Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

tiistai 25. syyskuuta 2012

Katso dokumenttielokuva: 'Talouden madonluvut'

Lähde: Youtube, YLE
12.9.2012, Verkkomedia.org

Katso dokumenttielokuva: 'Talouden madonluvut' 
Dokumentissa ei suomita pankkeja, syytellä poliitikkoja tai vedota salaliittoteorioihin, vaan analysoidaan talouteemme vaikuttavia järjestelmiä ja pohditaan keinoja muuttaa niitä.
Miten olemme päätyneet talouskriisistä toiseen, ja miksi meillä on kuitenkin yhä toivoa?
Ohjaus: Ross Ashcroft, Films Transit International, Iso-Britannia 2011.

EVA:n raportti: Kataisen hallitus vienyt Suomen katastrofiin

EVA julkaisi raportin eurokriisistä. Sen uutisoinnissa on nostettu mediassa esiin arvio, jonka mukaan euron hajoaminen maksaisi Suomelle tappioina 89 miljardia euroa. Mm. pääministeri Katainen on hehkuttanut raporttia. Hesari kertoi pääkirjoituksessaan, että raportti antaa tukea mm. Koneen toimitusjohtaja Ala-Huhdalle, joka on vaatinut eurossa pysymistä hinnalla millä hyvänsä.
Talousblogi: Olli Pusa
24.9.2012, Verkkomedia.org 

1. EVA:n hätääntynyt puolustuspuhe eurotukien puolesta
Ala-Huhta heitti arvostetun yritysjohtajan maineensa peliin euroa puolustaakseen, mutta ilmeisen huonolla menestyksellä. Eurotukien puolustajilta ovat argumentit loppumassa ja siksi tarvitaan uusia tarinoita heitettäväksi ihmisten hämäämiseksi.
Jätän toiseen kertaan EVA:n raportin analysoinnin. Sen sijaan on syytä analysoida loogisesti johtopäätöksiä, joita tämän hengentuotteen ja faktojen perusteella voidaan päätellä Suomen tilanteesta ja eurokriisistä. EVA:n raportti on selvästi tarkoitettu puolustelemaan eurotukia, mutta todellisuudessa se kääntyy tukien puolustajia vastaan.
"Katainen äityi kehuihin: Paras näkemäni raportti"

2. Euron kaatuminen maksaa 89 miljardia?

Olettakaamme siis, että euron kaatumisesta aiheutuisi Suomelle EVA:n raportin väittämät 89 miljardien euron tappiot. Arvioiden paikkansapitävyyden arviointi jää toiseen kertaan. Ne tulisivat lainoista ja euron vakaushimmeleille annetuista takauksista sekä Suomen Pankista.
Miten Suomi siis on ajautunut tilanteeseen, jossa sille tulisi tuollaiset tappiot? Ne ovat seurausta siitä, että Suomessa on aluksi Vanhasen ja Kiviniemen hallitusten (ja niiden valtiovarainministeri Kataisen) sekä sittemmin Kataisen sixpack hallitusten toimesta otettu suomalaisten veronmaksajien niskaan tuollaiset riskit.
Onko tämä tehty tieten ja suomalaisille veronmaksajille asiasta rehellisesti kertoen?
Vastaus on kiistatta ei. Tämä riskinotto on tehty veronmaksajilta salaa ja asioiden oikeaa laitaa peitellen ja valehdellen. Vanhanen ja Katainen selittivät Kreikan ensimmäistä lainaa annettaessa, että Suomi suorastaan tienaa kun vähän avittaa kaveria. Nyt noita lainoja arvioidaan mediassa ensimmäisiksi velkasaneerattaviksi.
Vanhasen ja Kataisen puheet olivat puhdasta puppua. On seurausten kannalta oikeastaan yhdentekevää, perustuivatko puheet tahalliseen valehtelemiseen vai hölmöyteen ja asian ymmärtämättömyyteen. Asiaan liittyvät riskit täytyi heillä kyllä olla tiedossa, koska niistä keskusteltiin julkisuudessakin.
Sitten jatkui uusien tukipakettien virta. Seuraava Kataisen valhe suomalaisille oli, että ainoa luku, mikä suomalaisten täytyy muistaa, on 2 miljardia. Sitä suuremmaksi Suomen tappiot eivät voi nousta. No nyt EVA kertoo, että tappiot voivat nousta 89 miljardiin. Siitä voimakas sana valehteleminen. Seuraavan sammakon päästi suustaan kokoomuksen kansanedustaja
Kimmo Sasi, nykyään mm. valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja. Hänen mukaansa riskit ovat korkeintaan 14 miljardia. Ja nyt siis EVA väittää, että ne ovat 89 miljardia. Valtiovarainministeriö julkisti jossakin vaiheessa tietoja Suomen riskeistä. Budjetissa näkyi vain 400 miljoonan riskit. Ja nyt EVA väittää 89 miljardia.
Nykyinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on hehkuttanut suomalaisille, että Suomi osallistuu tukipaketteihin vain, jos Suomi saa takauksilleen täydet kattavat vakuudet. Noiden vakuuksien sisältö on jäänyt salailun vuoksi osin arvoitukseksi, kyseessä väitetään olevan total return swap johdannaissopimuksia.
Niiden arvo voisi parhaimmillaankin olla satoja miljoonia. Ja nyt EVA kertoo, että Suomen riskit ovat 89 miljardia, eli EVA:n mukaan Urpilaisen hehkuttamat vakuudet ovat pohjaltaan täydellistä huijausta. Niiden avulla on huiputettu suomalaisia ja vedätetty Suomea yhä syvemmällä katastrofiin.
Yksi hätävalhe on sentään painettu piiloon. Aikaisemmin uhkailtiin lamalla, jos eurotukiin ei osallistuta. Vielä kesällä eduskunnassa Katainen ja Urpilainen jatkoivat samalla linjalla käyttämällä uhkailuissaan vanhaa Lehman valhetta.
Vuoden 2008 lama iski, koska Lehman Brothers investointipankkia ei pelastettu veronmaksajien rahoilla vaan sen annettiin mennä konkurssiin. Lehmanin konkurssi ei lamaa aiheuttanut, sen konkurssi oli laman seuraus, ei syy. Nyt laman lähestyminen eurotuista huolimatta on YT-uutisineen ja tuotannon Suomesta siirtymisineen niin selvästi näkyvillä, että tätä selitystä on viime aikoina käytetty vähemmän.

3. Euron mukana katkeraan loppuun asti
Toisen maailmansodan loppuvaiheessa Saksassa päätettiin sotia katkeraan loppuun asti. Ja sellaisen kyllä saivatkin. Mutta Suomen johto tajusi irrottaa Suomen tästä ennen loppua ja Suomen tappiot jäivät kohtuullisemmiksi. Mutta nyt Kataisen hallitus on päättänyt kulkea tien loppuun Saksan kanssa ja  katsoa millaiseen perikatoon euron myötä päädytään.
EVA:n raportin luku 89 miljardia ei sinänsä ole uutinen. Näilläkin palstoilla kerrottiin jo vuosi sitten, että Suomen riskit valitulla tiellä tulevat kasvamaan yli 50 miljardin. Silloin sitä haukuttiin liioitteluksi, nyt EVA pistää paremmaksi. Eikä tuo arvio kerro todellisia riskejä, koska riskit tulevat vielä kasvamaan.
Nyt hehkutetaan pankkiunionia ja EKP:n lupaamia kriisimaiden velkakirjojen osto-ohjelmia ja sitä, että niiden avulla kriisimaiden korkotaso on hetkellisesti laskenut. Kovin vahvalla pohjalla kriisin ratkaisu ei siis ole, jos se, että ylivelkaantunut onnistuu keplottelemaan lisää velkaa, on juhlimisen aihe.
Ainoa todellinen ratkaisu eurokriisiin olisi se, että euromaiden talous kasvaisi erittäin voimakkaasti vuosikymmeniä. Sellaista ei ole näkyvissä jo väestörakenteenkaan takia. Mutta sitä vastaan on myös maailman taloustilanne. Kaikkialla kulutusta on viimeiset 20 vuotta vedätetty velkaa kasvattamalla. Nyt jos velkaantuminen lopetetaan (kuten virallisesti julistetaan), seurauksena on yleismaailmallinen lama. Sen merkkejä näkyy kaikkialla. Siis velkakriisi tulee vain pahentumaan.
Entä nuo kriisin ratkaisukeinot?
Pankkiunionin valvonnan lisääminen ei millään tavalla auta tähän kaaokseen. Tappiot ovat jo sylissä, ne tiedetään todellisuudessa aika hyvin ja ei ne valvomalla häviä. Pankkiunionia huudetaan tähän hätään siksi, että sen avulla halutaan saada meidät tukemaan kriisimaiden pankkeja. Talletussuojalla suomalaiset pankkien asiakkaat maksavat talletusturvaa kriisimaiden pankkien tallettajille. Ja veronmaksajat – puheiden mukaan EVM:n kautta – tukea suurpankkien konkurssien jälkien siivoamiseen.
Vain näillä pönkitettäisiin hetkeksi huojuvaa korttitaloa. Mutta meille Katainen ja Liikanen valehtelevat, että nyt ollaan tekemässä vain yhteistä pankkivalvontaa. ”Talletussuojalla ei ole nyt kiire”. Siihen siis palataan kun on ensin saatu pää avattua pankkivalvonnan osalta. Tämä on sitä huijauspolitiikkaa, jolla Suomen hallitus vie Suomea entistä syvemmälle katastrofiin, askel askeleelta.
Uutiset euroalueelta kuitenkin kertovat karua kieltä asioiden etenemisestä. Kreikan ensimmäisten lainojen saneerausta valmistellaan, Troikka toteaa Kreikan tilanteen niin kamalaksi, ettei uskalla julkistaa tuloksia ennen USA:n presidentinvaaleja. Espanjan tukipakettia valmistellaan, Katalonia haluaa irti Espanjasta eurokriisin seurauksena, Italian talous syöksyy odotettua nopeammin.


Suomessa poliitikot väittävät, että eurotukien syytämisessä kriisimaille pitää olla tiukat ehdot. EKP:n ilmeisen laittomat kriisimaiden lainaostot voidaan hyväksyä, koska EKP asettaa niille tiukat ehdot saneerata maan talous. Ja Kimmo Sasi, siis hallituspuoluetta edustava valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja, julisti, että jokaiselle maalle annetaan vain yksi tukipaketti. Jos ei siitä tilanne oikene, saa pärjätä omillaan.
Avataanpa hieman tätä asiaa logiikan kannalta. Kriisimaita on tuettava tai euro kaatuu. Mutta Sasi ja Kataisen hallitus väittävät, että EKP:n tuki on ehdollista. Jos maa ei saa asioitaan kuntoon, tuki lopetetaan. Ja yksi tukipaketti maata kohti on maksimi.

Ajatusketjua voi havainnollistaa seuraavasti:

1) Taloudellisiin vaikeuksiin ajautuva euromaa pitää pelastaa tai koko euro kaatuu, heinäsirkat, raesateet ja rutto tulevat ja talven hiihtokelitkin menevät
2) Kullekin maalle pitää vaatia tiukka talouden sopeuttamisohjelma. Vain sitä vastaan annetaan tukea tai EKP ostaa maan lainat markkinoilta
3) Jos maa ei noudatakaan luvattuja säästö- ja sopeutusohjelmia, lopettaa EKP velkapapereiden oston ja jokaiselle maalle yksi lainaohjelma saa riittää.
4) Maa, joka ei ole noudattanut sovittuja taloustoimia tai tarvitsee toisen tukipaketin, tiputetaan pois tuen piiristä.
5) Kun maa tiputetaan pois tuen piiristä, se ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin ja muut euromaat ja EKP kärsivät suuret tappiot.
6) Kuitenkaan tässä tilanteessa euromaan ajautuminen talousvaikeuksiin ei aiheutakaan euron kaatumista, vaikka aikaisempien ongelmien lisäksi tulee tappiot tukiseikkailuista.

Edellä olevista uutisista jo näkyy, ettei mitään ratkaisua eurokriisiin ole näkyvissä. Nyt vain hurrataan sille, että joku ylivelkaantunut onnistuu saamaan vipin – euroalueen veronmaksajilta. Eli suomalaisten poliitikkojen höpinässä ei ole mitään järkeä. He valehtelevat meille röyhkeästi. Vai pitääkö katsoa heidät sellaisiksi hölmöiksi, etteivät ymmärrä asiasta mitään?
Siis kriisi tulee vain pahentumaan, eikä suomalaisten tappiot tällä tiellä tule edes pysähtymään EVA:n ennustamaan 89 miljardiin. Ja tukipaketteja tullaan loputtomasti työntämään kriisimaille, koska aina on pelko, että jos nyt lopetetaan, euro luhistuu.

4. Liittovaltio
Nuo askelet yhä syvemmälle eurokaaokseen ovat askelia kohti EU-liittovaltiota. Tuota kehitystä viedään eteenpäin askel kerrallaan. Meille valehdellaan hallituksen toimesta, että liittovaltiota ei haluta ja velkojen yhteisvastuullistamista euromaiden kesken Suomessa vastustetaan.
Mutta todellisuudessa meitä viedään kohti tuollaista päämäärää.
Muuta ratkaisua euron kriisiin ei periaatteessakaan ole. Sitten Espanja ja Italia pystyvät pyörittämään vekselirulettiaan, kun ne voivat vapaasti laskea liikkeelle liitovaltion yhteisvastuullisia eurobondeja. Esimerkiksi USA:ssa ei Kalifornia voi hankkia velkaa liitovaltion velkaa liikkeelle laskemalla, mutta euroalueella juuri se on tavoitteena.
Kriisimaiden velkoja yritetään hoitaa työntämällä niille setelirahoitusta. Samaa harrastetaan muuallakin maailmassa, mutta euroalueella sen keskeinen tavoite on kriisimaiden avustaminen. Setelirahoituksella voisi saada aikaan inflaation, jolla velat maksatettaisiin säästäjien, palkansaajien ja eläkeläisten kustannuksella.
On suorastaan koomista, että euroa on puolustettu sillä, että se tuo vapautuksen Suomea vuosikymmeniä vaivanneesta inflaatio-devalvaatio kierteestä. Ja todellisuudessa euroalue tuo meille juuri tuon inflaatio-devalvaatiokierteen.
Entä jos euro sittenkin onnistuttaisiin pelastamaan? Olisiko se siunaus Suomelle? Euron pelastaminen tulee joka tapauksessa aiheuttamaan ankaran inflaation, jossa tämän kriisin lasku maksatetaan kaikkein heikoimmilla, myös Suomessa. Edelleen kriisimaiden velansaannin turvaaminen edellyttää siirtymistä yhteisvastuullisiin velkoihin, eli Suomen vastuu euroalueen veloista nousee nykyisestä n. 45%:sta BTK:sta euroalueen keskiarvoa vastaavaan 90%:iin BKT:sta eli n. 100 miljardia.
Edelleen euroalueelle tulee tulonsiirtounioni, jossa Suomi maksaa kriisimaille tukea ainakin 10 miljardia vuodessa. Se tietenkin vähentää niiden velanottotarvetta, koska ne saavat rahaa meiltä avustuksena.
Meidän hallituksemme täytyy tietää, mihin ollaan menossa. Kun se pimittää noita seurauksia ja väittää vastustavansa liittovaltiota, se valehtelee meille. Meitä viedään tuota kohti askel kerrassaan. Ja EVA tuotti tuon raporttinsa pelotellakseen meitä. Joudutte maksamaan 89 miljardia, jollette suostu liittovaltioon.
Tuo 89 miljardia ei tule edes riittämään, kuten edellä kuvattiin, mutta siltikin liittovaltio on suomalaisille kalliimpi vaihtoehto. EVA:n tilausraportti on tehty täydentämään Kataisen hallituksen selityskokoelmaa. Se kertoo myös missä ovat tämän hulluuden alkujuuret. Ne ovat elinkeinoelämän paljon puhutussa hyvä veli verkostossa, jossa tällainen hulluus jostakin syystä on päätetty ja Kataisen hallitus laittaa sitä toimeen.
Ja mikä kaikkein kauheinta, euroalueen valuviat ovat niin suuria, että siitä ei toimivaa liittovaltiota saada edes noilla valtavilla tulonsiirroilla. Ja tuo liittovaltio on eri asia kuin EU, koska yksikään euroon kuulumaton EU:n valtio ei tule euroalueeseen liittymään.
Välimerenmaiden korruptoitunut taloudenpito, valtavat tulonsiirrot sekä kansalaisille valehtelemalla toteutettu liittovaltio, voivat aiheuttaa sellaisia levottomuuksia, että koko tuo hulluus voi kaatua niihin. Silloin lasku on jotakin vielä kauheampaa kuin osaamme kuvitellakaan.

5. Eurosta eroaminen
Kummallisesti kaikista suomalaisista analyyseistä jätetään pois eurosta eroamisen vaihtoehto. EVA:n raportin jälkeen nyt tiedämme, että se tulisi Suomelle paljon halvemmaksi kuin mitä muut vaihtoehdot. Kreikalle annetuista lainoista ja takauksista tulisi 5-9 miljardia tappioita. Samoin melkein toinen mokoma muista takauspaketeista. Tuskin saisimme edes takaisin EVM:ään jo Jutan takuuksien vuoksi etukäteen maksettua 1,5 miljardia.
Mutta Suomen Pankki voisi selvittää velat ja saamiset EKP:n kanssa niin kauan kuin euro valuuttana on olemassa ja vaihtokelpoinen. Silloin pesästä on saatavissa vielä jotakin. Mutta jos odotetaan euron konkurssia tai liittovaltiota, lasku kasvaa moninkertaiseksi.
Suomi voisi päästä eurosta 10-15 miljardin tappioilla. Nekin ovat turhia, mutta halvempi vaihtoehto kuin muut. Vanhasen, Kiviniemen ja Kataisen hallitukset olisivat silloinkin aiheuttaneet suomalaisille veronmaksajille suuremmat menetykset, kuin 1990-luvun pankkikriisi.
Sen pyykin pesemisen aika on, kunhan eurosta on päästy eroon. Venäläiset kutsuvat hallitustaan varkaiden ja huijareiden hallitukseksi. Onko meillä valehtelijoiden ja pölhöpopulistien hallitus?

Alkuperäinen julkaisu Olli Pusan blogilla:
Toimitus @ 24.9.2012 12:59

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Seitsemän seikkaa, joista pääjohtaja Liikanen vaikeni

Seitsemän seikkaa, joista pääjohtaja Liikanen vaikeni
Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen kertoi eduskunnan talousvaliokunnalle, mitä EKP on viime aikoina tehnyt ja suunnitellut tekevänsä ja miksi. Sen sijaan hän ei kertonut, mitkä ovat EKP:n kokeellisen rahapolitiikan tahattomat ja haitalliset sivuvaikutukset. Ainakin nämä seitsemän seikkaa Liikanen jätti kertomatta.
 
23.9.2012
Eduskunnan talousvaliokunta kuuli perjantaina Suomen Pankin (SP) pääjohtajan Erkki Liikasen selonteon euromaiden keskuspankin EKP:n ja samaan eurojärjestelmään kuuluvan Suomen Pankin toteuttamista ja valmistelemista kriisitoimista.

Analyysi

Nyt talousvaliokunnassa muun muassa Suomen Pankin toimia valvovat kansanedustajat tietävät, mitä EKP ja SP ovat tehneet, mitä ne aikovat tehdä, mikä on toimien tarkoitus ja mitä EKP ja SP uskovat niillä saavansa aikaan.
Sen sijaan talousvaliokunnan jäsenet sen enempää kuin muutkaan kansanedustajat eivät tiedä, että rahaviranomaisten toimilla on myös tahattomia sivuvaikutuksia eivätkä sitä, minkälaisia nuo pääosin haitalliset sivuvaikutukset ovat.
Tai ainakaan kansanedustajat eivät kuulleet rahakokeiden haitoista pääjohtaja Liikasen kuulemisessa.
Sekin jäi pääjohtajalta selostamatta, että harjoitetun rahapolitiikan haitalliset sivuvaikutukset ovat todennäköisesti suurempia ja pitkävaikutteisempia kuin tavoiteltavat tai varsinkaan saavutettavat edut.

Mikä näkyy ja mikä
jää näkymättömiin?


EKP:n kriisin mittaan toteuttamat poikkeustoimet niin kuin vasta valmisteilla olevat uudetkin kriisitoimet ovat ennen kokeilemattomia keinoja. Ne ovat sananmukaisesti rahapoliittisia kokeita, joiden vaikutukset selviävät kokeiden edetessä ja niiden jälkeen.
Pääjohtaja Liikanen on EKP:n rahapoliittisista toimista päättävän neuvoston jäsen, ja hän on antanut tukensa EKP:n kriisitoimille. Ainakaan hän ei ole arvostellut toimia julkisesti – eikä hän tehnyt näin perjantaina eduskunnassakaan.
Koska Liikanen on itse yksi EKP:n poikkeustoimien päättäjistä eikä keskuspankkitoimien riippumaton tarkkailija, on hänen selontekonsa ennemmin yksipuolisen suopea kuin tasapainoinen saati kriittinen tarkastelu.
Niinpä Taloussanomat täydentää pääjohtaja Liikasen katsausta kertomalla, mitä joukko keskuspankin "virallisesta totuudesta" riippumattomia ekonomisteja arvioi kriisiaikaisen rahapolitiikan sivuvaikutuksista.
Liikanen kertoi eduskunnalle EKP:n toimista sen, mikä näkyy. Taloussanomat kertoo jo 200 vuotta sitten vaikuttaneen ranskalaisekonomisti Frédéric Bastiat'n hengessä sen, mikä ei näy.
Näkymättömiä ja ääneen lausumattomia sivuvaikutuksia on ainakin seitsemää sorttia – joista yksikään ei ole suotuisa.

Lisää kevennystä
vaikka rajattomasti


Keskuspankkien toimilla voi toki olla "normaaleissakin" talousoloissa haitallisia sivuvaikutuksia, kuten finanssi- ja velkakriisiä edeltäneen velkakuplan tuottamuksellinen paisuttaminen.
Mutta kriisitoimet ovat menneet vielä pidemmälle tuntemattomalle maaperälle.
Euroalueen EKP:n, Yhdysvaltain Fedin ja muiden maailman keskeisten keskuspankkien rahapolitiikka on nyt keveämpää kuin milloinkaan aikaisemmin. Ohjauskorot ovat nolla prosenttia tai vain vähän yli nolla prosenttia.
Korkotaso ei ole ollut näin matala näin pitkään edes viime vuosisadan suursotien aikaan tai niiden jälkeen. Keskuspankkien taseet eivät ole koskaan olleet niin suuria kuin nyt eivätkä ne ole milloinkaan ennen paisuneet niin nopeasti kuin nyt.
Silti niin EKP kuin Fed ovat aiemmin tässä kuussa päättäneet keventää rahapolitiikkaa ja kasvattaa taseitaan entisestään – tarvittaessa vaikka rajoituksetta.
Kokeellisella rahapolitiikalla on useita hyviä tarkoituksia, joista pääjohtaja Liikanen kertoi talousvaliokunnalle. Hyvien tarkoitusten toteutuminen on kuitenkin epävarmaa. Haitat ovat varmempia.

Samoja virheitä mutta
suuremmalla voimalla


Yltiökevyen rahapolitiikan todennäköisistä tai jopa varmoista haittavaikutuksista ovat kriisin mittaan kirjoittaneet lukuisat sellaiset ekonomistit, jotka havaitsivat finanssikriisin merkit ja varoittivat liian keveän rahapolitiikan riskeistä hyvissä ajoin ennen kuin rytinä alkoi viitisen vuotta sitten.
Tähän tarkkanäköiseen joukkoon kuuluvat esimerkiksi analyysiyhtiö Lombard Street Researchin ekonomisti Leigh Skene, analyysiyhtiö GaveKal Researchin ekonomisti Charles Gave ja analyysijulkaisu Grant's Interest Rate Observerin päätoimittaja James Grant.
He ovat viime kuukausien raporteissaan toistuvasti varoittaneet lukijoitaan, kansainvälisiä suursijoittajia, keskuspankkien toistavan samoja virheitä kuin ennen kriisiä mutta entistäkin suuremmalla voimalla.
Huolensa keskuspankkitoimien tahattomista sivuvaikutuksista on esittänyt myös esimerkiksi talousjärjestö OECD:n kehitys- ja tutkimusyksikön johtaja William White.
Aiemmin Kansainvälisen järjestelypankin BIS:n johdossa vuosia työskennellyt ja keskuspankkien toiminnan läpikotaisin tunteva White julkaisi elokuussa painavan keskustelupaperin kriisitoimien vaikutuksista – ja tahattomista sivuvaikutuksista.
Toisin kuin analyysiyhtiöiden raportit, Whiten tutkimuspaperi "Ultra Easy Monetary Policy and the Law of Unintended Consequences" (Äärikeveä rahapolitiikka ja laki tahattomista sivuvaikutuksista) löytyy verkosta.
Se on rajoitetun jakelun analyysiraportteja kohteliaampi mutta kenen tahansa luettavissa – pääjohtaja Liikanen ja kansanedustajat mukaan luettuna.

Ilmaista rahaa ja
zombie-pankkeja


1) Ensimmäinen äärikeveän rahapolitiikan haitallinen sivuvaikutus on se, että ilmaista ja puoli-ilmaista rahaa pankkijärjestelmään syytämällä keskuspankit antavat keinotekoisesti lisää elinaikaa ja -tilaa sellaisille ylivelkaisille pankeille, liikeyrityksille, ja valtioille, jotka eivät muuten selviäisi veloistaan.
Näin keskuspankit keinotekoisesti vahvistavat talouden heikoimpia ja suorastaan elinkelvottomia osia, kuten niin sanottuja zombie-pankkeja, ja samalla heikentävät talouden terveitä osia, kuten vakavaraisuudestaan huolen pitäneitä pankkeja ja tuottavimpia liikeyrityksiä.
2) Toinen haitallinen sivuvaikutus on, että ylivelkaisten valtioiden ja pankkien keskuspankeilta suoraan ja epäsuorasti saama rahoitustuki heikentää niiden tarvetta rahoitusasemansa ja taloutensa saattamiseen kestävälle tolalle.
GaveKalin Charles Gave kuvaa näitä kahta vaikutusta toteamalla, että näin EKP ja muut keskuspankit siirtävät mittavassa määrin voimavaroja yhteiskunnan ja talouden uutta hyvinvointia tuottavasta osasta vanhaakin hyvinvointia tuhlaavaan osaan.

Talouden mittarit
sekaisin tai rikki


3) Kolmas ultrakeveän rahapolitiikan haittavaikutus on, että pankkijärjestelmään tulvivaa tuoretta rahaa päätyy pankkien ja niiden ulkopuolisen niin sanotun varjopankkijärjestelmän kautta kyseenalaisiin tai suorastaan kelvottomiin sijoituskohteisiin.

Näin käy sitä varmemmin mitä kauemmin ja mitä kehnommaksi keskuspankkien nollakorkopolitiikka ahdistaa pankkien perinteisen luotonannon kannattavuutta.
Luotonannon tilalle tulee uutta ja entistä riskipitoisempaa mutta taseen ulkopuolista rahoitustoimintaa, jolloin taseriskit näyttävät supistuvan mutta järjestelmäriskit kasvavat. Aivan niin kuin ennen finanssikriisiä.
4) Neljäs keskuspankkien aikaan saama haitta on markkinaehtoisen hintamekanismin häiriintyminen talouden tärkeimmästä hinnasta, rahan hinnasta eli korosta lähtien.
Talouden tärkeimmät hinnat ovat keskuspankkien ohjauksessa tai niiden määräämiä eivätkä enää aitoja markkinahintoja. Samalla markkinahintojen talouden kunnosta ja näkymistä välittämä tieto on menettänyt merkityksensä.
Talouden painemittarit ovat rikki, kun tärkeimmät hinnat eivät kerro markkinatoimijoiden tulevaisuuden odotuksista vaan keskuspankkien toimista ja niihin liittyvistä veikkauksista.

Ilmaisen rahan
maksavat säästäjät


5) Viides äärikeveän rahapolitiikan aiheuttama vakava haitta on negatiivisen reaalikoron aikaan saama laajamittainen tulon- ja varallisuudensiirto kaikilta yhteiskunnan säästäviltä osapuolilta kaikille velkaisille osapuolille.
Tämän tulonsiirron kärsijöitä ovat esimerkiksi pahan päivän varalle säästöjä koonneet kotitaloudet mutta myös eläketurvasta vastaavat eläkelaitokset.
Eniten tästä säästöjen reaalituoton ja -arvon heikkenemisestä kärsivät varovaisimmat säästäjät, eivät suinkaan riskisijoituksillaan keskuspankkien raharuiskeista rikastuvat keinottelijat.
6) Kuudes nollakorkojen ja muiden tukitoimien haittavaikutus on niiden synnyttämä ja voimistama niin sanottu moral hazard, moraalikato. Tämä tarkoittaa oman edun tavoittelua muiden kustannuksella – ja on LSR:n Leigh Skenen mukaan väistämätöntä, kun jaossa on tyhjästä tempaistua ilmaista rahaa.
Eniten keskuspankkien "rahan painamisesta" voivat "vetää välistä" ne, jotka ovat "painokoneiden" tuntumassa tai itse osallisia "painotuoreen" rahan jakelussa, kuten rahakeskusten suurpankit ja niiden johtajat sekä suurimpien vipurahastojen kaltaiset keinottelijat.
Sama harvojen hyöty korostuu ilman aktiivista välistävetoakin, kun keskuspankkien raharuiskeet hakeutuvat suurpankkien ja keinottelijoiden kautta ennemmin finanssi- kuin reaalitalouteen.
Uutta rahaa pakkautuu osake- ja hyödykepörsseihin, joiden kurssinousu kasvattaa ennestäänkin vauraimman vähemmistön hallussa olevan finanssivarallisuuden arvoa. Kaikkia muita sitävastoin esimerkiksi polttoaineiden ja ruoan kallistuminen haittaa.

Löysää lainarahaa
ja uusia hintakuplia


7) Kokeellisen rahapolitiikan seitsemäs tahaton ja pääosin haitallinen sivuvaikutus on yltäkylläisen ja yltiöhöllän lainarahan ikiaikainen taipumus ennemmin synnyttää uusia kuplia ja tuottamattomia yli-investointeja kuin ohjautua tuottoisiin investointeihin.
Näin tapahtuu parasta aikaa ja täyttä päätä esimerkiksi useimpien "vahvojen" euromaiden asuntomarkkinoilla. Moni asuntokuplalta tai sellaisen puhkeamiselta toistaiseksi välttynyt euromaa on yltiökeveän rahapolitiikan "ansiosta" menossa kohti kuplavaihetta.
Hullunhalvat asuntolainat ylläpitävät ja nostavat asuntojen hintoja, mikä hyödyttää myyjiä mutta haittaa ostajia. Ani harva vain myy, joten todellisia hyötyjiä on harvassa. Useimmille muille hintojen nousu tietää lisävelkaantumista.
Näin keskuspankit heikentävät aiheetonta velkaantumista ruokkimalla muuhun kulutukseen ja tuottaviin investointeihin käytettävissä olevia tuloja ja säästöjä – ja aiheuttavat haittaa kansalaisten suurelle enemmistölle ja välillisesti koko taloudelle.
Frédéric Bastiat olisi epäilemättä kyennyt laatimaan vielä kattavamman luettelon keskuspankkitoimien näkymättömistä vaikutuksista, mutta ainakin nämä seitsemän seikkaa puuttuivat pääjohtaja Liikasen selonteosta.


(Mätäpaise: suurvelallisten velat pitää hoitaa isolla singolla keskuspankin toimesta eli inflatoida pois. Eläkööt omistavan luokan voitot. Kyllä työväenluokka maksaa häviöt sosiaalidemokratian petturuudella ja omalla heikkoudella! Työväenluokalla ei ole muuta "voitettavana", paitsi porvarien velkoja!)

torstai 20. syyskuuta 2012

Irtautuivatko euriborit lopullisesti todellisuudesta?
(Oppiaihe: rosvojoukkueen tavoista!)

Irtautuivatko euriborit lopullisesti todellisuudesta?
Vuoden euribor laski keskiviikkona 0,728 prosenttiin. Vielä vuosi sitten korko oli yli kaksi prosenttia. Euriborin määrittelevät 44 euroalueen pankkia, ja sen on tarkoitus kertoa hinta, jolla pankit voisivat lainata toisilleen rahaa. Nyt pankkien välinen lainananto on hyytynyt. Mihin perustuu alhainen euribor? Ja olisivatko suomalaiset pankit valmiita lainaamaan rahaa tähän hintaan espanjalaispankeille?
 
Johannes Niemeläinen
20.9.2012
54
 
Markkinakorot ovat ennätysalhaalla. Vuoden euribor laski keskiviikkona 0,728 prosenttiin. Vielä vuosi sitten sama korko oli yli kaksi prosenttia.

Euribor on arvio siitä, millä hinnalla prime-pankki suostuu lainaamaan rahaa toiselle prime-pankille. Prime-pankit kuuluvat rahalaitosten parhaimmistoon. Tarkkaa määritelmää prime-pankille ei kuitenkaan ole.

Euribor-korot määrittelee 44:stä euroalueen pankista koostuva raati. Pankit on valittu niiden luottokelpoisuuden ja taloudellisen vahvuuden perusteella. Suomesta korkojen määrittelyyn osallistuvat Nordea ja Pohjola Pankki.

Pankit lähettävät joka päivä eurooppalaispankkien etujärjestölle EBF:lle (European Banking Federation) oman arvionsa siitä, millä hinnalla prime-pankit suostuisivat lainaamaan rahaa toisilleen. Arvioista leikataan suurimmat ja pienimmät pois, ja lopuista lasketaan keskiarvo, mikä korko on kyseisenä päivänä.

Tällä hetkellä pankkien väliset lainamarkkinat ovat kuitenkin hyytyneet, eivätkä pankit suostu juuri lainaamaan toisilleen rahaa. Nyky-euriborit heijastavatkin jotain muuta kuin niiden pitäisi.

Euribor ei tarkoita,
että pankki lainaisi sillä rahaa


Euribor-raatiin kuuluvat pankit arvioivat joka päivä, millä korolla prime-pankit voisivat antaa toisilleen vakuudetonta luottoa. Raadin säännöissä ei määritellä prime-pankkia. Korkoarviointiin osallistuvat pankit voivat pohtia, mitkä rahalaitokset kuuluvat toisilleen rahaa oletettavasti lainaavaan pankkieliittiin.
– Euribor on arvio siitä, mikä lyhyen rahan hinta on laajasti tarkasteltuna parhaille pankeille, Pohjola Pankin varainhallinnasta vastaava pankinjohtaja Hanno Hirvinen tiivistää Taloussanomille.
Euribor-arviota laatiessaan pankit eivät ota kantaa siihen, lainaisivatko ne rahaa antamillaan koroilla muille euribor-raatiin kuuluville pankeille. Tällöin arvioitavaksi ei tule, olisiko esimerkiksi espanjalainen tai saksalainen pankki kelpoinen rahoituskumppani toiselle prime-pankille.
Euribor-raatiin kuuluvat muun muassa espanjalaispankit Santander, La Caixa ja CECA. Se, että pankki on mukana euribor-raadissa, ei takaa sitä, että se olisi prime-pankki.
– Euribor on arvio siitä, mikä on yleinen markkinataso. Ei meidän lausunto, millä antaisimme tai ottaisimme rahaa vastaan, Hirvinen sanoo.

Euribor heijastaa sijoittajien ja
pankkien välistä rahan hintaa


Koska pankkien väliset lainamarkkinat ovat lähes hiljenneet, euriborit eivät vastaa pankkien välisen lainanannon todellisuutta. Euroopan keskuspankin johtokunnan jäsenen Vítor Constâncion 7. syyskuuta pitämästä esitelmästä käy ilmi, että erityisesti pankkien välinen lainananto eri euromaiden pankkien välillä on laskenut selvästi.
Pohjola Pankin Hirvinen sanoo, että euriboriin vaikuttavat tällä hetkellä kaupankäynti lyhyillä rahamarkkinoilla ja pankkien muun varainhankinnan kulut.
– Suurin osa kaupasta käydään pankkien ja sijoittajien välillä. Rahaa tulee sijoittajilta pankeille, ei niin, että pankit vippailevat keskenään, Hirvinen sanoo.
– Euribor heijastaa sitä, millä tuottotasolla muut lainapaperit, esimerkiksi ECP-paperit, menevät sijoittajille kaupaksi. Sitä kautta muodostetaan käsitys pankkien välisestä euriborista. Jos sijoittajille riittää muista pankeista tietty tuotto, se kertoo todennäköisesti koron, jolla pankit voisivat lainata toisilleen.
ECP:t eli Euro Commercial Paper -lainat ovat suuryritysten sijoittajille myymiä vakuudettomia velkakirjoja, joiden laina-aika vaihtelee yhdestä päivästä 364 päivään.
Hirvisen mukaan keskuspankkirahoituksen hinta heijastuu voimakkaasti varsinkin lyhyimpiin korkoihin. Hän kuitenkin puolustaa euribor-raatia ja koron muodostumista.
– En osaa sanoa, mikä olisi parempi tapa tuottaa rahan hinta luotettavasti vuoteen asti kuin EBF:n valvoma paneeli, Hirvinen sanoo.
Nordea kieltäytyi kommentoimasta asiaa.
Fiktiivitalouden painajainen iskee taas

 Author: MTL
 Sep. 2012

Kansantalouden tilanne euroalueen rintamalla kesälomien jälkeen näyttää erittäin synkältä. Euroalue on painumassa toiseen peräkkäiseen bkt:n laskuun. Laman arvioidaan kärjistyvän vuoden loppua kohden. Euroopan tilanne heijastuu Yhdysvaltoihin sekä Kaukoitään ja Kiinaan, jonka kohtalohetket riippuvat kriisin kehityksestä Euroopassa. Työttömyys euroalueella saavuttaa uusia ennätyslukuja, mikä tekee velkakriisistä vaikeamman.
Euroopan keskuspankki ei ryhdy rahan painantaan eikä eurobondien perustamiseen. Uusien apupakettien pumppaaminen suoraan valtioille tai pankeille on niin ikään poissuljettu vaihtoehto ja maanosan liittoutumiseen ylikansallisen ohjauksen mukaisesti ei ole kenelläkään pienintäkään valmiutta. Mikäli toteutuvat kaikki ne säästötoimet, joihin miltei maassa kuin maassa hallitukset ovat joutuneet turvautumaan, Eurooppa painuisi entistä syvempään lamaan.
Nykyisen kapitalismin kriisin erikoispiirre on, että yhtä aikaa se ilmenee historiallisesti rakenteellisena ja koordinoidusti maailmanlaajuisena kriisinä. Toinen tunnusmerkki on se, että vaihtoehtoja kriisin ratkaisemiseksi ei ole, ja keinot pelaamalla aikaa pidentää systeemin elinikää ovat vähissä. Järjestelmässä vallitsee yleinen epäluottamus jopa pankkipääomien kesken. Viimeinen tyrehdyttää rahahanat entisestään ja vaikuttaa lamaan syventävästi. Edellisten lisäksi Eurooppaa riivaa omaan valuuttaan liittyvät epäkohdat.
Kapitalismi ei pysty ratkaisemaan ristiriitaa yhteisen valuutan ja kansallisen talouspolitiikan välillä, ei ainakaan ilman edustuksellisen demokratian lopullista tukahduttamista, mikä tarkoittaa totalitarismia. Alkukesästä lähtien Euroopassa on keskusteltu instituutioiden uudistamisesta, uusista vakausmekanismeista ja yhteisestä pankkijärjestelmästä ja valvonnasta.
Sekään ei olisi mikään tae, nimittäin tähän asti talletusten takaaminen on ollut kansallisvaltioiden vastuulla. Siirtyminen ylikansallisten instituutioiden valvontaan siirtäisi sen vastuun niille, mikä olisi mahdoton tehtävä toteuttavaksi. Se tarkoittaa että jokainen kansallisvaltio yrittää lastata kriisin oman työväenluokan hartioille.

Fiktiivinen pääoma ja sen loismainen luonne


Kapitalismia piinaavat myös uusliberalistisen ajan kansainväliset vitsaukset, eli fiktiivisen pääoman hillitön ja räjähdysmäinen kasvu. Viisi vuotta kriisin alkamisesta ja neljä Lehman Brothers–pankin konkurssista uusi jättiläiskupla on muodostunut ja uhkaa koska tahansa romuttaa järjestelmän raunioidensa alle. Uusi 500 biljoonan dollarin kupla jakautuu seuraavasti: 184 biljoonaa sijaitsee Euroopassa, 161 USA:ssa ja loput ympäri maailmaa. Ne ovat pankkijärjestelmän toimesta myytyjä johdannaisia. Kyse on uudesta fiktiivisen pääoman ”sukupolvesta”. Niiden summien takeeksi pankeissa on tallennettu vain 3,2 biljoonaa euroa todellista rahaa. Mikään yhteinen pankkijärjestelmä tai muu järjestely ei voi tätä aikapommia purkaa.
Uusi kupla koskee johdannaistuotteita, siis sopimuksia, jotka markkinoitiin pankkien toimesta. Sopimukset olivat vakuutuksia rahan tai valuutan viitekoron muutoksista johtuvista riskeistä. Viitekorko on pankkien tai pankkien ja investointirahastojen välillä sovittu rahan kustannushinta. Keskuspankkien pankki (BIS), Kansainvälinen Järjestelypankki on huolissaan fiktiivisen pääoman suunnattomista määristä. Pankkiiripiirit puhuvat johdannaisten painajaisen paluusta. Fiktiivisen pääoman ”vuoret” ovat kasautuneet pankkien taseiden harmaaseen vyöhykkeeseen. Mikäli jotkut kyseisiä sopimuksia markkinoivat pankit menisivät vararikkoon, tai eivät kykenisi korvaamaan asiakkaidensa menetyksiä, epäkohta uhkaisi romahtamisella kokonaisuudessaan pankkijärjestelmää.
BIS–pankin raportin varoituksesta huolimatta suurpankit jatkavat johdannaiskauppaa, sillä tämä on ainoa investointimuoto nykyisessä kapitalismissa. Pieni esimerkki näiden pankkien suuresta riskinotosta on sopimukset raaka-aineiden tai jalometallien johdannaisten markkinoinnissa. Vuosittain myydään kullan johdannaissopimuksia satakertaisesti suuremmasta arvosta kuin kullan koko maailman reaalituotanto on. Pankkien voitot tästä kaupasta ovat yhtä suuret kuin vuodessa tuotetun kullan arvo. Tämä tapahtuu ilman että pankit olisivat sijoittaneet penniäkään omaa rahaa, ja ilman että ne omistaisi unssiakaan kultaa. Saksan seutupankit ovat olleet erittäin aktiivisia tällaisessa taloustoiminnassa.