Pääoman kauhistuttava joukkomurha
Bangladeshissa!?
Bangladeshin tehdasromahduksessa jo yli 500 uhria
Viime viikolla romahtaneessa rakennuksessa toimi useita tekstiilitehtaita.
STT
03.05.2013
Bangladeshin tehdastalon romahduksen kuolonuhrien määrä on noussut
500:aan, kertoo maan armeija. Viime yönä raunioista löydettiin taas
kymmeniä ruumiita.
Armeijan edustajan mukaan turmassa on nyt kuollut 501 ihmistä. Vielä eilen illalla kerrottiin, että onnettomuuden jäljiltä oli löytynyt 440 ihmisen ruumiit. Raskas raivauskalusto kääntää romahdusmurskaa vuorokauden ympäri.
Kahdeksankerroksinen rakennus romahti pääkaupunki Dhakan lähistöllä reilu viikko sitten. Talossa toimi viisi tekstiilitehdasta, jotka valmistivat vaatteita myös länsimaisille ketjuille.
Ainakin 12 ihmistä on jo aiemmin pidätetty katastrofin johdosta. Eilen poliisi pidätti vielä kaksi ihmistä lisää.
Bangladeshin pääministeri Sheikh Hasina puolusti maan tekstiiliteollisuuden turvallisuutta sanoen CNN:lle, että onnettomuuksia tapahtuu kaikkialla. Hän muistutti Yhdysvalloissa kaksi viikkoa sitten räjähtäneestä lannoitetehtaasta.
Toiveet elävien löytämisestä ovat vähissä. Viime
viikolla romahtaneen vaatetehtaan raunioista Bangladeshin pääkaupungista
Dhakasta on löydetty yli 400 kuollutta. Ainakin 150 on vielä
kadoksissa, ja miljoonat muut jatkavat tikkaamista kaupungin
hikipajoissa, joista laivataan vaatteita länsimaiden markkinoille, myös
Suomeen.
Parikymmentä vuotta vauhtia kerännyt Bangladeshin vaateteollisuus on lähivuosina viemässä Kiinalta tittelin maailman suurimpana tekstiilien tuottajana. 19 miljardin dollarin vientitulojen kääntöpuoli on karu: Viimeksi vaateteollisuuden uhreja laskettiin marraskuussa, kun tehtaan tulipalossa kuoli yli sata työntekijää. Vuonna 2010 romahtanut tehdas tappoi 25 ihmistä, ja muutamaa vuotta aiemmin kahdessa sortumassa kuoli lähes 90 työntekijää.
Bangladesh on kaukana, mutta siellä valmistetut trikoovaatteet, t-paidat ja legginssit lähellä. Niitä kertyy suomalaisten vaatekaappeihin esimerkiksi Stockmann-konsernin ketjuliikkeistä Lindexiltä ja Seppälästä, sekä Bangladeshin vaateteollisuuden suurimmalta ostajalta H&M:ltä. Sortuneessa tehtaassa tehtiin esimerkiksi Mangon ja Benettonin vaatteita.
Suoraan Suomeen vaatteita laivattiin Bangladeshista 87 miljoonalla eurolla vuonna 2011. Tuntuva siivu tästä kuului juuri Stockmannille, joka osti Bangladeshista tekstiilejä 17 miljoonalla eurolla, raportoi (pdf) kansalaisjärjestö Finnwatch. Muita suomalaistuojia ovat esimerkiksi SOK, Tokmanni ja Kesko.
Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo, että eniten valtaa työolojen parantamisessa on Bangladeshin hallituksella. Tekstiiliteollisuus toi 80 prosenttia Bangladeshin viime vuoden vientituloista, ja sen kilpailuvaltti ovat halvat hinnat.
Monilla poliitikoilla on omat näppinsä vaatebisneksessä. Yli 10 prosenttia parlamentaarikoista omistaa tekstiilitehtaita, ja romahtaneen tehdasrakennuksen omistaja Sohel Ranakin oli toisen valtapuolueen paikallispoliitikko, talouslehti The Financial Times uutisoi.
Vartiala kuitenkin uskoo, että tehtaan romahduksella voi olla jonkinlaista vaikutusta vallanpitäjiin. Ongelmat ovat nimittäin alkaneet nakertaa liian raskaasti ”tekstiiliteollisuuden brändiä”. Oireellista on, että maassa valmistetuista paidoista on löydetty Made in China -lappuja.
Suomalaisfirmat ovat
pieniä tekijöitä
Viime viikon turma onkin saanut monet korottamaan ääntään: EU on varoitellut Bangladeshia kaupan esteillä saadakseen työoloja kohenemaan, ja paavi Franciscus tuomitsi ”orjantyön”. Bangladeshin vaatetahtaiden jättiasiakkaat, kuten Gap, H&M ja Wal-Mart ovat kokoontuneet pohtimaan, mitä ne voisivat tehdä.
Hallitukselta on toivottu muun muassa työntekijöiden järjestäytymisen sallimista ja työolojen kunnollista valvontaa. Nyt työntekijöillä ei ollut voimaa harata vastaan, kun heidät määrättiin töihin potkujen tai palkan leikkauksen uhalla, vaikka poliisikin oli varoitellut havaituista murtumista ja rakennuksen turvattomuudesta, talouslehti The Economist kertoo.
Työoloja tarkastavan viranomaisen palveluksessa taas oli viime kesänä 18 tarkastajaa, ja heidän vastuullaan noin satatuhatta tehdasta, ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch raportoi. Tarkastuksista on varoitettu etukäteen, ja rangaistukset ovat olleet vähäisiä.
Kansainvälisten jättifirmojen reaktiot onnettomuuteen ovat vaihdelleet, The New York Times kertoo. Benetton, jonka vaatteita raunioista löytyi, jopa kielsi aluksi tilanneensa tehtaasta mitään, toiset taas lupasivat heti avustuksia uhrien perheille.
Suomalaisyritykset ovat pieniä tekijöitä, Finnwatchin Vartiala sanoo. Moni niistä kuitenkin kuuluu 700 yrityksen yhteiseen vastuuverkosto BSCI:hin, joka yrittää edistää alihankkijoiden vastuullisuutta ja tarkastaa tehtaita. Tätä kautta suomalaisillakin voi olla enemmän vaikutusvaltaa, Vartiala arvioi.
Finnwatchin mukaan BSCI:tä on arvosteltu esimerkiksi siitä, että se ei vaadi tehtaita maksamaan työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa. Sen sijaan verkosto vetoaa Finnwatchin mukaan lainmukaisiin minimipalkkoihin ja teollisuuden keskiarvopalkkaan. Minimipalkka tekstiilityöntekijöille on 37 dollaria kuussa, kertoo The New York Times.
Stockmann tekee
omia tarkastuksia
Tavaratalokonserni Stockmannilla on Bangladeshissa omia työntekijöitä, jotka valitsevat paikalliset tavarantoimittajat. Stockmann kuuluu BSCI:hin, mutta se seuraa alihankkijoitaan myös omilla tarkastuksilla. Jokaiseen tehtaaseen tehtiin paloturvallisuustarkastus, ja yhteensä tarkastuksia tehtiin nelisenkymmentä.
Onko teillä varma olo siitä, että tiedätte, mitä toimittajatehtaillanne tapahtuu?
– Pyrimme olemaan koko ajan selvillä siitä. Mutta tiedostamme, että se on vaikeaa, ja valvonta on vaikeaa, sanoo Stockmannin viestintäjohtaja Nora Malin. Hän korostaa, että työolot vaihtelevat maassa paljon.
Entä mitä Stockmannissa ajatellaan näkemyksistä, joiden mukaan ostajien pitäisi maksaa tuotteista enemmän, jotta alihankkijat voisivat maksaa työntekijöilleen parempia palkkoja?
– Kysymys on vaikea. Jos hinta olisi suurempi, menisikö se palkkoihin? Näemme, että oikea keino olisi asettaa minimipalkat sellaiselle tasolle, että minimipalkka mahdollistaisi elämisen, Malin sanoo. Hänen mukaansa useissa Stockmannille tavaraa toimittavilla tehtailla maksetaan enemmän kuin minimipalkka sanelisi.
Kansainvälinen puuvillakampanja on nostanut H&M:n
ja monet muut kansainväliset vaatemerkit tikunnokkaan uzbekistanilaisen
puuvillan käytöstä, kertoo brittilehti the Guardian.
Uzbekistan on yksi maailman suurimmista puuvillan viejämaista. Uzbekistanin valtio pakottaa aikuisia ja jopa yhdeksänvuotiaita lapsia poimimaan puuvillaa oloissa, joita kampanja kuvailee ”kauhistuttaviksi”.
H&M:n tiedottajan mukaan yhtiö on kieltänyt uzbekistanilaisen puuvillan käytön tuotteissaan ja kertonut kiellosta alihankkijoilleen. Yhtiö on allekirjoittanut lupauksen, jonka mukaan se ”ei tietoisesti käytä” uzbekistanilaista puuvillaa.
Ongelma on kuitenkin siinä, että valtaosa uzbekistanilaisesta puuvillasta viedään Kiinaan ja Bangladeshiin, jossa myös moni vaateketju teettää vaatteensa. Harva voi taata, että alihankkijat eivät käytä uzbekistanilaista puuvillaa tuotteissaan.
H&M:n mukaan yhtiö pyrkii siihen, että kaikki sen käyttämä puuvilla on jäljitettävissä vuonna 2020.
Guardianin mukaan maan valtio pakottaa koululaisia ja
valtion työntekijöitä keräämään puuvillaa sakkojen, palkanmenetyksen
tai koulupaikan menetyksen uhalla. Kansainvälisiä ihmisoikeusjärjestöjä
ei ole päästetty valvomaan sadonkeruuta.
Lisäksi Guardian kertoo, että työntekijöitä pahoinpidellään, jos he eivät saavuta keräystavoitteitaan.
Kuluttajat ovat kiinnostuneita säällisissä oloissa
tuotetuista vaatteista, mutta aiheeseen perehtyminen on loputtomien ja
suljettujen alihankintaketjujen takia tuskallisen vaikeaa.
Puuvilla voidaan viljellä yhdessä maassa, värjätä toisessa, kutoa kankaaksi kolmannessa ja ommella neljännessä maassa. Parhaassa tapauksessa alihankintaketjuun voi liittyä vielä viides tai kuudeskin vaihe, joka tekee esimerkiksi koriste-ompelut tai hihat paitaan.
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen mukaan ”pitkä alihankintaketju” on kuitenkin kehno syy sille, että rekissä roikkuvan t-paidan onkin ommellut lapsi tai köyhyysrajan alapuolella elävä bangladeshilainen.
– Ei sillä voi selittää eettisyyden puuttumista. Usein kauppojen omat hinnoitteluperusteet pakottavat valmistajan turvautumaan alihankintaketjun pätkimiseen, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen Saskin viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen huomauttaa.
Tutut merkitkään eivät aina kerro
koko totuutta. Jos esimerkiksi t-paita on valmistettu Reilun kaupan
puuvillasta, se ei vielä takaa tuotteen reiluutta. Puuvillan tuottaja on
voinut saada tuotteestaan sopivan korvauksen, mutta itse paita on voitu
ommella huonommissa työoloissa.
Yrityksillä oma
ohjeistus
Iso osa Suomessa myytävistä vaatteista on tilattu alihankkijoilta, joista moni toimii Aasiassa. Aivan hunningolla suomalaiset yrityksetkään eivät ole, koska moni heistä käyttää yritysten perustamaa BSCI-ohjeistusta.
Suomalaisyrityksistä BSCI:ta noudattavat muun muassa Nanso, S- ja K-kaupat, Stockmann ja Marimekko.
Kansalaisjärjestöjen mielestä BSCI-ohjeistus on kuitenkin turhan löperö, koska monissa kohdissa alihankkijat velvoitetaan lähinnä noudattamaan valmistusmaan lainsäädäntöä.
– BSCI on hyvä alku, mutta se ei tarkoita, että tuote on tehty vastuullisesti. Aika moni yritys lähtee siitä, että maan lakien noudattaminen on riittävän vastuullista. Niitä pitäisi noudattaa joka tapauksessa, ei se ole vielä lainkaan riittävää, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo.
Lisäksi BSCI edellyttää, että sen jäsenten tulee tarkastaa kaksi kolmasosaa jäsenten riskimaissa toimivista tavarantoimittajista. Tarkastukset on tehtävä vasta viiden vuoden sisällä järjestelmään liittymisestä, eivätkä niiden tulokset ole julkisia.
– Meidän mielestämme BSCI ei takaa juuri mitään. Tällä hetkellä se on suomalaisten yritysten suosima järjestelmä, varmaan osittain siksi, koska sen vaatimukset ovat aika matalia. Onhan tämäkin askel oikeaan suuntaan, Eettisen kaupan puolesta Eetti ry:n toiminnanjohtaja Lotta Staffans muotoilee.
Hinta ei
kerro
Myös hinnan perusteella on vaikeaa tehdä päätelmiä. Jos vaate on aivan naurettavan halpa, niin todennäköisesti joku ei saa siitä omaa siivuaan. Se voi olla kuka tahansa alihankintaketjussa – myös kauppias, jos hän on päättänyt tehdä esimerkiksi paidasta sisäänheittotuotteen.
–Lähtökohtaisesti jos t-paita maksaa viisi euroa, niin tuskin sen tekijä on saanut elämiseen riittävää palkkaa. Toisaalta kalliskaan tuote ei takaa, että tuote olisi tehty hyvissä oloissa, Lotta Staffans sanoo.
Hän arvioi, että valmistusvaiheen henkilöstökulut muodostavat noin 0,5-1 prosenttia esimerkiksi t-paidan kuluttajahinnasta.
– Elämiseen riittävän palkan maksamisen ei pitäisi hirveästi vaikuttaa hintaan, Staffans sanoo.
Vaikea
arvottaa
Kukaan kansalaisjärjestötoimijoista ei halua arvottaa kauppoja tai kauppaketjuja eettisyydessä. Toisilla esimerkiksi työtilat voivat olla kunnossa, toisilla taas työntekijät saavat säällistä palkkaa.
Esimerkiksi paljon moititut Hennes & Mauritz ja Nike ovat yrittäneet kunnostautua vastuullisuusasioissa. H&M:n Bangladeshissa käyttämien tehtaiden työoloja on parannettu, mutta ongelmana on edelleen palkka.
– Naiset itsekin sanovat, että jos heillä olisi samanlaista kuin tehtaassa, niin kaikki on hyvin. Palkka on vain niin pieni, että se pakottaa tekemään todella paljon ylitöitä, Finnwatchin Sonja Vartiala sanoo.
Vuonna 2010 Bangladeshin hallitus nosti tekstiilityöläisen minimipalkan noin 29,60 euroon kuussa verrattuna aiempaan 16,40 euroon.
Korotusta edelsi kansainvälisten suuryritysten lähettämä kohtelias uhkauskirje, jossa yritykset ilmaisivat huolensa viime aikana nousseista levottomuuksista. Kirjeen olivat allekirjoittaneet muun muassa H&M, Lindex ja Tesco.
Summa on edelleen alle Maailmanpankin määrittelemän köyhyysrajan ja pakottaa naiset painamaan runsaasti ylitöitä, jotta he saisivat elannon kasaan.
Vastuu on kuluttajalla –
vaikka ei pitäisi
Nykytilanteessa kuluttajan vastuulle jää selvittää paljon sellaista, mitä ei käytännössä saa selville. Harva haluaa ostaa vaatetta, jonka valmistaneessa tehtaassa hätäuloskäynnit on tukittu työpäivän ajaksi ja paloturvallisuus muutenkin rempallaan.
Näin kävi helmikuussa 2010, kun Garib & Garibin tehtaassa tapahtui tulipalo. Tulipalossa kuoli 21 ja vammautui 50 työntekijää. Myöhemmässä tarkastuksessa tehtaan paloturvallisuus todettiin kehnoksi. Lisäksi tehtaan hätäuloskäynnit oli lukittu työpäivän ajaksi ja ikkunat oli varustettu kalterein.
– On kohtuutonta, että yksittäinen kuluttaja joutuu pohtimaan tällaista. Teettäjien pitäisi kertoa avoimemmin, millaisissa oloissa vaatteet valmistetaan, Saskin Pääkkönen sanoo.
Useat tunnetut vaatevalmistajat, kuten H&M, Zara,
Wal Mart ja Tesco, valmistavat vaatteitaan kurjissa oloissa
Bangladeshissa, Finnwatchin selvitys kertoo.
Tutkimukseen haastatellut naiset tienaavat 21–56 euron kuukausipalkkaa kuuden päivän työviikoista. Naiset kärsivät uupumuksesta, aliravitsemuksesta, taudeista ja huonosta sanitaatiosta ja hygieniasta. He joutuvat myös seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhreiksi.
Lähes puolet naisista joutui elämään erillään omista lapsistaan, mikä loukkaa sekä naisten että lasten oikeuksia. Keskimäärin naisten työpäivä oli 13 tuntia. Tehtaiden lastenhoito-olot olivat ankeita.
Bangladeshissa toimii lukuisia kansainvälisiä vaatemerkkejä, ruotsalaisista muun muassa H&M:n lisäksi Gina Tricot, Lindex ja KappAhl. Muita yhtiöitä, joita haasdtatletiin tutkimuksen, ovat muun muassa Levi Strauss, Gap ja Nike.
– Ongelma liittyy koko bangladeshilaiseen tekstiilituotantoon, ei yksittäisiin yrityksiin, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo Taloussanomille.
Vartiala ei siksi suosittele myöskään yksittäisen merkin tai maan ostoboikotteja.
– Tämä on tyypillinen tilanne, jossa kuluttajalle ei voi sysätä vastuuta. Tehokkain tapa olisi se, että suuret ketjut, jotka toimivat kansainvälisessä BSCI-vastuuverkostossa, ottaisivat nämä ongelmat esille.
Useat vaateteollisuutta käsittelevät tutkimukset osoittavat, että kehittyvässä maassa valmistetun vaatteen työntekijäkustannukset vastaavat tavallisesti noin 1–3 prosenttia tuotteen hinnasta. Vaikka palkka nostaisi reilustikin, se ei vaikuttaisi paljoa valmiin tuotteen myyntihintaan.
Bangladesh on maailman neljänneksi suurin tekstiilituotteiden viejämaa. Sieltä tuotiin myös Suomeen tekstiilituotteita 100 miljoonalla eurolla 2011.
Farkkuja tekevien alihankkijoiden tehtailla hiekkapuhallus on edelleen yleisesti käytössä, koska muutoin alihankkijat eivät pysty toimittamaan brändifarkkuja vaateyhtiöille tarpeeksi nopeasti.
Asia käy ilmi Clean Clothes -kampanjan raportista Deadly Denim, joka julkaistiin torstaina.
Yksi raporttia varten haastateltu alihankkija sanoi, ettei kaikkia merkkifarkkuja yksinkertaisesti voida tehdä ilman hiekkapuhallusta. Hiekkapuhallus saa farkut näyttämään tyylikkään kuluneilta.
Työntekijät kertoivat raportin tekijöille, että heitä oli käsketty hiekkapuhaltamaan, vaikka tilaaja olikin kieltänyt menetelmän käytön. Puhaltaminen tehtiin usein öisin, jotta siitä ei jäätäisi kiinni.
Vähittäiskaupan S-ryhmä on ottanut kantaa sen ympärillä alkuvuodesta velloneeseen tuotteiden alkuperäkeskusteluun.
S-ryhmä kertoo ammattilehdessään Ässässä, että 90 prosenttia ryhmän ketjuissa myytävistä ryhmän omien merkkien vaatteista on valmistettu niin sanotuissa riskimaissa.
S-ryhmän arvioiden mukaan riskimaissa valmistettujen vaatteiden osuus on sama myös muiden ryhmän käyttämien vaatetoimittajien tuotteista.
Riskimaat määritellään maakohtaisilla kansainvälisillä riskiarvioinneilla. Euroopassa riskimaita ovat Armenia, Azerbaidžan, Bulgaria, Georgia, Moldova, Romania, Valko-Venäjä, Venäjä ja Ukraina. Lähes kaikki Afrikan, Etelä-Amerikan, Väli-Amerikan ja Aasian maat (ei Japani ja Singapore) kuuluvat riskimaiden luokkaan.
S-ryhmän vaatteiden alkuperästä alettiin kuohuta ammattiliitto Pron väitettyä tammikuun alussa Sokoksen ja Prisman omien merkkivaatteiden olevan lähes varmasti peräisin Bangladeshista. S-ryhmä kiistää väitteet.
– Yli 80 prosenttia S-ryhmän valikoimissa olevista riskimaissa valmistetuista vaatteista on valmistettu Kiinassa ja Intiassa. Bangladeshissa valmistetaan vain kuutisen prosenttia, SOK:n vastuullisuuden kehityspäällikkö Lea Rankinen sanoo.
S-ryhmän mukaan vaatteiden alkuperämaan määrittäminen on vaikeaa, joska valmistusprosessit jakautuvat usein eri maihin. Ryhmä aikoo kuitenkin parantaa valmistusmaan ilmoituskäytäntöjään.
S-ryhmä kertoo myös olevansa mukana kansainvälisessä sosiaalisen vastuun laadunvalvontajärjestelmä BSCI:ssä, jonka avulla yritetään valvoa työoloja ja yhtenäistää yritysten tavarantoimittajavalvontaa. Onnistumisprosentti on kuitenkin vielä alle puolet.
– S-ryhmän omalla merkillä myytävien vaatteiden valmistajista 44 prosenttia on läpäissyt hyväksytysti sosiaalisen vastuun BSCI-tarkastuskäynnit, Rankinen sanoo.
Pääsyy vaatteiden valmistukseen riskimaissa on tekstiiliteollisuuden rakennemuutos. Se tarkoittaa teollisuuden siirtymistä halvemman työvoiman perässä pois rikkaista maista. "S-ryhmän hankintojen painopiste on siirtynyt kaukomaille muiden toimijoiden mukana", lehti kirjoittaa.
Ammattiliitto Pron mukaan Bangladesh polkee palkat ja
työehdot Kiinaa ja Intiaakin alemmas. Lisäksi maassa on miljoonia
lapsityöläisiä, joista suuri osa raataa tekstiiliteollisuudessa.
Tästä maasta olisi Pron mukaan peräisin lähes varmasti Sokoksen tai Prisman rekiltä ostettu ketjun omaa merkkiä oleva vaate. Pron mukaan myös valtaosa Anttilan ja Citymarketin vaatemerkeistä on peräisin sieltä.
Pro tosin myöntää tiedotteessaan, että kansainväliset yritykset kuten Nike ja H&M sekä myös suomalaiset SOK ja Kesko ovat saaneet lapsityövoiman käytön kuriin alihankkijoidensa tehtaissa.
Pro on otsikoinut tiedotteensa "kolmen euron farkut terveyden kustannuksella". Liitto huomauttaa, että maan pääkaupungin Dhakan esikaupungissa Keranikonjinissa puurtaa 300 000 ihmisitä 20 hengen nyrkkipajoissa, jotka valmistavat farkkuja Bangladeshin kotimarkkinoille.
Näissä nyrkkipajoissa työsuojelua ei juuri ole. Suurin ongelma on farkkujen hiekkapuhallus, joka aiheuttaa kivipölykeuhkoa, kun sitä tehdään ilman suojavarusteita.
– Täällä riistetään toinen toisiaan, ulkomaisia rosvoja ei ole, sanoo alueen tekstiiliteollisuuteen tutustunut Pron kansainvälisten asioiden päällikkö Matti Koskinen.
S-ryhmä
yllättynyt
S-ryhmä kertoo olevansa hyvin hämmästynyt Pron väitteestä koskien ketjun omien vaatemerkkien alkuperää.
– Valmistutamme Bangladeshissa vain kuutisen prosenttia omilla merkeillämme myytävistä vaatteista, sanoo vastuullisuuden kehityspäällikkö Lea Rankinen SOK:lta tiedotteessa.
Rankisen mukaan S-ryhmän omilla merkeillä myytäviä farkkuja ei tehdä Bangladeshissa lainkaan.
– Kiistellyn hiekkapuhellusmenetelmän käytön kielsimme itse maahantuomiemme farkkujen osalta juuri syksyllä, Rankinen sanoo.
Rankisen mukaan S-ryhmässä tehdään töitä, jotta tieto vaatteiden valmistusmaa olisi helposti asiakkaiden saatavilla.
– Olemme linjanneet, että jatkossa omilla merkeillämme myytävistä vaatteista löytyy tieto tekstiilin alkuperämaasta. Koska ostoja tehdään usean kuukauden päähän, löytyy valmistusmaatieto laajemmin vaatteista arviolta vuoden päästä, Rankinen kertoo.
Wooster tarjosi yksinkertaista reseptiä
vaikeuksissa olevan tavarataloketju JCPenneyn nostamiseksi kasvuun.
Viime vuoden loppuneljänneksellä yhtiön myynti notkahti 30 prosenttia.
– Joudun vielä pulaan tämän sanomisesta, mutta [meidän pitää] valmistaa "nättiä paskaa", Wooster sanoi Huffington Postin mukaan.
Woosterin tavoitteena on nostaa JCPenney "Yhdysvaltain suosikkikaupaksi". Kauppojen sisälle rakennetaan useita erillisiä brändiliikkeitä.
JCPenneyn viestinnästä vahvistettiin lehdelle, että yhtiö tukee "Nickiä ja hänen JCPenneyn visiota tehdä nättiä paskaa".
Wooster itse tunnetaan räväkkänä pukeutujana, joka pitää hyvin räätälöidyistä laatuvaatteista.
Mielipide:
Älyttömyys huipentuu silloin, kun enemmistö ihmisistä tekee orjan lailla työtä aamusta iltaan ja koko elämänsä aikana saadaksensa elää ja kasvattaa jälkeläisiä jatkamaan samaa elämää - jos ei huonompaa laatua olevaa- yllä pitämällä sitä samaa älytöntä järjestelmä, joka ei ole tarjonnut heille itselleen mitään muuta kuin kurjuuttaa!
Paikalliset surivat tehdasromahduksessa kuolleita läheisiään.
07.05.2013 09:29
Bangladeshissa romahtaneen tehdasrakennuksen raunioista on löydetty
kymmeniä uusia ruumiita, kertoo maan armeija. Kuolleiden kokonaismäärä
on noussut jo yli 700:n.
Pelastustyöntekijöiden mukaan uhreja löytyy varmuudella lisää, koska raivaustyöt eivät ole edenneet vielä kaikkialle raunioihin.
Pääkaupungin Dhakan esikaupungissa sijainnut rakennus romahti huhtikuussa. Tehtaissa valmistettiin tuotteita myös monille tunnetuille länsimaisille vaatemerkeille.
Raunioista on löytynyt ruumiita viikkoja onnettomuuden jälkeen.
09.05.2013
Bangladeshin tehdasturman uhriluku on nyt yli 900. AFP:n haastatteleman viranomaisen mukaan kuolleita on löytynyt 912.
Etsinnät rakennuksen raunioissa jatkuvat edelleen, eikä kadonneiden määrästä ole vieläkään tarkkaa tietoa. Raivausoperaatiota valvova prikaatikenraali Siddiqul Alam Sikder kertoi AFP:lle, että alin kerros on vielä etsimättä. Hän toivoo, että työ saadaan
Bangladeshin tehdasturman uhriluku on nyt yli 900. AFP:n haastatteleman viranomaisen mukaan kuolleita on löytynyt 912.
Etsinnät rakennuksen raunioissa jatkuvat edelleen, eikä kadonneiden määrästä ole vieläkään tarkkaa tietoa. Raivausoperaatiota valvova prikaatikenraali Siddiqul Alam Sikder kertoi AFP:lle, että alin kerros on vielä etsimättä. Hän toivoo, että työ saadaan päätökseen tänään.
Dhakan liepeillä sijainnut suuri tehdasrakennus romahti kaksi viikkoa sitten. Rakennuksessa oli useita tekstiilitehtaita, ja niissä työskenteli sortumishetkellä arviolta 3 000 työläistä.
Romahdus on maailman tuhoisin teollisuusonnettomuus vuonna 1984 Intiassa tapahtuneen Bhopalin kemiantehtaan katastrofin jälkeen.
Dhakassa tapahtui tänään uusi myös teollisuusonnettomuus. Vaatetehtaan palossa sai surmansa tämänhetkisten tietojen mukaan kahdeksan ihmistä. Uhrien joukossa on omistaja, työntekijöitä ja kaksi poliisia. Kuolinsyyksi arvellaan myrkyllistä savua, jota levisi palavista akryylivaatteista.
Kambodzhalaisen kenkätehtaan katon romahdettua kateissa on kymmeniä
ihmisiä. Kuolleita ja loukkaantuneita on useita. Kuva: Lehtikuva/AFP
16.05.2013 11:11
Kambodzhassa kenkätehtaan katto on romahtanut. Eri tietojen mukaan onnettomuudessa on kuollut ja loukkaantunut useita ihmisiä.
Vahvistamattomien tietoja mukaan raunioissa on edelleen noin 50 ihmistä loukussa. Tehtaassa oli romahdushetkellä töissä noin sata ihmistä.
Viime kuussa Bangladeshissa romahti kokonainen tehdasrakennus. Onnettomuudessa sai surmansa yli tuhat ihmistä.
Armeijan edustajan mukaan turmassa on nyt kuollut 501 ihmistä. Vielä eilen illalla kerrottiin, että onnettomuuden jäljiltä oli löytynyt 440 ihmisen ruumiit. Raskas raivauskalusto kääntää romahdusmurskaa vuorokauden ympäri.
Kahdeksankerroksinen rakennus romahti pääkaupunki Dhakan lähistöllä reilu viikko sitten. Talossa toimi viisi tekstiilitehdasta, jotka valmistivat vaatteita myös länsimaisille ketjuille.
Ainakin 12 ihmistä on jo aiemmin pidätetty katastrofin johdosta. Eilen poliisi pidätti vielä kaksi ihmistä lisää.
Bangladeshin pääministeri Sheikh Hasina puolusti maan tekstiiliteollisuuden turvallisuutta sanoen CNN:lle, että onnettomuuksia tapahtuu kaikkialla. Hän muistutti Yhdysvalloissa kaksi viikkoa sitten räjähtäneestä lannoitetehtaasta.
Satoja kuolleita – kova hinta halvoista t-paidoista
Viime viikolla romahtaneeseen vaatetehtaaseen kuoli yli 500 ihmistä.
Vaatetehtaan sortuminen tappoi satoja työntekijöitä
Bangladeshissa. Oliko onnettomuus riittävän karmea, jotta
tekstiiliteollisuuden kuolonkehään tulee muutosta? Suomalaisyhtiö
myöntää, että oloja on vaikeaa valvoa.
Parikymmentä vuotta vauhtia kerännyt Bangladeshin vaateteollisuus on lähivuosina viemässä Kiinalta tittelin maailman suurimpana tekstiilien tuottajana. 19 miljardin dollarin vientitulojen kääntöpuoli on karu: Viimeksi vaateteollisuuden uhreja laskettiin marraskuussa, kun tehtaan tulipalossa kuoli yli sata työntekijää. Vuonna 2010 romahtanut tehdas tappoi 25 ihmistä, ja muutamaa vuotta aiemmin kahdessa sortumassa kuoli lähes 90 työntekijää.
Bangladesh on kaukana, mutta siellä valmistetut trikoovaatteet, t-paidat ja legginssit lähellä. Niitä kertyy suomalaisten vaatekaappeihin esimerkiksi Stockmann-konsernin ketjuliikkeistä Lindexiltä ja Seppälästä, sekä Bangladeshin vaateteollisuuden suurimmalta ostajalta H&M:ltä. Sortuneessa tehtaassa tehtiin esimerkiksi Mangon ja Benettonin vaatteita.
Suoraan Suomeen vaatteita laivattiin Bangladeshista 87 miljoonalla eurolla vuonna 2011. Tuntuva siivu tästä kuului juuri Stockmannille, joka osti Bangladeshista tekstiilejä 17 miljoonalla eurolla, raportoi (pdf) kansalaisjärjestö Finnwatch. Muita suomalaistuojia ovat esimerkiksi SOK, Tokmanni ja Kesko.
Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo, että eniten valtaa työolojen parantamisessa on Bangladeshin hallituksella. Tekstiiliteollisuus toi 80 prosenttia Bangladeshin viime vuoden vientituloista, ja sen kilpailuvaltti ovat halvat hinnat.
Monilla poliitikoilla on omat näppinsä vaatebisneksessä. Yli 10 prosenttia parlamentaarikoista omistaa tekstiilitehtaita, ja romahtaneen tehdasrakennuksen omistaja Sohel Ranakin oli toisen valtapuolueen paikallispoliitikko, talouslehti The Financial Times uutisoi.
Vartiala kuitenkin uskoo, että tehtaan romahduksella voi olla jonkinlaista vaikutusta vallanpitäjiin. Ongelmat ovat nimittäin alkaneet nakertaa liian raskaasti ”tekstiiliteollisuuden brändiä”. Oireellista on, että maassa valmistetuista paidoista on löydetty Made in China -lappuja.
Suomalaisfirmat ovat
pieniä tekijöitä
Viime viikon turma onkin saanut monet korottamaan ääntään: EU on varoitellut Bangladeshia kaupan esteillä saadakseen työoloja kohenemaan, ja paavi Franciscus tuomitsi ”orjantyön”. Bangladeshin vaatetahtaiden jättiasiakkaat, kuten Gap, H&M ja Wal-Mart ovat kokoontuneet pohtimaan, mitä ne voisivat tehdä.
Hallitukselta on toivottu muun muassa työntekijöiden järjestäytymisen sallimista ja työolojen kunnollista valvontaa. Nyt työntekijöillä ei ollut voimaa harata vastaan, kun heidät määrättiin töihin potkujen tai palkan leikkauksen uhalla, vaikka poliisikin oli varoitellut havaituista murtumista ja rakennuksen turvattomuudesta, talouslehti The Economist kertoo.
Työoloja tarkastavan viranomaisen palveluksessa taas oli viime kesänä 18 tarkastajaa, ja heidän vastuullaan noin satatuhatta tehdasta, ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch raportoi. Tarkastuksista on varoitettu etukäteen, ja rangaistukset ovat olleet vähäisiä.
Kansainvälisten jättifirmojen reaktiot onnettomuuteen ovat vaihdelleet, The New York Times kertoo. Benetton, jonka vaatteita raunioista löytyi, jopa kielsi aluksi tilanneensa tehtaasta mitään, toiset taas lupasivat heti avustuksia uhrien perheille.
Suomalaisyritykset ovat pieniä tekijöitä, Finnwatchin Vartiala sanoo. Moni niistä kuitenkin kuuluu 700 yrityksen yhteiseen vastuuverkosto BSCI:hin, joka yrittää edistää alihankkijoiden vastuullisuutta ja tarkastaa tehtaita. Tätä kautta suomalaisillakin voi olla enemmän vaikutusvaltaa, Vartiala arvioi.
Finnwatchin mukaan BSCI:tä on arvosteltu esimerkiksi siitä, että se ei vaadi tehtaita maksamaan työntekijöilleen elämiseen riittävää palkkaa. Sen sijaan verkosto vetoaa Finnwatchin mukaan lainmukaisiin minimipalkkoihin ja teollisuuden keskiarvopalkkaan. Minimipalkka tekstiilityöntekijöille on 37 dollaria kuussa, kertoo The New York Times.
Stockmann tekee
omia tarkastuksia
Tavaratalokonserni Stockmannilla on Bangladeshissa omia työntekijöitä, jotka valitsevat paikalliset tavarantoimittajat. Stockmann kuuluu BSCI:hin, mutta se seuraa alihankkijoitaan myös omilla tarkastuksilla. Jokaiseen tehtaaseen tehtiin paloturvallisuustarkastus, ja yhteensä tarkastuksia tehtiin nelisenkymmentä.
Onko teillä varma olo siitä, että tiedätte, mitä toimittajatehtaillanne tapahtuu?
– Pyrimme olemaan koko ajan selvillä siitä. Mutta tiedostamme, että se on vaikeaa, ja valvonta on vaikeaa, sanoo Stockmannin viestintäjohtaja Nora Malin. Hän korostaa, että työolot vaihtelevat maassa paljon.
Entä mitä Stockmannissa ajatellaan näkemyksistä, joiden mukaan ostajien pitäisi maksaa tuotteista enemmän, jotta alihankkijat voisivat maksaa työntekijöilleen parempia palkkoja?
– Kysymys on vaikea. Jos hinta olisi suurempi, menisikö se palkkoihin? Näemme, että oikea keino olisi asettaa minimipalkat sellaiselle tasolle, että minimipalkka mahdollistaisi elämisen, Malin sanoo. Hänen mukaansa useissa Stockmannille tavaraa toimittavilla tehtailla maksetaan enemmän kuin minimipalkka sanelisi.
H&M:ää syytetään lasten keräämän puuvillan käytöstä
H&M teettää vaatteitaan muun muassa bangladeshilaisella Ananta-vaatetehtaalla.
Muun muassa ruotsalaista vaateketjujättiä H&M:ää syytetään lasten keräämän uzbekistanilaispuuvillan käytöstä.
Uzbekistan on yksi maailman suurimmista puuvillan viejämaista. Uzbekistanin valtio pakottaa aikuisia ja jopa yhdeksänvuotiaita lapsia poimimaan puuvillaa oloissa, joita kampanja kuvailee ”kauhistuttaviksi”.
H&M:n tiedottajan mukaan yhtiö on kieltänyt uzbekistanilaisen puuvillan käytön tuotteissaan ja kertonut kiellosta alihankkijoilleen. Yhtiö on allekirjoittanut lupauksen, jonka mukaan se ”ei tietoisesti käytä” uzbekistanilaista puuvillaa.
Ongelma on kuitenkin siinä, että valtaosa uzbekistanilaisesta puuvillasta viedään Kiinaan ja Bangladeshiin, jossa myös moni vaateketju teettää vaatteensa. Harva voi taata, että alihankkijat eivät käytä uzbekistanilaista puuvillaa tuotteissaan.
H&M:n mukaan yhtiö pyrkii siihen, että kaikki sen käyttämä puuvilla on jäljitettävissä vuonna 2020.
Lisäksi Guardian kertoo, että työntekijöitä pahoinpidellään, jos he eivät saavuta keräystavoitteitaan.
”Anteeksi, onko joku kuollut tämän paidan takia?”
Hinta ei kerro, myyjä ei tiedä ja valmistuslapussakaan ei
mainita. Silti olisi mukava tietää, että ketään ei ole riistetty tämän
uuden t-paidan tai farkkujen takia. Reilun kaupan tuotekaan ei ole
välttämättä kokonaan reilu.
Puuvilla voidaan viljellä yhdessä maassa, värjätä toisessa, kutoa kankaaksi kolmannessa ja ommella neljännessä maassa. Parhaassa tapauksessa alihankintaketjuun voi liittyä vielä viides tai kuudeskin vaihe, joka tekee esimerkiksi koriste-ompelut tai hihat paitaan.
Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen mukaan ”pitkä alihankintaketju” on kuitenkin kehno syy sille, että rekissä roikkuvan t-paidan onkin ommellut lapsi tai köyhyysrajan alapuolella elävä bangladeshilainen.
– Ei sillä voi selittää eettisyyden puuttumista. Usein kauppojen omat hinnoitteluperusteet pakottavat valmistajan turvautumaan alihankintaketjun pätkimiseen, Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen Saskin viestintäpäällikkö Jukka Pääkkönen huomauttaa.
Taloustiedot
Yrityksillä oma
ohjeistus
Iso osa Suomessa myytävistä vaatteista on tilattu alihankkijoilta, joista moni toimii Aasiassa. Aivan hunningolla suomalaiset yrityksetkään eivät ole, koska moni heistä käyttää yritysten perustamaa BSCI-ohjeistusta.
Suomalaisyrityksistä BSCI:ta noudattavat muun muassa Nanso, S- ja K-kaupat, Stockmann ja Marimekko.
Kansalaisjärjestöjen mielestä BSCI-ohjeistus on kuitenkin turhan löperö, koska monissa kohdissa alihankkijat velvoitetaan lähinnä noudattamaan valmistusmaan lainsäädäntöä.
– BSCI on hyvä alku, mutta se ei tarkoita, että tuote on tehty vastuullisesti. Aika moni yritys lähtee siitä, että maan lakien noudattaminen on riittävän vastuullista. Niitä pitäisi noudattaa joka tapauksessa, ei se ole vielä lainkaan riittävää, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo.
Lisäksi BSCI edellyttää, että sen jäsenten tulee tarkastaa kaksi kolmasosaa jäsenten riskimaissa toimivista tavarantoimittajista. Tarkastukset on tehtävä vasta viiden vuoden sisällä järjestelmään liittymisestä, eivätkä niiden tulokset ole julkisia.
– Meidän mielestämme BSCI ei takaa juuri mitään. Tällä hetkellä se on suomalaisten yritysten suosima järjestelmä, varmaan osittain siksi, koska sen vaatimukset ovat aika matalia. Onhan tämäkin askel oikeaan suuntaan, Eettisen kaupan puolesta Eetti ry:n toiminnanjohtaja Lotta Staffans muotoilee.
Hinta ei
kerro
Myös hinnan perusteella on vaikeaa tehdä päätelmiä. Jos vaate on aivan naurettavan halpa, niin todennäköisesti joku ei saa siitä omaa siivuaan. Se voi olla kuka tahansa alihankintaketjussa – myös kauppias, jos hän on päättänyt tehdä esimerkiksi paidasta sisäänheittotuotteen.
–Lähtökohtaisesti jos t-paita maksaa viisi euroa, niin tuskin sen tekijä on saanut elämiseen riittävää palkkaa. Toisaalta kalliskaan tuote ei takaa, että tuote olisi tehty hyvissä oloissa, Lotta Staffans sanoo.
Hän arvioi, että valmistusvaiheen henkilöstökulut muodostavat noin 0,5-1 prosenttia esimerkiksi t-paidan kuluttajahinnasta.
– Elämiseen riittävän palkan maksamisen ei pitäisi hirveästi vaikuttaa hintaan, Staffans sanoo.
Vaikea
arvottaa
Kukaan kansalaisjärjestötoimijoista ei halua arvottaa kauppoja tai kauppaketjuja eettisyydessä. Toisilla esimerkiksi työtilat voivat olla kunnossa, toisilla taas työntekijät saavat säällistä palkkaa.
Esimerkiksi paljon moititut Hennes & Mauritz ja Nike ovat yrittäneet kunnostautua vastuullisuusasioissa. H&M:n Bangladeshissa käyttämien tehtaiden työoloja on parannettu, mutta ongelmana on edelleen palkka.
– Naiset itsekin sanovat, että jos heillä olisi samanlaista kuin tehtaassa, niin kaikki on hyvin. Palkka on vain niin pieni, että se pakottaa tekemään todella paljon ylitöitä, Finnwatchin Sonja Vartiala sanoo.
Vuonna 2010 Bangladeshin hallitus nosti tekstiilityöläisen minimipalkan noin 29,60 euroon kuussa verrattuna aiempaan 16,40 euroon.
Korotusta edelsi kansainvälisten suuryritysten lähettämä kohtelias uhkauskirje, jossa yritykset ilmaisivat huolensa viime aikana nousseista levottomuuksista. Kirjeen olivat allekirjoittaneet muun muassa H&M, Lindex ja Tesco.
Summa on edelleen alle Maailmanpankin määrittelemän köyhyysrajan ja pakottaa naiset painamaan runsaasti ylitöitä, jotta he saisivat elannon kasaan.
Vastuu on kuluttajalla –
vaikka ei pitäisi
Nykytilanteessa kuluttajan vastuulle jää selvittää paljon sellaista, mitä ei käytännössä saa selville. Harva haluaa ostaa vaatetta, jonka valmistaneessa tehtaassa hätäuloskäynnit on tukittu työpäivän ajaksi ja paloturvallisuus muutenkin rempallaan.
Näin kävi helmikuussa 2010, kun Garib & Garibin tehtaassa tapahtui tulipalo. Tulipalossa kuoli 21 ja vammautui 50 työntekijää. Myöhemmässä tarkastuksessa tehtaan paloturvallisuus todettiin kehnoksi. Lisäksi tehtaan hätäuloskäynnit oli lukittu työpäivän ajaksi ja ikkunat oli varustettu kalterein.
– On kohtuutonta, että yksittäinen kuluttaja joutuu pohtimaan tällaista. Teettäjien pitäisi kertoa avoimemmin, millaisissa oloissa vaatteet valmistetaan, Saskin Pääkkönen sanoo.
Tuttujen vaatemerkkien takana naisten äärimmäistä kurjuutta
Ananta-vaatehdas Bangladeshissa
Kun ostaa vaatejätti H&M:ltä kivan, Bangladeshissa
valmistetun lastenvaatteen, sen voi olla valmistanut nainen, joka elää
äärimmäisessä kurjuudessa ja erossa lapsestaan. Näin kertoo uusi
raportti halpamaiden tekstiiliteollisuudesta.
Tutkimukseen haastatellut naiset tienaavat 21–56 euron kuukausipalkkaa kuuden päivän työviikoista. Naiset kärsivät uupumuksesta, aliravitsemuksesta, taudeista ja huonosta sanitaatiosta ja hygieniasta. He joutuvat myös seksuaalisen häirinnän ja väkivallan uhreiksi.
Lähes puolet naisista joutui elämään erillään omista lapsistaan, mikä loukkaa sekä naisten että lasten oikeuksia. Keskimäärin naisten työpäivä oli 13 tuntia. Tehtaiden lastenhoito-olot olivat ankeita.
Bangladeshissa toimii lukuisia kansainvälisiä vaatemerkkejä, ruotsalaisista muun muassa H&M:n lisäksi Gina Tricot, Lindex ja KappAhl. Muita yhtiöitä, joita haasdtatletiin tutkimuksen, ovat muun muassa Levi Strauss, Gap ja Nike.
– Ongelma liittyy koko bangladeshilaiseen tekstiilituotantoon, ei yksittäisiin yrityksiin, Finnwatchin toiminnanjohtaja Sonja Vartiala sanoo Taloussanomille.
Vartiala ei siksi suosittele myöskään yksittäisen merkin tai maan ostoboikotteja.
– Tämä on tyypillinen tilanne, jossa kuluttajalle ei voi sysätä vastuuta. Tehokkain tapa olisi se, että suuret ketjut, jotka toimivat kansainvälisessä BSCI-vastuuverkostossa, ottaisivat nämä ongelmat esille.
Useat vaateteollisuutta käsittelevät tutkimukset osoittavat, että kehittyvässä maassa valmistetun vaatteen työntekijäkustannukset vastaavat tavallisesti noin 1–3 prosenttia tuotteen hinnasta. Vaikka palkka nostaisi reilustikin, se ei vaikuttaisi paljoa valmiin tuotteen myyntihintaan.
Bangladesh on maailman neljänneksi suurin tekstiilituotteiden viejämaa. Sieltä tuotiin myös Suomeen tekstiilituotteita 100 miljoonalla eurolla 2011.
Totuus tyylifarkuista – kauheudet tehdään yöllä
Farkkuja hiekkapuhalletaan tyylikkään näköisiksi, vaikka
menetelmä on hengenvaarallinen ja monien tilaajien kieltämä. Yksi syy
puhallukseen on tilaajien asettamat tiukat aikarajat.
Farkkuja tekevien alihankkijoiden tehtailla hiekkapuhallus on edelleen yleisesti käytössä, koska muutoin alihankkijat eivät pysty toimittamaan brändifarkkuja vaateyhtiöille tarpeeksi nopeasti.
Asia käy ilmi Clean Clothes -kampanjan raportista Deadly Denim, joka julkaistiin torstaina.
Yksi raporttia varten haastateltu alihankkija sanoi, ettei kaikkia merkkifarkkuja yksinkertaisesti voida tehdä ilman hiekkapuhallusta. Hiekkapuhallus saa farkut näyttämään tyylikkään kuluneilta.
Työntekijät kertoivat raportin tekijöille, että heitä oli käsketty hiekkapuhaltamaan, vaikka tilaaja olikin kieltänyt menetelmän käytön. Puhaltaminen tehtiin usein öisin, jotta siitä ei jäätäisi kiinni.
90 prosenttia S-ryhmän vaatteista valmistetaan riskimaissa
S-ryhmä vastaa väitteisiin, joiden mukaan sen myymät vaatteet
valmistetaan Bangladeshin hikipajoilla. Ryhmän mukaan näin on vain
harvoin. Noin 90 prosenttia S-ryhmän omista merkeistä valmistetaan
kuitenkin niin sanotuissa riskimaissa, ryhmän oma Ässä-lehti kirjoittaa.
Vähittäiskaupan S-ryhmä on ottanut kantaa sen ympärillä alkuvuodesta velloneeseen tuotteiden alkuperäkeskusteluun.
S-ryhmä kertoo ammattilehdessään Ässässä, että 90 prosenttia ryhmän ketjuissa myytävistä ryhmän omien merkkien vaatteista on valmistettu niin sanotuissa riskimaissa.
S-ryhmän arvioiden mukaan riskimaissa valmistettujen vaatteiden osuus on sama myös muiden ryhmän käyttämien vaatetoimittajien tuotteista.
Riskimaat määritellään maakohtaisilla kansainvälisillä riskiarvioinneilla. Euroopassa riskimaita ovat Armenia, Azerbaidžan, Bulgaria, Georgia, Moldova, Romania, Valko-Venäjä, Venäjä ja Ukraina. Lähes kaikki Afrikan, Etelä-Amerikan, Väli-Amerikan ja Aasian maat (ei Japani ja Singapore) kuuluvat riskimaiden luokkaan.
S-ryhmän vaatteiden alkuperästä alettiin kuohuta ammattiliitto Pron väitettyä tammikuun alussa Sokoksen ja Prisman omien merkkivaatteiden olevan lähes varmasti peräisin Bangladeshista. S-ryhmä kiistää väitteet.
– Yli 80 prosenttia S-ryhmän valikoimissa olevista riskimaissa valmistetuista vaatteista on valmistettu Kiinassa ja Intiassa. Bangladeshissa valmistetaan vain kuutisen prosenttia, SOK:n vastuullisuuden kehityspäällikkö Lea Rankinen sanoo.
S-ryhmän mukaan vaatteiden alkuperämaan määrittäminen on vaikeaa, joska valmistusprosessit jakautuvat usein eri maihin. Ryhmä aikoo kuitenkin parantaa valmistusmaan ilmoituskäytäntöjään.
S-ryhmä kertoo myös olevansa mukana kansainvälisessä sosiaalisen vastuun laadunvalvontajärjestelmä BSCI:ssä, jonka avulla yritetään valvoa työoloja ja yhtenäistää yritysten tavarantoimittajavalvontaa. Onnistumisprosentti on kuitenkin vielä alle puolet.
– S-ryhmän omalla merkillä myytävien vaatteiden valmistajista 44 prosenttia on läpäissyt hyväksytysti sosiaalisen vastuun BSCI-tarkastuskäynnit, Rankinen sanoo.
Pääsyy vaatteiden valmistukseen riskimaissa on tekstiiliteollisuuden rakennemuutos. Se tarkoittaa teollisuuden siirtymistä halvemman työvoiman perässä pois rikkaista maista. "S-ryhmän hankintojen painopiste on siirtynyt kaukomaille muiden toimijoiden mukana", lehti kirjoittaa.
Pro: Tavaratalojen vaatemerkit peräisin hikipajojen Bangladeshista
Ammattiliitto Pro väittää, että Sokoksen tai Prisman rekiltä
ostettu ketjun oma merkkivaate on lähes varmasti peräisin
Bangladeshista, jossa poljetaan palkkoja ja käytetään lapsityövoimaa.
S-ryhmä on Pron väitteistä hyvin yllättynyt ja sanoo, että vain pieni
osa ketjun omista merkeistä on peräisin Bangladeshista.
Tästä maasta olisi Pron mukaan peräisin lähes varmasti Sokoksen tai Prisman rekiltä ostettu ketjun omaa merkkiä oleva vaate. Pron mukaan myös valtaosa Anttilan ja Citymarketin vaatemerkeistä on peräisin sieltä.
Pro tosin myöntää tiedotteessaan, että kansainväliset yritykset kuten Nike ja H&M sekä myös suomalaiset SOK ja Kesko ovat saaneet lapsityövoiman käytön kuriin alihankkijoidensa tehtaissa.
Pro on otsikoinut tiedotteensa "kolmen euron farkut terveyden kustannuksella". Liitto huomauttaa, että maan pääkaupungin Dhakan esikaupungissa Keranikonjinissa puurtaa 300 000 ihmisitä 20 hengen nyrkkipajoissa, jotka valmistavat farkkuja Bangladeshin kotimarkkinoille.
Näissä nyrkkipajoissa työsuojelua ei juuri ole. Suurin ongelma on farkkujen hiekkapuhallus, joka aiheuttaa kivipölykeuhkoa, kun sitä tehdään ilman suojavarusteita.
– Täällä riistetään toinen toisiaan, ulkomaisia rosvoja ei ole, sanoo alueen tekstiiliteollisuuteen tutustunut Pron kansainvälisten asioiden päällikkö Matti Koskinen.
S-ryhmä
yllättynyt
S-ryhmä kertoo olevansa hyvin hämmästynyt Pron väitteestä koskien ketjun omien vaatemerkkien alkuperää.
– Valmistutamme Bangladeshissa vain kuutisen prosenttia omilla merkeillämme myytävistä vaatteista, sanoo vastuullisuuden kehityspäällikkö Lea Rankinen SOK:lta tiedotteessa.
Rankisen mukaan S-ryhmän omilla merkeillä myytäviä farkkuja ei tehdä Bangladeshissa lainkaan.
– Kiistellyn hiekkapuhellusmenetelmän käytön kielsimme itse maahantuomiemme farkkujen osalta juuri syksyllä, Rankinen sanoo.
Rankisen mukaan S-ryhmässä tehdään töitä, jotta tieto vaatteiden valmistusmaa olisi helposti asiakkaiden saatavilla.
– Olemme linjanneet, että jatkossa omilla merkeillämme myytävistä vaatteista löytyy tieto tekstiilin alkuperämaasta. Koska ostoja tehdään usean kuukauden päähän, löytyy valmistusmaatieto laajemmin vaatteista arviolta vuoden päästä, Rankinen kertoo.
Vaateketjun uusi strategia – tehkäämme ”nättiä paskaa”
Yhdysvaltalaisen halpavaateketjun suunnittelupomo Nick Wooster
on paljastanut salaisen strategiansa yhtiön myynnin kääntämiseksi
kasvuun.
– Joudun vielä pulaan tämän sanomisesta, mutta [meidän pitää] valmistaa "nättiä paskaa", Wooster sanoi Huffington Postin mukaan.
Woosterin tavoitteena on nostaa JCPenney "Yhdysvaltain suosikkikaupaksi". Kauppojen sisälle rakennetaan useita erillisiä brändiliikkeitä.
JCPenneyn viestinnästä vahvistettiin lehdelle, että yhtiö tukee "Nickiä ja hänen JCPenneyn visiota tehdä nättiä paskaa".
Wooster itse tunnetaan räväkkänä pukeutujana, joka pitää hyvin räätälöidyistä laatuvaatteista.
Mielipide:
Älyttömyys huipentuu silloin, kun enemmistö ihmisistä tekee orjan lailla työtä aamusta iltaan ja koko elämänsä aikana saadaksensa elää ja kasvattaa jälkeläisiä jatkamaan samaa elämää - jos ei huonompaa laatua olevaa- yllä pitämällä sitä samaa älytöntä järjestelmä, joka ei ole tarjonnut heille itselleen mitään muuta kuin kurjuuttaa!
Bangladeshin tehdasturman uhreja jo 700
Paikalliset surivat tehdasromahduksessa kuolleita läheisiään. Pelastustyöntekijöiden mukaan uhreja löytyy varmuudella lisää, koska raivaustyöt eivät ole edenneet vielä kaikkialle raunioihin.
Pääkaupungin Dhakan esikaupungissa sijainnut rakennus romahti huhtikuussa. Tehtaissa valmistettiin tuotteita myös monille tunnetuille länsimaisille vaatemerkeille.
Bangladeshin tehdasturmassa jo yli 900 kuolonuhria
09.05.2013
Bangladeshin tehdasturman uhriluku on nyt yli 900. AFP:n haastatteleman viranomaisen mukaan kuolleita on löytynyt 912.
Etsinnät rakennuksen raunioissa jatkuvat edelleen, eikä kadonneiden määrästä ole vieläkään tarkkaa tietoa. Raivausoperaatiota valvova prikaatikenraali Siddiqul Alam Sikder kertoi AFP:lle, että alin kerros on vielä etsimättä. Hän toivoo, että työ saadaan
Bangladeshin tehdasturman uhriluku on nyt yli 900. AFP:n haastatteleman viranomaisen mukaan kuolleita on löytynyt 912.
Etsinnät rakennuksen raunioissa jatkuvat edelleen, eikä kadonneiden määrästä ole vieläkään tarkkaa tietoa. Raivausoperaatiota valvova prikaatikenraali Siddiqul Alam Sikder kertoi AFP:lle, että alin kerros on vielä etsimättä. Hän toivoo, että työ saadaan päätökseen tänään.
Dhakan liepeillä sijainnut suuri tehdasrakennus romahti kaksi viikkoa sitten. Rakennuksessa oli useita tekstiilitehtaita, ja niissä työskenteli sortumishetkellä arviolta 3 000 työläistä.
Romahdus on maailman tuhoisin teollisuusonnettomuus vuonna 1984 Intiassa tapahtuneen Bhopalin kemiantehtaan katastrofin jälkeen.
Dhakassa tapahtui tänään uusi myös teollisuusonnettomuus. Vaatetehtaan palossa sai surmansa tämänhetkisten tietojen mukaan kahdeksan ihmistä. Uhrien joukossa on omistaja, työntekijöitä ja kaksi poliisia. Kuolinsyyksi arvellaan myrkyllistä savua, jota levisi palavista akryylivaatteista.
STT-Reuters
Reshma löytyi elossa raunioista 17 päivää romahduksen jälkeen perjantaina.
12.05.2013
Bangladesh nostamassa (!!) tekstiilityöntekijöiden palkkoja
Reshma löytyi elossa raunioista 17 päivää romahduksen jälkeen perjantaina.
Bangladeshissa aiotaan korottaa tekstiilityöntekijöiden minimipalkkoja, kertoi maan työministeri.
Surkeat työolot ja pienet palkat nousivat esille kahdeksankerroksisen tehdaskiinteistön romahdettua viime kuussa. Onnettomuuden jälkeen hmiset ovat osoittaneet toistuvasti mieltään kehnoja työoloja vastaan.
Romahduksen jäljiltä on löydetty 1 126 ruumista.
Muiden muassa paavi Franciscus on pitänyt noin 40 dollarin kuukausipalkalla työskenteleviä - lähinnä naisia - orjatyövoimana.
Hallitus on koonnut työryhmän valmistelemaan palkankorotuksia jopa kolmelle miljoonalle tekstiilityöntekijälle.
- Ei ole epäilystäkään, ettei palkkoja korotettaisi, vakuutti työministeri Abdul Latif Siddique.
Tekstiilityöntekijöiden minimipalkkaa korotettiin vuoden 2010 lopulla 80 prosenttia.
Surkeat työolot ja pienet palkat nousivat esille kahdeksankerroksisen tehdaskiinteistön romahdettua viime kuussa. Onnettomuuden jälkeen hmiset ovat osoittaneet toistuvasti mieltään kehnoja työoloja vastaan.
Romahduksen jäljiltä on löydetty 1 126 ruumista.
Muiden muassa paavi Franciscus on pitänyt noin 40 dollarin kuukausipalkalla työskenteleviä - lähinnä naisia - orjatyövoimana.
Hallitus on koonnut työryhmän valmistelemaan palkankorotuksia jopa kolmelle miljoonalle tekstiilityöntekijälle.
- Ei ole epäilystäkään, ettei palkkoja korotettaisi, vakuutti työministeri Abdul Latif Siddique.
Tekstiilityöntekijöiden minimipalkkaa korotettiin vuoden 2010 lopulla 80 prosenttia.
STT-AFP
Bangladeshin vaatealasta vastaava ministeri Abdul Latif Siddiqui
kertoi sunnuntaina, että hallitus aloittaa neuvottelut
minimipalkkalaista pian. Osapuolina ovat työntekijäjärjestöt ja
tehtaanomistajat.
Ministerin mukaan palkankorotukset tulevat voimaan takautuvasti tämän kuun alusta.
Bangladeshilla on ollut paineita puuttua tekstiilialaan sen jälkeen, kun pääkaupungissa Dhakassa romahtanut tehdas surmasi yli tuhat vaatetyöläistä kolme viikkoa sitten.
Asiasta uutisoivan Wall Street Journalin mukaan on epätodennäköistä, että palkat nousevat paljon. Tehtaanomistajat vastustavat korotuksia, koska länsimaissa on jo totuttu halpoihin vaatteisiin.
– Jos meidän on maksettava korkeampia palkkoja, meidän on ehkä mentävä jälleenmyyjälle ja sanottava "Lopettakaa 'Osta yksi, saat toisen ilmaiseksi' -kampanjat", suuren vaateyhtiö Envoy Groupin Abdus Salam Murshedy sanoi lehdelle.
Monella vaatetyöläisellä ei käytännössä ole vaihtoehtoa, nousivatpa palkat tai ei.
Bangladesh nostaa (!!) vaatetyöläisten palkkoja
Bangladeshin hallitus ilmoitti aikovansa nostaa vaatealan
minimipalkkaa, joka on tällä hetkellä noin 29 euroa kuussa.
Suunnitelmasta kertoo Wall Street Journal.
Ministerin mukaan palkankorotukset tulevat voimaan takautuvasti tämän kuun alusta.
Bangladeshilla on ollut paineita puuttua tekstiilialaan sen jälkeen, kun pääkaupungissa Dhakassa romahtanut tehdas surmasi yli tuhat vaatetyöläistä kolme viikkoa sitten.
Asiasta uutisoivan Wall Street Journalin mukaan on epätodennäköistä, että palkat nousevat paljon. Tehtaanomistajat vastustavat korotuksia, koska länsimaissa on jo totuttu halpoihin vaatteisiin.
– Jos meidän on maksettava korkeampia palkkoja, meidän on ehkä mentävä jälleenmyyjälle ja sanottava "Lopettakaa 'Osta yksi, saat toisen ilmaiseksi' -kampanjat", suuren vaateyhtiö Envoy Groupin Abdus Salam Murshedy sanoi lehdelle.
Monella vaatetyöläisellä ei käytännössä ole vaihtoehtoa, nousivatpa palkat tai ei.
Taas romahti "tehdas", tällä kerta Kambodzhassa
Kenkätehtaan katto
romahti Kambodzhassa
Kambodzhalaisen kenkätehtaan katon romahdettua kateissa on kymmeniä
ihmisiä. Kuolleita ja loukkaantuneita on useita. Kuva: Lehtikuva/AFPVahvistamattomien tietoja mukaan raunioissa on edelleen noin 50 ihmistä loukussa. Tehtaassa oli romahdushetkellä töissä noin sata ihmistä.
Viime kuussa Bangladeshissa romahti kokonainen tehdasrakennus. Onnettomuudessa sai surmansa yli tuhat ihmistä.
STT-AFP-Reuters
