چشم انداز - صعود سپاه پاسدران در قدرت

Videos: www.manoto1.com
"صعود سپاه پاسداران در قدرت" عنوان مستند جدید برنامۀ "چشم انداز" است که به فرادستی و سلطۀ فزایندۀ سپاه پاسداران ایران در قدرت سیاسی اختصاص دارد. این فیلم نشان می دهد که هر چند استقرار نظام حکومتی اسلامی ایران از آغاز ثمرۀ ائتلاف روحانیان و نظامیان برآمده از انقلاب اسلامی بوده، اما، این ائتلاف رفته رفته و همزمان با بحران های متتوع جمهوری اسلامی به سود سلطۀ اقتصادی و سیاسی سپاه پاسداران تغییر یافته است. در نتیجۀ این تحول هم روحانیت به حاشیه قدرت رانده شده و هم بحران های نظام اسلامی تشدید و پیچیده شده اند

Avoin kirje luottoluokittajille

Uutiskommentti Suomi säilyttänee jatkossakin AAA-luottoluokituksensa. Nyt on hyvä paikka palautekeskustelulle.

Paavo Teittinen

24.5.2013

Finanssikonserni Citigroup uskoo että Suomi säilyttää parhaan mahdollisen luottoluokituksen jatkossakin. Aion juhlistaa tapausta antamalla luottoluokittajille hieman palautetta.
Palautekeskusteluissa on ollut tapana käyttää niin sanottua hampurilaismallia. Ensin jotain hyvää, sitten kritiikki, ja lopuksi taas jotain kivaa.
Aloitetaan siis hyvästä: luottoluokittajat työllistävät ihmisiä.
Sitten kritiikki: luottoluokittajat näyttävät usein olevan varsin hämmentyneitä analyysiensa kanssa. Otetaan kaksi esimerkkiä: Yhdysvallat ja Japani. Vuonna 2012 Fitch leikkasi Japanin luottoluokitusta. Vuotta aiemmin Moody’s ja Standard & Poors (S&P) tekivät saman tempun, ja S&P leikkasi Yhdysvaltain luottoluokitusta.
Miksi?
Koska molemmilla on velkaa tuhansia miljardeja dollareita ja jenejä. Suhteessa bruttokansantuotteeseen Yhdysvaltain velka on yli sata prosenttia. Japanin velan ennustetaan nousevan tänä vuonna yli 250 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä on täysin ennenkuulumatonta rikkaalle, teollistuneelle maalle. Molemmilla on ikääntyvä väestö ja ammottavat budjettivajeet.
Luottoluokittajat ovat siis huolissaan, että Yhdysvaltojen ja Japanin velka paisuu niin valtavaksi, että ne menevät konkurssiin.
Eikö maiden pitäisi siis maksaa Kreikan ja Italian kaltaisia korkoja?
Ei sinne päinkään. Yhdysvaltojen maksamat korot vaihtelevat muutamasta prosentin sadasosasta hieman reiluun kolmeen prosenttiin. Japanin korot liikkuvat siinä prosentin kymmenyksen ja vajaan kahden prosentin välissä.
Miten tämä voi
olla mahdollista?
Siten, että kyseessä ovat kelluvan, ei-vaihdettavan valuutan liikkeellelaskijat. Ei-vaihdettava tarkoittaa sitä, että valuuttaa ei voi vaihtaa millään sidotulla kurssilla toiseen valuuttaan, tai esimerkiksi johonkin hyödykkeeseen, kuten kultaan. Suomeksi sanottuna niitä ei voi pakottaa konkurssiin niiden omissa valuutoissaan nimetyissä veloissa.
Älkää uskoko minua – uskokaa Yhdysvaltain keskuspankin ex-pääjohtajaa Alan Greenspania.
–Valtio ei voi mennä konkurssiin omassa valuutassaan nimetyissä veloissa. Fiat-rahajärjestelmä, missä elämme tänään, voi tuottaa/Painaa valuuttaa niin paljon kuin se haluaa, Greenspan totesi vuonna 1997 Kansas-Cityn aluekeskuspankin tilaisuudessa.
Tällaiset maat ovat rahapoliittisesti itsenäisiä. Ne asettavat itse omat korkonsa, jos niin haluavat. Kuten St. Louisin aluekeskuspankin tutkimuspaperissa todetaan:
 –Yhdysvaltain hallitus ei ole riippuvainen velkamarkkinoista pysyäkseen toiminnallisena.

Tämä ei tietenkään tarkoita että keskuspankki voi "painaa rahaa" loputtomiin. Mutta se on toinen kysymys – pelkästään sen ymmärrys, että rahapoliittisesti itsenäiset maat eivät voi mennä konkurssiin omassa valuutoissaan nimetyissä veloissa on askel eteenpäin keskustelussa. Ja on päivänselvää että valtion velan määrällä ei ole mitään välitöntä korrelaatiota inflaatioon. Japani on kärsinyt deflaatiosta jo kaksi vuosikymmentä.
Yhdysvalloilla ja Japanilla ei myöskään ole mitään erityisasemaa tässä suhteessa, koska dollari on maailman reservivaluutta ja Japanin valtionvelasta iso osa on kotimaisesti omistettua. Kaikki mitä olen kirjoittanut Japanista ja Yhdysvalloista koskee myös Ruotsia, Iso-Britanniaa, Norjaa, ja niin edelleen. Euromaat eivät ole rahapoliittisesti itsenäisiä, ne käyttävät vierasta valuuttaa.
Vain yksi
pieni ongelma
Luottoluokittajien ongelma on se, että ne ajattelevat rahapoliittisesti itsenäisten maiden olevan rinnasteisia kotitalouksiin. Sinä ja minä voimme mennä konkurssiin, joten meidän on tarvittaessa elettävä suu säkkiä myöten.
Viimeisin esimerkki luottoluokittajien hämmennyksestä tuli pari viikkoa sitten, kun Fitch julkaisi tutkimuksen, jossa se antaa esimerkkeinä omassa valuutassaan velkaantuneista, konkurssiin menneistä maista muun muassa Venäjän vuonna 1998 ja Argentiinan vuonna 2001.
Tässä on vain yksi pieni ongelma: Venäjä sitoi ruplansa- ja Argentiina pesonsa dollariin. Ne menivät konkurssiin, koska niiltä loppuivat dollarit. Ne eivät siis olleet rahapoliittisesti itsenäisiä.
Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon purki kultakantajärjestelmän 1971. Luottoluokittajien olisi hyvä pikkuhiljaa herätä todellisuuteen. 
Ai niin, hampurilaismalli. No, kiitos kun annoitte Suomelle parhaan luottoluokituksen. Me emme ole rahapoliittisesti itsenäisiä, joten se tulee kyllä tarpeeseen.

وقتی حباب ثروت در دبی می‌ترکد

ماشین‌های فراری، پورشه، بی ام و و مرسدس مرتبا در پارکینگ فرودگاه بین‌المللی دبی رها می‌شوند.

برخی از شهرها با مشکل زاد و ولد حیوانات خیابانی، شهرهای دیگر با میزان بالای جرم و جنایت و برخی دیگر با مسئله گرانی مسکن مواجه هستند، اما مشکلی که شهر دبی با آن روبرو است از نوع دیگری است.

چند سالی است که دوبی با مشکل غیرمعمول شمار زیاد ماشین‌های اسپورت پیشرفته روبرو است که در پارکینگ ماشین فرودگاه و در کنار خیابا‌ن‌های در سراسر شهر در زیر لایه‌های ضخیمی از گرد و غبار به حال خود رها شده‌اند. 

در دبی و سایر شهرهای امارات متحده عربی علاقه مفرطی به ماشین‌های آخرین مدل  وجود دارد. اما دبی روزهای سختی را می‌گذراند. هنگامی که دبی کانون اقتصاد نفت و مرکز بازار شکوفای املاک بود، خارجی‌ها به خصوص بریتانیایی‌ها در این بازار داغ سرمایه‌گذاری کردند.

خارجی‌های تازه ثروتمندشده در این دوران آخرین ماشین‌های اسپرت ایتالیایی و آلمانی را برای تکمیل کردن سبک زندگی میلیونری‌شان خریدند- و بعد بحران اقتصاد جهانی رخ داد و حباب ثروت همه این افراد ترکید.

شمار زیادی از زیباترین ماشین‌های ساخته‌شده تا به حال از هنگام سقوط مالی دبی در هر سال بوسیله افراد خارجی‌ و محلی به حال خود رها ‌شده‌اند چرا که انها در مواجهه با بدهی‌های کمرشکن گریخته‌اند. صاحبان هراسان این ماشین‌ها که توان پرداخت بدهی‌های سنگین‌شان را ندارند (عدم پرداخت بدهی یا حتی برگشت یک چک در دبی تخلف کیفری محسوب می‌شود)، با حداکثر سرعت خود را به فرودگاه می‌رسانند، ماشین‌های‌شان را در پارکینگ فرودگاه رها می‌کنند و با پرواز بعدی از دبی خارج می‌شوند و هرگز باز نمی‌گردند. 

 

ماشین‌های فراری، پورشه، بی ام و و مرسدس مرتبا در پارکینگ فرودگاه بین‌المللی دبی رها می‌شوند و در برخی از آنها اسناد بدهی و یادداشت عذرخواهی روی شیشه جلو رها شده‌اند و در برخی دیگر کلیدهای ماشین هنوز درون جاسوئیچی قرار دارد.

سال گذشته یک ماشین "فراری انزو"، یکی از تنها چهارصد ماشین تولیدشده از این مدل، بوسیله پلیس در یک پارکینگ ماشین پیداشد که چندماهی بود داشت خاک می‌خورد. 

این ماشین چند میلیون دلاری در یک حراجی در کنار سایر فراری‌ها، رنج روورها و مرسدس‌های گردآوری‌شده ازکنار خیابان‌ها به فروش گذاشته شد. 

ساکنان شهر از ماشین‌های خاک‌گرفته که فضاهای پارک کردن را د رفرودگاه پرکرده‌اند و در بیرون باشگاه‌های کشتی‌های تفریحی‌ گران‌قیمت‌شان به جای مانده‌اند شکایت دارند- به گفته آنها این ماشین‌ها منظره محل را خراب می‌کنند -اما جنبه مثبت قضیه این است که امکان خرید فراری با تخفیف پیدا می‌شود!

منبع: جنوب نیوز

Näin Suomi tienaisi, jos kaikki maksaisivat veronsa

EU haluaa, että veronkierto loppuu ja kaikki maksavat veronsa niin kuin pitäisi. Harmaan talouden taltuttaminen hyödyttäisi eniten keskivertoa kuuliaisempia veronmaksajia, kuten suomalaisia. Taloussanomat selvitti, miten Suomi tienaisi, jos kaikki maksaisivat veronsa.

Jan Hurri

22.5.2013

  

Euroopan unionin (EU) taloustilastot ovat parhaimmillaankin puisevaa luettavaa. Mutta pahimmillaan ne eivät ole vain puisevia, vaan ne voivat olla suorastaan ärsyttäviä. Näin on erityisesti nyt velkakriisin ja vyönkiristysten aikaan.

Analyysi

Omat veronsa kiltisti maksava EU-kansalainen voi olla hilkulla hiiltyä, jos tavanomaisten taloustilastojen rinnalla tulee tarkasteltua verotilastoja ja varsinkin harmaan talouden laajuudesta eri maissa kertovia lukemia.
Juuri tällaisia tarkasteluja aikovat EU-maiden johtajat tehdä keskiviikkona Brysselissä pidettävässä EU:n huippukokouksessa. Kyse on Eurooppa-neuvoston eli jäsenmaiden pääministereiden tai valtionpäämiesten kokouksesta.
Huippukokouksen tärkein aihe on vaihteeksi jokin muu kuin suoraan velka- ja talouskriisiin liittyvä uusi palomuuri tai muu hätätoimi. Kyse on veronkierrosta ja sen taltuttamisesta.
EU haluaa lopettaa harmaan talouden ja saada kaikki maksamaan omat veronsa. Siinä onkin tekemistä, sillä harmaa talous rehottaa joko laajana tai erittäin laajana kautta jäsenmaiden.
Erityisen laajaa pimeä talous on muissa kriisimaissa kuin Irlannissa.
Laillisesta työstä
laittomia tuloja
Harmaassa taloudessa liiketoimet, palvelut tai työsuoritukset eivät välttämättä ole itsessään laittomia. Niiden toteuttaminen "tiskin alta" ja "ilman kuittia" on kuitenkin verojen ja usein myös muunlaisen sääntelyn kiertämistä ja näin ollen lain vastaisia.
Tästä EU haluaa päästä eroon, ja sillä on haluunsa erittäin pätevä peruste:
EU:n jäsenvaltioilta jää veronkierron ja verovilppien takia joka vuosi yhteensä jopa tuhannen miljardin euron verotulot saamatta.
Veronkiertäjien maksamatta jääneet verot kasvattavat veronkiertäjien omia käteen jääviä tuloja, mutta tällainen verovuoto kasvattaa lainkuuliaisten veronmaksajien verotaakkaa tai välillisesti julkisen talouden alijäämäisyyttä tai näitä molempia.
EU:n ja EU-maiden ajatus on pakottaa veropettureita verotuksen piiriin, jolloin niin sanottu veropohja laajenee ja samoilla veroprosenteilla kertyy entistä suurempi määrä verotuloja tai entisenlaiset verotulot kertyvät kokoon entistä matalammin  veroprosentein.
Yli tuhat miljardia
euroa jää perimättä
Harmaan talouden laajuutta on mahdoton tarkalleen tietää, onhan pohjimmiltaan kysymys juuri tulojen ja liiketoimien pimittämisestä. Varta vasten salatuista tuloista ei kerry verottajalle tai muillekaan viranomaisille tarkkoja lukuja.
Siksi arvio tuhannen miljardin euron verotulojen menetyksistä on vain arvio.
Pyöreän ja huiman lukeman esittää esimerkiksi EU-komissio, joka on lainannut luvun verotutkimuksiin erikoistuneen Tax Research -konsulttiyrityksen tutkimusraportista.
Taloussanomien laskelmat eurooppalaisesta verohukasta päätyvät osin eri aineksin ja kaikin puolin kotikutoisin laskuharjoituksin vähän yli tuhannen miljardin euron arvioon.
Toisin kuin komission tai verokonsultin raportit, Taloussanomien laskuharjoitukset yrittävät arvioida verohukan vaikutusta Suomeen ja Suomen talouteen. Laskelmista ilmenee, että harmaan talouden talttumisesta olisi Suomelle yksiselitteistä etua.
Kriisimaissa meitä
kevyempi verotus
EU:n tilastoviranomaisen Eurostatin verotilastojen mukaan Suomen verotus kuuluu EU-maiden kireimpiin. Tahtoo sanoa, että me maksamme tuloistamme erityyppisinä veroina valtion ja kuntien kirstuihin suuremman osan kuin useimmat muut EU-kansalaiset.
Suomen julkisen talouden verotulot olivat peräti 43,5 prosenttia suhteessa vuoden 2011 koko vuoden kokonaistuotannon arvoon. Kaikista 27 EU-maasta verokertymä oli suhteellisesti vielä suurempi vain viidessä muussa maassa.
Kaikkein keveimmän verotuksen EU-maat ovat pienimpiä jäsenmaita, mutta muita selvästi matalamman veroasteen maista pistää silmään toinenkin ryhmä: kriisimaat.
Italian verotus on suhteessa viralliseen talouteen vain vähän keveämpää kuin Suomen verotus, mutta muiden kriisimaiden kokonaisveroasteet ovat jopa kymmenen prosenttiyksikköä keveämpiä kuin Suomessa.
Kaikissa EU-maissa niin kuin myös kaikissa euromaissa keskimäärin veroja kertyy julkisen talouden kirstuihin vähän yli 40 prosenttia vuotuisen bruttokansantuotteen arvosta.
Tai näin näyttää virallisten tilastojen perusteella kertyvän, mutta ei oikeasti kerry. Bkt-luvuissa ovat mukana vain ne samat viralliset tulot ja liiketoimet, joihin verotuskin perustuu, mutta harmaa talous jää pimentoon.
3 000 miljardin euron
pimeät tulot vuodessa
EU-komissio esittää yhden arvion harmaan talouden laajuudesta eri EU-maissa viime vuonna EU-parlamentille ja neuvostolle laatimassaan raportissa. Se on pohja tämänviikkoisen huippukokouksen taustapaperille.
Tuoreesta paperista maakohtaiset luvut ovat kuitenkin jääneet pois. Ne ovat tässä tarkastelussa kuitenkin tarpeen.
Komission raportissa esiintyvät arviot ovat varovaisia, ja esimerkiksi mainitun konsulttiyrityksen raportista löytyy korkeampia lukemia. Samoin Maailmanpankin tutkimukset ovat päätyneet korkeampiin harmaan talouden arvioihin kuin komissio.
Silti komissionkin käyttämät arviot kertovat karua kieltä.
Varovaisen arvion mukaan viidesosa EU-maiden kaikista tuloista on pimeitä. Tämä tarkoittaa, että vuosittain jää yli 3 000 miljardin euron tulot verottamatta ja yli tuhannen miljardin verotulot perimättä.
Lisää verotuloja
tai roima veroale
EU-maiden yhteenlaskettu kokonaistuotannon arvo oli vuonna 2011 noin 12 600 miljardia euroa, jos harmaata taloutta ei lasketa. Mutta jos lasketaan, lukema oli arviolta 15 600 miljardia euroa.
Euroalueen bkt oli 9 400 miljardia euroa ilman harmaata taloutta ja 12 300 miljardia harmaa talous mukaan luettuna. Erotus meni pimeänä veronkiertäjien taskuihin.

EU-maiden keskus-, alue- ja paikallishallinnon yhteenlasketut verotulot olivat vuonna 2011 hieman yli 5 000 miljardia euroa, josta euromaiden osuus oli 3 800 miljardia euroa.
Jos EU-maat onnistuvat ja saavat jollakin konstilla harmaan talouden päivänvaloon ja verotuksen piiriin, muuttuvat lukemat radikaalisti.
Nykyisellä noin 40 prosentin verorasituksella todellisesta bkt:stä heruisi kaikissa EU-maissa yhteensä 6 300 miljardin verotulot. Euromaiden osuus tästä olisi noin 5 000 miljardia euroa.
Jos taas EU-maat tyytyisivät nykyisenlaisiin verotuloihin, olisi niillä mahdollisuus laskea kokonaisverorasitus noin 32 prosenttiin todellisen bkt:n arvosta. Euromaissa pudotusvaraa olisi 31 prosenttiin.
Näin harmaan talouden verottaminen joko kasvattaisi EU-maiden verokertymää yli tuhat miljardia euroa nykyistä suuremmaksi tai antaisi tilaa keskimäärin jopa kymmenen prosenttiyksikön veronkevennyksiin.
Suomessakin on
vuolasta verovuotoa
Suomen oma harmaa talous on eri tutkimusten perusteella kiistaton ongelma, mutta se on silti selvästi pienempi ongelma kuin EU-maissa keskimäärin tai varsinkaan pahimmissa veronkiertomaissa tai muissa kriisimaissa kuin Irlannissa.
Komission käyttämin luvuin Suomen harmaassa taloudessa pyörii vajaan 14 prosentin verran koko taloudesta. Tämän perusteella Suomen todellinen bkt oli vuonna 2011 noin 220 miljardia euroa eikä virallisten tilastojen 190 miljardia.
Samoin verotuloja olisi entisillä veroasteilla pitänyt kertyä 96 miljardia euroa eikä 83 miljardia euroa niin kuin kävi. Vaihtoehtoisesti entinen määrä verotuloja olisi kertynyt 37,5 prosentin verorasituksella, kun se nyt oli 43,5 prosenttia.
Harmaan talouden saaminen verotuksen piiriin antaisi Suomelle vaihtoehtoja:
1) koota julkisen talouden alijäämien tilkkeeksi entisin veroprosentein yli kymmenen miljardia euroa nykyistä enemmän verotuloja vuosittain,
2) tyytyä entiseen verotulojen määrään mutta laskea kokonaisveroastetta kuusi prosenttiyksikköä, tai
3) jokin näiden välimuoto entistä hieman matalampien veroasteiden ja entistä hieman suurempien verotulojen yhdistelmänä.
Toki tällainen kotitekoinen laskelma on kaikin puolin karkea ja olettaa, että mikään muu kuin verotus ei muutu. Näin tuskin olisi asian laita.
Suomelle koituisi harmaan talouden taltuttamisesta myös epäsuoraa etua.
Suomi maksaa enemmän
ja saa vähemmän
EU on karkeasti pelkistäen jättiläismäinen rahanjakolaitos, jolla on kaksi tärkeintä tehtävää ylitse kaikkien muiden: koota jäsenmailta jäsenmaksuja ja jakaa jäsenmaille avustuksia ja muita tulonsiirtoja.
Kaikki jäsenmaksut sekä kaikki avustukset ja muut tulonsiirrot perustuvat tavalla tai toisella virallisten taloustilastojen lukuihin, kuten kunkin jäsenmaan bruttokansantuotteen arvoon.
EU:n jäsenmaksut ovat keskimäärin runsas prosentti kaikkien jäsenmaiden yhteenlasketusta yhden vuoden kokonaistuotannon arvosta. Euroina jäsenmaksu on toisin sanoen sitä suurempi mitä suurempi on jäsenmaan talous.
EU jakaa eniten erilaisia avustuksia ja muita tulonsiirtoja niihin maihin, joiden henkeä kohti laskettu kokonaistuotanto on muita niukempi. Mittarit ovat virallisten taloustilastojen lukemia.
Suomi kärsii kumpaankin suuntaan kulkevissa rahavirroissa siitä, että meillä harmaa talous on suppeampi kuin useimmissa muissa EU-maissa. Meillä virallisissa talousluvuissa näkyy suurempi osa koko taloudesta kuin EU-maissa keskimäärin.
Tästä ristiriitaisesta rasitteesta seuraa ristiriitainen vaikutus: Suomen EU-jäsenmaksu on suurempi ja Suomen saamat avustukset ovat pienempiä kuin olisi, jos harmaa talous olisi meillä yhtä laajaa tai laajempaa kuin muissa EU-maissa.
Tästä taas seuraa, että Suomi tienaisi kumpaankin suuntaan niin maksuissa kuin avustuksissa sitä enemmän mitä kattavammin EU onnistuu taltuttamaan veronkiertoa kaikissa jäsenmaissa.

Harmaa talous vie verottajalta yli tuhat miljardia euroa joka vuosi
EU-maiden verokertymät ja harmaa taloua vuonna 2011. Oikaistu veroaste=nykyisiin verotuloihin riittävä veroaste, jos pimeät tulot mukana. Oikaistut verotulot=verotulot nykyisillä veroasteilla, jos pimeät tulot mukana.
	Virallinen	Virallinen	Kertyneet	Harmaa	Todellinen	Oikaistu	Oikaistut
	bkt,	veroaste,	verotulot,	talous,	bkt,	veroaste,	verotulot,
Maa/alue	mrd eur	%/bkt	mrd eur	%/bkt	mrd eur	%/bkt	mrd eur
Tanska	240,5	48,6	116,9	13,8	279,0	41,9	135,6
Belgia (€)	369,6	46,7	172,6	17,1	445,8	38,7	208,2
Ranska (€)	1 994,8	45,9	915,6	11,0	2 241,3	40,9	1 028,8
Ruotsi	388,6	44,8	174,1	14,7	455,6	38,2	204,1
Itävalta (€)	300,7	43,7	131,4	7,9	326,5	40,2	142,7
Suomi (€)	189,7	43,5	82,5	13,7	219,8	37,5	95,6
Italia (€)	1 580,1	42,8	676,3	21,2	2 005,3	33,7	858,2
Saksa (€)	2 592,5	40,0	1 037,0	13,5	2 997,1	34,6	1 198,8
Hollanti (€)	602,3	39,0	234,9	9,8	667,7	35,2	260,4
Luxemburg (€)	42,8	38,1	16,3	8,2	46,6	35,0	17,8
Britannia	1 745,9	37,9	661,7	10,5	1 950,7	33,9	739,3
Slovenia (€)	36,3	37,5	13,6	24,1	47,8	28,5	17,9
Unkari	99,7	37,1	37,0	22,8	129,2	28,6	47,9
Portugali (€)	171,2	36,1	61,8	19,4	212,4	29,1	76,7
Kypros (€)	17,9	35,2	6,3	26,0	24,2	26,0	8,5
Kreikka (€)	208,9	34,9	72,9	24,3	275,9	26,4	96,3
Malta (€)	6,6	34,8	2,3	25,8	8,9	25,8	3,1
Tsekki	156,2	34,5	53,9	16,4	186,9	28,8	64,5
Viro (€)	16,1	33,0	5,3	28,6	22,5	23,6	7,4
Espanja (€)	1 064,8	32,4	345,0	19,2	1 317,8	26,2	427,0
Puola	371,2	32,3	119,9	25,0	494,9	24,2	159,9
Irlanti (€)	158,9	30,4	48,3	12,8	182,2	26,5	55,4
Slovakia (€)	69,1	28,8	19,9	16,0	82,3	24,2	23,7
Romania	130,5	28,5	37,2	29,6	185,4	20,1	52,8
Latvia	20,2	27,7	5,6	26,5	27,5	20,4	7,6
Bulgaria	38,6	27,2	10,5	32,3	57,0	18,4	15,5
Liettua	31,1	26,4	8,2	29,0	43,7	18,7	11,5
EU-maat	12 634,9	40,1	5 066,6	19,2	15 637,3	32,4	6 270,5
Euromaat (€)	9 415,9	40,8	3 841,7	23,2	12 266,5	31,3	5 004,7
Lähde: EU-komissio, Eurostat, Taloussanomat (laskelmat)

Kommentti: "Muistakaamme, että verottaja ja suuret "veropetturit" ovat saman saman "luokan" vaikuttajia ja saman "koulun" kasvatteja. Siis porvariluokan "kermakerrostuma!"

YLE Ulkolinja: Velkataakka

”Menoleikkaushuume”

"Köyhien kokaiinin" suosio kasvaa Kreikassa - annos alle 2 euroa

Talouselämä

17.5.2013 

Kaikkien muiden ongelmien lisäksi Kreikka riivaa erikoinen ja tuhoisa huumeongelma.
 Guardian-lehti kertoo, että talouskriisistä kärsivässä Kreikassa yleistyy nyt shisha-niminen huume, jota kutsutaan myös "köyhien kokaiiniksi".
Annos shishaa maksaa alle 2 euroa, mutta käyttäjät kuvaavat sitä hyvin voimakkaaksi huumeksi.
"Se polttaa sisuksia, se tekee ihmisen aggressiiviseksi ja varmistaa sen, että sekoat täysin", sanoo lehden haastattelema entinen heroinisti. "Mutta se on halpaa ja helppoa saada käsiinsä, ja sitä kaikki käyttävät."

Huumeen aiheuttamat terveyshaitat ovat laittaneet koville Kreikan terveydenhoitojärjestelmän, joka muutenkin kituu menoleikkausten jäljiltä, Guardian kertoo.
Charalampos Poulopoulos, Kreikan huumeiden vastaisen järjestön johtaja, kutsuu shishaa "menoleikkaushuumeeksi", joka on yleistynyt talouskriisin vuoksi. EU:n, EKP:n ja IMF:n johtama troikka on leikannut myös huumeiden vastaisen järjestön rahoitusta kolmanneksella.

Kommentti: kapitalisteille laskusuhdanne on VAIN yksi osa TALOUDEN SYKLISTÄ. Luonnollinen kuin lämpötilan laskeminen talven aikana!!!! Syklit tulevat ja menevät ja aina PÄÄOMA VOITTAA. Tämä on talousjärjestelmä, jolla ei ole vaihtoehtoa!!!
Mutta totuus on se, että:
kaikesta huolimatta taistelu jatkuu taukoamatta. Ja historian myyrä jatkaa riiston haudan kaivamista! Eläköön sosialismi!

Ajatushautomon tutkimusjohtaja: Hallitus ajaa kokoomuksen johdolla vasemmistopolitiikkaa

12.5.2013

Katja Boxberg

Helsingin Sanomat

Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki sanoo, että julkisen sektorin rooli on liian iso Suomessa. "Tämä on lähellä suunnitelmataloutta", hän moittii. Tästä on kyse

Ajatuspaja Libera

 Libera ilmoittaa olevansa puoluepoliittisesti riippumaton ajatuspaja, jonka missiona on edistää vapautta Suomessa.
 Ajatuspajan perustivat Petri Kajander ja vuorineuvos Gustav von Hertzen 2011. Kajander toimi sen ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Nyt ajatuspajaa johtaa Kristina Pentti, edesmenneen vuorineuvos Heikki Pentin tytär.
 Liberan periaate on tulla toimeen ilman julkista rahaa. Varainkeruuta yksityisiltä vaikeuttaa kuitenkin lainsäädäntö.

Suomen hallitus ajaa kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa, ja maa on lähes suunnitelmatalous, arvostelee ajatushautomo Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki.
"Lähellä suunnitelmataloutta", sanoo ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki Suomesta.
Lepomäki perustelee väitettään julkisen sektorin osuudella bruttokansantuotteesta. Suomessa julkisten menojen osuus oli viime vuonna noin 56 prosenttia. Se on Tanskan ja Ranskan jälkeen kolmanneksi eniten EU:ssa.
"Julkisen sektorin alasajo on myytti", Lepomäki sanoo.
Kuten nimensäkin viestittää, Libera toimii vapauden puolestapuhujana. Se ilmoittaa kannattavansa vapaita markkinoita, yksilönvapautta ja ylipäätään vapaata yhteiskuntaa.
Jos Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva puhuu päättäjille ja poliitikoille, Libera sanoo suuntaavansa sanomansa kansalaisille ja erityisesti nuorille. Se haluaa toimia keskustelun käynnistäjänä.
"Suomi on yhden totuuden maa. Liian monesta asiasta vaietaan", Lepomäki perustelee.
Vuonna 2011 perustettu ajatushautomo poikkeaa perinteisistä puolueiden yhteydessä toimivista ajatuspajoista ja toimii yksityisin lahjoitusvaroin.
Liberan mielestä sääntelyä on liikaa ja sitä tulee koko ajan lisää. Kun yksityissektorilta on hävinnyt viidessä vuodessa kymmeniätuhansia työpaikkoja, julkiselle sektorille niitä on syntynyt lisää.
Kielteisestä sääntelystä hyvä esimerkki on valtion puuttuminen kauppojen aukioloihin.
Julkinen sektori tunkee Lepomäen mukaan aloille, joilla sillä ei pitäisi olla mitään asiaa.
Esimerkiksi hän nostaa Yleisradion.
"Voin jotenkin hyväksyä roolin kansansivistäjänä, mutta miksi verovaroin pitää tehdä viihteellistä tanssiohjelmaa?", Lepomäki kysyy.
Julkisen sektorin vahva asema näkyy Lepomäen mukaan esimerkiksi naisyrittäjien suhteellisen pienessä määrässä.
"Suomessa julkissektori hoitaa suuren osan töistä, joita muualla tekevät naisyrittäjät," bisnesenkelinä toimiva Lepomäki sanoo.
Diplomi-insinööriksi ja kauppatieteilijäksi kouluttautunut sijoittaja auttaa alkuvaiheessa olevia teknologiayhtiöitä eteenpäin. Enkelitoiminnan mahdollistaa ulkomailla työskennellessä kerätty varallisuus.
"Suomessa palkkatyössä oleva ei pääse vaurastumaan."
Monopoli on Lepomäen mukaan aina yksilön kannalta huonompi vaihtoehto kuin kilpailu. Vapaus tuo myös vastuuta. Jokainen saa hänestä tehdä omat ratkaisunsa, mutta ei muiden kustannuksella.
Ruotsissa on edetty Lepomäen mukaan fiksumpaan suuntaan.
"Meillä on kokoomusvetoinen hallitus, mutta vasemmistolaisempaa politiikkaa saa hakea," Lepomäki sanoo julkisten menojen jatkuvasta kasvusta.

Onko Suomi suunnitelmatalous?

Simo Suominen

– 15.5.2013, Revalvaatio

Suomen talouden sääntely ja suunnittelu on ollut viimeaikoina tapetilla. Viime sunnuntaina ajatushautomo Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäki kajautti, että Suomi on “lähellä suunnitelmataloutta”. Aikaisemmin Kokoomusnuorten puheenjohtajuuskisassa oleva Susanna Koski julkaisi tekstin sääntelytalouden paheista.
Se, onko Suomi suunnitelmatalous, riippuu paljolti suunnitelmatalouden määritelmästä. Libertaarien äärilaidassa joidenkin mielestä julkisen sektorin suuruus on tarpeeksi hyvä määritelmä suunnitelmataloudelle. Tavanomaisessa puheessa suunnitelmataloudella viitataan neuvostotyyliseen komentotalouteen viisivuotissuunnitelmineen päivineen. Suunnitelmatalouden tarkasta määritelmästä riippumatta on selvää, että Suomessa ei vallitse vapaa markkinatalous.
Suomen taloutta suunnitellaan
Keskustelu julkisten menojen kasvusta tai kutistumisesta on paljon monimutkaisempi kuin mitä mediassa on annettu ymmärtää. On silti tosiasia, että Suomen julkinen sektori on suuri. Eurostatin mukaan julkisten menojen osuus bruttokansantuotteesta oli Suomessa EU-maiden kolmanneksi suurin vuonna 2012. Hallituksemme politiikka määrää suoraan yli puolet maamme bruttokansantuotteesta.

Pelkkä tuijottaminen julkisen sektorin prosentuaaliseen osuuteen kertoo osaltaan myös keskustelunavaajien heikosta talouden tuntemuksesta. Suomen valtio suunnittelee talouttaan hyvinkin aktiivisesti, mutta tuotannon omistaminen ja julkinen sektori on vain yksi osa tätä yleistä taloussuunnitelmaa. Suomen valtiolla on oma vakausohjelma ja jokaiselle nelivuotiskaudelle on omat kehyspäätöksensä. Tämän lisäksi mm. valtion budjetti ja hallituksen ohjelma ovat aina tärkeitä koko maan talouden kannalta.
Teorian tasolla tällaista talossuunnitelua kutsutaan “indikatiiviseksi suunniteluksi“. Indikatiivinen suunnittelu eroaa neuvostotyylisestä komentosuunnittelusta sillä, että se ei pakota talouden toimijoita mihinkään, mutta kannustaa ja houkuttelee niitä verouudistuksin ja valtion avustuksin sekä tullien ja korkojen avulla. Tätä kautta valtion taloussuunnittelu osallistuu tiukasti myös niiden yhtiöiden toimintaan, jotka eivät ole suoraan julkiseen sektoriin sidottuja.
Taloutta pitää suunnitella
Tällaisen julkisen sektorin ja talouteen sekaantumisen jälkeen luulisi, että laitavasemmistolla ei olisi mitään valitettavaa Suomen tilasta. Mehän elämme suunnitelmataloudessa ja nyt joku vieläpä myöntää sen. Vasemmisto ei kuitenkaan itse koe olevansa niinkään taloussuunnittelun kuin työväenluokan liike, ja siltä kannalta kysymys talouden suunnittelusta on vasemmistolle itselleen toissijainen. Yleisestikin Suomen taloussuunnittelun kritiikki sisältää pari vakavaa ongelmaa.
Ensimmäinen ongelma koskee vaihtoehtojen puutetta. Vapaiden markkinoiden käytännön ongelmia voisi listata loputtomiin, mutta teoreettinen ongelma on paljon syvempi. Jo vapaiden markkinoiden määritelmässä on epäselvyyksiä, sillä toiset tarkoittavat vapailla markkinoilla monopolien poissaoloa, joillakin se tarkoittaa vapautta määritellä hinnat kysynnän ja tarjonnan mukaan kun taas joskus vapaat markkinat tarkoittavat suurta yksityistä sektoria. Tämän lisäksi vapaat markkinat ovat määritelmästä riippumatta teoreettinen mahdottomuus.
Talouteen sekaantumista vastustavat tahot puhuvat vapaista markkinoista ikään kuin niiden luonne olisi päivänselvä. Idea on, että kun talouteen sekaantuminen vain lopetetaan, tuloksena on vapaat markkinat. Usein tässä unohdetaan, että markkinat itsessään ovat lainopillinen ja täten hallinnosta riippuvainen termi.
Kauppaa on mahdoton tehdä, jos kauppiailla ei ole tiedossa selviä sääntöjä siitä mitä saa kaupata, miten saa kaupata, mikä on vaihdon väline, miten vaihto tehdään jne… Jo perustavanlaatuiset markkinoita määrittelevät lait joutuvat ottamaan selvän kannan täysin ideologisiin kysymyksiin, kuten siihen ovatko ihmiset kaupattavaa tavaraa, saako lapsia palkata täysipäiväiseen työhön, miten raha tuotetaan tai miten parantunutta kilpailuasemaa saa käyttää pienempiä kilpailijoita vastaan. Kun soppaan lisätään yritysmuotoon liittyvät keskustelut ja rajoitetun vastuun laki, alkaa ”vapaa markkinatalous” kuulostamaan täysin filosofiselta termiltä.
Ironisesti monet pelkästään markkinoita määrittelevät lait koetaan libertaarien keskuudessa silkaksi sosialismiksi ja suunnitelmataloudeksi.
Silloin kun puhutaan julkisen sektorin koosta, myös nykymaailman vaatimukset asettavat rajoja. Julkisen sektorin koko on kasvanut valtavasti teollisen vallankumouksen jälkeen. Tämä ei johdu siitä, että olisimme yhtäkkiä kaikki lukeneet Marxin pääoman, vaan teknologian kehitys ja maiden välinen kilpailu on pakottanut valtiot tekemään mittavia julkisia ohjelmia. Nykyisessä kilpailussa ei pärjää ilman kattavaa ja laadukasta tieverkostoa, terveydenhuoltojärjestelmää, tietoverkostoa, vesiverkostoa, koulutusta tai vaikkapa tutkimusta.
Hallinnot, jotka ovat yrittäneet yksityistää edellä mainittuja toimintoja, ovat äkkiä oppineet laajan julkisen sektorin hyödyt kantapään kautta. Näin on käynyt mm. Pariisissa, Britanniassa ja Kaliforniassa.
Käytännön ongelmat juontuvat siitä, että pitkäjänteinen ja tarkka suunnitteleminen on kaikelle taloudelle elinehto. Aina kun investoinnin ja siitä saatavan tuloksen välillä on pitkä aikaväli, yhteisön pitää suunnitella toimintansa näiden kahden tapahtuman välillä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun viljelijä alkaa kasvattamaan satoa, hänen on suunniteltava se, mitä hän aikoo syödä sadon kypsymiseen asti. Isommassa mittakaavassa tämä näkyy mm. eläkkeissä. Kansakunnan on eläkesäästöjä tehdessään suunniteltava se, miten heidän rahallaan on arvoa myös silloin, kun suuret ikäluokat vetävät säästönsä lähes samanaikaisesti pois tileiltään.
Miksi vasemmisto on tyytymätön?
Toinen ongelma Suomen nimittämisessä suunnitelmataloudeksi on poliittinen. Kun joku sanoo Suomen olevan suunnitelmatalous, hänellä ei ole ainoastaan määritelmä Suomelle, vaan hänellä on myös määritelmä suunnitelmataloudelle.
Tuskin kukaan tiukemman taloussäätelyn kannattaja tukee Suomen nykyistä politiikkaa. Väite siitä, että taloussäätelyn kannattajat ovat saaneet tahtonsa läpi, pelkistää taloussäätelyn kannattajien näkemyksen groteskiksi karikatyyriksi. Ihan kevyeen keynesiläisyyteenkin liittyy paljon muutakin kuin pelkkä julkisen sektorin koko. Julkisen sektorin rakenne, organisaatio ja sen toimintaa säätelevä lainsäädäntö ovat kaikki yhtä tärkeitä, puhumattakaan yksityistä sektoria koskevasta lainsäädännöstä.

Julkisen sektorin rakenteessa on yhtä paljon vaihtelua kuin sen koossa.

Se, että Suomella on taloussuunnitelma, ei tarkoita, että moinen suunnitelma laittaa yksityisen sektorin minkäänlaiseen vastuuseen. Vaikka taloussuunnitelma kasvattaisikin julkisen talouden kokoa, se voi asettaa julkisen talouden rahalliseen tulosvastuuseen, se voi yhtiöittää ennen suorassa kontrollissa olleita palveluita, ja tottahan toki myös ennen ilmaisista palveluista voidaan alkaa vaatimaan maksua. Myös kilpailutuslainsäädäntö sotii sitä ajatusta vastaan, että valtio tai kunta suunnittelisi suoraan toimintansa.

Talouden suunnittelussa ei olekaan tärkeätä se, suunnitellaanko taloutta vai ei. Tärkeätä on olla selvillä siitä, että kuka suunnittelee, mitä suunnittelee ja kenen eduksi. Koska suunnitelmatonta taloutta ei yksinkertaisesti ole olemassa, meidän pitää sen sijaan pohtia onko kyseessä kansalaisia voimistava vai vieraannuttava suunnitelma.

Valtio varalla kuin munkilla munat

13.5.2013  Esko Seppänen

Sunnuntain Hesarissa Katja Boxberg haastattelee ”ajatushautomo” Liberan tutkimusjohtaja Elina Lepomäkeä, jonka mielestä ”Suomen hallitus ajaa kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa, ja maa on lähes suunnitelmatalous”.

Tässä taustaa sille, miten tuollainen väärinkäsitys on syntynyt.

Katja Boxberg julkaisi Taneli Heikan kanssa vuonna 2009 kirjan ”Lumedemokratia”. Olen tehnyt siitä kirja-arvostelun, joka löytyy osoitteesta: http://www.eskoseppanen.net/index.php?option=com_content&view=article&id=638:lume-vai-reaalikapitalismi-ku-1742009&catid=19:aate-ja-ismit&Itemid=33

Kirjassa Boxberg sanoo, että "pahoinvointimme näkee jokainen, joka on käynyt muualla länsimaissa maistamassa hyvinvointia." Suomi ei ole kirjoittajien mukaan "normaali länsimainen demokratia".

Toimittaja Boxberg on haastattelemansa tutkimusjohtaja Lepomäen aatesisar.

Elina Lepomäki sanoo haastattelussa, että hän on bisnesenkeli. Tämä Jumalan tahdon ilmoittajana esiintyvän taivaallisen bisneshenkiolennon hyväntekeväisyystoiminnan
”mahdollistaa ulkomailla työskennellessä kerätty varallisuus”. Mitä Elina Lepomäki on tehnyt ulkomailla?

Hän on ollut töissä englantilaisessa suurpankissa Royal Bank of Scotlandissa (RBS). Pankki tuli
kuuluisaksi sellaisista henkilökunnalle maksetuista bonuksista, jotka perustuivat keinotteluun ja pankin rahojen syömiseen kuormasta. Bonusten kasvattamisen hengessä pankki toimi tavalla, jossa se ajautui käytännössä konkurssitilaan ja jossa Ison-Britannian hallitus – pahempia seurauksia välttääkseen – joutui sen kansallistamaan.

Elina Lepomäen varallisuus on näiltä osin peräisin hänen työnantajansa kunniattomasta toiminnasta. Kun Royal Bank of Scotland ajautui konkurssitilaan julkisen valvonnan ja sääntelyn
purkamisen mahdollistaman keinottelun totaalivapauden oloissa, Lepomäki vaatii nyt Suomessa julkisen sektorin alasajoa unohtaen, että se johti hänen pankissaan täystuhoon.

Ajatushautomo Liberan viisihenkiseen hallitukseen (k ja j ovat näppäimistössäni rinnakkain ja
kirjoitin ensin että ”jallitukseen”) kuuluu viisi jäsentä: Anne Berner, Anne Brunila, Gustav von Hertzen, Saku Mantere ja Björn Wahlroos. Heistä Brunila ja Mantere ovat Aalto-yliopiston 7-jäsenisessä hallituksessa. Näyttää siltä, että elinkeinoelämä on vallannut yliopiston hallituksen enemmistön, kun nämä kaksi jäsentä paljastuvat tässä yhteydessä ultraliberaaleiksi julkisen vallan rahoittaman tutkimuksen alasajajiksi. Tieteen ja tutkimuksen vapaus on Aalto-yliopistossa uhanalainen.

"Libera-säätiö on vuonna 2011 perustettu itsenäinen ja ei-poliittinen ajatuspaja, joka tukee ja edistää yksilönvapautta, vapaata yrittäjyyttä, vapaita markkinoita ja vapaata yhteiskuntaa. Libera pyrkii lisäämään akateemista ja yleistä tietoutta vapauteen liittyvissä asioissa.”

Säätiö ei ota vastaan julkista rahoitusta. Kuitenkin sekä Elina Lepomäki että Björn Wahlroos (yhtenä SYP/Unitaksen keinottelu- ja sen johdosta romahdussyyllisenä) ovat hyötyneet valtiovallan olemassaolosta. Kapitalismi on vapautta, jossa fundamentalistit tarvitsevat
valtiovallan oman valtansa säilymiselle varalla kuin munkilla munat, sanoisi tähän ystäväni Hannu Taanila. Lepomäki sai bonuksensa valtion liberalisoimilta markkinoilta (joiden tuloksena
RBS jouduttiin kansallistamaan) ja Wahlroos sai johtoonsa valtion ensin yksityistämän ja Mandatumista sitten ylihintaa maksaneen entisen valtion pankin. Kannattaa muistaa, että Wahlroos toimii tänään Nordea-pankin hallituksen puheenjohtajana ja että ns. Baselin komitean suosituksen mukaan Nordea on yksi niistä maailman 29 SIFI-pankista (SIFI = Systemically Important Financial Institution), joille julkinen valta antaa turvatakuut keinottelutappioiden varalta. Libera-säätiö puolustaa kaikenlaista vapautta, mutta sen vapaus ei ulotu Nordean vapauteen tehdä konkurssi ja panna tappiot maksuun omistajille ja sijoittajille.

Kun Libera ilmoittaa olevansa ei-poliittinen instituutio, se tarkoittaa, että se edustaa kokoomuslaista arvomaailmaa. Elina Lepomäki oli kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas, samoin
säätiön ”koordinaattori” Wille Rydman, Wahlroos kuuluu kokoomuksen vaalirahoittajiin ja Gustav von Hertzeniä tituleerataan Jyrki Kataisen poliittiseksi kummisedäksi.

Näin Suomessa tehdään kokoomuksen johdolla vasemmistolaista politiikkaa ja Suomi on lähes
suunnitelmatalous.