عـودلاجان،پاریس معتـادان 

خبرگزاری میراث فرهنگی

۱۳۹۱/۱۰/۲۰ 

بوی سوختن ماده‌ای لجز هر تازه‌ واردی را گیج می‌کند. در پیچ و خم دالان، کنار گُله گُله بوته‌های آتش سایه‌هایی کج و معوج تکان تکان می‌خورند. صداهای خفه و ناله‌های بی‌مفهوم دلهره به جان هر غریبه‌ای می‌اندازد. اینجا عودلاجان است. همان محله‌ای که قرار بود شهر موزه‌ای شود، مثل شهر موزه‌های پاریس اما به همت مسئولا،ن شهر رویایی معتادان شد. معتادانی که می‌توانند با هیمه‌های آتش، سرنگ و بنگ افیون زیر سقف‌های تازه مرمت شده زمستان ٩١ را هم تاب بیاورند.

خبرگزاری میراث فرهنگی- گروه میراث فرهنگی- کاسب‌های بازار ماجراهای عجیب و غریبی از شب‌های محله عودلاجان می‌گویند. از دزدی‌های گاه بی گاه. از جنازه‌هایی که یکهو پایشان بهشان گیر می‌کند. در شب‌های عودلاجان چه می‌گذرد؟ این گزارش واقعی از روز یکشنبه 3 دی‌ماه در گرگ و میش هوا، پیش از برآمدن کامل خورشید از این محله قدیمی تا برآمدن صبح سپیده است.  

پیش از طلوع، قلمرو ارواح شبانه

این آخرین لحظه‌های پیش از صبح زمستانی یکشنبه 3 دی ماه در عودلاجان ساعت 6 صبح است. بوی سوختن ماده‌ای لجز هر تازه‌واردی را گیج می‌کند. دود غلیظ و سنگینی زیر سقف دالان گیر کرده و راه در رو ندارد. صداهای خفه و پچ پچ‌های نامفهوم در لایه حلزونی گوش تبدیل به جیغ ضعیف ممتدی می‌شود. گردی گس و تلخ در گلو ته نشین می‌شود. اینجا برای هر غریبه‌ای دلهره آوره است. اینجا سرزمین آخرین ها را تداعی می کند. آنجا که برای فروختن زباله همه صف های طویل می بندد. مرده ها را خاک نمی کنند. می سوزانند.

عکاسی پیش از طلوع آفتاب در عودلاجان کار دلهره آوری بود. کاری که اگر همکاری کاسب های محله نبود، امکان انجام دادنش وجود نداشت. اینجا از غروب آفتاب تا طلوع آفتاب در قلمرو معتادان و بی خانمان هاست

در این سرزمین گاهی همه آدم ها از دور محوند اما اگر درست وسط چهار طاقی بروی. حتما زنی تصویر زنی جان می گیرد با موهای قهوه‌ای و دست‌های لاک زده با کیف پوست ماری بنفش، با چندین مرد و زن دیگر در زاویه حجره ای خزیده و با فندک قرمزش آتش زیر قاشقی می‌زند. صداهای خفه‌ای در هم می‌آمیزد. مثل مار، ماری، مریم ... ماری پتو ندارد. اینجا خوشبختی با کسانی است که پتو دارند. آن‌هایی که پتو دارند، هر طوری می‌خوابند. مچاله شده، دراز کش. آن‌هایی که پتو ندارند، به شکل جینی دور آتش‌های نیم سوخته‌ جمع می‌شوند.

هر غریبه‌ای که گذرش به اینجا افتاده، محال است هر لحظه در بیم آن نباشد که ناگهان دستی گلویش را چنگ بزند. به زمین پرتابش کند. بعد جنین‌های دور آتش یکی یکی بلند شوند، با چاقوهای آهیخته به او حمله کنند. دار و ندارش را بردارند. تکه تکه‌اش کنند و دوباره به سمت آتش برگردند و به شعله‌های آن خیره شوند.

صداها خفه و دور بود، مار، ماری، مریم ... ماری پتو نداشت. به جای همه عذرخواهی می کرد. زیر لب از ساعت کاری گرمخانه شهرداری شاکی بود. اینکه از صبح آشغال جمع می کنند. شب می آیند همینجا که مرکز جمع آوری زباله است. خوب شب هم سقفی هست، همین جا می خوابند... برای او آتش گرفتن عودلاجان، دود گرفتن سقف های تازه مرمت شده، آجرهایی که با زحمت روی هم گذاشته شدند... چه اهمیتی دارد؟

این اتفاق روز یک شنبه نیفتاد. اما هیچ کس نمی‌تواند برای تازه‌واردها امنیت این محله را تضمین کند. شاید برای همین هم حتی دستان ظریف زنانی که به نظر می‌رسد، نمی‌توانند، یک پر را از زمین بردارند، وهم انگیز می‌شود.

حتی ماری که در میان همه این زنان از همه لاغرتر و  ظریف‌تر است و در برابر هر صدای تحکمی سرش را پایین می‌اندازد و معذرت خواهی می‌کند، باز هم ترسناک می‌شود. ماری که عودلاجان تنها پناهش است، از فاصله‌ای دور، همانطور که سرش پایین است، از گرم‌خانه شهرداری می‌گوید که ساعت 8 دیگر بسته می‌شود. از اینکه ماها که از صبح زباله جمع کردیم. شب به اینجا می‌رسیم. به همین مرکز بازیافت زباله. خوب بعد باید کجا برویم؟

اینجا محله ای است که زمانی به اعیان نشینی و برو و بیایش معروف بود. محله ای که زنان امنیت داشتند. مردان امنیت داشتند و صبح وقتی کرکره هایشان را بالا می زنند، مجبور نبودند تا آت و آشغال ها را جمع کنند

او کنار مردانی نشسته‌ است که با دست‌های گبره بسته پالپ‌های شیشه‌ای را به سختی به دست می‌گیرند و به آن پک می‌زنند و همین طور به هر نقطه‌ای سقف، آتش، هوا، آجر‌های سه سانتی تازه مرمت شده خیره می‌شوند. لب هایشان به هم چفت شده، تنها ناله‌ای گاهی از میان حلقشان بلند می‌شود: « ولمون کنین بابا...»

این آخرین لحظه‌های پیش از صبح زمستانی عودلاجان است. اگر هر غریبه‌ای از میدان امام خمینی، سوار ون نشده باشد و باب همایون را دور نزده و وارد ورودی این دالان نشده باشد. بی‌شک فکر می‌کند، تونل زمان را طی کرده و وارد لوکیشنی در فیلم‌های ژانر وحشت هالیوودی شده است. اما نه! باید پذیرفت اینجا عودلاجان است. محله‌ای که نزدیک 40 سال پیش،برای خودش برو و بیایی داشته، محله اعیان نشینی که طاق‌های ضربی‌اش زمانی زبانزد بازار‌ی‌های تهران بوده.

اینجا قلمرو شبانه ارواح است. ارواح معتاد که کمتر غریبه ای جرات می کند پا به آن بگذارد. ارواحی که صبح وقتی خورشید می دمد ناگهان دود می شوند و به هوا می روند

پیرمردهای عودلاجان همیشه خاطره‌ای از آن روزهای دور دارند که برای هر تازه واردی تعریف می‌کنند. از صبح‌هایی که مردها کرکره مغازه‌‌هایشان را با آسودگی بالا می‌زدند و زنان با چادرهای گل گلی‌شان به خرید می‌رفتند. میوه فروش دوره گرد، شیرفروش، لحاف دوز، شیشه‌بر، نفتی همه چیز برای زندگی مهیا بود. زیر سقف دالان صدای خنده کودکان می‌پیچید. شب‌ها گاه بی گاه صدایی نعره می‌زد:« آسوده بخوابید، همه چیز امن و امان است.»

حالا دیگر شب‌ها همان است که گفته شد. قلمرویی برای ارواح شبانه. ارواح معتادان که کمتر غریبه‌ای جرات می‌کند پا به آن بگذارد. قلمرویی که زباله‌ها از جان آدمی ارزشمندترند. قلمرویی که مجوز ورود به آن سرنگ و افیون و شیشه است. می‌شود در آن آتشی روشن کرد تا زنده ماند. یا حتی مرد. همچون مردی در پتوی چرک زردنبویی که جلوی یکی از مغازه‌ها دراز کشیده، می‌گویند سه روز است از جایش تکان نخورده.   

بعد از طلوع، طاق‌های بخوری، مغازه‌های دزد زده

سرانجام روز آخرین ته مانده شب را سر می‌کشد. ساعت 7 می‌شود، رویای معتادان با ضربه پای کاسب‌کاران و بازاری‌ها به پهلویشان تمام می‌شود. بازارچه‌ای که در شب فرامانروایانش بودند و کسی جرات پا گذاشتن به قلمرویشان را نداشت. با آمدن روز به دست مغازه‌داران و کاسب کاران می‌افتد. بازاری‌ها می‌آیند. با پا به آتش معتادان می‌زنند و آن را خاموش می‌کنند.« بلندشید بابا.. بلندشید برید رد کارتون.» « صدبار نگفتم آتیش درست نکنید از طاق‌ها خراب می‌شن، استغفرالله.»

ماری به جای همه عذرخواهی می‌کند:« ببخشید حاج آقا . الان می‌ریم خوب. اگه اون خونه پشت گاراژ رو خراب نمی‌کردن خوب ما اونجا می‌رفتیم، به خدا . ما گناه نداریم . اونجا خراب شد، آواره شدیم.» مردها همچنان بی هیچ هراسی به پالپ‌ها پک می‌زنند.

کاسب‌کارها معتادان را می‌تارانند. کرکره‌های دود گرفته مغازه‌شان را بالا می‌زنند و بسم‌الله کاسبی‌شان را می‌گویند. ارواح معتادان وقتی نور بهشان می‌خورد. یکهو در دل شهر محو می‌شوند. چند ساعت دیگر اثری از هیچ کدام از بی‌خانمان‌ها نیست.

روز که می شود، معتادان در شهر  گم می شوند . شاید می روند که آشغال جمع کنند، شاید شاید شاید...

اما طاق‌ها بخوری و دود زده بر جای می‌مانند. با زباله هایی که روی کف زمین بی کفپوش و گل و شلی  پخش شده‌اند. شهرداری گفته تا سقف درست نشود، خبری از کف پوش و آب و برق و گاز نیست.  هنوز دزد وسایل و ابزار مرمتکاران که در یکی از مغازه های بازارچه عودلاجان گذاشته بود، پیدا نشده است.

« به جان اوستا همون پسر تیزست از همون اول می‌دونستم دزده!» یکی از شاگرد مغازه‌ها اصرار دارد که دزد را دیده است. از صبح کار کاسب‌کاران این است که دنبال دزد بگردند. نزدیک 10 میلیون خسارت به مرمتکاران خورده است. باز هم پروژه به تعویق می‌افتد.

زمزمه‌های تمام شدن اعتبارات هم شنیده می‌شود. بازاری‌ها نگرانند. طاق‌ها هنوز نیمه کاره است. در روز به جای گله به گله آتش، توده‌های آجر و سیمان و مصالح هر گوشه به چشم می‌خورد. بوها از مغز و سر بیرون نمی‌رود. چشم‌ها هنوز می‌سوزد. ماری یکهو دود شده رفته است هوا. مردان مثل مرده‌های هزارساله کار تفکیک زباله‌های شهر را شروع می‌کنند. تنها امیدشان اینست که دوباره شب شود. زیرطاق‌های امن تازه مرمت شده، قلمروخود رابه دست گیرند.

«نیرو انتظامی‌ می‌گوید برای ما کاری ندارد، یک شب می‌ریزیم، جمعشان می‌کنیم. اما بعد چه می‌شود. دوباره فردا شب می‌آیند.» یکی از کاسب‌کارها می‌گوید. او هم امیدش را از دست داده و نمی‌داند چرا مسئولان بر اتفاقات عودلاجان چشم بسته‌اند.شب و روز همچنان در عودلاجان ادامه دارد. همچون زعفرانیه و فرمانیه و ... همه جاهای دیگر شهر و همه جاهای دنیا همچون در پاریس و رم و آتن.

فاطمه علی‌اصغر

لينک مطلب: http://chn.ir/ NSite/FullStory/?Id=102562

MIKSI ESPANIA EI HALUAA PYYTÄÄ EU:LTA PANKKITUKIPAKETTIA?
KOSKA:
Mikä tahansa maa, joka pyytää tukea (bailout), joutuu:

1) avaamaan tilikirjansa EU:lle; jotain, mitä yksikään EU-maa ei halua tehdä koska se paljastaisi kirjanpidon kauttaaltaan parannelluksi

2) myöntymään talouskuriin, joka, vaikka sitä ei edes koskaan toteutettaisi, johtaisi massaprotesteihin ja sosiaalisiin levottomuuksiin

3) luovuttamaan budjettipäätäntävaltansa EU:lle
 

Yksikään EU-maa ei halua tehdä yhtäkään luettelon kohtaa, saati kaikkia kolmea.

Tällä menolla euro pehmenee reunoilta

Heini Karjanmaa

Euron pitäisi olla joka euromaassa samaa rahaa, ja muodollisesti näin onkin asian laita. Silti uutta rahaa syntyy ja lähtee liikkeeseen eri euromaissa erilaisin perustein. Tavallista pehmeämmin perustein syntyvät eurot ovat olleet kriisimaiden ilmiö, mutta nyt myös Ranska näyttää lipsuneen. Pääjohtaja Liikasen tarkastuskomitea tutkii asiaa. 

Jan Hurri

9.1.2013

Ranskan keskuspankki Banque de France on vahvistanut, että se tuli viime kesänä myöntäneeksi joillekin ranskalaispankeille keskuspankkiluottoja liian heppoisin perustein.

Viime syksynä Espanjan keskuspankki Banco de España vahvisti myöntäneensä espanjalaispankeille keskuspankkirahoitusta niin ikään pehmeämmin perustein kuin olisi pitänyt.
Kummastakin tapauksesta kertoi ensimmäisenä saksalaislehti Die Welt, viimeksi Ranskan tapauksesta viime sunnuntaina. Ja kumpikin tapaus oli asianomaisten keskuspankkien mukaan vähäpätöinen erehdys, jolla ei ollut vaikutusta harjoitettuun rahapolitiikkaan.
Pohjimmiltaan kysymys on kuitenkin äärimmäisen vakavasta asiasta, joka ei koske pelkästään asianomaisia keskuspankkeja ja maita. Se koskee myös Suomen Pankkia ja Suomea.
Espanjan ja Ranskan keskuspankit kuuluvat samaan eurojärjestelmään kuin Suomen Pankki ja muidenkin euromaiden keskuspankit sekä niiden yhteinen EKP.
Espanjassa ja Ranskassa on liikkeessä aivan samoja euroja kuin Suomessa niin kuin kaikissa muissakin euromaissa. Tai näin ainakin pitäisi olla.
Rahaa syntyy eri
maissa eri perustein
Espanjan ja Ranskan keskuspankkien "erehdykset" ovat pääpiirteissään samaa lajia, vaikka yksityiskohdissa on eroja. Kumpikin keskuspankki on antanut liikepankeille keskuspankkiluottoa enemmän ja edullisemmin kuin olisi pitänyt.
Kummassakin keskeinen "erehdys" oli, että keskuspankki arvioi pankeilta saamansa vakuudet korkealaatuisemmiksi ja arvokkaammiksi kuin EKP:n mukaan olisi pitänyt.
Tästä seurasi, että jotkut pankit saivat keskuspankkiluottoa enemmän tai edullisemmin kuin olisi pitänyt.
Näiden "erehdysten" vaikutus muiden euromaiden keskuspankeille ja muille euromaille oli, että eurojärjestelmän yhteisvastuullinen riski kasvoi näissä kahdessa maassa "erehdysten" verran suuremmaksi kuin olisi pitänyt.
Samojen "erehdysten" takia Espanjan ja Ranskan keskuspankeista rahoitusta hakeneet pankit saivat käyttöönsä eurojärjestelmän yhteisellä riskillä olevaa keskuspankkirahoitusta runsaammin tai edullisemmin kuin olisi pitänyt.
Kaikissa niissä euromaissa, joiden keskuspankit ovat pitäneet kiinni yhteisistä keskuspankkirahoituksen ehdoista ja muista rahapolitiikan linjauksista, pankit ovat maksaneet omasta keskuspankkirahoituksestaan enemmän kuin "erehdyksissä" oli asian laita.
Näistä "erehdyksistä" ja muista keskuspankkirahoituksen kansallisista eroavuuksista osaltaan johtuu, että joissakin euromaissa on vertauskuvallisesti liikkeessä tavallista "pehmeämpiä" euroja.
Hätärahoitusta
kriisipankeille
Yhteisvaluutta euron ja rahaliitto EMUn keskeisiin peruspiirteisiin kuuluu, että kaikilla euromailla on yhteinen ja yhdenmukainen rahapolitiikka. Juuri siksi euromaat ovat luopuneet itsenäisestä rahapolitiikasta ja keskittäneet sen EKP:n vastuulle.
Kullakin euromaalla on toki kansallinen keskuspankkinsa, mutta ne ovat kaikki saman eurojärjestelmän osia ja toteuttavat EKP:n neuvoston linjaamaa ja päättämää yhdenmukaista rahapolitiikkaa.
Sen pitäisi olla kaikissa euromaissa yhtä ja samaa rahapolitiikkaa, ja keskuspankkirahoituksen ehtojen pitäisi olla alueen joka kolkassa samat.
Näin ei kuitenkaan ole kaiken aikaa ollut asian laita. EKP on kriisin kuluessa sallinut useita kansallisia poikkeamia rahapolitiikan toteutukseen, kuten keskuspankkirahoituksen tarjontaan ja ehtoihin.
Virallisesti kansallisissa poikkeamissa on ollut kyse koko euroalueen hinta- ja rahoitusvakauden varmistamisesta tai niillä on kohennettu "rahapolitiikan välittymistä".
Käytännössä kansalliset poikkeamat rahapolitiikan toteutuksessa ovat kuitenkin esimerkiksi tarjonneet hätärahoitusta sellaisille pankeille, jotka olisivat ilman "omien" keskuspankkiensa erityiskohtelua olleet suuressa vaarassa kaatua.
Satunnaiset "erehdykset" keskuspankkirahoituksen vakuuksien arvonmäärityksessä ovat vain yksi esimerkki rahapolitiikan kansallisista muunnelmista – ja pientä sen rinnalla, mitä kriisin mittaan on tapahtunut ja yhä tapahtuu EKP:n neuvoston luvalla.
Mikä käy vakuudeksi,
on yhtä kuin rahaa

Nykyaikaisen luottoon ja velkaan perustuvan rahajärjestelmän aivan keskeinen kysymys on, minkälaisin perustein uusia luottoja myönnetään ja uutta velkaa saadaan.
Luotonvaraisen "paperirahan" perusolemus kiteytyy kysymykseen, minkälaisia ja -laatuisia vakuuksia vastaan luotonantajat, kuten pankit, ovat halukkaita myöntämään uusia luottoja.
Luottoja tarjoavalle pankkijärjestelmälle samaan tapaan keskeisen tärkeä kysymys on, minkälaisia ja -laatuisia vakuuksia vastaan pankit voivat itse saada keskuspankista luottoa.
Jos kivenmurikat kelpaisivat keskuspankkirahoituksen vakuudeksi, olisivat kivenmurikat käytännössä yhtä kuin rahaa.
Yhdenkään euromaan keskuspankki ei kuitenkaan kelpuuta kivenmurikoita vakuudeksi, mutta EKP:n luettelo vakuuskelpoisista omaisuuseristä on silti kriisin kuluessa pidentynyt pidentymistään.
Luettelossa on pisimmillään ollut yli 40 000 erikseen nimettyä vakuuskelpoista omaisuuslajia. Viimeksi tämän viikon maanantaina ajan tasalle saatetussa luettelossa on tällä haavaa noin 39 000 yksilöityä omaisuuslajia.
Keskuspankkirahoituksen vakuusvaatimukset ja muut ehdot ovat kriisin kuluessa muuttuneet moneen kertaan. Lisäksi ehdoista on ollut aika ajoin voimassa vaihteleva määrä kansallisia muunnelmia. Siis muitakin kuin "erehdyksiä".
Kansalliset järjestelyt
suurelta osin arvoitus
Kriisin aikana on vaihdellut euromaasta toiseen, minkälaisia ja -laatuisia vakuuksia vastaan ja minkälaisin ehdoin pankit ovat saaneet rahoitusta eri euromaiden keskuspankeilta.
Yhteisten ehtojen rinnalla on EKP:n neuvoston luvalla ollut mahdollista soveltaa kansallisia järjestelyjä. Näiden kansallisten järjestelyjen kenties näkyvin piirre on ollut niiden perin heikko näkyvyys tai suoranainen näkymättömyys.
Tietoa kansallisista järjestelyistä löytyy perin niukasti, pääasiassa kunkin maan oman keskuspankin sivuilta ja omalla kielellä eikä keskitetysti juuri ollenkaan.
Rahapolitiikan kansallisia järjestelyjä on toteutettu EKP:n neuvoston luvalla ja näin ollen neuvoston tuntemin ehdoin, mutta pääosin kunkin keskuspankin itse määrittelemin julkisuusperiaattein.
Näin ollen on jäänyt epäselväksi, kuinka suuri osa koko eurojärjestelmän pankeille tarjoamasta yli tuhannen miljardin euron keskuspankkirahoituksesta on liikkeessä yhdenmukaisten ja kuinka suuri osa kansallisten vakuuskäytäntöjen perusteella.
Pääjohtaja Liikanen
tutkii epäselvyydet
Keskuspankkirahoituksen vakuuskäytännöt, kuten vakuuksien arvonmäärittely, ovat EKP:n tärkeimpiä toimintoja. Siksi EKP:n neuvosto on antanut tarkastuskomitealleen tehtäväksi selvittää juurta jaksain Espanjassa ja Ranskassa sattuneet "erehdykset".
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen on EKP:n neuvoston jäsen ja kyseisen tarkastuskomitean puheenjohtaja.
EKP:n pääjohtaja Mario Draghi kertoi neuvoston marraskuun korkokokouksen jälkeen, että EKP suhtautuu vakuuskäytännöissä ilmenneisiin epäselvyyksiin erittäin vakavasti, ja että juuri siksi tarkastuskomitea tutkii epäselvyydet.
EKP:n neuvoston seuraava kokous on jo tämän viikon torstaina, joten vakuuskysymyksiin voi tulla lisävalaisua hyvinkin pian.
Aihe pysynee kuitenkin ajankohtaisena ja joiltakin osin arvoituksellisena, sillä ilmeisesti pääjohtaja Liikasen tarkastuskomitea on keskittynyt "erehdysten" selvittämiseen eikä suinkaan kaikkien kansallisten järjestelyjen tarkasteluun.
Muut kansalliset järjestelyt kuin "erehdykset" lienevät seikkaperäisesti neuvoston tiedossa ilman erillisiä tarkastuksiakin, sovelletaanhan niitä neuvoston luvalla.

Mikä enää estää euroa murtumasta ruplan tavoin?

Yksikään yhteisvaluutta ei ole ennen euroa pysynyt koossa ilman pelkän rahaliiton muuttumista liittovaltioksi. Viimeksi itsenäisten valtioiden yhteisvaluutta murtui 1990-luvun alussa, kun runsas tusina entistä neuvostotasavaltaa hylkäsi ruplan ja otti tilalle omat rahayksikkönsä. Nyt euroaluetta ja euroa repivät osin aivan samat ristipaineet, jotka mursivat yhteisruplan.

Jan Hurri

11.8.2011

Äkkiseltään voi vaikuttaa kehnolta ja ainakin poliittisesti sopimattomalta vitsiltä verrata euromaiden talous- ja rahaliitto Emua ammoiseen Neuvostoliittoon tai yhteisvaluutta euroa entiseen neuvostoruplaan.
Tarkalleen ottaen rinnastukset eivät ole vain heikkoa huumoria, vaan ne ovat myös vääriä. Neuvostoliitto oli liittovaltio ja rupla liittovaltion valuutta. Emu sitä vastoin on itsenäisten valtioiden muodostama talous- ja rahaliitto ja euro itsenäisten valtioiden yhteisvaluutta.
Eurossa ja ruplassa saattaa silti olla enemmän yhtäläisyyksiä kuin eroja – ruplan kohtalo voi jopa olla enne euron tulevaisuudesta.
Oikea vertailuvaluutta eurolle ei kuitenkaan ole Neuvostoliiton rupla, vaan Neuvostoliiton hajoamisessa itsenäistyneiden entisten neuvostotasavaltojen rupla.
Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen rupla oli 15 entisen neuvostotasavallan yhteisvaluutta niin kuin euro nyt on itsenäisten euromaiden yhteisvaluutta.
Näin ruplavertaus muuttuu kehnosta huumorista varoittavaksi enteeksi, sillä itsenäisten valtioiden yhteisvaluuttana rupla ei kestänyt edes kahta vuotta. Yhteisrupla murtui pitkälti samanlaisiin ristipaineisiin, jotka nyt osaltaan repivät euroaluetta hajalle.
Rupla-alue rakoili
syntymästään asti
Rupla kesti Viron ja muiden itsenäistyneiden neuvostotasavaltojen yhteisvaluuttana 1990-luvun alussa vain puolisentoista vuotta sen jälkeen, kun Neuvostoliitto oli hajonnut ja entisen liittovaltion tilalla oli itsenäisten valtioiden talous- ja rahaliitto.
Lyhyen aikaa rupla oli kuin nykyinen euro, itsenäisten valtioiden yhteinen valuutta. Saman lyhyen aikaa rupla-alue oli kuin nykyinen euroalue, rahaliitto ilman liittovaltiota.
Ruplan tarina yhteisvaluuttana katkesi, kun Viro, Latvia ja Liettua sekä kymmenkunta muuta entistä neuvostotasavaltaa havaitsi Moskovan rahapolitiikasta ja yhteisruplasta olevan niille enemmän haittaa kuin hyötyä.
Samaan johtopäätökseen päätyi hieman myöhemmin myös Venäjä, jonka keskuspankki jatkoi entisen Neuvostoliiton keskuspankin Gosbankin roolia ja määräsi raha- ja valuuttapolitiikasta koko rupla-alueen puolesta.
Aikansa Venäjän keskuspankki yritti pitää rupla-aluetta koossa jopa rahoittamalla heikoimpien ruplavaltioiden ammottavia alijäämiä, mutta vain aikansa.
Vuoden 1992 alussa Neuvostoliiton hajottua syntynyt rupla-alue alkoi rakoilla vain muutamaa kuukautta syntymisensä jälkeen, kun jäsenmaa toisensa perään alkoi paikata rahapulaa laskemalla liikkeeseen omia "korvikerupliaan".
Kokonaan uusiin – ja ennen kaikkea itsenäisiin – valuuttoihin useimmat ruplamaat siirtyivät yksi toisensa perään vuonna 1993.
Yhteinen valuutta
oli rasite kaikille
Useimmat entiset neuvostotasavallat aloittivat itsenäisinä valtioina sekasortoisissa talous- ja rahaoloissa. Kaaoksesta tuskin voi pelkästään syyttää yhteisvaluutta ruplaa tai edes Moskovan määrittelemää yhteistä rahapolitiikkaa.
Ruplamaiden talouskunto samoin kuin niiden julkisen talouden kunto vaihtelu suuresti. Kenties vielä enemmän vaihteli eri ruplamaiden hallinnon ja päättäjien kyky ja halu saattaa julkinen talous edes joten kuten kestävälle tolalle.
Viro ja muut Baltian maat lähtivät itsenäisyyden alusta asti päättäväisesti kohti kurinalaista taloudenpitoa, kun taas moni muu entinen neuvostotasavalta lähti entistäkin löysemmin rantein tuhlailun ja paisuvien alijäämien tielle.
Pian yhteensopivuusongelmat alkoivat repiä ruplaliittoa hajalle, kun maasta ja tulkinnasta riippuen ruplia oli liikkeessä liikaa tai liian vähän. Yhden koon rahapolitiikka oli joko liian tiukkaa tai liian löysää, eikä kohdallaan edes Moskovassa.
Lopulta Venäjän keskuspankki vihelsi kaoottisen ruplapelin poikki kesällä 1993 toteuttamalla mittavan raharemontin. Moskova veti vanhat ruplat pois liikkeestä, laski uusia tilalle. Uusien ruplien lisäksi ruplamaat joutuivat hyväksymään entistä tiukemmat raha- ja taloussäännöt – tai eroamaan.
Useimmat erosivat.
Liika valtionvelka
kaataa rahaliittoja
Virolle ja muille Baltian maille ruplasta luopuminen merkitsi pelastuskeinoa rupla-alueen yhä holtittomammaksi karkaavan rahapolitiikan seurauksilta. Esimerkiksi Viron uusi kruunu alkoi vahvistua suhteessa Venäjän ruplaan ja maan korkotaso laskea suunnilleen samaa tahtia, kun sen julkinen talous hivutti ylijäämää suuremmaksi ja maan inflaatiovauhti talttui yksinumeroiseksi.
Monelle muulle maalle oma uusi valuutta tarjosi keinon entistä railakkaampaan talous- ja rahahurjasteluun setelirahoituksineen. Suruton rahan tarjonta karautti inflaatiovauhdin esimerkiksi Valko-Venäjällä yli 2 000 prosenttiin ja Ukrainassa jopa yli 10 000 prosenttiin.
Alijäämillä tai velkamäärillä ei tuntunut olevan väliä, kunhan maalla oli oma valuutta, oma keskuspankki ja setelipainoissa riitti painomustetta ja paperia.
Liian suuret julkisen talouden alijäämät ja valtioiden painuminen liian raskaisiin velkoihin ja lopulta noiden alijäämien ja velkojen kattaminen keskuspankin setelirahoituksella on ennen yhteisruplaa koitunut muidenkin eurooppalaisten rahaliittojen kohtaloksi.
Näin kävi Latinalaiselle rahaliitolle, jonka Ranska, Belgia, Italia, Kreikka, Bulgaria ja Sveitsi perustivat vuonna 1865 ja ajoivat karille vuonna 1914. Näin kävi myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan vuosien 1872–1924 Skandinaaviselle rahaliitolle.
Nyt euroa ja euromaiden rahaliittoa Emua koettelevat pohjimmiltaan aivan samat liian suurten velkamäärien ja liian raskaiden alijäämien ristipaineet, jotka ovat aiemmin repineet rahaliittoja hajalle.
Ottivatko europäättäjät
yhteisruplasta opikseen?
Yhteisruplan ja vanhempien eurooppalaisten epäonnisten rahaliittojen kohtalo on sakeassa velkaliemessa kiehuvalle eurolle aito ja vakava uhka.
Raskaimmin ylivelkaisten euromaiden velat ja niiden maksamisesta muita uhkaavat kustannukset voivat milloin tahansa alkaa repiä euromaita erilleen – ja mahdollisesti takaisin omiin valuuttoihin.
Näin arvelee Euroopan suurpankkien terävimpiin ekonomisteihin kuuluva brittipankki HSBC:n pääekonomisti Stephen King.
Hän puntaroi 1990-luvun alun väliaikaisen yhteisruplan ja euron useita yhtäläisyyksiä laajassa analyysiraportissaan Fixing the Eurozone (Euroalueen korjaus), jonka pankki on tällä viikolla jakanut suurasiakkailleen.
King käsitteli samaa rupla-euro-vertausta suppeammin talouslehti Financial Timesin keskiviikkona julkaisemassa kirjoituksessa.
Vielä laajemmin lyhytikäisen rupla-alueen kohtaloa ja opetuksia käsitteli yhdysvaltalainen talousprofessori Patrick Conway jo vuonna 1995 laatimassaan tutkimuksessa Currency Proliferation – The Monetary Legacy of the Soviet Union (Valuutan jakautuminen – Neuvostoliiton rahaperintö).
Conway neuvoi jo ennen euroaikaa laatimansa tutkimuksen perusteella, että Euroopan talouspäättäjät ottavat rupla-alueen virheistä opikseen ennen kuin käynnistävät omia valuuttakokeitaan.
Onnettoman ruplakokeen tärkein läksy niin Conwayn kuin HSBC:n Kingin mukaan on, että rahaliitto ja yhteisvaluutta vaativat tuekseen myös talouspolitiikan keskittävän "fiskaalisen liiton".
King tosin muistuttaa, ettei rahaliiton tiivistäminen liittovaltioksi ole ainoa keino taltuttaa velkakriisi tai pitää euroalue koossa.
Sama voi hänen mukaansa vielä onnistua ainakin muodollisesti ilman liittovaltiotakin, kunhan maksukykyiset euromaat kasvattavat rutkasti velkaisimpien kriisimaiden tukemista ja kuittaavat kiltisti kulut, kertyivätpä ne sitten euroalueen keskuspankin tai vakausrahastojen kautta.

Rupla ei kestänyt yhteisvaluuttana kahtakaan vuotta
Entisten neuvostotasavaltojen siirtyminen yhteisestä ruplasta omiin valuuttoihin Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa. * Viro vaihtanut kroonin euroon.
Valtio	Yhteinen rupla	Korvikerupla	Irti ruplasta	Uusi raha
Armenia	1/1992	-	11/1993	Dram
Azerbaidzan	1/1992	8/1992	6/1993	Manat
Valko-Venäjä	1/1992	5/1992	11/1993	Rupla
Viro	1/1992	-	6/1992	Kroon*
Georgia	1/1992	4/1993	8/1993	Menati
Kazakstan	1/1992	-	11/1993	Tenge
Kirgisia	1/1992	-	5/1993	Som
Latvia	1/1992	5/1992	6/1993	Lats
Liettua	1/1992	5/1992	6/1993	Litas
Moldova	1/1992	7/1992	11/1993	Leu
Venäjä	1/1992	-	-	-
Tadzikistan	1/1992	-	-	-
Turkmenistan	1/1992	-	11/1993	Manat
Ukraina	1/1992	1/1992	11/1993	Karbovanets
Uzbekistan	1/1992	11/1993	1/1994	Som
Lähde: Conway (1995): Currency Proliferation

Suomelta miljardien eurojen

"piilotuki" pankeille

Suuret pankit saavat epäsuoraa rahoitustukea kotivaltioiltaan, koska ne ovat liian suuria kaatumaan. Tuki tarjoaa pankeille saumat spekuloida, Finance Watch -järjestön nokkamies Thierry Philipponnat sanoo. Taloussanomien arvion mukaan esimerkiksi Nordean rahoitustuki on vuosittain kaksi miljardia euroa ja Pohjola Pankin lähes 300 miljoonaa euroa.

Johannes Niemeläinen

27.10.2012

Suomalaispankit saavat valtiolta vuosittain useita miljardeja euroja piilopankkitukea alempina rahoituskuluina. Esimerkiksi Nordean vuotuinen rahoitustuki on Taloussanomien arvion mukaan kaksi miljardia euroa ja Pohjola Pankin lähes 300 miljoonaa euroa.
Luottoluokittajat laskevat pankkien luottoluokituksiin mukaan oletuksen siitä, että valtio pääomittaa pankit hädän hetkellä. Oletus parantaa pankkien luottoluokituksia useilla pykälillä, mikä puolestaan alentaa suurien pankkien rahoituskuluja ja helpottaa niiden voitontavoittelua.

– Kun pankki on liian suuri kaatumaan, sillä on valtion implisiittinen tuki. Sen vuoksi pankille rahaa lainaavat instituutiot ja ihmiset antavat sille rahaa halvemmalla kuin ne antaisivat ilman pankkitukea. Kun pankki saa rahaa halvemmalla kuin se muuten saisi, sillä on vaikutus pankkien toimintaan, Finance Watch -kansalaisjärjestön pääsihteeri Thierry Philipponnat kertoo Taloussanomien haastattelussa Brysselissä.
– Yleisesti ottaen voi sanoa, että mitä suurempi pankki on, sitä suurempi on sen rahoitustuki. Mitä suurempi rahoitustuki on, sitä enemmän pankki spekuloi eikä rahoita reaalitaloutta, yli 20 vuotta investointipankkiirina toiminut Philipponnat sanoo.
Talletukset ja tase vaikuttavat
tuen suuruuteen
Pankkien rahoitustukea ovat käsitelleet useat eri tahot viimeisen vuosikymmenen aikana. Asiasta ovat kirjoittaneet muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Bank of Englandin johtokunnassa rahoitusjärjestelmän vakauskysymyksistä vastaava johtaja Andrew Haldane ja viimeisimpänä Finance Watch, kun se luovutti lausuntonsa Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen pankkityöryhmälle.
Terveempää taloutta ja parempaa hallintoa tukevan Finance Watchin mukaan pankkien rahoitustuki on äärimmäisen tärkeää. Joskus tuki on jopa isompi kuin pankkien vuotuinen tulos ennen veroja. Järjestön mukaan tuen suuruuteen vaikuttaa pankkien taseen koko.
Myös pankkeihin tehtyjen talletusten määrä vaikuttaa rahoitustuen suuruuteen. Mitä enemmän pankissa on talletuksia, sitä vähemmän sen pitää hankkia rahoitusta markkinoilta. Jos markkinarahoituksen määrä on pieni, maksetaan sille vähemmän korkoja ja rahoitustuki pienenee.
Rahoitustuki on suhteellisesti suurempi Suomessa kuin muualla euroalueella, jos vertaillaan talletusten ja taseen suhdetta. Suomen Pankin tilastojen mukaan Suomessa toimivilla pankeilla talletusten ja taseen suhde oli elokuussa 0,26, kun euroalueen pankkien keskiarvo oli 0,51. Vertailu on suuntaa-antava. Se on esimerkiksi sisältää vain euroalueelta Suomen rahalaitoksiin tehdyt talletukset.
Suomalaispankeilla
jättituki
Pankkien rahoitustuen suuruudesta on tehty useita eri laskelmia. Yhden tarjoaa brittiläinen ajatushautomo New Economics Foundation (NEF). NEF:n mukaan brittipankki Barclaysin rahoitustuki oli 11,8 miljardia euroa ja saksalaispankkien Deutsche Bankin ja Commerzbankin 3,9 ja 13,3 miljardia euroa vuonna 2010.
NEF:n laskelmissa on vertailtu pankkien rahoituskuluja ilman oletusta valtion tuesta ja tukioletuksen kanssa sekä suhteutettu ne pankkien taseisiin. Tuki korottaa pankkien luottoluokitusta usealla pykälällä, mikä pienentää niiden rahoituskustannuksia.
Esimerkiksi Aktia Pankille luottoluokitusyhtiö Moody’s tulkitsee, että valtion oletettu tuki vastaa kahden pykälän nostoa pankin vakuudettoman varainhankinnan luottoluokituksessa. Aktian oma luottoluokitus olisi Baa2. Koska Suomen valtio tulisi luultavasti Aktian hätiin sen rahoitusjärjestelmän kannalta tärkeän roolin vuoksi, pankin luottoluokitus on Moody’sin mukaan A3.

Taloussanomat teki NEF:n laskelmien pohjalta omat laskelmansa suomalaispankkien piilotuesta. Laskelmissa verrattiin NEF:n arvioita Barclaysin ja saksalaispankkien rahoitustuesta pankkien taseisiin. Suhdelukujen keskiarvon avulla Taloussanomat laski suomalaispankkien oletetun rahoitustuen vuonna 2010. Laskelmat eivät ole virallisia laskelmia eikä niitä voi pitää kokonaisvaltaisena arviona rahoitustuesta. Niiden avulla on tarkoitus havainnollistaa suomalaispankkien saaman piilotuen suuruus.
Laskelmien mukaan esimerkiksi Aktia Pankin rahoitustuki oli vuonna 79 miljoonaa euroa, Pohjola Pankin 288 miljoonaa euroa ja Nordea Pankki Suomen 2 288 miljoonaa euroa. Aktia ja Pohjola Pankeilla luvut olisivat suurempia, jos huomioon otettaisiin koko pankkiryhmät.
”Rahoitustuki ei
katoa kokonaan”
Finance Watchin Thierry Philipponnat’n mukaan suurten pankkien rahoitustuki vääristää pankkien välistä kilpailua. Suuret pankit hyötyvät pankkituesta ja auttavat niitä laajentumaan yhteiskunnan kannalta haitallisille alueille.
Finance Watch on kritisoinut viranomaisten työtä pankkikriisin hoitamiseksi. Järjestön mukaan monet viranomaistoimet itse asiassa kasvattavat pankkien piilotukea ja vääristävät kilpailua entisestään. Esimerkiksi Basel III -säännöstössä suurien pankkien lisäpääomavaade kasvattaa piilotukea, koska siinä rajataan piilopankkituki entistä selvemmin suurille pankeille.
Lisäksi EU:n pankkiunioni saa kritiikkiä Philipponnat’lta.
– Jos pankkiunioni olisi toiminnassa ilman pankkien kriisinratkaisumekanismia, ongelmasta on tehty vain pahempi, hän sanoo.
Finance Watchin nokkamiehen mukaan Erkki Liikasen työryhmän analyysi Euroopan pankkisektorin uudistustarpeesta on ”laadultaan erittäin hyvä”. Philipponnat kritisoi työryhmän raporttia siitä, että siinä ei menty riittävän pitkälle mahdollisissa ehdotuksissa pankkisektorin rakenteiden uudistamiseksi.
Philipponnat kiittelee kuitenkin esitystä siitä, että pankkien kaupankäyntitoiminnot rajattaisiin tietyissä tapauksissa vähittäispankkitoiminnasta erilliseen tytäryhtiöön. Tällöin pankkitoiminnan rahoitustuki voitaisiin poistaa esimerkiksi johdannaiskaupalta.
– Minulla ei ole illuusioita, rahoitustuki ei kokonaan katoa. Näkemyksemme mukaan jäljelle jäävän rahoitustuen pitäisi mennä pankkitoimintoihin, joista on hyötyä yhteiskunnalle, hän sanoo.

Ihmelääke USA:n velkaongelmaan – 1 000 miljardin kolikko

(Ns. uusia ja uunituoreita innovaatioita kaatuvan järjestelmän tukemiseksi, sairaan jännä juttu! FMJ)

Taloussanomat–Reuters

6.1.2013

Yhdysvaltojen Valkoiseen taloon lähetetty virallinen aloite ehdottaa liittovaltion velkaongelmaan erikoista ratkaisua, 1 000 miljardin dollarin platinakolikon painamista.
Aloitteen on allekirjoittanut 4 000 henkilöä, mutta nimiä tarvitaan helmikuun loppuun mennessä vähintään 25 000, jotta vetoomus otetaan virallisesti käsittelyyn.
Ajatus on erikoinen, mutta periaatteessa mahdollinen. Yhdysvaltojen valtiovarainministeriöllä on valta painaa kolikkoja millä tahansa määrittämällään arvolla.
Painettu platinakolikko talletettaisiin maan keskuspankki Fediin, josta saataisiin kolikon arvoa vastaava määrä luottoa liittovaltion kassaan.
– Vaikka tämä saattaa kuulostaa tarpeettoman äärimmäiseltä ratkaisulta, se ei ole poliittista peliä absurdimpi keino, kun globaali talous on uhattuna, aloitteessa todetaan.

Vaikka velkakaton nostamisesta ei päästäisikään ajoissa sopuun, keino maksukyvyn säilyttämiseksi olisi luultavasti kuitenkin toinen.
Verkkolehti Business Insiderin mukaan maksukyvyttömyyden uhatessa presidentti Barack Obama luultavasti toteaisi, että liittovaltion perustuslaki kumoaa lain velkakatosta, sillä valtion on perustuslain mukaisesti maksettava sitoumuksensa.

^{یا انقلاب- یا جنگ}

این پایان بحران اقتصادی است

یونگه ولت ـ ترجمه رضا نافعی

بحرانی دائمی گریبان اقتصاد – سرمایه داری جهانی- را گرفته است. ازسال 2007 که این بحران آغاز شد دیگرتحرک چندانی مشاهده نمیشود. آنچه را که برخی آن را  ضعفی مرحله ای میخوانند که فقط اندکی طولانی شده است، ازدیدگاه ویم گرومِن       Wim Grommen دانشمند هلندی منزل آخرازیک دوران است. اومیگوید:

"انقلاب سوم صنعتی به وضوح وارد مرحله اشباع، مرحله تباهی خود شده است". اینها نظر این ریاضیدان ، دانشمند فیزیک  و کارشناس روند تحولات اجتماعی است که قراراست درسمپوزیوم بین المللی دانشگاه والنسیا در 24 و 25 ژانویه دراسپانیا عرضه کند. موضوع کنفرانس این است: 

"بحران اقتصادی،  زمانی برای تغییرالگوواره Paradigm Shift" است.

"گرومِن"معتقداست که این مرحله برای زندگی مسالمت آمیزجامعه  بسیار خطرناک است. زیرادرپایان هردوره ازانقلاب های صنعتی رفاه اجتماعی با خطر مواجه شده است.  تاریخ نشان داده است که هرجامعه ای بر 5 ستون اجتناب ناپذیر استواراست:

خــوراک، امنیت، ســلامت، رفـــاه (البته نه فقط برای یک اقلیت کوچک) و دانــــش .

"گرومِن" میگویدهریک ازسه انقلاب صنعتی که تا امروزرخ داده نه تنها سبب دگر سازی های عمیق درمناسبات تولیدی شده بلکه ساختارجامعه انسانی را نیزتغییر داده است. روند تحول ازنظراواز 5 مرحله متواتر می گذرد: ویژگی مرحله آغازین پیدایش اندیشه ها واختراعات نووتغییرات اجتماعی ـ اقتصادی است که تغییرچشمگیری در وضعیت موجود پدید نمی آورند. پس ازآن مرحله «اززمین کنده شدن»  (Take off) میرسد دراین مرحله ازروند تحول، نتایج تغییرات فنی چشمگیرمیشوند. پس ازاین مرحله سوم آغاز می شود که درآن نیروهای مولدۀ تازه تکاملی انفجاری می یابند وسبب تغییرات چشمگیردرساختارفرهنگی، اقتصادی و سازمانی جامعه می گردند. درمرحله بعدی که مرحله تثبیت است، شتاب تغییرات اجتماعی، فنی و اقتصادی کاهش می یابد ودرنهایت به مرحله تباهی می رسد. دراین مرحله بازارها دراثرتولید بیش ازمصرف اشباع میشوند، میزان سود، دراثرافزایش رقابت کاهش می یابد. و درروند تمرکز شدید, آنها که ازهمه قویترهستند باقی می مانند واندیشه های نووگشایش افق های فنی تازه نادر است.

درپایان چنین دوره ای "هر بار" ستون رفاه اجتماعی شکسته است.  آخرین باراین روند دردومین انقلاب صنعتی مشاهده شد که درحوالی 1870 آغاز گشت ودوران تثبیت آن  درحوالی 1930 پایان یافت .

سومین انقلاب صنعتی حوالی 1940 درآمریکا آغاز گشت. بویژه درتلاش برای بکار بردن تکنولوژی کامپیوتر برای مصارف نظامی. درسالهای دهه 50 مرحله "از زمین کنده شدن" نخست خود را درعرصه پروازبه فضا تثبیت کرد. درهمانحال ژاپن حرکت درمسیربکاربستن تکنولوژی کامپیوتردرصنعت وساختن ربات تخصص یافت. درآغازسالهای دهه هفتاد این روند اروپا را نیزفراگرفت. پیشرفت صاعقه واردرحدود سالهای دهه هشتاد با بکارگرفتن میکروپروسسورها آغازشد. این میکروپروسسور ها شدند حلال مشکلات وبه بسیاری اززمینه های زندگی راه یافتند. درپی آن "انقلاب دیجیتال" دراوائل دهه 90 آغازشد که تغییراتی چشمگیردرعرصه های فرهنگی ـ اجتماعی درپی داشت.  درهمانحال ظاهرا اینطور بنظرمی رسید که دراقتصاد های پیشرفته بدست آوردن اطلاعات، بکاربستن وهدایت آن مهمترازخود روند تولیداست.

بنظر«گرومِن» اینک ما درمرحله تثبیت هستیم، درمرحله ای که ازشتاب تغییرات اجتماعی، فنی واقتصادی کاسته می شود، درمرحله ای که  تباهی آغاز می گردد. او یاد آورمی شود که "تعداد اختراعات وکشفیات تازه" اندک هستند. حتی درعرصه فن آوری اطلاعاتی (اینفورماتیک) نیزاختراعات وکشفیات تازه ودوران سازی عرضه نشده است، هرچند که دستگاه بازاریابی آمریکا دوست دارد به ما چنین بقبولاند.

"گرومِن" میگوید آنچه تازه است این است که:امروزجامعه انسانی با همان مسائلی روبروست که درسالهای دهه 30 روبروبود. مؤید آن نیزافزایش شدید بیکاری، بدهیهای سنگین موسسات و دولتها، وضع خراب بانکها وفقرروزافزون عمومی درهمه جاست. درحالیکه اندک شماری ثروتمند نیز هستند که روزبه روزثروتمند ترمیشوند. دانشمند هلندی هشدارمی دهد که ستون رفاه اجتماعی که ثبات برآن استوارست باردیگردرحال فروشکستن است. ویادآورمیشود که:تاریخ بشری نشان داده که این امرهمیشه به انقلابها یا به جنگها انجامیده است.

http://www.jungewelt.de/2013/01-05/018.php

http://econintersect.com/wordpress/?tag=wim-grommen