Suomelta miljardien eurojen

"piilotuki" pankeille

Suuret pankit saavat epäsuoraa rahoitustukea kotivaltioiltaan, koska ne ovat liian suuria kaatumaan. Tuki tarjoaa pankeille saumat spekuloida, Finance Watch -järjestön nokkamies Thierry Philipponnat sanoo. Taloussanomien arvion mukaan esimerkiksi Nordean rahoitustuki on vuosittain kaksi miljardia euroa ja Pohjola Pankin lähes 300 miljoonaa euroa.

Johannes Niemeläinen

27.10.2012

Suomalaispankit saavat valtiolta vuosittain useita miljardeja euroja piilopankkitukea alempina rahoituskuluina. Esimerkiksi Nordean vuotuinen rahoitustuki on Taloussanomien arvion mukaan kaksi miljardia euroa ja Pohjola Pankin lähes 300 miljoonaa euroa.
Luottoluokittajat laskevat pankkien luottoluokituksiin mukaan oletuksen siitä, että valtio pääomittaa pankit hädän hetkellä. Oletus parantaa pankkien luottoluokituksia useilla pykälillä, mikä puolestaan alentaa suurien pankkien rahoituskuluja ja helpottaa niiden voitontavoittelua.

– Kun pankki on liian suuri kaatumaan, sillä on valtion implisiittinen tuki. Sen vuoksi pankille rahaa lainaavat instituutiot ja ihmiset antavat sille rahaa halvemmalla kuin ne antaisivat ilman pankkitukea. Kun pankki saa rahaa halvemmalla kuin se muuten saisi, sillä on vaikutus pankkien toimintaan, Finance Watch -kansalaisjärjestön pääsihteeri Thierry Philipponnat kertoo Taloussanomien haastattelussa Brysselissä.
– Yleisesti ottaen voi sanoa, että mitä suurempi pankki on, sitä suurempi on sen rahoitustuki. Mitä suurempi rahoitustuki on, sitä enemmän pankki spekuloi eikä rahoita reaalitaloutta, yli 20 vuotta investointipankkiirina toiminut Philipponnat sanoo.
Talletukset ja tase vaikuttavat
tuen suuruuteen
Pankkien rahoitustukea ovat käsitelleet useat eri tahot viimeisen vuosikymmenen aikana. Asiasta ovat kirjoittaneet muun muassa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, Bank of Englandin johtokunnassa rahoitusjärjestelmän vakauskysymyksistä vastaava johtaja Andrew Haldane ja viimeisimpänä Finance Watch, kun se luovutti lausuntonsa Suomen Pankin pääjohtajan Erkki Liikasen pankkityöryhmälle.
Terveempää taloutta ja parempaa hallintoa tukevan Finance Watchin mukaan pankkien rahoitustuki on äärimmäisen tärkeää. Joskus tuki on jopa isompi kuin pankkien vuotuinen tulos ennen veroja. Järjestön mukaan tuen suuruuteen vaikuttaa pankkien taseen koko.
Myös pankkeihin tehtyjen talletusten määrä vaikuttaa rahoitustuen suuruuteen. Mitä enemmän pankissa on talletuksia, sitä vähemmän sen pitää hankkia rahoitusta markkinoilta. Jos markkinarahoituksen määrä on pieni, maksetaan sille vähemmän korkoja ja rahoitustuki pienenee.
Rahoitustuki on suhteellisesti suurempi Suomessa kuin muualla euroalueella, jos vertaillaan talletusten ja taseen suhdetta. Suomen Pankin tilastojen mukaan Suomessa toimivilla pankeilla talletusten ja taseen suhde oli elokuussa 0,26, kun euroalueen pankkien keskiarvo oli 0,51. Vertailu on suuntaa-antava. Se on esimerkiksi sisältää vain euroalueelta Suomen rahalaitoksiin tehdyt talletukset.
Suomalaispankeilla
jättituki
Pankkien rahoitustuen suuruudesta on tehty useita eri laskelmia. Yhden tarjoaa brittiläinen ajatushautomo New Economics Foundation (NEF). NEF:n mukaan brittipankki Barclaysin rahoitustuki oli 11,8 miljardia euroa ja saksalaispankkien Deutsche Bankin ja Commerzbankin 3,9 ja 13,3 miljardia euroa vuonna 2010.
NEF:n laskelmissa on vertailtu pankkien rahoituskuluja ilman oletusta valtion tuesta ja tukioletuksen kanssa sekä suhteutettu ne pankkien taseisiin. Tuki korottaa pankkien luottoluokitusta usealla pykälällä, mikä pienentää niiden rahoituskustannuksia.
Esimerkiksi Aktia Pankille luottoluokitusyhtiö Moody’s tulkitsee, että valtion oletettu tuki vastaa kahden pykälän nostoa pankin vakuudettoman varainhankinnan luottoluokituksessa. Aktian oma luottoluokitus olisi Baa2. Koska Suomen valtio tulisi luultavasti Aktian hätiin sen rahoitusjärjestelmän kannalta tärkeän roolin vuoksi, pankin luottoluokitus on Moody’sin mukaan A3.

Taloussanomat teki NEF:n laskelmien pohjalta omat laskelmansa suomalaispankkien piilotuesta. Laskelmissa verrattiin NEF:n arvioita Barclaysin ja saksalaispankkien rahoitustuesta pankkien taseisiin. Suhdelukujen keskiarvon avulla Taloussanomat laski suomalaispankkien oletetun rahoitustuen vuonna 2010. Laskelmat eivät ole virallisia laskelmia eikä niitä voi pitää kokonaisvaltaisena arviona rahoitustuesta. Niiden avulla on tarkoitus havainnollistaa suomalaispankkien saaman piilotuen suuruus.
Laskelmien mukaan esimerkiksi Aktia Pankin rahoitustuki oli vuonna 79 miljoonaa euroa, Pohjola Pankin 288 miljoonaa euroa ja Nordea Pankki Suomen 2 288 miljoonaa euroa. Aktia ja Pohjola Pankeilla luvut olisivat suurempia, jos huomioon otettaisiin koko pankkiryhmät.
”Rahoitustuki ei
katoa kokonaan”
Finance Watchin Thierry Philipponnat’n mukaan suurten pankkien rahoitustuki vääristää pankkien välistä kilpailua. Suuret pankit hyötyvät pankkituesta ja auttavat niitä laajentumaan yhteiskunnan kannalta haitallisille alueille.
Finance Watch on kritisoinut viranomaisten työtä pankkikriisin hoitamiseksi. Järjestön mukaan monet viranomaistoimet itse asiassa kasvattavat pankkien piilotukea ja vääristävät kilpailua entisestään. Esimerkiksi Basel III -säännöstössä suurien pankkien lisäpääomavaade kasvattaa piilotukea, koska siinä rajataan piilopankkituki entistä selvemmin suurille pankeille.
Lisäksi EU:n pankkiunioni saa kritiikkiä Philipponnat’lta.
– Jos pankkiunioni olisi toiminnassa ilman pankkien kriisinratkaisumekanismia, ongelmasta on tehty vain pahempi, hän sanoo.
Finance Watchin nokkamiehen mukaan Erkki Liikasen työryhmän analyysi Euroopan pankkisektorin uudistustarpeesta on ”laadultaan erittäin hyvä”. Philipponnat kritisoi työryhmän raporttia siitä, että siinä ei menty riittävän pitkälle mahdollisissa ehdotuksissa pankkisektorin rakenteiden uudistamiseksi.
Philipponnat kiittelee kuitenkin esitystä siitä, että pankkien kaupankäyntitoiminnot rajattaisiin tietyissä tapauksissa vähittäispankkitoiminnasta erilliseen tytäryhtiöön. Tällöin pankkitoiminnan rahoitustuki voitaisiin poistaa esimerkiksi johdannaiskaupalta.
– Minulla ei ole illuusioita, rahoitustuki ei kokonaan katoa. Näkemyksemme mukaan jäljelle jäävän rahoitustuen pitäisi mennä pankkitoimintoihin, joista on hyötyä yhteiskunnalle, hän sanoo.

Ihmelääke USA:n velkaongelmaan – 1 000 miljardin kolikko

(Ns. uusia ja uunituoreita innovaatioita kaatuvan järjestelmän tukemiseksi, sairaan jännä juttu! FMJ)

Taloussanomat–Reuters

6.1.2013

Yhdysvaltojen Valkoiseen taloon lähetetty virallinen aloite ehdottaa liittovaltion velkaongelmaan erikoista ratkaisua, 1 000 miljardin dollarin platinakolikon painamista.
Aloitteen on allekirjoittanut 4 000 henkilöä, mutta nimiä tarvitaan helmikuun loppuun mennessä vähintään 25 000, jotta vetoomus otetaan virallisesti käsittelyyn.
Ajatus on erikoinen, mutta periaatteessa mahdollinen. Yhdysvaltojen valtiovarainministeriöllä on valta painaa kolikkoja millä tahansa määrittämällään arvolla.
Painettu platinakolikko talletettaisiin maan keskuspankki Fediin, josta saataisiin kolikon arvoa vastaava määrä luottoa liittovaltion kassaan.
– Vaikka tämä saattaa kuulostaa tarpeettoman äärimmäiseltä ratkaisulta, se ei ole poliittista peliä absurdimpi keino, kun globaali talous on uhattuna, aloitteessa todetaan.

Vaikka velkakaton nostamisesta ei päästäisikään ajoissa sopuun, keino maksukyvyn säilyttämiseksi olisi luultavasti kuitenkin toinen.
Verkkolehti Business Insiderin mukaan maksukyvyttömyyden uhatessa presidentti Barack Obama luultavasti toteaisi, että liittovaltion perustuslaki kumoaa lain velkakatosta, sillä valtion on perustuslain mukaisesti maksettava sitoumuksensa.

^{یا انقلاب- یا جنگ}

این پایان بحران اقتصادی است

یونگه ولت ـ ترجمه رضا نافعی

بحرانی دائمی گریبان اقتصاد – سرمایه داری جهانی- را گرفته است. ازسال 2007 که این بحران آغاز شد دیگرتحرک چندانی مشاهده نمیشود. آنچه را که برخی آن را  ضعفی مرحله ای میخوانند که فقط اندکی طولانی شده است، ازدیدگاه ویم گرومِن       Wim Grommen دانشمند هلندی منزل آخرازیک دوران است. اومیگوید:

"انقلاب سوم صنعتی به وضوح وارد مرحله اشباع، مرحله تباهی خود شده است". اینها نظر این ریاضیدان ، دانشمند فیزیک  و کارشناس روند تحولات اجتماعی است که قراراست درسمپوزیوم بین المللی دانشگاه والنسیا در 24 و 25 ژانویه دراسپانیا عرضه کند. موضوع کنفرانس این است: 

"بحران اقتصادی،  زمانی برای تغییرالگوواره Paradigm Shift" است.

"گرومِن"معتقداست که این مرحله برای زندگی مسالمت آمیزجامعه  بسیار خطرناک است. زیرادرپایان هردوره ازانقلاب های صنعتی رفاه اجتماعی با خطر مواجه شده است.  تاریخ نشان داده است که هرجامعه ای بر 5 ستون اجتناب ناپذیر استواراست:

خــوراک، امنیت، ســلامت، رفـــاه (البته نه فقط برای یک اقلیت کوچک) و دانــــش .

"گرومِن" میگویدهریک ازسه انقلاب صنعتی که تا امروزرخ داده نه تنها سبب دگر سازی های عمیق درمناسبات تولیدی شده بلکه ساختارجامعه انسانی را نیزتغییر داده است. روند تحول ازنظراواز 5 مرحله متواتر می گذرد: ویژگی مرحله آغازین پیدایش اندیشه ها واختراعات نووتغییرات اجتماعی ـ اقتصادی است که تغییرچشمگیری در وضعیت موجود پدید نمی آورند. پس ازآن مرحله «اززمین کنده شدن»  (Take off) میرسد دراین مرحله ازروند تحول، نتایج تغییرات فنی چشمگیرمیشوند. پس ازاین مرحله سوم آغاز می شود که درآن نیروهای مولدۀ تازه تکاملی انفجاری می یابند وسبب تغییرات چشمگیردرساختارفرهنگی، اقتصادی و سازمانی جامعه می گردند. درمرحله بعدی که مرحله تثبیت است، شتاب تغییرات اجتماعی، فنی و اقتصادی کاهش می یابد ودرنهایت به مرحله تباهی می رسد. دراین مرحله بازارها دراثرتولید بیش ازمصرف اشباع میشوند، میزان سود، دراثرافزایش رقابت کاهش می یابد. و درروند تمرکز شدید, آنها که ازهمه قویترهستند باقی می مانند واندیشه های نووگشایش افق های فنی تازه نادر است.

درپایان چنین دوره ای "هر بار" ستون رفاه اجتماعی شکسته است.  آخرین باراین روند دردومین انقلاب صنعتی مشاهده شد که درحوالی 1870 آغاز گشت ودوران تثبیت آن  درحوالی 1930 پایان یافت .

سومین انقلاب صنعتی حوالی 1940 درآمریکا آغاز گشت. بویژه درتلاش برای بکار بردن تکنولوژی کامپیوتر برای مصارف نظامی. درسالهای دهه 50 مرحله "از زمین کنده شدن" نخست خود را درعرصه پروازبه فضا تثبیت کرد. درهمانحال ژاپن حرکت درمسیربکاربستن تکنولوژی کامپیوتردرصنعت وساختن ربات تخصص یافت. درآغازسالهای دهه هفتاد این روند اروپا را نیزفراگرفت. پیشرفت صاعقه واردرحدود سالهای دهه هشتاد با بکارگرفتن میکروپروسسورها آغازشد. این میکروپروسسور ها شدند حلال مشکلات وبه بسیاری اززمینه های زندگی راه یافتند. درپی آن "انقلاب دیجیتال" دراوائل دهه 90 آغازشد که تغییراتی چشمگیردرعرصه های فرهنگی ـ اجتماعی درپی داشت.  درهمانحال ظاهرا اینطور بنظرمی رسید که دراقتصاد های پیشرفته بدست آوردن اطلاعات، بکاربستن وهدایت آن مهمترازخود روند تولیداست.

بنظر«گرومِن» اینک ما درمرحله تثبیت هستیم، درمرحله ای که ازشتاب تغییرات اجتماعی، فنی واقتصادی کاسته می شود، درمرحله ای که  تباهی آغاز می گردد. او یاد آورمی شود که "تعداد اختراعات وکشفیات تازه" اندک هستند. حتی درعرصه فن آوری اطلاعاتی (اینفورماتیک) نیزاختراعات وکشفیات تازه ودوران سازی عرضه نشده است، هرچند که دستگاه بازاریابی آمریکا دوست دارد به ما چنین بقبولاند.

"گرومِن" میگوید آنچه تازه است این است که:امروزجامعه انسانی با همان مسائلی روبروست که درسالهای دهه 30 روبروبود. مؤید آن نیزافزایش شدید بیکاری، بدهیهای سنگین موسسات و دولتها، وضع خراب بانکها وفقرروزافزون عمومی درهمه جاست. درحالیکه اندک شماری ثروتمند نیز هستند که روزبه روزثروتمند ترمیشوند. دانشمند هلندی هشدارمی دهد که ستون رفاه اجتماعی که ثبات برآن استوارست باردیگردرحال فروشکستن است. ویادآورمیشود که:تاریخ بشری نشان داده که این امرهمیشه به انقلابها یا به جنگها انجامیده است.

http://www.jungewelt.de/2013/01-05/018.php

http://econintersect.com/wordpress/?tag=wim-grommen 

Ay-pomo hermostui Niinistön palkka-alesta Demokraatissa: 

”Voihan perkele”(kiiltomadon valo, parempi kuin ei mitään!)

4.1.13. Talouselämä

Presidentti Sauli Niinistön ehdotus pudottaa omaa palkkiotaan on saanut ristiriitaisen vastaanoton.

Siinä missä EK ja yritysjohtajat ovat asiaa kysyttäessä kiltisti lupailleet tarkistaa palkkojaan alaspäin, ammattiliittojen edustajat näkevät asian toisin. Toistaiseksi terävintä kritiikkiä esittää Teollisuusalojen ammattiliiton puheenjohtajaTimo Vallittu Demokraatissa.
”Voihan perkele, minkälaista populismia”, Vallittu sanoo lehden haastattelussa.
Vallittu viittaa populismilla sekä Niinistön henkilökohtaiseen palkkionalennustoiveeseen, että kansanedustajien ryhmäliikeeksi kasvaneeseen haluun alentaa palkkojaan.
”Tasavallan presidentin palkkio on verotonta. Jos se olisi verollista, 160 000 euron vuosiansioista taitaisi mennä veroa 45 prosenttia. Eiköhän panna palkkio verolle”, Vallittu esittää lehdessä.
Lisäksi hän huomauttaa kansanedustajien saavan ”vähimmilläänkin tuhat euroa kuukaudessa” verottomana kulukorvauksena.
”Minusta verottomat edut ylipäätään ovat syöpäkasvain, joka pitää leikata pois”, Vallittu jyrisee.
Pomojen palkka-ale-keskustelun aloitti St1:n hallituksen puheenjohtaja Mika Anttonen Talouselämän haastattelussa joulukuun puolivälissä.
"Palkkaratkaisu pitäisi aloittaa taloudellisesta eliitistä. Olisi kovin hienoa, jos suuryritysten johtoryhmät yksipuolisesti alentaisivat itse omia palkkojaan. 10–20 prosentin alennus, ilman mitään ennakkoehtoja.. Jos ollaan isänmaan asioista aidosti kiinnostuneita, niin tällaisen esimerkin näyttäminen ei pitäisi olla ylivoimaista", Anttonen linjasi.
Suorapuheinen Anttonen tuikkasi taloudellista eliittiä niin kipeästi, että uudenvuoden puhetta pohtinut presidentti ei ehkä voinut sitä sivuuttaa. Anttonen kommentoi kysyttäessä EK:n puheenjohtajanIlpo Kokkilan marraskuisia toiveita siitä, että vientialojen työntekijöiden palkkoja paremminkin laskettaisiin kuin nostettaisiin.
Vastavalkea nousee
Kokkila pitää tuoreessa Talouselämässä johtajien palkka-alea vähän teennäisenä ja joutuu nyt tasapainoilemaan lausuntojensa kanssa. Kokkilan alainen Jyri Häkämies ehti sentään ensimmäisenä peesaamaan presidentti Niinistön palkkionalennusaikeita.
Työmarkkinajohtaja käy lämpimänä siksi, että suurituloisten käyntiin polkaisemasta palkka-alesta ollaan ay-liikkeen silmissä virittelemässä perustetta nollakorotuksille tai jopa yleiselle palkkojen alentamiselle.
Vallittu ei tästä innostu, eivätkä palkansaajajärjestöt ylipäätään.
STTK:n puheenjohtajaMikko Mäenpää sanoo Helsingin Sanomissa, että poliitikkojen palkka-ale luo kriisitunnelmaa. Hänen mielestään nyt pitäisi paremminkin keskustella uusista kasvustrategioista. Mäenpää ja SAK:n Lauri Lyly ovat valmiita olemaan mukana johtajien ja hyväosaisten talkoissa, mutta eivät neuvottele jäsenistönsä palkka-alesta.

Vallittu muistuttaa, että vuodenvaihteen arvonlisäveron korotus iski pienituloisiin ja leikkaa jo ostovoimaa.
Pienellä kauhulla tilannetta seurannee vähittäiskauppojen johto, joka joutuu seisomaan EK:n ruodussa. Raaka ostovoiman leikkaus uhkaisi ajaa kaupan alan ja kotimarkkinat taantumaan, vaikka vientiyritykset siitä hyötyisivätkin.

JA JA...,VOIHAN SAATANAN PERKELE! 

Häkän Kansallistalkoot

3.1.2013      Juhani Huopainen

Sisäinen devalvaatio ja "talkoot" ovat hieno juttu. Kuva puhukoon puolestaan (klikkaa kuva isommaksi)

Uusi ministeri hallitukseen – Häkämies jättää politiikan – Uusi Suomi
Häkämiehen palkka nousee – Uusi Suomi
EK:n Häkämies alensi omaa palkkaansa – MTV3

Yksi maa veti IMF:n säästökuurin liian pitkälle

Latvia on leikannut valtion menoja niin ankarasti, että jopa Kansainvälinen valuuttarahasto IMF on alkanut toppuutella.

Taloussanomat–Bloomberg

3.1.2013

Latvia sai IMF:ltä monien muiden maiden tapaan hätälainan vuonna 2008, kun finassikriisi murjoi maailmaa. Hätälainojen ehtoina oli säästöjä ja leikkauksia, joiden vaatimisesta IMF on tullut tunnetuksi esimerkiksi Kreikassa ja aiemmin Argentiinassa.
Latvia tarttui säästötoimiin totisella tarmolla. Se lomautti kolmanneksen julkisen sektorin työntekijöistä ja laski kaikkien palkkoja. Sairaaloilta leikattiin rahaa ja aiempaa pienituloisempia siirrettiin tuloverojen piiriin. Työntekijöiden erottamisesta tehtiin helpompaa.
Tämän vuoden alusta lakisääteinen minimipalkka laski.
IMF jakeli kiitosta Latvialle vielä kesällä. Se kutsui maata "menestystarinaksi", jonka talous kasvoi viime vuonna arviolta viiden prosentin vauhtia. Kasvua eivät ole varjostaneet mielenosoitukset, joista on tullut arkipäivää Kreikassa ja Espanjassa.
Nyt IMF on kuitenkin huolissaan. Sen mielestä varsinkin Latvian viimeisin minimipalkan alennus on liikaa. Sosiaaliturva käy liian ohueksi.
IMF huomauttaa, että Latvian tuloerot ovat kasvaneet Euroopan unionin suurimmiksi ja maastamuutto on voimakkainta vuosikymmeneen. University of Latvian ekonomistin Mihails Hazansin mukaan vuoden 2008 jälkeen maasta on muuttanut viisi prosenttia väestöstä. Suurin osa lähtijöistä on nuoria.
Valuuttarahastolla ei kuitenkaan ole Latvian asioihin enää paljoakaan sanottavaa. Maa maksoi pois 7,5 miljardin euron hätälainansa kaksi viikkoa sitten – ensimmäisenä 2008 lainoja saaneena maana.

Talousnobelisti: Säästökuuri vie suureen lamaan

New Yorkin satama oli lohduton näky suuren laman aikana 1930-luvulla. Lama alkoi Yhdysvalloista ja sen vaikutukset levisivät lähes kaikkiin maailman maihin 1930-luvulla. Taloustieteen nobelisti varoittaa uudesta 1930-luvusta, mikäli Saksan ja Euroopan keskuspankin ajama säästökuuri jatkuu kriisimaissa.

Bloomberg

3.10.2012

Taloustieteen nobelisti, ekonomisti Paul Krugman arvioi, etteivät Yhdysvallat ja EU ole vielä lähelläkään finanssikriisin loppua. Hänen mukaansa Saksan ajamat säästöohjelmat voivat johtaa 1930-luvun kaltaiseen lamaan.
Krugman totesi puheessaan Belgradissa, että Yhdysvallat tarvitsee ”uuden elvytyskierroksen” ja Fedin pitäisi tehdä kaikki voitava elpymisen tukemiseksi. Euroopan puolestaan pitäisi pyrkiä kohti finanssiunionia euron pelastamiseksi.
– Euuropan pitäisi hyväksyä se, että säästöille on rajansa ja että lisäsäästöt eivät tee muuta kuin saattavat yhteiskunnat romahduksen partaalle, Krugman sanoi.
Hänen mukaansa ”mikään maa” ei vaurastu ennen kuin Euroopan keskuspankki (EKP) ja Saksa päättävät, että ne ovat aiheuttaneet ”liikaa tuskaa”. Pidentyneet säästökuurit voivat aiheuttaa poliittisia levottomuuksia ja radikalisoitumista.
– Ei ole vaikeaa nähdä edessä vuosikymmeniä, jotka näyttävät 1930-luvulta.
Krugman tähdensi, että EKP.n pitää toimia viime käden lainoittajana ja ostaa valtionlainoja, jotta kriisimaiden valtionlainojen markkinakorot saadaan laskuun.
– Näin on nyt käymässä, hän sanoi ja arvioi, että euron pelastumiselle on ”60 prosentimahdollisuus” 
Krugman, Keynes – ja EU

Kolumni Takavuosien talousnobelisti Paul Krugman ihmettelee tuoreessa kirjassaan, miksi maailmantalouden taantumaa ei ole hoidettu oikein oikein.      Vesa Varhee

18.7.2012

Huhtikuun lopussa ilmestynyt taloustieteilijä Paul Krugman End This Depression Now! -kirja tarjoaa paitsi talouskriisin tiiviin historian ja katsauksen sen syihin myös oppaan ylös alhosta.
Samalla professori ihmettelee, miksi taloushistoriasta ei ole otettu paremmin oppia. Eurooppalaiselle lukijalle kirja tarjoaa oppaan Yhdysvaltojen poliittisen järjestelmän käytäntöihin ja antaa esimerkkejä siitä, miten lyhytaikainen poliittinen etu jättää kansakunnan pitkän aikavälin tarpeet toissijaisiksi.
Osansa saa myös media. Krugmanin mukaan media pyrkii liian hanakasti tarjoamaan tilaa kaikille näkemyksille, riippumatta siitä, miten relevantteja ne ovat.
– Tasapuolisuuden nimissä media varmaan kysyisi tähtitieteestä näkemystä myös maan litteyteen ja astrologiaan uskovilta, professori kärjistää.
Teos ei tuo paljoakaan uutta Krugmanin kolumneja sanomalehti The New York Timesistä lukeneille. Se kuitenkin sitoo vuosien kolumnit, ja niistä käydyn keskustelun, johdonmukaiseksi esitykseksi.
Keynes,
Keynes, Keynes
Krugmanin perusteema löytyy suoraan kirjasta, jonka taloustieteilijä John Maynard Keynes kirjoitti 1930-luvun maailmanlaman aikaan.
Keynesin Työllisyys, korko ja raha -kirjassa tekemä oivallus koski häiriötilannetta, jossa talouden kokonaiskysyntä ei riitä työllistämään kaikkea tarjolla olevaa työvoimaa. Teollisuus pyörii vajaalla teholla, koska tuotanto ei käy kaupaksi, ja uuteen tuotantoon ei – samasta syystä – investoida. (Porvaripropaganda jättää tietoisesti kertomatta tuota ilmeistä totuuttaa, jota Marx on analysoinut yli puolivuosisata sitten, ennen Keynesin "oivaltamista" kapitalisen tuotantojärjestelmän systeemihäiriöinä eli ylituontokriisinä. FJM)
1930-luvun taantuman perussyy oli – raskaasti yksinkertaistettuna – 1920-luvun nousukausi. Ensimmäisen maailmansodan, Itävalta-Unkarin hajoamisen ja Venäjän vallankumousten aiheuttamat muutokset Euroopan taloudessa loivat tuotannolle kysyntää, jota täyttämään sodista kotiutuvat veteraanit riensivät.
Etenkin Yhdysvalloissa, mutta myös talouden tuolloisessa suurvallassa Britanniassa, tuotanto kiihtyi ja kiehahti yli, kuten Wall Streetillä vuonna 1929. Pörssiromahdus ei kuitenkaan ollut taantuman syy vaan oire. Itse taantuman laukaisi itävaltalaisen Creditanstalt-pankin kaatuminen itäisen Euroopan uusista pikkuvaltioista syntyneisiin luottotappioihin vuonna 1932.
Creditanstalt aiheutti pankkijärjestelmään laajenevan tappioiden vyöryn, joka kiristi luotonantoa ja lisäsi yleistä epävarmuutta. Yksityisen sektorin investoinnit ja kulutus heikkenivät voimakkaasti, ja pääoman niukkuus nosti korkotasoa. Keynes esitti, että yksityisen kulutuksen ja investointien heikentyessä valtioiden tulisi lisätä julkisen sektorin toimintaa.
Keynes vertasi julkisen kysynnän lisäystä auton akulle annettuun virtasysäykseen, joka auttaisi moottorin käyntiin. Julkisen kysynnän lisäykset tulisi kuitenkin jättää tilapäisiksi. Talouden suhdannevaihteluita tulisi ohjata pääasiassa korkotasoa muuttelemalla, Keynes arvioi. Keynes ei kuitenkaan ollut suuren julkisen sektorin apostoli: elämänsä loppuvuosina hän pohti, olisiko julkisen sektorin optimikoko lähempänä 25 vai 30 prosenttia kansantaloudesta.
– Kaiken kaikkiaan kyse on magneetto-ongelmasta, eikä viasta itse moottorissa, Keynes kiteytti.
Krugman tarjoaa Keynesin esittelemää lääkettä maailmantalouden nykyongelmiin, jotka johtuvat liian pitkään ja liian kevyenä jatkuneen rahapolitiikan tuloksena talouteen syntyneistä vääristymistä.
Kevyellä rahapolitiikalla torjuttiin alun perin Venäjän vuoden 1998 maksuhäiriön jälkeen uhannutta luottolamaa. Liian pitkään jatkuttuaan se kuitenkin johti vuosituhannen vaihteen teknokuplaan ja vuodesta 2004 eteenpäin kuplaan ennen kaikkea kiinteistöissä. Talous kasvoi kestämättömän nopeasti ja ajoi itsensä henkihieveriin – hieman kuin liian löyhien ohjasten laukkaan innostama hevonen.
Rivien välistä voi löytää kritiikkiä Alan Greenspanin haluttomuudelle nostaa ohjauskorkotasoa ajoissa. Kun epäonnistuneet sijoitukset ja suuret velat painavat sekä yritysten investointeja että kotitalouksien kulutusta, jää talouden kokonaiskysyntä vahingollisen niukaksi. Siksi Krugman peräänkuuluttaa julkista sektoria kuluttamaan enemmän.
Politiikkaa ja
harhaluuloja
Krugman suomii koko esityksensä ajan Yhdysvaltojen republikaanipuolueen toimintaa. Hän muistuttaa, että Ronald Reaganin presidenttikaudella valtion osuus taloudesta oli selvästi suurempi kuin Bill Clintonin kaudella. Reaganin kaudella vaje ei kuitenkaan haitannut ainakaan republikaaneja.
Armoa eivät myöskään saa lainamarkkinoiden tuomiota pelkäävät, jotka pelottelevat Yhdysvaltojen korkotason nousevan, mikäli liittovaltion menoja ei välittömästi leikata.
– Markkinareaktiot osoittavat, että Yhdysvaltojen velanhoitokykyyn luotetaan, Krugman muistuttaa.
– Sitä paitsi menoleikkaukset eivät ole tasapainottaneet niitä toteuttaneiden osavaltioiden, kuten Kalifornian, taloutta. Epävarmoina aikoina ihmiset ostavat pullotettua vettä ja liittovaltion velkasitoumuksia, Krugman totesi Nobel-palkintonsa yhteydessä järjestetyssä lehdistötilaisuudessa.

Professori ihmetteleekin, miksi vakavilta kuulostavat taloustieteilijät ovat – vastoin parempaa tietoaan ja historian todistusaineistoja – ajautuneet tukemaan republikaanien poliittisten tavoitteiden mukaisia linjauksia.
Krugman ei kuitenkaan välttämättä ole aivan täysin tukevalla pohjalla. Jonain päivänä hän saattaa herätä huomaamaan, että Kiina, Japani ja OPEC-öljyntuottajamaat eivät olekaan ostaneet liittovaltion velkasitoumuksia entiseen malliin tai että Japanin eläkerahastot alkavat väestön ikääntyessä vaatia rahojaan takaisin.
Hän on kuitenkin täysin oikeassa siinä, että esimerkiksi Yhdysvaltojen infrastruktuurin kohentaminen antaisi – 1930-luvun malliin – tilapäisiä julkisia töitä joiden tuloksena syntyisi myös verotuloja niiden kustannusten kattamiseen.
Euroopan
erityispulma
Euroalueen erityisongelmana Krugman pitää eurojärjestelmän hajanaisuutta ja siitä syntyneitä väärinkäsityksiä. Hänen mukaansa markkinat ajoivat metsään kuvitellessaan, että yhteinen valuutta tekisi Kreikasta samanarvoisen luottoriskin kuin Saksasta tai Hollannista.
Hän muistuttaa, että Yhdysvaltojen liittovaltiorakenne pelasti Floridan Espanjan kaltaiselta kriisiltä: asuntokuplan puhkeaminen ei vaarantanut Floridan väestön eläkkeitä. Liittovaltio on voinut suoraan tukea Floridaa ja Kaliforniaa eri tavoin sekä antaa niille aikaa uudistaa rakenteitaan.
Euroopassa vastaavaa roolia on – pakon edessä ja mutkien kautta – hoitanut Euroopan keskuspankki (EKP). EKP on saanut jonkin verran sivustatukea myös Euroopan unionin (EU) komissiolta. Krugmanin mukaan euroalue tarvitsee toimiakseen liittovaltion ja ylikansallisia elimiä, kuten jo kehitteillä oleva pankkivalvontaviraston.
Kukaan uudelleenvalintaa tavoitteleva poliitikko ei nykyoloissa kuitenkaan sano "l-sanaa". Rohkeimmat puhuvat tiivistyvästä yhteistyöstä. Historiasta voi kuitenkin – jälleen kerran – löytää rohkaisevan esimerkin.
Saksa oli Napoleonin sotien jälkeen runsaan 30 osavaltion tilkkutäkki. Osa valtioista kulki Itävalta-Unkarin, osa Preussin talutusnuorassa ja osa kokonaan omillaan. Sata vuotta myöhemmin Saksa oli Manner-Euroopan kiistaton supervalta ja maailmanluokan tekijä.
Saksan tie suuruuteen alkoi 1830-luvulla, kun Pohjois-Saksan tulliliitto koottiin Preussin johdolla yhtenäiseksi talousalueeksi. Talous tehostui, tuotanto kasvoi ja Preussi voimistui.
Preussi löi Itävallan nopeassa sodassa vuonna 1866 ja jäi Main-joen pohjoispuolen kiistattomaksi johtajaksi. Tulliliitosta tehtiin Pohjois-Saksan liittovaltio. Etelään jäivät Baden, Württemberg ja Baijeri, jotka katolisina vierastivat Preussin ylivaltapyrkimystä. Etenkin Baijeri uskoi pärjäävänsä yksinkin.
Vuoden 1866 sotaa vastaisi nyky-Euroopassa ehkä Saksan päätös olla lähettämättä joukkoja Irakiin vuonna 2003. Se kertoi Yhdysvalloille Saksan ja EU:n haluavan päättää asioista ilman ulkopuolista veljellistä ohjausta.
Preussi muuttui Saksan keisarikunnaksi vuonna 1870 Ranskaa vastaan käydyn sodan jälkeen. Sota sai myös Etelä-Saksan valtiot liittymään yhteiseen liitovaltioon, joka on edelleen voimissaan muutamia rajamuutoksia lukuun ottamatta.
Nykyisessä EU:ssa Saksan ylivaltaa vierastaa eniten Ranska. Ranska kuvittelee olevansa Saksan kanssa tasaveroisessa asemassa. Talouden kriisi ja etenkin Ranskan valtiontalouden tila saattavat kuitenkin avata tien liittovaltiorakenteille sekä nykyistä liittoa tehokkaampaan ja määrätietoisempaan toimintaan pystyvälle Euroopalle.
Muussa tapauksessa riski siitä, että kohtalaisesti toiminut talousalue murenee hitaasti osiinsa ja jää suurempien pelureiden vaihtorahaksi, voimistuu edelleen – Yhdysvaltojen ja Kiinan eduksi.
Yhdysvaltojen tunnuslause on E pluribus unum – monesta yhdeksi. EU:n olisi syytä alkaa pohtia, miten se olisi sovellettavissa paikallisesti etenkin Yhdysvaltojen ja mantereen välillä tasapainoilevaan Britanniaan. Muuten edessä saattaa olla pakko opetella, mitä divide et impera (hajota ja hallitse) on kiinaksi.
Toistaiseksi kriisin hoito antaa syytä optimismiin. Tarpeen vaatiessa päätöksiin on ehdottomasti kyetty. Vaikka eteneminen on ollut tuskallisen hidasta ja poukkoilevaa, muutokset saattavat tapahtua nopeastikin. Esimerkiksi ranskalaisten pankkien tulevia tulosilmoituksia kannattaa seurata etenkin luottotappioiden ja sijoitusriskien osalta.

پس از هشت سال منتشر شد:                                                           

۹ دی ۱۳۹۱

فیلمی از وضعیت اسفبار جانبازان اعصاب و روان

                                                                                                                                                       

مقام‌های جمهوری اسلامی در شرایطی از آمادگی خود در برابر وقوع هر نوع جنگ خبر می‌دهند که «جانبازان» جنگ هشت ساله عراق علیه ایران در شرایط بسیار نامناسبی در آسایشگاه‌ها به‌سر می‌برند.

وضعیت بغرنج این «جانبازان» در مستندی به نام «فراموشی» که به دستور محمود احمدی‌نژاد نمایش عمومی آن ممنوع شده٬ به تصویر کشیده شده است.

مستند «فراموشی» ساخته احمد سلیمان‌نیا٬ فیلم برگزیده دومین دوره جشنواره «عمار» است که سومین دوره آن هم‌اکنون در ده‌ها شهر ایران در حال برگزاری است.

آقای سلیمان‌نیا روز ششم دی ماه در گفتگو با خبرگزاری مهر اعلام کرده برخی مسئولان به وی گفته‌اند نباید وارد چنین حوزه‌ای می‌شده است.

وی همچنین افزوده محمود احمدی‌نژاد٬ رئیس دولت دهم نیز پس از تماشای مستند «فراموشی» گفته این فیلم قابل پخش نیست و مردم نباید آن را ببینند.

این مستند یکی از معدود فیلم‌هایی است که وضعیت بازماندگان جنگ عراق و ایران را به تصویر می‌کشد و پرده از واقعیت‌های تلخی از زندگی آنها کنار می‌زند که سال‌هاست در ایران مخفی نگه داشته شده است.

در این فیلم «جانبازانی» نشان داده می‌شوند که برخی از آنها توسط وزارت اطلاعات بازجویی و مورد ضرب و جرح قرار گرفته‌اند٬ عده‌ای دچار اعتیاد شده‌ و از برخی از آنها نیز از سوی ماموران آسایشگاه کتک خورده‌اند.

«جانبازانی» که در فیلم به تصویر کشیده شده‌اند از برخورد‌های دوگانه و بی‌اعتنایی بنیاد مستضعغان و جانبازان به آنها به شدت انتقاد می‌کنند. با این حال بیننده فیلم در بسیاری از موارد با قطع صدای آنها (سانسور) روبرو می‌شود.

خانواده این «جانبازان» نیز در این فیلم از بی‌توجهی مقام‌های جمهوری اسلامی به عزیزان خود انتقاد می‌کنند که بخش‌های زیادی از گفته‌های آنها نیز سانسور شده است.

بسیاری از قربانیان جنگ هشت ساله عراق و ایران سال‌هاست از سوی مقام‌های جمهوری به فراموشی سپرده شده‌ و زندگی گروه قابل توجهی از آنها در پی این بی‌توجهی از هم پاشیده است.

Kuusi tapahtumaa, joiden vuoksi euro ei hajonnut 2012

Varsin arvovaltainen joukko asiantuntijoita ennusti, että euro hajoaisi vuonna 2012. Wall Street Journal kertoo, miksi näin ei käynyt.

Taloussanomat

28.12.2012

Vuoden vaihtuessa euroalueessa on yhä 17 jäsenmaata, vastoin monia ennustuksia. Muiden muassa nobelisti Paul Krugman ja suursijoittaja George Soros uskoivat Kreikan jättävän euron vielä tänä vuonna.

Wall Street Journalin mukaan euron pitivät kasassa kuutena päivänä sattuneet tapahtumat. Tässä ne ovat tärkeysjärjestyksessä:
Maaliskuun 9. päivä
Kreikka saa valmiiksi historian suurimman valtionvelan uudelleenjärjestelyn, jossa Kreikan velkakirjoja hallussaan pitävät yksityissijoittajat hyväksyvät 53,5 prosentin leikkaukset velkakirjojensa nimellisarvoon.
Tuskin kukaan ei ole uskonut että velkojen leikkaaminen riittäisi pelastamaan Kreikkaa, mutta se lievitti jännitteitä ja antoi poliitikoille aikaa tehdä uusia päätöksiä.
Syyskuun 12. päivä
Saksan perustuslakituomioistuin hyväksyy Euroopan pysyvän vakausmekanismin EVM:n.
Päätös oli odotettu, mutta vastakkainen lopputulos olisi saattanut euroalueen suunnitelmat sekasortoon. EVM aloitti toimintansa lokakuun 8. päivänä.
Kesäkuun 17. päivä
Vyökiristyksiä puoltava, Antonis Samaraksen johtama Uusi demokratia -puolue voittaa täpärästi Kreikan vaalit.
Toukokuun vaalit uusittiin, kun vasemmistolaisen Syriza-puolueen johdolla ei saatu kasattua hallitusta. Kreikan euroero saattoi olla lähellä, sillä kiristyksiä vastustava Syriza hävisi Uudelle demokratialle alle kolme prosenttiyksikköä.  
Heinäkuun 29. päivä
Euromaat sopivat alustavasti yhteisestä pankkivalvonnasta. Lisäksi päätetään, että kriisimaiden pankkeja voidaan tukea suoraan, eikä rahoja kierrätetä valtioiden kautta.
Näin haluttiin estää, että heikot pankit voisivat kaatuessaan vetää hallituksia mukanaan. Toteutus on vielä kesken, mutta joulukuun 13. päivänä saatiin kuitenkin päätettyä yhteisen pankkivalvojan perustamisesta.
Lokakuun 9. päivä
Saksan liittokansleri Angela Merkel matkustaa Ateenaan.
Matka symboloi Saksan sitoutumista Kreikkaan, ja keskustelu Kreikan pakottamisesta ulos eurosta laantuu. Monet analyytikot uskovat, että lähtiessään Kreikka olisi vetänyt perässään monta muuta maata.
Heinäkuun 26. päivä
Euroopan keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi tekee lupauksen.

∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇ ∇ Artikkeli jatkuu ∇

– Mandaattinsa rajoissa EKP on valmis tekemään kaikkensa euron pelastamiseksi. Ja voitte uskoa, se on tarpeeksi, Draghi sanoo Lontoossa.
Syyskuussa EKP aloittaa kriisimaiden valtionlainojen osto-ohjelman OMT:n, jolla on tarkoitus painaa maiden lainakorkoja alaspäin. OMT hälventää pelot siitä, joutuvatko Espanja ja Italia jättämään yhteisvaluutan rahoitusongelmiensa vuoksi.
Toistaiseksi kukaan ei ole väittänyt, että euron kriisi olisi vielä ohi. Jännitettävää riittänee siis myös ensi vuodelle. Siitä pitävät huolen esimerkiksi Italian ja Saksan vaalit.
REUTERS/Yorgos Karahalis

گفتگو با نایف حواتمه

                                              

بنیاد فاشیستی احزاب اسلامی

مانع اصلاحات مذهبی است

یونگه ولت ــ ترجمه رضا نافعی

گفتگوئی با نایف حواتمه در بارۀ بهار عربی، نقش اسلام در خاور نزدیک و میانه و چشم انداز آزادی فلسطین..

نایف حواتمه دبیر کل جبهه دموکراتیک برای آزادی فلسطین DFLP است. حواتمه متولد 1938 در اردن  و عضو خانواده بزرگی است که پیرو مسحیت ارتدکس و پراکنده در  سراسر منطقه فلسطین تاریخی است. حواتمه در 16 سالگی به جنبش ملی عربی پیوست، از پایه گذاران جبهه فلسطین برای آزادی فلسطین است و در 22 فوریه 1969 از جمله پایه گذاران انشعاب از این جبهه و تاسیس DFLP است. حواتمه در اردن و مسکو به  آموختن دانش   در رشته های پزشگی، روانشناسی و فلسفه پرداخت و پایان نامه دکتری خود را درمسکو گذرانید . موضوع  آن :      جنبش ملی و گذار آن به جنبش چپ.

ــ اندک زمانی پیش از آغاز شورش ها در جهان عرب که ما آن را » بهار عربی » نام نهاده ایم، شما کتابی نوشتید در باره نقش و وظائف جنبش چپ.

ــ آن کتاب زود به پایان رسید در سپتامبر 2009 . نخستین انتشار آن سه ماه بعد در دسامبر همان سال بود. در سال 2010 آن کتاب در کشورهای دیگر عربی ده بار تجدید چاپ شد.

ــ گوئی به شما الهام شده بود که شورش هائی در پیش است.

ــ  روشن بود که اوضاع نمی تواند چنان آرام بماند. بویژه با تحولات و انقلابهای دموکراتیک در آمریکای جنوبی،آسیا و آفریقا. بله، این که جهان عرب تغییر خواهد کرد و تحولات دموکراتیک و عدالت اجتماعی می تواند به آن راه یابد  به  یک پیش بینی شبیه بود . دلیل عقب افتادن آن هم تسلط مذهب مسلط در جامعه عربی و روانشناسی، سنت های تاریخی و اجتماعی در کشورهای عربی است.

ــ چرا مذهب برای جهان عرب تا این حد اهمیت دارد؟

ــ  کشورهای عربی برخلاف اروپا مرحله تاریخی روشنگری را سپری نکرده اند. از این رو مجموعه منطقه توسعه نیافته است. در اروپا مذهب مسلط تحول پیدا کرد، اصلاحات صورت گرفت. پس از آن انقلاب صنعتی رخ داد. این ها در جهان عرب رخ نداده، تحولی پیش نیامده است. قدرت های مسلط انقدر قدرت داشته اند که بتوانند در برابر اندیشه های نو و تغییراتی که نیروهای جوان خواستار آن بودند بایستند و بر آن چیره شوند. در اروپا جنبش های اصلاح طلب  هواداران لوتر و کالوین حضور داشتند. آنها موفق شدند قدرت مسلط کلیسا را بشکنند، و تمرکز را از آن سلب کنند و سر انجام توانستند قدرت مذهبی و سیاسی را از هم مجزا کنند. این سیر تحول در جهان اسلام رخ نداده است. میراث تاریخی و میراث روانی اجتماعی مانع پیشرفت هستند و هر قدرتی،  بدون استثنا، حتی آن قدرت هائی که می کوشند تا تغییرات دموکراتیک یا شبیه آن را انجام دهند متوسل به سرکوبی می شوند. بر این ها اضافه می شود نتایج تاسیس اسرائیل در قرن بیستم و سیاست استعماری انگلستان و فرانسه. این ها همه به تعمیق بحران در کشورهای عربی کمک کردند و این کشورها را در عقب ماندگی نگه داشتند. نقش تاریخی مذهب مهمترین عامل عقب ماندگی جوامع عربی است. این امر در مورد   کشورهای مسلمانی که عرب نیستند نیز  صادق است. در کنار 22 کشور عرب مسلمان 35 کشور مسلمان غیر عرب نیز هستند. روی هم رفته 57 کشور مسلمان هستند. از میان این ها فقط کشور کوچک مالزی است که مرحله صنعتی شدن را پشت سر نهاده و موفق به انجام اصلاحات مذهبی نیز شده است.

ــ    چه گرو هائی هستند  که امروز در کشورهای عربی حرف اول را می زنند ؟

ــ افرادی در سوریه، مصر، یا تونس حتی در عراق هستند که تلاش می کنند تا اصلاحات دینی صورت گیرد. ولی این ها مورد حمایت مراجع و سازمانهای دینی قرار نمی گیرند، در حالی که برای کسب موفقیت به این پشتیبانی نیاز دارند. بجای آن احزاب سیاسی مذهبی بوجود آمده اند. ولی این احزاب نه تنها در پی اصلاحات مذهبی نیستند بلکه  بنظر من بر بنیادی فاشیستی قرار دارند. مانند اخوان المسلمین. پیدایش اسلام سیاسی در جهان عرب بر این مبنی قرار دارد.

ــ تحولاتی که خواستار آزادی، عدالت و دموکراسی بودند  دوسال پیش آغاز شدند. امروز، عامل مسلط خشونت و جنگ است  و دیگر از اصلاحات   و برنامه های سیاسی صحبتی در میان نیست. این جریان بکدام سو در حرکت است؟

ــ آنچه اکنون روی می دهد قابل قیاس با سیری است که اروپائی ها در قرن هژدهم  تجربه کردند. در قرن نوزدهم محمد علی بر مصر فرمان می راند. او تلاش کرد در مسیری شبیه به اروپا حرکت کند ــ برای استقرار: دموکراسی  و آزادیهای بورژوائی. ولی او شکست خورد و زیر فشار شدید رهبران مذهبی آن زمان قرار گرفت. سرمایه نیز با  قدرت مداران آن زمان همپیمان شد و یک رژیم استبدادی بوجود آمد. عقب ماندگی، فقدان پیشرفت و تسلط احزاب اسلامی در نیمه دوم قرن بیستم وضعیت را حاد تر کرد. احزاب سیاسی مذهبی دائم در حال چانه زنی با رژیم های مستبد بودند ـ  در طول جنگ سرد ــ با آمریکا و برخی از کشورهای اروپائی در گیر شدند. مثلا عربستان سعودی که  همپیمان نزدیک آمریکاست   به احزاب اسلامی کمک مالی می کرد. اگر نمایندگان این احزاب می خواستند و یا نیاز داشتند به عربستان سعودی پناه می بردند. 40 سال پیش، این مقابله در سوریه شدت یافت( منظور روی کار آمدن حزب بعث است که مخالف شدید اخوان المسلمین است . یونگه ولت) این پسزمینه شورش هائیست که با شعار آزادی آغاز شد. حاملین این شورش ها جوانان طبقه متوسط بودند که فقیر ترین اقشار جامعه از آنها حمایت می کردند. خواست هائی که در تونس، مصر و سوریه مطرح شدند شبیه بودند: نان، عزت، دموکراسی مدرن و عدالت اجتماعی.اسلام سیاسی در آغاز اصلا نقشی نداشت.

ــ چه شد که خواست ها و کنشگران سیاسی اولیه پس رانده شدند؟

ــ امروز دیگر همه می دانند که عربستان و قطر از همان ماههای آغازین احزاب سیاسی اسلامی را حمایت کردند. در ماههای اولیه  ناظر حضور جوانان طبقه متوسط  بودیم بعد سر و کله احزاب سیاسی اسلامی پیدا شد که زمام کار را بدست گرفتند که تا امروز هم  دارند.  این نبرد بدرازا خواهد کشید ولی من مطمئن هستم که احزاب سیاسی اسلامی نخواهند توانست راهی برای حل مشکلات اجتماعی، سیاسی، فرهنگی و یا برای مسائل اقتصادی کشورهای عربی عرضه کنند، چون اصلا راه حلی ندارند. آیده ئولوژی آنها قرون وسطائی است  و برای حل مسائل اجتماعی امروز نامناسب.

ــ فلسطینی ها در شورش ها شرکت نکردند گرچه انگیزه های کافی برای این کارداشتند. آنها چرا قیام نکردند؟

ــ فلسطینی ها دیرزمانی پیش از خلقهای عرب سر بشورش برداشتند. 40 سال پیش، در سال 1967 نبرد خود را علیه غصب سرزمینشان ، با اسرائیل آغاز کردند. ما یک جنبش مدرن آزادی بخش ساختیم، ( PLO  )  سازمان آزادیبخش فلسطین، در برگیرنده احزاب گوناگون سیاسی فلسطینی ها با نظریات متفاوتشان بود. از آن زمان فلسطینی ها  صاحب حقوق هستند، تمام جهان سازمان ازادیبخش فلسطین را بعنوان نماینده مشروع مردم فلسطین برسمیت می شناسد، سازمان ملل متحد کشور فلسطین را در مرزهای 1967  و بخش شرقی بیت المقدس ( اشغال شده ) را  بعنوان پایتخت آن برسمیت شناخته است .  فلسطینی ها دو قیام دیگر نیز کرده اند. انتفاضه اول( از 1987 تا 1993)  و انتفاضه دوم ( از 200 تا 2003 ) . خواست ها عبارت بودند از :  » آزادی » و » استقلال «.

ــ شما بعنوان کسی که خواستار تحقق  وجود دو دوات در فلسطین است شهرت دارید. چندی پیش که هیئتی از جمله با حضور جیمی کارتر  ــ از کرانه باختری اردن دیدار کرد، اظهارات شما بدبینانه بود.  شما گفتید حل مسئله از طریق پذیرفته شدن دو کشور در خاک فلسطین عملی نخواهد شد چون اسرائیل گامی برای تحقق آن بر نمی دارد. آیا هنوز هم به راه حل دوکشور معتقد هستید؟

ــ ما یقین داریم که که یک کشور فلسطین در مرزهای 1967 ایجاد می شود و باید بشود، پایتخت آن هم بیت المقدس شرقی خواهد بود که مرز مشترکی با اسرائیل خواهد داشت.این حق فلسطینی هاست که با خواست خود و آزاد، در امنیت و ثبات، در یک کشور دموکرات و پیشروزندگی کنند و بر سرنوشت خود مسلط باشند. بله، درست است،   دولت نتانیاهو مانع هر راه حل سیاسی است. این دولت به سیاست گسترش مناطق اشغالی در بخش شرقی و اشغال شده بیت المقدس ا دامه می دهد و  در این مورد تمام مصوبات شورای امنیت  سازمان ملل متحد را نادیده می گیرد. این دولت فاکت هائی بوجود می آورد که  تحقق راه حل دو کشور را پیوسته دشوار تر می سازد.

ــ آیا برای شما  راه حل دیگری غیر از راه حل دوکشور هم وجود دارد؟

ــ من معتقد نیستم که راه حل دوکشور شکست خورده است. ولی وقتی شما می پرسید آیا   بدیلی برای این راه حل   وجود دارد معنی آن این است که فلسطین کماکان تحت قیمومیت است، مانند سالهائی که فلسطین در اشغال انگلستان بود ( 1920 ــ 1948) . هم نتایاهو و هم اکثریت مردم اسرائیل این را رد می کنند. نتانیاهو خواستار یک»  کشور یهودی »  است که در آن فلسطینی نباشد. در شرائط قیمومیت فلسطینی ها نیز از همان حقوق شهروندی برخوردارند که اسرائیلی ها  ولی اسرائیلی ها این را نمی خواهند.

ــ آیا ایجاد یک کشور واحد می تواند راه حل باشد؟

ــ نتانیاهو، راستگرهای اسرائیل و افراطی ها از بنیاد  با ایجاد یک کشور مخالفند، صرفنظر از این که اسرائیل، فلسطین و یا هر نام دیگری داشته باشد. آنها هرگز خواستار این نیستند که خلقهای ما در یک کشور با حقوق برابر زندگی کنند. از این رو برای ما، فلسطینی ها، تنها راه موجود ایجاد یک کشور مستقل در مرزهای 1967است.