Maailman "v a r j o p a n k k i e n" arvo nousemassa hämmästyttävälle tasolle - maailman kansantuote jää pian kakkoseksi

Talouselämä

19.11.2012

Maailman "varjopankkijärjestelmän" arvo nousi viime vuonna uuteen ennätykseen, 67 000 miljardiin dollariin eli noin eli 52 000 miljardiin euroon.

Arvion julkisti sunnuntaina finanssialan järjestö Financial Stability Board.

Varjopankkeja on pidetty osasyyllisenä finanssikriisin pahentumiseen. V a r j o p a n k e i l l a viitataan hedge-rahastojen, pääomasijoitusyhtiöiden ja muiden vastaavien sijoitusyhtiöiden muodostamaan joukkoon.
FSB vaati raportissaan varjopankkien tiukempaa sääntelyä. Raportista ilmenee, että samaan aikaan kun perinteisten pankkien sääntelyä kiristetään, varjopankit ovat menestyneet hyvin.
Suurin varjopankkijärjestelmä on Yhdysvalloissa, arvoltaan 23 biljoonaa dollaria, mutta euroalue on lähes yhtä suuri 22 biljoonalla ja Isossa-Britanniassa 9 biljonalla. Euroalueella varjopankkijärjestelmä on kasvussa.
Zero Hedge -verkkosivusto asettaa lukuja mittasuhteeseensa: varjopankkien 67 biljoonan dollarin arvo on lähes yhtä suuri kuin maailman bruttokansantuote, 60 biljoonaa dollaria. Euroalueella varjopankkijärjestelmän arvo on 11 prosenttia suurempi kuin euroalueen markkina-arvo.

                                                                                                                                                           

V a r j o pankkien arvo saavuttamassa maailman bruttokansantuotteen

Kansainvälistä finanssisektorin politiikkaa monitoroiva FSB, Financial
Stability Board kertoo euroalueen varjopankkitoiminnan kasvaneen nopeasti.

Toimittaja: Riikka Söyring
20.11.2012, Verkkomedia

Sveitsin Baselissa pääpaikkaansa pitävä rahoitusmarkkinoiden vakautusfoorumi FSB julkaisi 18. marraskuuta raportin "Global Shadow Banking Monitoring Report 2012", jossa tarkastellaan varjopankkitoimintaa (NBFI, non-bank financial institutions) ja sen laajuutta eri maissa.
Suurin varjopankkijärjestelmä on Yhdysvalloissa, arvoltaan 23 biljoonaa dollaria euroalueen ollessa lähes yhtä suuri 22 biljoonalla. Ison-Britannian markkinaosuus varjopankkimarkkinoilla on 9 biljoonaa. Euroalueen varjopankkeihin on siirtynyt varoja noin 17,2 triljoonaa euroa vuonna 2011.
Yhdysvaltain osuus prosenteissa oli 44% vuonna 2005 kun se vuonna 2011 oli tippunut 35 prosenttiin. "Kadonnut osuus" on siirtynyt euroalueelle ja Isoon-Britanniaan.
Varjopankkitoiminta on kasvanut FSB:n mukaan tasaisesti vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen. Verrattuna normaalin pankkitoiminnan kokoon varjopankkitoiminta on suhteessa suurinta Hollannissa (45%) ja Yhdysvalloissa (35%), euroalueella suhdeluku on 30 prosenttia.
Verrattaessa varjopankkien arvoa bruttokansantuotteeseen (bkt) huomaa, kuinka huikeista summista on kyse. Euroalueella varjopankeissa olevat varat edustavat 111 prosenttia euroalueen bkt:sta eli varjopankkien arvo on 11 % suurempi kuin euroalueen markkina-arvo (Hollanti: 490% bkt:sta, Iso-Britannia: 370% bkt:sta).

"Maailmanlaajuisesti varjopankkien arvo on 67 biljoonaa dollaria, mikä on lähes yhtä paljon kuin koko maailman bruttokansantuote, 60 biljoonaa dollaria."

Toimittajan kommentti:

Varjopankeilla tarkoitetaan sellaisia pankkien rinnalla toimivia sijoitusyhtiöitä kuten hedge- ja sijoitusrahastot, private equity, teollisuuskonsernien finanssiosastot, pankkien omat SIV -lumepankit (Structured Investment Vehicle), johdannaismarkkinat, pankkien taseiden ulkopuoliset erillisyhtiöt, eläkerahastot, jne, joita ei valvo eikä sääntele kukaan. Myös riskit ovat korkeampia kuin perinteisessä pankkitoiminnassa, FSB huomauttaa.
Varjopankit tarjoavat rahoitusta pienyrityksille.
Edellinen, vuoden 2008 kriisi syntyi ja kehittyi juuri tämän varjopankkitoiminnan katveessa. Suuri osa kansainvälisten suurpankkien kirjaamista tappioista on ollut tavalla tai toisella alun perin peräisin näistä rahoitusmarkkinoiden valvomattomista varjoista, minkä takia taas suurpankkeja oli "pakko tukea" veronmaksajien rahoilla.
Rahoitusmarkkinoiden ongelmat voimistivat taantumaa, josta euroalue yhä yli kolme vuotta myöhemmin kärsii sekä aiheuttivat yrityksille vaikeuksia. Seuraavassa vaiheessa talouden ja yritysten ongelmat heijastuivat takaisin pankkeihin kasvavina luottotappioina, mikä aiheutti taas uusia tukitarpeita.
Valtiot joutuvat maksumiehiksi ja sen kautta leikkaamaan omaa talouttaan, mistä taas seuraa monta asiaa, mutta ei ainoatakaan hyvää.

V a r j o p a n k k i järjestelmä

Turkka, Anssi 

 

Yhdysvaltojen pankkijärjestelmästä ja erityisesti niin sanottu varjopankkijärjestelmä kytkey-tyy olennaisesti finanssikriisiin. Yhdysvalloissa rahoituslaitokset voidaan jakaa kahteen ryh-mään, talletuspankkeihin ja valvonnan ulkopuolisiin investointipankkeihin eli varjopankkeihin. 1930-luvun pankkikriisin jälkeen pyrittiin luomaan vakaa pankkijärjestelmä. Tallettajien ra-hoille haluttiin turvaa ja keinottelua pyrittiin estämään. Tämän pohjalle rakennettiin ankara lainsäädäntö. 1980-luvulta lähtien alettiin kuitenkin muokata kokonaan uutta pankkijärjes-telmää, josta käytetään nykypäivänä käsitettä varjopankkijärjestelmä. Tähän järjestelmään kuuluvia instituutioita ei kutsuttu pankeiksi, vaan ne olivat erilaisia riski- ja sijoitusrahastoja ja investointipankkeja, jotka siis toimivat kuin pankit, mutta niitä ei säädelty pankkien ta-voin. Rahoitusalan sääntelyä purettiin järjestelmällisesti 1980-luvulta lähtien yhdysvaltain hallitusten toimesta. Usein sääntelyn purku oli suoraa seurausta finanssiyritysten tehokkaasta lobbauksesta. (The Financial Crisis of 2007–2009 : Causes and Remedies, 2009.)

Talletuspankkien perusidea on se, että ne toimivat tallettajiensa rahoilla ja niiden luotonanto on siksi hyvin tiukasti säänneltyä. Talletuspankki saa antaa luottoja vain noin kymmenkertai-sen määrän sen omaan pääomaan nähden. Toisin sanoen näiden liikepankkien riskinottomah-dollisuuksia rajoitetaan. Investointipankkien osalta tilanne on varsin toinen. Parhaissa tapauk-sissa investointipankit velkaantuivat jopa 50-kertaisesti omaan pääomaan nähden. Toisin sa-noen jokaista oman pääoman dollaria kohden niillä oli 50 dollaria velkaa. Riski oli näissä ta-pauksissa siis valtava. Ongelmaa ei kuitenkaan ollut niin kauan kuin markkinat olivat kasvussa. Varjopankkitoiminta ja valtava velkavipu olivat erittäin kannattavia nousukauden aikoina, mutta katastrofaalisen tuhoisia kun markkinat kääntyivät laskuun. (The Financial Crisis of 2007–2009 : Causes and Remedies, 2009.)

Viime vuosien nousukauden aikana Yhdysvaltain varjopankkijärjestelmä kasvoi todella nopeas-ti. Viiden suurimman investointipankin yhteenlaskettu taseiden loppusumma vuoden 2007 alussa oli noin 4000 miljardia dollaria. Vastaavasti liikepankkien puolella viiden suurimman pankkiyrityksen yhteenlaskettu tase oli noin 6000 miljardia ja koko pankkijärjestelmän noin 10000 miljardia dollaria. Soppaa hämmentämässä on vielä varjopankkien niin sanotut taseen ulkopuoliset erillisyhtiöt, joilla pankit piilottelivat riskejään. Tästä huomaa nopeasti varjo-pankkijärjestelmän valtavan kokoluokan ja sitä kautta sen tuoman vaikutuksen, kun se yhtäk-kiä niin sanotusti pyyhkäistiin maton alle kriisin iskiessä. Markkinat ovat lähestulkoon kadon-neet, kaksi suurista investointipankeista on mennyt konkurssiin ja kolmas on yhdistetty suuren liikepankin kanssa. (Krugman, 170.) 

Kuvio 3: Luo ja hajauta - malli sekä sen kannustinjärjestelmä (Suomen Pankki 2009). 

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin rahoitusmarkkinoilla vallitsevan kehityksen. Tavallisesta rahoituksen-välitysmallista on suurelta osin siirrytty niin sanottuun originate and distribute – malliin eli suomeksi puhuttuna luo ja hajauta. Tällä tarkoitetaan sitä, että normaalisti pank-kien taseessa olevia luottoja kootaan erilaisiksi arvopaperi-kokonaisuuksiksi ja myydään niitä eteenpäin sijoittajille. Samalla siirretään riskiä pois pankeilta ja vastuuta vieritetään eteen-päin ketjussa. Joka portaalle siirryttäessä välikäsi kerää toiminnastaan palkkion. Loppujen lopuksi luottoriski rakentui niin vaikeaselkoiseksi, että kukaan sijoittajista ei tajunnut mitä salkussaan kantoivat. Tähän soppaan osasyyllisenä ovat luottoluokittajat, jotka arvo- papereiden paketoimisen jälkeen antoivat niille parhaan arvopaperin suosituksen, keräten tietysti konsultoinnista palkkion. Moraalista ei ollut tietoakaan ja riskeistä ei tarvinnut välittää, koska tavaraa valutettiin niin sanotusti ketjussa alaspäin. Arvopapereiden paketoimisesta kerron seuraavassa kappaleessa lisää. (The Financial Crisis of 2007–2009 : Causes and Remedies, 2009.)

Suomi yhtä lähellä ydintä kuin Bulgaria ja Romania

Heini Karjanmaa

 EU:n talouspolitiikan "kova ydin" on komission talous- ja raha-asiain pääosasto, jonka ennusteet ovat koko unionin talousohjauksen perusta. Suomi ei ole tämän ytimen sisäpiirissä vaan niin kaukana laitamilla kuin mahdollista. Suomea paimentaa sama yksikkö kuin Bulgariaa ja Romaniaa. Kauniita maita kumpikin, mutta tuskin EU:n kovinta ydintä. Se siitä henkseleiden paukuttelusta.

Jan Hurri

18.11.2012

Euroopan unionin (EU) talouspolitiikka ja sen suuret linjaukset perustuvat keskeisiltä osin keskusjohtoiseen suunnitteluun, seurantaan ja ohjaukseen. EU:n talouspolitiikan perusta ovat EU:n komission säännöllisesti laatimat talousennusteet.

Analyysi

Komissiossa koko unionin ja joka ikisen jäsenmaan talouspolitiikkaa tutkii, seuraa, ennustaa, suunnittelee ja ohjaa talous- ja raha-asiain pääosasto DG ECFIN (Directorate General for Economic and Financial Affairs).

Muodollisesti jäsenmaat toki vastaavat edelleen itsenäisesti omasta julkisen talouden hoidostaan ja muusta kansallisesta talouspolitiikastaan. Mutta unionin suuret talouslinjaukset ja jäsenmaiden "itsenäisen" talouspolitiikan kauko-ohjaus ovat tiiviisti komission näpeissä.
EU:n talouspolitiikan kova ydin ja todellinen sisäpiiri ei olekaan pitkään aikaan ollut Berliinissä tai Pariisissa eikä varsinkaan Helsingissä. Se on yhä tiiviimmin Brysselissä – ja tarkemmin sanottuna se on juuri komission ECFIN-pääosasto.
Kyseinen pääosasto on komission suomalaissyntyisen varapuheenjohtajan ja talousasioista vastaavan komissaarin Olli Rehnin alaisuudessa. Hän edustaa kuitenkin unionia eikä suinkaan Suomea.
Pääosaston johdosta tai Suomen talousohjausta sivuavista tehtävistä ei löydy muitakaan suomalaisia.
Suomen talous- ja raha-asioista vastaavassa yksikössä ei työskentele tiettävästi ainuttakaan henkilöä, joka olisi suomalainen saati osaisi puhua, lukea tai kirjoittaa suomea, ruotsia tai saamea.
Sisäpiirissä
vai laitamilla?
Suomen talouspoliittinen johto on kriisin mittaan mielellään tulkinnut Suomen kuuluvan Euroopan yhä harvempien AAA-maiden kovaan ytimeen. Samoin Suomen johto on korostanut, että Suomen on syytä pysytellä talouspolitiikan sisäpiirissä eikä jäädä laitamille.
Tämän sisäpiiriajatuksen mukaan Suomen on parempi ottaa aktiivisesti osaa suurten talousuudistusten ja -linjausten valmisteluun ja päätöksentekoon kuin vain totella muiden tekemiä päätöksiä.
Suomen kuulumista "euron ytimeen" on korostanut esimerkiksi eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb, kuten hän teki esimerkiksi elokuussa isännöimillään suurlahettiläspäivillä Helsingissä.
Jos komission ECFIN-pääosaston rakenne kertoo mitään EU:n talouspolitiikan kovan ytimen koostumuksesta, ovat suomalaispäättäjien AAA-uho ja sisäpiiriajatukset aiheetonta henkseleiden paukuttelua.
Toki Suomikin löytyy ECFIN-pääosaston rakennekaaviosta, mutta laitamilta eikä suinkaan sisäpiiristä.
Pääosaston rakenteen ja työnjaon perusteella Suomi näyttää olevan yhtä lähellä unionin talouspolitiikan kovaa ydintä kuin Bulgaria ja Romania.
Jäsenmaiden talouden seuraaminen ja ohjaaminen on jaettu pääosaston valmisteleville yksiköille jäsenmaat ryhmiksi jakaen. Suomi kuuluu samalle yksikölle kuin Bulgaria ja Romania.
Täällä syntyy EU:n
talouspoliittinen linja
Komission talous- ja raha-asiain pääosasto määrittelee säännöllisin väliajoin talouspolitiikan tavoitteet ja liikkumavaran kullekin jäsenmaalle. Samalla syntyvät tavoitteet ja linjaukset koko unionin talouspolitiikalle.
Komission yksityiskohtainen talousohjaus ja ohjauskeinot pysyvät julkisuuden ulkopuolella ECFIN-pääosaston ja jäsenmaiden välisinä "yksityisasioina".
Ilmeisesti taloussuunnittelun ja -ohjauksen kaikkein tärkein päätyökalu ovat neljännesvuosittaiset yksityiskohtaiset ennusteet, jotka eivät ole julkisia.
Mutta muutaman kerran vuodessa talousohjauksen pääkohdat tulevat julki komission talousennusteissa. Viimeksi komissio julkaisi koko unionia ja jokaista jäsenmaata koskevan talouskatsauksensa ennusteineen marraskuun alussa.
Ennustamisen lisäksi ECFIN-pääosasto määrittelee kansallisen talouspolitiikan tavoitteita ja arvioi näiden tavoitteiden toteutumista. Tämä tapahtuu suositusten ja seikkaperäisten maakatsausten avulla.
Komissio on esittänyt Suomelle toimenpidesuosituksia ja maakatsauksen viimeksi viime kesänä. Raportit ovat Suomen talouspolitiikalle yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä kuin vaikkapa eduskunnan talousvaliokunnan evästykset hallitukselle.
Komission ECFIN-pääosasto ja sen Suomen ennusteista vastaava yksikkö voivat viitata kintaalla eduskunnan toiveille ja mietteille. Mutta ECFIN voi antaa Suomeakin sitovia suosituksia tai vaatimuksia.
Suomella tai muillakaan jäsenmailla ei ole valtaa suoraan määräillä komissiota mutta velvollisuus vastaanottaa ja totella komission määräyksiä.
Kriisi kasvattanut
komission valtaa
Kriisin kuluessa komissio on saanut entistä enemmän valtaa ja entistä vahvempia keinoja puuttua jäsenmaiden talouspolitiikan tavoitteenasetteluun ja toteutukseen. Itse komissio on esittänyt oman asemansa vahvistamista aina liittovaltion kaltaiseen järjestelyyn asti.
Suomikin on kannattanut talouspolitiikan ohjausvallan siirtämistä jäsenmailta komissiolle, mutta ainakaan julkisesti Suomen johto ei ole tunnustautunut liittovaltiokehityksen kannalle.

Komission ECFIN-pääosasto on juuri se talouspolitiikan kova ydin, jolla on esimerkiksi niin sanotun uuden vakaussopimuksen kuvaama mahdollisuus vaatia jäsenmaalle jopa sakkoja komission asettamien taloustavoitteiden lipsumisesta.
Sama pääosasto määrittelee oman tulkintansa, mikä on kunkin jäsenmaan talousohjauksen uusi mittari, niin sanottu rakenteellinen jäämä. Se myös arvioi, ovatko jäsenmaat täyttäneet velvoitteensa rakenteellisen jäämän saattamiseksi komission haluamalle tolalle.
Rakenteellinen jäämä on tulkinnan ja arvion varainen talousmittari eikä suinkaan kansantalouden tilinpidosta ilmenevä tilastollinen tosiseikka. Sitä on mahdoton täsmällisesti määritellä, mitata tai havaita.
Tämän mittarin avulla jäsenmaiden ja komission on tarkoitus arvioida, mikä olisi jäsenmaan julkisen talouden rahoitusasema suhteessa kansantuotteen määrään, jos taloudessa ei olisi suhdannevaihtelua ja tuotanto olisi talouden tuotantokyvyn mukaisessa tasapainotilassa.
Tämä epämääräinen ja kiistanalainen mittari on Suomenkin talouspolitiikan tärkeä uusi ohjausväline, jonka säätämiseen tai tulkitsemiseen juuri Suomen oloihin ei komissiossa osallistu ainuttakaan suomalaista tai suomen kielen taitoista.
Bulgaria ja Romania
Suomen viiteryhmä
Bulgaria ja Romania ovat monipuolisesti mielenkiintoisia ja monin paikoin kauniita maita. Ne ovat kumpikin Mustanmeren rannikkomaita, entisiä itäblokin maita ja suhteellisen tuoreita EU-maita.
Ne ovat tuntuvasti keskimääräistä EU-maata köyhempinä maina unionin nettomaksujen vastaanottajia, niin kuin toki EU:n jäsenmaiden kesken sovittujen periaatteiden mukaan on tarkoituskin. Suomi kuuluu vastaavasti nettomaksajiin.
Bulgaria ja Romania ovat täysivaltaisia EU-maita siinä kuin Suomikin.
Mutta ne edustavat silti EU:n todellista reuna-aluetta ja paikoin takapajuista periferiaa ennemmin kuin minkään lajin "kovaa ydintä" tai "talouspolitiikan sisäpiiriä".
Luottokelpoisuudestakaan ei löydy yhtäläisyyksiä vaan päinvastoin jyrkkiä eroja.
Suomen AAA-luokitus on korkein mahdollinen mutta Bulgarian ja Romanian valtionlainat ovat keskeisten luokitusyhtiöiden mukaan juuri ja juuri sijoituskelpoisia tai suorastaan sijoituskohteiksi kelvottomia roskalainoja.
Silti juuri Bulgaria ja Romania ovat komission ECFIN-pääosaston yksiköiden välisessä työnjaossa komission mielestä Suomelle luontevin viiteryhmä.
Suurempi vaikutusvalta
kuin eduskunnalla?
Suomea koskevasta taloussuunnittelusta ja -ohjauksesta komission ECFIN-pääosastolla vastaa DDGI-H-direktoraatti ja tarkemmin sanottuna kyseisen direktoraatin yksikkö 3.
Jos pääosaston rakennekaavio ja sen direktoraattien sekä yksiköiden nimet aakkostunnuksineen ja järjestysnumeroineen ilmentävät millään tavoin yksiköiden tärkeyttä, kuuluu Suomi alimpaan kastiin eikä suinkaan sisäpiiriin.
Suomen, Bulgarian ja Romanian paimentamisesta vastaava yksikkö on maa-analyyseistä vastaavien yksiköiden pahnanpohjimmainen.
Suomen talousennusteista ja Suomea koskevien esitysten valmistelusta vastaavan niin sanotun Suomi-deskin vastuuhenkilö on komission hakemiston perusteella verrattain kokematon belgialainen tuotantotalousinsinööri, ei suinkaan kokenut makrotalousekonomisti.
Suomi-deski on EU:n talouspolitiikan reunamilla eikä ytimessä, ja juuri tästä deskistä vastaavan analyytikon virka lienee ECFIN-pääosaston maayksiköistä vähäpätöisimpiä.
Silti Suomi-deskistä vastaavalla tuotantotalousinsinöörillä voi olla Suomen talouspolitiikan linjauksiin suurempi vaikutusvalta kuin Suomen eduskunnalla.

Kiistaa, valhetta ja vilppiä – tästä ei Kreikka selviä

Heini Karjanmaa

Analyysi Europäättäjät ja IMF ovat yhtä mieltä siitä, että Kreikan "pelastaminen" ei ole sujunut niin kuin piti. Hoitovirhettä ne eivät myönnä mutta kinastelevat, pitäisikö Kreikan väärää lääkehoitoa seuraavaksi pitkittää vai vahvistaa. Kumpikaan tuskin pelastaa potilasta – jolle käy tätä menoa lopulta joka tapauksessa kalpaten.

Jan Hurri

14.11.2012

Euromaiden talousministerit ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF kinastelevat, pitäisikö Kreikalle antaa lisää aikaa talouden tasapainottamiseen vai pitäisikö talouden "hoitokuuri" toteuttaa alkuperäisessä ajassa vaikka väkisin.

Analyysi

Kina putkahti julki maanantaina, kun talousministerit päättivät antaa Kreikan tukiohjelmaan jatkoaikaa vuoteen 2022 mutta IMF ilmoitti pitävänsä kiinni vuoden 2020 alkuperäisestä takarajasta.
Siitä europäättäjät ja IMF ovat yhtä mieltä, että tähänastiset kriisitoimet eivät ole tepsineet niin kuin oli tarkoitus.
Kinastelu vaikuttaa turhalta teatterilta, sillä Kreikka tuskin selviää omin voimin veloistaan, vaikka saisi kymmenen vuotta lisää aikaa. Kinastelu lieneekin ajan pelaamista ja totuuden hetken lykkäämistä.
Toivoton tavoite
jää toteutumatta
Europäättäjien mielestä Kreikalle viime keväänä määrätyt tukiehdot ovat osoittautuneet mahdottomiksi saavuttaa.
Maan talous on heikentynyt heikentymistään ja on nyt olennaisesti heikompi kuin päättäjät tukiehtoja asettaessaan kuvittelivat.
Kreikan piti alun perin "tasapainottaa" taloutensa painamalla julkisen talouden velkaisuusaste 120 prosenttiin vuotuisen kokonaistuotannon arvosta vuoteen 2020 mennessä. Tämän piti onnistua viimekeväisen velkasaneerauksen ja talouskasvun avulla.
Nyt jopa europäättäjät myöntävät, että toivoton tavoite jää toteutumatta. Siksi he lupasivat Kreikalle kaksi vuotta lisää aikaa.
IMF on oletettua heikommasta talouskehityksestä ja alkuperäisten tukiehtojen karkaamisesta samaa mieltä. Mutta se ei antaisi Kreikalle lisäaikaa vaan pakottaisi velkaisuusasteen laskuun muilla keinoin.
Europäättäjät ja IMF ovat napit vastakkain, sillä niitä IMF:n vaatimia muita keinoja velkaisuuden laskemiseen ei ole kuin yksi: euromaiden tukiluottojen leikkaukset.
IMF:n tulkinta on todennäköisesti oikea – mutta europäättäjille vastenmielinen tai jopa mahdoton. Vastakkainasettelua jyrkentää, että IMF:lle on omien sääntöjensä takia mahdotonta jatkaa toivotonta tukirahoitusta.
Vyönkiristykset
pahentaneet kriisiä
Viime kevään tukineuvottelujen ja alkuperäisten ehtojen asettamisen jälkeen Kreikan kansantalous ja valtion rahoitusasema ovat heikentyneet olennaisesti päättäjien keväisiä oletuksia heikommiksi.
Lama on syönyt taloutta ja heikentänyt julkisen talouden tasapainoa voimakkaammin kuin "pelastajat" luulivat.
Tavoitteiden karkaaminen on osin "pelastajien" omaa syytä, sillä Kreikalle kesken ankaran laman ja rahoituskriisin määrätyt talouden vyönkiristykset ovat supistaneet enemmän taloutta kuin julkisen talouden alijäämää.
Kreikan valtiovarainministeriö ennustaa, että maan kansantuote jää ensi vuonna yli 20 prosenttia niukemmaksi kuin vuonna 2010, jolloin maan nimikkokriisi ja kriisitoimet toden teolla alkoivat.
Valtionvelkaa on ensi vuoden lopussa runsaat 340 miljardia euroa eli suunnilleen saman verran kuin vuoden 2010 lopussa, mutta suhteellinen velkaisuusaste paisuu 150 prosentista peräti 190 prosenttiin.
Jos velkataakkaa on tarkoitus keventää mutta talous supistuu, on ainoa keino velkamäärän pienentäminen. Ja jos velkamäärää on tarkoitus supistaa mutta maksaminen ei onnistu, on ainoa keino uusi velkasaneeraus.
Jos velkavastuita on tarkoitus leikata mutta yksityisiä velkojia ei ole jäljellä kuin kourallinen, on ainoa keino julkisten velkasaatavien saneeraus.
Yksityisiä velkojia ei
riitä saneeraukseen
Uutistoimisto Bloombergin tietojen mukaan Kreikan valtion veloista enää korkeintaan 30 prosenttia on yksityisten velkojien saatavia.
Yksityiset sijoittajat ovat kriisin alusta asti myyneet Kreikan valtion velkakirjoja, ja viime keväänä Kreikka toteutti yksityisiä velkojia koskeneen mammuttisaneerauksen. Yksityisten velkojien saatavista hävisi puolet.
Peräti noin 70 prosenttia Kreikan valtion veloista on näin ollen erilaisten julkisten rahoittajien, kuten eurovaltioiden, niiden keskuspankin EKP:n, niiden vakausvälineen ERVV:n tai IMF:n saatavia.
Kreikan velkataakan olennainen keventäminen uuden saneerauksen avulla merkitseekin lähes vääjäämättä julkisten saatavien, kuten euromaiden hätäluottojen, leikkauksia.

IMF ei osallistu velkasaneerauksiin niin kauan kuin mitä tahansa muita velkojia on vielä olemassa. Tämän IMF:n kaikkiin muihin velkojiin nähden vahvemman velkojan aseman ovat muun muassa euromaat tunnustaneet.
Euromaille asetelma on mahdollisimman tukala. Ne voivat joutua vastaanottamaan luottotappioita vaikka eivät saisi. Velkasaneerauksen väittäminen muuksi tarkoittaisi puolestaan valehtelemista.
Velkasaneeraus
kiellettyä vilppiä
Muille euromaille Kreikan hätäluottojen leikkaukset tarkoittaisivat käytännössä vilppiä tai valhetta. Velkojen anteeksi antaminen olisi jokseenkin kiistaton rikkomus EU:n perussopimuksen toisen valtion rahoitustuen kieltoa vastaan.
Niin sanottu no-bailout-sopimus kieltää EU-maita ottamasta vastuulleen toisen jäsenvaltion velkavastuita.
Jäsenvaltioiden rahoittaminen on jyrkästi kiellettyä myös EKP:lta. EKP:n johto onkin moneen kertaan tähdentänyt juuri tällä perusteella, miksi se ei missään olosuhteissa voi vastaanottaa eurovaltiolta euronkaan vertaa luottotappiota.
Eurovaltion velasta koituva luottotappio tarkoittaisi EKP:n mukaan, että se olisi ottanut osaa jäsenvaltion kiellettyyn rahoittamiseen.
Aivan samalla perusteella lainasaatavan anteeksi antaminen olisi eurovaltiolle yhtä kuin luottotappion vastaanottamista ja toisen valtion kiellettyä rahoitustukea.
Edes perussopimuksen kiistaton kielto tuskin tiukan paikan tullen estää päättäjiä, jotka ovat kriisitoimien alusta asti kiertäneet ja venyttäneet voimassa olevia sopimuksia ja lisäksi vannoneet tekevänsä "kaiken tarvittavan" kriisin voittamiseksi.
Kiellon kiertäminen
olisi valhetta
Kreikan velkataakan huojentaminen hätäluottojen suoranaisin leikkauksin tarkoittaisi sopimusrikkomusta ja olisi näin ollen vilppiä. Suorasukainen ja avoin vilppi olisi kaiken kansan nähtävillä, joten sellaista tuskin tapahtuu.
Siksi hätäluottojen taakkaa keventää todennäköisemmin valhe kuin vilppi.
Näin käy, jos euromaat keventävät Kreikan velkataakkaa hätäluottojen korkoja alentamalla ja laina-aikoja pidentämällä – mutta päättäjät väittävät järjestelyä muuksi kuin velkasaneeraukseksi ja velkojen anteeksi antamiseksi.
Tällaiseen järjestelyyn voi olla kiusausta juuri siksi, että päättäjät välttyisivät myöntämästä Kreikalle annettavaa velka-armahdusta ja vahvistamasta rahoittajamaille koituvaa tosiasiallista luottotappiota.
Lainapääoma on vain yksi rahoitussopimuksen todelliseen arvoon vaikuttava seikka. Korko ja laina-aika ovat kaksi muuta. Ne ovat yhtä tärkeitä tai tärkeämpiä kuin lainapääoma.
Hätäluottojen korkoja leikkaamalla tai laina-aikoja pidentämällä on mahdollista tarjota Kreikalle yhtä tuntuvaa huojennusta kuin lainapääomia leikkaamalla.
Äärimmillään velkavastuiden nykyarvo ja tosiasiallinen rasitus on mahdollista jopa mitätöidä nollan arvoiseksi ilman velkojen nimellispääoman alentamista. Riittää, että korko alennetaan nollaan ja laina-aika pidennetään ikuiseksi.
Korkohuojennuksen määrä tai laina-ajan pidennyksen määrä eivät vaikuta siihen, että kyse on joka tapauksessa velkasaneerauksesta ja velkavastuiden anteeksi antamisesta.
Muun väittäminen on valetta.

Kirja: Salainen asiakirja No 1

Saatteeksi lukijalle

Elämme unessa. Syyllisiä tähän unitilaamme emme voi tuntea, koska ne toimivat ihmisten silmiltä näkymättömissä. Salainen asiakirja No 1 pyrkii mahdollisimman totuudenmukaisesti selvittämään kaikki ne tärkeimmät tekijät, jotka ovat tämän merkillisen unitilamme takana ja myös ne tavoitteet, joidenka vuoksi meitä pidetään unessa. Tavoitteiden ei silti tarvitse toteutua, sillä kyse on siitä, ehtiikö ihmiskunta herätä todellisuuteen ajoissa.
Oikea todellisuus ei paljastu lukemalla lehtiä, tietosanakirjoja tai seuraamalla televisiota, sillä ne ovat vain kulisseja. Siksi on oikean todellisuuden löytämiseksi kurkistettava kulissien taakse, mikä tulee olemaan useimmille järkyttävä ja pelottava hyppy täysin tuntemattomaan maailmaan. Jos tämän jälkeen ryhdymme kriittisesti analysoimaan uutisia ja tapahtumia ympärillämme ja pohtimaan niiden todellisia taustoja, on se jo merkki heräämisestä.
Teksti: Sven-Olof Jakobsson16.12.2011 Verkkomedia.org

Sisällys:

• Alkusanat
• Temppeliritarikunta, osa 1
• Illuminatia, osa 2
• Vapaamuurarit, osa 3
• Kabbalaoppi, osa 4
• Grand Orient, osa 5
• Ranskan vallankumous, osa 6
• Venäjän vallankumous, osa 7
• Amerikan sisällissota, osa 8
• P2-loosi, osa 9
• Pääkallo ja sääriluut, osa 10
• Round Table, osa 11
• Carroll Quigley, osa 12
• RT European industrials, osa 13
• Kolmensadan komitea, osa 14
• Bilderberg ryhmä, osa 15
• Trilateraalinen komissio, osa 16
• Rooman Klubi, osa 17
• Council of Foreign Relations, osa 18
• RIIA, osa 19
• Rahamiesten peliä, osa 20
• Federal Reserve system, osa 21
• IMF – kansainvälinen valuuttarahasto, osa 22
• WB – Maailmanpankki, osa 23
• BIS – keskuspankkien keskuspankki, osa 24
• WTO - Maailman kauppajärjestö, osa 25
• YK – Yhdistyneet kansakunnat, osa 26
• EU – Euroopan unioni, osa 27
• Vallankaappauksen taktiikka, osa 28
• Harhautustaktiikka, osa 29
• Väestönvalvonta, osa 30
• Ilmastonmuutos, osa 31
• Vapaa energia, osa 32
• Oliko WTC tilaustyö?, osa 33
• Loppusanat lukijalle & Lähteet

Alkusanat lukijalle

Maailmassamme ei kaikki ole oikein kohdallaan. Sen tuntevat monet sisällään. Perinteinen moraali on sysätty syrjään ja vastenmielisyyksiä suositaan kaikkialla. Ihmisarvo on jäämässä poliittisten arvostusten jalkoihin. Epätoivo lisääntyy. Tehokkuutta vaaditaan kaikkialla, ja stressi ajaa ihmistä takaa kunnes hän tuupertuu. Kuinka ihmeessä tähän on tultu?
Vaikka poliitikot korostavat kohentunutta elintasoamme, unohtavat he mainita koventuneet elämänehdot ja olosuhteet, jotka vaikuttavat heikentävästi kaikkeen sellaiseen, joka on luonteenomaista elämän laadulle kuten terveyteen, perhe-elämään, henkilökohtaisiin suhteisiin, luovien ominaisuuksien kehittämiseen sekä tietoisuuden lisäämiseen todellisuudesta.
Maailma muuttuu tiuhaan tahtiin, mutta muuttuuko se luonnollisesti omalla painollaan vai ohjataanko sitä jotain meille tuntematonta päämäärää kohti? Voisiko todella olla niin, että meitä viedään kuin ”pässiä narussa”, emmekä huomaa, kuka vie ja mihin? Hallitaanko meitä keinoilla, joihin emme osaa varautua? Juoksemmeko etujen ja mahdollisuuksien perässä, jotka ovatkin vain ovelasti asetettuja syöttejä?
Näin voisi pelkistetysti sanoa. Kuten tiedämme, pyörii maailman talous kulutuksen voimin, ja me olemme se voimanlähde, joka pitää rattaat liikkeessä. Mitä enemmän kulutamme, sitä vilkkaammin talous pyörii. Koska talouskasvulle sijoittaneet tahot haluavat rahoilleen mahdollisimman hyvän tuoton, se toteutuu vain, jos kulutamme mahdollisimman paljon. Ja jotta näin tapahtuisi, täytyy myös kulutukseen johtavien houkutusten olla hyviä ja hämäyksen tehokasta. Niin yksinkertaista se on.
Ylikansallisten suuryhtiöiden palveluksessa on uskomaton määrä veitsenteräviä psykologeja, joiden ainoana tehtävänä on kehitellä ostohalua lisääviä keinoja. Tämä erikoinen toiminnanala on saavuttanut jo niin mielikuvitukselliset muodot, ettemme edes huomaa, mitenkä ne vaikuttavat meidän jokapäiväiseen käyttäytymiseemme. Näin syntyy se ohjailu, jonka virrassa kuljemme kuin unessa, mutta vakuuttuneita siitä, että olemme todellisuudessa. Siellä emme kuitenkaan ole, vaan olemme syvässä unessa, vaikka emme itse sitä huomaa. Pieni joukko ehkä huomaa, mutta sillä ei ole aseita hyökkäykseen linnoitusta vastaan, eikä sotahuutoa, joka herättäisi nukkuvat.
Me todella nukumme. Olemme olleet nukutettuja jo vuosituhansien ajan, polvesta polveen. Meitä pyritään hallitsemaan muuttamalla ajatustapaamme. Tajuntaamme täytetään tarkkaan harkituilla piiloviesteillä, jotka hämärtävät käsityksemme todellisuudesta. Meitä tylsistetään!
Arvomaailmamme on jatkuvasti ohjailtu tiedostamattamme. Se on aikaa myöten muuttunut, sillä jokaiselle sukupolvelle on syötetty uusia arvoja. Uusia ajatuksia, joita pitää ajatella. Milloin on varustauduttu taisteluun, milloin puolustauduttu sankarillisesti viimeiseen veripisaraan tai tuhottu vieraita kulttuureja omamme tieltä.
Tänä päivänä unitilamme on ehkä syvempi kuin koskaan, ja tyypillisin tunnusmerkki unitilastamme on, että meidän perinnöllisiä vaistojamme ohjailevat nyt turvan etsiminen omaisuudesta ympärillämme. Se on kilpailua siitä, kuka omistaa enemmän. Se palvelee meidän turvallisuudentarvettamme. Ainakin kuvittelemme näin, mutta se on tarkoituksellista, sillä näin lisäämme kulutusta ja toteutamme sen myötä meitä ohjaavien voimien pyrkimyksiä.
Vimmattu elintasokilpailu, ahnehtiminen, orjuuttaminen ja riistäminen leimaavat ihmiskuntaa yhä selvemmin. Vaikka maapallon niukentuvat luonnonvarat on mitattu lukemattomaan kertaan, ympäristömme saastumisen sietorajat todettu satojen tiedemiesten ja tutkijoiden suulla, jatkuu luonnon riisto ja tuhoaminen silti kiihtyvällä voimalla. Miksi emme kuuntele varoituksia, miksi emme todella reagoi näiden hälyttävien tosiasioiden edessä? Juuri siitä syystä, että elämme unessa. Vuosisatojen unessa, joka ei tiedosta elämän todellisia arvoja. Unitilamme on todellakin syvä ja syvenee kaiken aikaa. Maailma jonka koemme, ei ole todellinen, se on vain mielikuvaa, sillä todellisuus on jotain aivan muuta. Jos heräisimme unestamme, huomaisimme aivan toisenlaisen todellisuuden.
Tämän kirjan tarkoituksena on selvittää mahdollisimman totuudenmukaisesti kaikki tärkeimmät tekijät, jotka ovat tämän merkillisen unitilamme aiheuttaneet ja näin osoittaa lukijalle, minkälainen on se "todellisuus" jossa elämme. Oikea todellisuus ei paljastu lukemalla lehtiä, tietosanakirjoja tai seuraamalla televisiota, sillä ne ovat vain kulisseja. Siksi on oikean todellisuuden löytämiseksi kurkistettava kulissien taakse, mikä on oleva useimmille järkyttävä ja pelottava hyppy täysin tuntemattomaan maailmaan. Jos tämän jälkeen alamme kriittisesti analysoida uutisia ja tapahtumia ympärillämme ja pohtia niiden todellista taustaa, on se jo merkki heräämisestä.
Unitilaamme ovat syyllisiä sellaiset voimat, joita emme tunne. Emmekä voi tunteakaan, koska ne toimivat salassa, ihmisten silmiltä näkymättömissä. Salaisia kuppikuntia on maailmassa satoja, mikä mitäkin asiaa ajaen, mutta monien pääasiallisena tavoitteena on toteuttaa hankkeita, joita ei voi toteuttaa avoimen yhteiskunnan keinoin. Näistä vakavammin otettavia ovat ne, joiden päämääränä on kaikkien valtioiden ja uskontojen yhdistäminen yhdeksi maailmanvaltioksi ja -uskonnoksi.
Tämä kuulostaa salaliittoteorialta, mutta lukemattomat todisteet puhuvat sen puolesta, että kyse on salaliittotodellisuudesta. Niistä kerrotaan tässä kirjassa. Kaiken ei silti tarvitse välttämättä olla totta, mutta kaikki tässä välitetty tieto pohjautuu toisten, luotettavaksi katsottujen ja riippumattomien tutkijoiden työlle. Suuri osa rakentuu myös maailman yhdistämistä ajavien puuhamiesten omille lausunnoille ja kirjoituksille.
Lukijan on ensisijaisesti luotettava omaan harkintaansa ja pääteltävä itse, minkä hän kokee todeksi ja mitä ei. Esimerkiksi väittämät, jotka tässä kirjassa ehkä kuulostavat järjenvastaisilta, voivat omien tutkimusten jälkeen osoittautua hyvinkin arvokkaiksi. Oikeaa tietoa on, mutta sitä ei aina saa päivittäisestä mediasta, se pitää itse osata hakea ja löytää. Tällöin paljastuu myös, että ihmiskunta on "nukutettava", jotta aiotut hankkeet saataisiin toteutettua. Pienin askelin, jotta sitä ei voisi huomata. Näitä pieniä askeleita kohti maailman yhdistymistä on otettu jo kauan, mistä järkyttävän todisteen antoi FBI:tä 48 vuotta johtanut Edgar J. Hoover kuolinvuoteellaan:

”Olemme kulkeneet tätä tietä jo melkoisen matkan, ja jos unitilamme jatkuu entiseen malliin, saatamme joutua kasvokkain niin hirvittävän todellisuuden kanssa, ettemme voi edes uskoa mitään sellaista olevan olemassakaan.”

Hoover oli itse ollut luomassa tätä "hirvittävää todellisuutta", minkä vuoksi hänen viimeisiin sanoihinsa täytyy suhtautua suurella vakavuudella. Mutta sen ei silti tarvitse toteutua, sillä kyse on siitä, ehtiikö ihmiskunta herätä todellisuuteen ajoissa.
Taistelu Euroopan herruudesta on ollut käynnissä jo pitkään. Ihmiset ovat saaneet kokea kansalaissotia, maailmansotia ja vallankumouksia kuten Ranskan ja Venäjän vallankumoukset, mutta millään näistä ei ole ollut niin laajaa ulottuvuutta kuin nyt käynnissä olevalla maailman vallankumouksella. Kolmannella maailmansodalla.
Historia on opettanut meille, ettei maailmassa, jossa on erillisiä ja erilaisia valtioita, kulttuureja ja uskontoja, voida koskaan saavuttaa vakautta ja rauhaa. Siitä ovat hyvinä esimerkkeinä Lähi-idän ja Pohjois-Irlannin kestoselkkaukset sekä kaikki sodat ja muut kahakat, joita tälläkin hetkellä käydään. Maailmaa salaisissa kokouksissaan johtava taho on sen vuoksi päättänyt, että ongelma ratkeaa ainoastaan yhdistämällä kaikki valtiot ja uskonnot.
Se on melkoinen tavoite ja kun historia on osoittanut, ettei yhdistymistä voi asein toteuttaa, on menettelytavaksi valittu diplomaattiset keinot. Se on merkinnyt maiden välisten liittojen muodostamista ja vahvistamista. Ensimmäisen yrityksen Euroopan osalta pani alulle tuntematon itävaltalainen kreivi ja kirjailija Richard N. Coudenhove-Kalergi vuonna 1923, kun hän kirjassaan Pan Europa kehotti Euroopan Yhdysvaltojen perustamiseen. Ehdotukseen tarttui välittömästi Hampurin pankkiiri Max Warburg, joka oitis tarjosi 60 000 kultamarkkaa hankkeen eteenpäin viemiseksi.
Myös Winston Churchill liittyi ajatuksen kannattajiin ja kirjoitti vuonna 1930 amerikkalaisessa Saturday Evening Post-lehdessä artikkelin "Euroopan Yhdysvallat". Ajatusta lähti myöhemmin toteuttamaan Bilderberg-ryhmä luomalla salaisessa kokouksessaan perustan ETY:lle, josta EY:n kautta tuli EU. Muita merkittäviä liittoja ovat WTO, YK, jne. Lopullinen liitto tulee siis olemaan MU, eli Maailman unioni, johon lopulta päädymme, jos asiaa ajava "eliittiryhmä" onnistuu tavoitteessaan. Meidän on kuitenkin herättävä unestamme ajoissa, jotta voisimme järkevin menetelmin kohdata tämän uhkan. Silloin huomaisimme ehkä myös, etteivät vapaus, demokratia ja eduskunta tarkoita samoja asioita.
Emme nimittäin ole niin vapaita kuin meidät on saatu kuvittelemaan, eikä demokratia tarkoita, että hallitusvalta on omissa käsissämme. On vain huomattavasti helpompaa hallita ja alistaa ihmisiä, jos he uskovat niin olevan. Näin toimii "demokratiamme". Ei meillä todellisuudessa ole mahdollisuutta päättää omista asioistamme. Niistä päättävät muut, vaikka kuvittelemme, että äänioikeus on demokratiaa, joka antaa meille päätösvaltaa. Se on vain näennäisoikeus, jolla ei voi mihinkään vaikuttaa. Tämä "kansalaisoikeus" on vain mielikuvaa, ei oikeasti käytäntöä. Se on meille syötetty 'totuus' eli eräs niitä rauhoittavia lääkkeitä, joiden avulla meitä pidetään unessa.
Monet on myös nukutettu niin täydellisesti alkoholin, huumeiden, lääkkeiden, urheilun, rockmusiikin jne. avulla, että olemme menettäneet selvänäköisyytemme, emmekä havaitse, mitä ympärillämme tapahtuu. Olemme kerta kaikkiaan sokeutuneet. Se on osa keinoista, joilla tämä näkymätön voima meitä työstää. Se on mielenhallintaan perehtyneiden psykologien kehittämää strategiaa siitä, kuinka massoja manipuloidaan.
Se tapahtuu jopa hyvin persoonallisella tavalla joukkotiedotusta ja viihdeteollisuuden keinoja käyttäen. Ei tyrkyttäen vaan niin ovelasti toteutettuna, että jopa janoamme sitä. Se tavoittaa harkitun tarkasti jokaisen meistä, vuorokauden kaikkina aikoina, tehden herkeämättä työtä päämääriensä puolesta. Se on valta, joka muokkaa ja muovaa ihmisen mieltä ja ajatuksia haluttuun suuntaan. Mediaa hallitseva pieni ryhmä korostaa meille tavoitteitaan edistäviä asioita jättäen epäedulliset kertomatta. Kun lukee Platonin kirjaa "Kuinka massoja hallitaan", saa tietää, kuinka meitä on käsitelty ja selityksen sille, miksi olemme nukkuneet sillä aikaa, kun kaikki on tapahtunut.
Maailmankatsomustamme on manipuloitu siten, että olemme yhä lisääntyvässä määrin alkaneet pitää kovia aineellisia arvoja henkisiä, aatteellisia ja siveellisiä arvoja merkittävämpinä ja arvokkaampina. Yhteiskunta, jonka rattaat voivat pyöriä vain kulutusta lisäämällä, on ajanut meidät tähän. Meidät on myös opetettu vaatimaan etuisuuksia ja helppoja voittoja sijoitusten kautta, jotka saattavat kyllä rikastuttaa meitä aineellisesti, mutta jotka köyhdyttävät samalla moraalisesti. Myös näin tuemme meitä ohjaavien voimien pyrkimyksiä, mikä heikentää edelleen käsitystämme todellisuudesta ja syventää unitilaamme.
Nyt kysytään varmaan, voiko tästä unitilasta ylipäätään herätä todellisuuteen?
Kyllä voi! Silloin ihmisen tosin täytyy saada oikeaa tietoa, ja heidän on sisäistettävä se, jotta kokonaiskuva nykyisestä "todellisuudesta" rakentuisi mahdollisimman selväksi. Vasta kun huomaa, kuinka tämä kuvitteellinen maailma toimii, voi herääminen alkaa. On hyvä pitää mielessä, että pelko ja herääminen kulkevat käsi kädessä, sillä todellisuus on usein unta julmempi.
Salainen asiakirja No 1 pyrkii antamaan sitä tietoa, mahdollisimman asiallisesti ja luotettavasti kaikki lähdetiedot paljastaen. Jotta kokonaiskuva tekotodellisuudestamme muodostuisi mahdollisimman täydelliseksi, on sen rakentelu aloitettava tarpeeksi kaukaa menneisyydestä eli keskiajalta.

<<< Edellinen *** Seuraava >>>

***

Ote loppusanoista:

"Kaikki tässä kerrottu on kuitenkin pyritty tuomaan esiin vain tietona, ei väittäminä. Päätelmän asioiden totuudellisuudesta tekee kukin lukija omalta kohdaltaan aina itse. Kun olet lukenut kirjan, anna tai lainaa se ystävällesi. Koska asia on tärkeä, ei kirjan sisältö ole ”Copyright” eli tekijänoikeuslailla suojattua. Sitä saa vapaasti lainata lähde mainitsemalla, sillä tieto on ainoa keino, jolla voimme kohdata edessämme olevat uhkatekijät."

Sven-Olof Jakobsson
Voit tilata kirjan omaksi Täältä 
 Blogin julkaisemat artikkelit ja kirjoitukset eivät edusta sen ylläpitäjän  kantaa.
 Kaikki blogikirjoitukset ovat kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.