1.
Maailman talouskriisi jatkuu. Rahoitusjärjestelmään on syötetty
valtavia määriä rahaa yrityksenä saada maailmantalous jälleen
tasapainoon – 14 biljoonaa dollaria pelastuspaketteihin Yhdysvalloissa,
Britanniassa ja euroalueella, 1,4 biljoonaa dollaria uusina
pankkilainoina Kiinassa viime vuonna. On silti yhä avoinna, ovatko nämä
ponnistukset riittäviä tuottamaan kestävää kasvua. Kehittyneiden maiden
talouskasvu pysyy verkkaisena samalla, kun työttömyys jatkaa
lisääntymistään. Pelätään, että on kehittymässä uusirahoituskupla, joka
keskittyisi nyt Kiinaan. Tämä kriisi on vakavin sitten 30-luvun laman,
ja sen taipumus pitkittyä osoittaa kriisin luonteen kumpuavan
kapitalistisen yhteiskuntajärjestelmän luonteesta.
2.
Ankaran työpaikkojen leikkaamisaallon jälkeen on Euroopassa kriisin
keskipisteessä julkinen sektori ja hyvinvointijärjestelmä. Juuri ne
rahoitusmarkkinat, jotka pelastuspaketein julkisen velan turvin on saatu
kuiville, ovat nyt sotajalalla vastustamassa valtion lainanottoa. Ne
vaativat mittavia leikkauksia julkisiin menoihin. Se tarkoittaa
luokkakantaista yritystä siirtää kriisin kustannukset niiltä, jotka sen
aloittivat (siis pankeilta!) työtätekeville tavallisille ihmisille – ei
vain julkisen sektorin työntekijöille vaan myös kaikille niille, jotka
käyttävät julkisia palveluita. Vyönkiristyksen ja julkisen sektorin
”uudistamisen” vaatimukset ovat selkein merkki siitä, että
uusliberalismi, jonka kriisi on saattanut älyllisesti huonoon valoon,
dominoi silti poliittista päätöksentekoa.
3.
Kreikka on tällä hetkellä myrskyn ytimessä. Se on yksi useista Euroopan
talouksista, jotka ovat erityisen haavoittuvia osin nousukauden aikana
kertyneen velan vuoksi, osin siksi, että niiden on vaikea kilpailla
euroalueen jättiläisen, Saksan kanssa. Rahoitusmarkkinoiden, Euroopan
komission ja Saksan hallituksen paineessa Georgios Papandreun hallitus
on repinyt vaalilupauksensa ja ilmoittanut leikkauksista, jotka
vastaavat neljää prosenttia kansantulosta.
4.
Onneksi Kreikalla on 1970-luvulta lähtevä suurenmoinen
yhteiskunnallisen vastarinnan historia. Joulukuun 2008 nuorisokapinan
jälkeen Kreikan työväenliike on vastannut hallituksen
leikkauspaketteihin lakko- ja mielenosoitusaalloin.
Toivotamme tervetulleeksi myös Islannin kansanäänestyksen esimerkin, jossa kansa hylkäsi pankkien ajaman velkojen rahoittamisen.
5.
Kreikan työläisten tarvitsevat sosialistien, ay-väen ja
antikapitalistien solidaarisuutta kaikkialla. Kreikka on
yksinkertaisesti ensimmäinen Euroopan maa, jonka rahoitusmarkkinat ovat
ottaneet kohteekseen, mutta niillä on näköpiirissään useita muita, ennen
kaikkea Espanja ja Portugali.
6.
Tarvitsemme sellaisen toimenpideohjelman nostamaan taloutta kriisistä,
jonka perustana on ihmisten tarpeiden eikä liikevoittojen asettaminen
etusijalle ja jolla saatetaan markkinat demokraattiseen valvontaan.
Meidän täytyy taistella antikapitalistisen vastauksen puolesta:
elämämme, terveytemme ja työpaikkamme ennen liikevoittoja.
•
Kaikki leikkaukset kotimaan julkisissa menoissa on pysäytettävä tai
peruutettava: ”eläkeuudistukset” on pysäytettävä; terveydenhuolto ja
koulutus eivät ole kaupan;
• Taattu oikeus työhön ja julkinen investointiohjelma vihreisiin
työpaikkoihin – julkiseen liikenteeseen, uusiutuvaan energiaan ja
yksityisten ja julkisten rakennusten muokkaamiseen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi:
• Julkisessa valvonnassa olevan julkisen pankkitoiminnan ja rahoituksen puolesta!
• Ei maahanmuuttajien ja pakolaisten syyllistämistä: heidät on laillistettava!
•
Ei sotilasmenoille: Länsijoukot on vedettävä Irakista ja
Afganistanista, sotilasmenoja on vähennettävä jyrkästi ja Nato on
lakkautettava.
7.
Me päätämme järjestää Euroopassa solidaarisuustoimintaa leikkauksia ja
kapitalistien hyökkäyksiä vastaan. Kreikan työläisten voitto vahvistaa
yhteiskunnallista vastarintaa kaikissa maissa.
Kreikka:
Aristeri Anasynthes, Aristeri Antikapitalistiki Syspirosi, Organosi
Kommuniston Diethniston Elladas-Spartakos, Sosialistiko Ergatiko Komma,
Synaspismos Rizospastikis Aristeras;
Portugali: Bloco de Esquerda;
Itävalta: Linkswende;
Belgia: Ligue Communiste Révolutionnaire – Socialistische arbeiderspartij;
Britannia: Socialist Workers Party, Socialist Resistance;
Kroatia: Radnička borba;
Kypros: Ergatiki Dimokratia; Yeni Kıbrıs Partisi
Ranska: Nouveau Parti Anticapitaliste;
Saksa: internationale sozialistische linke, marx21, Revolutionär Sozialistischen Bund;
Italia: Sinistra Critica;
Irlanti: People Before Profit Alliance, Socialist Workers Party;
Alankomaat: Internationale Socialisten, Socialistische Arbeiderspartij;
Poland: Polska Partia Pracy, Pracownicza Demokracja;
Venäjä: Vpered;
Serbia: marks21;
Espanja: En lucha/En lluita, Izquierda Anticapitalista, Partido Obrero Revolucionario;
Sveitsi: Gauche anticapitaliste, Mouvement pour le socialisme /Bewegung für Sozialismus, solidaritéS;
Turkki: Devrimci Sosyalist İşçi Partisi, Özgürlük ve Dayanışma Partisi;
Tšekki: Socialistická Solidarita;
Ruotsi: Socialistiska Partiet; Internationella Socialister
Tanska: Socialistisk Arbejderparti;
Baskimaa: Ezker Gogoa;
Skotlanti: Scottish Socialist Party
| 
Kapitalismin ylivalta riippuu Kiinan kommunistisesta puolueesta.
