Lue koko artikkeli näköislehden sivuilta 10-13!
Kivitalon sisäpihalla
on huomaamaton ovi. Se voisi olla aivan mikä tahansa ovi, ellei sen
yläpuolella olevaa valaisinta koristaisi harpin ja suorakulman
muodostama kolmio. Valaisimen keskellä on maailmankaikkeuden arkkitehtiä
symboloiva kirjain G. Harmaahiuksiset, smokkeihin pukeutuneet
miehet livahtavat ovesta veljeskuntansa tiloihin. Niihin kuuluvat kolme
temppeliä, kirjasto ja 150 paikkainen klubiravintola. Kyseessä on
miesten valtakunta. Eikä ihan keiden tahansa miesten, vaan esimerkiksi
lääkäreiden, pappien, johtajien ja professoreiden.
He ovat
tamperelaisia vapaamuurareita. Oman määritelmänsä mukaan he eivät
muodosta salaseuraa, vaan seuran, jolla on salaisuuksia. Muurariveljillä
on Tampereella 14 loosia, joihin kuuluu yhteensä noin 700 jäsentä. Koko
Suomessa muurareita on lähes 7 000.
Veljiä yhdistää tiukka vaitiololupaus ja usko yhteen jumalaan.
"Muurarius
ohjaa jäseniään tarkastelemaan elämää moraalin ja etiikan näkökulmasta.
Se pyrkii vahvistamaan lähimmäisen huomioonottamista, ystävällisyyttä
yhteiskunnassa, rehellisyyttä kaupankäynnissä, kohteliaisuutta
kanssakäymisissä ja vilpittömyyttä kaikissa toimissa", kirjoittaa
palvellut suurmestari
Heikki Mäki veljeskunnan julkaisemassa
Koilliskulma-lehdessä.
Suomen
suurloosin verkkosivuilla asia muotoillaan seuraavasti: "Vapaamuurarius
opettaa symbolein ja vertauskuvin inhimillisiä hyveitä. Se ohjaa
jäseniään ajattelemaan elämän perimmäisiä kysymyksiä. "
Ei
kuulosta kovin vaaralliselta. Mutta touhussa on puoli, joka kuulostaa
vähintään hämmentävältä: looseissa pukeudutaan seremoniallisiin
lannevaatteisiin ja suoritetaan salaisia rituaaleja. Ilkeämielinen voisi
sanoa, että hyväosaiset herrat larppaavat. Roolipelin nimi on
esoteerinen salaseura.
"Astu peremmälle. Kurkataan ensin kirjastoon", sanoo ovella seisova
Risto Harisalo. Hän on paitsi hallintotieteiden professori, myös mestarimuurari.
Kellarikerroksessa
oleva kirjasto pursuilee vapaamuurareihin liittyvää kirjallisuutta.
Muurarit tuntuvat olevan äärettömän kiinnostuneita lukemaan kaikkea omaa
veljeskuntaansa koskettavaa. Myös
Dan Brownia.
"Kun
Kadonnut symboli ilmestyi (2009), kirjakaupassa oli pitkä jono veljiä. Kyllä meitä nauratti", Harisalo hymähtää.
Professori
Harisalo edustaa sitä avomielistä osaa vapaamuurareista, joka ei
salaile jäsenyyttään. Uudesta avoimuudesta kertoo yhteistyö, jota
vapaamuurarit ja Tampereen yliopiston historiantutkijat ovat tehneet. He
järjestivät syyskuun alussa kansainvälisen tieteellisen seminaarin
vapaamuurariuden, esoterismin ja okkultismin tutkimisesta.
"Maallistumista
ja kylmänkalseaa rationaalisuutta pidetään nykyaikaisen länsimaisen
ajattelun peruspiirteenä. Uskonnollisten ja henkisten liikkeiden
laajuutta vähätellään, koska haluamme pitää kiinni rationaalisen
ajattelun kuorista", sanoo seminaaria järjestämässä ollut historian
yliopistonlehtori, dosentti
Marko Nenonen.
Hän vakuuttaa, että ei itse ole vapaamuurari, vaan kiinnostunut aiheesta ainoastaan tieteellisistä syistä.
"Tiettyä
narinaa ja pilkkaa yliopistolla joutuu tietysti kuuntelemaan, kun näitä
asioita tutkii, mutta yksikön johto ja yliopiston johto tukivat meitä
hienosti. Seminaari onnistui mielestäni 133 prosenttisesti."
Nenonen
on aiemmin profiloitunut noituuden tutkijana. Hän kertoo, että
kiinnostus vapaamuurareihin syntyi, koska he välittävät esoteerisen
perinteen nykyaikaan. Esoteria tarkoittaa tietämystä tai mystistä
kokemusta, joka on vain tietyn suljetun piirin, toisin sanoen tietoon
vihittyjen saavutettavissa.
"Vapaamuurarius on kulttuurinen ilmiö, jota kannattaa tutkia", mestarimuurari Harisalo pohtii.
"Salaisuutemme
koskevat sitä, miten opetuksellinen prosessi etenee. Uuden veljen pitää
saada kokea kaikki itse. Muu yhteistyö yhteiskunnan kanssa ei ole
ongelma."
88 suomalaista professoria ja 36 dosenttia kuuluu vapaamuurareihin. Professoreista 16 on tamperelaisia.(Lähde: Hymy-lehti, 2008)
Salaperäisyys luo
mielikuvan hyvä veli -kerhosta, joka juonii kulissien takana.
Muurarilooseja on vuosikymmenten varrella epäilty poliittisesta ja
taloudellisesta vehkeilystä, mutta todisteita veljeskunnan
organisoimista hämäräperäisyyksistä ei ole Suomessa löytynyt.
Vapaamuurarit eivät juuri kommentoi asioitaan julkisuudessa, he ovat
olleet helppo maalitaulu erilaisille syytöksille. Ainakin Suojelupoliisi
on todennut vapaamuurarit vaarattomiksi yhteiskunnalle: se sulki
muurarimappinsa tiettävästi vuonna 1984. Kun veljeskunnan
klubiravintolassa sisäfilepihviä leikkaavia, punaviiniä hörppiviä
rauhallisia herrasmiehiä tarkastelee, on vaikea kuvitella heitä
tekemässä mitään kovin radikaalia. He ovat kuin golfista innostuneita
varhaiseläkeläisiä, jotka puhuvat innokkaasti harrastuksensa hyvistä
puolista.
"Vapaamuurarius on yksilön tila tai vastaus. Ihminen
pystyy sulattamaan itsestään modernin ihmisen dilemman. Samalla kun hän
voi luottaa luonnontieteisiin, hän kokee syviä henkisiä tiloja",
selittää mestarimuurari
Markku Mäkelä.
"Ei tiede kata kaikkea, ihmisessä on muitakin ulottuvuuksia."
Muurareiden
joukossa on yli 30 luterilaisen kirkon pappia, mutta äärikristillisissä
piireissä muurareita syytetään okkultistiseksi kultiksi. Katolinen
kirkko kielsi paavi Clement XII:n bullalla jäseniään ryhtymästä
vapaamuurareiksi jo vuonna 1738.
"Vapaamuurarit välttävät
oikeaoppisuutta. Siksi jotkut fundamentalistit eivät pidä meistä. Paavi
julisti muurarit kiroukseen, koska piti nopeasti leviävää vapaamielistä
liikettä katolisen kirkon kilpailijana", Mäkelä sanoo.
Suomen suurloosi kertoo paljastaneensa 80-luvulla kirkon tutkimuskeskuksen johtajalle
Harri Heinolle
kaikki rituaalikirjansa ja muut salaiset paperinsa. Heino totesi, että
vapaamuurarius ei sisällä mitään kristinuskon vastaista.
"Vilpitön
kristitty ei voi kuulua mihinkään salaseuraan. Eikä varsinkaan
sellaiseen, jonka ytimessä on hämärä, ei-kristillinen oppi ja kultti.
Vapaamuurarius ja kristillinen vakaumus ovat keskenään ristiriidassa",
Helsingin yliopiston dogmatiikan professori
Miika Ruokanen kuitenkin jyrähtää
Seinäjoen Sanomissa.
"Vapaamuurariutta
voisi kuvata isojen poikien kerhoksi, jonka jäsenet sitoutuvat kaikin
tavoin tukemaan toinen toistaan", Ruokanen väittää.
Suomen looseissa
on mahdollista suorittaa vapaamuurarien hierarkian kolme perusastetta:
oppilas-, veljes- ja mestarimuurari. Tämän jälkeen valittavana on joko
skottilaisen tai Yorkin riitin mukainen polku kohti korkeampia
lisäasteita. Niitä on yhteensä 33.
"Muurarien järjestelmä on voimakkaasti hierarkinen, vaikka virallisesti kaikki ovat tasa-arvoisia", pohtii dosentti Nenonen.
"Kyllä heillä niin on, että suurmestari on suurmestari. Hän päättää asioista."
Kuulostaa
yllättävän tutulta. Eivät vapaamuurarit ole ainoa suljettu miesten
kerho. Esimerkiksi moottoripyöräkerho Helvetin Enkeleillä on
neliportainen jäsenhierarkia: hangaround, associate, prospect ja
fullmember. Myös heillä on tarkat kansainväliset ohjeet ja yksittäistä
alaosastoa koskevat säännöt. Toiminta perustuu arvojärjestykseen ja
jäsenten keskinäiseen luottamukseen. Sisäisen koodiston mukainen ryhmän
ja oman kunnian säilyttäminen on tärkeää.
Vapaamuurarit taitavat
kuitenkin olla Helvetin enkeleitä kauniimmalla asialla. Suomessa
muurareiden avustuskohteita ovat olleet sotaveteraanit, vammaiset,
vanhukset, partiotyö, vaikeasti sairaat lapset ja lisäksi varattomat
opiskelijat. Veljeskunnan kautta kulkevat summat ovat merkittäviä.
"Annamme rahaa ikään kuin peitejärjestöjen kautta", Markku Mäkelä naurahtaa.
"Avunsaaja ei tiedä saaneensa rahaa juuri vapaamuurareilta."
Veljeskunnan
alaisia järjestöjä ovat esimerkiksi Vanhusten ja Lasten Tuki -säätiö,
Humanitas-Seura, Pro Humanitate Säätiö, Sompala-seura ja Karelia-säätiö.
Myös vapaamuurarien puolisoiden muodostaman Nova Humana ry:n sanotaan
harjoittavan merkittävää hyväntekeväisyyttä.
Avoimuuspolitiikasta huolimatta
raha vaikuttaa olevan muurareille vaikea puheenaihe. Dosentti Nenonen
kuvailee muurariloosien omaisuusmassaa mittavaksi. Hän ei myönnä
tietävänsä veljeskunnan jäsenmaksun suuruutta, vaan kehottaa "lypsämään
tiedot heiltä itseltään". Professori, mestarimuurari Harisalo väittää,
ettei edes muista harrastukseen kuluvan summan kokoluokkaa.
"Sanon
vaimolle, että laita laskut maksuun. Niitä tulee rakennusten
ylläpitämisestä ja korjaamisesta ja monesta muusta, missä olemme mukana.
Kaikki olemme samalla viivalla, kun kuluja jaetaan."
Markku
Mäkelä tyytyy toteamaan, että kyseessä on "kallis harrastus". Hän
paljastaa, että muurareilla on erilaisia rahastoja, jonka kautta
"yllättäen köyhtynyttä veljeä" voidaan auttaa esimerkiksi jäsenmaksun
maksamisessa.
Huomattavia summia muurareilla saattaa upota kokin
valmistamiin annoksiin, joilla he rituaalien jälkeen klubiravintolassa
herkuttelevat. Innokkaimmat vierailevat loositiloissa lähes päivittäin.
"On
kysymys hyvin elitistisestä liikkeestä. Vapaamuurareiden nyt
harjoittama avoimuuspolitiikka on tietoinen siirto, jolla koetetaan
vastata muuttuneen yhteiskunnan haasteisiin", dosentti Nenonen arvioi.
"Nykyään
salaseuran pitää olla sen verran julkinen, että jäsen voi vihjailla
siitä kavereilleen. Suljetut verkostot eivät enää toimi."
Suomen suurloosin tiedotustoimikunnan puheenjohtaja
Heikki Hakala
pohtii veljeskunnan sisäisen Koilliskulma-lehden nelisivuisessa
artikkelissa sitä, mitä muurari voi kertoa ulkopuoliselle. Hän selittää
muurareiden valmistautuneen huolellisesti Dan Brownin Kadonneen symbolin
synnyttämään kohuun, mutta vaikuttaa jopa hieman pettyneeltä, koska
suurta mylläkkää ei syntynyt.
Vapaamuurarius on
peräisin toisesta maailmasta, ajalta jolloin rakennettiin taivaita
hipovia kivikatedraaleja. Keskiajalla niiden rakentajat järjestäytyivät
muurarikilloiksi. Rakennusteknisten salaisuuksien ylläpitämisen ohella
killat huolehtivat jäsentensä henkisestä kasvatuksesta. Sanotaan, että
vapaamuurarien veljeskunta on näiden kiltojen perillinen.
Kirkonrakentajilla
oli rakennustyömaalla suojarakennus, jossa myös kokoonnuttiin.
Englannissa siitä käytettiin nimitystä lodge. Suomessa sana vääntyi
muotoon loosi.
Nykyaikainen vapaamuurarius muotoutui 1600- ja
1700-luvun vaihteessa Brittein saarilla valistuksen ajan innoittamana.
Rakentajien työkalut ja perinteet saivat tällöin uuden, kasvatuksellisen
symbolisen merkityksen. Järjestäytyneen muurariuden alkuna pidetään
ensimmäisen suurloosin perustamista Lontoossa vuonna 1717.
Vapaamuurarit
mielellään korostavat, että he levittivät vapauden, inhimillisyyden ja
valistuksen sanomaa, kun veljeskunta levisi 1700-luvulla nopeasti
Brittein saarilta mannermaalle ja edelleen Englannin alusmaihin sekä
vähitellen eri puolille maailmaa. Aatetta tekivät tunnetuksi muun muassa
matkustelevat kauppiaat, merenkulkijat ja sotilaat.
"On suurta liioittelua, jos vapaamuurarit koettavat omia valistuksen ihanteet omaksi ansiokseen", dosentti Nenonen sanoo.
"Se on historiallinen vale."
Suomen
ensimmäinen muurariloosi, St. Augustin, perustettiin vuonna 1756.
Venäjän keisarikunnan aikana salaseurojen toiminta kiellettiin, mutta
muuraritoiminta elpyi itsenäisessä Suomessa uudelleen vuonna 1922.
Suomalaisten loosien käyttämät rituaalimusiikit on säveltänyt
Jean Sibelius. Hän oli korkea-arvoinen vapaamuurari.
Hämmentävintä vapaamuurareissa
taitaa lopulta olla se, miten ihmeessä veljeskunta on kolmensadan
vuoden ajan onnistunut houkuttelemaan menestyneitä, terävä-älyisiä
miehiä eksentrisiin seremonioihinsa.
Mikä on vapaamuurareiden salaisuus?
"Sanopa
se. Hassuimpia kysymyksiä aiheessa on, miksi vähän jäyhä suomalainen
diplomi-insinööri tai ekonomi lähtee tälläiseen mukaan", Nenonen pohtii.
"Piru sen sanoo, mikä heidän vetovoimansa lopulta on."
Tampereen yliopistossa järjestetyn tieteellisen seminaarin pääpuhujana ollut Bristolin yliopiston professori
Ronald Hutton vastaa hieman yllättävästi:
"Muurariloosit
ovat vuosisatojen ajan tarjonneet rauhallisen ja turvallisen ympäristön
eksistentiaalisten kysymysten miettimiseen."
Risto Harisalon
mielestä yhtä vastausta ei ole. "Kyseessä on ihmisenä kasvaminen,
jatkuva oppiminen. Samalla tiellä olevista ihmisistä muodostuu rakentava
yhteisö, joka antaa mahdollisuuden kasvaa ihmisenä. Näistä muodostuu
elämänsisältö ja merkitys."
Markku Mäkelä kokee, että
veljeskunnalla todella on suuri salaisuus. Se kätkeytyy
henkilökohtaisiin kokemuksiin, jotka yksilö symbolien ja rituaalien
avulla saavuttaa. Niistä ulkopuolinen ei voi tietää mitään.
Fjodor Dostojevskin teoksessa
Karamazovin veljekset
kirkollisten toimituksen puhdasoppisuutta vahtiva suurinkvisiittori
kohtaa Jeesus Nasaretilaisen. Hän paljastaa inkvisiittorille kirkon
varjelluimman salaisuuden:
Mitään ihmettä ei ole.
Yksi asia
jäi silti näkemättä. Kun vierailin vapaamuurareiden kivitalossa, eräs
ovi pysyi suljettuna. Oven kautta kuljetaan korkeimman asteen
muurareiden temppeliin. Sen sanotaan olevan tyhjillään vesivahingon
vuoksi.
Seppo Honkanen, teksti ja kuva
Salaliittoteoriat: Palvooko kansainvälinen keskusjohto Luciferia?
Vapaamuurareiden salainen kansainvälinen keskusjohto on yleinen
kuvitelma, mutta virallinen totuus on paljon laimeampi.
Muurarijärjestöjen väliset suhteet pohjautuvat keskinäisiin
tunnustamisiin samalla tavalla kuin valtioiden suhteet. Näin syntyy
"tunnustettujen" vapaamuurarijärjestöjen kansainvälinen verkosto, jolla
ei ole keskusjohtoa.
Monien salaliittoteorioiden huomion kohteena on USA:n dollarin setelissä
oleva pyramidi, jonka huipulla on kaikki näkevä silmä. Sen yläpuolella
lukee latinaksi Annuit Coeptis - julistaen syntymää - ja alapuolella
Novus Ordo Seclorum. Se tarkoittaa uutta aikausien järjestystä.
Väitetään, että muurarit kaiversivat tunnuksensa dollariin viestittämään
salaista suunnitelmaansa.
Yhdysvaltojen perustajaisistä yhdeksän, esimerkiksi
Benjamin Franklinin ja
George Washingtonin,
kuuluivat todistetusti vapaamuurareihin. Jotkut uskovat, että
Washingtonin asemakaavaan on piilotettu vapaamuurarillista symboliikkaa.
Kätkettyjä muurariviestejä väitetään löydetyn hämmentävistä paikoista,
esimerkiksi
Walt Disneyn tuotannoista. Hyvällä mielikuvituksella symboliikkaa voi löytää jopa Tampereen asemakaavasta.
Dosentti
Marko Nenonen on skeptinen. Hänen mielestään todistettuja esimerkkejä juuri vapaamuurarien kätkemistä symboleista ei ole.
"Aiheesta keskustellaan", hän myöntää.
"Dollarin setelin kuvat ovat niin kiehtovia symboleita, ettei ole ihme,
että niitä on kovasti pohdittu. Nykyisen käsityksen mukaan niissä ei ole
kyseessä vapaamuurarien salajuoni: setelin symbolit eivät ole
erityisesti vapaamuurarillisia. Ne voidaan vakuuttavasti selittää
Yhdysvaltain liittovaltiota koskevasta symboliikasta käsin", todetaan
Suomen suurloosin verkkosivuilla.
Joissakin äärikristillisissä piireissä vapaamuurareita epäillään
saatananpalvojiksi. Käsitystä perustellaan esimerkiksi uskoon tulleen
vapaamuurarin, diplomi-insinööri,
Pertti Jotunin kertomuksilla.
Edesmennyt Jotuni erosi vapaamuurareista 80-luvulla huomattuaan
toiminnan omasta mielestään kristinuskon vastaiseksi. Hänen väitetään
esimerkiksi paljastaneen, että "vapaamuurarien jumala on Lucifer".
Samoin Jotunin kerrotaan sanoneen, että vapaamuurarijärjestön
opetuksista löytyy käsky: "Jeesuksen nimi tuhottakoon".
Uskokoon ken tahtoo.
Seppo Honkanen
Lue koko artikkeli näköislehden sivuilta 10-13!