Maailmankapitalismin konkurssista vallankumoukseen
Kapitalistinen järjestelmä on täynnä jättiläismäisiä kuplia. Yhden kuplan
puhkeaminen kesällä 2007 aiheutti ennennäkemättömän pankkikriisin. Omasta
puolesta Lehman Brothers –pankin konkurssin jälkeen pankkikriisi oli vetämässä
koko yhteiskunnallisen järjestelmän vararikon mustaan aukkoon. Tuhansien
miljardien rahanpumppaukset saivat valtion taloudet samaan tilanteeseen
pankkien kanssa. On tärkeää ymmärtää, että pankkikriisi sai valtiot konkurssin
partaalle eikä päinvastoin. Valtioiden velkaongelmat omalla vuorollaan
kärjistivät entisestään pankki- ja finanssikriisiä. Rahan tarjonta, l. luotto
on suhteessa julkisen rahan injektointiin vähentynyt huomattavasti. Viime
kuukausina pankit lakkasivat taas lainaamasta toinen toiselle ja nyt olemme
syksyä 2008 muistuttavassa tilanteessa joskin kärjistyneemmällä tasolla. Kaikki
merkit kielivät klassisesta deflaatiosta, trendistä, jossa kaikkien valuuttojen
arvo laskee. Siitä kertoo myös kullan hinnan raju nousu. Kaksi vuosikymmentä
kestänyt kriisi Japanissa todisti sen, että runsas seteleiden painaminen ei
onnistunut toimimaan vastapainoksi deflaation tendensseihin. Deflaatio pahentaa
kriisiä, koska se uudelleen arvioi velan ja luoton arvon. Toisin sanoen kyvytt-
ömyys maksaa tai edes lyhentää lainoja kasvaa. Japanin kohdalla velka on jo 250
prosenttia bkt:sta. LB:n konkurssin jälkeen, vuoden 2008 joulukuussa Kreikassa
puhkesi kapina. Melkein kaksi kuukautta nuoriso jaksoi olla barrikadeilla.
Suurten kaupunkien keskustat kirjaimellisesti paloi ja niiden seiniin
kirjoitettiin: MERRY CRISIS AND HAPPY NEW FEAR”. IMF:n pääjohtaja Stauss Kahn
määritteli tilannetta näin: ”tämä on ensimmäinen poliittinen kansannousu
globaalin pankkikriisin seurauksena. Samaan aikaan me määrittelimme: ”Tämä
kapina tulee tulevaisuudesta”. Porvariston torvet jaksoivat toistuvasti jauhaa
kriisistä, joka ei koske Suomea ja vasemmisto puhui keinotekoisesta kriisistä,
jota porvaristo käyttää hyväksi ajakseen hyvinvointivaltiota alas. Nyt eletään
aikaa, jolloin romahtaa kokonaisia valtioita, tai joutuu IMF:n
protektoraatiksi. IMF laatii muistioita, direktiivejä, joita sen syliin
joutuneet maat joutuvat noudattamaan. Muistiot ovat suoranainen hyökkäys
työväenluokan elintasoa vastaan, turvamekanismien purku, ja julkisten yritysten
halvalla myyminen yksityisille. Tässä vaiheessa on tärkeä keskittyä kolmeen
todeksi näytettävään kohtaan: a) Kreikan valtion konkurssi on osa kapitalismin
maailman konkurssia. b) Vuonna 2010 elämme uutta vaihetta, joka on järjestelmän
kannalta paljon synkempi kuin mitä se oli LB:n konkurssin jälkeen, c) kaikki
suunnitel- mat tilanteen pelastamiseksi valtioiden välityksellä ovat
epäonnistuneet. Valtioiden puuttuminen peliin on kärjistänyt kriisiä
entisestään ja laukaissut luokkataistelun dynamiikkaa kaikkialla.Yksinomaan
Kreikka, Espanja ja Portugali ovat velkaa 3 000 miljardia euroa pelkästään
saksalaisille pankeille. Sen lisäksi Ranskan ja Saksan pankit omistavat 80
prosenttia arvottomista Kreikan velkakirjoista. Kreikan bkt edustaa vain 2,7
prosenttia koko Euroopan bkt:sta. Jos kapitalismi suurissa maissa olisi
terveellä pohjalla, niin kuin pikku Suomen porvarit väittävät, Kreikan olisi
mahdotonta vetää koko maailmaa mukaansa kuiluun. Vaikka Eurooppa on jo kuilun
partaalla, ja vaikka USA yrittää panna kriisin seuraamuksia EU:n niskaan, silti
kapitalismin globaalikriisin keskus on Yhdysvalloissa. Se ilmenee eri
osavaltioiden konkurssisarjojen uhalla ja sillä, että rahojen jättiläismäärän
markkinoille pumppaamisesta, setelimäärien painamisesta ja
nollakorko-tilanteesta huolimatta, lama jatkuu, työttömyys on 35 miljoonan
tasoa ja edelleen kasvava, ja monet kymmenet miljoonat ihmiset ruokkivat
itsensä ruokajakelujonoista. Nykyinen tilanne oli valmis purkautumaan
aikaisemminkin 2000-luvun alussa Argentiinan konkurssin jälkeen. Romahdus
onnistuttiin estämään kasvattamalla ulkomaanvelkaa, jolla rahoitettiin
budjettivajeita. Lainat saatiin etupäässä Kiinasta ja Japanista ja osittain
Saksasta. USA myi valtionsa velkakirjoja ja kattoi vajeita. Toisaalta Kiina
osti niitä ylijäämällään, joka oli saatu siitä, että maan halvat tuotteet
olivat vallanneet maailman. Tämä ns. Kiina-ilmiö laukaisi velkaantumisen
trendit kaikilla tasoilla. Kriisin alkuvaiheesta lähtien (2007) tässä
kaksinapaisessa tasapainotilassa esiintyy säröjä. Kiinassa keskipalkka on tähän
asti ollut noin 100 € kuussa. Nykyään suurten taistelujen ja veristen
kapinoiden jälkeen palkkataso on miltei kaksinkertaistunut. Yuanin heikkona
pitäminen on edellytys Kiinan viennille. Dollarin heikkeneminen taasen
”haihduttaa” Kiinan dollarivarantoja. Kiinalaisissa pankeissa on länsimaisia
valtioiden velkakirjoja 3 000 miljardin dollarin edestä. Kapitalismin
finanssipelaamiseen ovat sekaantuneet kaikki. Kun kapitalismin armoton Nemesis
(Nemesis (muinaiskreikaksi Νέμεσις)
on kreikkalaisessa
mytologiassa jumalaisen koston henki niitä vastaan, jotka sortuvat hybrikseen. Hän on koston ruumiillistuma säälimättömän
jumalattaren hahmossa), voiton suhdeluvun laskutendenssi estää pääoman
sijoituksia tuottaviin aloihin, ts. reaalitalouteen, se kääntyy loismaisiin
investointeihin, kasinotalouteen. Teollisuusaloja ajetaan alas (de-industarisaatio),
mikä supistaa edelleen pohjaa, josta lisäarvo ammennetaan, ja josta osansa
vaatii pankki-, finanssipääoma ja muu fiktiivinen pääoma. Kun kapitalismi
finansioituu, prosessi koskee teollisuutta, pankkeja ja vieläpä työläisiäkin,
sikäli kun niitä nähdään kuluttajina.
Fiskaalinen kriisi ja valtioiden itse luhistuminen
Keskusvaltion kriisin intensiteetti moninkertaistuu kun siirrytään
keskustasta periferiaan. Kaliforniaa on sanottu USA:n Kreikaksi ja Illinoisia Portugaliksi.
Vastuu osavaltioiden konkursseista on keskusvaltioiden hartioilla. Vuoden 2007
jälkeen Yhdysvaltain ulkomaanvelka yli kaksinkertaistui. Kun Fanny ja Fay
näyttivät punaista valoa, kiinalaiset uhkailivat myydä pois USA:n velkakirjoja,
jollei pankit kansallistettaisi. Näin tehtiin ja sitten ei ollut rahaa kun LB
vilkutti samaan suuntaan. Näin siis 150 –vuotias pankki annettiin mennä
vararikkoon. Siitä lähtien markkinoille on yhteensä pumpattu 20 000 miljardia
dollaria, mikä on kolmas koko maailman bkt:sta. Tällä tavoin käynnistyi
kapitalismin itse luhistuminen (implosion). Yrityksessään pelastaa pankit
valtiot sosialisoivat tappiot, ja kriisi muuttuu fiskaaliseksi (valtion tuloja
koskeva). Tämä pahentaa pankkikriisiä, luotto ei kulje ja pankeista tulee
zombeja. Ensin menee tukkoon järjestelmän verisuonet ja sitten on pumpun
(panit) vuoro pysähtyä. Valtioiden interventio pankkien pelastamiseksi pahensi
pankkikriisiä. Sinällään tämä ilmaisin kertoo siitä, että kriisi on
järjestelmän rakennekriisi, eikä yksinomaan kapitalismin jonkun osa-alueen
kriisi. Fiktiivinen pääoma ei tuota lisäarvoa. Sen kasvava pyramidi kuitenkin
vaatii omansa supistuvasta tuottavasta pääomasta. Huutava epäkohta
nykykapitalismissa on ”naked short shelling –arvot”, joita onnettomasti
suomennettiin alastomaksi sorttaus-arvoksi. Siinä kaupataan arvoja, joita ei
edes omisteta. Myyjä panee kaiken panoksensa siihen, että pian myymisen jälkeen
näiden arvojen hinta romahtaa, jolloin hän saa ostaa ne halvemmalla takaisin,
ja näin vetää voittoja välistä. Rappiovaiheessaan oleva kapitalismi raatelee
omia nahkoja investoimalla omaan tappioonsa. Karkein esimerkki tästä on viime
viikolla paljastunut uutinen siitä, että Kreikan Pankki on naked short shelling
-menetelmällä kaupannut maan velkakirjoja vapailla markkinoilla. Jopa
keskuspankit ovat ristiriidassa valtioiden kanssa. Tämä yhdessä Kreikan
pääministerin avoimen konkurssitunnus-tamisen kanssa sinkosivat spread-ineksit,
vakuutusmaksut ja koron, millä maa lainaa, pilviin. Niin porvarit kuin
vasemmistokin silloin nousivat takajaloilleen kun moraalittomat sorokset ja
muut spekulantit ajavat maan konkurssiin. Tämä pitää paikkansa, mutta jos joku
luulee, että kriisin olemus piilee kapitalistien ahneudessa, niin silloin hän
ymmärtää hyvin vähän kriisin luonteesta. Tämä ei tarkoita, että spekulantit
eivät ole ahneita. Spekulantit toimivat niin, koska pystyvät niin toimimaan.
Epäilemättä spekulantit ovat erittäin moraalittomia, mutta kyse tässä ei ole
moraalittomuudesta. Kapitalistien mielestä kaikki se, mikä on laillista, se on
myös moraalista. Spekulantit ovat tiettyjen yhteiskunnallisten suhteiden
kantavia voimia.
Vielä kerran exit strategies –näköaloista
Viimeisessä G-20 kokouksessa amerikkalaiset ilmoittivat jatkavansa
elvytystä suurten vajeiden ja matalien korkojen tiellä. Atlantin tällä puolella
Merkel vannoo deflaatiopolun puolesta. Menoja, palkkoja ja palveluita pitää
leikata. Kreikassa raaka peli on alkanut. Suurin osa vasemmistosta siellä
vaatii velanmaksunehdoista uudelleen neuvottelemista, siis ratkaisua
kapitalismin raameissa. Sellainen on mahdoton ilman, että kansa tuomittaisiin
elämään kurjuudessa. Toiset vaativat tulonsiirtoa, enemmän liksaa työläisille
ja kovempaa verotusta rikkaille. Vasemmistosta jotkut haluavat pois euroalueesta,
mutta ei EU:sta, ja paluuta drakhmaan ja sen devalvaatiopolitiikkaan.
Realistisimmat skenaariot kriisistä poispääsemiseksi kapitalismin viitekehyksen
sisällä on esitetty vielä kerran taantumuksen leiriltä. Stratfort –
instituutti on yksityinen think-tank, jonka henkilökunta koostuu entisistä
CIA:n asiantuntijoista. Stratfort, joka laatii maksusta raportteja, analysoi
18.5. Kreikan näköalat seuraavasti: Umpikujasta päästään kahdella tavalla. Joko
Saksa jättää euron, mikä ei olisi sen etujen mukaista. Euro on luotu Saksaa
varten ja monet puhuivat aikanaan eurosta naamioituna Saksan markkana. Toinen
vaihtoehto olisi se, että Kreikka jättää euron taakseen. Tämäkään ratkaisu ei
olisi helppo, koska drakhman pitäisi devalvoitua 50-60 prosenttia. Kansa tulisi
siis saman verran köyhemmäksi, mutta kuitenkin vain teoriassa. Käytännössä
kurjistuminen on suurempaa luokkaa, koska kreikkalaiset joutuisivat maksamaan
velkaansa euroissa, joita ei omista, koska maa ei juuri tuota paljon, ja sen
vienti on muutenkin tyrehtynyt. Arvojen mittana (store of value) drakhmaa ei
hyväksyttäisi kaikkialla, ei välttämättä edes Kreikan sisällä. Drakhman
saaminen kiertokulkuun olisi kallis prosessi. Ja CIA:n ex-agentit jatkavat:
Ainoa tapa saada devalvoidun drakhman liikkeelle on väkipakko (The only way to
quarantee the currency circulation is BY FORCE). Sellainen by force-ratkaisu
olisi pankkien sulku muutamaksi päiväksi ennen devalvaatiota. Tähtäimessä ei
silloin olisi ainoastaan talletusten hallussa pitäminen muutamaksi päiväksi,
vaan myös niiden osittainen anastaminen. Takavarikoiduilla talletuksilla
rahoitettaisiin drakhman kiertokulkua. Stratfort kertoo myös, että pitää ottaa
huomioon kahta seikkaa: a) takavarikoituja talletuksia on pyrittävä minimoimaan
ja b) tukahdutusvoimia pitää vahvistaa, koska kadut tulevat vääjäämättä
levottomiksi. Tällainen on drakhman devalvoinnin kauhuskenaario.
Stressitestit
Kahtena perjantaina eurokapitalistit kokoontuivat puimaan polttopisteessä
olevia asioita. Ensin pohdittiin (23.7.) pankkien stressitestiä. Tällä
menetelmällä on vain psykologinen merkitys markkinoiden suuntaan. Kaikki
luottokelpoisuutta mittaavat luokituslaitokset ovat amerikkalaisia. Ennen
konkurssiaan LB:lle oli annettu parhaat suositukset. Nyt eurooppalaiset haluavat
muka luokitella itse pankkiensa sairautta. Ensinnäkin pankeista valittiin pieni
ote, vain 91 pankkia. Niistä sairaiksi todettiin vain viisi pankkia Espanjassa,
yksi pankki Kreikassa ja yksi pankki Saksassa. Ennen sitä pankeilla oli
mahdollisuus ryhtyä uuteen temppuun. Ne jakoivat omistamiansa velkakirjoja
kahteen kategoriaan. Niihin, jotka ovat kaupattavaksi ja niihin, jotka
varastoidaan. Näin ollen ”sairaat” arvot suljettiin eri kassakaappiin kuin
”terveemmät”. Sairaisiin ei sallittu stressitestiä. Vaikka ote oli niin pieni
(91 pankkia), ja vaikka niitä tutkittiin vain terveiden arvojensa osalta, silti
niistä seitsemän todettiin sairaiksi. Mielenkiintoinen on myös kuvio Kreikka –
Espanja – Saksa, jota on sanottu Bermudan kolmioksi.
Toisena perjantaina (30.7.) neuvoteltiin siitä, miten voitaisiin harjoittaa
eri valtioiden kontrolloitua konkurssia. Tämä on uutta, ja se luo viitekehystä
valtioiden konkurssien legitiimiksi saamiseksi. Osana sitä suunnitelmaa on
vakaussopimuksen uusiminen. Eletään Maastrichtin jälkeistä aikaa. Europiiriin
jäisi vain maat, jotka noudattavat uuden vakaussopimuksen ehtoja. Muut maat
lentäisivät ulos tai ne voisivat muodostaa toisen luokan euromaita niin, että
niille maille valuutaksi otettaisiin käyttöön euro nro 2. Uusia instituutioita
on myös rakenteilla. Pariisi-klubin tapainen kuvio olisi kuvio, jolla olisi
oikeus tarvittaessa viedä yksipuolisesti osaa jäsenmaiden tuloista.
4.8.2010
Dimitris Mizaras