Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Kreikka                                     taloustuhon partaalla - EU:n leikkausvaatimus on kuolemanspiraali

Kreikkaa ajetaan todelliseen ahdinkoon. Uhrauksiin euroalueen suurpankkien säilymisen puolesta ollaan valmiita niittämään kokonaisia valtioita. Suhteutettuna Kreikan valtiontalouden leikkausvaatimus koettelee mielikuvitusta, mutta EU on armoton: Euroopan suurpankit on pelastettava!
Toimittaja: Riikka Söyring
30.7.2012, Verkkomedia.org

Kreikka taloustuhon partaalla - EU:n leikkausvaatimus on kuolemanspiraali
Kreikan hallitus avustajineen on tavannut Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroson sekä kansainvälisen rahoitusalan tarkastusryhmän keskustellakseen uudesta kierroksesta leikkauksia, arvoltaan 11.5 miljardia euroa vuosien 2013 - 2014 aikana.
"Leikkaukset ovat noin 5 prosenttia Kreikan bruttokansantuotteesta (GDP), ja ne tulevat tuhoamaan Kreikan talouden, jota on jo heikennetty jatkuvalla suoneniskennällä leikkaamalla toistuvasti sosiaaliturvaa viimeisten kolmen vuoden aikana", kirjoittavat John Vassilopoulos ja Alex Lantier Global Research´in artikkelissa ´Greek government, European officials plan billions in new social cuts´.
Lantier´in ja Vassilopoulosin mukaan Kreikan jo ennestään heikoissa kantimissa olevasta sairaalajärjestelmästä aiotaan leikata 300 miljoonaa euroa.
Kreikan kokoon nähden leikkaukset ovat massiivisia: suhteutettuna leikkaukset vastaisivat 802 miljardin dollarin leikkauksia Yhdysvaltain budjettiin, 82 miljardin punnan leikkauksia Isossa-Britanniassa tai 136 miljardin euron leikkauksia Saksassa.
Leikkausten vaikutuksia kasvattaa Kreikan palkkatyöläisten tilanne, joiden palkkoja ja etuuksia on leikattu 30-50 prosenttia. Noin 30 prosenttia kreikkalaisista käyttää avustusjärjestöjen ilmaisklinikoita terveydenhuoltoonsa. Julkiseen - saati yksityiseen - terveydenhuoltoon ei ole varaa.
Kreikalla on vaikeuksia maksaa velkojaan, koska EU:n, kansainvälisen valuuttajärjestö IMF:n ja Euroopan keskuspankki EKP:n vaatimukset talouskurista "ovat purreet", tosin omaan nilkkaan, sillä talouskurin seurauksena Kreikan talous on kutistumassa nopeammin kuin poliitikko ehtii sanoa ´vastuunkanto´.
Kreikan talouden odotetaan supistuvan tänä vuonna 7 prosenttia. Kreikka on kuolemanspiraalissa.
Joten miksi siis Euroopan komission varapuheenjohtaja Joaquin Almunia sanoi Wall Street Journalissa 25.heinäkuuta, juuri ennen Barroson Kreikan visiittiä, että Kreikka voi tarvita sovittua enemmän raha-apua, ja EU:n pitää olla valmis lisätukeen? "Kreikan ongelmat ovat valtavat, ja maata on tuettava sen ponnisteluissa", Kreikalle on annettava lisää rahaa, Almunia vetoaa.
Vastaus saattaa löytyä saksalaispankeista: luottoluokittaja Moody´s laski 17 saksalaispankin luottoluokituksia niiden heikon tilanteen takia. Aiemmat Kreikalle annetut tukipaketit ovat päätyneet Kreikan kautta kierrettyään saksalaispankeille.
Pankkituki naamioitiin "kriisimaiden auttamiseksi" jotta vältyttäisiin ikäviltä sisäpoliittisilta selkkauksilta - ja toki Saksan kannattaakin maksattaa omien pankkiensa tukeminen muilla euromailla eikä kaivaa omaa kukkaroaan. Omalla rahapussilla käyminen vaarantaisi ikävästi Saksan oman luottoluokituksen.

Poliittinen tilanne Kreikassa
Lantier´in ja Vassilopoulosin mukaan koalitiohallituspuolueet "Uusi demokratia" (ND), PASOK ja "Demokraattinen vasemmisto" (DIMAR) ovat kaikki jees-miehiä, jotka suostuvat mihin tahansa, mitä EU, IMF tai EKP käskee kun taas pseudovasemmistolainen SYRIZA edustaa näennäisoppositiota. SYRIZA on luvannut toimia "vastuullisesti" oppositiossa eli tukea EU:ta ja olemalla kehoittamatta lakkoihin.
Tuloksena tällaisesta kokoonpanosta lienee aiheellista odottaa äärioikeiston vahvaa nousua Kreikassa.
Armeijan kenraali Constantinos Zizias, "henkilökuntapäällikkö", on eronnut virastaan. Selityksenä Zizias esitti: "Minulle soitettiin kello kaksi aamuyöllä ja pyydettiin noutamaan lista, joka sisälsi ylennettävien ja erotettavien upseerien nimet. En voi hyväksyä sellaista sekaantumista velvollisuuksiini."
Lantier ja Vassilopoulos arvelevat, että Ziziaksen tapaus on mahdollisesti jatkumoa armeijan sisäisille kiistoille, jotka alkoivat viime syksynä, kun silloisen PASOK-hallituksen pääministeri Giorgios Papandreou erotti koko armeijan ylimmän johdon huhuvyöryn kertoessa, että suunnitteilla oli vallankaappaus seurauksena uudesta ilmoituksesta lisättyä talouskuria ja leikkauksia.
Leikkausilmoitukset nostattivat vastarintaa niin sanotussa ND:n puolustusryhmässä, johon kuuluu entistä armeijan kantahenkilökuntaa. Armeija on hyvin tyytymätöntä nykyiseen taloustilanteeseen sekä siihen, että armeijan henkilökunnan ylennykset,  alennukset sekä erottamiset ovat riippuvaisia puolueiden voimasuhteista.

Euron puolesta taloustuhoon
Euro on säästettävä - hinnalla millä hyvänsä, kuuluu virallinen poliittinen dogmi. Oikeassa elämässä hinta on työtä tekevien oikeuksien kuten lakko-oikeuden peruuttaminen sekä palkkojen alentaminen ja irtisanomisten helpottaminen, ei ainoastaan Kreikassa vaan myös Espanjassa, Italiassa, Portugalissa ja Irlannissa - samoin kuin muissa EU-maissa.
Kreikka on luvattu pitää euroalueessa, jos se tekee vaaditut leikkaukset - ja ajaa sitä kautta taloutensa tuhoutumaan.
Toisena vaihtoehtona euroalueen pelastamiseen on tarjottu EKP:n suorittamaa, inflatoivaa "rahan painamista" eli rahakannan laajentamista; velan monetarisointia. Tämä "ratkaisu" syö rahan ostovoiman sekä yksityisten säästöjen arvon, mutta hyödyttää valtioita hävittämällä valtionvelkaa inflaation kautta.
Molemmat "ratkaisumallit" ovat typeryyttä.
EKP on myös syytänyt pankeille LTRO:n kautta halpaa rahaa yli biljoona euroa "talouden elvyttämiseksi" mutta yhtään talouskasvua ei ole näkynyt, päinvastoin.

Lännen sisäinen kolonialismi valtaa markkinoita
Työperäistä maahanmuuttoa on tarjottu ratkaisuna milloin mihinkin ongelmaan, muun muassa talouskasvun kiihdyttämiseen palvelun tarvitsijoiden määrän kasvaessa.
National Academy of Sciences julkaisi vuonna 1997 tutkimuksen maahanmuuton vaikutuksista Yhdysvaltain talouteen. Tutkimus päätyi siihen, että tulijoille hallituksen toimesta tarjottujen palvelujen muodostama taloudellinen taakka oli suurempi kuin mikään maahanmuuton perusteluina käytetty, maahanmuuttoon edes etäisesti liitettävä taloudellinen hyöty.
Ainoa maahanmuuton hyöty, mikä voitiin todentaa, on amerikkalaisen ekonomisti George Borjaksen mukaan alemmat työvoimakustannukset. Toisin sanoen maahanmuuton merkittävin taloudellinen vaikutus on tuotteiden ja palvelun tuottamisen kulujen vähentyminen, mikä johtuu madaltuneesta palkkatasosta.
Maahanmuutto aiheuttaa, päättelee Borjas, varallisuuden uudelleenjakautumisen - pois työntekijöiltä työnantajien suuntaan sekä niille tahoille, jotka käyttävät maahanmuuttajatyövoimaa.
Tätä voisi kutsua ´sisäiseksi kolonialismiksi´, jossa siirtolaisten avulla asutetaan maa työvoimalla ja pyritään siirtämään maan varallisuus toisaalle mahdollisimman nopeasti.
Maahanmuuttajia voisi verrata kuvaannollisesti lakkorikkureihin, joita muilutetaan paikalle tekemään lakkoilevien työläisten työ. Ainoa tapa, millä maahanmuuttajat ja työläiset hyötyvät molemmat, on voimien yhdistäminen.
Molemmilla on yhteinen vastustaja: se, joka ei halua maksaa palkkaa, joka elättää.
Pahempaa ´sisäistä kolonialismia´ harjoittavat pankit ja muut korporaatiot. Varallisuus ei tihku alaspäin, sanoo teoria varallisuuden leviämistavoista mitä tahansa: varallisuus menee veroparatiiseihin.

Taustalla veroparatiisit ja pankkihuijarit
James Henry, McKinsey-konsulttiyrityksen entinen, veroparatiiseihin erikoistunut pääekonomisti on arvioinut maailman super-rikkaiden parhaillaan piilottavan veroparatiiseihin rahaa määrän, joka on 21 - 32 biljoonan dollarin välillä.
Henry perustaa laskelmansa Kansainvälisen järjestelypankki BIS:in (Bank of International Settlements), YK:n, kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n sekä useiden kansallisten keskuspankkien dataan.

"Henryn raportista selviää myös, että maailman varallisuuden keskittyminen yhä harvempiin käsiin on kiihtynyt."

Vuonna 2005 arvioitiin veroparatiiseissa olevan noin 11,5 biljoonaa dollaria. Nyt luku on kolminkertaistunut. Tällä hetkellä 10 prosenttia maailman huippurikkaista kontrolloi 84 prosenttia maailman varallisuudesta, kun samaan aikaan alimmalla 50 prosentilla on pääsy 1 prosenttiin maailman varallisuudesta.
Ylin huippu, 92 000 henkilöä, on piilottanut varojaan yli 9 biljoonan dollarin edestä - keskimäärin 100 miljoonaa per nenä.
Henryn raportti osoittaa, että globaali finanssikriisi ei suinkaan ole ollut kannattamaton maailman rikkaille, päinvastoin. Seurauksena myös kehittyneissä talouksissa kuten Euroopassa väestön enemmistö kärsii hallituksien leikkausohjelmista ja kehitysmaiden miljoonat ihmiset on tuomittu köyhyyteen.
Miksi siis puuhastellaan Kreikan "auttamisen" ja Espanjan pankkien uudelleenpääomittamisen kanssa, kun suunnattomat summat verottajalta piilotettua rahaa, joilla voisi paikata budjettia, lepää veroparatiisien pöytälaatikkopankeissa? Veroparatiiseissa piileksivä raha ei kierrä.
Tahoja, jotka auttavat super-rikkaita rahojen piilottamisessa ovat kirjanpitoyritykset, tilitoimistot, veroneuvojat ja pankit. Brittipankkien neljällä suurimmalla: HSBC, Barclays, Lloyds ja Royal Bank of Scotland, on yli 1200 "sivukonttoria" veroparatiiseissa.
Deutsche Bank sekä yhdeksän muuta maailman suurinta rahoitusalan yritystä ovat siirtäneet yli 6,25 biljoonaa dollaria veroparatiiseihin vuonna 2010, laskeskelee James Henry.
Kaikki mainitut brittipankit ovat myös sekaantuneet Libor-korkohuijaukseen, ja osaa tutkitaan osallisuudesta euribor-korkohuijaukseen yhdessä Deutsche Bankin kanssa. HSBC on ollut Yhdysvaltain senaatin kuultavana huumerahojen pesusta sekä terroristien tukemisesta.
Mainitut pankit ovat Suomen valtion päämarkkinatakaajia.
- Eikö valtioilla ole olemassa eettistä säännöstöä, joka kieltäisi roistopankkien kanssa asioimisen?
- Miksi veronmaksajat pakotetaan toistuvasti "uudelleenpääomittamaan" näitä pankkeja?
Globasaation ja "kaupan vapauttamisen" myötä valtioilla ei enää ole varaa hoitaa valtion tehtäviä: huolehtia sosiaalisesta ja kulttuurisesta hyvinvoinnista, puolustuksesta ja perusinfrastruktuurista. Siihen tarvittavat varat menevät pankeille "pankkitukena" - tai valtionvelkojen korkoina.
Suomen valtion talousarvion mukaan velkojen korkoihin menee arviolta 2 093 miljoonaa euroa vuonna 2012.

Tuloerojen kasvu on yhteiskunnallinen sairaus
James Henry päättelee, että kaikki tähänastiset arviot ja kotitalouden tuloihin perustuvat laskentamallit varallisuuden jakautumisesta antavat "dramaattisesti aliarvioidun" tuloksen rikkaita ja köyhiä erottavan kuilun koosta, myös kehittyneissä talouksissa.
Brittiekonomisti Stewart Lansley kirjoittaa kirjassaan ´The Cost of Inequality´("Eriarvoisuuden hinta"): "Ei ole epäilystäkään siitä, etteivätkö tilastot, jotka arvioivat huipun tulojen ja varallisuuden määrää aliarvioisi ongelmaa." Sosiaalinen eriarvoisuus on globalisoitunut, ja sen mittakaava on ennennäketöntä kokoluokkaa.
Epätasaisella tulonjaolla on merkitystä köyhyyden lisääntymisessä sekä kotitalouksien, yrityksien ja valtioiden velkaantumisessa; ostovoiman heikentymisellä on vaikutusta talouskasvuun. Työttömyydellä, inflaatiolla, verojen korotuksilla on kaikilla merkitystä. Yksi seikka yhdistää niitä kaikkia: ne ovat seurauksia, eivät syitä.
Syy on tapa, jolla raha syntyy velasta liikepankeissa, sekä rahan hinta, korko.
Ainoa järkevä toimintamalli on kansallistaa pankit, jotka ovat "liian isoja säänneltäviksi" ja ottaa rahan liikkeelle laskun/luomisen oikeus yksityisiltä liikepankeilta takaisin valtioille.
Tällä hetkellä valtiot saavat rahat pankkitukiin ja -takauksiin lainaamalla sen pankeilta korollisena. Seurauksena pankkituesta valtioiden velka kasvaa, ja samalla veronmaksajien taakka.
Pankit saavat ilmaista rahaa plus korkotuoton. Miksi hitossa emme antaisi pankkien kaatua? Se kun tulee ajan mittaan halvemmaksi yhteiskunnalle.

Lähteet:
Global Research - Alex Lantier, John Vassilopoulos: Greek government, European officials plan billions in new social cuts
The Fraser Institute, A. Aleksander Moens, Martin Collacott: Immigration Policy and The Terrorist Threat in Canada and The United States
EuObserver, George Irvin: Time to nationalise the big banks 
Global Research, Devon DB: America´s internal colonialism
The Guardian: Wealth doesn´t trickle down - it just floods offshore
The New York Times: Banks that are too big to regulate should be nationalized
Tiedonantaja: Kapitalismi romahti - Mitä nousee raunioista?

 



Lähettänyt

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

"Edessä on suurin varallisuuden uusjako, jonka meidän sukupolvemme on nähnyt" 

Pörssisäästäjien lipunkantaja  neuvoo varautumaan sukupolvemme suurimpaan varallisuuden uusjakoon. Silloin likvidi sotakassa on kaikki kaikessa.


Talouselämä, 25.07.2012
Antti Mikkonen 
Osakesäästäjien Keskusliiton toiminnanjohtaja Tomi Salo ihmettelee, miten kauan euroalue onkaan pysynyt koossa. Nyt näyttää pahalta. Markkinakorot kertovat, että sijoittajien usko Espanjan valtioon alkaa vetää viimeisiään.
”Jossain vaiheessa tämä euroalueen korttitalo kaatuu. En itse usko suureen pamaukseen, vaan asteittaiseen sulamiseen. Voi olla, että silloin pari kolme vuotta mennään alenevan kysynnän, laskevien palkkojen ja laskevien hintojen kierteessä. Suomen tie voi olla rankka, jos suuria takausvastuita kaatuu tavalla tai toisella meidän maksettavaksi”, diplomi-insinööri Salo toteaa.
Keskiluokka on hänen mukaansa aina maksanut kriisien viulut. Niin se maksaa tälläkin kertaa muun muassa kohoavina veroina.
”Hursti jakaa varmasti entiseen tapaan keittoa omilleen, ja sitten on se yksi prosentti kaikkein varakkaimpia, joka ei huomaa mitään: se vaihtaa autonsa uuteen, kulkee lomille etelään ja ostaa kultaa ja timantteja niin kuin ennenkin.”
Toimi Salo kehottaa säästäjiä ja sijoittajia varautumaan tulevaan kriisiin poliittisesti epäkorrektilla tavalla:
”Totaalinen täysjarrutus kaikkeen kulutukseen! Ei ulkomaille. Ei auton vaihtoa. Kerätkää käteistä niin riivatusti kuin pystytte, koska edessä on suurin varallisuuden uusjako, jonka meidän sukupolvemme on nähnyt.”
Varallisuuden uusjako voi tarkoittaa halventuneita pörssiosakkeita ja halventuneita asuntoja. Kun halvalla saa, kannattaa hamstrata, sillä aina ennenkin pörssi ja asuntomarkkinat ovat toipuneet. Jotta voi ostaa, pitää kuitenkin olla käteistä.
Salon omasta sijoitusvarallisuudesta on nyt käteisenä 22 prosenttia. Vuosi sitten näihin aikoihin käteistä oli vielä 30 prosenttia. Siitä potista on euro poikineen huvennut osakeostoihin.
”Elokuussa 2011 osakkeilla teki aika hyviä kauppoja, ja lokakuun neljäntenä päivänä viime vuonna kurssit olivat ihan pohjalla. Olen ostanut esimerkiksi Fortumia viipaleina vähän päästä. Ostin myös Konecranesia, Neste Oilia, Stockmannia ja UPM:ää, kun niitä sai halvalla.”
Aiheesta lisää
Vaikka Tomi Salo kehottaa riipimään ja raapimaan kokoon käteistä, ei hän silti realisoisi olemassa olevia osakesäästöjä odottamaan jättipudotusta.
”On hyvä olla toisella jalalla mukana romahduksessa, mutta ei kokonaan. Jos menee liikaa mukaan romahdusskenaarioon, voi hyvin olla, ettei sitä tulekaan. Kun sijoittajat ovat oikein virittäytyneet tulevaan pahaan, se paha voi jäädä pienemmäksi kuin alun perin kuviteltiin.”
Lähettänyt

tiistai 24. heinäkuuta 2012


آینده سیستم پولی جهان: دلار همچنان بر مسند قدرت
کامران دادخواه | 2012-07-24 
 
* کامران دادخواه استاد اقتصاد دانشگاه در بوستون آمریکا و رئیس پیشین دفتر برنامه سنجی سازمان برنامه بودجه ایران است
تا چندی پیش، یعنی پیش از حاد شدن بحران اقتصادی در حوزه پول یورو - واحد اروپایی - برخی پیش بینی می کردند، یا حتی امیدوار بودند، که دلار جایگاه خود را به عنوان پول بین المللی از دست بدهد اما شواهدی از بروز چنین وضعیتی دیده نمی شود.
دلیل این است که آمریکا از مزیتی استثنایی برخوردار است زیرا می تواند پول چاپ کند و با آن پول، هر کالایی را بخرد. در تمام کشور های جهان انبوهی از دلار های آمریکایی در صندوق ها ذخیره است یا در بازار دست به دست می شودد و افزون بر این تنها، در ده پانزده سال گذشته، چین کالاهای بسیاری به آمریکا فروخته و در برابر ان اوراق قرضه دلار دریافت داشته است. جمع ارزش این اوراق اکنون به بیش از یک هزار و یکصد میلیارد دلار می رسد.بدیهی است که آمریکا ستیزان و آنان که دکان آمریکا ستیزی دارند این مزیت را بر نتابند.
البته پیش بینی اقتصادی آن هم پیش بینی دراز مدت کاری است دشوار و گاه ناممکن، اما می توان با اطمینان زیاد پیش بینی کرد که دست‌کم تا نیمه های دهه آینده، دلار همچنان در مسند قدرت خواهد ماند و آمریکا همچنان از این مزیت استثنایی برخوردار خواهد بود.
این پیش بینی بر دو مشاهده استوار است: نخست اینکه نظام پولی و مالی بین المللی نیازمند یک پول جهانی مورد قبول مردم، شرکتها، و دولت هاست؛ و دوم آنکه برای ایفای چنین نقشی، آلترناتیو یا بدیلی برای دلار وجود ندارد و امکان ظهور چنین جایگزینی در آینده نزدیک یعنی تا ده دوازده سال آینده وجود ندارد.
در اینکه بازرگانی جهانی نیازمند یک پول بین المللی است جای تردید ندارد. اگر پول در اقتصادی نباشد، باید کالا و خدمت با کالا و خدمت مبادله شود و اگرچه شاید بتوان در یک دهکده کوچک، بتوان چنین کرد ولی بازرگانی جهانی به مراتب وسیع تر از ان است که بتوان آن را به چنین ترتیبات متعلق به اعصار گذشته واگذار کرد. یک نمونه از مشکلات استفاده از معامله پایاپای را می توان در شرایط اقتصادی کنونی ایران مشاهده کرد که به دلیل تحریم های بانکی و مالی بین المللی، ایران مجبور است در مقابل صادرات نفت، از کشور واردکننده کالا بخرد و مبادله نفت با هر جنس بنجلی که واردکننده عرضه می کند، رضایت دهد.
پول در مبادلات، معیار قیمت گذاری و وسیله پرداخت است. دیگر خاصیت مهم پول این است که ارزش خود را نگه دارد و به قول اقتصاد دانان، یکی از خصوصیات پول، ذخیره کردن ارزش است. به همین دلیل در زمانهای دور تنها فلزات گرانبها مانند زر و سیم می توانستند نقش پول را بازی کنند. اما امروز افراد در مقابل کاری که انجام می دهند، یا میوه یا پارچه ای که می فروشند چند تکه کاغذ را دریافت می کنند که مثلا عکس ملکه انگلیس یا یک رییس جمهوری درگذشته امریکا روی آن نقش شده است تنها به این دلیل که افراد دیگر - سلمانی، راننده تاکسی، سبزی فروش و ... - همین تکه کاغذ را قبول می کنند. ارزش این تکه کاغذ به عنوان یک شیئی دارای ارزش ناشی از قانون و تضمین دولت صادرکننده آن است. به عبارت، دیگر پول ارزش کاغذی، ناشی از یک قرار داد اجتماعی است که ضمانت قانونی دارد.
نظام برتن وودز
در مبادلات جهانی یک دولت واحد وجود ندارد تا پول کاغدی مشخصی را صادر و ارزش آن را تضمین کند بلکه هر کشوری نیز پول ملی خود را دارد. بنا بر این، ترتیباتی لازم است تا مردمان کشور های مختلف بتوانند با اطمینان با یکدیگر مبادله کنند و این معنی نیاز به یک سیستم پولی و مالی بین المللی است که باید دارای چهار ویژگی باشد. یک پول جهانی، باید به عنوان معیاری برای تعیین نرخ برابری ارز، یعنی قیمت پول هر کشور بر حسب پول کشورهای دیگر، به کار رود؛ یک مرکزقدرت باید بتواند سیستم را مدیریت کند و در صورت لزوم، برای پول جهانی پشتوانه باشد، و مکانیسمی برای تصحیح و رفع عدم تعادل در مبادلات بین کشورها وجود داشته باشد. یعنی اگر کشوری دارای کسری در تراز بازرگانی است، نیروهای بازار سبب کاهش واردات و افزایش صادرات آن شوند، و بر عکس، اگر کشوری دارای مازاد تراز بازرگانی است، واردات آن خود به خود افزایش و صادرات آن کاهش یابند.
در قرن نوزدهم و آغاز قرن بیستم، نظام پولی جهانی، "استاندارد طلا"، پول رایج در مبادلات بین المللی، طلا و لندن مرکز قدرت پولی جهان بود. ارزش پول هر کشور بر حسب پشتوانه طلای آن تعیین می شد. کشوری که کسری تراز بازرگانی داشت ناچار بود برای تسویه حساب خود، طلا یا نقره به بستانکار بپردازد. در نتیجه، میزان پول در گردش یا ارزش پول آن کاهش می یافت، و در نتیجه بر صادرات و واردات ان کشور تاثیر می گذاشت. این ترتیبات در جنگ جهانی اول از هم پاشید و اگر چه انگلستان بعدا سعی در احیای آنن کرد ولی موفق نشد و سرانجام، در ۱۹۴۴ در برتن وودز در ایالت نیو همپشایر آمریکا سیستم جدیدی مورد پذیرش دنیای آزاد (یعنی جهان به استثنای شوروی سابق و اقمارش) قرار گرفت که در آن، دلار نقش پول جهانی را برعهده گرفت در حالیکه خود پشتوانه طلا داشت. به این ترتیب، بانک های مرکزی کشورهای دیگر می توانستند در برابر هر ۳۵ دلار یک اونس زر دریافت کنند.
در این نظام، که به ابتکار هری دکستر وایت از آمریکا و جان مینارد کینز، اقتصاددان بریتانیایی، طراحی شده بود، هر کشوری ارزش پول خود را به طلا تعیین می کرد که خود به خود نرخ برابری ارزهای مختلف را مشخص می کرد. در کنفرانس برتن وودز، تاسیس بانک جهانی و صندوق بین المللی پول پیشنهاد و قبول شد. کشوری که کسری بازرگانی خارجی داشت می توانست از صندوق وام بگیرد، اگر کسری دوام مییافت به کاهش ارزش پول اقدام می کرد. البته طراح اصلی طرح برتن وودز، دکستر وایت بود و شگفت آنکه براساس مدارک، معلوم شده که هری دکستر وایت جاسوس شوروی بود.
این سیستم تا سال ۱۹۷۱ دوام داشت اما به دلیل مشکلاتی که اقتصاد آمریکا با آن مواجه بود، در ۱۵ اوت ١٩٧١، پرزیدنت ریچارد نیکسون رابطه دلار و طلا را قطع کرد و سیستم برتن وودز به تاریخ پیوست.
دلار بدون طلا
سیستمی که جانشین سیستم برتن وودز یا سیستم طلا شد بر پایه تعین نرخ های ارز در بازار بنا شده است. در این سیستم پول جهانی دلار، پشتوانه آن، قدرت اقتصادی آمریکا و در نتیجه قدرت مرکزی آن، اقتصاد آمریکاست. عدم تعادل ها از طریق مکانیسم بازار ارز تصحیح می شوند. این سیستم می توانست تا سالها بی مشکلی ادامه داشته باشد اما به این شرط که آمریکا کسر بودجه نداشت یا کسر بودجه آن در حد معقولی مدیریت می شد، اما چنین نیست. چنانکه می دانیم کسر بودجه امریکا سر بفلک زده که به مفهوم آن است که یا آمریکا کسر بازرگانی خارجی زیاد خواهد داشت یا باید سرمایه گذاری در داخل آمریکا کاهش یابد. به عبارت دیگر، برای تامین کسری بودجه ایالات متحده، یا مردم آمریکا باید اوراق قرضه دولت را بخرند یا خارجیان یعنی کاری که اکنون چین و چند کشور دیگر انجام می دهند. در هر دو صورت، سیستم به مشکل بر می خورد؛ یا ارزش دلار کم میشود (به یاد آوریم که پول مخزن ارزش است) یا آنکه قدرت اقتصادی آمریکا نقصان خواهد یافت.
پیش از آنکه یورو دچار بحران شود، بسیاری کاهش ارزش دلار در برابر یورو را نشانه آغاز افول قدرت اقتصادی آمریکا می دانستند، ولی آن سبو بشکست و ان پیمانه ریخت. واقعیت این است که چین بهیچوجه حاضر نیست کاهش ارزش دلار را بپذیرد زیرا مفهوم آن کاهش ارزش داراییهای چین و ایجاد اشکال در صادرات آن کشور است. اگر چین می خواهد به رشد خود ادامه دهد ناگزیر است که ارزش یوان افزایش یابد و رشد مصرف داخلی عامل اصلی رشد تقاضا شود. اگر چه بسیاری از جمله رهبران چین، بانک جهانی و اقتصاد دانان چینی لزوم تغییرات اساسی در اقتصاد چین را پذیرفته اند. اما بنظر نمیرسد که چین در مورد افزایش ارزش یوان عزم خود را جزم کرده باشد.
در چنین شرایطی می توان پرسید که کدام پول می تواند جانشین دلار شود؟ واقعیت این است که پول هیچ کشوری چنین توانایی را ندارد و به همین دلیل دو پیشنهاد مطرح شده است: به جریان افتادن پول جهانی جدیدی که ترکیبی باشد از پولهای کشور های مختلف از جمله دلار، یورو، ین، یوان و غیره؛ دوم بازگشت به سیستم استاندارد طلا و به کارگیری این فلز به عنوان پول رایج جهانی.
در گزینه نخست، طبیعی است که مدیریت چنین پولی نیازمند وجود یک بانک مرکزی جهانی است که در آن کشورهای گوناگون بر حسب ضابطه ای خاص، مثلا حجم تولید ناخالص داخلی آن کشور، صاحب حق رای باشد. ممکن است فرض کنیم که صندوق بین المللی پول که از ۱۹۷۱ تاکنون عملا دستگاهی بی خاصیت بوده با سازماندهی و مقرراتی جدید به این وظیفه گمارده شود. به عبارت دیگر، دنیا یک سیاست پولی واحد خواهد داشت و این بانک مسوول تنظیم و اجرای آن سیاست واحد خواهد بود.
واقعیت این است که با توجه به عملکرد سازمان ملل، می توان پیشاپیش گفت که چنین بانکی از عهده کار مثبتی بر نخواهد آمد و فقط منبع کسب درآمد و خرج سفر برای عزیز کرده های کشور های گوناگون خواهد بود. و اگر واقعا چنین شود اقتصاد جهانی فلج خواهد شد. به همین دلیل هم نه آمریکا، نه ژاپن، نه انگلستان، نه چین، و نه دیگر کشورهای غنی حاضر به قبول این گزینه نیستند.
گزینه دوم به چند صورت پیشنهاد شده است که در اینجا به دو گونه اصلی میپردازیم. یکی اینکه تمام کشور ها طلا را پشتوانه پول خود قرار داده و پول خود را قابل تبدیل به زر اعلام کنند. در نتیجه نرخ ارز ها ثابت خواهند بود و عملا پرداخت های بین المللی به زر انجام میشوند. این پیشنهاد عملی نیست و بسیاری از کشورها زیر بار ان نخواهند رفت. دوم پیشنهاد شده است که دلار امریکا قابل تبدیل به طلا اعلام شود. هدف این است که میزان افزایش دلار در گردش و در نتیجه تورم، محدود شود. این امر باعث ثبات ارزش دلار و بازرگانی جهانی می شود.
ادامه "مشروط" رواج دلار
اما انتقاد بر این نظام پیشنهادی این است که رشد میزان طلا در جهان بسیار کندتر از رشد بازرگانی جهانی است و در نتیجه، اگر میزان دلار دقیقا بر اساس میزان طلا و به قیمت ثابت طلا باشد بازرگانی جهانی (و اقتصاد آمریکا) دچار مشکل و رکود خواهند شد. در سالهای ۱۹۵۰ یک شکوه این بود که دلار کافی در گردش نیست اما اگر بانک مرکزی امریکا بخواهد، می تواند میزان دلار را بر حسب قیمت روز طلا تعیین کند، در آن صورت ثباتی در کار نخواهد بود.
شاید بد نباشد به یاد آوریم که پس از تشکیل بانک ملی ایران و پس گرفتن اجازه انتشار اسکناس از بانک شاهی، پشتوانه ریال، طلا و جواهرات سلطنتی بود. اما بانک می توانست با "ارزیابی مجدد" ارزش جواهرات سلطنتی، میزان پشتوانه را تغییر دهد. توجه کنیم که از ۱۸۷۹ تا ۱۹۶۸ دلار پشتوانه طلا داشت و از ۱۹۳۴ تا ۱۹۷۱ بانک های مرکزی کشورهای دیگر می توانستند در برابر دلار طلا دریافت کنند. با این حال از آخرسال ۱۹۴۴ تا اوت ۱۹۷۱ حجم پول در آمریکا (یعنی اسکناس در گردش به اضافه سپرده های دیداری و مدت دار) نزدیک به شش برابر شد.
بنابر این آنچه مهم است اینکه دولت آمریکا و فدرال رزرو - که نقش بانک مرکزی آمریکا را دارد - به انضباط پولی تن در دهند و اراده ای سیاسی برای تضمین ثبات ارزش بین المللی دلار وجود داشته باشد. در چنین صورتی، نیازی به رابطه دلار با طلا نخواهد بود.
در این تردیدی نیست که سیستم پولی بین المللی نیازمند اصلاحات اساسی است و وضع حاضر نمی تواند به همین منوال ادامه یابد.
شاید در آینده امکان ایجاد یک پول جهانی رایج جهانی فراهم آید، اما در حال حاضر دلار تنها گزینه عملی و قابل قبول است. این را چینی ها، ژاپنی ها، و دیگران قبول کرده اند. در مقابل، انتظار این است که آمریکا بپذیرد که در برابر برخورداری از مزیت استثنایی قبول دلار به عنوان ارز جهانی، میزان افزایش دلار در گردش را به سه در صد در سال محدود کند.
Lähettänyt

Talousblogi: Eurokriisin kaunistelematon analyysi

(Huom! Tämän blogin julkaisemat kirjoitukset eivät välttämättä edusta blogin ylläpitäjän kantaa.)

Katainen halusi eduskunnassa keskustelua eurokriisistä ja sen laajemmista ulottuvuuksista. Se jäi eduskunnassa ilmaan. Seuraavassa yksi hahmotelma kriisistä ja toimenpiteistä.

Talousblogi: Olli Pusa(http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/)
23.7.2012, Verkkomedia.org 

1. Mikä on kriisin syy?
Kriisin perimmäinen syy on finanssikeinottelu. Sen alkulähteellä USA:ssa on perinteisesti ollut hyvin erilainen asuntolainajärjestelmä kuin Suomessa. Meillä lainat ovat henkilökohtaisia,
USA:ssa kiinnelainoja, jotka liittyvät asuntoon. Kun finanssikeinottelun tuoksinassa asuntojen hintoja voitiin vedättää ylöspäin, ihmiset saattoivat ottaa lisää lainaa asuantoaan vastaan. Tuon lisälainan saattoi käyttää kulutukseen, jota siis kasvatettiin velalla.
Maksukyvyttömätkin pääsivät apajalle, kun heille myönnetyt lainat myytiin ympäri maailmaa sijoittajille lainapakettien mukana. Kun lainat vääjäämättä jäisivät maksamatta, olisi vain ajan kysymys, kun tämä pyramidihuijaus romahtaisi. Siihen mennessä suuri osa pelureista olisi kuitenkin ehtinyt rahastaa osuutensa ja jättää tappiot hyväuskoisille sijoittajille. Kysymys oli vain, siitä, mikä impulssi laukaisisi pyramidihuijauksen hajoamisen.
Yksi merkittäviä peluri markkinoilla oli Lehman Brothers investointipankki. Se sotkeentui ongelmiinsa ja sen annettiin kaatua. Taustalla mahdollisesti kilpailijoiden (Goldman Sachs ym.) halu poistaa toimija markkinoilta. Lehman Brothersin kaatuminen puhkaisi kuplan ja pyramidihuijaus rysähti. Velkavetoisen kasvun loppuessa tuli vääjäämättä lama. Sen torjumiseksi valtiot alkoivat rajun velanoton, jonka rajat on tulossa vastaan.
Tuota Lehmanin konkurssia on sitten lukemattomia kertoja käytetty pelottelukeinona erilaisille veronmaksajien rahoilla tehdyille tukipaketeille. Väitettiin, että lama tuli, koska Lehmanille ei kaadettu veronmaksajien rahaa, vaan sen annettiin mennä konkurssiin. Todellisuudessa lama johtui velkakuplan räjähtämisestä.
Ilman Lehmanin konkurssia, jokin muu olisi laukaissut sen varsin pian.
Tätä valhetta on syytä käsitellä tämän verran, koska siihen vetosivat eduskunnan keskustelussa Katainen ja Urpilainen. Se on siis puhdasta puppua, tarkoitettu pelottelemaan veronmaksajia. Maksakaa tai piru tulee. Ja hyvin on huijaus mennyt perille.

2. Euroalueen ongelmat
Euroalue ei sinänsä ole kokonaisuutena yhtä pahassa tilanteessa kuin USA oli. Erot ovat kuitenkin valtavat. Euroalueella ongelmana on se, että sen piirissä olevat maat ovat hyvin erilaisia. Kun euroa luotiin, tiedettiin hyvin, että ennen yhteistä valuuttaa olisi pitänyt yhdenmukaistaa talous, verotus ym. asiat. Se tajuttiin mahdottomaksi ja siksi päätettiin toteuttaa euro, vaikka tiedettiin hanke torsoksi.
Euroon mukaan tuleville maille asetettiin puutteellisen valmistelun korvikkeeksi erilaisia ehtoja julkiselle taloudelle. Niistäkään ei piitattu. Uskottiin ilmeisesti, että euron kautta maat voidaan pakottaa yhtenäistämään talouksiaan jälkikäteen. Se nähtiin ainoaksi keinoksi toteuttaa EU-liittovaltio.
Muutama ensimmäinen vuosi euroa meni rauhallisesti. Sijoittajat käyttäytyivät kuin kaikki eurovaltiot olisivat kutakuinkin samanlaisia ja saivat halpaa lainaa rajattomasti. Vielä 20 vuotta sitten saksalaiset pankkiirit nauroivat ajatukselle lainata Kreikalle, joka ei koskaan ollut maksanut velkojaan.
Osa maista tuhlasi rahat kiinteistökuplaan, osa julkiseen tuhlaukseen. Osa maista, kuten Suomi käyttäytyi kohtuullisen normaalisti. Romahdus finanssimarkkinoilla sai sijoittajat pohtimaan euromaiden riskejä, joita ei virallisesti ollut.

3. Velkaruletti alkaa
Ensimmäisenä syliin kaatui Kreikka. Sitä olivat lainoittaneet paljon mm. saksalaiset, ranskalaiset ja brittiläiset pankit. Oli selvää, että Kreikka ei selviäisi veloistaan ja tappiota tulisi rajusti. Mutta kenelle? Tietenkin noiden mainittujen maiden pankeille.
Olisivathan nuo maat voineet pankkinsa pääomittaa tappioiden jälkeen, mutta siinä oli poliittinen ongelma. Mikäli noissa maissa olisi jouduttu antamaan pankeille pankkitukea, olisi ollut poliittinen pakko ottaa sen vastineeksi yhteiskunnalle omistusta pankeista. Se ei pankeille kelvannut ja siksi piti keksiä muuta. Noissa maissa poliitikot olivat kokonaan pankkien taskussa.
Niinpä keksittiin, että tuki kierrätetään Kreikan kautta. Silloin se ei Saksassa ja Ranskassa näyttäisi pankkituelta, vaan hulttiomaisen Kreikan pelastamiselta. Tuon ajatuksen läpi saamiseksi kaivettiin vanha Lehman mörkö.
Jos tukea ei annettaisi, Kreikka kaatuisi ja koko maailma kaatuisi ja tulisi lama ja valtavat tappiot. Samaa tarinaa kertovat Katainen ja Urpilainen vielä tänään eduskunnassa. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli kun julkisuudessakin kerrottiin, että ratkaisevassa kokouksessa istui paikalla neuvonantajana mm. Deutsche Bankin johtaja. Tällaisessa kriisissä pankit keskittyvät itsensä pelastamiseen ja vähät välittävät yhteiskunnan intressistä. Sellaista touhu oli Suomessakin 20 vuotta sitten.
Silloin heitettiin romukoppaan euroalueen viimeisetkin sopimukset, joista ei aikaisemminkaan ollut paljoa piitattu. Keskeisin oli sopimusten kielto keskinäisten vastuiden ottamisesta. Kreikka paketti merkitsi, että sijoittajat irrottautuivat maan rahoituksesta ja sijalle tulivat euroalueen veronmaksajat.
Tappiot tulevat heille, kun ne uskalletaan joskus näyttää.

4. Jatkoa seuraa
Sen jälkeen tuet jatkuivat Portugalissa, Irlannissa jne. Keksittiin erilaisia tukihimmeleitä, joiden kautta tukea kierrätettiin. Niiden kapasiteetti riitti ehkä pienten maiden avustamiseen, mutta ei suurten.
Tukipakettien myötä keksittiin, että 10 vuotta aikaisemmin toteuttamatta jääneet talouden yhdentämistoimet toteutetaan pikaisesti tukipakettien ehtoina. Parhaimmillaankin tuollainen muutos olisi vaatinut 10-20 vuotta, mutta panikoituneet eurojohtajat päättivät pakottaa muutokset parissa vuodessa. Kaaoshan siitä tietenkin seuraa.
Toimenpiteillä piti torjua luottolamaa ja estää kriisin leviäminen isompiin maihin. Todellisuudessa niillä juuri varmistettiin tuo. Luottolama alkoi levitä ja Espanjan ja Italian lainankorot alkoivat karata käsistä. Kun muuta ratkaisua ei ollut, EKP laittoi peliin 1 000 miljardia rahaa (LTRO) Sillä ongelma saatiin rauhoitettua pariksi kuukaudeksi.
Mutta kriisi vyöryy vääjäämättä. Ja yhtään sen todellisista ongelmista ei ole ratkaistu.
Espanjan tuessa siirryttiin jo suoraan tukemaan pankkeja – hieman kosmeettista kuorrutusta vain väliin. Syyt ovat sinänsä yksinkertaisia. Näin tuen määrä voidaan paloitella ja asteittain nostaa ylös. Kerralla toteutettuna se olisi poliittisesti mahdotonta. On aika vaikea selittää asiaa esimerkiksi suomalaiselle veronmaksajalle.
Suomalainen veronmaksaja maksaa tuloistaan 10 prosenttiyksikköä enemmän veroja kuin espanjalainen. Ei ihme, että kotitaloudet ovat Suomessa köyhempiä kuin Espanjassa, kun rahat ovat menneet veroihin. Silti oletetaan, että suomalaiset veronmaksajat korkeammasta veroasteestaan maksavat ne kulut, joita espanjalaiset eivät halua maksaa veroina.
Jos Espanja ei saisi lainaa markkinoilta, se voisi hyvin kerätä tarvitsemansa rahat veroina tai pakkolainana kansalaisiltaan, mutta mitä turhaan. Kyllä Suomi ja Saksa sen maksavat. Saksalla on toki suuret intressit pitää euroaluetta pystyssä, mutta suomalaisten intressit ovat olemattomat.
Tukihimmeleiden kapasiteetti on ERVV rippeineenkin vain 700 miljardia, kun Espanjan ja Italian tarvitsema tuki olisi tuhansia miljardeja. Ranska, Belgia ym. kummittelee niiden selän takana. Tukihimmeleiden kapasiteetti ei vain yksinkertaisesti riitä. Kun aletaan lähestyä tilannetta, jossa puolet euroalueen väestöstä asuu tukea saavissa maissa, tilanne on selkeästi toivoton.
On hyvin ymmärretty, että tämä tie päättyy euron romahdukseen.

5. Viimeiset ratkaisukeinot
Ratkaisuvaihtoehtoja on esitetty. Eurobondit, liittovaltio ja EKP:n setelirahoitus. Eurobondit tarkoittaisivat automaattista lainatakausta. Italia laskee liikkeelle eurobondeja, joista Suomikin on osaltaan vastuussa?
Näistä viritelmistä lasketaan julkisuudessa kustannuksena vain se paljonko Suomen ja Saksan lainanoton kustannukset kasvavat nousevan korkotason takia. Todellinen pommi on tuossa rajattomassa takauksessa bondeille. Siitä vaietaan. Omituinen ajatus, että esimerkiksi USA:ssa Kalifornia laskisi liikkeelle bondeja, joista liittovaltion muut osavaltiot olisivat automaattisesti vastuussa.
Epätoivoinen hanke, mutta kyllä sitä vielä yritetään.
Liittovaltiossa on ideana, että merkittävä osa osavaltioiden rahoista kiertää liittovaltion kautta. Nyt EU:n budjetti on 1% BKT:sta, kun esim. Suomen budjetti on 25% BKT:sta. Kun liittovaltio oikeasti pystytettäisiin, Suomi maksaisi sinne 50 miljardia vuodessa, josta ainakin 10 miljardia vuodessa menisi tueksi muille maille.
Suomen kannalta aivan järjetön ajatus, mutta sitä suomalaiset päättäjät asteittain ajavat, vaikkeivät sitä ääneen kerrokaan. Kansan keskuudessa tältä politiikalta tuki on kadonnut. Liittovaltiota varmasti yritetään, mutta se ei riitä pelastamaan euroa.
Sitten viimeinen keino eli EKP:n setelirahoitus. Siitä puhuminen on ollut virallinen tabu, jonka presidentti Niinistö rikkoi. EKP setelirahoittaisi kriisimaita kunnes poliittiset himmelit saataisiin edes auttavasti kasaan. Mitään tyhjästä tulevaa rahaa se ei tietenkään olisi vaan
EKP lahjoittaisi meidänkin osittain omistamaamme rahaa kriisimaille. Se olisi helppo poliitikoille, kun se tapahtuisi EKP:n salailevassa päätöksenteossa eikä poliittisella foorumilla. EKP ostaisi jonkin osavaltion papereita ja antaisi poliittista rahoitusta sille. Sen jälkeen olisi turha kuvitella, että euroalueen taloudet jotenkin lähestyisivät toisiaan ja euron viat korjaantuisivat.

6. Johtopäätökset ja toimenpiteet
Millaisia johtopäätöksiä tästä kaikesta pitäisi sitten tehdä? Eurossa on niin pahat valuviat, ettei sitä enää ole mahdollista pelastaa. Tilanne ajautuu asteittain umpikujaan. Euron tuhoa voi yrittää viivyttää eurobondeilla, liittovaltiorakenteilla tai setelirahoituksella. Niillä voidaan kuitenkin vain viivyttää romahdusta.
Suomelle viisain ratkaisu on erota eurosta mahdollisimman pian, niin kauan kuin tilanne ei vielä ole ajautunut avoimeksi kaaokseksi. Suomi on riittävän vahva selviämään erosta ja riittävän pieni, että Suomi ei sinällään kaada euroa. Syyksi voisi selittää sisäpoliittisen vastustuksen ja että Suomi ei sen vuoksi halua olla jatkuvana jarrumiehenä europäätöksissä.
Suomen ero eurosta ei olisi mikään maailmaa järisyttävä asia.
Kataisen ja Urpilaisen puheet Lehman-ilmiöstä ovat pankkien keksimiä satuja, joilla on peloteltu veronmaksajat maksamaan pankkien tappioita. Jos Suomen ero kaataisi euron, se olisi kaatunut pikaisesti ilman sitäkin. Euro tulee aikaa myöten kaatumaan, sille emme enää voi mitään. Mutta suomalaisten päättäjien vastuulla on huolehtia Suomen eduista. Kukaan muu ei Euroopassa sitä tee.
Suomen tavoitteena pitäisi olla päästä samankaltaiseen asemaan kuin Ruotsi.
Siihen tuskin pääsemme, koska tämän seikkailun seurauksena voi olla että velkamäärämme kasvaa kymmeniä miljardeja. Joudumme niillä eväillä kilpailemaan lähes velattoman Ruotsin kanssa. Mutta se on pienin paha.

 

Lähettänyt

Eurokriisi

Nyt loppui shorttaus Espanjassa

Bloomberg
23.7.2012

Espanjassa osakemarkkinoita sääntelevät viranomaiset kieltävät kaupat, joiden päätarkoitus on lyhyeksi myyminen paikallisilla markkinoilla. Kielto on aluksi voimassa kolme kuukautta, mutta sitä voidaan tarvittaessa pidentää.
Suoran osakekaupan lisäksi kielto koskee myös johdannaisia. Kiellon taustalla on ”äärimmäinen volatiliteetti” Euroopan markkinoilla, viranomaiset kertoivat tiedotteessaan.
Espanjan lisäksi myös Italia on päättänyt kieltää joidenkin osakkeiden lyhyeksi myynnin, kun huoli euroalueen velkakriisin kärjistymisestä on saanut osakkeiden kurssit ja euron ulkoisen arvon laskuun.
Osakekaupassa lyhyeksi myynti eli ”shorttaus” tarkoittaa sitä, että sijoittaja myy osakkeita, joita ei omista ja jotka ostaa takaisin myöhemmin.
Toimi perustuu oletukseen, että osakkeen kurssi putoaa, jolloin niitä voi ostaa myöhemmin halvemmalla hinnalla. Voitto tulee myynti- ja ostohinnan erotuksesta.

"Seuraavaksi kriisimaat jättävät velat maksamatta"

Taloussanomat
23.7.2012

Eurokriisi kulkee samoja ratoja kuin Venäjän ja Aasian 1990-luvun lopun velkakriisi, kirjoittaa nimimerkki Tyler Durden Zero Hedgen sivuilla. Chuck Palahniukin Fight Club -teoksesta nimimerkkinsä lainannut aktivistiryhmä pitää historian valossa ilmeisenä, että eurokriisin seuraavassa vaiheessa kriisimaat lyövät velkojaan laimin.

Sekä nykyisen eurokriisin että Venäjän ja Kaakkois-Aasian maiden velkakriisien syyt ovat aktivistiryhmän mukaan rakenteellisia. Venäjän ja Aasian talouskriisiä kuvaavan aikajanan avulla ryhmä rinnastaa Venäjän ja Kaakkois-Aasian maat Kreikkaan, Espanjaan ja Kyprokseen.
Ryhmä katsoo, että analogian avulla on mahdollista pohtia, missä määrin maailman johtajat voivat lykätä väistämätöntä. Lisäksi vertailun avulla on mahdollista pohtia, miten todennäköisesti niin kutsuttu musta joutsen realisoituu rakenteellisissa kriiseissä.
Mustalla joutsenella viitataan Nassim Nicholas Talebin termiin, jolla hän tarkoitti erittäin epätodennäköistä, mutta mahdollista tapahtumaa.
Tyler Durden -kirjoittajaryhmä on  löytänyt kriiseissä yhtäläisyyksiä muiden muassa siinä, missä määrin muut maat ovat tai eivät ole halukkaita tukemaan kriisimaita. Siinä missä Kansainvälinen valuuttarahasto ja IMF lykkäsivät kesäkuussa 1998 Indonesian talousapua, kieltäytyivät USA, Iso-Britannia ja Kanada keväällä 2012 lisäavun antamisesta Euroopalle. Pian avun eväämisen jälkeen pörssikurssit sukelsivat. Näin kävi 1990-luvulla ja nyt uudelleen.
Eurokriisin käsillä olevat hetket vertautuvat bloggaajien mukaan Venäjän tapahtumiin elokuussa 1998. Espanjan itsehallintoalueiden ilmoitus tuen tarpeesta on aikajanalla kuin Venäjän pörssiromahdus. Paria viikkoa myöhemmin pörssit sukelsivat myös Yhdysvalloissa.
Kreikan valtiolta erääntyy seuraavan kerran lainoja elokuun 20. päivänä. Zero Hedgen bloggaajien mukaan päivästä saattaa muodostua koko kesän tärkein. Jos Kreikka ei pystykään maksamaan velkojaan, se saattaa kirjoittajien mukaan "katkaista kamelinselän."

Kymmenen italialaista kaupunkia konkurssin partaalla

Kymmenen italialaista kaupunkia konkurssin partaalla
Napoli on kärsinyt mm. jäteongelmista. Viimeksi keväällä 2011.
Italian talousnäkymät synkkenivät eilen, kun kymmenen maan kaupungin varoitettiin olevan konkurssin partaalla, kirjoittaa brittilehti The Telegraph.

Taloussanomat
24.7.2012
Vaikeuksiin ajautuneet kaupungit pelkäävät, että niiltä vaaditaan jo niin rankkoja säästötoimia, että koulujakaan ei ehkä pystytä avaamaan syksyllä, The Telegraph kertoo.
Lehden mukaan vaikeuksien kanssa painivat muun muassa Etelä-Italian Napoli, Palermo ja Reggio Calabria. Etelässä on jo vuosia kärsitty talousvaikeuksista, korruptiosta ja mafiasta. Kymmenen kaupungin "mustalle listalle" on kuitenkin joutunut myös Pohjois-Italian kaupunkeja, esimerkiksi Alessandria.
– Tilanne pahenee päivä päivältä, sanoi Italian kunnanvaltuustojen liiton johtaja Graziano Del Rio The Telegraphin mukaan.
Vain muutama päivä ennen kaupunkien varoituksia Italian pääministeri Mario Monti oli kertonut pelkäävänsä, että Sisilian autonominen alue olisi lähellä vararikkoa.
Montin hallitus ajaa Italiaan säästöohjelmaa, joka vähentäisi valtion menoja 26 miljardilla eurolla seuraavien kolmen vuoden aikana. Ohjelmaan kuuluisi esimerkiksi maakuntien määrän vähentäminen alle puoleen nykyisestä.

Euroalueen ytimen luottoluokitusta laskettiin

Toimittaja: Riikka Söyring
24.7.2012, Verkkomedia.org

Euroalueen ytimen luottoluokitusta laskettiin
Luottoluokittaja Moody´s on iskenyt euroalueen koskemattomaan ytimeen tarkistamalla Saksan, Hollannin sekä Luxemburgin luottoluokitusta alaspäin. Uusi luokitus on eräänlainen "AAA-miinus heikoin tulevaisuusodotuksin".
Uuden luokituksen jälkeen maat ovat linjassa Ranskan ja Itävallan kanssa.
Ranskan ja Itävallan talousnäkymien kasvuodotukset ovat olleet negatiiviset maaliskuusta 2012.
Eilen 23. heinäkuuta julkaistu Moody´s:in ilmoitus katsoo, että "Euroopan talousveturi" Saksan sekä veroparatiisien Hollannin ja Luxemburgin talousnäkymät ovat muuttuneet vakaasta negatiiviseksi.
Perusteluina Moody´s esittää euroalueen velkakriisin ratkaisun kasvavan epätodennäköisyyden ottaen huomioon nykyisen poliittisen työkehyksen sekä Kreikan euroeron kasvaneet mahdollisuudet. Moody´s katsoo Kreikan todennäköisen eron kasvattavan Espanjan ja Italian euroalueelle muodostamaa riskiä.
Poliittiset "palomuurit" eivät luottoluokittajan mielestä ole estäneet kytenyttä paloa roimahtamasta metsäpaloksi. Euroopan Unioniin tyytymättömät EU-kansalaiset puolestaan ovat huolehtineet "esikaupunkipaloista" Ateenassa, Madridissa. Lissabonissa ja muissa kaupungeissa järjestäen miljoonia osanottajia keränneitä mielenilmauksia.
Moody´s katsoo, että vaikka "Kreikan ero euroalueesta vältettäisiin, todennäköisyys Espanjan ja Italian kasvaville tukitarpeille lisääntyy."

Suomi säilyyttää AAA-luokituksensa - maksajan aseman
Suomen luottoluokitus säilyy toistaiseksi AAA:na Suomen vaatimien lainavakuuksien takia. Luottoluokituksen säilyminen ei kuitenkaan anna aihetta suurempaan riemuun, sillä "tukipakettien kustantamisen taakka lankeaa raskaimmin paremman luottoluokituksen säilyttäneille maille, jos euroalue aiotaan säilyttää nykyisessä muodossaan."
Toisin sanon Moody´s katsoo, että euroalueen säilyttäminen nykymuodossaan tulee hyvin, hyvin kalliiksi, jopa niin kalliiksi, että sen kustannuksia on vaikea arvioida vaikka Moody´s pitää euron hajoamistakin tapahtumana, jolla olisi negatiivinen vaikutus euroalueelle ja globaalisti.
Yhteisvastuun kulut tulevat kasvamaan, ja syy siihen on euroalueen päättäjien omaksuma ja jatkama reaktiivinen, hidas ja vaiheittainen politiikka, Moody´s toteaa.
Moody´s:in näkemyksen mukaan valittu politiikka ei tuota vakaannuttavaa tulosta vaan todennäköisemmin sarjan shokkeja, joiden kokoluokka kasvaa sitä mukaa kuin aikaa kuluu ja mitä enemmän kriisi pääsee pitkittymään.
Espanjan uskotaan tarvitsevan ainakin kaksi kertaa sen summan, minkä Kreikka, Portugali ja Irlanti ovat jo saaneet. Kreikka ja Irlanti tarvinnevat myös lisää tukipaketteja.

Saksan luokitus laskee
Tukipakettien tarve vetää muita euromaita alemmas niiden taloudelle koituvan ylimääräisen taakan vuoksi. Saksan pankkien tilanne huononee nopeasti, koska sen pankkisektori on edelleen erittäin altistunut - jo maksetuista. kriisimaiden kautta kierrätetyistä mittavista tukipaketeista huolimatta - kriisimaille. Pankkien kyky kestää tappioita on heikko. Kriisin pitkittyminen saattaa Saksan pankkisektorin kuolinvuodetta kohti.
Osa Saksan riskeistä muodostuu sen maksusitoumuksista erilaisiin tukipakettihimmeleihin kuten Euroopan väliaikaiseen rahoitusvakausväline ERVV:n, Euroopan vakausmekanismi EVM:n sekä Euroopan keskuspankki EKP:n SMP-ohjelmasta ja Target 2-taseista.
Auttavana tekijänä Saksalla on sen vahva kauppataseen ylijäämä, mutta toisaalta sama ylijäämä aiheuttaa epätasapainoa - alijäämää - muualla euroalueella, mikä lisää ko. maiden tukitarvetta.
Moody´s ilmoittaa kuitenkin, että jos Saksa joutuu käyttämään omia rahojaan omien pankkiensa tukemiseen, luottoluokitus laskee. Näin ollen Saksa pyrkii edelleen maksattamaan pankkiensa tukemisen muilla euromailla.

EVM riittämätön korjamaan tilannetta
Hollannin osalta Moody´s katsoo, että maan joutuminen osallistumaan jatkuviin tukipaketteihin heikentää Hollannin omaa tilaa siinä määrin, että sen luottoluokitusta joudutaan todennäköisesti laskemaan. Tämä epäilemättä saa hollantilaiset arvioimaan "solidaarisuuspaketteihin" osallistumista uudelta kantilta.
Luxemburgin luottoluokituksen tarkistaminen johtuu pääasiassa siitä, että sen talous on suurten keskinäisten vuorovaikutussuhteiden takia liian altis euroalueen heilahteluille.
Euroopan vakausmekanismi EVM on arvioitu, ja todettu riittämättömäksi. Moody´s uskoo, että EVM:n kokoa täytyy kasvattaa tai turvautua muihin "ad hoc likviditeettitukea tarjoaviin mekanismeihin".
Suomessa hallitus, valtiovarainministeriö, eduskunta, talousvaliokunta ja suuri valiokunta näyttävät tulkinneen EVM-sopimuksen sisällön jokainen omalla tavallaan - eikä mikään niistä ole linjassa komission tai EKP:n käsitysten kanssa.
Moody´s:in arvion mukaan "euroalueen vahvojen maiden täytynee sitoutua huomattavasti tähän astisia tukimääriä suurempiin sitoumuksiin syventääkseen pankkien integraatiota ja suojatakseen euroalueen suuria maita markkinoiden paineelta".

Suomen asema paineen alla
Suomen asemaa helpottaa sen tilanne nettovelkojana sekä luottoluokituksen säilymisen suhteen se, että Moody´s luulee eläkerahastoja valtion varoiksi, vaikka kyseessä ovat puolijulkiset varat, joita hallituksella on mahdollisuus käyttää äärimmäisessä hätätilanteessa.
Myös Suomen "suhteellisen tervettä ja kotimaisesti orientoitunutta pankkisektoria" pidetään eräänä pelastavana tekijänä.
Tärkein osatekijä Suomen luottoluokituksen säilymisessä on se, että Suomen "vienti on eriytynyttä, ja Suomi vie suhteellisen vähän euroalueelle, eikä niin ollen ole yhtä altistunut kaupan kautta euroalueen kriiseille."
Moody´s katsoo, että Suomen talous ja julkinen rahoitus ovat jatkuvasti paineen alla niin kauan kuin euroalueen kriisi jatkuu, vaikka Suomi kykeneekin suojaamaan itsensä paremmin kuin muut euroalueen maat.
Moodys´in analyysi muistuttaa hämmästyttävän paljon - jopa kokonaisia lauseita myöten - taloussivusto ZeroHedgen julkaisemia, Egan Jonesin laatimia analyyseja euroalueen tilanteesta.
  
Lähteet:
Moody´s Investors Service: Moody's changes the outlook to negative on Germany, Netherlands, Luxembourg and affirms Finland's Aaa stable rating
ZeroHedge: Egan Jones downgrades Germany from AA- to A+
ZeroHedge: Egan Jones downgrades Netherlands and Austria to A, Negative watch
Moody’s vahvistaa Suomen valtion AAA-luokituksen (24.07.2012, Rahoitusmarkkinat)
Lähettänyt

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Huipputyöllisyys-teoriasta vastauk- seen:  Mihin työpaikat katoavat?
Teorioita työllisyydestä ja työttömyydestä on monia ja eräs niistä on 'huipputyöllisyys' -'Peak Employment', joka määrittää työllisyyden muodostumisen ja sen mittaamisen. Mutta mihin häviävät työpaikat, miksi talous sakkaa - vastaus kriittiseen ongelmaan on olemassa.
Toimittaja: Riikka Söyring
17.7.2012, Verkkomedia.org

Huipputyöllisyys-teoriasta vastaukseen: Mihin työpaikat katoavat?
Huipputyöllisyys-teorian mukaan sellaiset tekijät kuin kysyntä ja tehokkuus, jota tukee teknologiset innovaatiot, ovat aiheuttaneet sen, että kehittyneet taloudet ovat jo saattaneet ohittaa pisteen, jossa työllisyys on korkeimmillaan.
Tästä eteenpäin työllisyys tulee laskemaan ja työttömyys nousemaan aiheuttaen kasvavaa sosiaalista levottomuutta.

Clark´in sektorimalli (1950) jakaa teollisuuden - ja sikäli työllisyyden - viiteen laajaan sektoriin:
1) "Ensimmäinen" sisältää raaka-aineen hankinnan suoraan maaperästä, ja siihen lasketaan mukaan maatalous, metsätalous ja kaivostyö. Tuotteita ei prosessoida, ne myydään sellaisenaan voiton saamiseksi.
2) "Sekundäärinen", toinen sektori pitää sisällään emsimmäisen sektorin tuotteiden prosessoinnin, ja siihen kuuluvat kaikki tehtaat - metallinjalostus, huonekaluteollisuus, lihan pakkaaminen jne
3) "Tertiäärinen"; kolmas sektori saa ansionsa palvelujen tuottamisesta:opettajat, johtajat ja muut palvelun tuottajat
4) "Kvartaarinen" eli neljäs sektori on tekemisissä tieteen ja teknologian kanssa, mukaan luetaan tutkijat.
5) "Viides" sektori: "Korkean asteen" sosiaalisia ja taloudellisia kysymyksiä koskeva päätöksenteko: viranomaiset, hallitukset, yliopistot, terveydenhuolto, kulttuuri, media ja voittoatavoittelemattomat organisaatiot.

Clarkin Sektorimalli on pitänyt kutinsa melko hyvin 60 vuotta kehittämisensä jälkeen. Ensimmäinen ja toinen sektori ovat kutistuneet, kolmas ja neljäs sektori ovat kasvaneet. Kvinäärisen, viisiryhmän välisektori, jonka jotkut sijoittavat neljännen ja viidennen väliin, on sekin kasvanut.

Bruttokansantuotteen arvioimiseen käytettäviä mittareita ovat:
1) maatalous, metsästys, metsätalous, kalastus
2) rakentaminen
3) tuotantoteollisuus kuten sähköntuotanto, kaasu, vesiverkosto, louhiminen, kaivosteollisuus ja tuotanto
4) palvelujen tuotanto kuten luovat alat, koulutus, terveys- ja sosiaalialan työ, rahoituspalvelut, liikeala, hotellit ja ravintolat, julkishallinto, puolustusala, kiinteistöala, turismi, logistiikka, varastointi, kommunikaatioalat, tukku- ja vähittäiskauppa.
Ensimmäinen sektori on tehostustunut mekanisaation takia, mutta on kohtuullisen vakaa maataloustukien vuoksi.
Toinen sektori on kutistunut, vaikkakin sillä on kasvupotentiaalia. Silti ei tarvitse kuin katsoa Espanjaan ja Irlantiin ymmärtääkseen, että keinotekoisesti kiihotettu rakennussektori on omiaan muuttumaan kuplaksi, jonka puhkeaminen saattaa talouden hajaannuksen tilaan.
Kolmas sektori on monimutkaisempi. Suurin osa tällä sektorilla on yksityisiä monopoleja. Infrastruktuurin parantaminen saattaa luoda työllisyyttä, mutta on vaikea nähdä, että tällaista tapahtuisi ilman valtion väliintuloa. Tuotanto liikkuu itään, eikä sen paluusta näy merkkejä. Kaivannaisteollisuus on vähentynyt huomattavasti viimeisten 30 vuoden aikana, sitä myös vastustetaan paikallisesti sen ympäristöä pilaavan vaikutuksen vuoksi.
Neljäs sektori, palvelusektori, on kaikkein suurin. Isossa-Britanniassa se muodostaa 73% bruttokansantuotteesta. Uudet teknologiat vaikuttavat siihen kaikkein kovimmin, varsinkin jälleenmyynnissä ja rahoitusalalla, joissa molemmissa työpaikkojen määrä vähenee.
Jäljelle jää julkinen sektori, teemapuistot, elokuvateatterit ja take-away -kahvilat. Tämä sektori ei tuota, jos jätetään huomiotta ilkomaisten turistien tuoma raha: se vain kierrättää rahaa.

Työllisyys vähenee
Osa-aikatöiden määrä kasvaa, toisin sanoen työtuntien määrä jakautuu yhä ohuemmin koko väestön osalle. Trendi ei johdu taantumasta tai lamasta, se on pitkäaikainen trendi, joka vain oli piilossa kymmenen vuoden nousukauden aikana. Nyt trendi vain on tulossa ilmeiseksi.
Huipputyöllisyysvaihe on todennäköisesti ohitettu, ja alaspäin johtava trendi jatkuu, vaikka sitä osittain naamioi osa-aikatöiden määrän lisääntyminen.
Blomberg-tv:n haastettelema Laksman Achuthan, eräs Economic Cycle Research -instituutin ("Taloussyklien tutkimusinstituutti" eli ECRI) perustajista sanoo haastattelussa: "Mitä sanoimme joulukuussa, oli että taantuma alkaa todennäköisesti Q1:sta (kvantitatiivisen kevennyksen ensimmäinen kierros), ja jollei silloin, vuoden 2012 keskivaiheilla. Olen tänään täällä vahvistamassa sen. Minun mielestäni me olemme jo taantumassa".
Achuthan sanoo, että ei ole "erikoisen järkevää tuijottaa bkt:n tunnuslukuihin. Tosiasiassa kysymys on työpaikoista, tuloista ja myynneistä."
"Taantuma on ilkeä vuorovaikutussuhde tuotantomäärien ja tuotantopanosten, työllisyyden, tulojen ja myynnin välillä." Achuthanin mukaan taantuma ei yleensä ala äkillisesti, siinä ei ole jyrkännettä jonka voisi nähdä ja jota väistää.
"On olemassa tämä uskomus, että hallitus tai keskuspankki voisivat estää taantuman tulon. Viimeisten 220 vuoden aikana...meillä on ollut 47 taantumaa. Kuinka voisimme väistää 48:en?"
SBTC-konsepti, Skill Biased Technology Change, on konsepti, joka väittää, että teknologinen kehittyminen siirtää sellaiset rutiinitehtävät, jotka eivät vaadi taitoa tai koulutusta, automaatiolle, ja että tämä on syynä maailman huoliin.
Internet, kirjapainopainotaito, tietokoneistuminen ovat kaikki luoneet uusia työpaikkoja.

Mihin työpaikat siis katoavat?
- Ne katoavat rahan hintaan.
Nykymallissa rahan länsimaissa laskevat liikkeelle yksityiset liikepankit, eivät hallitukset. Hallitukset lainaavat; ostavat käyttämänsä rahan liikepankeilta. Samoin tekevät kotitaloudet ja yritykset.
- Rahan hinta on korko. Korkoa ei luoda järjestelmään.
Seurauksena on velkamäärä, jota ei koskaan pystytä maksamaan. Raha ei ole enää vaihdonväline, vaan se on myyntituote: pankkien myyntituote on velka.
- Rahasta on tullut niin kallista, että sen käyttämiseen ei ole varaa. Talous ei pyöri.
Lisäksi pankit kontrolloivat kierrossa olevan rahan määrää. Säätelemällä sitä ne kykenevät aiheuttamaan taantuman, laman, inflaation, deflaation, stagnaation. Jokainen taloustilanne antaa liikepankeille erilaisen mahdollisuuden voiton keräämiseen.
Historiallisesti tässä ei ole mitään uutta. Sisällissotia ja sotia on aiemminkin syttynyt/ sytytetty, kun on taisteltu siitä, kuka säätelee kierrossa olevan rahan määrää. Nyt sen tekevät liikepankit yhdessä keskuspankkien kanssa.
Lähettänyt

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

TS: Suomi maksanut talouskriisistä jo 35 miljardia


Vuodesta 2008 jatkunut talouskriisi on Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan maksanut Suomelle jo 35 miljardia euroa. VTV:n arviosta uutisoin lauantain Turun Sanomat.
Lähettänyt

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Tämän kuvion Paul Krugman tarkistaa joka aamu

Bloomberg
Tämän kuvion Paul Krugman tarkistaa joka aamu
Talouden nobelilla palkittu taloustieteilijä Paul Krugman pitää näinä päivinä jatkuvasti silmällä yhtä eurokriisistä kertovaa käyrää, Business Insider kertoo.

Taloussanomat
13.7.2012

Espanjan kymmenvuotisen valtionlainan korko. Siinä lukema, jota talousguru Paul Krugman pitää tällä hetkellä silmällä kuin haukka.
– Se on käyrä, jonka tarkistan joka aamu, kun herään, Krugman kertoo talouslehti Business Insiderille.
Lehti kysyi Krugmanin lisäksi yli kuudeltakymmeneltä ekonomistilta, analyytikolta ja salkunhoitajalta, mitä lukua he seuraavat herkeämättä näinä päivinä. Vastaukset olivat yllättävän erilaisia, ja kertovat mielenkiintoisella tavalla siitä, mitä lukuja talousammattilaiset pitävät tärkeinä.
Koska kysely suunnattiin yhdysvaltalaisille asiantuntijoille, ovat monet luvuista varsin USA-keskeisiä.
Taloussanomat keräsi luvuista viisi kiinnostavinta.
1. S&P 500 -indeksin P/B-luvut vuodesta 1977  
Sijoitusyhtiö Vanguardin perustaja ja ex-toimitusjohtaja John C. Bogle seuraa yhä tiukasti Yhdysvaltain suurimpien yritysten P/B-lukua. Se kertoo osakekurssin suhteen yhtiön osakekohtaiseen omaan pääomaan. Helposti väärintulkittu luku kertoo Boglen mukaan lyhyellä ajanjaksolla siitä, kuinka paljon spekulaatio vääristää markkinoita.
2. Pääoman ikäjakauma
Raha on kasaantunut vanhoille ihmisille, sanoo rikkaiden varainhoitoyhtiön Gluskin Sheffin pääekonomisti David Rosenberg. Hän seuraa tarkasti "sikaa pytonissa" eli 55-ikävuoden molemmin puolin olevaa varakasta ja suurta ikäluokkaa. Heillä on paljon rahaa ja heidän päätöksillään on paljon painoarvoa esimerkiksi siihen, miten osakkeet ja velkakirjamarkkinat kehittyvät suhteessa toisiinsa.

3. Yhdysvaltainvaltion budjettivaje
– Valtioiden velkakirjat ovat erittäin riskialttiita näillä korkotasoilla. Osittain näin on, koska hallitukset muuttelevat omia numeroitaan peittääkseen velkaantuneisuutensa, Societe Generale -pankin maailmantalouden strategi Dylan Grice väittää.
4. Espanjan rahoitustase ilman maan keskuspankkia
Rahoitustase on kriittinen Espanjan pankkien kannalta. Sijoittajat ovat olleet huolissaan, että Espanjan pankit menettävät nopeasti varojaan ja rahoitustase antaa viitteitä siitä. Tätä mieltä on Roubini Global Economics -tutkimusyhtiön Euroopan talouden johtaja Megan Greene.
5. Maailman ostopäällikköindeksit
Nämä kertovat teollisuuden tilasta maailmassa. Juuri nyt ne näyttävät teollisuuden tuotannon laskevan joka puolella, mikä vihjaa maailmantalouden hidastuvan. Näitä seuraavat jatkuvasti Goldman Sachsin varainhoitoyhtiön hallituksen puheenjohtaja Jim O'Neill, sijoitusyhtiö RBC:n pääekonomisti Tom Porcelli ja meklariyhtiö BTIGin päästrategi Dan Greenhaus.
Lähettänyt

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Lisää Libor-korkohuijausskandaalista
 Yhdysvaltain valtionvarainministeri mukana Libor-korkohuijauksessa
Washington Post-lehden mukaan alati laajenevaan Libor-korkohuijaukseen on sekaantunut myös Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geithner.
Toimittaja: Riikka Söyring
13.7.2012, Verkkomedia.org

Yhdysvaltain valtionvarainministeri mukana Libor-korkohuijauksessa
Washington Post-lehden haltuunsa saamien sähköpostiviestien mukaan liikepankkien harjoittamaan Libor-korkohuijaukseen on sekaantunut myös Yhdysvaltain valtiovarainministeri, ex- Goldman Sachsilainen Timothy Geithner.
Taustansa takia Geithnerin lempinimenä onkin "pankkien paras kaveri".
Washington Post kirjoittaa Geithnerin painostaneen brittiläisiä pankkivalvontaviranomaisia "uudistamaan tapaa", jolla kriittisen tärkeä pankkien välisiä lainakorkoja kuvaava Libor (London Interbank Offered Rate) lasketaan.
Tuolloin - kesäkuussa 2008 - Geithner toimi Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserven (FED) New Yorkin osaston pääjohtajana vuodesta 2003.
Geithnerin ex-työnantaja, liikepankki Goldman Sachs tunnetaan Euroopassa lähinnä siitä, että se auttoi Kreikkaa "luovassa kirjanpidossa", jonka kuplan puhkeaminen osaltaan vaikutti euroalueen kriisivyöryn syntyyn.
Washington Postin mukaan Geithner lähetti muiden muassa Englannin Pankin (BoE) pääjohtajalle sähköpostia, jossa hän teki "kuusi suositusta".
Suosituksiin kuului muun muassa "sellaisten kannustimien eliminointi, jotka saattaisivat rohkaista pankkeja manipuloimaan korkotasoa" sekä "perustamaan luotettavan raportointijärjestelmän".'
"Ei ole tiedossa," Washington Post kirjoittaa, "mitä muita askelia Geithner otti, ja estivätkö hänen yrityksensä pankkien harjoittamaa vääristelyä". Nyt Geithneriltä halutaan lisäselvityksiä mitä kaikkea, ja mistä asti, hän tiesi pankkien petoksista, mutta ei kertonut, niin että asiaan olisi voitu puuttua.
Useat demokraattisenaattorit ovat ottaneet yhteyttä oikeusministeriöön vaatien oikeusministeriötä ryhtymään toimiin sen selvittämiseksi, miksi valvojat epäonnistuivat väärinkäytösten ja petoksen estämisessä sekä puuttumaan pankkien harjoittamiin petoksiin.

Mutta kuinka luotettava on oikeusministeriö?
Oikeusministeri Eric J. Holder sai hiljattain kongressin epäluottamuslauseen, joka liittyi suureen Fast&Furious -asesalakuljetusskandaaliin: oikeusministeriön tieten amerikkalaisviranomaiset ATF/BATFE sallivat aseiden salakujetuksen meksikolaisille huumekartelleille. Osa operaatiosta rahoitettiin veronmaksajien rahoilla, ja osa salakuljetetuista aseista oli virastojen omaisuutta.
New Yorkin FED:ilta on vaadittu asiakirjoja, joista tulee selvitä sen reaktio niihin pankkien harjoittamaan korkovääristelyyn, joista esitettiin epäilyjä jo vuonna 2007.
Libor-koron avulla määritellään muun muassa 10 biljoonan dollarin ($10 trillion) arvoisten korporaatiobondien, luottokorttien, asuntolainojen ja muiden lainojen korkotasoa ympäri maailmaa.
Tähän asti on tiedossa, että FED jakoi korkomanipulointiin sekaantuneille pankeille biljoonien edestä hätäapulainoja veronmaksajien piikkiin joulukuun 2007 ja heinäkuun 2010 välillä, vaikka se jo tiesi petosepäilyistä.

Kartelliepäilykset yltävät läpi järjestelmän
Brittiläisen FSA:n (Financial Servies Authority), amerikkalaisen CFTC:n (Commodity Futures Trading Commission) sekä Yhdysvaltain oikeusministeriön suorittamien tutkimusten perusteella tiedetään myös, että Barclays-pankki jatkoi korkotason vääristelyä läpi koko vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin ajan saadakseen itse rahaa halvemmalla korolla.
Lähes kaksikymmentä maailman suurinta pankkia on nyt tutkinnan alla osallisuudestaan korkotason vääristelyyn. Saksassa BaFIN on aloittanut oman tutkintansa euribor-koron manipuloinnista.
Geithner on haastettu kuultavaksi Yhdysvaltain senaatin pankkikomitean sekä HFS -komitean (House Financial Services) eteen kahden viikon sisällä.
Elliot Spitzerin haastattelema, Rolling Stone Magazineen kirjoittava tutkiva journalisti Matt Taibbi vastaa Spitzerin kysymykseen "Jaatteko sen mielipiteen, että tämä (Libor-manipulaatio) on korruptioon perustuvan korruption korruptiota?" seuraavasti:

"Tuo on vähättelyä. Sehän on heidän liiketoimintamallinsa. Samat ihmiset, jotka tuhosivat talouden 1980-luvulla, johtavat yhä näitä pankkeja. Lopulta tulee selviämään, että (korkomanipulaatioon) ovat osallisia kaikki pankit. Tämä on kartellityyppistä korruptiota."

Libor-gate: Keskittyneen pankkijärjestelmän saastuneisuus uhkaa jokaista
Viime aikoina otsikoihin noussut Libor-korkohuijausskandaali on uusi lenkki pankkien tekemien kuprujen ketjussa. Luottamukseen perustuvan pankkitoiminnan julkisuuskuva heikkenee jatkuvasti.
Toimittaja: Riikka Söyring
12.7.2012, Verkkomedia.org

Libor-gate: Keskittyneen pankkijärjestelmän saastuneisuus uhkaa jokaista
Viime aikoina otsikoihin noussut Libor-korkohuijausskandaali on uusi lenkki ketjuun, jonka edellisten lenkkien nimet ovat: Robosign, CDO:t, tietokoneohjelmien avulla salamavauhtia käyty "high frequency trading" eli HFT; roskaluotot, sisäpiirikaupat, MF Global, PFG, nollakorkopolitiikka ZIRP, negatiivisen koron ohjelma NIRP... sekä tietenkin investointipankki Goldman Sachsin Unix Box, tietokoneohjelma, joka kykeni ´kurkkaamaan´ ennakolta osto- ja myyntimääräysten ´virtaan´.
Käytännöllisesti katsoen ainoastakaan kärähtämisestä ei ole seurannut oikeustoimia. Lähes kaikki tapaukset on ´soviteltu´ jonka jälkeen paljastunut pankki on maksanut tuloihinsa nähden pikkurahaa ´sakkoina´ ja ´korvauksina´.
Luottamukseen perustuvan pankkitoiminnan julkisuuskuva heikkenee jatkuvasti. Mutta ei ainoastaan luottamus pankkeihin ole rapistumassa. Valvontaviranomaisten, hallitusten ja keskuspankkien toiminta herättää sekin epäluottamusta.

Keskuspankit mukana konnailemassa
Richard Eskow kirjoittaa Huffington Post´issa: "Kiitos GAO:n tekemän FED:in auditoinnin - auditoinnin, jota FED vastusti kiivaasti - tiedämme nyt, että Barclays oli viides pankki, joka sai suuria hätäapulainoja FED:ilta...Summa oli 868 miljardia dollaria ($868 billion). Se merkitsee sitä, että Barclays todennäköisesti ansaitsi miljardeja pelkästään madalletun korkotason ansiosta, huvin kustansivat amerikkalaiset veronmaksajat."
Mikä tässä mättää? Yhdysvaltain kongressin taloustarkastusosasto GAO:n (Government Accountability Office) tekemä auditointi kertoo, että hätäapulainat myönnettiin joulukuun 2007 ja heinäkuun 2010 välillä - ajanjaksona, jolloin Yhdysvaltain keskuspankki FED jo tiesi Barclays´in valehdelleen Libor-koroistaan.
Barclays ei ollut ainoa hätäapulainoja saanut pankki. Muut Libor-korkojen manipuloinnista epäillyt pankit - Citi, JP Morgan Chase, Bank of America, UBS sekä eurooppalaiset Royal Bank of Scotland ja Deutsche Bank - saivat suunnattomia summia pankkitukirahoja, hätäapulainaa.
Katso tarkemmin s. 144, Taulukko nro 8 GAO:n tilitarkastusraportista (Institutions with Largest Total Transaction Amounts (Not Term-Adjusted) across Broad-Based Emergency Programs (Borrowing Aggregated by Parent Company and Includes Sponsored ABCP Conduits), December 1, 2007 through July 21, 2010)
Saksassa BaFIN onkin aloittanut oman tutkimuksensa selvittääkseen, onko euribor-korkoa manipuloitu. The Economist -lehden tietojen mukaan tutkinnan alla on Deutsche Bankin lisäksi noin kaksikymmentä muuta pankkia. Turha kuvitella, että "Tämä ei koske Suomea" - tai Euroopan keskuspankki EKP:ta.
Keskuspankit kuten Yhdysvaltain Federal Reserve (FED) ja Englannin pankki (BoE) ovat siis tukeneet yksityisiä liikepankkeja veronmaksajien kustannuksella sen jälkeen, kun pankkien harjoittama petos oli jo tiedossa - vaikka keskuspankeille kuuluu myös pankkisektorin valvonta.
Euroopassa taas perustettiin vuonna 2009 pankkivalvoja EBA, joka teki eurooppalaisille pankeille surullisenkuuluisat stressitestit, joiden mukaan "eurooppalaiset pankit ovat hyvässä kunnossa".
Nyt tiedämme, tiesimme jo pari kuukautta EBA:n "testitulosten" julkistamisen jälkeen, että pankit ovat käytännössä maksukyvyttömiä. Pankkitukea jaetaan oikealle ja vasemmalle, tukipaketteja pankkien kotivaltioille.
Myönnettyjä hätäapulainoja ei ole palautettu Yhdysvaltain keskuspankille, ja liikepankkeja tuetaan yhä veronmaksajien kustannuksella niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin.

Miksi tällä on väliä tavalliselle kaduntallaajalle?
Peter Tchir TF Market Advisors -yrityksestä selittää: "Monet pankit ovat tehneet sopimuksia, joissa Libor-korkoa käytetään, ne ovat lainanneet rahaa Liboriin perustuen, ne ovat tehneet vaihtokauppaa (swaps) jossa ne ovat maksamassa tai saamassa Liboriin perustuen..."
kuva Libor-mallista:
http://www.zerohedge.com/news/world-liebor-and-worst-case-lawsuits
Libor, ja sen vastineet Stibor, Pibor, Fibor, Helibor ja Euribor, ovat monella tapaa kaikenläpäiseviä rahoitusjärjestelmässämme: lähes kaikissa yrityslainoissa on Libor-optio. Kiinteistöluotot, kaupalliset luotot, opintolainat, korkojohdannaiset, pankkien väliset lainat, vakuutusmaksut...lähes kaikki on alttiina Libor-korolle.
Kts. tarkemmin FSA:n raportti:
Monimutkaisten johdannaismarkkina- ja rahoitusjärjestelmämekanismien kautta Libor-korkojen manipuloinnille ovat altistuneet myös kunnat, kaupungit, osavaltiot ja valtiot ympäri maailmaa - ja yksityiset.
Moni näistä huijaripankeista on Suomen valtion päämarkkinatakaaja (primary dealer), selviää Valtiokonttorin sivuilta.
Pankkivalvoja OCC, Office of the Comptroller of the Currency sanoo Yhdysvalloissa olevan ainakin 900 000 asuntolainaa, jotka on indeksoitu Liboriin vuosien 2005 - 2009 välillä.

Vahingonkorvausralli, joka nyt alkaa, tietää lisäkuluja veronmaksajille
Yhdysvalloissa jo usean osavaltion pääsyyttäjät ovat ilmoittaneet alkavansa tutkia, onko osavaltio kärsinyt vahinkoa Libor-koron manipuloinnista, kertoo uutistoimisto Reuters. Mahdollisesti yhdistetään monen osavaltion voimavarat, ja tehdään yhteinen tutkinta.
Baltimoren kaupunki usean muun kaupungin kanssa samoin kuin joukko sijoitusrahastoja on jo nostanut syytteen useita Libor-korkohuijaukseen sekaantuneita pankkeja vastaan. Syytteet on nostettu liikepankkeja, ei huijauksen sallineita ja huijaripankkeja taloudellisesti tukeneita keskuspankkeja vastaan.
Valvonnassa totaalisesti epäonnistuneita pankkivalvontaviranomaisia vastaan ei ole kuitenkaan nostettu syytteitä tehtävien rikollisesta laiminlyönnistä.
Poliittinen vastaus tulee olemaan pankkien jatkuva tukeminen veronmaksajien kustannuksella, koska emmehän me voi -hyvänen aika! - vaarantaa koko raha- ja talousjärjestelmäämme (ja mistä sitten saisimme vaalikampanjarahoitusta?).
Mahdollisesti näön vuoksi perustetaan muutama uusi valvontavirasto, joiden rahoitus järjestetään joko "tulosvastuullisesti", toisin sanoen ne saavat rahansa kauppaamalla palveluksiaan yksityisillä markkinoilla - tai veronmaksaja saa taas maksaa.
Seuraava suuri pankkihuijauspaljastus on todennäköisesti kullan hinnan manipulointi. Merkit viittaavat siihen suuntaan, että salaliittoteoria muuttuu salaliittofaktaksi piakkoin.

Toimittajan kommentti: "Keskusjärjestelmän saaste on vaara kaikille"
Ajatelkaa globaalitaloutta pienemmässä mittakaavassa, esimerkiksi kyläyhteisönä, jolla on yhteinen vesijohto- ja viemäriverkosto (pankkisektori). Ajatelkaa kyläyhteisöä, jossa jokaisessa talossa on oma kaivo (pankki).
Mitä tapahtuu vesijohdollisessa kylässä, kun epidemia alkaa? Virus leviää verkostoa pitkin jokaiseen taloon. Joka ainoa sairastuu.
Mitä tapahtuu kylässä, jossa jokaisella on oma kaivo?
Saastunut kaivo eristetään, tartunta ei leviä, elämä jatkuu. Veden puutteessa oleva saastuneen kaivon talo saa vettä naapurista.

Libor-gate:ksi nimetystä huijauksesta lisää Verkkomediassa:
- Libor-korkojupakka kasvaa - pankkien valehtelu ja manipulointi paljastunut
- Mafia otti oppia Wall Streetin pojilta: Libor-skandaali on kartellipetos
- Maailmanlaajuinen perhosvaikutus: Libor-korkohuijauksen mittakaava laajenee

Pääasialliset lähteet:
Huffington Post, Richard Eskow: Crooked Bankers Are Corrupting Government: The REAL Libor Story
GAO Audit of the FED
Financial Authority Service: Final Notice
ZeroHedge: The World of Li(e)bor and Worst Case Lawsuits
Financial Times: Effect of Libor on US Loans Examined
Reuters: US States look to enter Libor manipulation case
  • http://www.reuters.com/article/2012/07/11/us-banking-libor-states

    Libor-korkohuijaus on aiheuttanut talletuspaon Isossa-Britanniassa
    BBC kertoo, että yli puoli miljoonaa asiakasta on jo siirtänyt varansa ulos brittipankeista. Määrän odotetaan kasvavan sitä mukaa, kun paljastukset korkomanipulaatiosta lisääntyvät. Meneillään on hitaasti alkanut, mutta selkeä talletuspako.
    Toimittaja: Riikka Söyring
    14.7.2012, Verkkomedia.org

    Libor-korkohuijaus on aiheuttanut talletuspaon Isossa-Britanniassa
    Brittiläinen talousanalyytikko ja salkunhoitaja Nadeem Walayat sylkee sappea liikepankkien ja Englannin pankin päälle The Market Oraclen artikkelissa "RBS Chaos and Barclays Libor Cesspit Prompts Slow Motion Run on British Banks".
    "Englannin pankki on hyvin, hyvin huolissaan koska viimeisten neljän vuoden aikana Ison-Britannian keskuspankki (Englannin pankki) on taistellut kiivaasti estääkseen ´finanssiarmageddonia´ pääsemästä valloilleen tumppaamalla joka kolon ´liian isoja kaatumaan´-pankeissa täyteen ilmaisella rahalla. Tämä on mahdollista elektronisen rahan luonnin avulla, ja rahaa onkin luotu 375 miljardia (£375 billion) puntaa tähän päivään mennessä. Sen seurauksena jokainen Ison-Britannian kansalainen maksaa korkeana inflaatioasteena..."
    Meneillään oleva Libor-korkohuijausskandaali antaa vain pienen vilahduksen siitä, mitä Barclays-pankin julkisivun takana tapahtuu. Todennäköisesti kaikki Ison-Britannian pankit ovat olleet mukana toiminnassa, Walayat kirjoittaa. Korkotasoa manipuloimala on mahdollista valehdella pankin vakavaraisuudesta.
    "Libor-korkohuijauksesta seuraavat vahingonkorvausvaatimukset tulevat johtamaan kaikkien aikojen pankkitukeen," Walayat kiehuu. "Veronmaksajat on toistuvasti pakotettu uudelleenpääomittamaan vararikkoisia brittipankkeja alkaen Northern Rock-pankista - ja joka kerran poliitikot ovat luvanneet, että tämä on viimeinen kerta..."
    "Kuinka ollakaan, Libor-skandaali käytännöllisesti katsoen takaa, että suunnattomia vahingonkorvausvaateita esitetään ja myönnetään, ja suunnattomia sakkoja langetetaan Barclays´ille ja muille markkinamanipulaattoreille, jotka ovat suunnattoman altistuneet kymmenien biljoonien korkojohdannaismarkkinoille."

    "Tässä vaiheessa voidaan vain spekuloida sillä, mitkä lopulliset vahingot ovat, mutta tähän astiset pankkituet ovat pikkurahaa  lopullisten ´sovitteluratkaisujen´  ja tulevien pankkitukien rinnalla."
     
    "Jo nyt lakimiehet kaikkialta maailmasta kiertelevät haaskan ympärillä valmistautuen kiskomaan mahdollisimman kovat korvaukset Liboria manipuloineilta pankeilta, mikä helposti tulee pyyhkäisemään - monin kerroin - ne kymmenet miljardit talouskurilla saavutetut säästöt, jotka Ison-Britannian koalitiohallitus on nimennyt viimeisten kahden vuoden suurimmaksi saavutukseksi," Walayat sanoi.

    Talletuspako alkanut
    Viimeisin Libor-skandaalissa on Walayatin mukaan tieto, että SFO, Serious Fraud Office, tutkii asiaa, ja että brittipoliitikot ovat pyrkineet välttämään julkista tutkintaa, koska se olisi viitannut ikävästi molempien suurimpien puolueiden jäseniin.
    BBC kertoo, että yli puoli miljoonaa asiakasta on jo siirtänyt varansa ulos brittipankeista. Määrän odotetaan kasvavan sitä mukaa, kun paljastukset korkomanipulaatiosta lisääntyvät. Meneillään on hitaasti alkanut, mutta selkeä talletuspako.
    Walayat sanoo, että ainoa ratkaisu pankkikriisiin on purkaa osittaisvarantoperiaate, joka sallii pankkien pelata vivuttamalla. "Kunhan pankkeja estetään pelaamasta johdannaisilla, niiden on voittoa saadakseen pakko luotottaa yrityksiä ja kotitalouksia talletuksista. Tämä kutistaisi suuresti pankkien kokoa, edistäisi kilpailua tallettajista ja lainaajista. Hallitus ei kuitenkaan tule suostumaan tähän."
    Meneillään oleva talletuspako isoista pankeista, oikeudenkäyntikulut ja Libor-manipuloinnista myönnetyt vahingonkorvaukset tulevat johtamaan jälleen uusiin pankkitakauksiin verovaroista, koska hallitus tarvitsee isoja pankkeja ja niiden kykyä pelata vivutuksella ja johdannaismarkkinoilla: ne ovat oleellinen osa järjestelmää, jossa luodaan rahaa, jolla rahoittaa julkista velkaa, sanoo Walayat.
    "Ison-Britannian poliittinen sekä talousjärjestelmä toimii niin, että hallitus luottaa siihen, että Englannin pankki luo velkaa/rahaa, jolla rahoitetaan vuotuiset massiiviset budjettialijäämät (£130 miljardia per vuosi), koska veroja ei haluta nostaa niin etteivät äänet vaaleissa jäisi saamatta. Pystyäkseen tähän Englannin Pankki rohkaisee liikepankkeja halvalla rahalla (kvantitatiivinen kevennys), ostaa valtionvelkakirjoja, sallimalla osittaisvarantoperiaatteen mukaisen vivutuksen ja pääomavaatimukset luodakseen kysyntää sekä likvidit markkinat valtionvelkakirjoille. FSA (Financial Service Authority) esittää oman osansa palkkaamalla ex-pankkiireja, jotka ovat valvovinaan pankkitoimintaa niin että hallitus saavuttaa tavoitteensa jatkaa velkapyramidihuijausta, jossa velkamäärä kasvaa samalla kun poliitikot valehtelevat maksavansa julkista velkaa pois..."

    "Yhtään, ei latin latia, julkista velkaa ole maksettu pois. Päinvastoin julkinen velka kasvaa eksponentiaalisesti ."


    Julkisen velan määrä on silti vain jäävuoren huippu, sanoo Walayat. Kokonaisvelan määrä on vähintään 500% bruttokansantuotteesta. "Ainoa syy siihen, miksi velkakirjamarkkinat eivät ole haihtuneet savuna ilmaan, on, että kaikki hallitukset joka maassa pelaavat samaa piilota-velat-ja-liabiliteetit-taseesta -peliä."
    Hinta, jonka rahan jatkuvasta rahan painamisesta joutuu maksamaan, on inflaatio. Isossa-Britanniassa on meneillään eksponentiaalisen inflaation megatrendi, Walayat huomauttaa.
    Vaikka ei taloudesta ymmärtäisikään, huomaa oman arkensa kokemuksista, elämisen kustannuksista, että todellisuus ja hallituksen propaganda eivät pidä yhtä, Walayat huomauttaa.

    "Talletuksista on melkein mahdoton saada korkoa, joka olisi suurempi kuin inflaatio."

    Iso-Britannia on ollut taloudellisessa paniikissa vähintään viimeiset kolme vuotta.
     "Täytyy ymmärtää, että kvantitatiivinen kevennys (QE)/ rahan ´painaminen´ on paniikkitoimintaa... Kun valtamedia puhuu rahan ´painamisesta´ tai kvantitatiivisesta kevennyksestä - mainitsematta sen seurauksia - ihmisten täytyy ajatella inflaatiota. QE on todellisuudessa kvantitatiivisen inflaation politiikkaa, joka saattaa aiheuttaa palkkaliukumakierteen kohti hyperinflaatiopaniikkia."
    "Syy siihen, miksi meillä Isossa-Britanniassa ei vielä ole korkeampaa inflaatiota tai hyperinflaatiota johtuu siitä, että QE on tähän asti suunnattu pankeille; sillä on pyritty estämään niiden konkurssi. Kyse ei ole ollut niinkään talouden elvyttämisestä - eikä molempia voi tehdä yhtä aikaa: elvyttää taloutta ja tukea pankkeja."
    "Tosiasiassa Englannin pankki ei siis halua liikepankkien lainaavan rahaa yrityksille ja kotitalouksille, mikä on syy siihen, että pankit panttaavat rahoja eivätkä lainaa. Jos ne lainaisivat, inflaatio lähtisi vyörymään. Sen sijaan Englannin Pankki ja hallitus haluavat pankrottipankkien saavan veronmaksajien kustannuksella voittoa jotta ne voivat alaskirjata velkojaan."
    "Kuvaavaa on, että hiljattain kun inflaatio tipahti alle 3 prosentin, Englannin pankki ilmoitti saman tien pumppaavansa pankeille - ei talouteen - ylimääräiset 50 miljardia puntaa, ja tämä vuotuisen 140 miljardin QE:n päälle, josta ilmoitettiin kesäkuussa."
    "Tämän vuoksi, jos lehdissä lukee, että poliitikot ja Englannin Pankki ovat tehneet kaikkensa saadakseen pankit kasvattamaan luototustaan, tiedät että sinulle valehdellaan päin naamaa."
    Koko järjestelmä on totaalisen epävakaa, Walayat toteaa.

    Lähde: The Market Oracle, Nadeem Walayat: RBS Chaos and Barclays Libor Cesspit Prompts Slow Motion Run on British Banks

    Toimittajan kommentti:
    Vaihtoehtojakin on.
    - Säädetään laki, joka määrää että oikeus laskea rahaa liikkeelle kuuluu valtiolle
    - Perustetaan valtion omistama pankki, joka laskee liikkeelle velatonta rahaa vaihdon välineeksi. Valtio asettaa pääoman.
    - Valtion omistama pankki luotottaa valtion projektit, tarjoaa yritys-, asunto- ja opintolainoja sopivan matalalla korolla > korot palaavat valtiolle ja hyödyttävät yhteisöä > veroja voidaan madaltaa.
    Samaa voidaan soveltaa myös "lääninpankkeihin " sekä "kunnallispankkeihin".
    - Liikepankit pilkotaan pienemmiksi. Talletuspankit ja yritysluottoja tarjoavat pankit ovat erillisiä yrityksiä
    Elokuvasuositus: The Secret of Oz, joka kertoo siitä, miksi valtiot velkaantuvat ja miksi velat kasvavat hallitsemattomiksi. Palkittu vuonna 2010 parhaana dokumenttieelokuvana. Englanninkielinen. Erinomainen valinta myös historiasta kiinnostuneille sekä Frank L. Baum-faneille.

    On ymmärrettävä mitä raha on ja mistä se tulee
    VoxEU on julkaissut Manmohan Singhin ja Peter Stellan artikkelin ´The (other) deleveraging: What economists need to know about the modern money creation process´ ("Se (toinen) vivuttaminen: Mitä ekonomistien tulisi tietää nykyaikaisesta rahan luomisen prosessista").
    Singh on IMF:n vanhempi ekonomisti, ja Peter Stella johtaa konsulttiyritys Stellar Consulting LCC:ta. Jälkikirjoituksessa muistutetaan, että kirjoittajat esittävät omia, eivät kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n näkemyksiä.
    Kirjoittajat toteavat heti kärkeen, että edes kaikki ekonomistit eivät ole selvillä siitä, kuinka raha nykyään syntyy. Koulukirjaesimerkki talletuksista ja pankin sen perusteella myöntämistä luotoista ei pidä paikkaansa. Raha syntyy nykyään panttiketjun (collateral chain) kautta.Kollateraalia voisi kuvat myös rinnakkaiseksi tai vakuudeksi.
    Perinteisessä mallissa kollateraali koostui keskuspankkireserveistä, nykymallissa se on olemassa ´katsojan silmässä´, kirjoittajat sanovat. Sama vakuus ´käytetään moneen kertaan´, ja samalla ´luodaan luottoa´, toisin sanoen rahaa.
    Ero on siinä, kuka ´luoton laskee liikkeelle´. Perinteisessä mallissa se on hallitus, nykymallissa yksityinen pankki. Kun pankit lakkaavat luottamasta toisiinsa, yksityisesti (panttiketjun kautta) luodun rahan määrä supistuu. Talous alkaa shakata. Rahan hinta (BBB-indeksi) nousee. Euroopassa se on nyt nelinkertainen verrattuna aikaan ennen vuotta 2007.
    Kohonneet lainakulut siirtyvät reaalitalouteen joka sektorille.
    Euroopan keskuspankki EKP:n ja Yhdysvaltain keskuspankki FED:in ratkaisu kiristyneeseen tilanteeseen - EKP:n LTRO-lainat pankeille ja FED:in kvantitatiivinen kevennys - eivät puuttuneet millään lailla todelliseen ongelmaan, eli luoton syntymiseen kollateraalien ´uudelleen panttauksen´ kautta.
    EU:n jäsenmaiden keskuspankkien ELA-ohjelmat "ovat altistaneet keskuspankit riskin ottaviksi välittäjiksi, ja tästä voi olla potentiaalisesti merkittäviä seurauksia, joita ei oltu suunniteltu" - ja joihin ei ole varauduttu.
    Rahasta on tullut yksinkertaisesti liian kallista käytettäväksi.
    VoxEU, Manmohan Singh, Peter Stella: The (other) deleveraging: What economists need to know about modern money creation process
    Lue myös: Järjestelmämme on niin viallinen, että petos on matemaattisesti taattua
Lähettänyt
Tilaa: Blogitekstit (Atom)