Himanen, konsulttiajan hoviajattelija
Hovifilosofeja on ollut iät ja ajat. Kekkosen aikaan
valtakunnan virallisille viisaille ei maksettu kohauttavia
konsulttipalkkioita. Miksei Katainenkin tyytynyt punaviinin litkimiseen
Himasen kanssa? Ja miksi konsulttifilosofiksi nousi juuri Himanen?
Moni muistanee akateemikko
Kustaa Vilkunan, jota
Kekkonen kuunteli – tuon harmaan eminenssin? Tai 1970-luvulla vaikutusvaltaisen kirjailijan
Jouko Tyyrin, joka alkoi maalaisliittolaisuudestaan huolimatta kyseenalaistaa Suomessa vallinneita totuuksia. Tai filosofi
Eino Kailan, jolla oli läheiset suhteet päättäjiin sota-ajan Suomessa?
Hoviajattelijoita ja valtakunnan virallisia viisaita
on nähty iät ajat, ja samoista syistä: Päättäjät kaipaavat ideoita,
keskustelukumppaneita ja älyllistä sparrausta.
– Poliitikko on parhaimmillaankin henkilö, jonka
perusammattitaitoa on päälle kaatuvien ongelmien ratkaiseminen. Eivätkä
syvälliset ajattelijat juuri milloinkaan päädy näihin hommiin. Se on
aivan eri ammatti, kuvaa professori, tuomari ja kirjailija
Jukka Kemppinen.
Kemppisen mukaan onkin ihanteellista, että päättäjän
ympärille kerääntyy muutaman ihmisen ryhmä, jossa ajatuksia haudotaan.
Ongelmattomia nämä suhteet eivät välttämättä aina ole, ja Kemppinenkin
huomauttaa, että heikoimmillaan voidaan tulla lähelle korruptiota.
Punaviinikeskusteluista
konsulttikieleen
Päättäjien suhteet hoviajattelijoihinsa ovat nykyään
varsin toisenlaisia kuin menneinä vuosikymmeninä, huomauttaa kirjailija
ja media-alan moniosaaja Jussi Lähde. Mennyttä aikaa ovat pitkät keskustelut ja keskinäiset ryypiskelyt, hän sanoo.
– Aikanaan Kalevi Sorsa ja Willy Brandt
saattoivat resoneerata punaviinin äärellä aamuun asti. Nuoren polven
poliitikkokaartin elämänrytmi on sellainen, että se ei ole mahdollista,
Lähde sanoo. Brandt oli Saksan liittokanslerina 1970-luvun alkuvuosina,
Sorsan ensimmäisinä pääministerivuosina.
Nyt ajatuksista taas tavataan maksaa. Päättäjillä on
kiire, ja he ovat kasvaneet konsulttien maailmassa. Lähde kuvaa ilmiötä
kärjistäen ja varoittaa seuraavan olevan huumoria: ”Jos Jyrki Katainen
ei tiedä, miltä tuntuu istua päissään kadulla kalsarit jalassa, niin hän
palkkaa kallispalkkaisen konsultin kertomaan, että Jyrki tältä se
tuntui.”
Lähteen mielestä kehitys on mennyt metsään, sillä
filosofien vaihtuminen ”Excel-taulukko-teknokraatteihin” typistää
yhteiskunnallista keskustelua. Hän uskoo, että puolueiden voisi olla
fiksua vaihtaa laskutikkumiehet- ja naiset punnittuihin ajatuksiin
punaviinin ääressä.
Leopardihousuinen Saarinen
tuuletti lama-Suomea
Hovifilosofeista puhuttaessa ei tietysti puhuta
pelkistä filosofeista. Eri ajat nostavat pintaan eri alojen
ajattelijoita: 1960- ja 70-luvuilla kyseltiin sosiologien mielipiteiden
perään, vuosituhannen vaihteessa taas kuultiin teknosaarnaajia.
Filosofit nosti parrasvaloihin
Esa Saarinen, joka tuuletti tunnelmaa 90-luvun laman ja
Esko Ahon hallituksen aikaan.
Hoviajattelijaksi voi päätyä montaa tietä – vaikkapa
tyrkyttäytymällä tai sattumalta. Usein ura valtakunnan ajattelijaksi
alkaa siemenestä, josta media kiinnostuu. Ja kun media kiinnostuu,
kiinnostuu valtakin, kuvaa kolumnisti ja esseisti
Jukka Relander.
Saarinen nousi aikanaan esiin, sillä hän oli
kiinnostunut poliittisista päättäjistä ja he hänestä, Lähde arvioi.
Lisäksi villisti esiintyneen Saarisen sanoma osui aikaan.
– Hän oli fantastinen hahmo, joka yhtäkkiä ilmoitti
hyvin tunkkaisessa Suomessa, että filosofi voi hyvin käyttää
leoparditakkia, Relander muistelee. Hänen mukaansa Saarisen esiintyminen
oli tuohon maailman aikaan hyvin rajua, ja monet filosofit olivat
kauhuissaan.
– Akateemisen älymystön piirissä oli sellainen
ilmapiiri, että mistään ei voi sanoa mitään ennen kuin on luettu vielä
kuorma-autolastillinen ranskalaista kirjallisuutta. Saarinen otti kirjan
käteen ja avasi sen satunnaiselta sivulta ja ryhtyi lausumaan. Siinä
oli tärkeää luvan antamisen ele, Relander jatkaa.
Nuorimmasta tohtorista
Kataisen tukijaksi
Nyt median pöllyyttämä
Pekka Himanen
keräsi alun perin huomiota, sillä hän oli Suomen nuorin väittelijä.
Viime vuosien huomio pääministeri Kataisen suunnasta näyttää myös
ymmärrettävältä, Relander arvioi. Perusteluiksi hän sanoo, että Suomen
”filosofikaarti tai älymystö ylipäätään” on aika lailla vasemmistoon tai
vihreisiin kallellaan.
– Himanen on henkilö, joka suostuu kutsumaan tuloverojen alennusta välittämiseksi, Relander sanoo.
– Jos Katainen haluaa vetää hallitusta haluamaansa suuntaan, ei hän voi tilata
Juha Siltalalta raporttia, millä päivitetään hallitusohjelmaa tai tehdään tulevaisuusselontekoa, Relander sanoo.