unioniin tyytymättömät EU-kansalaiset puolestaan ovat huolehtineet "esikaupunkipaloista" Ateenassa, Madridissa. Lissabonissa ja muissa kaupungeissa järjestäen miljoonia osanottajia keränneitä mielenilmauksia.
Moody´s katsoo, että vaikka "Kreikan ero euroalueesta vältettäisiin, todennäköisyys Espanjan ja Italian kasvaville tukitarpeille lisääntyy."

Suomi säilyyttää AAA-luokituksensa - maksajan aseman

Suomen luottoluokitus säilyy toistaiseksi AAA:na Suomen vaatimien lainavakuuksien takia. Luottoluokituksen säilyminen ei kuitenkaan anna aihetta suurempaan riemuun, sillä "tukipakettien kustantamisen taakka lankeaa raskaimmin paremman luottoluokituksen säilyttäneille maille, jos euroalue aiotaan säilyttää nykyisessä muodossaan."
Toisin sanon Moody´s katsoo, että euroalueen säilyttäminen nykymuodossaan tulee hyvin, hyvin kalliiksi, jopa niin kalliiksi, että sen kustannuksia on vaikea arvioida vaikka Moody´s pitää euron hajoamistakin tapahtumana, jolla olisi negatiivinen vaikutus euroalueelle ja globaalisti.
Yhteisvastuun kulut tulevat kasvamaan, ja syy siihen on euroalueen päättäjien omaksuma ja jatkama reaktiivinen, hidas ja vaiheittainen politiikka, Moody´s toteaa.
Moody´s:in näkemyksen mukaan valittu politiikka ei tuota vakaannuttavaa tulosta vaan todennäköisemmin sarjan shokkeja, joiden kokoluokka kasvaa sitä mukaa kuin aikaa kuluu ja mitä enemmän kriisi pääsee pitkittymään.
Espanjan uskotaan tarvitsevan ainakin kaksi kertaa sen summan, minkä Kreikka, Portugali ja Irlanti ovat jo saaneet. Kreikka ja Irlanti tarvinnevat myös lisää tukipaketteja.

Saksan luokitus laskee

Tukipakettien tarve vetää muita euromaita alemmas niiden taloudelle koituvan ylimääräisen taakan vuoksi. Saksan pankkien tilanne huononee nopeasti, koska sen pankkisektori on edelleen erittäin altistunut - jo maksetuista. kriisimaiden kautta kierrätetyistä mittavista tukipaketeista huolimatta - kriisimaille. Pankkien kyky kestää tappioita on heikko. Kriisin pitkittyminen saattaa Saksan pankkisektorin kuolinvuodetta kohti.
Osa Saksan riskeistä muodostuu sen maksusitoumuksista erilaisiin tukipakettihimmeleihin kuten Euroopan väliaikaiseen rahoitusvakausväline ERVV:n, Euroopan vakausmekanismi EVM:n sekä Euroopan keskuspankki EKP:n SMP-ohjelmasta ja Target 2-taseista.
Auttavana tekijänä Saksalla on sen vahva kauppataseen ylijäämä, mutta toisaalta sama ylijäämä aiheuttaa epätasapainoa - alijäämää - muualla euroalueella, mikä lisää ko. maiden tukitarvetta.
Moody´s ilmoittaa kuitenkin, että jos Saksa joutuu käyttämään omia rahojaan omien pankkiensa tukemiseen, luottoluokitus laskee. Näin ollen Saksa pyrkii edelleen maksattamaan pankkiensa tukemisen muilla euromailla.

EVM riittämätön korjamaan tilannetta

Hollannin osalta Moody´s katsoo, että maan joutuminen osallistumaan jatkuviin tukipaketteihin heikentää Hollannin omaa tilaa siinä määrin, että sen luottoluokitusta joudutaan todennäköisesti laskemaan. Tämä epäilemättä saa hollantilaiset arvioimaan "solidaarisuuspaketteihin" osallistumista uudelta kantilta.
Luxemburgin luottoluokituksen tarkistaminen johtuu pääasiassa siitä, että sen talous on suurten keskinäisten vuorovaikutussuhteiden takia liian altis euroalueen heilahteluille.
Euroopan vakausmekanismi EVM on arvioitu, ja todettu riittämättömäksi. Moody´s uskoo, että EVM:n kokoa täytyy kasvattaa tai turvautua muihin "ad hoc likviditeettitukea tarjoaviin mekanismeihin".
Suomessa hallitus, valtiovarainministeriö, eduskunta, talousvaliokunta ja suuri valiokunta näyttävät tulkinneen EVM-sopimuksen sisällön jokainen omalla tavallaan - eikä mikään niistä ole linjassa komission tai EKP:n käsitysten kanssa.
Moody´s:in arvion mukaan "euroalueen vahvojen maiden täytynee sitoutua huomattavasti tähän astisia tukimääriä suurempiin sitoumuksiin syventääkseen pankkien integraatiota ja suojatakseen euroalueen suuria maita markkinoiden paineelta".

Suomen asema paineen alla

Suomen asemaa helpottaa sen tilanne nettovelkojana sekä luottoluokituksen säilymisen suhteen se, että Moody´s luulee eläkerahastoja valtion varoiksi, vaikka kyseessä ovat puolijulkiset varat, joita hallituksella on mahdollisuus käyttää äärimmäisessä hätätilanteessa.
Myös Suomen "suhteellisen tervettä ja kotimaisesti orientoitunutta pankkisektoria" pidetään eräänä pelastavana tekijänä.
Tärkein osatekijä Suomen luottoluokituksen säilymisessä on se, että Suomen "vienti on eriytynyttä, ja Suomi vie suhteellisen vähän euroalueelle, eikä niin ollen ole yhtä altistunut kaupan kautta euroalueen kriiseille."
Moody´s katsoo, että Suomen talous ja julkinen rahoitus ovat jatkuvasti paineen alla niin kauan kuin euroalueen kriisi jatkuu, vaikka Suomi kykeneekin suojaamaan itsensä paremmin kuin muut euroalueen maat.
Moodys´in analyysi muistuttaa hämmästyttävän paljon - jopa kokonaisia lauseita myöten - taloussivusto ZeroHedgen julkaisemia, Egan Jonesin laatimia analyyseja euroalueen tilanteesta.
  

Lähteet:

Moody´s Investors Service: Moody's changes the outlook to negative on Germany, Netherlands, Luxembourg and affirms Finland's Aaa stable rating

• http://www.moodys.com/research/Moodys-changes-the-outlook-to-negative-on-Germany-Netherlands-Luxembourg--PR_251214

ZeroHedge: Egan Jones downgrades Germany from AA- to A+

• http://www.zerohedge.com/news/egan-jones-downgrades-germany-aa

ZeroHedge: Egan Jones downgrades Netherlands and Austria to A, Negative watch

• http://www.zerohedge.com/news/egan-jones-downgrades-netherlands-aa-negative-watch

Moody’s vahvistaa Suomen valtion AAA-luokituksen (24.07.2012, Rahoitusmarkkinat)

• http://www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_tiedotteet/20120724Moodys/name.jsp

JP Morgan on finnish exit 

• https://docs.google.com/file/d/0BxtOA7JJRhUmRE44ZzUxUjViOUE/edit

Huipputyöllisyys-teoriasta vastauk- seen:  Mihin työpaikat katoavat?

Teorioita työllisyydestä ja työttömyydestä on monia ja eräs niistä on 'huipputyöllisyys' -'Peak Employment', joka määrittää työllisyyden muodostumisen ja sen mittaamisen. Mutta mihin häviävät työpaikat, miksi talous sakkaa - vastaus kriittiseen ongelmaan on olemassa. Toimittaja: Riikka Söyring 17.7.2012, Verkkomedia.org Huipputyöllisyys-teoriasta vastaukseen: Mihin työpaikat katoavat? Huipputyöllisyys-teorian mukaan sellaiset tekijät kuin kysyntä ja tehokkuus, jota tukee teknologiset innovaatiot, ovat aiheuttaneet sen, että kehittyneet taloudet ovat jo saattaneet ohittaa pisteen, jossa työllisyys on korkeimmillaan. Tästä eteenpäin työllisyys tulee laskemaan ja työttömyys nousemaan aiheuttaen kasvavaa sosiaalista levottomuutta. Clark´in sektorimalli (1950) jakaa teollisuuden - ja sikäli työllisyyden - viiteen laajaan sektoriin: 1) "Ensimmäinen" sisältää raaka-aineen hankinnan suoraan maaperästä, ja siihen lasketaan mukaan maatalous, metsätalous ja kaivostyö. Tuotteita ei prosessoida, ne myydään sellaisenaan voiton saamiseksi. 2) "Sekundäärinen", toinen sektori pitää sisällään emsimmäisen sektorin tuotteiden prosessoinnin, ja siihen kuuluvat kaikki tehtaat - metallinjalostus, huonekaluteollisuus, lihan pakkaaminen jne 3) "Tertiäärinen"; kolmas sektori saa ansionsa palvelujen tuottamisesta:opettajat, johtajat ja muut palvelun tuottajat 4) "Kvartaarinen" eli neljäs sektori on tekemisissä tieteen ja teknologian kanssa, mukaan luetaan tutkijat. 5) "Viides" sektori: "Korkean asteen" sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä koskeva päätöksenteko: viranomaiset, hallitukset, yliopistot, terveydenhuolto, kulttuuri, media ja voittoatavoittelemattomat organisaatiot. Clarkin Sektorimalli on pitänyt kutinsa melko hyvin 60 vuotta kehittämisensä jälkeen. Ensimmäinen ja toinen sektori ovat kutistuneet, kolmas ja neljäs sektori ovat kasvaneet. Kvinäärisen, viisiryhmän välisektori, jonka jotkut sijoittavat neljännen ja viidennen väliin, on sekin kasvanut. Bruttokansantuotteen arvioimiseen käytettäviä mittareita ovat: 1) maatalous, metsästys, metsätalous, kalastus 2) rakentaminen 3) tuotantoteollisuus kuten sähköntuotanto, kaasu, vesiverkosto, louhiminen, kaivosteollisuus ja tuotanto 4) palvelujen tuotanto kuten luovat alat, koulutus, terveys- ja sosiaalialan työ, rahoituspalvelut, liikeala, hotellit ja ravintolat, julkishallinto, puolustusala, kiinteistöala, turismi, logistiikka, varastointi, kommunikaatioalat, tukku- ja vähittäiskauppa. Ensimmäinen sektori on tehostustunut mekanisaation takia, mutta on kohtuullisen vakaa maataloustukien vuoksi. Toinen sektori on kutistunut, vaikkakin sillä on kasvupotentiaalia. Silti ei tarvitse kuin katsoa Espanjaan ja Irlantiin ymmärtääkseen, että keinotekoisesti kiihotettu rakennussektori on omiaan muuttumaan kuplaksi, jonka puhkeaminen saattaa talouden hajaannuksen tilaan. Kolmas sektori on monimutkaisempi. Suurin osa tällä sektorilla on yksityisiä monopoleja. Infrastruktuurin parantaminen saattaa luoda työllisyyttä, mutta on vaikea nähdä, että tällaista tapahtuisi ilman valtion väliintuloa. Tuotanto liikkuu itään, eikä sen paluusta näy merkkejä. Kaivannaisteollisuus on vähentynyt huomattavasti viimeisten 30 vuoden aikana, sitä myös vastustetaan paikallisesti sen ympäristöä pilaavan vaikutuksen vuoksi. Neljäs sektori, palvelusektori, on kaikkein suurin. Isossa-Britanniassa se muodostaa 73% bruttokansantuotteesta. Uudet teknologiat vaikuttavat siihen kaikkein kovimmin, varsinkin jälleenmyynnissä ja rahoitusalalla, joissa molemmissa työpaikkojen määrä vähenee. Jäljelle jää julkinen sektori, teemapuistot, elokuvateatterit ja take-away -kahvilat. Tämä sektori ei tuota, jos jätetään huomiotta ilkomaisten turistien tuoma raha: se vain kierrättää rahaa. Työllisyys vähenee Osa-aikatöiden määrä kasvaa, toisin sanoen työtuntien määrä jakautuu yhä ohuemmin koko väestön osalle. Trendi ei johdu taantumasta tai lamasta, se on pitkäaikainen trendi, joka vain oli piilossa kymmenen vuoden nousukauden aikana. Nyt trendi vain on tulossa ilmeiseksi. Huipputyöllisyysvaihe on todennäköisesti ohitettu, ja alaspäin johtava trendi jatkuu, vaikka sitä osittain naamioi osa-aikatöiden määrän lisääntyminen. Blomberg-tv:n haastettelema Laksman Achuthan, eräs Economic Cycle Research -instituutin ("Taloussyklien tutkimusinstituutti" eli ECRI) perustajista sanoo haastattelussa: "Mitä sanoimme joulukuussa, oli että taantuma alkaa todennäköisesti Q1:sta (kvantitatiivisen kevennyksen ensimmäinen kierros), ja jollei silloin, vuoden 2012 keskivaiheilla. Olen tänään täällä vahvistamassa sen. Minun mielestäni me olemme jo taantumassa". Achuthan sanoo, että ei ole "erikoisen järkevää tuijottaa bkt:n tunnuslukuihin. Tosiasiassa kysymys on työpaikoista, tuloista ja myynneistä." "Taantuma on ilkeä vuorovaikutussuhde tuotantomäärien ja tuotantopanosten, työllisyyden, tulojen ja myynnin välillä." Achuthanin mukaan taantuma ei yleensä ala äkillisesti, siinä ei ole jyrkännettä jonka voisi nähdä ja jota väistää. "On olemassa tämä uskomus, että hallitus tai keskuspankki voisivat estää taantuman tulon. Viimeisten 220 vuoden aikana...meillä on ollut 47 taantumaa. Kuinka voisimme väistää 48:en?" SBTC-konsepti, Skill Biased Technology Change, on konsepti, joka väittää, että teknologinen kehittyminen siirtää sellaiset rutiinitehtävät, jotka eivät vaadi taitoa tai koulutusta, automaatiolle, ja että tämä on syynä maailman huoliin. Internet, kirjapainopainotaito, tietokoneistuminen ovat kaikki luoneet uusia työpaikkoja. Mihin työpaikat siis katoavat? - Ne katoavat rahan hintaan. Nykymallissa rahan länsimaissa laskevat liikkeelle yksityiset liikepankit, eivät hallitukset. Hallitukset lainaavat; ostavat käyttämänsä rahan liikepankeilta. Samoin tekevät kotitaloudet ja yritykset. - Rahan hinta on korko. Korkoa ei luoda järjestelmään. Seurauksena on velkamäärä, jota ei koskaan pystytä maksamaan. Raha ei ole enää vaihdonväline, vaan se on myyntituote: pankkien myyntituote on velka. - Rahasta on tullut niin kallista, että sen käyttämiseen ei ole varaa. Talous ei pyöri. Lisäksi pankit kontrolloivat kierrossa olevan rahan määrää. Säätelemällä sitä ne kykenevät aiheuttamaan taantuman, laman, inflaation, deflaation, stagnaation. Jokainen taloustilanne antaa liikepankeille erilaisen mahdollisuuden voiton keräämiseen. Historiallisesti tässä ei ole mitään uutta. Sisällissotia ja sotia on aiemminkin syttynyt/ sytytetty, kun on taisteltu siitä, kuka säätelee kierrossa olevan rahan määrää. Nyt sen tekevät liikepankit yhdessä keskuspankkien kanssa.

TS: Suomi maksanut talouskriisistä jo 35 miljardia

Vuodesta 2008 jatkunut talouskriisi on Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan maksanut Suomelle jo 35 miljardia euroa. VTV:n arviosta uutisoin lauantain Turun Sanomat.