keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Pankit: Lainanotto ei ole lähtenyt lapasesta

(Kansalaiset, ei ole mitään hätää! Ottakaa lisää lainaa! Melkein ilmainen lainaa! Uskomatonta!)

Suomalaisten lainat ovat pysyneet järkevissä mitoissa, arvioi Finanssialan Keskusliitto. Sävy on rauhoitteleva verrattuna Suomen Pankkiin, joka katsoo, että pankkien tulisi hillitä lainanantoa huolestuttavasti velkaantuneille kotitalouksille.

Eeva Eronen

9.5.2012

Finanssialan Keskusliitto (FK) perustaa näkemyksensä 2 400:n 15–74-vuotiaan suomalaisen haastatteluihin, jotka tehtiin helmikuussa.
Haastatteluiden valossa järki näyttää pysyneen suomalaisten kädessä, FK linjaa. Vaikka korot ovat alhaalla, lähes 80 prosenttia lainanottajista kertoo varautuneensa korkojen nousuun joko säästämällä etukäteen tai sopimalla lainalleen omiin tuloihinsa nähden järkevän kuukausierän.
Lähes kolmasosa lainanottajista on myös hankkinut lainalleen korkokaton.
FK:n rahoitusasiantuntija Ulla Halonen uskoo, että korkotason nousuun varaumisesta saa kiittää sekä pankkeja että lainanottajia – ja ehkä myös tiedotusvälineitä, aihetta kun on käsitelty aiempaa enemmän julkisuudessa.

Isot lainat mutta myös suuret tulot

Tutkimuksessa selvisi, että asuntolainojen keskikoot ovat kasvaneet 115 500 euroon kahden viime vuoden aikana. Lisäksi suurten yli 150 000 euron lainojen osuus on lisääntynyt kahden viime vuoden aikana. Tätä ei nähdä FK:ssa huolestuttavana.
– Haastattelut toivat esille, että niillä, joilla on isoja lainoja, on myös niin hyvät tulot, että he selviävät niitä, Halonen sanoo. Tutkimuksessa selvitettiin myös lainanottajien varallisuutta, ja tulokset tukivat maksukykyä.

– Ainahan on kuitenkin olemassa se riski, että jää esimerkiksi työttömäksi, Halonen muistutti yksittäisten lainanottajien riskeistä.
Tutkimuksen mukaan joka kolmannella suomalaisella on asuntolainaa, ja niiden tyypillisin takaisinmaksuaika on 20 tai 25 vuotta.
FK:n mukaan suomalaisten velanhoitomenojen osuus käytettävistä tuloista ei ole noussut isoista lainoista huolimatta. Lainanhoito vie yleensä runsaan viidesosan käytettävistä tuloista.
Finanssialan Keskusliitto on toimialajärjestö, joka edustaa muun muassa pankkeja, vakuutusyhtiöitä ja rahastoyhtiöitä.

Tämä pyramidipolitiikka vaatii meilläkin uhrinsa

Säästäjät kärsivät eurokriisin sivuvaikutuksista, kun inflaatio syö säästöjen ostovoimaa. He eivät silti ole kriisitoimien ainoita sijaiskärsijöitä. Vielä karvaammin kärsivät ne ensiasunnon ostajat, jotka maksavat asuntonsa yhä uhkarohkeammin velkamäärin. He ovat pyramidipolitiikan todellisia uhreja.

Jan Hurri

Taloussanomat 9.5.2012

Suomalaiset velkaantuvat edelleen uhkarohkeaa tahtia, vaikka juuri uhkarohkeasta ylivelkaantumisesta johtuva rahoituskriisi riepottelee Eurooppaa ja Suomen omatkin talousnäkymät ovat entistä valjummat.
Tiistaina Suomen Pankki lausui julki vakavan varoituksensa velkaantumisen vaaroista. Varoitus löytyy SP:n uunituoreesta Euro ja talous -julkaisun erikoisnumerosta, joka pureutuu rahoitusjärjestelmän vakauskysymyksiin.

SP:n mielestä kotitalouksien velkaantumisvauhti on liian kova ja velkamäärät liian suuria. Velkaantuminen on jo sitä luokkaa, että asiaan pitäisi SP:n mukaan puuttua viranomaistoimin, ellei muu auta.
Varoitukset ovat epäilemättä aiheellisia – mutta ne ovat myös kansanomaisesti sanottuna kaksinaamaisia. Vähän kuin lestinheittäjä toruisi asiakkaitaan juopottelusta.
Vain vähän kärjistäen voinee väittää, että euroalueen keskuspankin EKP:n ja siinä sivussa SP:n harjoittama rahapolitiikka on tärkeimpiä selittäjiä kotitalouksien hullunrohkealle velkaantumiselle. Siis juuri sille velkaantumiselle, jota SP moittii.
EKP:n ja SP:n omista toimista ja niiden sivuvaikutuksista johtuu, että säästöjensä reaaliarvon laskusta kärsivät säästäjät eivät suinkaan ole tämän kriisin ainoita sijaiskärsijöitä.
Harjoitetun rahapolitiikan uhreihin kuuluvat myös ne nuoret perheet ja kansalaiset, joiden on miltei pakko ottaa jo vuosikymmenien mittaisia ja uhkarohkean suuria lainoja kyetäkseen hankkimaan itselleen asumuksen.

Boolimestarilta lisää juhlalientä

Suomen Pankki on itsekin euromaiden keskuspankkijärjestelmän osana ottanut osaa euromaiden yhteisen keskuspankin EKP:n kokeellisen ja yhä riskipitoisemman rahapolitiikan toteuttamiseen.
EKP:n kriisitoimien keskeisiin tavoitteisiin on kuulunut ja yhä kuuluu pitää uusien luottojen kysyntä ja tarjonta häiriöittä käynnissä – vaikka väkisin.
Liian suurista velkamääristä alkunsa saaneen kriisin oloissa eurotalouden velkamäärä on eri syistä pyrkinyt supistumaan tai ainakin velan kasvu on hidastunut hyvin vaimeaksi.
Tätä velkamäärän supistumista EKP on pyrkinyt ennemmin estämään kuin edistämään. Se on pitänyt talouden velkamoottoria käynnissä painamalla korot historiallisen mataliksi ja lisäämällä pankeille tarjoamansa rahan määrää hillittömästi.
EKP:n erityyppisten rahaoperaatioiden yhteismäärä on jo liki 1 500 miljardia euroa. Sen tase on kriisin mittaan yli kaksinkertaistunut noin 3 000 miljardiin euroon.
Pankkijärjestelmän kautta talouteen suunnatut raharuiskut ovat ylläpitäneet euroalueella liikkeessä olevan rahamäärän kasvua tai ainakin estäneet sitä liiaksi supistumasta.
Velkavetoisessa taloudessa tämä on yhtä kuin velkamäärän kasvattaminen. Ainakin Suomessa tämä on tepsinyt. Velkamäärä on pysynyt rivakassa kasvussa.
Velkajuhlat ovat niin kovassa vauhdissa, että juhlien boolimestariakin hirvittää. Ei kuitenkaan niin paljon, että hän olisi vienyt boolimaljaa piiloon. Hän on päin vastoin laskenut maljaan runsaasti lisää ja entistäkin vahvempaa juhlalientä.

Lainahanat apposen auki

Se käy Suomen Pankin vakausraportista niin kuin pankkienkin julkaisuista selväksi, että kotimaiset pankit eivät ole tarvinneet, halunneet saati nostaneet euroakaan keskuspankin varsinaista kriisirahoitusta.
Aivan suoraan EKP:n miljardiruiskut eivät ole toisin sanoen Suomeen asti kantautuneet tai varsinkaan meikäläisiin asuntohintoihin osuneet.
Aivan samoista miljardiruiskuista ovat kuitenkin alun perin lähtöisin nekin hullunhalvat ja uhkarohkean suuret asuntoluotot, joiden avulla asunnon ostajat ylläpitävät ja nostavat neliöhintoja meilläkin.

Euroalueella pääoma liikkuu maasta toiseen esteettömästi niin kuin EU:n perussopimus määrää. Pankkien välistä rahoitusta kriisi on hieman haitannut, mutta senkin esteen on EKP poistanut toimittamalla rahoitusta pankeille liikoja kyselemättä kriisimaiden kriisipankkeja myöten.
EKP:n rahaoperaatiot ovat merkittävästi lisänneet lainarahoituksen saatavuutta ja laskeneet lainarahan hintaa kautta euroalueen, ei suinkaan ainoastaan kriisimaissa. Ilman EKP:n kriisirahoitusta lainahanat olisivat kireämmällä kuin ne nyt ovat.

Erityisen voimakkaasti pankkien lainakorot ovat kriisin aikana laskeneet niissä maissa, joissa syystä tai toisesta valtaosa luotoista sidotaan lyhytaikaisimpiin euribor-markkinakorkoihin – niin kuin Suomessa.

Sattumoisin Suomessa on euroalueen matalimmat asuntolainakorot, yhtenä harvoista maista asuntolainakanta taas rivakassa kasvussa ja kaiken lisäksi asuntokauppaa käydään kaikkien aikojen korkeimmin neliöhinnoin.

Laatu ei noussut hintojen tavoin

Kotitalouksien velkamäärä oli maaliskuun lopussa likipitäen 110 miljardia euroa. Asuntolainaa oli vähän yli 80 miljardia euroa. Velkataakka on kriisivuosina jatkanut rivakkaa kasvuaan, ja velkaa on nyt runsaammin kuin milloinkaan aikaisemmin.
Asuntolainaa suomalaisilla on nyt lähemmäs 25 miljardia euroa enemmän kuin finanssikriisin alkaessa nelisen vuotta sitten. Euroalueen velkakriisin alkamisesta asuntolainakanta on kasvanut kymmenkunta miljardia euroa.
Velkaluvut korkotietoineen ja muutoksineen ilmenevät vaikka Suomen Pankin Rahoitusmarkkinat-tilastojulkaisusta.
Tilastokeskuksen mukaan asuntojen kauppahinnat ovat puolestaan nousseet finanssikriisin alun notkahduksen jälkeen pääkaupunki-seudulla yli 20 prosenttia ja muualla maassa kymmenkunta prosenttia.
Asuntojen laatu tuskin on tällä välin tuota vertaa kohentunut. Ennemmin kyse on silkasta neliöhintoja korkeuksiin kohottavasta hintainflaatiosta. Suurin osa kaupoista koskee vanhoja asuntoja.
Tätä neliöhintojen nousua on perin vaikea ellei mahdoton selittää millään muulla talouden muuttujalla kuin lainarahan yltäkylläisellä tarjonnalla ja hullunhalvalla hinnalla.
Ja lainarahan saatavuutta ja hintaa on puolestaan likipitäen mahdoton selittää millään muulla kuin EKP:n kokeellisella rahapolitiikalla ja sen sivuvaikutuksilla.

Mittava varainsiirto ensiostajilta myyjille

Se vaihtelee suuresti, miten EKP:n kriisiaikainen rahapolitiikka on vaikuttanut itse kunkin taloudelliseen asemaan. Kaikki asuntovelkaiset eivät suinkaan ole kriisitoimista kärsineet, moni on päin vastoin hyötynyt.
Vanhaa asuntovelkaa maksava on hyötynyt koron laskusta joko laina-ajan lyhenemisenä tai kuukausittaisten korkoerien kevenemisenä. Samoin asuntonsa jo ajat sitten ostanut on saanut ainakin laskennallista etua asuntonsa arvonnoususta.
Arvonnoususta on yksiselitteistä etua sellaisille myyjille, joilla on myytäväksi enemmän asuntoja kuin tarvitsevat omaan asumiseensa. Tällaisia ovat esimerkiksi rakennusliikkeet, asuntosijoittajat ja "ylimääräisten" asuntojen perijät.
Omankin asuntonsa arvonnoususta voi toki hyötyä sellainenkin, joka ei myy, mutta voi käyttää asuntoaan entistä vahvempana vakuutena jonkin hankinnan tai liiketoimen lainarahoituksessa.
Asuntomarkkinoilla on kuitenkin yksi selkeä väliinputoajien ryhmä, joka ei hyödy asuntojen tähänastisesta arvonnoususta tipan tippaa vaan pelkästään kärsii siitä. Näitä asuntomarkkinoiden todellisia uhrilampaita ovat ensiasunnon ostajat.
Rahapolitiikan suorien ja epäsuorien vaikutusten aikaan saama asuntohintojen nousu on eräänlainen mittava varainsiirto asuntojen ostajilta niiden myyjille. Ja räikeimmin tämän lajin varainsiirto rahastaa juuri ensimmäisen asuntonsa ostajia.

Lainakannan kasvu tärkein hintamuuttuja

Itsestään asuntojen arvo ei nouse eikä arvonnousu perustu minkäänlaiseen luonnonlakiin. Hinnat voivat nousta ja ne voivat laskea.
Hintakehitykseen vaikuttaa epälukuinen määrä talouden muuttujia, joista rakennuskustannukset ja kotitalouksien ansiokehitys ovat tärkeitä mutta eivät luultavasti kuitenkaan tärkeimpiä.
Parin viime vuosikymmenen taloustilastoja tarkastelemalla voi päätellä, että kaikista asuntomarkkinoihin edes joten kuten liittyvistä tai niitä sivuavista talousmuuttujista vanhojen asuntojen hintoihin vaikuttaa voimakkaimmin asuntolainakannan muutos.
Kun asuntolainojen kanta on kasvanut, ovat asuntojen hinnat kohonneet. Kun asuntolainojen kanta on supistunut tai edes kannan kasvu on hidastunut, on hintojenkin nousu hidastunut tai jopa muuttunut laskuksi.
Aiemmin asuntolainojen korko näytti yhtä tärkeältä hintavaikuttimelta kuin kannan muutos, mutta nykyisin suosituimmissa lainatyypeissä koron muutos vaikuttaa laina-aikaan eikä kuukausittaisiin lainanhoitokuluihin.
Käytännössä asuntomarkkinoiden hintojen nousu näyttää kuitenkin eniten riippuvan siitä, että yhä uusilla ostajilla riittää ostohaluja ja uskallusta yhä suurempiin asuntolainoihin.

Tämä on jo kuin pyramidihuijausta
Asuntomarkkinoiden yhä kasvavaan velkaantumiseen perustu- va hintadynamiikka muistuttaa omalla tavallaan pyramidi-huijauksen perusrakennetta. Hinnat nousevat niin kauan kuin mukaan tulee uusia "jäseniä" ja näiden yhä suurempia rahasummia.
Tältä osin EKP:n harjoittama rahapolitiikka näyttääkin eräänlaiselta pyramidipolitiikalta, jonka tarkoitus on omalla tavallaan ylläpitää ja kannatella mittavaa velkapyramidia.
Tältä ainakin näyttää velkakriisin hoitaminen yhä runsaampaa velkaantumista kannustamalla.
Pyramidipolitiikka näyttää toistaiseksi tepsineen ainakin Suomen asuntomarkkinoilla. Sitä eivät viranomaisten varoitukset ole estäneet tai edes kunnolla hillinneet.

Arvio: ”Kreikka lähtee eurosta” – Näin se kävisi

8.5.2012, uusi Suomi

Teemu J. Kammonen

Entä jos Kreikka todella jättää Euroopan rahaliitto EMU:n? Tämä kysymys muuttui sunnuntaina ajankohtaiseksi, kun talousleikkauksia vastustavat puolueet saivat enemmistön parlamentissa. Käytännössä Kreikka on sidottu rahaliittoon ja muihin euromaihin yhteisellä Target-maksujärjestelmällä sekä Euroopan keskuspankin kautta (EKP). Mitään varsinaista sopimusta siitä, miten ero EMU:sta hoidettaisiin, ei ole.
Nordean tutkimusjohtaja Roger Wessman loi Uuden Suomen pyynnöstä yhden skenaarion, miten Kreikka käytännössä lähtisi eurosta. Wessmanin oma arvio Kreikan nykyisestä poliittisesta tilanteesta on se, että maa joutuu ulos eurosta.
Kaikki alkaisi siitä, kun Kreikasta loppuisi raha. Muut euromaat sulkisivat vakausvälineiden rahahanat, jonka jälkeen Kreikan valtio ei voisi enää pumpata rahaa kreikkalaisiin pankkeihin.
Alkaisi talletuspako: ihmiset ja yritykset nostaisivat talletuksensa pois kreikkalaisista pankeista tai siirtäisivät ne ulkomaille. Pankeilta loppuisi eurot. Ne eivät pystyisi hoitamaan velkojaan ulkomaille.
- Tässä vaiheessa pankit kääntyisivät EKP:n puoleen. EKP sanoisi, ettei enää, Wessman spekuloi.
- Pankeista loppuisi käteinen, eikä niistä voisi enää tehdä siirtoja ulkomaille.
Euroopan keskuspankilla on saatavia Kreikasta yhteensä noin 140 miljardia euroa. Saatavat ovat Kreikan valtiolta ja pankeilta.
Koska velkaa ei maksettaisi, Kreikka eristettäisiin eurooppalaisesta maksujärjestelmästä. Tämä olisi kohta, jolloin Kreikan valtio astuisi kuvaan ja loisi uuden rahajärjestelmän. Käytettävän rahayksikön nimi voisi olla vaikka drakhma.
Samalla alkaisi jäljelle jäävissä 16 euromassa keskustelu, kuinka EKP:n luottotappiot jaettaisiin. Tappioita tulisi kahta tietä: tavallisista vakuuksia vastaan otetuista pankkien lainoista ja EKP:n myöntämistä hätälainoista kreikkalaispankeille.
- EKP:n näkökulma olisi se, että vakuudet yritettäisiin kerätä. Tässä kreikkalaiset viranomaiset eivät välttämättä olisi myötämielisiä, Wessman arvelee.

Luottotappioita

Vakuuksien karhuamisen jälkeen luottotappiot jaettaisiin kansallisten keskuspankkien kesken. Suomen osuus Euroopan keskuspankista on noin 1,8 prosenttia. Arvio EKP:n Kreikka-saatavista on 140 miljardia euroa, joten Suomen osuus olisi hieman alle 3 miljardia.
- Tätä rahaa ei tarvitsisi todennäköisesti maksaa [Suomesta EKP:lle], vaan se katettaisiin EKP:n voittovaroista, Wessman arvioi ja sanoo, etteivät Kreikka-tappiot kaataisi keskuspankkia.
Näin EKP nuolisi haavansa ja Kreikka eristettäisiin järjestelmästä käytännön tasolla. Suomelle ei Wessmanin skenaariossa tulisi todellisia taloudellisia menetyksiä keskuspankkijärjestelmän kautta.
Toinen asia olisi tietenkin Euroopan väliaikaisen vakausrahaston (ERVV) kautta annetut poliittiset kriisilainat. ERVV:n lisäksi Suomi on jo lainannut noin puolitoista miljardia euroa Kreikalle suoraan vuoden 2010 hätäpaketissa.

Kreikka pois eurosta

Kuinka todennäköistä Kreikan ero eurosta sitten on? Nordean Roger Wessman ei halua sanoa prosenttilukua todennäköisyydestä, mutta antaa sen sijaan sanalliseen kuvaukseen Kreikan poliittisesta tilanteesta.
- Kreikkalaiset äänestivät sen puolesta, että pysytään eurossa, muttei ryhdytä toimiin, jotta eurossa voitaisiin pysyä, Wessman aloittaa.
- Nyt näyttää siltä, että kreikkalaiset eivät saa muodostettua hallitusta, joka tekisi vaadittavat toimet. Eli Kreikka lähtee eurosta.

maanantai 7. toukokuuta 2012

معاون سازمان بازرسی: شرایط اقتصادی فعلی جامعه ما، زیبنده انقلاب اسلامی نیست

دوشنبه ۱۸ اردیبهشت ۱۳۹۱

7.5.2012

سرویس : سياسي - حقوقي و قضايي

معاون برنامه‌ریزی و مدیریت منابع سازمان بازرسی کل کشور گفت: شرایط اقتصادی فعلی جامعه ما، زیبنده انقلاب اسلامی نیست.

به گزارش خبرنگار خبرگزاری دانشجویان ایران (ایسنا) – منطقه مرکزی، غلامحسین بلندیان در جلسه شورای اداری استان مرکزی که در استانداری مرکزی برگزار شد، با اشاره به اهمیت‌ها و ضرورت‌های توجه به شعار سال «تولید ملی، حمایت از کار و سرمایه داخلی» افزود: رهبر معظم انقلاب به عنوان هدایت‌کننده و راهبر این کشور، شرایط حساس کنونی را به بهترین وجه درک فرموده‌اند و چالش‌های جدی که از نظر داخلی و خارجی داریم، به شدت از سوی ایشان احساس شده است لذا، در سالیان اخیر تکیه رهبری به حرکت‌های اقتصادی بوده است و این رویکرد نشان می‌دهد که کشور ما در شرایطی است که باید از نظر اقتصادی تحرک ویژه‌ای داشته باشد.

بلندیان تصریح کرد: امروز در یک موقعیت ژئوپلیتیک خاصی قرار داریم و به جرات می‌توان گفت ایران اسلامی امروز در حساس‌ترین نقطه دنیا قرار دارد.

وی افزود: در سال 2025 بیش از 90 درصد انرژی کشور از حوزه حاکمیتی ما می‌گذرد و این چیزی است که باید طمع زیادی به آن وجود داشته باشد؛ از طرفی شرایط ما از نظر منابع طبیعی، انرژی و ... به گونه‌ای است که توانمندی اداره جوامع بسیار بزرگ را داریم؛ همه این‌ها معارضانی دارند که بزرگترین‌ آنها در شرایط فعلی غرب و آمریکا است.

بلندیان ادامه داد: این چالش تنها به لحاظ منافع اقتصادی نیست بلکه، یک تضاد ایدئولوژیک برای اداره جهان مانع می‌شود که آنها با ما دوستی داشته باشند چون ایران سردمدار بیداری اسلامی در منطقه است. لذا اگر در این برهه زمانی نتوانیم از این پیچ تاریخی و مسائل اقتصادی عبور کنیم، بدانید که در مصاف اسلام و لیبرالیسم کم خواهیم آورد. همچنین برای اینکه برنامه پنجم توسعه و چشم‌انداز 1404 را پیگیری کنیم، راهی جز رسیدن به قله‌های اقتصادی نیست و هدف‌گیری دشمن هم وارد کردن ضربات فلج کننده اقتصادی است و این موضوع را علنا اعلام کرده‌اند.

وی با بیان اینکه شرایط اقتصادی فعلی جامعه ما، زیبنده انقلاب اسلامی نیست، گفت: براساس آخرین بررسی‌ای بانک جهانی درخصوص شاخص کسب و کار در بین 181 کشور دنیا، به ایران رتبه 142 داده شده است که دراین موضوع 10 زیرشاخه ملاک ارزیابی قرارگرفته است؛ در کسب مجوز کار رتبه 165، استخدام نیروی کار رتبه 147، ثبت دارائی‌ها رتبه 147، کسب اعتبارات مالی رتبه 84، حمایت از سرمایه‌گذاری رتبه 164، پرداخت مالیات رتبه 104، تجارت مرزی رتبه 142، اجرای قراردادها رتبه 56 و تعطیلی کسب و کار یا ورشکستگی رتبه 107را در این رده‌بندی در اختیار داریم این نشان می‌دهد که از نظر سهولت و مناسب بودن زمینه برای فعالیت‌های اقتصادی در مکان‌های انتهایی قرار داریم لذا، باید شرایط کسب و کار را در کشور تسهیل کنیم. در این رده‌بندی سنگاپور در جایگاه نخست است و در بین 18 کشور خاورمیانه هم رتبه ایران شانزدهم است.

بلندیان با ارائه آماری در خصوص تولید ناخالص ملی، اظهار کرد: در حال حاضر با قیمت رسمی دلار 1260 تومانی، تولید ناخالص کشورمان 330 میلیارد دلار است اما، در آمریکا این رقم 14 هزار میلیارد دلار برای جمعیت چهار برابر جمعیت ایران است که در نهایت تولید ناخالص آنها 45 برابر تولید ناخالص ما است. همچنین ما با داشتن یک درصد جمعیت جهان، تنها 3 دهم تولید ناخالص جهان را داریم.

وی ادامه داد: در ایران حدود 21 میلیون نفر یعنی 30 درصد جمعیت کشور شاغل هستند اما، در کشور چین با داشتن یک میلیارد و 300 میلیون نفر، 60 درصد مردم یعنی 800 میلیون نفر شاغل هستند.

بلندیان گفت: عقیده داریم برای تحقق شعار سال، بستر اصلی قانون‌مندی است و در وهله اول ما مسوولین باید ملتزم به اجرای قانون باشیم تا مردم هم به این باور برسند که قانون به عنوان یک محور اساسی در کشور مطرح است.

معاون برنامه ریزی و مدیریت منابع سازمان بازرسی کل کشور در پایان تامین امنیت اقتصادی کشور، تشویق و حمایت از سرمایه‌گذاری و تولید، مقابله با اخلال‌گران اقتصادی و حمایت و تامین امنیت کار را چهار محور اساسی برنامه‌های سازمان بازرسی برای تحقق اهداف شعار امسال عنوان کرد.

به گزارش ایسنا، در این جلسه استاندار مرکزی هم در سخنانی بر ضرورت توجه حداکثری مسوولان به فرمایشات مقام معظم رهبری در خصوص تولید ملی و حمایت از کار و سرمایه داخلی تاکید کرد.

علی‌اکبر شعبانی ‌فرد افزود: باید تلاش کنیم غفلتی که در بخش فرهنگی داشتیم، این بار در بخش اقتصادی ایجاد نشود؛ مدیران باید با برگزاری جلسات کاربردی در این راستا قدم بردارند و نخبگان، تجار و فرهیختگان استان هم باید پا پیش بگذارند تا استان امام بزرگوار یک استان شاخص شود.

شعبانی‌فرد گفت: هدف اصلی سازمان بازرسی هم پیش‌گیری است نه تشکیل پرونده و باید گفت همه تخلفاتی که رخ می‌دهد، عمدی نیست و بسیاری از این تخلفات ناشی از عدم آگاهی و عدم آموزش است که در این زمینه باید سازمان بازرسی دوره‌های آموزشی را برگزار کند.

هم‌چنين در این جلسه لوح تقدیری از سوی پورمحمدی رییس سازمان بازرسی کشور به استاندار مرکزی در جهت تقدیر از تلاش‌‌های انجام شده در راستای پیشگیری و پیگیری تخلفات اهدا شد.

انتهاي پیام

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Näin sinustakin tulee eurokriisin uhrilammas

Analyysi

Euroalueen velkakriisi on riehunut kolmatta vuotta, eikä ratkaisusta tai loppulaskusta ole vielä tietoa. Maksaja on jo tiedossa. Laskun maksavat ne, joilla on maksamiseen varaa ja joiden varoihin päättäjät pääsevät käsiksi. Lasku lankeaa tavalla, jota ei ole tarkoitus oivaltaa. Maksaminen on jo meneillään. Kuulutko sinäkin velkakriisin uhrilampaisiin?

Jan Hurri

6.5.2012

Euroalueen velkakriisin ratkaisusta tai kriisin lopullisista kustannuksista ei ole vielä minkäänlaista tietoa, kun kriisiä on kestänyt kolmatta vuotta ja talousviranomaisten ensimmäisistä onnettomista niskalenkeistäkin on kulunut kaksi vuotta.

Päättäjät ovat upottaneet, sitoneet tai luvanneet erityyppisiin kriisitoimiinsa tähän mennessä suurin piirtein 2 500 miljardia euroa, mutta kriisin kustannukset sen kuin kasvavat.

Hätärahan voimalla kriisi ei ole ratkennut, vaan alkuperäiset ongelmat ovat jopa pahentuneet.
Euromailla on nyt yhteensä taakkanaan verrattomasti suurempi määrä velkaa kuin niillä oli kriisin alkaessa ja varsinkin ennen pääosin uuteen velkaan perustuvia kriisitoimia.
Lasku kasvaa sitä suuremmaksi mitä runsaammin ja mitä pidemmän aikaa uusia kriisitoimia kertyy euromaiden yhteiseen piikkiin – tai ennemmin yhteisiin piikkeihin.
Mutta kenen maksettavaksi lasku lopulta lankeaa? Sitä päättäjät eivät ole vielä saaneet päätettyä tai ainakaan julki lausuttua – vaikka pääpiirteissään laskun maksajat ovat toki jo tiedossa.
Ilmeisesti kriisin kustannukset ja liian suuret velkamäärät on tarkoitus maksattaa viattomilla sivullisilla, ja ilmeisesti se on tarkoitus toteuttaa pikku hiljaa huomaamatta.
Viekas velkajuoni ei kuitenkaan pysy salassa, vaan se paljastuu tuota pikaa. Koska Taloussanomat ei ole mukana juonessa, on tässä kirjoituksessa tarkoitus paljastaa:
♦ Kuka maksaa velkakriisin loppulaskun?
♦ Miten lasku lankeaa, miten se maksetaan?
♦ Milloin maksaminen alkaa?

Kriisin syypäätpääsevät vähällä

Tähänastisista kriisitoimista ei ole selvinnyt, miten ja milloin kriisi ratkeaa eikä kovin paljon muutakaan. Se on kuitenkin käynyt päivän selväksi, että päättäjät eivät aio maksattaa kriisiä sen keskeisillä aiheuttajilla.
Liian suuria velkoja vuosikausia ottaneet ylivelkaiset euromaat saavat puoli-ilmaista ja lisäksi EU:n keskeisten sopimusten tarkoitusta rikkovaa rahoitustukea. Ne eivät joudu itse maksamaan velkojaan niin kuin sopimusten ja markkinatalouden mukaan pitäisi.
Pälkähästä pääsevät myös liian suuria ja muutoinkin uhkarohkeita riskiluottoja myöntäneet ja niillä vuosikausia huimia voittoja tehneet kriisimaiden rahoittajapankit. Luottotappioiden asemesta niille sataa puoli-ilmaista keskuspankkirahoitusta.
Mutta kaikki eivät ole yhtä onnekkaita kuin velkakriisin varsinaiset osapuolet ja syypäät.
Kehnommin käy isolle joukolle pahaa aavistamattomia sijaiskärsijöitä. Vaarassa on erityisesti säästäväinen osa keskiluokkaa. He ovat tämän kriisin uhrilampaita, ja he maksavat jo.

Mikä ihmeenrepressio?

Velkakriisien tuntijana maailman taloustutkimuksen eturiviin noussut yhdysvaltalaisprofessori Carmen Reinhart on tutkijakumppaninsa, professori Kenneth Rogoffin kanssa tuonut keskusteluun käsitteen "repressio".

He tarkoittavat sijoitus- ja rahoitustuottojen tukahduttamista viranomaiskeinoin esimerkiksi korkotason pakottamisella keinotekoisen matalaksi jopa vuosikymmenten ajaksi.

Reinhart on tällä viikolla julkaissut aiheesta uusimman tutkimuspaperinsa The Return on Financial Repression, jossa hän osoittaa "repression" olevan jo täydessä käynnissä.
Ainakin euroalueella tuottojen tukahduttaminen on täyttä päätä meneillään. Näin velkakriisin maksaminen on jo toisin sanoen vähin äänin alkanut.

Kansanomaisesti sanottuna "repressio" on yhtä kuin säästäjien kuppaaminen. Se on laillista ja se voi olla melkein huomaamatonta, mutta kuppaamisesta on kuitenkin kyse. Ellei menettely olisi laillista, voisi sitä kutsua jopa säästäjien ryöväämiseksi.
Säästäjien kuppaaminen on Suomessakin täyttä totta, vaikka tämä ei suoraan ilmene Reinhartin tutkimuspaperista. Seikka selkiää vailla vaikeuksia kotimaisia taloustilastoja tutkailemalla.

Keinotekoinen korkotaso

Suomalaisten säästäjien kuppaaminen käy vaivatta ilmi Tilastokeskuksen ja Suomen Pankin julkaisemia tilastoja vertailemalla. Tämä käy kätevästi vaikka SP:n perjantaina julkaiseman tuoreen Rahoitusmarkkinat-katsauksen avulla.
Karu kokonaiskuva avautuu tarkastelemalla rinnakkain inflaatiota ja talletuskorkoja kuvaavia aikasarjoja.
Inflaation ja talletuskorkojen erotus on yksinkertaisin ja kenties laajimmin vaikuttava "repression" muunnelma – ja suomeksi sanottuna säästäjien suorasukaista kuppaamista.
Talletuskorkoa korkeampi inflaatiovauhti tarkoittaa, että rahan ostovoima heikkenee nopeammin kuin talletuskorko kartuttaa säästöjen arvoa. Tämä on nurinkurista, sillä koron tärkein tarkoitus on juuri suojata säästöjen ostovoimaa ja mieluiten kartuttaa sitä.
Koron keskeinen tarkoitus on ollut tiedossa ja yleisesti hyväksyttyjä rahatalouden peruspiirteitä ainakin siitä lähtien, kun ruotsalaisekonomisti Knut Wicksell pani rahaa ja korkoa koskevat ajatuksensa paperille runsas vuosisata sitten.

Nyt koron ja inflaation suhde on nurinkurinen, sillä talousviranomaiset ovat näin päättäneet panna säästäjät maksamaan suuret määrät piilotukea velallisten tukemiseksi.

Suomessa tämän lajin kuppaaminen on kriisin mittaan vienyt säästäjiltä jo miljardeja euroja.

Kriisitoimiensivuvaikutuksia

Korko on rahan hinta. Jos korko on talouden kasvuvauhtia tai inflaatiovauhtia matalampi, on rahan hinta epänormaalin matala. Ja jos rahan hinta on painunut epänormaalin matalaksi viranomaistoimin, on kyse tuottojen tukahduttamisesta.
Rahan hintaa peukaloimalla talousviranomaiset – erityisesti rahaviranomaiset, kuten keskuspankkiirit – yrittävät osaltaan ratkoa talouden ongelmia, mutta tulevat samalla aiheuttaneeksi uusia. Aivan samoin konstein kuin osaltaan aiheuttivat velkakuplan syntymistä.

Näihin uusiin ongelmiin kuuluu velkaantumisen jatkuminen ja mittava varainsiirto säästäjiltä velallisille – ja velallisten kautta myös rahoituksen välittäjille, kuten erityisesti pankeille.

Keinotekoisen matalasta korkotasosta hyötyvät kaikki ne, jotka voivat näin hoidella velkojaan, kuten koronmaksujaan, edullisemmin kuin muuten olisi asian laita. Tätä etua vastaanottavat käytännössä kaikki velalliset, eivät vain kriisimaat.

Mutta tämä etu ei tipahda ilmaiseksi taivaasta, vaan joku sen kustantaa.

Maksajia ovat kaikki ne, jotka saavat keinotekoisen matalan koron takia säästöilleen heikompaa tuottoa kuin normaaleissa talousoloissa muuten saisivat. Uhreja ovat kaikki tallettajat mutta heidän lisäkseen muutkin säästäjät.

Sijaiskärsijöihin kuuluvat myös yhteisiä säästöjä hoitavat yhteisösijoittajat, kuten eläkevaroja hoitava eläkelaitokset. Keinotekoisen matalin koroin eläketurvan katteeksi säästetyt varat tuottavat kehnommin kuin normaaleissa korko-oloissa tuottaisivat.

Verotkin on maksettava

Inflaatiovauhdin ja talletuskoron negatiivinen erotus eli talletusten negatiivinen reaalikorko on yksinkertaisin ja lisäksi jokapäiväinen esimerkki "repressiosta".

Tämän lajin kuppaaminen koskee suurinta osaa suomalaisista säästäjistä, sillä pankkitilit ovat edelleen suomalaisen säästävän yleisön ylivoimaisesti tärkein säästökohde. Valtaosa kotitalouksien rahoitusvarallisuudesta on pankkitileillä.

Suomen Pankin mukaan kotitalouksilla oli maaliskuun lopussa erityyppisillä pankkitileillä yhteensä hieman yli 82 miljardin euron talletusvarat.
Säästöjä on niin nollakorkoisilla käyttelytileillä kuin parin prosentin korkoa tuottavilla määräaikaistileillä. Koko talletusvarallisuuden keskikorko oli kuitenkin maaliskuussa 1,02 prosenttia eli jokseenkin tarkalleen yksi prosentti.
Samaan aikaan Tilastokeskus mittasi kuluttajahintaindeksinsä vuosimuutoksella Suomen inflaatiovauhdiksi 2,9 prosenttia.
Säästäjä ei suinkaan pääse "vain" inflaatiovauhdin ja talletuskoron välisellä erotuksella. Sen lisäksi säästäjä kärsii talletuskorosta perittävän lähdeveron, joka on 28 prosenttia koron määrästä.
Näillä aineksilla ja mausteilla syntyy todella kitkerää soppaa säästäjien nieltäväksi.

Menetykset jo miljardeja euroja

Kotitalouksien koko talletuskannalle kertyy maaliskuun keskikoron mukaan vuodessa noin 840 miljoonan euron korkotulo. Siitä jää veron jälkeen säästäjien nettotuloksi 605 miljoonaa euroa.

Jos inflaatiovauhti pysyisi vuoden ajan samana kuin viime vuoden maaliskuusta tämän vuoden maaliskuuhun, söisi se talletusten reaaliarvosta neljä kertaa korkojen verran pois.

Vuoden inflaatiomenetys olisi 2,4 miljardia euroa, ja nettokoron jälkeen tappioksi jäisi noin 1,8 miljardia euroa. Tämä olisi säästäjien saamatta jäävä korkotulo eli heidän kärsimänsä piilotuki kriisitoimien vastentahtoiseksi rahoittamiseksi.

Samanlaisella laskuharjoituksella syntyy karuja lukemia, kun tarkasteluaikaa venytetään yhtä pitkäksi kuin kriisille on jo kertynyt kestoa.

Vuosineljänneksittäin pankkitileillä olleen talletuskannan, talletusvaroille saatujen korkojen sekä kärsittyjen verojen ja inflaation yhteisvaikutuksesta kertyi säästäjille kolmen viime vuoden ajalta reaalista menetystä 3,4 miljardia euroa.

Vastaava reaalitappio oli neljän viime vuoden ajalta 3,9 miljardia euroa ja viiden vuoden ajalta 5,4 miljardia euroa. Euroajan alusta laskien menetystä on kertynyt näin laskien 7,8 miljardia euroa.

Näin viekas velkajuoni paljastui:

Kriisilaskua maksavat säästäjät. He maksavat laskua inflaation ja keinotekoisen matalien korkojen erotuksena eli menetettyinä korko-tuloina. He maksavat laskua kaiken aikaa.

Buffett: Emme valitse taiteen maisteria Berkshiren johtoon

Warren Buffetin sijoitusyhtiö Berkshire Hathawayn yhtiökokous alkoi eilen. Kokous keräsi lähes 40 000 sijoittajaa Nebraskaan. Kapitalismin Woodstockiksi nimettyä jättimäistä yhtiökokousta painaa huoli syöpää sairastavasta toimitusjohtajasta.

Taloussanomat - Bloomberg - Reuters

6.5.2012

Omahan oraakkeliksi nimitetty 81-vuotias Warren Buffett sanoi Berkshire Hathawayn yhtiökokouksessa, että hän aikoo jatkaa yhtiön toimitusjohtajana. Buffetilla diagnosoitiin huhtikuussa eturauhassyöpä, jonka ennuste on kuitenkin hyvä.
Buffett sanoi, että hän on jo valinnut seuraajansa, mutta hän ei suostunut paljastamaan hänen nimeään.
Syöpä kuitenkin muistuttaa sijoittajia Buffettin kuolevaisuudesta ja siitä, että seuraajan voi olla vaikeaa astua hänen saappaisiinsa. Buffett on johtanut Berkshire Hathawayta vuodesta 1965.
– En usko, että seuraajani olisi osannut tehdä kaikkia samoja kauppoja kuin minä. Silti uudet ihmiset tuovat uudenlaista lahjakkuutta yritykseen, Buffett sanoi.
– Emme valitse taiteen maisteria [arts major] Berkshiren johtoon.

Berkshire Hathawayn ensimmäisen vuosineljänneksen nettotulos yli kaksinkertaistui 1,51 miljardista dollarista 3,25 miljardiin dollariin. Viime vuonna tulosta painoivat Japanin maanjäristyksen ja sitä seuranneen tsunamin aiheuttamat vakuutuskorvaukset, jotka vaikuttivat yhtiön omistamien vakuutusyhtiöiden tuloksiin.

Berkshire omistaa noin 80 yritystä, jotka toimivat hyvin erilaisilla aloilla. Sijoitusyhtiön tytäryhtiötmyyvät muun muassa autovakuutuksia, kemikaaleja, vaatteita, huonekaluja ja jäätelöä.

perjantai 4. toukokuuta 2012

Roskapankkimaa, Irlanti

torstai 3. toukokuuta 2012

'Occupy Bilderberg!' - Salainen Bilderberg-ryhmän kokous Virginiassa 31.5.-3.6.2012

Vaikutusvaltaisen Bilderberg-ryhmän globalistit - länsimaisen talousvallan ja politiikan eliitti - kokoontuu tietojen mukaan Washingtonin lähellä sijaitsevaan Westfieldin Marriot Washington Dulles -hotelliin touko-kesäkuun vaihteessa. Kehotus onkin jo annettu: 'Vallataan Bilderberg!'

Lähde: RT, Prisonplanet
Toimittaja: Janus Putkonen
1.5.2012, Verkkomedia.org

Infowars-sivuston perustaja ja tunnettu vaihtoehtomedian toimittaja/juontaja Alex Jones kehottaa RT:n haastattelussa (katso alla) kansalaisia valtaamaan vuosittaisen globalistien kokouksen, joka tänä vuonna järjestetään Washingtonin lähellä sijaitsevassa luxushotellissa:

http://www.marriott.com/hotels/travel/IADWF-Westfields-Marriott-Washington-Dulles

Huippueliitin kokouksia, joihin ei ulkopuolisia päästetä ja jonka asialistat ovat tiukasti varjeltuja, järjestetään vuosittain ympäri maailmaa. Viime vuonna kokous järjestettiin Sveitsissä, josta saimme tutkivien journalistien kautta lopulta hyvinkin tarkkaa tietoa. Italialainen poliitikko Mario Borghezio uhmasi viime vuonna Bilderbergin salaisuuden verhoa, ja päätti osallistua omatoimisesti kokoukseen - päätyen kokousaluetta vartioivien turvamiesten pahoinpitelemäksi. Eliitti varjelee tarvittaessa kovaotteisesti salaisuuksiaan:

Bilderberg-ryhmä on toiminut vuodesta 1954 saakka ja sen kokouksiin kutsutaan Yhdysvaltojen ja Euroopan vaikutusvaltaista taloudellista ja poliittista johtajistoa. Salaisuuden verho näiden läntisen valtaliiton kokouksilta on avautunut vasta 2000-luvulla. Valtamedia ei kokouksista uutisoi, vaikka tärkeimmät mediajohtajat kuuluvatkin vieraiden osallistujalistoihin.
Kutsuttujen osallistujen listaa vuodelle 2012 ei vielä ole vuodettu julkisuuteen, mutta suomalaisia vaikuttajia näihin demokratian kaikkia perusteita uhmaaviin harvainvallan vaikutusvaltaisiin kokouksiin kutsutaan vuosittain vain muutamia. "Pysyviä" osallistujia Suomesta ovat Helsingin Sanomien päätoimittajat ja Jorma Ollila. Vaihtuvia osallistujia ovat olleet poliitikoista mm. pääministeri Jyrki Katainen, Paavo Lipponen ja Martti Ahtisaari. Viime vuonna poliitikkojamme ei kutsuttu lainkaan vaan paikalla olivat ainoastaan talousvallan ja valtamedian eliitin edustajat:

- Apunen, Matti, Director, Finnish Business and Policy Forum EVA
- Johansson, Ole, Chairman, Confederation of the Finnish Industries EK
- Ollila, Jorma, Chairman, Royal Dutch Shell
- Pentikäinen, Mikael, Publisher and Senior Editor-in-Chief, Helsingin Sanomat

Kaikki osallistujat 2011:

http://www.infowars.com/bilderberg-2011-full-official-attendee-li

Myyrien kertomaa vuoden 2011 Bilderberg-kokouksesta Sveitsistä.

Alkuperäinen päiväys: 13.6.2011
Alkuperäinen teksti: http://www.danielestulin.com/2011/06/13/bilderberg-report-2011-informe-club-bilderberg-2011/

Taustaa

Kansainvälisessä finanssimaailmassa on kahdenlaisia toimijoita: aloitteenottajia ja reagoijia. Reagoijat ovat tunnetumpia ja heitä on paljon enemmän, mutta aloitteenottajilla on enemmän ja oikeanlaista valtaa. Kansainvälisen finanssimaailman keskiössä on oligarkkijoukko, joka kokoontuu Bilderberg-kokouksiin.

Bilderberg-organisaatio on dynaaminen siten, että sen kokoonpano vaihtuu ajan myötä, ja sitä mukaa kun siihen liittyy uusia osia, vanhoja kuihtuu pois. Jäseniä tulee ja menee, mutta järjestelmä itsessään pysyy: se on itseään jatkava järjestelmä, hämähäkinverkon tavoin toisiinsa liittyneitä rahoitus-, politiikka-, teollisuus- ja talouspäämääriä, keskellään venetsialainen ultramontane fondi.

Bilderberg ei ole perinteisessä mielessä "salaseura". Se ei ole kaikkinäkevä, paha silmä tai juutalaisvapaamuurarien salaliitto. Bilderbergiin ei liity salaliittoa, vaikka monet niin lapsellisesti kuvittelevatkin. Ei ole pimeässä istuvaa vallanpitäjien rinkiä, joka pöydän ympärillä muodostaa piirin ja käsi kädessä sunnittelee maailman tulevaisuuden kristallipalloa tuijottamalla.

Bilderberg ei ole karteesinen mielikuvitusmaailma, jossa yksilöiden erilliset pyrkimykset muovaisivat maailmanhistoriaa, vaan se on dynaaminen sosiaalinen prosessi, jossa ajatukset ja teemat siirtyvät sukupolvelta toiselle. On kliinisesti oleellista, että nykyajan suositut ja villit salaliittoteorioiden muunnokset heijastavat kummallisesti patologista, infantiilista fantasiatyyliä, johon kuuluvat Taru sormusten herrasta, Tähtien sota ja Harry Potter. Keskeinen seikka näissä fantasioissa on tahdonvoiman kaikkivoipa taika, joka toimii fyysisen todellisuuden tila-aika-koordinaatiston ulkopuolella.

Bilderbergissä tapaavat toisiaan henkilöt, joilla on tietty ideologia. Bilderberg on foorumi, joka saattaa yhteen maailman suurimmat ja ahneimmat finanssi-instituutiot, jotka ovat tämän ajan pahin uhka inhimilliselle elämälle.

Bilderberg ei ole UMJ tai maailmanhallitus, kuten liian monet luulevat, vaan Oyj Maailma Abp. Vuoden 1968 Kanadan Bilderbergissä silloinen USA:n talousasioiden alivaltiosihteeri George Ball aprikoi: "Mistä löytyisi sellainen laillinen peruste, jonka nojalla yritysjohdot tekisivät perusteellisesti kansakuntien talouteen vaikuttavia päätöksiä, joista yritykset kuitenkin olisivat kansakuntien hallituksille vain osittain vastuussa?" ¹

Kunkin Bilderberg-kokouksen taustalla on ajatus, jota kokoustajat itse kutsuvat tarkoitusperien aristokratiaksi, joka on muodustunut Euroopan ja Amerikan eliittien välille ja joka on paras tapa hoitaa planeetta Maata. Toisin sanoen kaikkia valtioita vaikutusvaltaisempi, jättiläismäisten kartellien maailmanlaajuinen verkosto, jonka on määrä hallita muun ihmiskunnan elämää ja tarpeita.

Irak

Eräs keskustelunaiheista koski Yhdysvaltain miehityksen tulevaisuutta Irakissa, oletuksena että kahdeksanvuotinen miehitys on päättymässä. Otsikkona oli "Mitkä ovat oikeutemme Irakissa?", ja Bilderberg-osanottajat keskustelivat siitä, olisiko USA:n hallituksella mahdollisuus hyödyntää eräänlaisia "valtaajien oikeuksia". Asia on tällä hetkellä mitä parhaimmalla tolalla, mutta jo näkyvissä olevassa tulevaisuudessa se varmasti saa mediahuomiota. Kaikkia huolestutti Irak-miehityksen päättyminen: jos USA lähtee Irakista, minkälaisin sopimuksin tai järjestelyin "valtaajien oikeuksia" voitaisiin saada? Bilderberg-osanottajat tosin eivät uskoneet, että USA voisi lähteä Irakista.

Amerikkalainen osanottaja muistutti, että 1.10.2011 USA:n Irakin-läsnäolosta alkaisi armeijan sijaan virallisesti vastata ulkoministeriö. Lue: valtamedian juttuihin ei ole luottamista. USA:lla ei ole aikomustakaan lähteä Irakista, riippumatta hallinta- tai omistussuhteiden muutoksista.

Eräs yhdysvaltalaisedustaja kiteytti USA:n Irakin-tilanteen: "Irak on täynnä valtavia mahdollisuuksia". Niitä voidaan mitata vaikkapa muistamalla, että Bagdadiin on tarkoitus rakentaa maailman suurin suurlähetystö, kustannuksiltaan hieman vajaat miljardi dollaria. Se on Vatikaanin kokoinen, ja sen voi havaita avaruudesta.

Eräs eurooppalainen osanottaja kysyi suoraan, että onko yritys kahdeksan sotavuoden kuluttua todellakaan yrittämisensä väärti. Sota on maksanut biljoonia dollareita, sodassa on kuollut viisituhatta amerikkalaista ja yli miljoona irakilaista siviiliä, joten harvat ovat valmiita myöntämään sotaretken olevan huikea tappio. Jos hallintovastuu siirtyy puolustusministeriöltä ulkoministeriölle, mitkä oikeastaan ovat USA:n tavoitteet Irakissa vuonna 2012. Toinen eurooppalainen edustaja totesi ivallisesti, että "sitä voidaan vain arvailla".

USA:n edustajat huomauttivat, että Irakissa on vakaa hallinto, koska maassa on pidetty "demokraattiset vaalit". Häntä muistutettiin siitä, että alkuperäinen miehityksen syy oli joukkotuhoaseiden etsiminen ja takavarikointi. "Irakilaisten vapaus alkoi huolestuttaa vasta myöhemmin", sanoi eräs eurooppalainen. Oli puhuttu myös suuresta investoinnista, jolla Irakin heikko talous saataisiin vauhtiin. Useimmat läsnäolijat olivat tosin yhtä mieltä siitä, että investointi oli täysin itsekäs ja keskittyi suurlähetystöprojektiin, jonka olemassaolo ja ylläpito piti perustella.

Lähi-itä

Aloitetaan yhteenvedosta: Sitä mukaa kun arabimaiden vastavallankumouksellisille kaadetaan paalikaupalla rahaa, vuoden 2011 arabikapina hiipuu. Bilderbergissä tuetaan täysin kapinaliikkeiden julmaa tukahduttamista ja Persianlahden alueen jatkuvaa sotaa, ja siellä kernaasti toivotaan uskollisen liittolaisen, Saudi-Arabian, hoitavan homman kaikkien puolesta. Sota laajenee kaikkiin muihin Lähi-idän maihin paitsi Israeliin. Saudi-Arabia on strateginen kumppani, ei vain siksi, että se on taantumuksellinen kuningasdiktatuuri, jossa vaalit ja kansanedustajat eivät häiritse, vaan tietenkin myös siksi, että sillä on öljyä.

Lähi-idän epävakaus antaa bilderbergiläisille tekosyyn nostaa öljyn hinta 150–180 dollariin barrelilta. Korkea hinta loisi valtavan paineen toisaalta Saksaan ja Euroopan unioniin, toisaalta Kiinaan ja sen taloudellis-poliittisiin aikomuksiin muiden suhteen.

On pidettävä mielessä, että riippumatta noppien silmäluvuista bilderbergiläiset voittavat. Öljyn hinta nousi kesällä 2008 ennätykselliseen 147 dollariin barrelilta, minkä tiesin jo vuoden 2005 Rottach-Egernissä pidetystä Bilderberg-kokouksesta, jossa hinnan peukaloinnista tuolle tasolle päätettiin.
Tuolloin J.P. Morgan -pankkiiriliike neuvoi Kiinan hallitusta ostamaan kaiken fyysisen raakaöljyn, koska hinta olisi muka ollut nousemassa 200 dollariin barrelilta. Harvat tietävät, että noin 75 % öljyn hinnasta on pelkkää spekulointia tai että hintaa manipuloidaan Goldman Sachsin raaka-aineindeksillä. Näin ollen Wall Street määrää öljyn hinnan kysynnästä ja tarjonnasta riippumatta. Voitte huoletta luottaa siihen, että tämä on osa pitkän ajan tavoitetta, jolla saadaan määräysvaltaan öljyn hinnan lisäksi myös maailman finanssimarkkinat.

Jos katsoo tarkkaan, huomaa, että Saudi-Arabialla on omat sormensa Lähi-idän pelissä. Otetaan esimerkiksi Egypti. Saudi-Arabian kuningashuone antoi Egyptin asevoimien päällikölle Tantawille käteisenä 4 miljardia dollaria. Jemenissä saudiarabialaiset lahjovat klaaneja rahalla ostaakseen alueelle vakautta. Bahrainissa saudit tukevat avoimesti maan kansallista ihmisoikeusjärjestöä, jonka johtajan nimitti viime vuonna Bahrainin kuningas Hamad bin Isa al-Khalifa.

USA:n presidentti Obama tapasi 7.6.2011 Bahrainin kruununprinssin Salman al-Khalifan. Bahrain on USA:n strateginen liittolainen Persianlahden alueella, sillä on öljyä, ja siellä sijaitsee USA:n viidennen laivaston tukikohta.

Sitten on vielä muslimiveljeskunta, joka on ymmärrettävä USA:n ja Saudi-Arabian tarkkaan harkitussa vastavallankumouksen yhteydessä. Veljeskunta toimii Syyriasta Egyptiin ja hyvin läheisissä suhteissa Egyptin sotilasneuvostoon, jotta voi esittää hyvää käytöstä.

Kiina

Bilderbergiläiset ovat huolestuneita Kiinan tulosta Afrikan politiikkaan ylikansallisella tasolla ja Kiinan kasvavasta vaikutusvallasta monissa Afrikan eripuraisista kolkista. Kiina sai vuosien ajan hyödyntää mantereen luonnonvaroja ilman kilpailijoita. Nyt Kiinan valtiollinen rakennusurakoitsija CSCEC rakentaa jättiläismäistä Afrikan unionin päämajaa Addis-Abebaan. Jos Bryssel on Euroopan pääkaupunki, Addis-Abeba on Afrikan.

Bilderbergiläiset ovat havainneet, että heidän yhtiönsä eivät ole pystyneet kilpailemaan kiinalaisten valtionyhtiöiden kanssa, koska kiinalaisten "hinta on kohdallaan... nolla". Bilderbergissä myönnettiin myös heti, että Kiinalta puuttuu siirtomaavallan stigma, joka edelleen haittaa Euroopan ja Afrikan välejä, ja antaa Kiinalle "epäreilua" kilpailuetua.

Toinen bilderbergiläisten huolenaihe on kiinalaisten näpsäkkä Pohjois-Afrikan-diplomatia. Kiina kuittasi alueen viimeaikaista tapahtumista pisteet itselleen Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten nenän edestä. Esimerkiksi Libyan ulkoministerin Abdelati Obeidin vierailu Pekingiin soi Kiinalle mainion tilaisuuden haastaa amerikkalaiset kansainvälisellä areenalla ja kiillottaa ystävällismielistä julkisuuskuvaansa muslimimaiden suuntaan. Edelleen, Kiina ei ole jättänyt käyttämättä tilaisuuttaan hieroa tuttavuutta Egyptin ja Tunisian uusien hallitusten kanssa, kun maiden entiset hallitukset joutuivat kansannousujen vuoksi eroamaan.

Kiinan talousmahti

IMF:n viimeisimmän ennusteen mukaan Kiinan talous nousee "reaalitaloudellisesti" maailman suurimmaksi vuonna 2016 -- ja siihen on vain viisi vuotta.
"Reaalitaloudellisella" tarkoitetaan tässä PPP:tä, ostovoimapariteetillisesti (purchasing power parity). Sillä verrataan kansalaisten todellisia ansioita ja menoja heidän kotimaansa markkinoilla. Lähi-idän konfliktit, Irak, Afganistan ja maailmantalouden tuho nostivat huolen sekä USA:n dollarista että valtaisista velkakirjamarkkinoista, joita on vuosikymmenet tukenut niiden etuoikeutettu asema maailman arvopaperimarkkinoilla.

Bilderbergissä oltiin sitä mieltä, että kuka onkaan Yhdysvaltain seuraava presidentti, hän on viimeinen, joka saa ohjattavakseen maailman suurimman talouden.

Ostovoimapariteetillisesti Kiinan talous laajenee tämän vuoden 11,2 biljoonasta dollarista 19 biljoonaan dollariin vuonna 2016. Samaan aikaan USA:n talous kasvaa 15,2 biljoonasta dollarista 18,8 biljoonaan dollariin, mikä pudottaisi USA:n osuuden maailmantuotannosta 17,7 prosenttiin, mikä on alin nykyaikana koettu. Kiinan nouseva talousihme kasvaisi sitä vastoin yli 18 prosentin.

Vertailun vuoksi: USA:n talous oli vuonna 2001 kolme kertaa suurempi kuin Kiinan.

Kuten Bilderbergissä ymmärrettiin, kyse ei ole vain finanssiperspektiivistä, vaan kyseessä on Yhdysvaltain taloushegemonian loppu. Yhdysvallat ohitti Ison-Britannian 1890-luvulla, eikä sen jälkeen ole ollut pelkoa, että jokin muu kansakunta kiris rinnalle. Asiassa on Yhdysvaltain kannalta tosin se lohduttavakin puoli, että muut Aasian maat kääntyvät USA:n puoleen saadakseen tukea hakiessaan vastavoimaa Kiinan taloudelliselle soluttautumiselle.

Kokouksessa myönnettiin, että Kiinan suhteellinen nousu USA:han nähden tuo hallitsevan ajattelutavan muutoksen (paradigm shift) tai käänteentekevän geopoliittisen muutoksen, joka on aikamme suurin muutos.

Irlanti

Irlanti-keskustelun veivät raiteiltaan kylmät tilastotiedot, joita kukaan paikalla ollut ei halunnut nähdä. Kreikan tavoin Irlantikin on taloudellinen painajainen, lähestulkoon muuttumassa Euroopan taloudelliseksi suojelualueeksi. Vaikka viralliset työttömyystilastot näyttävät 15:tä prosenttia, Bilderbergin omat luvut olivat lähellä 21:tä prosenttia. Mitenkään kalpeamatta huonoille uutisille, lainojen korkolyhennykset muodostavat puolet kaikista kerätyistä tuloveroista, ja velka sen kuin kasvaa. Velkaa on jo täydet sata prosenttia BKT:stä.

Irlannin maksamatta oleva pankkivelka, 125 miljardia euroa, kuten myös Irlannin valtion budjettivelka (kiitos EU- ja IMF-yhteistyön) painaa Irlannin taloutta alas, eivätkä irlantilaiset veronmaksajat riitä maksajiksi.

Bilderberg-osanottajat totesivat olevan väistämätöntä, että Kreikan tavoin Irlanti tarvitsee toisen tukilainakierroksen EU:lta ja IMF:ltä. Jotkut olivat vielä tylympiä. Espanjalainen bilderbergiläinen totesi, että edessä on "Euroopan unionin eloonjäämistaistelu". Bilderbergiläisiä näyttäisi huolettavan poliittisen tahdon puute ympäri Euroopan unionia. Kuten eräs talousanalyytikko totesi, "Markkinat ovat jumissa puun ja kuoren välissä. Markkinat kestävät hyviä ja huonoja uutisia muttevät päättämättömyyttä. Ja tässä sitä ollaan. Kenelläkään ei ole hajuakaan, miten tästä selvittäisiin."

Edelliseen töksäytti seuraava edustaja, että "Meillä on oikeasti kolme kriisiä samaan aikaan: velkakriisi, talouspoliittinen kriisi ja poliittinen kriisi." Bilderbergissä tiedetään hyvin, ettei kaikista niistä on mahdoton selvitä yhtäaikaa.

Bilderbergissä myönnettiin, että Irlannin pankit ovat veloissa päänahkaansa myöten, ja että niillä on valtavia vaikeuksia kerätä varoja. Samaan aikaan talletukset pakenevat pankeista, kun ihmiset nostavat rahojaan menetettyään uskonsa järjestelmään. Northern Rock -pankin taannoisen esimerkin (koki pankkipaniikin) ollessa tuoreessa muistissa irlantilaiset eivät ota enää mitään riskejä. Valtamedia on toistaiseksi saanut pidettyä asian piilossa, mutta Bilderbergissä myönnettiin, että "on vain ajan kysymys, milloin homma pamahtaa naamallemme".
Irlantilainen bilderbergiläinen myönsi, että sikäläisiltä pankeilta voi aivan hyvin loppua raha ennen kuin Irlannin hallitukselta.

Bilderbergissä huolettaa irlantilaisten asenne. Eräs osanottaja kysyi, "haluavatko irlantilaiset lainata lisää maksaakseen valtion velkakirjojen haltijoille ja eurooppalaisille pankkiireille, jotka keinottelivat Irlannin taannoisella talousbuumilla?"

Kriisin syvetessä Euroopan hallinto ehdottaa valtaisaa voimankäyttöä osana pitkän ajan pelastussuunnitelmaa. Jos suunnitelma hyväksytään, EU-hallinto asettaa säännöt, ja vahtii itsensä lisäksi kutakin valtiota. Jos jossain ollaan ankarista toimenpiteistä eri mieltä tai rikotaan sääntöjä, valtion äänioikeus peruutetaan. Eräs eurooppalainen edustaja totesi, että "olemme ilmeisesti menossa kohti todella taloudellista hallintoa".

Kreikka

Kreikka on kuollut. Bilderbergistä kantautunut viesti ei jätä tulkinnan varaa. Kreikan ongelmat paljastivat sekä Euroopan rahaliiton EMU:n että maailmantalouden rakenteelliset heikkoudet. Hallitusten edustajat ympäri maailmaa ovat vastanneet velkaongelmaan lisäämällä velkaa. Valitettavasti ratkaisu ei ole kasata vekaa velan päälle. Se on kuin pyramidihuijaus, salainen lasvegasmainen peliluola. Jotta pyramidin välitön romahtaminen vältettäisiin, spekuloinnin jatkumista toivovat lainaavat liikkeelle aina vain lisää rahaa.

Kriisin hoitaminen lisävelalla on vain lyönyt lisää vettä samaan myllyyn, josta koko ongelma on alkanutkin: helppo luotto tarkoittaa velkaantumista. Historiallisesti ottaen finanssikriisit ovat johtaneet valtioiden velkaantumiseen, valtioiden velkaantuminen puolestaan valuuttakriiseihin ja todella vaikeisiin taloudellisiin akoihin.

Valtioiden velkakriisit ovat vasta paljastumassa. Viime vuonna EU yritti epätoivoisesti ratkaista heikkojen euromaiden kriisiä, devalvoi euron ja yritti inflaatiolla saada syöksykierteen katkaistua. Ongelma on kolmijakoinen. 1. Jäsenmaat eivät voi devalvoida valuuttojaan, jolloin niiden viennistä tulisi kilpailukykyisempi. 2. jäsenmaat eivät voi harrastaa ekspansiivista rahapolitiikkaa. 3. Maat eivät voi harrastaa sopivasti ekspansiivista talouspolitiikkaa, koska se EU:n kasvu- ja vakaussopimus asettaa sille esteitä. Näin ollen ainoa mahdollisuus on devalvoida velan kautta, ja EU on kirjaimellisesti ajanut itsensä nurkkaan.

Bilderberg-kokouksen suljettujen ovien takana myönnetään, ettei Kreikka voi ikinä maksaa takaisin markkinoilta ottamiaan lainoja. Ei koskaan. Eivätkä bilderbergiläiset ole ainoita. Entinen Alankomaiden finanssiministeri Willem Vermeend kirjoitti De Telegraaf -lehteen, että Kreikan olisi syytä erota eurosta, jos velkaantuminen näyttää toivottomalta. Tämän Bilderberg-eliitti tietää oikein hyvin. Todellinen työttömyysaste on noin 19 %. Bilderberg-kokouksen IMF-jäsenen mukaan Kreikan ennustettu työttömyysaste kohoaa 25 prosenttiin vuonna 2012. Bilderbergissä voidaan vain toivoa, ettei tämä tieto leviä valtamediaan. Vuoden 2011 Bilderberg-kokouksessa etsittiin keinoja saada Kreikan velat uudelleenjärjestelyyn – ei tietenkään Kreikan eduksi, vaan finanssieliitin, josta uhkaa tulla paitaressuja, jos Kreikka jättää velkansa maksamatta. Toisaalta Kreikan luottohäiriö epävakauttaisi markkinat ja johtaisi lopulta heikkojen euromaiden kuten Espanjan, Italian, Irlannin ja Portugalin luottoluokitusten laskemiseen. EKP:stä on toistuvasti vedottu markkinoiden sekasortoon, eikä Kreikan velkoja ole EKP:ssä haluttu siksi ruveta uudelleenjärjestelemään.

Yksi mahdollisuus olisi velkojen vaihtokauppa. Kreikan velkakirjojen haltijat voisivat vaihtaa ne pitkäaikaisempiin velkakirjoihin, jolloin Kreikka saisi muutaman lisävuoden 340 miljardin euron velkojensa maksamiseen. Tämän vaihtoehdon edellytyksenä tosin on, että yksityiset sijoittajat saadaan vakuuttuneiksi siitä, että heidän kannattaa osallistua Kreikan pelastamiseen. Jolleivät yksityiset sijoittajat vakuutu asiasta, Bilderberg-kokouksen lähteiden mukaan velkavaihdon takaajaksi voisi tulla Ranskan valtio.

Samaan aikaan Euroopan unioni ja IMF valmistelevat Kreikan toista tukilainapakettia, jolla ne tunnustavat, millainen fiasko viime vuoden 110 miljardin euron tukilainapaketti oli. Ateenan budjettikuri jää kauas jälkeen tavoitteistaan.

Vapaaehtoisessa velkojen vaihtokaupassa on toinenkin ongelma. Miten ensimmäisellä kerralla näppinsä polttaneet sijoittajat saadaan muka ottamaan riski uudelleen? Bilderbergiläisillä on, loppujen lopuksi, konstinsa: veronmaksajat saavat niskaansa suuren osan epäonnistuneiden keinottelujen ja valtionvelkojen kuormasta. Toinen tukilainapaketti edellyttää Kreikan talouteen kohdistuvia, ennennäkemättömän rajuja ulkoisia valvontatoimia, jotka kohdistuisivat sekä julkiseen että yksityiseen kulutukseen. Tästä ollaan Bilderbergissä huolissaan, varsinkin kun muistetaan vuoden 2010 laajat mielenosoitukset ympäri Kreikkaa.

Kreikan ero euroalueesta on siis virallisesti harkinnan kohteena, samoin sen toteutustapa. Kuten Islannissa, Kreikassakin kansalliset säästötoimet tulevat kansanäänestykseen. Mielipidemittausten mukaan noin 85 % kreikkalaisista vastustaa ajatusta pankkituista ja säästötoimista. Kreikassa on aina ollut vahva ammattiyhdistysliike, jonka kantoja velkakriisi nyt vain jyrkentää. Bilderbergin kannalta kysymys on siitä, miten päästä Kreikasta eroon siten, että se näyttäisi avulta, jolla kreikkalaisia yritetään nostaa suosta.

Uhkaamalla vetää tukensa Kreikan kaltaisissa maissa toimivilta pankeilta, jos ne uudelleenjärjestelevät velkansa, EKP käytännössä edistää talletuspakoja ja edistää jäsenmaan eroa unionista. Kreikassa yli 85 % kansalaisista vastustaa tehtyjä uudistuksia.

Pakistan

Kiinasta tuli Pakistanin uusi hyvä ystävä, mikä aiheutti muutoksen geopoliittisessa tilanteessa. Uusi liitto syntyi heti Obaman hyväksyttyä aggressiivisten keinojen käytön Pakistania kohtaan, mukaan lukien ennaltaehkäisevän NATO:n ydinaseiskun tekeminen, jotta terroristit ja roistovaltiot eivät ehtisi ensin. Lontoon Sunday Express -lehden mukaan "Yhdysvaltain joukot lähetetään Pakistaniin, jos Pakistanin ydinaseet ovat vaarassa joutua Osama bin Ladenin kuolemaa kostavien terroristien haltuun... Barack Obama määräisi laskuvarjojoukot suojelemaan keskeisiä ohjussiiloja. Sellainen on esimerkiksi ilmavoimien Sargodhan päämaja, jossa on ydinkärjin varustettavia F-16-hävittäjiä ja ainakin 80 ballistista ohjusta". Lisätään kuvaan Kiina. Bilderbergiin tullut kiinalainen edustaja toisti varoituksen, että USA:n suunnittelema hyökkäys Pakistaniin tulkitaan myös vihamieliseksi iskuksi Pekingiä vastaan. Pakistanin tuoma jännitys on kireintä sitten Neuvostoliiton luhistumisen.

Tässä kohden eräs eurooppalainen osanottaja totesi, että vaikka USA onkin maailman mahtavin valtio, se ei silti ole maailmaa mahtavampi. Muut osanottajat olivat samaa mieltä, että USA:n ja Pakistanin valisestä selkkauksesta saattaisi kasvaa oikea sota.

Geopoliittisesti ajatellen USA:n hallitus on huolestunut Kiinan lisääntyvästä vaikutusvallasta alueella. Kiinalaiset ovat rakentaneet sataman Gwadariin, joka on lähellä Hormuzinsalmea. USA:sta olevat bilderbergiläiset esittivät huolensa, että satamasta voisi tulla kiinalaisille Arabianmeren laivastotukikohta. Tämä mitä ilmeisimmin vaikuttaa Intiaan, joka on USA:n lähin liittolainen alueella. Tulossa on oivallinen rajuilma: ydinasevalta USA tukemassa 1,2 miljardin asukkaan ydinase-Intiaa tämän perivihollista, ydinase-Pakistania vastaan, jota taas tukee 1,4 miljardin asukkaan ydinase-Kiina.

Bilderbergissä punnittaviin Kiina-Intia-konfliktin olosuhteisiin kuuluu oleellisena osana Venäjä. Sekä Venäjä että Kiina ovat touhukkaasti rakentamassa rauhaa Libyaan. Bilderbergiläisten näkökulmasta tarkoitus vähentää läntistä vaikutusta alueella sekä varmistaa Libyan öljytoimitukset Kiinalle.

Jää nähtäväksi, millainen yhteisymmärrys Bilderberg-osanottajien keskuudessa saavutetaan, mutta USA:n osuus on helposti hahmotettavissa. Jotta Washington voisi tehokkaasti puuttua Intian ja Kiinan mahtikaksikkoon, sen on saatava itsensä pois selkkauksesta Intian avulla. Kun Intia ja Kiina huomaavat USA:n peluuttaneen itseään ja käyttäneen maita toinen toisensa tuhoamiseen, on liian myöhäistä perääntyä nolaamatta itseään.

Intian ja Kiinan vastakkainasettelun ymmärtämisessä on jälleen kerran huomattava Venäjä ja sen rooli tulevaisuuden UMJ:ssä tai Oyj Maailma Abp:ssä. Bilderbergiläiset eivät voi realistisesti toivoa saavansa täyttä valtaa niin kauan kuin Venäjää ei ole täysin nujerrettu. Molempien Aasian supervaltojen eliminoinnin jälkeen Venäjä jää yksin, ympärillään vain USA:n ohjustukikohtia, eristettynä Euroopasta ja NATO:sta, johon nyt kuuluu entisiä neuvostotasavaltoja, joista useimmat ovat vihamielisiä Venäjää kohtaan. Tähän on lisättävä, että Venäjän nuorisosta on suuri osa kulttuurikadon uhreja, jotka ihailevat USA:n "vapautta", joka on jyrkkä vastakohta Venäjän "autoritääriselle" valtiolle, jonka läntinen valtamedia taas väittää olevan vain suoraa jatkoa entiselle neuvostojärjestelmälle.

Kun Venäjä on pois pelistä, USA keskittää armeijansa Etelä-Amerikkaan. Chavez syrjäytetään ja sen jälkeen hänen liittolaisensa Ecuadorissa ja Boliviassa.

Pakistan on osa monihaaraista Aasian-strategiaa, jota USA ja Bilderberg ovat ruvenneet toteuttamaan. Vuoden 2002 Chantillyn Bilderberg-kokouksen avainaiheita oli Bilderberg-johtoinen, kymmen-vuotinen sota, jolla eliminoitaisiin terrorismi. Suunnitelma edellyttää sekä sotilaallisia että diplomaattisia aloitteita. Suunnitelmasta muodostui lopulta Operaatio ylväs kotka (Operation Noble Eagle).

Bilderbergissä ymmärretään, että kyseessä on vaiheittainen prosessi, joka johtaa maailmanlaajuisen sotanäyttämön kehittymiseen. Aasia on yksi operaatioiden kohdealue, Lähi-itä ja Magreb ovat toinen.

Talous

Jos eläisimme todellisessa maailmassa, kuuluisi tämänhetkistä rahoitusalan tilannetta kuvaava lehtiotsikko parhaiten: "Loppu lähestyy. Olemme keskellä taloudellista romahdusta". Bilderbergissä istuvien johtajien näkökulmasta ongelma on siinä, miten viivyttää valtioiden maksukyvyttömyyttä mahdollisimman pitkään, ja velan ollessa suurimmillaan ennen sakkausta pyytää valtioita maksamaan velkansa, jolloin hallitukset (=veronmaksajat) jäisivät yksin vastuuseen ja ottaisivat maksukyvyttömän velallisen roolissa. Koska murskaava enemmistö kansalaisista vastustaisi pankeille maksamista, temppu on siinä, miten ohittaa kansanvaltainen päätöksenteko.

Bilderbergissä ollaan sitä mieltä, että tempun onnistumiseksi talouspolitiikka on siirrettävä valituilta hallitusten elimiltä taloussuunnittelijoille, jolloin taloudesta tulee näistä täysin riippuvainen. Tällöin syntyvät myös valtavat, riskittömät "markkinat" korkoa kasvaville lainoille. Tätä taustaa vasten on ymmärrettävä entisen talousasiain alivaltiosihteerin George Ballin kysymys vuoden 1968 Bilderberg-kokouksessa, "Mistä löytyisi sellainen laillinen peruste, jonka nojalla yritysjohdot tekisivät perusteellisesti kansakuntien talouteen vaikuttavia päätöksiä, joista yritykset kuitenkin olisivat kansakuntien hallituksille vain osittain vastuussa?" ¹

Näin finanssioligarkia korvaa demokratian. Euroopan keskuspankin, IMF:n, Maailmanpankin, Järjestelypankin, Federal Reserven -- kaikkien näiden on tarkoitus vahtia, että pankkiireille maksetaan.

Nykymaailmassa on se ongelma, että se toimii rahajärjestelmillä eikä kansallisilla luottojärjestelmillä. Jos ollaan fiksuja, ei anneta maailman toimia rahajärjestelmällä, vaan luodaan kansallisvaltioille omat luottojärjestelmät, jotka ovat niiden valuutta. Aivan oleellista on, että Maastrichtin sopimuksessa kiellettiin tuottavan, inflaatiottoman rahan luonti valtiolta itseltään talouspolitiikan keinona. Tällainen mahdollisuus oli kirjattu osaksi USA:n perustuslakia.

Euroopassa valtiot eivät voi luoda itse rahaa, vaan hallitukset on alistettu yksityisten (t. riippumattomien) rahoituslaitosten valtaan, eikä perustuslaki anna mahdollisuutta rahoittaa julkista taloutta. Rahoituslaitoksilla on valta ohjata hallintoa ja sanella hallinnon toimia. Ajatellaanpa EKP:tä, joka yrittää toimia kuin riippumaton keskuspankki, jolla ei ole hallitusta. Sillä ei ole hallitusta. Ei ole kansakuntaakaan, on vain ryhmä kansakuntia, joita johtaa yksityinen pankki.

Oletettu keskuspankin "riippumattomuus" on yksityisten finanssipiirien paras hallintamekanismi, jota ne ovat historiallisesti käyttäneet Euroopassa, toimiessaan itsenäisten hallitusten yleiseen hyvinvointiin tähtäävää talouspolitiikkaa vastaan. Eurooppalainen yksityinen pankkijärjestelmä on feodaalisen yhteiskunnan jäänne, jota voi verrata vanhoihin Venetsian kartelleihin tai Lombardian liittoon, jotka katosivat 1300-luvulla.

Yhteenveto

Nykyinen kriisi on ei ole maksuvalmiuskriisi vaan maksukyvyttömyyskriisi. USA:n valtionvelka on nyt 14,3 biljoonaa dollaria. Tämän lisäksi USA:n hallitus on velkaantunut biljoonan lisää kolmena peräkkäisenä vuonna, mihin ei ole mikään maa koskaan ennen "yltänyt". Asuntomarkkinoiden kaksoiskuoppa on tosiasia, ja hinnat laskevat nopeammin kuin 1930-luvun laman aikaan. Pankkiosakkeet aloittavat pudotuksensa, ja Bank of American tai Citigroupin tapaiset laitokset luopuvat viimeisistäkin rovoista, jotka ovat viimeisen parin vuoden aikana tehneet voittoa. Samassa tilanteessa ovat myös muut Amerikan rahalaitokset Wells Fargosta JP Morgan Chaseen. Järjestelmä luhistuu sisäänpäin: pankit, rahoitusmarkkinat, velkakirjamarkkinat, asuntomarkkinat. Yhdysvallat voidaan liittää konkurssikypsien kansakuntien joukkoon, ja dollarin arvosta on vuoden aikana kadonnut 12 %. Kiina on ruvennut myymään USA:n valtionvelka-kirjojaan, mikä tarkoittaa, että velkakirjakupla on räjähtämässä. Kannattaa varata nyt aitiopaikka, koska kun kupla räjähtää, seuraa vertaansa vailla oleva näytös ilotulituksineen – ainutkertaineen tilaisuus.

Bilderberg-ryhmä ei ole päämäärä vaan Oyj Maailma Abp:n työkalu. Organisaatio on kehittynyt salamyhkäisestä alustaan eliitin tärkeäksi päätöksentekofoorumiksi. Tarkoituksena on muuttaa Maa vankilaplaneetaksi, yhtenäiseksi globaaliksi toriksi, jota Oyj Maailma Abp hallitsee ja Maailmanpankki rahoittaa. Väestö vähä-älyistetään, ja ihmiset karsitaan primääritarpeikseen – työksi, ostamiseksi, seksiksi, nukkumiseksi – ja kaikki kytketään globaaliin tietokoneeseen, joka seuraa ihmisten jokaista liikettä.

Valvonnasta tulee koko ajan helpompaa tietoliikenteen edistys-askeleiden myötä, ja samalla kehittyvä yksilöiden sosiaali-insinöröinti muuttaa täydelliseksi painajaiseksi sen, mikä ennen oli vain ilkeitä pyrkimyksiä. Kukin uusi keino sinänsä näyttää vain yksittäiseltä erehdykseltä tai hairahdukselta, mutta nyt jatkumon osana oleva "hairahtaneiden" keinojen koko valikoima muodostaa siirtymisen täydelliseen orjuutukseen. Matkustaessamme ensimmäisessä luokassa Helvettiin tulemme risteykseen. Päätökset, jotka nyt teemme, näyttävät tien: valittavina ovat globaali, elektroninen poliisivaltio tai vapaa ihmisyys. Ja muistakaa, etteivät jumalat tule pelastamaan meitä pimeydestä. Meidän on itse pelastauduttava. Ennakkotieto on oleellinen osa aseistusta. Jollei osata kysyä oikeita kysymyksiä, ei koskaan saada oikeita vastauksiakaan.

¹ Tällainen "laillinen peruste" voisi hyvinkin olla EVM, Euroopan vakausmekanismi, salainen luxemburgilainen yhtiö, jota ollaan ajamassa keittiön oven kautta läpi. Sillä olisi rajaton piikki auki maiden budjeteissa (lisää pakkolainattavaa velkarahaa yksityisiltä pankeilta), ei vastuuta valittuihin vallanpitäjiin päin ja lähes täydellinen verovapaus. Yhtiö saisi käytännössä tehdä tuotoillaan aivan mitä haluaa, salassa. Kukaan ei oikeasti panisi nimeään moiseen EVM-paperiin, ellei olisi "pakko".

Parhaan ymmärryksensä mukaan suomentanut Olli Kingelin.
Korostukset, alaviitteet ja kommentit suomentajan.

Olli Kingelin @ 17.6.2011

Lähde: VERKKOMEDIA.ORG
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=3&id=3503

Bilderberg-ryhmä

WIKIPEDIA

Bilderberg-ryhmä on epävirallinen vuotuinen konferenssi noin 130 vieraalle, joista useammat ovat talouselämän, median tai politiikan vaikuttajia. Se on saanut nimensä alankomaalaisen hotellin mukaan, jossa ryhmä kokoontui ensimmäisen kerran vuonna 1954. Bilderberg-kokousten idean isänä pidetään Joseph Retingeriä. Ryhmän muita perustajajäseniä olivat Denis Healey, David Rockefeller ja Alankomaiden prinssi Bernhard. Prinssi Bernhard oli Bilderbergin puheenjohtajana lähes 20 vuotta. Nykyinen ykkösmies on merkittävän belgialaisen pankin hallituksen puheenjohtaja Etienne Davignon.
Ryhmällä on toimisto Leidenissa Alankomaissa. Ryhmän 42. kokous pidettiin vuonna 1994 Helsingissä, Suomessa.^[1]^[2] Ryhmä on tarkoitettu vain pohjoisamerikkalaisille ja eurooppalaisille. Tapaamisissa käytyjen keskustelujen sisällöstä ei kerrota ulkopuolisille. Suomen valtiovarainministeriön mukaan Bilderberg-kokoukset ovat ensisijaisesti mahdollisuus amerikkalais-eurooppalaiseen vuoropuheluun.^[3]
Ryhmän johtajisto laatii keskusteluohjelman ja lähettää kutsut. Tarkoituksena on, että 20 prosenttia konferenssin osanottajista olisi joka vuosi uusia.

Salaliittoteoriat

Ryhmän kokouksista saatava vähäinen tieto^[4] ja sen yhteydet valtaeliitteihin on antanut aineksia salaliittoteoreetikoille, jotka uskovat ryhmän olevan osa Uuden maailmanjärjestyksen luomissuunnitelmia.
Radiojuontaja Alex Jones mainostaa teoriaa, että ryhmä aikoo lakkauttaa Yhdysvaltojen ja muiden maiden itsemääräämisoikeuden Euroopan Unionin kaltaiseksi ylikansalliseksi rakenteeksi.^[5] Venäjällä syntynyt kirjoittaja Daniel Estulin väittää Bilderbergin pitkän aikavälin päämääränä olevan "Yhden maailman imperiumin rakentaminen". Hän toteaa, että ryhmä "ei ole päämäärä vaan väline tulevaisuuden Maailmanhallitukselle".^[6] Toinen ryhmän vastustaja Tony Gosling on rekisteröinyt verkkotunnuksen bilderberg.org, joka isännöi suuria määriä Bilderbergiä kritisoivaa materiaalia.
BBC News Online Magazineen kirjoittava toimittaja Jonathan Duffy toteaa, että "Tällaisen kylmäkiskoisuuden luomassa tyhjiössä poikkeuksellinen salaliittoteoria on kasvanut ryhmän ympärille, mikä väittää maailman kohtalosta päätettävän pääasiassa Bilderbergissä."^[7]
Bilderbergin perustaja ja entinen brittiläinen kansleri Denis Healey tuomitsee tällaiset teoriat "roskaksi". BBC:n uutiset mainitsi hänen sanoneen, että "Tässä ei ole ehdottomasti mitään. Bilderbergissä me emme ole koskaan yrittäneet saavuttaa konsensusta suurissa asioissa. Se on yksinkertaisesti paikka keskusteluille.".^[7]
Bilderberg-ryhmän ovat kielteisessä sävyssä maininneet kirjoissaan myös esimerkiksi kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki ja kehityskriitikko Olli Tammilehto. He eivät kannata salaliittoteorioita, mutta pitävät kokouksia demokratian kannalta kyseenalaisina.

Bilderberg-ryhmä on kokoontunut vuosina 1954–2008 yhteensä 82 kertaa. Vuoden 1994 kokoontuminen järjestettiin Helsingissä Kalastajatorpalla.

Vuosi	sijainti	kaupunki	valtio
1954	Hotel de Bilderberg	Oosterbeek	Alankomaat
1955	Hotellerie Du Bas-Breau	Barbizon	Ranska
1955	Grand Hotel Sonnenbichl	Garmisch-Partenkirchen	Länsi-Saksa
1956	Hotel Store Kro	Fredensborg	Tanska
1957	King and Prince Hotel	St. Simons Island, Georgia	Yhdysvallat
1957	Grand Hotel Palazzo della Fonte	Fiuggi	Italia
1958	Palace Hotel	Buxton	Britannia
1959	Çinar Hotel	Istanbul	Turkki
1960	Palace Hotel	Bürgenstock	Sveitsi
1961	Manoir St. Castin	Lac-Beauport, Québec	Kanada
1962	Grand Hotel	Saltsjöbaden	Ruotsi
1963	Hotel Martinez	Cannes	Ranska^[8]
1964		Williamsburg, Virginia	Yhdysvallat
1965	Villa d'Este	Cernobbio	Italia
1966	Nassauer Hof Hotel	Wiesbaden	Länsi-Saksa
1967		Cambridge	Britannia
1968		Mont Tremblant, Québec	Kanada
1969	Hotel Marienlyst	Helsingør	Tanska
1970	Grand Hotel Quellenhof	Bad Ragaz	Sveitsi
1971	Woodstock Inn	Woodstock, Vermont	Yhdysvallat
1972	La Reserve di Knokke-Heist	Knokke	Belgia
1973	Grand Hotel	Saltsjöbaden	Ruotsi
1974	Hotel Mont d'Arbois	Megeve	Ranska
1975	Golden Dolphin Hotel	Izmir	Turkki
1976	ei järjestetty
1977	Paramount Imperial Hotel	Torquay	Britannia
1978	Chauncey Conference Center	Princeton, New Jersey	Yhdysvallat
1979	Grand Hotel Sauerhof	Baden bei Wien	Itävalta
1980	Dorint Sofitel Quellenhof	Aachen	Länsi-Saksa
1981	Palace Hotel	Bürgenstock	Sveitsi
1982	Rica Park Hotel	Sandefjord	Norja
1983	Château Montebello	Montebello, Quebec	Kanada^[9]
1984	Grand Hotel	Saltsjöbaden	Ruotsi
1985	Doral Arrowwood Hotel	Rye Brook, New York	Yhdysvallat
1986	Gleneagles Hotel	Gleneagles	Britannia
1987	Villa d'Este	Cernobbio	Italia
1988	Interalpen-Hotel	Telfs-Buchen	Itävalta
1989	Gran Hotel de La Toja	Isla de La Toja	Espanja
1990	Harrison Conference Center	Glen Cove, New York	Yhdysvallat
1991	Steigenberger Badischer Hof Hotel Schlosshotel Bühlerhöhe	Bühl Baden-Baden	Saksa
1992	Royal Club Evian Hotel Ermitage Hotel	Évian-les-Bains	Ranska
1993	Nafsika Astir Palace Hotel	Vouliagmeni	Kreikka
1994	Kalastajatorppa Hotel	Helsinki	Suomi
1995	Palace Hotel	Bürgenstock	Sveitsi
1996	CIBC Leadership Centre The Kingbridge Centre	King City, Ontario	Kanada
1997	Pine Isle resort	Lake Lanier, Georgia	Yhdysvallat
1998	Turnberry Hotel	Turnberry	Britannia
1999	Caesar Park Hotel	Sintra	Portugali
2000	Chateau Du Lac Hotel	Rixensart	Belgia
2001	Hotel Stenungsbaden	Stenungsund	Ruotsi
2002	Westfields Marriott	Chantilly, Virginia	Yhdysvallat
2003	Trianon Palace Hotel	Versailles	Ranska
2004	Grand Hotel des Iles Borromees	Stresa	Italia
2005	Dorint Sofitel Seehotel Überfahrt	Rottach-Egern	Saksa^[10]
2006	Brookstreet Hotel	Ottawa, Ontario	Kanada^[11]
2007	Ritz-Carlton Hotel,^[12]	Istanbul	Turkki
2008	Westfields Marriott	Chantilly, Virginia	Yhdysvallat^[13]^[14]
2009	Astir Palace Resort	Ateena	Kreikka^[15] ^[16]
2010	Dolce Sitges Resort	Sitges	Espanja ^[17]
2011	Suvretta House Hotel	St. Moritz	Sveitsi^[18]