Pankkiunioni uhkaa pahentaa Euroopan velkapöhöä
Heini Karjanmaa
Kriisi jatkuu toisin sanoen aivan samoista syistä kuin se alkoikin – ainoastaan sillä erotuksella, että nyt talouden taakkana on vielä suurempi velkakuorma ja pankit ovat vielä suurempia kuin kriisin alkaessa.
Kriisi ei alkanut eikä jatku siksi, että Euroopassa tai muissakaan länsimaissa olisi pulaa rahoitusalan valvontaviranomaisista, tai että pankkitoiminnassa olisi pulaa sääntelystä ja määräyksistä.
Silti Euroopan unionin komissio valmistelee täyttä päätä ainakin euromaiden pankkivalvonnan suurta uudistusta, joka kyllä lisäisi ja muuttaisi merkittävästi rahoitusalan viranomaisvalvontaa ja sääntelyä mutta ei puuttuisi kriisin varsinaisiin syihin.
Komissio kutsuu useiden aloitteidensa kokonaisuutta "pankkiunioniksi", jonka avulla se uskoo ratkaisevansa pankkikriisin ja estävänsä uudet. Moiseen komission valmistelemat keinot lienevät kuitenkin liian laimeita.
Superviranomainen
pankkien vahtimiseen
Komissio tarkoittanee "pankkiunionilla" ainakin euromaiden pankkivalvonnan ja kriisinhallinnan keskittämistä yhdelle uudelle superviranomaiselle, joka valvoo pankkeja sekä torjuu ja tarvittaessa ratkoo kriisejä kaikkien euromaiden puolesta ja niiden kustannuksella.
Uuden pankkitoiminnan ylivalvojan tehtäviin kuuluisi etenkin kotimaansa ulkopuolella toimivien suurten pankkien määrääminen ja vahtiminen. Kansallisten pankkivalvojien tehtäväksi jäisi lähinnä pienten kotimaisten pankkien valvonta.
Komission esityksissä "pankkiunionin" piirteisiin kuuluisi pankkivalvonnan ja kriisinhallinnan lisäksi talletussuojan yhdistäminen koko euroalueen kattavaksi yhteiseksi järjestelyksi. Talletussuojan takaisivat kaikki euromaat yhdessä.
"Pankkiunioniin" kuuluisivat myös viranomaisten uudet välineet ja keinot kriisiin ajautuneiden pankkien pelastamiseen tai tarvittaessa jopa lopettamiseen.
Komission mielestä uuden superviranomaisen olisi luontevinta toimia euromaiden keskuspankin EKP:n yhteydessä. Tämän pitäisi vahvistaa rahaliiton keskitetyn rahapolitiikan ja yhteisen rahoitusjärjestelmän rakenteita ja perustaa.
Siitä komission hahmotelmat eivät sano sanaakaan, miten "pankkiunioni" puuttuisi kriisin varsinaisiin syihin saati taltuttaisi kriisin tai estäisi ainuttakaan uutta kriisiä.
Taloudessa liikaa
velkaa ja pankkeja
Länsi-Eurooppa ja suuri osa muuta "kehittynyttä" maailmaa ajautui nykyiseen velka- ja pankkikriisiinsä karkeasti pelkistäen kahdesta syystä, jotka liittyvät läheisesti toisiinsa – ja joista kumpaankaan "pankkiunioni" ei puuttuisi:
1) Talouden eri osissa on vuosikymmenten mittaan kertynyttä velkakuormaa enemmän kuin liian suuria velkoja ottaneilla on kykyä tai halua maksaa.
2) Suurin osa talouden liian suuresta velkataakasta on tavalla tai toisella peräisin pankkien taseista, jotka näin ollen ovat pöhöttyneet liian suuriksi.
Nämä kriisin keskeiset syyt liittyvät läheisesti toisiinsa, sillä ne ovat saman ilmiön eri piirteitä. Liian suuri velkamäärä ja liian suuri määrä pankkien kehnoja saatavia yhdistyvät Euroopassa yhdeksi suureksi velkakuplaksi.
Velan ja pankkijärjestelmän erottamattomasta yhteydestä seuraa, että liian suuri velkamäärä tarkoittaa vääjäämättä liian suurta pankkijärjestelmää. Velkakriisi on vahvistanut, että velkaa on liikaa.
Jos velkamäärä on liian suuri, ja jos pankkijärjestelmä on liian suuri, olisi niitä kai ennemmin pyrittävä supistamaan kuin tehtävä niille lisää kasvualustaa. Silti juuri niin on käynyt Yhdysvaltain "pankkiunionissa" ja uhkaa käydä myös komission kaavailuissa.
Pankit paisuneet
kaksinkertaisiksi
EU-alueella on maailman suurin pankkijärjestelmä, suuri osa maailman velkaisimmista maista – ja tällä haavaa maailman ankarin velkakriisi. Kyse ei ole yhteensattumasta vaan saman velkailmiön eri ominaispiirteistä.
Komission mukaan EU-maissa toimii noin 8 000 pankkia, joiden taseissa on kaikista maailman pankkien veloista ja varoista 53 prosenttia.
Euromaiden pankkien taseissa oli EKP:n mukaan heinäkuun lopussa yhteen laskien 34 400 miljardin euron velat ja varat, kuten lainasaatavat, velkakirjasijoitukset ja muu varallisuus.
Tappioiden vastaanottamiseen kykenevää omaa pääomaa ja varauksia pankeilla oli vähän alle seitsemän prosenttia kaikkien saatavien määrästä.
Euromaiden pankkien taseet ovat rahaliiton perustamisesta lähtien kasvaneet yli kaksinkertaisiksi. Kriisin kuluessakin eli vuoden 2007 jälkeen ne ovat paisuneet melkein 17 prosenttia.
Euromaiden pankkijärjestelmä on taselukujen perusteella kasvanut rahaliiton perustamisesta lähtien vähän yli kuuden prosentin vuosivauhtia. Samaan aikaan euroalueen kokonaistuotanto on kasvanut niukasti yli prosentin vuosivauhtia.
Pankkijärjestelmän yhteenlaskettu tase on toki eri asia kuin euromaiden velkamäärä, mutta niitä on rahaliiton alusta asti yhdistänyt selvästi talouskasvua rivakampi kasvuvauhti.
Tilastojen perusteella euroalue on jo nyt eräänlainen pankki- ja velkaunioni – joskaan ei sellainen, jota komissio hahmottelee.
Euromaiden velkaisuus
kasvanut vauhdikkaasti
Saksalaispankki Deutsche Bank jakoi tiistaina kansainvälisille suurasiakkailleen laajan luotto- ja talouskatsauksen, joka tarkastelee kriittisellä otteella länsimaiden velkaantumista.
Yhtä helposti katsauksesta selviää, että suurin osa läntisen maailman velkataakasta rasittaa Länsi-Euroopan maita ja taloutta. Japani on Länsi-Eurooppaa velkaisempi, mutta moni euromaa samoin kuin Britannia on verrattomasti velkaisempi kuin Yhdysvallat.
Saksalaispankki tarkastelee talouden kokonaisvelkaisuutta eikä vain valtioiden velkamääriä. Euromaiden kokonaisvelka vaihtelee suuresti mutta useimmilla vanhoilla euromailla se on nyt 300–500 prosenttia suhteessa vuotuiseen kokonaistuotantoon. Rahaliiton alussa suhdeluku oli 200–300 prosenttia.
Velkaisuus näyttää kasvaneen voimakkaasti ja velkaantumisvauhti näyttää kiihtyneen rahaliiton perustamisen jälkeen. Ainakin osa tästä on euron ja euroalueen yhteisen rahapolitiikan seurausta.
Se on joka tapauksessa selvää, että euroalueen talouskehitystä ja rahavirtoja haukan lailla seurannut ja omilla toimillaan ohjannut EKP sen enempää kuin alituisia talouskatsauksia, -tarkastuksia ja -suosituksia laatinut komissiokaan ei ole halunnut tai kyennyt estämään euromaiden liiallista velkaantumista.
Eikä velkaantumista pysäytä "pankkiunionikaan".
Oliko Irlanti liian pieni
vai pankit liian suuria?
Komission ehdotukset "pankkiunionin" perustamiseksi ovat saaneet valistunutta kannatusta esimerkiksi sillä perusteella, että näin euroalue saisi yhtä tehokkaat keinot pankkien valvontaan ja kriisien taltuttamiseen kuin Yhdysvalloilla on.
Se onkin totta, että koko euroalueen laajuudella toimivia pankkeja on vaikea kunkin pankin kotivaltion yksin valvoa tai varsinkaan pitää pystyssä kriisin jo iskettyä.
Juuri liian suurten pankkiriskien takia aiemmin lähes velaton Irlannin valtio kaatui hätärahoituksen varaan. Samasta syystä eurovaltioiden vähävelkaisimpiin kuulunut Espanja on jo anonut apurahaa pankkiensa tukemiseen ja todennäköisesti hakee pian valtionkin hätärahoitusta muilta eurovaltioilta.
Mutta se lienee ennemmin tulkintaa kuin faktaa, oliko Irlannin valtio liian pieni vai olivatko irlantilaispankit liian suuria. Komissio näyttää tulkinneen, että pankit eivät ole liian suuria, vaan sen sijaan niitä valvovat valtiot ovat liian pieniä.
Niinpä komissio ei valmistele keinoja liian suurten pankkien pilkkomiseksi ja liian suureksi pöhöttyneen pankkijärjestelmän pienentämiseksi. Sen sijaan komissio valmistelee liian suurten pankkien ja pöhöttyneen pankkijärjestelmän valvomiseen ja tukemiseen riittävän vahvaa "pankkiunionia".
Niinpä "pankkiunioni" ennemmin tekee lisää tilaa pankkien kasvulle ja velkapöhön pahenemiselle kuin saattaisi alulle minkäänlaista velkadieettiä.
Juuri niin kuin Yhdysvalloissa on käynyt.
Miljardikupruja
pankkiunionissa
Yhdysvalloilla on kaikki ne keskeiset "pankkiunionin" piirteet, joita komissio haluaisi euromaillekin. Silti finanssikriisi alkoi juuri Yhdysvalloista. Silti Yhdysvallat on nyt velkaisempi kuin ennen kriisin alkua. Ja silti Yhdysvaltain suurimmat pankit ovat nyt vielä suurempia kuin ennen kriisiä.
Ihka oikean liittovaltion keinot keskitettyine pankkivalvontoineen kaikkineen ei ole helpottanut tippaakaan Yhdysvaltain talousviranomaisten kaikkien kriisitoimien jälkeen yhä pahempaa päänsärkyä.
Sen enempää Yhdysvaltain keskuspankki Fed, liittovaltion rahaministeriö kuin maan lukuisat rahoitusalan valvontaviranomaisetkaan eivät tiedä hölkäsen pöläystä maan suurimpien megapankkien taseiden sisällöstä saati kunnosta tai riskeistä.
Jättipankki JPMorgan Chasen viimekeväinen noin kahden miljardin dollarin yllättävä trading-tappio on täsmentynyt jo lähes kuuden miljardin dollarin tappioksi.
Pankin piti olla riskienhallinnan ylivoimainen kehittäjä ja osaaja koko maailmassa – mutta sen ylin johto ei tuntenut pankin omaa tasetta tai riskiasemaa. Miten valvoja olisi voinut tietää?
Ehkä eurooppalainenkin "pankkiunioni" nopeuttaisi ja kasvattaisi seuraavan kriisin vaatimia kriisitoimia. Mutta sillä tuskin on keinoja seuraavan kriisin estämiseen.
Ennemmin käy kuten Yhdysvalloissa: "Pankkiunioni" tekee suurpankeille tilaa kasvaa yhä suuremmiksi – ja samalla kasvattaa riskiä, että myös seuraava kriisi on entistä suurempi.
Pankkikriisi ja pankkiunioni
Jan Hurrin tuoreessa artikkelissa käy ilmi Euroopan pankkikriisin syvin olemus:- pankkijärjestelmä kasvanut euron käyttöönoton jälkeen 6% vuodessa, kun euroalueen kokonaistuotanto kasvanut 1% vuosivauhdilla
- läntinen velkakupla oli huipussaan ennen kriisin puhkeamista 2007, velka vuonna 2012 sekä EU:ssa etät Yhdysvalloissa verrattomasti tätä suurempi
- euromaiden kokonaisvelka (julkinen + yksityinen velka) suhteessa bkt:hen vaihteli rahaliiton alussa 200-300%, nyt 300-500% (irlannilla yli 1000%)
- EU-maissa toimii noin 8000 pankkia, joilla kaikista maailman pankkien veloista ja varoista 53%
- europankkien taseissa velkaa ja varallisuutta yhteensä 34 400 miljardia euroa, tappioiden varalle omaa pääomaa 2 400 miljardia (7%)
- pankkiunionin tehtävänä on pankkien valvonta, sääntely sekä talletussuojasta vastaaminen
- pankkiunionin tehtävänä EI OLE pankkien pilkkominen tai pankkien taseiden puhdistus
