Trumpin "vapautuspäivä": PR-huijaus vai globaalin uudelleensuuntautumisen käännekohta?
Apr 04, 2025
Asiantuntijat ympäri maailmaa pohtivat nyt sitä, mitä tämä käänteentekevä "vastavuoroiset tullit" merkitsee maailmantaloudelle.
Ensinnäkin on sanottava, että väärin nimetty ohjelma ei ilmeisesti ole ollenkaan "vastavuoroisia" tulleja, vaan pikemminkin tullien tehtävänä on tasapainottaa "epätasainen" kauppavaje Yhdysvaltojen ja muiden maiden välillä. Kuten useimmat jo tietävät, Trumpin tiimi ilmeisesti käytti yksinkertaista yhtälöä tariffin määrittämiseen:
Flexportin tiimi pystyi kääntämään kaavan, jota hallinto käytti "vastavuoroisten tariffien" luomiseen. Se on melko yksinkertaista, he ottivat Yhdysvaltojen kauppavajeen kunkin maan kanssa ja jakoivat sen tuonnillamme kyseisestä maasta. Alla oleva kaavio näyttää tämän kaavan ennusteet todellisten uusien tariffien perusteella.
Ei ole yllättävää, että markkinoilla oli varhainen verilöyly, kun Yhdysvaltain dollari laski dramaattisesti tärkeimpiä valuuttoja vastaan:
Yhdysvaltain dollari heikkeni merkittäviä globaaleja valuuttoja vastaan, mukaan lukien euro, Japanin jeni, Sveitsin frangi, Ison-Britannian punta ja Venäjän rupla. Se kuitenkin vahvistui Kiinan juania vastaan. Pudotus suhteessa euroon on viimeisten 10 vuoden suurin, yli 2 prosenttia.
Mutta tämä kaikki saattaa olla osa Trumpin suunnitelmaa. Johtopäätösten tekemisestä on tullut toinen luontomme nykyaikaisessa tietokentässämme, sillä välitöntä tyydytystä tuottava kulttuuri vaatii aina välittömiä tuloksia. Todella käänteentekevät muutokset vievät aikaa kääntääkseen asiat toisinpäin, ja niihin liittyy suurta lyhytaikaista kipua; se on luonnollista, kun vuosikymmeniä kestäneet taloudelliset petokset poistetaan.
Trumpin koko pelisuunnitelma on saatettu ottaa talousneuvojan Stephen Miranin kirjasta. Marraskuussa Miran kirjoitti A User’s Guide to Restructuring the Global Trading System, joka asiantuntijoiden mukaan vastaa juuri sitä, mitä Trump nyt yrittää tehdä. Yksi asiakirjan keskeisistä periaatteista on Yhdysvaltain dollarin tarkoituksellinen devalvaatio, jotta Yhdysvaltain vienti saataisiin jälleen suotuisasti amerikkalaisen tuotannon elvyttämiseksi. Koko kysymys pyörii kuuluisan Triffinin dilemman ympärillä, joka toteaa:
Maan, jonka valuutta on maailmanlaajuinen varantovaluutta, jota muut maat pitävät valuuttavarantona (FX) kansainvälisen kaupan tukemiseksi, täytyy jollakin tavalla toimittaa maailmalle valuuttaansa täyttääkseen näiden valuuttavarantojen maailmanlaajuisen kysynnän. Tämä tarjontatoiminto toteutetaan nimellisesti kansainvälisellä kaupalla, ja maa, jolla on varantovaluutan asema, edellyttää väistämätöntä kauppavajetta.
Yhteenvetona edellä mainitusta maallikoille voidaan todeta, että maa, joka pitää hallussaan maailman varantovaluuttaa, on merkittävän dilemman edessä, jossa sen kansallinen kauppapolitiikka ja rahapolitiikka ovat todellisuudessa ristiriidassa keskenään. Säilyttääkseen valuuttansa varantoasemana – ja saadakseen kaikki sen tuomat geopoliittiset edut – maan on hillittävä omaa taloudellista tuotantoaan tekemällä valtava kauppavaje, mikä tarkoittaa, että maa tuo paljon enemmän kuin vie, mikä vahingoittaa – tai USA:n tapauksessa tappaa – kotimaisen tuotannon.
Miksi maan pitää olla kauppataseen alijäämäinen säilyttääkseen globaalin varantovaluuttansa? Koska kun valuuttasi on maailmanlaajuinen varantovaluutta, koko maailma janoaa sitä jatkuvasti voidakseen käyttää sitä kaikkien eri maiden välisessä kansainvälisessä kaupassa. Ainoa tapa pitää nämä maat jatkuvasti toimitettuna dollareilla on se, että amerikkalaiset ostavat tonnia ulkomaista tuontia, mikä lähettää tehokkaasti dollareita näihin maihin, koska nämä ostot tehdään dollareilla. Jos maat sen sijaan ostaisivat tonnin USA:n vientiä, ne maksaisivat tuosta viennistä dollareilla, mikä tarkoittaa, että kaikki dollarit lähetettäisiin takaisin Yhdysvaltoihin ja globaaleilla valtioilla olisi vakava puute Yhdysvaltain dollareista. Mitä silloin tapahtuisi? Heillä ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin käydä kauppaa omilla valuutoillaan, mikä merkitsisi dollarin varantojärjestelmän romahtamista.
Yksinkertaisempi esimerkki: jos ranskalainen ostaa 50 000 dollarin arvoisen Ford-kuorma-auton ja tuo sen Ranskaan, se on 50 000 dollaria, joka lähtee Ranskasta ja palaa Yhdysvaltoihin, mikä pienentää Ranskan dollariomistusta. Jos amerikkalainen ostaa 50 000 dollarin arvoisen ranskalaisen Peugeotin tuodakseen sen Yhdysvaltoihin, hän lähettää 50 000 dollarin dollarinsa Ranskaan, mikä lisää sen dollariomistusta. Kuten näkyy, ainoa tapa säilyttää dollarin varantoasema on varmistaa, että Yhdysvaltain dollarit tulvivat jatkuvasti maailmaa, mikä voidaan tehdä vain tekemällä massiivinen kauppavaje, jossa ulkomaisten tavaroiden tuonti (USD:n ulosvirtaus) ylittää huomattavasti kotimaisten tavaroiden viennin (USD:n sisään virtaus).
Tämä kontekstualisoi Miran-paperin keskittymisen "dollarin yliarvostukseen", erityisesti kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Miran huomauttaa oikeutetusti, että Yhdysvaltojen kansallista turvallisuutta heikentää nykyisissä olosuhteissa tuotantopotentiaalin heikkeneminen, mikä jättää Yhdysvallat kykenemättömäksi tuottamaan puolustustarpeita. Miranin opinnäytetyössä esitetään lisäksi, että tariffit eivät ole väline vain jonkinlaisena nopeana ja halvana "tulona", kuten jotkut olettavat, vaan myös maailmanlaajuisten valuutta arvojen tasapainottamiseen.
Tariffit vipuvipuna: Tariffit ovat ensisijainen väline kaupan epätasapainon korjaamiseksi, ei vain tulojen vuoksi, vaan myös valuuttakurssimuutosten pakottamiseksi ja kotimaisen teollisuuden suojelemiseksi.
Ja yllä oleva ei tarkoita, että Trumpin uusimmalla toimenpiteellä olisi tarkoitus tehdä loppu dollarin varantojärjestelmästä. Päinvastoin hän aikoo jatkaa sitä "reilummalla" tavalla. Lehdestä:
Huolimatta dollarin roolista Yhdysvaltain tehdastuotantosektorin (manufacturing sector) painostajana, presidentti Trump on korostanut arvoa, jonka hän pitää sen asemalla globaalina varantovaluuttana, ja uhannut rangaista dollarista luopuvia maita. Odotan, että tämä jännitys ratkaistaan politiikoilla, joilla pyritään säilyttämään dollarin asema, mutta parantamaan taakan jakamista kauppakumppaneidemme kanssa.
Joukko, joka huutaa tariffeja, vahingoittaa amerikkalaista kuluttajaa, joka joutuu kantamaan kustannustaakan, paperi hahmottelee, kuinka se ei välttämättä ole niin:
Pohjimmiltaan ulkomaan valuutan devalvaatio voi kompensoida tuontitullit. Huomaat, että tämä näyttää olevan ristiriidassa myös dollarin devalvoinnin lähtökohdan kanssa, mutta siellä se muuttuu paljon hankalammaksi. Ymmärtääkseni paperi ehdottaa hyvän tasapainon löytämistä selittäen, että jos vastakkaina olevat maat päättävät devalvoida valuuttaan reaktiona – lisätäkseen omaa vientiään – kivun voisi "tasoittaa" yllä oleva selitys. Ystävälliset maat sen sijaan voisivat sopia dollarin devalvoinnin edistämisestä, mitä Miran kuvittelee "Mar-a-Lago Accords" -sopimukseksi, joka on samanlainen kuin Plaza Accords tai jopa Bretton Woods -sopimus.
Miran myös näkee tariffit vain ensimmäisenä vaiheena yksityiskohtaisemmassa toiminnassa. Tulleja voitaisiin käyttää vain ensimmäiseksi torvipiiskaksi maiden saattamiseksi neuvotteluihin, jolloin Trump siirtyy sitten porkkana-tikulla-lähestymistapaan lieventääkseen tai poistaakseen tulleja mailta, jotka suostuvat rahoittamaan "merkittäviä teollisia investointeja" Yhdysvaltain tuotantosektorille.
Tästä johtuen prosessin eri vaiheita odotetaan, kuten dollarin ensin vahvistuminen, sitten lopulta heikkeneminen:
Joka tapauksessa, koska presidentti Trump on osoittanut, että tullit ovat keino, jolla hän voi onnistuneesti saada neuvotteluvipuvaikutusta – ja tuloja – kauppakumppaneilta, on melko todennäköistä, että tulleja käytetään ennen minkäänlaisia valuuttatyökaluja. Koska tariffit ovat USD-positiivisia, sijoittajien on tärkeää ymmärtää kansainvälisen kauppajärjestelmän uudistusten kulku. Dollari todennäköisesti vahvistuu ennen kuin se kääntyy, jos se tekee niin.
Miran panee kuitenkin merkille vaarat:
Neljänneksi nämä käytännöt voivat lisätä niiden pyrkimyksiä, jotka haluavat minimoida altistumisen Yhdysvaltoihin. Pyrkimykset löytää vaihtoehtoja dollarille ja dollariomaisuuksille lisääntyvät. Renminbin kansainvälistymisessä tai minkä tahansa "BRICS-valuutan" keksimisessä on edelleen merkittäviä rakenteellisia haasteita, joten kaikki tällaiset ponnistelut epäonnistuvat edelleen, mutta vaihtoehtoiset varavarat, kuten kulta tai kryptovaluutat, hyötyvät todennäköisesti.
Nyt pääargumentti pyörii sen ympärillä, onko USA:lla tuotannon selkäranka edes elvyttääkseen enää. Monet väittävät, että tässä vaiheessa asiat ovat "liian menneet" – infrastruktuuri on murentunut liian monta vuosikymmentä, kokonaiset sukupolvet ovat menettäneet tietämyksen rakentaa asioita, ja mikä pahinta, Amerikan kulttuuri on heikentynyt eräänlaiseksi myrkytetyksi kaivoksi, joka on estänyt uusimman sukupolven miesten ryhtymästä sellaisiin töihin, jotka johtaisivat kultakauden nousuun tai kuviteltuun tuotantoon.
Kuten yksi asiantuntija väittää:
Vuonna 1973 Yhdysvallat tuotti 111,4 miljoonaa tonnia terästä. Se työllisti 650 000 henkilöä. Teollisuus työllistää nyt 142 000 henkilöä ja USA tuottaa 79,5 miljoonaa tonnia - mikä on tosin parempi kuin Reaganin 60 miljoonan tonnin alhaisimmillaan.
Näkemäni luvut viittaavat siihen, että tehdastuotantosektorilla (manufacturing sector) on nyt lähes 5 miljoonaa työntekijää vähemmän kuin vuonna 2000, vaikka Yhdysvaltojen väkiluku on kasvanut sen jälkeen huimat 60 miljoonalla ihmisellä.
Trump yrittää monella tapaa vahvistaa maailmaa empiriallisen uusfeodalismin moderniin muotoon, jossa vasallivaltiot maksavat komeasti etuoikeudesta alentaa "suojelun" mailamaksujaan. Jotkut väittävät, että tämä on oikeudenmukainen järjestelmä; englanniksi ehkä. Kiina näkee aivan toisenlaisen globaalin järjestyksen ilman mafiauhkausten ja pakotteiden tarvetta.
On myös tärkeää huomata, että Trumpin monivaiheinen suunnitelma sisältää IRS:n asteittaisen korvaamisen ESR:llä eli External Revenue Servicellä. Trumpin kauppaministeri Howard Lutnik sanoi saman monta kertaa, viime aikoina yhä enemmän.
Trump tekee hieman virheen yllä olevan lausuntonsa lopussa – hän väittää, että tariffit olisivat pelastaneet meidät suuresta lamasta, jättäen huomiotta sen, että surullisen Smoot-Hawley-tariffit itse asiassa yrittivät epätoivoisesti ja väitetysti pahensivat asioita. Hän oikaisee itseään, mutta sanoo, että siihen mennessä oli "liian myöhäistä" toimia – kirottava arvio, joka on yhtä helposti kohdistettu hänen omille syntyville yrityksilleen puuttua Imperiumin päätekaareen.
- DOGEn suunnitelmissa vähentää verohallinnon kokoa lähes 20 prosentilla 15. toukokuuta mennessä. Yksityishenkilöt "lyövät vetoa siitä, että tilintarkastajat eivät ehti enää tutkimaan heidän tilejään"
- Kuten aiemmin todettiin, monet uskovat Trumpin suurenmoisen vision olevan liian vähän liian myöhäistä, mutta vasta-argumentti on, että maailma on nyt kilpajuoksussa pohjalle Euroopan kansakuntien ollessa selvästi lauman edellä. Trump ei ehkä herätä uudelleen amerikkalaista kulta-aikaa, mutta hänen rohkea ja raju toiminta todennäköisesti kiristää Ikettä eurooppalaisten vasallien ympärillä ja varmistaa Yhdysvaltojen ylivallan kyseisellä neljänneksellä maailmaa tuleviksi vuosiksi.
- Suuri kysymys, joka jää, on, kuinka kilpailukykyinen Amerikka voi koskaan realistisesti tulla Kiinaa vastaan. On vaikea kuvitella Amerikan saavuttavan koskaan kiinni ilman, että se turvautuisi totaalisotaan, joka vetää Kiinaa taaksepäin useilla vuosikymmenillä, minkä vuoksi tulemme todennäköisesti näkemään siellä jatkossakin suuria provokaatioita. Ainakin ensimmäisellä kerralla Economist on samaa mieltä uusimmasta:
Viimeisenä huomautuksena väitettiin, että Venäjää ei ollut sisällytetty Trumpin tullien joukkoon, koska Venäjää koskevat pakotteet ovat johtaneet vähäiseen kauppaan, joka voidaan mitattavissa olevalla tullilla. Useat liikkeet kiistivät tämän selityksen:
. Yhdysvallat ei asettanut uusia tulleja Venäjää vastaan ja valehteli (!) syistä tällaisten tullien puuttumiseen, - Le Monde
. Valkoinen talo sanoo, että "USA:n pakotteet estävät jo merkittävän kaupan Venäjän kanssa", mutta itse asiassa Yhdysvaltain ja Venäjän kauppatase vuonna 2024 oli noin 3,5 miljardia dollaria. Tämä on enemmän kuin Mauritiuksella ja Bruneilla, joille on asetettu 40 prosentin ja 24 prosentin tulli.
. Jos Venäjä ja Valko-Venäjä olisivat uusien tullien alaisten maiden listalla, tariffit olisivat 42 % ja Valko-Venäjä 24 %.
. "Yhdysvallat käy edelleen kauppaa enemmän Venäjän kuin Trumpin tariffilistalla olevien maiden, kuten Mauritiuksen tai Brunein kanssa", Axios kirjoitti myös kumoamalla Yhdysvaltain viranomaisten sanat.
Jos totta, tämä olisi mielenkiintoinen kehitys, sillä se tarkoittaisi, että Yhdysvaltojen ja Venäjän lähentyminen on paljon syvempi kuin oletetaan, ja Trump saattaisi panostaa Venäjään innostamiseen keinona kääntää maailma todella päälaelleen ennennäkemättömällä kumppanuudella näiden kahden supervallan välillä.
Tämä tapahtuu, kun Putinin henkilökohtainen presidentin talouskehityslähettiläs Kirill Dmitriev laskeutuu D.C.:hen tänään. Dmitriev on Kiovassa syntynyt, Yhdysvalloissa kotoisin oleva Goldman Sachsissa koulutettu rahoittaja, jolla on ainutlaatuinen käsitys maan pinnasta. Hänen äskettäin noussut julkisuuteen viittaa selvästi Venäjän ja Amerikan liike-elämän intressien yhdistämiseen ja suhteiden sulamiseen, mikä voi olla myönteinen merkki Trumpin pitkän aikavälin globaalille uudelleensuuntautumisstrategialle.
