Kananmunat lentelevät Peugeotin tehtaalla

Ranskalainen autovalmistaja Peugeot on vaikeuksissa Aulnayn tehtaansa kanssa. Osa työntekijöistä lakkoilee rajusti ja se aiheuttaa pelkoa muissa työntekijöissä.

Reuters

7.2.2013

Peugeot ilmoitti viime kesänä sulkevansa Pariisin lähellä sijaitsevan Aulnayn tehtaansa vuoteen 2014 mennessä ja vähentävänsä yhteensä 8000 työpaikkaa Ranskassa.
Nyt Aulnayn tehdas aiheuttaa harmaita hiuksia yhtiössä, sillä kommunistipuoluetta lähellä oleva ammattiyhdistysliike CGT on aloittanut lakon. Vain osa työntekijöistä on lakossa. Muut pelkäävät töihin tuloa, sillä lakkoilijat huutelevat, uhkailevat ja heittelevät kananmunilla.
Johdon mukaan vain 260 tehtaan 3000 työntekijästä olisi mukana lakossa. CGT:n mukaan lakkoilijoita olisi 500. Poissaolot töistä ovat kuitenkin kaksinkertaistuneet lakon aikana.
Suhteet yhtiön johdon, lakkoilevan CGT:n ja muiden ammattiliittojen välillä ovat kiristyneet huomattavasti. CGT:n mukaan liitolla ei ole kahinaa muiden ammattiliittojen kanssa paitsi keskustaoikeistolaisen SIA:n. Kuitenkin esimerkiksi maltillinen CFDT arvostelee CGT:n taktiikkaa Aulnayssa "sietämättömäksi".
Ne työntekijät, jotka eivät ole lakossa, syyttävät CGT:tä pelon ilmapiirin luomisesta tehtaalle ja työntekijöiden uhkaamisesta väkivallalla, jos he tulevat takaisin töihin.
Peugeotin Aulnayn tehtaalla lakkoilijat eivät pysy porttien ulkopuolella, vaan vaeltavat tehtaan alueella. Yhtiöllä ei ole lupaa poistaa heitä sieltä, mikäli he eivät sekaannu tuotantoon. Tusinoittain vartijoita onkin vahtimassa vuoronvaihtoja ja johto on tyhjentänyt uusien autojen parkkipaikan ilkivallan pelossa.
– Tilanne on muuttunut melkein mahdottomaksi täällä, Anne-Laure Descleves Peugotin Aulnayn viestinnästä sanoo.
Peugeotin mukaan työntekijöille on annettu reilut vaihtoehdot. Puolet työntekijöistä siirretään muihin tuotantolaitoksiin samalla palkalla ja muille tarjotaan työpaikkoja Aulnayhin siirtyvistä yhtiöistä.

Mielipide: "Niin, aina kun työntekijät nousevat barrikaadeihin työnostajat aloittavat loanheittokampaniansa.......Hyvin vanha temppu! Eihän tässä olekaan mistään muusta kysymys kuin mahdollisuudesta myydä työvoimaa taatakseen leipää itselleen ja jälkeläiselleen, tuleville työnorjille!! Silti porvariston propagandatykistö tulittaa ja levittää ympärilleen valheita ja rumuutta pyrkiessään hajoittaa yhteistä rintamaa ja  jatkaa hallitsemistaan!" Aika käy ja tulevaisuus on raskaana radikaaleille muutoksille!"

Newsmax: USA:n miljardöörit vetävät sijoituksiaan Yhdysvalloista

Absolute Investment Managementin miljonääriomistajien Robert & David Wiedermerin hallinnoima Newsmax - Money News kertoo USA:n varakkaimpien miljardöörien vetävän omistuksiaan USA:n pörssistä. Tämä siitäkin huolimatta, että Dow Jones ylsi perjantaina yli 14 000 pisteen - tai juuri siksi.
Lähde: Newsmax - Money News
Toimittaja: Janus Putkonen
3.2.2013, Verkkomedia.org

Money News: USA:n miljardöörit vetävät sijoituksiaan Yhdysvalloista
Money Newsin ekonomit ovat monellakin tapaa huomattavia sijoittajia. Tohtori David Wiedemer julkaisi vuonna 2006 kirjan nimeltä "kuplatalous", jossa ennustettiin paikkaansa pitävästi vuonna 2008 puhjennut talouskriisi. Vuoden 2012 lopussa Wiedemerit  julkaisivat uuden kirjan "Jälkishokki", joka varoittaa talouskriisin toisen vaiheen lähestymisestä. Ja nyt ollaankin menossa todella syvälle, he varoittavat.
Talousasiantuntijoiden julkaisema realiteeteista varoittava haastatteluvideo on ehtinyt kymmenien miljoonien ihmisten silmille - uusin taloustilannetta summaava kirja onkin otettu edellistä suuremmalla huomiolla vastaan.

Katso Newsmaxin kohuvideo:

• http://w3.newsmax.com/a/aftershockb/video47b.cfm?promo_code=110D8-1

Myös International Financing Review IFR kirjoittaa 31.1.2013 suuren talousromahduksen riskin kasvamisesta. Asiasta varoittaneiden pankkiirien mukaan vastaavaa ei ole aikaisemmin todistettu:

• http://www.ifre.com/high-grade-market-meltdown-fears-grow-as-treasury-yields-spike/21066305.article

Miljardöörit vetävät rahojaan Wall Streetillä
Money News uutisoi, että USA:n vaikutusvaltaisimmat pankkiirit ovat vetäneet sijoituksensa USA:n pörssiyhtiöistä. Tämä nopea varojen vetäminen on tapahtunut siitäkin huolimatta, että pörssi on noussut tuntuvasti viimeaikoina - tai juurikin siksi. Perjantaina uutisoitiin, että New Yorkin pörssi nousi yli 14 000 pisteen.
Denver Post:

http://www.denverpost.com/recommended/ci_22503051

Näihin omistuksiaan kotiuttaviin miljardööreihin kuuluu Warren Buffet, joka on ilmaissut huolensa kaupanalojen heikoista näkymistä. Hän on vähentänyt omistuksiaan juuri kotimaiseen kysyntään nojaavilla kaupan aloilla.
Lisäksi miljardööri John Paulsonin sanotaan vetäneen huomattavia omistuksiaan mm. JP Morgan Chase pankkiyhtiöstä. Samoin hän on hylännyt suuria kauppaketjuja.
Myös George Soros on vetänyt ulos omistuksensa. Hänen kerrotaan luopuneen varsinkin pankkien osakkeista, kuten JP Morgan, Citigroup ja Goldman Sachs.
Money Newsin ekonomistien mukaan syy on tiedossa ja markkinoille odotetaan jopa 90% kuplasta puhkaisevaa voimakasta korjausliikettä.
Suurin syy Wiedermerin mukaan on Yhdysvaltain keskuspankissa, joka pumppaa tyhjää dollaria markkinoille stimuloidakseen taloutta. Odotettavissa onkin valtava inflaatio, hän varoittaa. Odotettavissa on 10%-20% inflaatiokierre, joka tulee aiheuttamaan kiinteistöjen arvojen romahtamisen. Kun ongelmat alkavat kasaantumaan, myös pörssi tulee romahtamaan, Wiedermar ennustaa.
Tämä skenaario on syynä siihen miksi miljardöörit kotiuttavat nyt omistuksiaan.
"Yhtiöt tulevat kuluttamaan enemmän rahaa lainahoitoihin kuin liiketoimintojensa laajennuksiin. Se tarkoittaa laskevia tuottoja," hän sanoo. Tätä miljardöörit eivät aio todistaa omistamissaan yhtiöissä. He aikovat rahastaa häipyäkseen markkinoilta, Wiedermer summaa.

برایصدمین سالگرد تولّد وودی گاتــری:  این سرزمین، سرزمین توست! 

Parisa Nasrabadi

(July 14, 1912 – October 3, 1967)وودی گاتری، خواننده، ترانه سرا و آهنگساز امریکایی برجسته است که به ویژه در موسیقی فولک و کانتری پیشگام بود . وودی گاتریِ کمونیست را "پدربزرگ موسیقی اعتراضی" لقب داده اند؛ مشهور است که وی اجرای موسیقی و خواندن ترانه هایش را با اشاره به گیتار در دستش، با این شعارآغازمی کرده است: "این ماشین، فاشیست ها را نابود می کُند!"
وودی گاتری، که الهام بخش خوانندگان برجسته ای چون باب دیلن، بروس اسپرینگتن، پت سیگر، بیلی برَگ، جو استرامر و... بوده است، تمام زندگی اش را در میان کارگران امریکایی زندگی کرد، از آنان ملودی ها و ریتم های موسیقی فولک را آموخت، وبرایشان نواخت وخواند. اوبه موازات پیش بردن هنربمثابه سلاح مبارزه، درکالیفرنیا و بعد در نیویورک به عنوان حامی کارگران مهاجر مزارع و فعال جنبش اتحادیه های کارگری فعالیت می کرد، برای کارگران و اعتصاباتشان کمک مالی جمع می کرد ومدّتی نیز در روزنامه کمونیستی The Daily Worker ستون نویس بود.
وودی گاتری طی چند دهه عمرش، همواره صدای اعتراضات و جنبش های مبارزاتی طبقه کارگر و جنبش های مدنی در امریکا بود، آن چنان که در جنبش های دانشجویی و جوانان دهه شصت میلادی در اروپا و امریکا، نهضت احیای وودی گاتری به راه اقتاده بود و یکی از سمبل های برجسته این اعتراضات بود. یکی از معروف ترین ترانه های وودی گاتری، با عنوان "این سرزمین، سرزمین توست!" را با ترجمه بشنوید:

"این سرزمین، سرزمین توست"

این سرزمین سرزمین توست، این سرزمین سرزمین من است
از کالیفرنیا تا جزیرهٔ نیویورک
از جنگل رِدوود تا آب های گلف استریم
این سرزمین برای تو و من ساخته شده است.

همچنان که در کنارهٔ بزرگراه گام بر می‌داشتم
آسمان ِ تا بی نهایت را برفراز سرم نگریستم
وادی زرین زیر پایم را نگریستم
این سرزمین برای تو و من ساخته شده است.

گشتم و گشتم و رد پای خود را پی گرفتم
تا شن‌های درخشان دشت های چون الماسش..
همه جا در دور و برم صدایی مترنّم بود:
این سرزمین برای تو و من ساخته شده است.

وقتی خورشید می‌تابید و پرسه می‌زدم
گندمزاران موج می‌زدند و توده‌های ابر در هم می‌پیچیدند
در حالی که مه فضا را در بر می‌گرفت، صدایی در گوشم مترّنم بود:
این سرزمین برای تو و من ساخته شده است.

این سرزمین سرزمین توست، این سرزمین سرزمین منست
از کالیفرنیا تا جزیرهٔ نیویورک
از جنگل ردوود تا آب های گلف استریم
این سرزمین برای تو و من ساخته شده است.

وقتی خورشید می‌تابید و پرسه می‌زدم
گندمزاران موج می‌زدند و توده‌های ابر در هم می‌پیچیدند
در حالی که مه فضا را در بر می‌گرفت، صدایی در گوشم مترنّم بود:
این سرزمین برای تو و من ساخته شده است...

 

Sacco and Vanzetti - song by Woody Guthire & David Rovics

Sacco & Vanzetti the 2 leaders of the working class were executed in America 1927song of Woody Guthrie & David Rovics:

Oh say there, have you heard the news
Sacco worked at trimming shoes
Vanzetti was a traveling man
Pushed his cart round with his hands

Two good men's a long time gone
Sacco and Vanzetti are gone
Two good men's a long time gone
Left me here to sing this song

Sacco came from across the sea
Somewhere over Italy
Vanzetti born of parents fine
Drank the best Italian wine

Sacco was a family man
Sacco's wife three children had
Vanzetti was a dreaming man
A book was always in his hand

Sacco made his bread and butter
Being the factory's best shoe-cutter
Vanzetti worked both day and night
Taught the people how to fight

I'll tell you if you ask me
About the payroll robbery
Two clerks were shot in the shoe factory
There in the streets of old Braintree

I'll tell you the prosecutors' names
Katman, Adams, Williams, Kane
Them and the judge were the best of friends
Did more tricks than circus clowns

The judge he told his friends around
"Gonna put them rebels down"
"Anarchist bastards" was the name
The judge he gave these two fine men

Vanzetti docked in '98
Slept upon a dirty street
Taught the people how to organize
Now in the electric chair he dies

All us people ough to be
Like Sacco and Vanzetti
Every day find ways to fight
On the people side for workers' rights

برای دیدن آوازهای بیشتر اینجا را کلیک کنید

Järjestelmä toimii täsmälleen niin kuin se on suunniteltukin Kainkolo

Järjestelmä toimii täsmälleen niin kuin se on suunniteltukin                                       Kainkolo

Zerohedge - The Spanish Housing Market Is About To Bottom

Käppyrä kuvaa Espanjassa otettujen uusien asuntolainojen määriä.

Tämä tarkoittaa useita eri asioita, mutta ennen kaikkea sitä, että Espanjassa paikallisten pankkien pyörittämä velkapyramidiponzihuijaus kaatui hieman yli neljä vuotta sitten. Eli Espanjan taantuma alkoi noin neljä vuotta sitten ja nyt se on lamassa.

Nyt kun ensisijainen lähde valtionvelkojen korkojen maksamiseen on tyrehtynyt jää jäljelle leikkaukset, säästötoimenpiteet, yksityistäminen, verojen kohdentaminen työhön sekä tuotantoon ja tietenkin valtionhallinnon (valtionvarainministeriö, verotoimisto jne.) muuntaminen "sijoittajien" perintätoimistoiksi.

Kysymys onkin: miten asuntolainat voivat aiheuttaa laman?

Nykyisessä järjestelmässä asuntolainat ovat nopein, yksinkertaisin sekä tehokkain (mutta valitettavasti tuhoisin tapa) "pumpata" talouteen massiivisia määriä rahaa ja aiheuttaa taloudellinen nousukausi. Tästä syystä käytännöllisesti katsoen jokaisessa EU-maassa on jonkinasteinen asuntohintakupla. Valitettavasti jokainen asuntolaina on vakuudellinen laina, joka jättää velallisen hankkimaan lainanhoitomaksunsa muualta taloudesta. Tällä tavoin talouteen syntyy koron mentävä aukko, joka on täytettävä tavalla tai toisella. Muuten pankkien pyörittämä ponzi kuivuu kasaan ja aiheuttaa laman.

Eli kaikessa yksinkertaisuudessaan syy siihen, miksi Espanja tai [lisää EU-maa] ajautui tai ajautuu lamaan on tässä:

Pankeilla on monopoli tuotteeseen nimeltä raha. Ne lainaavat tuotettaan kaikille sitä haluaville tai tarvitsevalle, mutta sillä ehdolla että se (lainattu tuote) palautetaan heille 100% takaisin plus korot, jota pidetään "tuotteen hintana". Korot on mahdollista maksaa täsmälleen sillä samalla tuotteella, jonka tuottamiseen niillä (pankeilla) on monopoli.

Mutta tämä ei ole koko homman mielenkiintoisinta antia.

Mielenkiintoisinta tässä touhussa on se, että yhdelläkään EMU-maalla (Espanja on yksi tällainen) ei ole minkäänlaista mahdollisuutta selvitä euromääräisistä velvoitteistaan (veloista). Tähän on olemassa kolme perustavanlaatuista syytä.

EMU:n liittyneen valtion on lainattava valuuttansa. Yksikään 17 valtiosta, jotka ovat liittyneet EMU:n, ei voi liikkeelle laskea euroja, vaan ovat kyseisen valuutan käyttäjiä. Niiden on maksettava mitä tahansa velkakirjamarkkinat vaativatkaan. Esimerkiksi Ay-liikkeiden alasajo tai vaikkapa julkisen infran yksityistäminen jne.

Taloudellista kasvua ei ole olemassa ilman kierrossa olevan rahamäärän kasvua. Mutta kuten tiedämme, ilman velkaa ei ole rahaa, eikä velkaa ole olemassa ilman lainaehtoja. Kts. ensimmäinen kohta.

Yhdelläkään EMU-maalla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta täyttää kauppataseen ylijäämällä paikallisten pankkien talouteen jättämää koron mentävää aukkoa. Maapallolla kun ei ole olemassa sellaisia maita jotka kykenisivät ostamaan biljoonien eurojen edestä EU-maissa tuotettua halpavientikrääsää.

Tällä tavalla EMU-maiden taloudellinen järjestelmä on lukittu nk. deflaatiokierteeseen. Tällä tavalla jokainen EMU-maa ajautuu maksukyvyttömäksi sekä täysin kykenemättömäksi hoitamaan edes perustavanlaatuisia lakisääteisiä velvoitteitaan ja ajautuu toteuttamaan mitä tahansa "sijoittajien" vaatimia taloudellisia perversioita.

Mutta älä huoli. Järjestelmä toimii täsmälleen niin kuin se on suunniteltukin.

Mielipide:

Mauri Mäkinen kirjoitti...

Niin, minunkin päähäni putkahti aivan äskettäin ajatus rahasta tuotteena. Halvimpana tuotteena kaikista. Eli jos tarvitset, tai haluat lainata jotain, halvinta on lainata tuotetta raha ja ostaa sillä haluamasi toinen tuote esim. asunto, kuten - kas kummaa - Suomen asuntomarkkinatkin ovat aina (minun aikanani) toimineet.

Velka-asuntoa (omaa "pankin omistamaa") on pidetty, tai ainakin väitetty olevan edullisempi vaihtoehto kuin asunnon vuokraaminen. Eli hyödykkeestä raha peritty vuokra (korko) on ollut aina (siis minun aikanani) pienempi kuin hyödykkeestä asunto peritty vuokra, hyödykkeiden ("raha" ja asunto) nimellisarvoihin suhteutettuna.

Raha on alennustilassa. Raha ei ole enää vaihdon väline, vaan investointipankkien monopolituote, jonka avulla, koron muodossa pankit kuppaavat kierrossa olevaa rahaa seisomaan omille tileilleen ja edelleen osinkoina jaettavaksi. (Kauppalehti: "Kaikkien aikojen parhaan tuloksensa viime vuonna tehnyt Nordea tähtää yhä henkilöstön vähennysten jatkamiseen.")

Rahaa on (keinottelijoilla, joiden bulvaaneja investointipankit ovat) niin helvetisti (lainaan termejä mieluummin Raamatusta kuin pornolehdistä, kuten esim. "vitusti"), että sitä riittää kaikkeen, millä tahansa hyödykkeellä keinottelemiseen kuten esim. vilja ja kahvi.

Reaalihyödykkeillä on hintansa, mutta ne eivät ole reaalisia, koska ne eivät perustu reaalisten kulutusmarkkinoiden kysyntään/tuotantoon, vaan keinotekoiseen varastointiin (esim. Espanjan kollapeeranut asuntotuotanto) markkinahintojen manipuloimiseksi: keinottelijoiden hamstraamiseen; tai dumppaamiseen, kuten maissista ja/tai sokeriruo'osta valtioiden subventioilla ruokaa eurooppalaisten vihreiden "pyhille peltilehmille", minkä seurauksena maailman köyhät näkevät nälkää.

Nykyinen rahatalous ei palvele kilpailuun perustuvaa reaalihyödykkeiden markkinataloutta, vaan on sen kannalta itse perkele (jälleen Raamatun terminologiaa).

Palvelijasta, rahasta on tehty kuningas "viisaiden" poliitikkojemme enemmistön enemmistöpäätöksellä. Ja se on: demokratiaa. Joo, se on sitä ennustettua "demokratiaa", jossa kansan tietämättömyys on faktisesti poistanut demokratian.

31. tammikuuta 2013 12.25

Investointikammo pitää täystyöllisyyden loitolla

Metallityöväen liiton lehdestä. sivulta Ahjo

Poliittiset päättäjät pitävät yllä itseään ruokkivaa huonoa kehää, kun valtio kammoaa investointeja ja luopuu omasta vastuustaan luoda uusia työpaikkoja, sanoo tutkija Jussi Ahokas.

Elämme kovia aikoja. Näinhän meille kansalaisille hoetaan mantran tavoin. Kansantaloustieteilijä Jussi Ahokas sanoo, että mitkään rahatalouden lainalaisuudet eivät pakota elämään kovia aikoja, mutta talousvallan käyttäjät ovat valinneet nykyisen kivikkoisen polun.

– Valtio voisi itse omilla toimillaan katkaista kurjistumisen kierteen investoimalla nyt kestävään ja välttämättömään infrastruktuuriin. Osaavia työntekijöitä olisi tarjolla ja rahaakin, jos sitä vaan halutaan käyttää, Ahokas sanoo.

Hänen mielestään valtion tulisi nyt reippaasti investoida, parantaa pienten yritysten rahoitusolosuhteita ja ottaa käyttöön suoria investointiavustuksia.

– Jos julkista valtaa ja demokratiaa laajennetaan ja otetaan vaihtoehdot kriittiseen tarkasteluun, Suomella on odotettavissa ihan hyvät oltavat. Miksi odottaa, että joku ulkopuolinen tulisi ja investoisi Suomeen, jos valtio ei tee itse mitään. Koulutettuun väestöön ja työvoimaresursseihin luotetaan aivan liikaa.

– Sitä paitsi nykyoloissa valtio voisi myös ottaa osansa yrittäjäriskistä ja tyytyä markkinoita pienempiin tuottoihin omistamalla itse jonkin osan täkäläistä tuotantoa.

Omilla päätöksillään Suomen valtio on ulkoistanut itsensä investoinneista ja täystyöllisyyden tavoitteesta. Viimeinen niitti oli päätös jättää Turun telakka ilman lainaa. Ranskassa tahtoa löytyi.

Raha ei lopu

Nyt seuraa kapitalismin erittäin lyhyt oppimäärä.

– Yksityisiä yrityksiä kiinnostavat sijoitukset, jotka tuottavat mahdollisimman paljon rahamääräisiä voittoja. Yrityksiä ei kiinnosta täystyöllisyys, eikä se puhdasoppisessa kapitalismissa yrityksille kuulukaan. Valtion sen sijaan pitäisi olla siitä kiinnostunut.

– Jokainen valtion yrityksille lainaama lantti tulee takaisin lainan takaisinmaksuna ja kasvavina verotuloina. Valtion omat investointirahatkin jäävät kiertoon talouteen, joten edes velkarahalla investointeja ei pitäisi pelätä. Yritykset sen kummemmin kuin valtiotkaan eivät voi investoida ilman velkarahaa, mutta raha ei häviä taloudesta mihinkään, Jussi Ahokas sanoo. Hänestä rahaa ei pitäisi kapitalismissa nähdä vaihdon välineenä, vaan raha on velkasuhde, kirjanpidollinen identiteetti.

Tutkijan mukaan Suomen valtio ei suinkaan ole velkaantunut niin järisyttävällä tavalla kuin uskotellaan. Bruttovelka on hieman yli 40 prosenttia kansantuotteesta, mutta se ei ole maailmalla eikä edes EMU:ssa mikään järisyttävä suhde.

Sen sijaan investointiaste on huolestuttavan alhaisella tasolla. Julkinen investointiaste on kahden prosentin tuntumassa, mitä voi pitää jo katastrofaalisena lukuna. Kokonaisinvestointiaste on noin 20 prosenttia, kun liki täystyöllisyyden oloissa 1980-luvulla oltiin 30 prosentissa. Aktiivisella investointipolitiikalla voitaisiin päästä hyvinkin 25 prosenttiin ja se tuntuisi ja näkyisi työllisyydessä.

Mikä sitten olisi nykytilanteessa täystyöllisyys?

– Riippuu paljonkin työmarkkinoiden rakenteesta, mutta 3–4 prosentin työttömyysasteen tietämissä jokainen työhalukas ja -kykyinen olisi töissä ja kantaisi kortensa yhteiskunnan kehittämiseen, tutkija pohtii.

Joustoilla ei rikastu

1990-luvun lamasta lähtien Suomessa on keskitytty työvoiman määrän lisäämiseen, palkkajoustoihin ja työvoiman laadun parantamiseen. Työvoiman tarjonta korostuu, mutta mistä kysyntää, kun ostovoima on alhainen, työpaikkoja liian vähän eikä uusia ole näköpiirissä?

Presidentiltä lähtöisin oleva sinällään jalo ajatus alentaa verottomia palkkioitaan on tutkijan mielestä kyseenalainen. Ministerit, työmarkkinapomot ja jopa jotkut yritysjohtajat seurasivat kunnianmiehinä presidentin esimerkkiä. ”Ele” tuottaa syksyn työmarkkinapöytään ongelman: alennetaanko kaikkien palkkoja vai tyydytäänkö nollaan?

– Jos nyt sanotaan elettävän kovia aikoja, syksyllä eletään vielä kovempia. Kierre on rakennettu valmiiksi. Nostetaan veroja, leikataan etuuksia ja heikennetään kulutuskysyntää. Tämän jälkeen on turha kuvitella, että joku yksityinen yritys näkisi Suomen hedelmällisenä ja tuottavana investointikohteena, koska kukaan ei kykene ostamaan tarjottuja tuotteita ja palveluja. Jos vuoden loppupuolella työttömyysaste ei lähentele yhdeksää, ihmettelisin, Jussi Ahokas sanoo.

– Kohtalokasta voi olla, että kotitalouksien velkaantumisaste entisestään kasvaa, jos palkkoja jäädytetään ja leikataan. Kun samanlainen oppi pyyhkäisee koko Euroopan, eurotalous hyytyy. Raha ei liiku eikä lisäänny, kuten kapitalismin tyylipuhtaiden oppien mukaan pitäisi tapahtua.

Kansantaloustieteilijä Jussi Ahokas tekee väitöskirjaa poliittisesta talousmaantieteestä. Hän on kirjoittanut tutkija Lauri Holapan kanssa Kalevi Sorsa -säätiölle tutkimuksen ”Luonnollisesta työttömyydestä täystyöllisyyteen”.

Riku Aalto: Ahneuden rajat ylitetty

Työnantajat laulavat itsensä suohon vouhkaamalla erilaisista leikkauksista. Aikaa seuraaviin neuvotteluihin on kuitenkin kosolti. Meistä saa tappelukavereita, jos työnantajat niin haluavat, mutta mieluummin etenemme neuvotteluteitse, sanoo puheenjohtaja Riku Aalto.

Syksyn mittaan työnantajalinnakkeesta Eteläranta 10:stä alkoi kuulua kovaäänistä huutoa. Työnantajaleirin uudet pomot komppasivat kokoomuslaista pääministeriä ja sielunsa silmin saattoi nähdä kabinettiporvareiden röyhistelevän rinta rottingilla uutta otettaan. Työmiehen asialla, niinhän Kokoomus oli vaalien alla julistanut. Ja kun vielä on oma työmies linnan herrana, mikäpä on esitellessä ay-liikkeessä niskakarvoja nostattavia teesejä.

– Aivan suotta ja aivan liian aikaisin melskaavat. Raamisopimus on voimassa; meillä työehtosopimus päättyy lokakuun lopussa. Sopimuksia ei aukaista ja vaikka aukaistaisiin, nykyinen tes on voimassa lokakuun loppuun ja sen jälkeenkin, kunhan uudesta on sovittu, Riku Aalto sanoo tyynen rauhallisesti.

Aaltoa onkin pidetty malttimiehenä ay-pomojen porukoissa. Metallissa ei ole pruukattu liiemmin rähistä. Tosin viime sopimuskierroksen alla liitto kävi 40 vuoteen ensimmäisen lakkonsa. Neljän päivän työtaistelulla metallin pääsopimusala saavutti hakemansa tavoitteet.

Röyhkeyden liturgiaa

Leppeä sekä vähäpuheinen ja -eleinen Riku Aalto on kuitenkin työmies, josta tarvittaessa irtoaa koviakin ilmaisuja. Ja raudanlujia tekoja joukkojensa edessä, jos niitä oikein kerjäämällä kerjätään.

Luulisi kuitenkin hyvähermoisenkin ay-johtajan raivon nousevan työnantajien viimeaikaisista puheista ja mielessä liikkuvan sapelien kalistelu.

– Tässä vaiheessa ei totisesti kannata lähteä kilpalaulantaan EK:n kanssa. Mitä hyötyä siitä olisi, koska sopimukset ovat voimassa vielä miltei vuoden, Riku Aalto kysyy.

Hänelle ei kuitenkaan tuota vaikeuksia ampua alas EK:n helvetillisiä teesejä, jotka toteutuessaan merkitsisivät vuosikymmenten neuvottelutulosten poispyyhkimistä.

Mitä mieltä siis: Palkanalennus?

– Ei toteudu.

Työajan pidennys ja pekkasvapaiden purku?

– Ei taatusti onnistu. Eihän työn määrä lisäänny sillä, että tehdään enemmän töitä. Pikemminkin pitäisi keskittyä pohtimaan, miten irtisanomisilta vältytään ja suurelle työttömien joukolle saadaan työtä.

– Maan hallitus ja työnantajat näyttävät kyvyttömyytensä hoitaa omaa tonttiaan ja sälyttävät vastuun ay-liikkeelle.

Hajautettu kierros?

– Voi toteutuakin. Ei siitä mitään haittaa välttämättä olisi. Oleellista on sopimuksen sisältö.

Kolmen päivän koulutusoikeus jäihin?

– Uusia neuvotteluja ei aloiteta ennen kuin sovitut asiat toteutuvat. Nyt ay-liikkeessä luottamus työnantajia kohtaan on pohjalukemissa.

Palkkasopimukset paikallistasolle?

– Niin metallissa tapahtuu jo. Valtakunnallinen työehtosopimus on kuitenkin minimi, jonka alle ei mennä missään olosuhteissa. Kentältä kuuluu huolestuttavia viestejä: jos ette sovi kuten työnantaja tahtoo, yt-rauha on mennyt. Eli uhkailu ja pelottelu ovat työnantajan käsitys paikallisesta sopimisesta. Toki menestyksekkäitäkin esimerkkejä on. Ikävä kyllä on myös hyvin pärjääviä yrityksiä, joissa tessin taso on minimi ja maksimi, eli todellista halua paikalliseen palkkasopimiseen ei ole.

– Rahan määrä palkankorotuksissa ei lisäänny, sovitaanko valtakunnallisesti vai paikallisesti. Osa yrityksistäkin tahtoo, että kustannusvaikutus sovitaan liittojen kesken, rahan jaosta voidaan sopia paikallisesti.

Vientiteollisuus määrää palkkatahdin?

– Ajattelu on oikeansuuntainen. Ongelmana on, että teollisuudelle työntyy koko ajan yhteiskunnasta kustannuksia, jotka vievät pohjaa kilpailukyvyltä. Esimerkiksi vuonna 2015 voimaan tuleva rikkidirektiivi merkitsee teollisuudelle vuosittain samansuuruista menetystä kuin sovittaisiin joka vuosi viiden prosentin palkankorotuksista.

Eläkeiän pidentämisestä on sovittava maaliskuun loppuun mennessä?

– Ei ratkaise nykytilanteessa yhtään mitään. Työnantajan käsissä on, saavatko ikääntyneet jatkaa työssään. Työnantajat ovat nyt pitkälti vastuussa myös kestävyysvajeesta.

Ideologinen sota

Riku Aalto on sitä mieltä, että nyt on käynnissä ideologinen sota.

– Työnantajat ja porvarit hallituksessa arvioivat voimansa yläkanttiin ja lyhytnäköisesti. Työläiset kyykkyyn -ajattelulla, pelottelulla ja ahneudella on ikävä loppu. Kyllä meistä saa tappelukaverin, jos sitä halutaan. Omaa ajatteluamme ohjaavat kuitenkin rauhanomaiset neuvottelut eikä ratkaisuja mielellään haeta konfliktien kautta. Siihen kyllä on voimaa, jos tämä tie on valittava.

Entä ay-liikkeen oma agenda? Miksi työnantajien hyökkäyksiin ei vastata omilla ehdotuksilla?

– Koska sopimuksen päättymiseen on vielä kuukausia aikaa, on turha lähteä kilpalaulantaan tavoitteista ja palkankorotuksista. Metallin liittokokouksessa koottiin salkullinen tavoitteita, mutta turha niitä nyt on lähteä riepottelemaan julkisuudessa.

– Koko syksy on ollut kuin tuuleen huutamista; herrasmiesmäinen neuvottelukulttuuri ja osapuolten keskinäinen kunnioitus ovat tipotiessään. Yksi syy kehityskulkuun on varmasti se, että EK:lla on paha krapula raamisopimuksesta. Neuvottelijat menivät tekemään keskitetyn, vaikka etujärjestö oli vannonut liittokohtaisuuden ja paikallisuuden nimiin.

Monet arvelevat, että ay-liike on rähmällään. Kyykytetään, nöyryytetään ja pelotellaan: jos ette suostu, työpaikka menee!

– Ay-liike ei ole rähmällään. Ihmiset työpaikoilla ovat vihaisia, mikä on ymmärrettävää. Työnantajille ei tunnu nyt riittävän mikään. Esimerkki ahneimmasta päästä on Metson tapaus: samalla viikolla yhtiö ilmoitti irtisanomisista ja päätti ylimääräisestä yhtiökokouksesta voidakseen jakaa ylimääräisiä osinkoja. Tosin firma joutui perumaan ylimääräisen yhtiökokouksensa ja ylimääräiset osinkonsa julkisuuden paineen vuoksi.

– Tähän saakka työnantajat ovat vannoneet vakauden ja ennustettavuuden nimiin. Nyt vakaudesta on näköjään luovuttu. Siitä seuraa levottomuuksia ja lakkoja. Tätä tietäkö työnantajaliike nyt haluaa kulkea?

– Ihmettelen EK:n kärjekkäitä puheenvuoroja siitäkin näkökulmasta, että 95 prosenttia palkansaajista on raamisopimuksessa mukana ja työnantajaliitot ovat ihan vapaaehtoisesti hyväksyneet sen mukaiset työehtosopimukset, Riku Aalto sanoo.

Riku Aalto on Metalliliiton puheenjohtaja. Metalliliitto on Suomen suurin teollisuuden palkansaajien ammattiliitto.

Rothschildin ja Rockefellerin pankkiirisuvut yhdistivät julkisesti hallitsevia omistuksiaan

Eurooppalaiset Rothschildit ovat ostaneet yli kolmanneksen osuuden amerikkalaisten Rockefellereiden omaisuudenhoitoyhtiöstä. Kauppa tuo yhteen kaksi sukupatriarkkaa, 96-vuotiaan David Rockefellerin ja 76-vuotiaan Jacob Rothschildin.  Lähde: STT Toimittaja: Janus Putkonen 30.5.2012, Verkkomedia.org  Rothschildin ja Rockefellerin pankkiirisuvut yhdistivät julkisesti hallitsevia omistuksiaan Kaksi kuuluisaa pankkiirisukua on löytänyt toisensa. Eurooppalaiset Rothschildit ovat ostaneet yli kolmanneksen osuuden amerikkalaisten Rockefellereiden omaisuudenhoitoyhtiöstä. – Siis on vasta nyt löytänyt toisensa? Lue kommentti alta. Toimittajan kommentti Kansainvälisen pankkirismin historiaan, vallan ja valuutanhallinnan nykytilaan perehtyneille Rothschildin dynastian kiistaton asema maailman varallisuuden hallitsijana saa tämän STT:n uutisen myötä vain merkittävää virallista vahvistusta. Hyvin on ollut tutkijoiden tiedossa jo pitkään, että Rothschildin pankkiirisuku nimenomaan rahoitti Rockefellerin perheen nousun ja investoinnit Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain keskuspankki FED:n perustaminen ja dollarin haltuunotto oli tuon "uuden mantereen kaappauksen" tärkeimpiä yhteisiä etappeja. Miten suvut olisivat nyt löytäneet toisensa, siten kuin STT asian ilmaisee, sillä tosiasiassa kyseessä on ollut alun alkaenkin samasta puusta versonut hedelmä? Voidaan ehkä olettaa suurien muutosten olevan tulossa, ja että Rothschildin täydellisen mediapimennon takana tapahtunut vuosisatainen "varjohallinta" on vihdoin tulossa myös päivänvaloon suorien omistusyhteyksien todistaessa valta-aseman kiistattomuutta. Näin on uumoiltu tapahtuvan, kun "seuraava vaihe" tiellä kohti yhtä maailmanhallitusta toteutuu. Uutisen julkistus juuri ennen Virginiassa alkavaa Bilderberg-ryhmän vuoden 2012 kokousta tekee siitä vieläkin merkittävämmän. Rothschildin todellisen aseman julkitulo ja dynastian astuminen valokeilaan olisikin kerrassaan valtava muutos dynastian harjoittamassa ehdottomassa politiikassa, jossa on pyritty huolellisesti peittämään kansalaisilta jo satojen vuosien ajan suvun kiistaton ja todellinen valta-asema, omaisuus sekä sidonnaisuudet. Rothschild on, kuten olemme Verkkomediassa uutisoineetkin, "läntisen valtaliiton" keskeisin hallitsija. Huom! Ei kannata enää puhua salaliitosta, koska salaisuutta ei enää johtojärjestelmän suhteen ole jäljellä. Tämä tietoisuus pankkiireiden omistuksista ja hallinnasta on kuitenkin valtaosalla väestöstä edelleen piilossa. Mediapimennon ja "illuusioille sopivan" historiankirjoituksen on taannut median ja yliopistotieteiden hallinta pankkiirien muodostamista järjestöistä käsin ja mm. uutistoimisto AP:n ja Reutersin omistussuhteiden kautta. Taas hymyilyttää tuo vuosia julkisuudessa hehkutettu disinformaatio "maailman rikkaimmista miehistä", koska näissä listauksissa jätetään aina huomioimatta todelliset valtaherrat, mm. Rothschildit, Morganit ja Rockefellerit, jotka eivät ainoastaan omista järjettömiä summia rahaa ja omaisuutta vaan kokonaisia valuuttoja ja niitä luovia keskuspankkeja. Rothschild myös perinteisesti määrittää päivittäin kullan arvon Lontoosta käsin. Yksityisomisteisissa keskuspankeissa kuten FED:ssä ja EKP:ssä käyttämämme raha luodaan näiden yksityispankkiirien toimesta – ja valtioiden lainatessa rahan käyttöönsä heiltä se luodaan käytännössä tyhjästä. Raha ja valta on samalla aikamme suurin valhe. Kuten "Rothschildin pappa" sen aikanaan nasevasti ilmaisi:  "Give me control of a nation's money and I care not who makes it's laws" — Mayer Amschel Bauer–Rothschild   Jos saan hallita kansakunnan rahaa, en välitä, kuka säätää lait. Ote alkuperäisestä uutisesta: Rotschildeille pala Rockefellereiden imperiumista Kaksi kuuluisaa pankkiirisukua on löytänyt toisensa. Eurooppalaiset Rotschildit ovat ostaneet yli kolmanneksen osuuden amerikkalaisten Rockefellereiden omaisuudenhoitoyhtiöstä. Rotschildien Lontoon pörssissä noteerattu RIT Capital Partners -yhtiö hankki siivunsa ranskalaiselta Societe Generale -pankilta, jolla on ollut osakkaana Rockefellereiden yhtiössä vuodesta 2008 lähtien. Kauppa tuo yhteen kaksi sukupatriarkkaa, 96-vuotiaan David Rockefellerin ja 76-vuotiaan Jacob Rotschildin. Rotschildit aloittivat pankkiuransa 1700-luvun lopulla Frankfurtissa Saksassa. He ovat rahoittaneet muun muassa Britanniaa sodassa Napoleonia vastaan sekä Suezin kanavan rakentamista. John D. Rockefellerin vuonna 1882 perustama Rockefeller & Co nousi puolestaan amerikkalaisen kapitalismin ja äveriäisyyden symboliksi. STT

«این دنیای شماست که فرو می ریزد!»

سه شنبه ، ۵ دی ۱۳۹۱؛ ۲۵ دسامبر ۲۰۱۲

منبع اصلی اندیشه و پیکار

باز هم زاپاتیست ها مکزیک را در بهت فرو بردند. ده ها هزار زاپاتیست، چند شهر چیاپاس را این بار در سکوت و بدون سلاح، به طور نمادین به اشغال خود در آوردند. همان شهرهایی که در اول ژانویه ۱۹۹۴ تصرف کرده بودند.

 

عکس های بیشتر

آنها شایعات بیشماری را به تمسخر گرفتند که طی بیش از پنج سال سکوت ارتش زاپاتیستی آزادیبخش ملی در باره شان به راه انداخته شده بود. حضور مجدد ارتش زاپاتیستی در صحنهء سیاست، درست در روزی رخ می دهد که رسانه های عمومی از مدت ها پیش، روز پایان تقویم قوم مایا را به عنوان روز پایان جهان اعلام کرده، نمایش مسخرهء ترس از مرگ را به بازار دیگری برای کالاهایشان بدل کرده بودند.

این عرض اندام نشان دهندهء سازماندهی پر استحکامی است که در عین حال بدیل مستدلی علیه تئوری پایان جهان، و ابدیت سرمایه داری ست.

توجه کنید، زاپاتیست ها اعلامیه می دهند، در یک سطر. این شوک است، تلنگر است، ناقوس است:

خطاب به خواننده:

شنیدید؟

این صدای جهان آنهاست که  فرو میریزد.

صدای رستاخیز جهان ماست.

دیروز سراسر شب بود.

و فردا روز، حتی شب روز خواهد بود.

دمکراسی!

آزادی!

عدالت!

از کوهستان های جنوب شرقی مکزیک

کمیته مخفی انقلابی بومیان - فرماندهی کل ارتش زاپاتیستی آزادیبخش ملی

معاون فرمانده شورشی مارکوس

مکزیک، دسامبر ۲۰۱۲

موسیقی همراه این اطلاعیه را بشنوید:

http://www.youtube.com/watch?v=BgPuV8N3BJs

مانند سیگار. شعر و آهنگ اثر ماریا ترزا والش، اجرا از مرسدس سوسا- ویکتور

Tuhat miljardia euroa – kuin taikurin hatusta

Euroalueen keskuspankki EKP lupasi puoli vuotta sitten, että se puolustaa euroa tarvittaessa vaikka rajattomin velkakirjaostoin. Vielä se ei ole käyttänyt tukiostoihin euroakaan, mutta lupaus on tuottanut riskipitoisen finanssivarallisuuden omistajille mojovan pikavoiton: tuhat miljardia euroa.

Jan Hurri

30.1.2013

Siitä on nyt jokseenkin tarkalleen puoli vuotta, kun euroalueen keskuspankin EKP:n pääjohtaja Mario Draghi lupasi EKP:n tekevän "kaiken tarvittavan" euron pelastamiseksi ja vakuutti vielä, että "uskokaa pois, se kyllä riittää".

 

Tuo "kaikki tarvittava" täsmentyi pian Draghin käänteen tekevän lupauksen jälkeen EKP:n OMT-tukiosto-ohjelmaksi (outright monetary transactions), jolla EKP määritteli itselleen valtuudet tarvittaessa ryhtyä ostamaan kriisivaltioiden velkakirjoja vaikka rajattomin tukiostoin.
EKP ei ole vielä käyttänyt OMT-tukiostoihin euroakaan, mutta Draghin lupaus on silti osoittautunut kuin mahtavan taikurimestarin taikasanoiksi.
Pian Draghin lupauksen jälkeen pääomapako kriisimaista pysähtyi, ja nyt rahavirta on jo kääntynyt takaisin. Kriisivaltioiden markkinakorot ovat laskeneet jyrkästi ja Euroopan pankkiosakkeiden kurssit nousseet yhtä jyrkästi.
Vielä Draghin taikasanat tai muutkaan kriisitoimet eivät ole kohentaneet reaalitalouden jamaa kriisimaissa tai muuallakaan.
Sen sijaan lupaus EKP:n jopa rajattomista tukiostoista on sitäkin enemmän kohentanut riskipitoisen finanssivarallisuuden arvoa.
Taloussanomat laski, kuinka paljon Draghin taikasanat ovat puolessa vuodessa tuottaneet arvonnousua kriisiin nähden keskeisillä arvopaperimarkkinoilla, kriisivaltioiden velkakirjoissa ja eurooppalaisissa pankkiosakkeissa.
Puolen vuoden pikavoitto Draghin taikasanoista on suurin piirtein tuhat miljardia euroa.
Poistiko Draghin
lupaus sijoitusriskin?
Draghin lupaus ja EKP:n valmius tukiostoihin merkitsi finanssimarkkinoille houkuttelevaa tilaisuutta ryhtyä taas keinottelemaan riskipitoisten valtioiden velkakirjoilla ja niitä vielä riskipitoisemmin luotoin rahoittaneiden pankkien osakkeilla.
Lyhytaikaista ja yleensä riskipitoista trading-toimintaa omaan lukuunsa harjoittavat suurpankit ja muut sijoittajat, kuten riskinotolla elantoa havittelevat vipurahastot, tulkitsivat, että Draghin lupaus muutti Euroopan riskipitoisimmat markkinat käytännössä riskittömiksi.
Tulkinta onkin toistaiseksi tuottanut toivottua tulosta. Ja se on tuottanut tulosta sitä enemmän mitä nopeammin ja mitä suuremmin panoksin tuli ampaistua liikkeelle.
Puolen vuoden arvonnousu on ollut huiminta Kreikan valtion velkakirjoissa, joiden käyvästä arvosta oli juuri ennen Draghin taikasanoja kadonnut suurin osa arvonlaskuun. Niiden kurssinousu on ollut yli 250 prosenttia.
Euromääräisesti suurin kuoppakorotus on rikastuttanut Italian valtion velkakirjoja hallussaan pitäviä pankkeja, keinottelijoita ja muita sijoittajia. Italian koko obligaatiokannan käypä arvo on puolessa vuodessa noussut noin 380 miljardia euroa.
Samaan aikaan osakkeiden kurssinousu on kasvattanut Euroopan suurimpien pörssinoteerattujen pankkien markkina-arvoa noin 300 miljardia euroa.
Kriisimaihin palannut
ainakin sata miljardia
Euroalueen kansallisten keskuspankkien taseista ilmenee, että pääomaa on palannut lähinnä Espanjaan mutta myös muihin kriisimaihin ainakin sata miljardia euroa pääjohtaja Draghin "EKP tekee kaiken tarvittavan" -puheen jälkeen.
Tämä pääomavirran kääntyminen takaisin kriisimaihin näkyy kenties selvimmin niin sanotun Target-maksujärjestelmän yli- ja alijäämien muutoksista.
Target on euromaiden keskuspankkien ylläpitämä maidenvälinen maksujärjestelmä, jonka lukuihin pelkistyvät euromaiden keskinäiset vaihto- ja maksutaseiden ali- ja ylijäämät.
Kriisin kuluessa kriisimaiden alijäämät ovat kasvaneet suuremmiksi kuin koskaan, kun yksityistä pääomaa on paennut turvallisiin maihin ja ulkomaankauppakin on ollut alijäämäistä. Saksan, Suomen ja parin muun rahoittajamaan ylijäämä on kasvanut yhtä suureksi.
Maksujärjestelmässä kunkin kansallisen keskuspankin vastapuoli on EKP, joten Target-järjestelmässä alijäämämaiden keskuspankit ovat velkaa EKP:lle ja ylijäämämaiden keskuspankeilla on vastaavasti saatavia EKP:ltä.
Saksan keskuspankilla on ylivoimaisesti eniten Target-saatavia, joten Draghin lupauksesta alkanut pääoman paluu on supistanut eniten juuri Bundesbankin saatavia. Espanjan keskuspankilla on eniten Target-velkaa, ja sekin on supistunut eniten.
Bundesbankin saatavat ja Banco de Españan velat ovat yhä erittäin suuret mutta ne ovat nyt noin sata miljardia euroa pienemmät kuin heinäkuun lopussa Draghin taikapuheen aikoihin.
Kriisivaltioilla 3 500
miljardin euron velat
Siitä keskuspankkien taseet tai varsinkaan Target-saldot eivät kerro mitään, mihin tarkoitukseen pankit ja niiden asiakkaat ovat siirtäneet Saksasta takaisin Espanjaan ja muihin kriisimaihin palauttamiaan miljardeja.
Sen sijaan velkakirjamarkkinoiden noteerauksista näkyy vaikeuksitta, että suuri määrä tuoretta rahaa on hakeutunut ainakin kriisivaltioiden velkakirjoihin.
Kreikan, Irlannin, Portugalin, Espanja ja Italian valtioilla on velkakirjamuotoista velkaa kontollaan nimellisarvoin laskien runsaat 3 500 miljardia euroa. Karkealla jaolla velkapotista vähän yli puolet on Italian velkaa, yksi neljäsosa Espanjan velkaa ja loput kolmen pienen kriisivaltion velkaa.
 
Velkakirjojen käypä arvo määräytyy päivittäin velkakirjamarkkinoiden kaupankäynnissä kysynnän ja tarjonnan mukaan niin kuin markkinakorotkin. Korkonoteerauksen lasku merkitsee velkakirjojen käyvän arvon nousua.
Uutistoimisto Bloombergin päivittäin laskemat Effas-obligaatioindeksit seuraavat esimerkiksi juuri kriisivaltioiden ja muidenkin eurovaltioiden liikkeeseen laskemien velkakirjojen kokonaistuottoa. Se muodostuu käyvän arvon muutoksesta ja kertyneestä nimelliskorosta.
Obligaatioindeksien arvonmuutosten ja velkatilastojen perusteella ilmenee, että viiden kriisivaltion velkakirjoille on puolessa vuodessa kertynyt suurin piirtein 700 miljardin euron kokonaistuotto, käyvän arvon nousu lisättynä korolla.
Arvonnousu plus
korot ja osingot
Italian valtion velkakirjojen kokonaistuottoa mittaava obligaatioindeksi on heinäkuun jälkeen noussut noin 20 prosenttia. Koko lainakannalle laskien kyseinen kokonaistuotto on euroina suunnilleen 380 miljardia.
Toiseksi tuhdein arvonnousu on koitunut Kreikan velkakirjoista, joiden 250 prosentin kokonaistuotto on euroina noin 160 miljardia. Tämän verran helleeniobligaatioiden käypä arvo on noussut viime heinäkuun jälkeen.
Espanjan valtion velkakirjojen kokonaistuotto on ollut 15 prosenttia ja käyvin arvoin 120 miljardia euroa. Portugalin 25 prosentin kokonaistuotto on euroina noin 50 miljardia. Irlannin vastaava kokonaistuotto on 15 prosenttia ja 30 miljardia euroa.
Etenkin euromääräiset kokonaistuotot ovat suuntaa antavia arvioita, joiden osumatarkkuuteen vaikuttaa ratkaisevasti esimerkiksi arvio velkakirjojen käyvästä arvosta viime heinäkuussa.
Jos Euroopan pörssinoteerattujen suurpankkien arvonmuutokseen lasketaan samaan tapaan arvonmuutoksen lisäksi puolessa vuodessa kertynyt osinkotuotto, kipuaa euromääräinen kokonaistuotto noin 300 miljardista eurosta 310 miljardiin.
Pankkiosakkeet
ylivoimaisia
Osakepörsseissä Draghin heinäkuinen lupaus jopa rajattomista velkakirjaostoista on nostanut erityisesti juuri suurimpien pankkien osakekursseja. Sijoittajat ovat kriisin kuluessa karttaneet pankkeja erityisen riskipitoisina – ja nyttemmin kahmineet erityisen tuottoisina.
Kovat odotukset ja tuottojen havittelu on kannattanut, sillä Euroopan suurimpia pörssipankkeja seuraava Stoxx Europe 600 Banks -osakeindeksi on puolessa vuodessa noussut 50 prosenttia.
Tässä kyse on samanlaisesta kokonaistuottoindeksistä kuin Effas-obligaatioindeksit, joten mukaan kertyvät osakkeiden kurssimuutokset ja osingot. Puolen vuoden kokonaistuotto on miltei kokonaisuudessaan peräisin kurssinoususta.
Pankkiosakkeiden suosio korostuu, kun niiden kurssikehitystä verrataan muiden pörssiyhtiöiden kehitykseen. Ilman pankkeja laskettu Stoxx Europe 600 excluding Banks -indeksi on noussut puolessa vuodessa "vain" kymmenen prosenttia.
Osasyy juuri pankkiosakkeiden suosioon ja hirmuiseen kurssinousuun lienee yksinkertaisesti se, että juuri pankkien hallussa on suuri määrä kriisivaltioiden velkakirjoja.
Pankit ovat toisin sanoen hyötyneet kyseisten velkakirjojen arvonnoususta. Samoin ne ovat hyötyneet kriisin hellittämisestä eli Draghin lupauksen suotuisista tunnelmavaikutuksista.
Puolesta tai vastaan,
pikavoitto on tosiasia
Pääjohtaja Draghin lupaus on tavallaan tuottanut kriisivaltioiden velkakirjoilla ja Euroopan pankkiosakkeilla keinotteleville finanssitoimijoille ilmaisen pikavoiton.
Toki velkakirjoja ja pankkiosakkeitakin on muunkinlaisten sijoittajien kuin vipurahastojen ja muiden varsinaisten keinottelijoiden hallussa. Mutta siitä huolimatta pikavoitto on pääosin peräisin keskuspankin lupauksesta.
Pikavoitto on tosiasia siitä riippumatta, oliko se Draghin lupauksen tarkoitus vai ainoastaan yksi lupauksen tahattomista sivuvaikutuksista.
Pikavoitto on tosiasia siitäkin riippumatta, onko joidenkin finanssitoimijoiden saama etu itse kunkin mielestä hyväksi kriisitoimille ja talouden toipumiselle vai onko se vain räikeä esimerkki finanssieliitin kermankuorinnasta.
Sekään ei ole mielipide puolesta tai vastaan vaan viileä tosiseikka, että Draghin taikomalla pikavoitolla on ensimmäisen puolen vuoden jälkeen arvoa noin tuhat miljardia euroa.

برنامه تلویزیونی کادر: گفتگوی اعجاز احمد با سمیر امین

  برنامه تلویزیونی کادر: ویژه بحران یونان، بخش اول

فیلم مستند کاتاسترویکا با زیرنویس فارسی

CATASTROIKA
Hyvä dokumentaarinen video mahottomasta maailmasta 2008 romahduksen jälkeen.
JOS haluat nähdä miten kansojen varallisuutta siirrettiin(veristen ryöstöjen kautta) yksityispääoman haltuun niin, kannattaa katsoa tätä videota