Saiko Bryssel tarjouksen, josta ei voi kieltäytyä?
Kyproksen "pelastaminen" voi olla europäättäjille yhtä kuin
tarjous, josta ei voi kieltäytyä. Mafiaelokuvassa uhkaava tarjous
kuuluisi: te pelastatte Kyproksen tai sitten itkette ja pelastatte.
Oikea valinta ei ole sen helpompi: europäättäjät joko pelastavat
rahanpesijöitä tai sitten he syövät sanojaan – ja ottavat riskin
pääomapaniikista.
Jos eurokriisi olisi mafiaelokuvan klassikon
Kummisedän
hengessä etenevä draama, olisivat europäättäjät juuri säikähtäneet
pahanpäiväisesti löydettyään irtileikatun säästöpossun pään sängystään.
Elokuvassa uhkausviestistä muistutti irtileikattu
hevonpää, mutta eurodraamassa viesti muistuttaisi samanlaisesta
"tarjouksesta, josta ei voi kieltäytyä": teette niin kuin teidän on
tehtävä tai muuten...
Europäättäjien on "pelastettava" Kypros tai muuten...
Tarjolla on pelkästään keljuja vaihtoehtoja:
Kyproksen "pelastaminen" olisi yhtä kuin Kyproksen pankkien
kansainvälisten asiakkaiden, kuten veropakolaisten ja todennäköisten
rahanpesijöiden, pelastamista.
Kyproksen "pelastamatta" jättäminen taas tietäisi
pahimmassa tapauksessa saarivaltion ja saaren suurimpien pankkien
vararikkoa – ja riskiä kautta kriisimaiden uudestaan pyyhkäisevästä
pääomapaniikista.
Kyproksen pattitilanne on tavallaan europäättäjien omatekoinen ongelma, jolle ei ole kuin huonoja ratkaisuja.
Valtio kiistänyt
rahanpesuepäilyt
Kyproksen valtio on toistuvasti kiistänyt
ulkopuolisten esittämät panettelevat epäilyt, joiden mukaan maan pankit
tarjoavat kansainvälisille veropakolaisille keinoja rahanpesuun, ja että
toiminnalla olisi vieläpä valtion hiljainen hyväksyntä.
Epäilyn on kuitenkin ottanut hyvin vakavasti ja
kirjannut paperille esimerkiksi Saksan tiedusteluviranomainen.
Sattumoisin Kypros esiintyy myös maailman raharuhtinaille verokeitaita
markkinoivissa myyntiesitteissä ja veroparatiiseja kriittisesti
ruotivissa tutkimuksissa.
Luottoluokitusyhtiö Standard & Poor's on
arvioinut, että Kypros on tärkeimpiä tai jopa tärkein Venäjän
veroviranomaisia pakoilevan pääoman kauttakulkupaikkoja, jonka kautta
alkuperätiedoista putipuhtaaksi pesty raha kiertää tyypillisesti
takaisin Venäjälle tai Lontoon Cityn välityksellä maailman
finanssimarkkinoille.
S&P on havainnut Kyproksen pankeissa selvän
yhteyden ulkomaisten talletusten määrän ja raakaöljyn
maailmanmarkkinahintojen välillä. Kun öljy kallistuu, virtaa
saarivaltion pankkeihin lisää ulkomaisia talletuksia.
Kuinka paljon tästä
on veronkiertorahaa?
Kyproksen erityisasema Venäjän ja muun maailman
välisenä "finanssikeskuksena" ei ole panettelua eikä salaisuus vaan
ainakin joiltakin osin tilastollinen ja Venäjänkin vahvistama tosiasia.
Venäjän keskuspankin tilastojen mukaan maahan virtasi
Kyprokselta vuosina 2007–2010 noin 42 miljardia dollaria suoria
sijoituksia – enemmän kuin mistään muusta maasta ja melkein kolme kertaa
enemmän kuin Saksasta.
Ilmeisesti kyse on pikakäynnillä Kyproksella
kiertäneestä venäläisperäisestä pääomasta. Eikä suinkaan esimerkiksi
appelsiinin kasvattamisesta tai matkailupalveluista kokoon kerätyistä,
alun perin kyproslaisista säästöistä.
Jos Kyprosta koskevat rahanpesuepäilyt pitävät
paikkansa, vastaanottavat saaren pankit ulkomaisia talletuksia liiemmin
rahojen alkuperää kyselemättä.
Tämä tarjoaisi tilaisuuden epämääräisistä lähteistä
saapuneen tai epämääräisin keinoin syntyneen rahan jatkaa matkaansa
esimerkiksi "puhtaiden" pankkiluottojen muodossa.
Olivatpa rahanpesuepäilyt paikallaan tai panettelua,
Kyproksen pankeissa on noin 20 miljardin euron verran ulkomaisia
talletuksia ja muunlaisia sijoituksia. Samoilla pankeilla on saatavinaan
ulkomaisille asiakkaille myönnettyjä luottoja noin 13 miljardia euroa.
Sitä Kyproksen keskuspankin ylläpitämät pankkitilastot
eivät kerro, kuinka suuri osa maan pankkien muodollisesti
"kotimaisista" yritysasiakkaista on pohjimmiltaan venäläisliikemiesten
tai muiden ulkomaalaisten perustamia kulissiyhtiöitä.
Tulviiko pankkeihin
verottomia öljytuloja?
Mistä Kyproksen pankkien talletukset ovatkaan
peräisin ja mihin pankkien myöntämät luotot ovatkaan päätyneet, on
niiden määrä yli kaksinkertaistunut runsaaseen 70 miljardiin euroon
vuoden 2006 jälkeen.
Pankeilla on vastaanotettuja talletuksia ja
myönnettyjä luottoja suurin piirtein yhdeksän kertaa Kyproksen
kansantalouden vuotuisen kokonaistuotannon arvo – josta samat pankit
synnyttävät kelpo osan.
Rahaa on virrannut Kyproksen pankkeihin sitä enemmän
mitä korkeammalle raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on kirinyt.
Talletuskasvu hidastui ja notkahti hetkeksi, kun öljyn hinta romahti
vuoden 2008 finanssipaniikissa, mutta on sen jälkeen jatkunut.
Pankit ovat vastaanottaneet runsaasti talletuksia
myös muista euromaista. Ilmeisesti kyse on pääosin
kreikkalaisasiakkaiden säästöistä, jota nämä ovat siirtäneet
kreikkalaispankkeja turvallisemmiksi uskomiinsa Kyproksen pankkeihin.
Kyproksen pankit eivät kuitenkaan ole tarjonneet kuin tilapäistä suojaa Kreikan velka- ja pankkimyllerrykseltä.
Kyproksen pankeilla oli suuria sijoituksia Kreikan
valtion velkakirjoissa, kun nämä joutuivat viime vuoden keväänä
"lahtipenkkiin" eli taloushistorian rahamääräisesti toistaiseksi
mittavimpaan velkasaneeraukseen.
Kreikka-tällistä
liikaa tappioita
Kreikan velkasaneeraus leikkasi helleenivaltion
rahoittajapankkien ja muiden yksityisten rahoittajien lainasaatavat
puoliksi. Yhteensä noin 200 miljardin euron saatavista kirjautui sadan
miljardin nimellisarvon alennukset.
Kreikka-tälli oli Kyproksen pankeille liikaa. Ne
joutuivat kirjaamaan runsaammat tappiot kuin niiden pääomapuskureissa
oli varaa.
Vakavaraisuuden kohentaminen takaisin riittävälle
tolalle vaati – tai olisi vaatinut – mittavaa uuden pääoman hankkimista.
Tuoretta pääomaa ei kuitenkaan ollut saatavilla. Osakkeenomistajia ei
kiinnostanut riskien kasvattaminen sen jälkeen, mitä Kreikassa oli juuri
tapahtunut.
Pankit kääntyivät valtion puoleen. Ellei valtio
vahvista pankkien pääomia, ovat ne vaarassa ajautua maksukyvyttömyyteen
ja vararikkoon.
Tämä tälli oli puolestaan Kyproksen valtiolle liikaa.
Niinpä Kypros teki viime kesänä niin kuin tähän mennessä on tehnyt
neljä muutakin kriisivaltiota: pyysi muiden eurovaltioiden
rahoitustukea.
Hätäraha-anomuksen esittämisestä on kulunut yli puoli
vuotta. Vastauksesta ei ole muuta tietoa kuin ympäripyöreitä linjauksia
ja vahvistamattomia tietovuotoja.
Näiden lisäksi Kyproksen vastauksesta on tiedossa vain, että se sisältää joko silmänkääntötemppuja tai railakkaita pettymyksiä.
Radikaalit keinot
vain ajatusleikkiä
Europäättäjät ovat viimeksi vihjailleet
viivyttelevänsä Kyproksen apuraha-anomusta siihen asti, että saarivaltio
saa pidettyä presidentinvaalinsa ja maan seuraavan presidentin kanta
tukineuvotteluihin ja -ehtoihin selviää.
Vaalien ensimmäinen kierros on tämän viikon sunnuntaina, ja mahdollinen toinen kierros viikkoa myöhemmin.
"Pelastuspakettia" kasaavat europäättäjät haluavat
varmistua, että Kyproksen seuraava presidentti on taipuisampi kuin
paikalta väistyvä
Demetris Christofias, joka on
vastannut tukiehtoihin tinkimättömillä vastavaatimuksillaan ja
osallistumalla itsekin Nikosian kaduilla tukiehtoja vastustaviin
mielenosoituksiin.
Viime viikonloppuna EU:n komissiosta "vuoti" julkisuuteen – tällä kertaa talouslehti
Financial Timesin sivuille – salainen valmistelumuistio vaihtoehtoisista tavoista "pelastaa" Kypros.
Edelleen virallisesti vahvistamaton muistio esittelee
FT:n mukaan kolme vaihtoehtoista mallia, jotka sisältävät "radikaaleja"
piirteitä, kuten pankkien rahoittajille sälytettäviä tappioita ja
valtion velkasaneerauksen.
FT:n lähteiden mukaan pankkien tai valtion
rahoittajien rasittaminen tappioilla on vain yksi ajatusmalli muiden
joukossa. Ilmeisesti valmisteluun osallistuneet lähteet pitävät
tappioiden jakamista yksityisille rahoittajille epätodennäköisenä – ja
hyvin hankalana ja riskipitoisena.
Kenelle kuuluvat
riskit ja tappiot?
Europäättäjät puntaroivat Kyproksella periaatteessa
aivan samaa peruskysymystä kuin ovat puntaroineet Kreikassa, Irlannissa,
Portugalissa ja Espanjassa.
He puntaroivat ja päättävät, kumpi kantaa
kriisimaissa otetut riskit ja kärsii niistä mahdollisesti koituvat
tappiot, riskejä alun perin ottaneet pankit ja muut rahoittajat vai
euromaiden veronmaksajat.
Toistaiseksi päätökset ovat syntyneet pikavauhtia ja ne ovat olleet omalla tavallaan johdonmukaisia.
Europäättäjät ovat käyttäneet valtaansa pankkien ja
muiden rahoittajien eduksi ja määränneet kriisimaiden riskit
siirrettäviksi riskejä alun perin ottaneilta ja niiden avulla huikeita
tuottoja hyvän sään aikana rahastaneilta pankeilta euromaiden
veronmaksajien kannettaviksi.
Vasta Kyproksen epäillyt yhteydet kansainväliseen
veronkiertoon ja mahdollisesti myös rahanpesuun sekä niihin liittyvät
poliittiset riskit ovat ainakin hidastaneet riskien siirtoa euromaiden
veronmaksajille.
Kreikan tappiot
olivat poikkeus
Europäättäjien olisi hyvin vaikea perustella omille
äänestäjilleen, miksi näiden olisi välttämätöntä pelastaa Kyproksen
valtion tai varsinkaan maan pankkien ulkomaiset rahoittajat, kuten
mahdollisesti omaa verovelvollisuuttaan laiminlyöviä venäläisiä
oligarkkeja.
Niinpä Kyproksen "pelastaminen" vaikkapa Portugalin
tai Espanjan tapaan olisi poliittisesti hyvin riskipitoinen tai
suorastaan tulenarka toimi. Äänestäjät lienevät tähän mennessä jo
oivaltaneet, että kriisimaiden "pelastaminen" on oikeasti niitä
rahoittaneiden pankkien pelastamista.
Kyproksella riskien ja tappioiden jättäminen
alkuperäisille riskinottajille itselleen ei olisi kuitenkaan sen
helpompaa saati riskittömämpää kuin edes rahanpesijöiden pelastaminen.
Riskien ja tappioiden sosialisoimatta jättämistä
vastaan hankaa europäättäjien varta vasten Kreikan velkasaneerauksen
jälkeen antama lupaus, että Kreikka oli yksittäinen poikkeustapaus eikä
muissa euromaissa olisi pelkoa tappioista.
Mitä tuli luvattua
ja mitä taas ei?
Lupauksen rikkominen ja tappiosuojan pettäminen edes
pikkuruisen Kyproksen veloissa herättäisi heti epäilyn, pitääkö lupaus
muuallakaan. Ovatko Espanjan ja Italian velkakirjat sittenkin
riskipapereita?
Ehkä päättäjät kokoavatkin Kyproksen
"pelastuspakettia" sillä mielellä, mitä onkaan eri osapuolille tullut
luvattua ja mitä taas ei.
Finanssimarkkinoille on tullut luvattua, ettei
tappioista olisi Kreikan jälkeen pelkoa, mutta veronmaksajille kukaan ei
ole luvannut mitään likimainkaan yhtä kouriintuntuvaa. Ei ainakaan, kun
EU:n perussopimusta ei lasketa.
Onko sitäkään kukaan varta vasten luvannut, ettei
verovaroin olisi tiukan paikan tullen paikallaan pelastaa vaikka
rahanpesijöitä, jos sellainen tilanne eteen sattuu