Näin Suomenkin pulittama hätäraha kiertää pankeille

Suomen ja muiden euromaiden "pelastuspaketit" ja EKP:n hätärahoitus näyttävät pääosin kiertäneen kriisimaiden ulkomaisille rahoittajapankeille. Tältä ainakin näyttää, kun rinta rinnan tarkastellaan kriisitoimien rahavirtoja ja ulkomaisten pankkien kriisimaista kotiuttamia summia. Sattumaa tai ei, ne täsmäävät – ja ovat lisäksi huikeita. 

Jan Hurri

30.9.2012

Euroalueen viiden ylivelkaisen kriisimaan ulkomaiset rahoittajapankit ovat kriisin kuluessa kotiuttaneet kriisimaista pääomaa ja korkotuloja jokseenkin saman verran kuin euromaat ja niiden keskuspankki EKP ovat toimittaneet apurahaa tilalle.

Analyysi

Näin hätärahoitus näyttää suurimmaksi osaksi vain käväisseen kriisimaissa kääntymässä ja kiertäneen saman tien niiden ulkomaisille rahoittajapankeille. Tälle silmänkääntötempulle on kertynyt mittaa jo suunnilleen 1 500 miljardia euroa.

Huikea summa ja hätärahan kiertoliike käyvät ilmi Taloussanomien tarkastelussa, joka arvioi rinta rinnan kriisimaihin syötettyä julkista hätärahoitusta sekä kriisimaiden ja niiden ulkomaisten rahoittajapankkien välistä rahavirtaa.
Tarkastelu perustuu Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n vastikään päivittämiin kansainvälisiin luottotilastoihin, kriisitoimia koskeviin viranomaislähteisiin ja Taloussanomien laskelmiin.
Rahavirtojen vertailun perusteella näyttää, että euromaiden "pelastuspaketit" ja EKP:n rahoitustoimet ovat käytännössä rahoittaneet yksityisen pääoman pakoa kriisimaista turvaan.
Samalla kriisimaihin liittyvää kyseenalaista luottoriskiä on siirtynyt jokseenkin sama määrä kansainvälisiltä pankeilta pääosin Suomen ja muiden eurovaltioiden piikkiin.
Silmänkääntötempulta tämä näyttää siksi, että virallisesti kriisitoimissa on kyse kriisimaiden "pelastamisesta" eikä suinkaan rahoittajamaiden pankeille kiertävästä pankkituesta. Saksan, Ranskan ja muiden suurten pankkimaiden pankkien pelastamisesta europäättäjät ovat edelleen hys-hys. 

Rahat pois
ja pakoon

Keskuspankkien keskuspankiksi kutsuttu BIS (KESKUS PANKKIEN KESKUSPSNKKI) on tässä kuussa julkaissut tuoreimman neljännesvuosikatsauksensa ja sen yhteyteen kokoamansa tuoreet luottotilastot kansainvälisten pankkien saatavista muista maista.
Kyse on maailman kattavimmasta ja todennäköisesti myös tarkimmasta pankkien ulkomaisia saatavia ja niiden muutoksia koskevista tilastoista. Luvut ovat alkujaan peräisin kansallisilta keskuspankeilta, esimerkiksi suomalaispankkien luvut on koonnut ja toimittanut Suomen Pankki.
BIS julkaisee tilastonsa dollarimääräisin luvuin, mutta tässä tarkastellaan kotoisammin euroja.
BIS:n tuoreimmat luottotilastot ulottuvat viime maaliskuun loppuun. Lukemat vahvistavat saman ilmiön kuin on aiemminkin käynyt ilmi Taloussanomien vastaavissa tarkasteluissa:
Ulkomaiset pankit ovat kriisin kuluessa vetäneet pääomaa pois kriisimaista minkä ovat irti saaneet.
Pääomapako alkoi, kun kriisi alkoi – tai toisinpäin: kriisi kärjistyi, kun pääomapako alkoi. Siitä lähtien pääomapako on kiihtynyt sitä kovemmaksi mitä enemmän euromaiden ja EKP:n kriisitoimet ovat syöttäneet erilaista hätärahaa tilalle.

Pankeilla kolme
keinoa vetäytyä

Ulkomaisten pankkien saatavat viidestä ylivelkaisesta kriisimaasta olivat suurimmillaan vuoden 2007 lopussa, jolloin näillä niin sanotuilla PIIGS-mailla (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja) oli yhteensä velkaa ulkomaisille pankeille vähän yli 2 400 miljardia euroa.
Luku sisältää ulkomaisten pankkien saatavat kyseisten maiden julkiselta taloudelta, pankeilta ja muilta rahoitusalan yrityksiltä, muilta liikeyrityksiltä sekä kotitalouksilta. Sen sijaan mukana eivät ole pankkien kotimaiset saatavat eivätkä muiden rahoittajien kuin ulkomaisten pankkien saatavat.
 Klikkaa graafi suuremmaksi:

BIS:n mukaan PIIGS-maiden ulkomaiset pankkivelat olivat tämän vuoden maaliskuun lopussa edelleen noin 1 500 miljardia euroa. Luku on yhä mittava mutta lähes tuhat miljardia euroa pienempi kuin ennen kriisin alkamista.
Tuo lähemmäs tuhannen miljardin euron erotus on voinut syntyä useammalla eri tavalla, joista useimmat lienevät jonkinlaisia muunnelmia kolmesta pankin peruskeinosta leikata ongelmallisia saataviaan:
1) Pankit ovat irtisanoneet kriisimaihin aiemmin myöntämiään luottoja tai jättäneet niitä erääntymisen jälkeen uusimatta.
2) Pankit ovat purkaneet aiemmin kriisimaihin tekemiään sijoituksia esimerkiksi velkakirjoja tai muita arvopapereista myymällä.
3) Viho viimeisenä keinona pankit ovat supistaneet ongelmasaatavien määrää kirjaamalla niitä luottotappioiksi tai kärsimällä velkakirjojen ja muiden sijoitusten arvonalennuksia.
Kriisimaista on poistunut ulkomaista rahoitusta enemmän kuin pankit ovat kirjanneet menetyksiä, joten rahaa on kaikonnut enemmän "turvaan" kuin tappioihin.
BIS:n tilastoima saatavien määrä ja sen muutos on kuitenkin vain yksi osa kriisimaista ulkomaisille pankeille käyneestä rahavirrasta. Toinen osa on korot, joita BIS ei tilastoi mutta kriisimaat maksavat ja pankit tienaavat.

Kriisimaat olleet
tuottoisa rahalähde

Ulkomaiset pankit ovat kaiken aikaa perineet korkoa kriisimaihin myöntämistään luotoista ja sinne tekemistään velkakirjasijoituksista, niin kuin pankki- ja rahoitustoiminnan periaatteisiin kuuluu.
Pankit ovat saaneet Kreikan valtion viimekeväistä velkasaneerausta lukuunottamatta korkonsa ja pääoman kuoletuksensa jokseenkin niin kuin lainaehtojen mukaan on ollut tarkoituskin.
Yksityisissä ongelmasaatavissa on paikoin ilmennyt häiriöitä, mutta Kreikan saneeraus on toistaiseksi kriisiin ainoa valtion maksuhäiriö.
Korkomaksuja tai -tuottoja ei löydy BIS:n tai muidenkaan julkisten tietolähteiden valmiiksi kokoamista tilastoista. Sen sijaan ne on mahdollista ainakin karkeaa suuntaa antavalla tarkkuudella arvioida.
Taloussanomien lainamääriin ja rahoitusmarkkinoilla vallinneisiin korkoihin perustuvien laskelmien mukaan kansainväliset pankit ovat neljän viime vuoden kuluessa perineet viiden kriisimaan saatavistaan yhteensä jopa 500 miljardin euron korkotuotot.
Kriisimaat näyttävät toisin sanoen olleen pankeille kriisin kuluessakin perin tuottoisaa liiketoimintaa. Tästä ovat ennen kaikkea Suomi, muut eurovaltiot sekä EKP pitäneet huolen.

Kriisitoimien verran
pääomaa karkuun

Euromaat ovat yhdessä keskuspankkinsa EKP:n ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa käyttäneet "pelastuspaketteihin", "palomuureihin" ja muihin kriisitoimiin suunnilleen samat 1 500 miljardia euroa kuin ulkomaiset pankit ovat vetäneet kriisimaista pois pääoman kotiutuksina tai korkotuloina.
Ylivoimaisesti suurimman osan kriisirahoituksesta on toimittanut EKP, jonka yhteensä yli tuhannen miljardin euron poikkeukselliset keskuspankkiluotot ovat päätyneet miltei kokonaisuudessaan kriisimaiden pankeille ja niiden kautta edelleen esimerkiksi kriisivaltioiden rahoitustarpeisiin.
EKP on lisäksi tukenut kriisimaiden rahoitusta yli 200 miljardin velkakirjaostoin. Kummallakin tavalla EKP:n toimittama tuore raha on helpottanut kriisimaiden pankkien ja valtioiden rahoitushuoltoa, kuten vanhojen velkojen kuoletusten ja korkojen maksamista.
Ilman EKP:n yltäkylläistä rahoitustukea olisivat kriisimaissa epäilemättä koittaneet tupen rapinat, mutta näin yksityistä riskiä on silti siirtynyt kansainvälisiltä pankeilta EKP:n ja sen kautta eurovaltioiden piikkiin.
Samoin on käynyt euromaiden ja niiden yhteisen vakausvälineen ERVV:n kriisitoimissa, joihin ne ovat toistaiseksi käyttäneet noin 300 miljardia euroa. Tämäkin raha on pääosin kiertänyt tapaan kriisimaiden kautta vanhojen velkojen kuoletuksiin ja korkoihin.
Jos tupen rapina koittaa "palomuureista" ja "niskalenkeistä" huolimatta, palavat veronmaksajien eivätkä kansainvälisten pankkien pöksyt.

Saksa ja Ranska isoja
maksajia ja hyötyjiä

Vaikka kriisitoimet ovat virallisesti Kreikan ja muiden kriisimaiden auttamista tai jopa pelastamista, ei kaikista "pelastuspakettien" sadoista miljardeista euroista ole päätynyt esimerkiksi kriisimaiden julkisiin menoihin, kuten eläkkeisiin tai terveydenhoitomenoihin kuin murusia.
Sen sijaan aivan muuta kuin murusia on päätynyt niihin maihin, joiden pankeilla on ollut kriisimaissa kaikkein hervottomimmat määrät kyseenalaisia saatavia. Niinpä kriisitoimet ovat kierrättäneet eniten rahaa kaikkein uhkarohkeimmille riskinottajille.
Sattumoisin suurimpia kriisitoimien hyötyjiä ovat olleet Saksa ja Ranska, jotka ovat suurimpina euromaina myös kriisitoimien suurimmat maksajat.
Niiden omien pankkiensa toilailusta kantama taakka jää kuitenkin yhteisvastuullisten kriisitoimien ansiosta olennaisesti pienemmäksi kuin ilman esimerkiksi Suomen kaltaisia taakanjakajia olisi asian laita.

Eniten hyötyvät suuret
pankkimaat, joilla ei ole euroa

Suhteellisesti vielä Saksaa ja Ranskaa enemmän kriisitoimista ovat hyötyneet Britannian, Yhdysvaltain ja Japanin kaltaiset pankkitoiminnan suurvallat, joilla on jokin muu valuutta kuin euro.
Niiden pankeilla on ollut kriisimaissa mittava määrä epävarmoja saatavia, ja nekin ovat saaneet kriisitoimien ansiosta runsaasti rahaa pois pinteestä.
Euroalueen ulkopuolisilla mailla ei ole kuitenkaan ollut velvoitetta osallistua suoraan kriisitoimien rahoittamiseen sen jälkeen, kun EU päätti vuoden 2010 kevään Kreikka-paniikissa kriisin koskevan ja kriisitoimien hyödyttävän vain euromaita.
Linjauksesta huolimatta kriisitoimet eivät ole valikoiden koskeneet vain euromaiden pankkeja. Apurahaa ei olekaan toimitettu pelkästään euromaiden omille pankeille.
BIS:n tilastot ja Taloussanomien laskelmat kertovat aivan muuta. Esimerkiksi Britannian, Yhdysvaltain ja Japanin pankit ovat kriisitoimien kuluessa ja niiden ansiosta saaneet kiipelistä yli 200 miljardin euron verran pääomaa ja korkoja.

Suomen saatavat
pyöristysvirhe

Pintapuolinenkin luottotilastojen tarkastelu osoittaa vailla pienintäkään erehtymisen vaaraa, että toisin kuin suurilla pankkimailla Suomella ja suomalaisilla pankeilla ei ole ollut mitään tekemistä kriisin syntymisen kanssa.
Luottotilastojen tarkastelu ja korkotuottojen arvioimiseksi laaditut laskuharjoitukset osoittavat yhtä helposti, että Suomella ei ole uhanalaisiin lainasaataviin perustuvia taloudellisia perusteita ottaa millään tavoin osaa kriisitoimiin.
Suomalaisilla pankeilla on kriisimaista saatavia BIS:n luottotilastojen pyöristysvirheen verran. Niistä kertyneillä kuoletuksilla tai korkotuloilla tuskin kustantaisi yhden "palomuurikokouksen" illalliskattausta.
Suomen pankkien PIIGS-riskit olivat maaliskuun lopussa BIS:n mukaan noin 1,75 miljardia euroa.
Vastaavaa riskiä oli Ranskan pankeilla 400 miljardia ja Saksan pankeilla 300 miljardia euroa. Sen jälkeen, kun ne ovat yhteensä kotiuttaneet pääomia ja perineet korkoja noin 700 miljardia euroa.
Britannian pankeilla oli maaliskuussa yli sata kertaa runsaammin ja Yhdysvaltain pankeilla noin 60 kertaa enemmän PIIGS-riskejä kuin Suomen pankeilla. Japaninkin pankeilla oli kiikissä 30-kertaisesti suomalaispankkien saatavien verran rahaa.
Silti Suomi kustantaa suurten pankkimaiden eduksi koituvia kriisitoimia melkein yhtä suurella rahamäärällä kuin kolme pankkitoiminnan suurvaltaa, Britannia, Yhdysvallat ja Japani, yhteensä.

Ulkomaiset pankit vetävät pääomaa pois kriisimaista
Ulkomaisten pankkien saatavat PIIGS-maista (Portugali, Irlanti, Italia, Kreikka ja Espanja) sekä pääomien kotiutus ja korkotulot 12/2007-3/2012. Tässä saatavien muutos yhtä kuin pääoman kotiutus, korkotulot Taloussanomien arvio. Luvut miljardeja euroja.
	Saatavat	Saatavat	Pääoman kotiutus	Korkotulot	Kotiutus yht.
Pankin kotimaa	3/2012	12/2007	12/2007-3/2012	12/2007-3/2012	12/2007-3/2012
Koko maailma	1456	2453	997	523	1520
Eurooppa	1287	2251	964	470	1433
Ranska	399	586	188	141	328
Saksa	299	567	268	115	383
Britannia	230	311	81	72	153
Yhdysvallat	99	85	-14	29	16
Hollanti	93	249	155	36	192
Espanja	90	93	4	26	30
Japani	54	87	33	18	52
Sveitsi	43	105	62	17	78
Belgia	36	131	96	20	116
Italia	34	50	16	11	27
Portugali	28	29	1	8	9
Itävalta	20	36	16	7	23
Kanada	9	17	8	3	11
Irlanti	5	73	67	12	79
Ruotsi	4	13	9	2	11
Australia	4	8	4	2	6
Suomi	2	2	0	1	1
Kreikka	1	1	0	0	0
Intia	0	1	0	0	1
Turkki	0	1	0	0	1
Lähde: BIS, Taloussanomat

NÄIN HÄTÄRAHA KIERTÄÄ KEHÄÄ

Kiinalainen megakaupunki on konkurssin partaalla

Talouselämä

29.9.2012 

Guangdongin alue on kenties Kiinan tärkein taloudellinen keskittymä. Yli sadan miljoonan asukkaan alueella bruttokansantuote on lähes biljoona dollaria.
Alueen tärkeimpiin kaupunkeihin kuuluu Dongguan, jota on kuvailtu myös yhdeksi Kiinan rikkaimmista. Vaikka kaupunki on ollut hyvinvoinnin vertauskuva, nyt jotain on mennyt pieleen. Zero Hedgen mukaan kaupunki on konkurssin partaalla.
Yli 60 prosenttia siihen kuuluvista alueista pyörii alijäämällä ja tarvitsee pian taloudellista apua.
Erityisen huolestuttavan romahdusvaarasta tekee se, että ilmiö voi levitä. Se saattaa johtaa laajoihin talousvaikeuksiin Kiinan talouskeskuksissa.

Kiinan valtiovarainministeriön tutkija Bai Jingming arvioi vuonna 2009, että maan rikkaimpien kaupunkien velka voisi kasvaa yhteensä 10 prosenttiin bkt:sta, mutta kyseessä on vain arvio.
Kiinan valtionvelan raportoitiin olevan vuoden 2010 lopulla 1,32 biljoonaa euroa, eli 27 prosenttia maan bruttokansantuotteesta. Asiantuntijoiden mukaan velka on nyt noin 1,76 biljoonassa.

(Mielipide on vapaa: Tämäköhän on kapitalismin upouusin ihmelapsi!? Tämä kuoleman partaalla oleva talousjärjestemä ei tee mitään muuta kuin tuottaa katastrofia äitimaalle ja ihmiskunnan enemmistölle. Se ahmii sairaalloisesti kaikkia voimavaroja ja jättää jälkeensä vain velkaa  tulevienkin työväestön maksettavaksi, jos annetaan sille mahdollisuutta jatkaa tuhojaan. Kapitalismi on päässyt tiensä loppuun. Se ei tarkoita sitä, että väistyisi ihmiskunnan ja ihmisyyden tieltä vapaaehtoisesti. Kaikki on valmis hautaamaan sen historian hautuumaalle paitsi haudankaivaja -maailman työväen luokka.)


Jotta tulisi suunnattua vähän enemmän valoa tuohon äsken väitettyyn mielipiteeseen, niin lukekaa myös tämän uutisen:

Humalainen meklari sähläsi valtavan hintapiikin

Talouselämä

Lauantai 29.09.2012

Umpitunnelissa futuurikauppaa aamuyöllä tehnyt meklari onnistui aikaansaamaan markkinareaktion, johon normaalisti tarvitaan suuri geopoliittinen kriisi.

Umpihumalassa kauppaa käynyt välittäjä nimittäin aiheutti raakaöljyn maailmanmarkkinahintaan roiman hetkellisen hintapiikin kesäkuun 30. päivä vuonna 2009.
Tapahtuman tausta on selvitetty Yhdysvaltain rahoitusvalvojan FSA:n äskettäin valmistuneessa tutkimuksessa, josta kertoo Oilprice.com. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miksi raakaöljyn markkinahinta yhtäkkisesti nousi 1,50 dollarilla kyseisenä kesäkuisena ajankohtana.
Tapahtumat paikallistuivat PVM Oil Futures -yhtiöön ja sen vanhempaan välittäjään Steve Perkinsiin. Tämä oli yhden aamuyön tunteina sijoittanut 520 miljoonaa dollaria öljyfutuureihin.
FSA:n tutkimuksessa kävi ilmi, että Perkins oli ostanut kello 01.22 ja kello 03.41 välisenä aikana peräti 69 prosenttia maailmanmarkkinoiden tarjonnasta. Hän oli kirittänyt kaupoillaan öljyn tynnyrihinnan 71,40 dollarista 73,05 dollariin jatkuvasti korkeampia tarjouksia tekemällä.
Seuraavan aamuna PVM:n yhtiön toimistossa ihmeteltiin, mitä yön aikana oli tapahtunut ja miksi Perkins oli hamstrannut markkinoilta seitsemän miljoonaa tynnyriä raakaöljyä.
Perkins puolestaan lähetti työnantajalleen viestin, ettei pääse töihin huonovointisuuden vuoksi. Kun asiasta soitettiin Perkinsille, kävi ilmi, ettei hänellä ollut yön tapahtumista mitään muistikuvaa.
Tutkimuksen aikana Perkins kuitenkin kertoi alkoholiongelmastaan. Hän kertoi myös menettäneensä ajokorttinsa jo viisi vuotta ennen tapahtunutta.
FSA:n totesi tutkimuksensa johtopäätöksissä, että vaikka Perkins palaisi raitistuttuaan takaisin välittäjäksi hän on humalassa huomattavan suuri uhka markkinoille.

Hanna Eskola 

Mitä EVM:n vivutus tarkoittaa

Keskiviikko 26.09.2012

Sampo Pankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki kertoo, mitä monien kammoksuma kriisirahaston eli EVM:n vivutus oikeastaan tarkoittaa.

Euroopan pysyvän kriisirahaston EVM:n mahdollinen vivutus eli ulkopuolisen rahan hankkiminen nousi Suomessa keskusteluihin maanantaina. Mitä vivutus oikein on ja millaisia hyötyjä ja riskejä siihen liittyy? Kysymyksiin vastaa Sampo Pankin pääekonomisti Pasi Kuoppamäki.

Mitä kriisirahaston vivutus tarkoittaa?

Se tarkoittaa sitä, että vakausmekanismi tavalla tai toisella vakuuttaisi yksityisen sektorin sijoittajien saatavia. Eli jos joku sijoittaa vaikkapa 100 miljoonaa euroa Espanjan valtion joukkolainoihin, vakausmekanismi lupaa, että jos Espanjalle tulee maksuvaikeuksia, mekanismi kattaa ensimmäiset 30 prosenttia tappioista. 

Mitä hyötyä vivutuksesta olisi?

Vakausmekanismi on nyt 500 miljardia euroa, mikä on tietysti huomattava summa. Mutta jos sekä Espanjalle että Italialle tulisi vaikeuksia, 500 miljardia ei riitä kuin ihan alkutarpeisiin. Vivutuksella summaa pysyttäisiin kasvattamaan, sillä saadaan kasvatettua rahaston tulivoimaa.

Mitä haittaa?

Jos EVM kärsisi tappioita, Suomi ja muut alkuperäiset rahoittajat kärsisivät tappioita. Viimeisenä kärsisivät ne, jotka ovat tulleet vivutukseen yksityiseltä sektorilta. Eli tappioriski jossain määrin kasvaa.

Miten käy vaatimuksille siitä, että EVM:llä on ensisijaisen velkojan asema?

Alkuperäisten EVM:n rahoittajien asema heikkenee. Ensisijaisen velkojan asemaan astuvat yksityiset sijoittajat, jotka tulevat mukaan vivutukseen.

Tarvitaanko vivutusta?

En pidä sitä välttämättömänä. Se olisi ollut erittäin tervetullut siinä vaiheessa, kun Euroopan keskuspankki ei ollut vielä julkaissut uusinta ohjelmaansa, jossa se lupaa tehdä tukiostoja. Ilmoituksen jälkeen tämän (vivutuksen) merkitys on pienentynyt. Mutta toki rahoitusmarkkinoiden näkökulmasta olisi ehkä rohkaisevaa, jos EVM olisi suurempi kuin 500 miljardia.
Mitä eurokriisissä on seuraavaksi edessä?
Näyttää siltä, että euroalueen taantuma on edelleen syvenemässä. Espanjalla näyttää olevan suuria vaikeuksia päästä sovittuihin tavoitteisiin. Voisi olettaa, että maalla on erittäin suuret paineet hakea tukea Euroopan vakausmekanismista.
STT

Katso dokumenttielokuva: 'Talouden madonluvut'

Lähde: Youtube, YLE
12.9.2012, Verkkomedia.org

Katso dokumenttielokuva: 'Talouden madonluvut' 
Dokumentissa ei suomita pankkeja, syytellä poliitikkoja tai vedota salaliittoteorioihin, vaan analysoidaan talouteemme vaikuttavia järjestelmiä ja pohditaan keinoja muuttaa niitä.
Miten olemme päätyneet talouskriisistä toiseen, ja miksi meillä on kuitenkin yhä toivoa?
Ohjaus: Ross Ashcroft, Films Transit International, Iso-Britannia 2011.

EVA:n raportti: Kataisen hallitus vienyt Suomen katastrofiin

EVA julkaisi raportin eurokriisistä. Sen uutisoinnissa on nostettu mediassa esiin arvio, jonka mukaan euron hajoaminen maksaisi Suomelle tappioina 89 miljardia euroa. Mm. pääministeri Katainen on hehkuttanut raporttia. Hesari kertoi pääkirjoituksessaan, että raportti antaa tukea mm. Koneen toimitusjohtaja Ala-Huhdalle, joka on vaatinut eurossa pysymistä hinnalla millä hyvänsä. Talousblogi: Olli Pusa 24.9.2012, Verkkomedia.org  1. EVA:n hätääntynyt puolustuspuhe eurotukien puolesta Ala-Huhta heitti arvostetun yritysjohtajan maineensa peliin euroa puolustaakseen, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Eurotukien puolustajilta ovat argumentit loppumassa ja siksi tarvitaan uusia tarinoita heitettäväksi ihmisten hämäämiseksi. Jätän toiseen kertaan EVA:n raportin analysoinnin. Sen sijaan on syytä analysoida loogisesti johtopäätöksiä, joita tämän hengentuotteen ja faktojen perusteella voidaan päätellä Suomen tilanteesta ja eurokriisistä. EVA:n raportti on selvästi tarkoitettu puolustelemaan eurotukia, mutta todellisuudessa se kääntyy tukien puolustajia vastaan. "Katainen äityi kehuihin: Paras näkemäni raportti" http://www.verkkouutiset.fi/index.php/politiikka/103-politiikka-paauutinen/109209-109209 2. Euron kaatuminen maksaa 89 miljardia? Olettakaamme siis, että euron kaatumisesta aiheutuisi Suomelle EVA:n raportin väittämät 89 miljardien euron tappiot. Arvioiden paikkansapitävyyden arviointi jää toiseen kertaan. Ne tulisivat lainoista ja euron vakaushimmeleille annetuista takauksista sekä Suomen Pankista. Miten Suomi siis on ajautunut tilanteeseen, jossa sille tulisi tuollaiset tappiot? Ne ovat seurausta siitä, että Suomessa on aluksi Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten (ja niiden valtiovarainministeri Kataisen) sekä sittemmin Kataisen sixpack hallitusten toimesta otettu suomalaisten veronmaksajien niskaan tuollaiset riskit. Onko tämä tehty tieten ja suomalaisille veronmaksajille asiasta rehellisesti kertoen? Vastaus on kiistatta ei. Tämä riskinotto on tehty veronmaksajilta salaa ja asioiden oikeaa laitaa peitellen ja valehdellen. Vanhanen ja Katainen selittivät Kreikan ensimmäistä lainaa annettaessa, että Suomi suorastaan tienaa kun vähän avittaa kaveria. Nyt noita lainoja arvioidaan mediassa ensimmäisiksi velkasaneerattaviksi. Vanhasen ja Kataisen puheet olivat puhdasta puppua. On seurausten kannalta oikeastaan yhdentekevää, perustuivatko puheet tahalliseen valehtelemiseen vai hölmöyteen ja asian ymmärtämättömyyteen. Asiaan liittyvät riskit täytyi heillä kyllä olla tiedossa, koska niistä keskusteltiin julkisuudessakin. Sitten jatkui uusien tukipakettien virta. Seuraava Kataisen valhe suomalaisille oli, että ainoa luku, mikä suomalaisten täytyy muistaa, on 2 miljardia. Sitä suuremmaksi Suomen tappiot eivät voi nousta. No nyt EVA kertoo, että tappiot voivat nousta 89 miljardiin. Siitä voimakas sana valehteleminen. Seuraavan sammakon päästi suustaan kokoomuksen kansanedustaja Kimmo Sasi, nykyään mm. valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja. Hänen mukaansa riskit ovat korkeintaan 14 miljardia. Ja nyt siis EVA väittää, että ne ovat 89 miljardia. Valtiovarainministeriö julkisti jossakin vaiheessa tietoja Suomen riskeistä. Budjetissa näkyi vain 400 miljoonan riskit. Ja nyt EVA väittää 89 miljardia. Nykyinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on hehkuttanut suomalaisille, että Suomi osallistuu tukipaketteihin vain, jos Suomi saa takauksilleen täydet kattavat vakuudet. Noiden vakuuksien sisältö on jäänyt salailun vuoksi osin arvoitukseksi, kyseessä väitetään olevan total return swap johdannaissopimuksia. Niiden arvo voisi parhaimmillaankin olla satoja miljoonia. Ja nyt EVA kertoo, että Suomen riskit ovat 89 miljardia, eli EVA:n mukaan Urpilaisen hehkuttamat vakuudet ovat pohjaltaan täydellistä huijausta. Niiden avulla on huiputettu suomalaisia ja vedätetty Suomea yhä syvemmällä katastrofiin. Yksi hätävalhe on sentään painettu piiloon. Aikaisemmin uhkailtiin lamalla, jos eurotukiin ei osallistuta. Vielä kesällä eduskunnassa Katainen ja Urpilainen jatkoivat samalla linjalla käyttämällä uhkailuissaan vanhaa Lehman valhetta. Vuoden 2008 lama iski, koska Lehman Brothers investointipankkia ei pelastettu veronmaksajien rahoilla vaan sen annettiin mennä konkurssiin. Lehmanin konkurssi ei lamaa aiheuttanut, sen konkurssi oli laman seuraus, ei syy. Nyt laman lähestyminen eurotuista huolimatta on YT-uutisineen ja tuotannon Suomesta siirtymisineen niin selvästi näkyvillä, että tätä selitystä on viime aikoina käytetty vähemmän. 3. Euron mukana katkeraan loppuun asti Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksassa päätettiin sotia katkeraan loppuun asti. Ja sellaisen kyllä saivatkin. Mutta Suomen johto tajusi irrottaa Suomen tästä ennen loppua ja Suomen tappiot jäivät kohtuullisemmiksi. Mutta nyt Kataisen hallitus on päättänyt kulkea tien loppuun Saksan kanssa ja  katsoa millaiseen perikatoon euron myötä päädytään. EVA:n raportin luku 89 miljardia ei sinänsä ole uutinen. Näilläkin palstoilla kerrottiin jo vuosi sitten, että Suomen riskit valitulla tiellä tulevat kasvamaan yli 50 miljardin. Silloin sitä haukuttiin liioitteluksi, nyt EVA pistää paremmaksi. Eikä tuo arvio kerro todellisia riskejä, koska riskit tulevat vielä kasvamaan. Nyt hehkutetaan pankkiunionia ja EKP:n lupaamia kriisimaiden velkakirjojen osto-ohjelmia ja sitä, että niiden avulla kriisimaiden korkotaso on hetkellisesti laskenut. Kovin vahvalla pohjalla kriisin ratkaisu ei siis ole, jos se, että ylivelkaantunut onnistuu keplottelemaan lisää velkaa, on juhlimisen aihe. Ainoa todellinen ratkaisu eurokriisiin olisi se, että euromaiden talous kasvaisi erittäin voimakkaasti vuosikymmeniä. Sellaista ei ole näkyvissä jo väestörakenteenkaan takia. Mutta sitä vastaan on myös maailman taloustilanne. Kaikkialla kulutusta on viimeiset 20 vuotta vedätetty velkaa kasvattamalla. Nyt jos velkaantuminen lopetetaan (kuten virallisesti julistetaan), seurauksena on yleismaailmallinen lama. Sen merkkejä näkyy kaikkialla. Siis velkakriisi tulee vain pahentumaan. Entä nuo kriisin ratkaisukeinot? Pankkiunionin valvonnan lisääminen ei millään tavalla auta tähän kaaokseen. Tappiot ovat jo sylissä, ne tiedetään todellisuudessa aika hyvin ja ei ne valvomalla häviä. Pankkiunionia huudetaan tähän hätään siksi, että sen avulla halutaan saada meidät tukemaan kriisimaiden pankkeja. Talletussuojalla suomalaiset pankkien asiakkaat maksavat talletusturvaa kriisimaiden pankkien tallettajille. Ja veronmaksajat – puheiden mukaan EVM:n kautta – tukea suurpankkien konkurssien jälkien siivoamiseen. Vain näillä pönkitettäisiin hetkeksi huojuvaa korttitaloa. Mutta meille Katainen ja Liikanen valehtelevat, että nyt ollaan tekemässä vain yhteistä pankkivalvontaa. ”Talletussuojalla ei ole nyt kiire”. Siihen siis palataan kun on ensin saatu pää avattua pankkivalvonnan osalta. Tämä on sitä huijauspolitiikkaa, jolla Suomen hallitus vie Suomea entistä syvemmälle katastrofiin, askel askeleelta. Uutiset euroalueelta kuitenkin kertovat karua kieltä asioiden etenemisestä. Kreikan ensimmäisten lainojen saneerausta valmistellaan, Troikka toteaa Kreikan tilanteen niin kamalaksi, ettei uskalla julkistaa tuloksia ennen USA:n presidentinvaaleja. Espanjan tukipakettia valmistellaan, Katalonia haluaa irti Espanjasta eurokriisin seurauksena, Italian talous syöksyy odotettua nopeammin. http://www.spiegel.de/international/europe/lenders-discuss-possible-second-debt-relief-measure-for-greece-a-857146.html   http://www.reuters.com/article/2012/09/21/us-eurozone-greece-report-idUSBRE88K0P520120921 http://www.telegraph.co.uk/finance/financialcrisis/9556803/Spain-risks-break-up-as-Mariano-Rajoy-stirs-Catalan-fury.html http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/synkka+talousennuste+italiasta/a840893 Suomessa poliitikot väittävät, että eurotukien syytämisessä kriisimaille pitää olla tiukat ehdot. EKP:n ilmeisen laittomat kriisimaiden lainaostot voidaan hyväksyä, koska EKP asettaa niille tiukat ehdot saneerata maan talous. Ja Kimmo Sasi, siis hallituspuoluetta edustava valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, julisti, että jokaiselle maalle annetaan vain yksi tukipaketti. Jos ei siitä tilanne oikene, saa pärjätä omillaan. Avataanpa hieman tätä asiaa logiikan kannalta. Kriisimaita on tuettava tai euro kaatuu. Mutta Sasi ja Kataisen hallitus väittävät, että EKP:n tuki on ehdollista. Jos maa ei saa asioitaan kuntoon, tuki lopetetaan. Ja yksi tukipaketti maata kohti on maksimi. Ajatusketjua voi havainnollistaa seuraavasti: 1) Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuva euromaa pitää pelastaa tai koko euro kaatuu, heinäsirkat, raesateet ja rutto tulevat ja talven hiihtokelitkin menevät 2) Kullekin maalle pitää vaatia tiukka talouden sopeuttamisohjelma. Vain sitä vastaan annetaan tukea tai EKP ostaa maan lainat markkinoilta 3) Jos maa ei noudatakaan luvattuja säästö- ja sopeutusohjelmia, lopettaa EKP velkapapereiden oston ja jokaiselle maalle yksi lainaohjelma saa riittää. 4) Maa, joka ei ole noudattanut sovittuja taloustoimia tai tarvitsee toisen tukipaketin, tiputetaan pois tuen piiristä. 5) Kun maa tiputetaan pois tuen piiristä, se ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin ja muut euromaat ja EKP kärsivät suuret tappiot. 6) Kuitenkaan tässä tilanteessa euromaan ajautuminen talousvaikeuksiin ei aiheutakaan euron kaatumista, vaikka aikaisempien ongelmien lisäksi tulee tappiot tukiseikkailuista. Edellä olevista uutisista jo näkyy, ettei mitään ratkaisua eurokriisiin ole näkyvissä. Nyt vain hurrataan sille, että joku ylivelkaantunut onnistuu saamaan vipin – euroalueen veronmaksajilta. Eli suomalaisten poliitikkojen höpinässä ei ole mitään järkeä. He valehtelevat meille röyhkeästi. Vai pitääkö katsoa heidät sellaisiksi hölmöiksi, etteivät ymmärrä asiasta mitään? Siis kriisi tulee vain pahentumaan, eikä suomalaisten tappiot tällä tiellä tule edes pysähtymään EVA:n ennustamaan 89 miljardiin. Ja tukipaketteja tullaan loputtomasti työntämään kriisimaille, koska aina on pelko, että jos nyt lopetetaan, euro luhistuu. 4. Liittovaltio Nuo askelet yhä syvemmälle eurokaaokseen ovat askelia kohti EU-liittovaltiota. Tuota kehitystä viedään eteenpäin askel kerrallaan. Meille valehdellaan hallituksen toimesta, että liittovaltiota ei haluta ja velkojen yhteisvastuullistamista euromaiden kesken Suomessa vastustetaan. Mutta todellisuudessa meitä viedään kohti tuollaista päämäärää. Muuta ratkaisua euron kriisiin ei periaatteessakaan ole. Sitten Espanja ja Italia pystyvät pyörittämään vekselirulettiaan, kun ne voivat vapaasti laskea liikkeelle liitovaltion yhteisvastuullisia eurobondeja. Esimerkiksi USA:ssa ei Kalifornia voi hankkia velkaa liitovaltion velkaa liikkeelle laskemalla, mutta euroalueella juuri se on tavoitteena. Kriisimaiden velkoja yritetään hoitaa työntämällä niille setelirahoitusta. Samaa harrastetaan muuallakin maailmassa, mutta euroalueella sen keskeinen tavoite on kriisimaiden avustaminen. Setelirahoituksella voisi saada aikaan inflaation, jolla velat maksatettaisiin säästäjien, palkansaajien ja eläkeläisten kustannuksella. On suorastaan koomista, että euroa on puolustettu sillä, että se tuo vapautuksen Suomea vuosikymmeniä vaivanneesta inflaatio-devalvaatio kierteestä. Ja todellisuudessa euroalue tuo meille juuri tuon inflaatio-devalvaatiokierteen. Entä jos euro sittenkin onnistuttaisiin pelastamaan? Olisiko se siunaus Suomelle? Euron pelastaminen tulee joka tapauksessa aiheuttamaan ankaran inflaation, jossa tämän kriisin lasku maksatetaan kaikkein heikoimmilla, myös Suomessa. Edelleen kriisimaiden velansaannin turvaaminen edellyttää siirtymistä yhteisvastuullisiin velkoihin, eli Suomen vastuu euroalueen veloista nousee nykyisestä n. 45%:sta BTK:sta euroalueen keskiarvoa vastaavaan 90%:iin BKT:sta eli n. 100 miljardia. Edelleen euroalueelle tulee tulonsiirtounioni, jossa Suomi maksaa kriisimaille tukea ainakin 10 miljardia vuodessa. Se tietenkin vähentää niiden velanottotarvetta, koska ne saavat rahaa meiltä avustuksena. Meidän hallituksemme täytyy tietää, mihin ollaan menossa. Kun se pimittää noita seurauksia ja väittää vastustavansa liittovaltiota, se valehtelee meille. Meitä viedään tuota kohti askel kerrassaan. Ja EVA tuotti tuon raporttinsa pelotellakseen meitä. Joudutte maksamaan 89 miljardia, jollette suostu liittovaltioon. Tuo 89 miljardia ei tule edes riittämään, kuten edellä kuvattiin, mutta siltikin liittovaltio on suomalaisille kalliimpi vaihtoehto. EVA:n tilausraportti on tehty täydentämään Kataisen hallituksen selityskokoelmaa. Se kertoo myös missä ovat tämän hulluuden alkujuuret. Ne ovat elinkeinoelämän paljon puhutussa hyvä veli verkostossa, jossa tällainen hulluus jostakin syystä on päätetty ja Kataisen hallitus laittaa sitä toimeen. Ja mikä kaikkein kauheinta, euroalueen valuviat ovat niin suuria, että siitä ei toimivaa liittovaltiota saada edes noilla valtavilla tulonsiirroilla. Ja tuo liittovaltio on eri asia kuin EU, koska yksikään euroon kuulumaton EU:n valtio ei tule euroalueeseen liittymään. Välimerenmaiden korruptoitunut taloudenpito, valtavat tulonsiirrot sekä kansalaisille valehtelemalla toteutettu liittovaltio, voivat aiheuttaa sellaisia levottomuuksia, että koko tuo hulluus voi kaatua niihin. Silloin lasku on jotakin vielä kauheampaa kuin osaamme kuvitellakaan. 5. Eurosta eroaminen Kummallisesti kaikista suomalaisista analyyseistä jätetään pois eurosta eroamisen vaihtoehto. EVA:n raportin jälkeen nyt tiedämme, että se tulisi Suomelle paljon halvemmaksi kuin mitä muut vaihtoehdot. Kreikalle annetuista lainoista ja takauksista tulisi 5-9 miljardia tappioita. Samoin melkein toinen mokoma muista takauspaketeista. Tuskin saisimme edes takaisin EVM:ään jo Jutan takuuksien vuoksi etukäteen maksettua 1,5 miljardia. Mutta Suomen Pankki voisi selvittää velat ja saamiset EKP:n kanssa niin kauan kuin euro valuuttana on olemassa ja vaihtokelpoinen. Silloin pesästä on saatavissa vielä jotakin. Mutta jos odotetaan euron konkurssia tai liittovaltiota, lasku kasvaa moninkertaiseksi. Suomi voisi päästä eurosta 10-15 miljardin tappioilla. Nekin ovat turhia, mutta halvempi vaihtoehto kuin muut. Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset olisivat silloinkin aiheuttaneet suomalaisille veronmaksajille suuremmat menetykset, kuin 1990-luvun pankkikriisi. Sen pyykin pesemisen aika on, kunhan eurosta on päästy eroon. Venäläiset kutsuvat hallitustaan varkaiden ja huijareiden hallitukseksi. Onko meillä valehtelijoiden ja pölhöpopulistien hallitus? Alkuperäinen julkaisu Olli Pusan blogilla: http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/117979-evan-raportti-kataisen-hallitus-vienyt-suomen-katastrofiin Toimitus @ 24.9.2012 12:59

Seitsemän seikkaa, joista pääjohtaja Liikanen vaikeni

Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kertoi eduskunnan talousvaliokunnalle, mitä EKP on viime aikoina tehnyt ja suunnitellut tekevänsä ja miksi. Sen sijaan hän ei kertonut, mitkä ovat EKP:n kokeellisen rahapolitiikan tahattomat ja haitalliset sivuvaikutukset. Ainakin nämä seitsemän seikkaa Liikanen jätti kertomatta.

 

Jan Hurri

23.9.2012

Eduskunnan talousvaliokunta kuuli perjantaina Suomen Pankin (SP) pääjohtajan Erkki Liikasen selonteon euromaiden keskuspankin EKP:n ja samaan eurojärjestelmään kuuluvan Suomen Pankin toteuttamista ja valmistelemista kriisitoimista.

Analyysi

Nyt talousvaliokunnassa muun muassa Suomen Pankin toimia valvovat kansanedustajat tietävät, mitä EKP ja SP ovat tehneet, mitä ne aikovat tehdä, mikä on toimien tarkoitus ja mitä EKP ja SP uskovat niillä saavansa aikaan.
Sen sijaan talousvaliokunnan jäsenet sen enempää kuin muutkaan kansanedustajat eivät tiedä, että rahaviranomaisten toimilla on myös tahattomia sivuvaikutuksia eivätkä sitä, minkälaisia nuo pääosin haitalliset sivuvaikutukset ovat.
Tai ainakaan kansanedustajat eivät kuulleet rahakokeiden haitoista pääjohtaja Liikasen kuulemisessa.
Sekin jäi pääjohtajalta selostamatta, että harjoitetun rahapolitiikan haitalliset sivuvaikutukset ovat todennäköisesti suurempia ja pitkävaikutteisempia kuin tavoiteltavat tai varsinkaan saavutettavat edut.

Mikä näkyy ja mikä
jää näkymättömiin?

EKP:n kriisin mittaan toteuttamat poikkeustoimet niin kuin vasta valmisteilla olevat uudetkin kriisitoimet ovat ennen kokeilemattomia keinoja. Ne ovat sananmukaisesti rahapoliittisia kokeita, joiden vaikutukset selviävät kokeiden edetessä ja niiden jälkeen.
Pääjohtaja Liikanen on EKP:n rahapoliittisista toimista päättävän neuvoston jäsen, ja hän on antanut tukensa EKP:n kriisitoimille. Ainakaan hän ei ole arvostellut toimia julkisesti – eikä hän tehnyt näin perjantaina eduskunnassakaan.
Koska Liikanen on itse yksi EKP:n poikkeustoimien päättäjistä eikä keskuspankkitoimien riippumaton tarkkailija, on hänen selontekonsa ennemmin yksipuolisen suopea kuin tasapainoinen saati kriittinen tarkastelu.
Niinpä Taloussanomat täydentää pääjohtaja Liikasen katsausta kertomalla, mitä joukko keskuspankin "virallisesta totuudesta" riippumattomia ekonomisteja arvioi kriisiaikaisen rahapolitiikan sivuvaikutuksista.
Liikanen kertoi eduskunnalle EKP:n toimista sen, mikä näkyy. Taloussanomat kertoo jo 200 vuotta sitten vaikuttaneen ranskalaisekonomisti Frédéric Bastiat'n hengessä sen, mikä ei näy.
Näkymättömiä ja ääneen lausumattomia sivuvaikutuksia on ainakin seitsemää sorttia – joista yksikään ei ole suotuisa.

Lisää kevennystä
vaikka rajattomasti

Keskuspankkien toimilla voi toki olla "normaaleissakin" talousoloissa haitallisia sivuvaikutuksia, kuten finanssi- ja velkakriisiä edeltäneen velkakuplan tuottamuksellinen paisuttaminen.
Mutta kriisitoimet ovat menneet vielä pidemmälle tuntemattomalle maaperälle.
Euroalueen EKP:n, Yhdysvaltain Fedin ja muiden maailman keskeisten keskuspankkien rahapolitiikka on nyt keveämpää kuin milloinkaan aikaisemmin. Ohjauskorot ovat nolla prosenttia tai vain vähän yli nolla prosenttia.
Korkotaso ei ole ollut näin matala näin pitkään edes viime vuosisadan suursotien aikaan tai niiden jälkeen. Keskuspankkien taseet eivät ole koskaan olleet niin suuria kuin nyt eivätkä ne ole milloinkaan ennen paisuneet niin nopeasti kuin nyt.
Silti niin EKP kuin Fed ovat aiemmin tässä kuussa päättäneet keventää rahapolitiikkaa ja kasvattaa taseitaan entisestään – tarvittaessa vaikka rajoituksetta.
Kokeellisella rahapolitiikalla on useita hyviä tarkoituksia, joista pääjohtaja Liikanen kertoi talousvaliokunnalle. Hyvien tarkoitusten toteutuminen on kuitenkin epävarmaa. Haitat ovat varmempia.

Samoja virheitä mutta
suuremmalla voimalla

Yltiökevyen rahapolitiikan todennäköisistä tai jopa varmoista haittavaikutuksista ovat kriisin mittaan kirjoittaneet lukuisat sellaiset ekonomistit, jotka havaitsivat finanssikriisin merkit ja varoittivat liian keveän rahapolitiikan riskeistä hyvissä ajoin ennen kuin rytinä alkoi viitisen vuotta sitten.
Tähän tarkkanäköiseen joukkoon kuuluvat esimerkiksi analyysiyhtiö Lombard Street Researchin ekonomisti Leigh Skene, analyysiyhtiö GaveKal Researchin ekonomisti Charles Gave ja analyysijulkaisu Grant's Interest Rate Observerin päätoimittaja James Grant.
He ovat viime kuukausien raporteissaan toistuvasti varoittaneet lukijoitaan, kansainvälisiä suursijoittajia, keskuspankkien toistavan samoja virheitä kuin ennen kriisiä mutta entistäkin suuremmalla voimalla.
Huolensa keskuspankkitoimien tahattomista sivuvaikutuksista on esittänyt myös esimerkiksi talousjärjestö OECD:n kehitys- ja tutkimusyksikön johtaja William White.
Aiemmin Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n johdossa vuosia työskennellyt ja keskuspankkien toiminnan läpikotaisin tunteva White julkaisi elokuussa painavan keskustelupaperin kriisitoimien vaikutuksista – ja tahattomista sivuvaikutuksista.
Toisin kuin analyysiyhtiöiden raportit, Whiten tutkimuspaperi "Ultra Easy Monetary Policy and the Law of Unintended Consequences" (Äärikeveä rahapolitiikka ja laki tahattomista sivuvaikutuksista) löytyy verkosta.
Se on rajoitetun jakelun analyysiraportteja kohteliaampi mutta kenen tahansa luettavissa – pääjohtaja Liikanen ja kansanedustajat mukaan luettuna.

Ilmaista rahaa ja
zombie-pankkeja

1) Ensimmäinen äärikeveän rahapolitiikan haitallinen sivuvaikutus on se, että ilmaista ja puoli-ilmaista rahaa pankkijärjestelmään syytämällä keskuspankit antavat keinotekoisesti lisää elinaikaa ja -tilaa sellaisille ylivelkaisille pankeille, liikeyrityksille, ja valtioille, jotka eivät muuten selviäisi veloistaan.
Näin keskuspankit keinotekoisesti vahvistavat talouden heikoimpia ja suorastaan elinkelvottomia osia, kuten niin sanottuja zombie-pankkeja, ja samalla heikentävät talouden terveitä osia, kuten vakavaraisuudestaan huolen pitäneitä pankkeja ja tuottavimpia liikeyrityksiä.
2) Toinen haitallinen sivuvaikutus on, että ylivelkaisten valtioiden ja pankkien keskuspankeilta suoraan ja epäsuorasti saama rahoitustuki heikentää niiden tarvetta rahoitusasemansa ja taloutensa saattamiseen kestävälle tolalle.
GaveKalin Charles Gave kuvaa näitä kahta vaikutusta toteamalla, että näin EKP ja muut keskuspankit siirtävät mittavassa määrin voimavaroja yhteiskunnan ja talouden uutta hyvinvointia tuottavasta osasta vanhaakin hyvinvointia tuhlaavaan osaan.

Talouden mittarit
sekaisin tai rikki

3) Kolmas ultrakeveän rahapolitiikan haittavaikutus on, että pankkijärjestelmään tulvivaa tuoretta rahaa päätyy pankkien ja niiden ulkopuolisen niin sanotun varjopankkijärjestelmän kautta kyseenalaisiin tai suorastaan kelvottomiin sijoituskohteisiin.

Näin käy sitä varmemmin mitä kauemmin ja mitä kehnommaksi keskuspankkien nollakorkopolitiikka ahdistaa pankkien perinteisen luotonannon kannattavuutta.
Luotonannon tilalle tulee uutta ja entistä riskipitoisempaa mutta taseen ulkopuolista rahoitustoimintaa, jolloin taseriskit näyttävät supistuvan mutta järjestelmäriskit kasvavat. Aivan niin kuin ennen finanssikriisiä.
4) Neljäs keskuspankkien aikaan saama haitta on markkinaehtoisen hintamekanismin häiriintyminen talouden tärkeimmästä hinnasta, rahan hinnasta eli korosta lähtien.
Talouden tärkeimmät hinnat ovat keskuspankkien ohjauksessa tai niiden määräämiä eivätkä enää aitoja markkinahintoja. Samalla markkinahintojen talouden kunnosta ja näkymistä välittämä tieto on menettänyt merkityksensä.
Talouden painemittarit ovat rikki, kun tärkeimmät hinnat eivät kerro markkinatoimijoiden tulevaisuuden odotuksista vaan keskuspankkien toimista ja niihin liittyvistä veikkauksista.

Ilmaisen rahan
maksavat säästäjät

5) Viides äärikeveän rahapolitiikan aiheuttama vakava haitta on negatiivisen reaalikoron aikaan saama laajamittainen tulon- ja varallisuudensiirto kaikilta yhteiskunnan säästäviltä osapuolilta kaikille velkaisille osapuolille.
Tämän tulonsiirron kärsijöitä ovat esimerkiksi pahan päivän varalle säästöjä koonneet kotitaloudet mutta myös eläketurvasta vastaavat eläkelaitokset.
Eniten tästä säästöjen reaalituoton ja -arvon heikkenemisestä kärsivät varovaisimmat säästäjät, eivät suinkaan riskisijoituksillaan keskuspankkien raharuiskeista rikastuvat keinottelijat.
6) Kuudes nollakorkojen ja muiden tukitoimien haittavaikutus on niiden synnyttämä ja voimistama niin sanottu moral hazard, moraalikato. Tämä tarkoittaa oman edun tavoittelua muiden kustannuksella – ja on LSR:n Leigh Skenen mukaan väistämätöntä, kun jaossa on tyhjästä tempaistua ilmaista rahaa.
Eniten keskuspankkien "rahan painamisesta" voivat "vetää välistä" ne, jotka ovat "painokoneiden" tuntumassa tai itse osallisia "painotuoreen" rahan jakelussa, kuten rahakeskusten suurpankit ja niiden johtajat sekä suurimpien vipurahastojen kaltaiset keinottelijat.
Sama harvojen hyöty korostuu ilman aktiivista välistävetoakin, kun keskuspankkien raharuiskeet hakeutuvat suurpankkien ja keinottelijoiden kautta ennemmin finanssi- kuin reaalitalouteen.
Uutta rahaa pakkautuu osake- ja hyödykepörsseihin, joiden kurssinousu kasvattaa ennestäänkin vauraimman vähemmistön hallussa olevan finanssivarallisuuden arvoa. Kaikkia muita sitävastoin esimerkiksi polttoaineiden ja ruoan kallistuminen haittaa.

Löysää lainarahaa
ja uusia hintakuplia

7) Kokeellisen rahapolitiikan seitsemäs tahaton ja pääosin haitallinen sivuvaikutus on yltäkylläisen ja yltiöhöllän lainarahan ikiaikainen taipumus ennemmin synnyttää uusia kuplia ja tuottamattomia yli-investointeja kuin ohjautua tuottoisiin investointeihin.
Näin tapahtuu parasta aikaa ja täyttä päätä esimerkiksi useimpien "vahvojen" euromaiden asuntomarkkinoilla. Moni asuntokuplalta tai sellaisen puhkeamiselta toistaiseksi välttynyt euromaa on yltiökeveän rahapolitiikan "ansiosta" menossa kohti kuplavaihetta.
Hullunhalvat asuntolainat ylläpitävät ja nostavat asuntojen hintoja, mikä hyödyttää myyjiä mutta haittaa ostajia. Ani harva vain myy, joten todellisia hyötyjiä on harvassa. Useimmille muille hintojen nousu tietää lisävelkaantumista.
Näin keskuspankit heikentävät aiheetonta velkaantumista ruokkimalla muuhun kulutukseen ja tuottaviin investointeihin käytettävissä olevia tuloja ja säästöjä – ja aiheuttavat haittaa kansalaisten suurelle enemmistölle ja välillisesti koko taloudelle.
Frédéric Bastiat olisi epäilemättä kyennyt laatimaan vielä kattavamman luettelon keskuspankkitoimien näkymättömistä vaikutuksista, mutta ainakin nämä seitsemän seikkaa puuttuivat pääjohtaja Liikasen selonteosta.


(Mätäpaise: suurvelallisten velat pitää hoitaa isolla singolla keskuspankin toimesta eli inflatoida pois. Eläkööt omistavan luokan voitot. Kyllä työväenluokka maksaa häviöt sosiaalidemokratian petturuudella ja omalla heikkoudella! Työväenluokalla ei ole muuta "voitettavana", paitsi porvarien velkoja!)