Viisi vaiettua syytä, miksi Kiovan kaduilla palaa
Ukraina oli ruutitynnyri jo ennen kuin Kiovan kaduilla
leimahti, joten leimahduksesta puuttui enää kipinä. Syitä leimahdukseen
oli ainakin kuusi, joista vain yksi kotoperäinen ja näkyvä. Loput viisi
ovat näkymättömiä – ja ne koettelevat parhaillaan muitakin alijäämäisiä
maita Aasiasta Latinalaiseen Amerikkaan. Kyse on maailman rahavirroista
ja niiden äkkikäänteistä. Ennen Ukrainaankin virtasi helppoa rahaa, nyt
leimuavat lieskat.
Analyysi
Tilanne elää ja se voi milloin tahansa muuttua kumpaan suuntaan tahansa, eikä siitä ole ainakaan vielä minkäänlaista varmuutta, kuka heitti ensimmäisen kiven ja kenen käsissä on kenenkin verta.
Se on kuitenkin tiedossa, että Ukrainan ruutitynnyri on leimahtanut jokseenkin samaan aikaan kun on leimahtanut useissa muissakin maissa eri puolilla niin sanottua kehittyvää maailmaa Turkista Thaimaahan ja Etelä-Afrikasta Venezuelaan.
Vaikka presidentti Janukovitshin omavaltaisilla otteilla on ilmeisesti ollut tärkeä osuus Ukrainan vaikeuksiin, häntä tuskin voi syyttää muun kehittyvän maailman vaikeuksista.
Suurimpien maiden keskuspankkiirit ja talousministerit puivat näitä vaikeuksia viikonlopun G20-kokouksessa.
Kullakin vaikeuksiin joutuneella maalla on omat syynsä vaikeuksiin, mutta ulkoiset syyt ovat kaikille yhteiset. Syitä on ainakin viisi, ne ovat lähtöisin maailman suurista maista, ja niiden vaikutukset ovat välittyneet kriisimaihin kansainvälisten rahavirtojen avulla.
Kipinät ovat syttyneet ja singonneet Ukrainankin kaduille näiden rahavirtojen muutoksista.
Venäjän rahasopimus
voitti EU:n tarjouksen
Yksi todennäköinen ja näkyvä syy Ukrainan onnettomiin levottomuuksiin on presidentti Janukovitshin viimekuinen päätös jarruttaa maan lähentymistä länteen ja sen sijaan voimistaa Venäjän-suhteita, vaikka kansan enemmistö olisi halunnut ottaa askelen kohti Euroopan unionia (EU).
Näin kävi, kun Janukovitsh perui EU:n kanssa enää allekirjoituksia vaille valmiin niin sanotun assosiaatio-sopimuksen ja solmi sen sijaan entistä vahvempia taloussiteitä Venäjään.
Rahalla – ja rahapulalla – oli epäilemättä osuutta Janukovitshin valintaan, sillä Ukrainan valtiontalous ja kansantalous potevat kumpikin mittavaa alijäämää, joka on pakko jollakin konstilla kattaa.
EU tarjosi sopimuksensa kyytipojaksi yhteishenkeä ja vihjettä joidenkin kymmenien miljoonien eurojen vuotuisista apurahoista.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ei halunnut Ukrainan solmivan EU-sopimusta, joten hän tarjosi Janukovitshille EU-sopimuksen tekemättä jättämisestä peräti 15 miljardin dollarin tukiluottoja ja lupasi lisäksi laskea Ukrainalle myytävän maakaasun hinnan melkein puoleen.
Janukovitsh valitsi Venäjän rahasopimuksen ja hyllytti EU:n yhteishenkisopimuksen. Sen jälkeen alkoivat mielenosoitukset, joissa on menettänyt henkensä kymmeniä kansalaisia kummallakin puolen yhteenottoja.
Isojen maiden toimet
vaikuttavat kaikkiin
Mutta mitkä ovat ne viisi näkymätöntä syytä siihen, että ruutitynnyri leimahti juuri nyt ja lisäksi samaan aikaan lukuisissa muissakin kehittyvän maailman maissa kuin Unkarissa?
Tavalla tai toisella nuo kaikki muut syyt ovat seurausta maailman isojen maiden parin viime vuoden aikana harjoittamasta talous- ja rahapolitiikasta – ja niiden aiheuttamista muutoksista maailman rahavirroissa.
Maailman taloudessa kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja varsinkin rahoitusjärjestelmän välittämät vaikutukset ovat hyvin nopeita ja tehokkaita. Hyvässä ja pahassa.
Niinpä etenkin suurimpien talouksien ja talousalueiden, kuten euroalueen, Yhdysvaltain ja Kiinan toimet tuntuvat kaikkialla näiden rajojen ulkopuolellakin. Niin kuin Ukrainassa.
Nämä isot ja Ukrainan katukuvassa näkymättömät muutokset ovat yhdessä ja erikseen kiristäneet maailman rahahanoja rajusti.
Aiemmin maailman suurimmat rahahanat olivat apposen avoinna, ja lainarahaa riitti Ukrainan niin kuin muidenkin velkaisten kehittyvien maiden alijäämien tilkkeeksi. Nyt hanat ovat kireällä ja lainaraha tiukassa – ja nyt Kiovan kaduilla palaa.
Ukraina ei yksin
vaikeuksissa
Mielenosoittajat eivät välttämättä tutkaile kotimaansa vaihtotaseen kehitystä ja kansainvälisiä rahavirtoja kuvaavia taloustilastoja ennen kuin päättävät, onko aika lähteä liikkeelle ja onko tarpeen osoittaa mieltä julistein vai polttopulloin.
Silti vaihtotaseiden ja kansainvälisten rahavirtojen muutokset vaikuttavat pelkkiä tunkkaisia taloustilastoja läheisemmin jokaisen mielenosoittajan niin kuin toki muidenkin kansalaisten talousoloihin, kuten työllisyyteen ja toimeentuloon.
Karkeasti ottaen kansainvälisten rahavirtojen muutokset eivät yleensä anna aihetta mellakointiin niin kauan kuin kotimaan vaihtotase yltää ylijäämäiseksi tai alijäämäisen vaihtotaseen rahoittamiseen riittää ulkomaisilla rahoittajilla halua ja kykyä.
Suomeksi sanottuna vaihtotaseen alijäämä tarkoittaa, että kansakunta syö enemmän kuin tienaa – ja kattaa erotuksen velkaantumalla ulkomaille. Tällaista sattuu aika ajoin kansalle kuin kansalle, ja osa maista on pakosta alijäämäisiä, jos yksikin maa on ylijäämäinen.
Pitkäaikaiseen yli varojen elämiseen tuudittautuva maa ajautuu ennen pitkää vaikeuksiin, ja yleensä vaikeudet alkavat juuri kansainvälisten rahavirtojen käänteistä ja rahahanojen kiristymisestä. Silloin lankeaa lasku, joka voi olla karvas tai ylivoimainen maksettavaksi.
Näin kävi Suomelle 1990-luvun alussa, näin kävi Kaakkois-Aasian "tiikeritalouksille" ja Venäjälle 1990-luvun lopussa ja näin kävi velkaisimmille euromaille muutama vuosi sitten.
Ja nyt näin on käynyt Ukrainalle, Turkille, Slovenialle, Unkarille, Thaimaalle, Etelä-Afrikalle, Brasilialle, Venezuelalle ja useille muille alijäämäisen vaihtotaseen maille.
Keskuspankkiirit
rikkoivat ennätyksiä
Yltäkylläisissä rahoitusoloissa ylijäämien ja muiden ylimääräisten varojen sijoittajat kilpailevat sijoituskohteista, mikä usein tarkoittaa korkojen laskua ja sitä, että rahaa riittää likimain kaikkiin järkeviin ja usein järjettömiinkin tarkoituksiin.
Kansainväliset rahoitusolot olivat yltäkylläisen keveät finanssikriisiä edeltäneinä vuosina ja melko pian taas kriisin kärjistymisen jälkeen, kriisin kärjistyttyä tosin hieman valikoivammin kuin ennen kriisiä.
Kriisi pysäytti kansainväliset rahavirrat vuoden 2008 lopulla kuin veitsellä leikaten, mutta pian keskuspankit rikkoivat kaikki aiemmat keveän rahapolitiikan ennätykset ja pakottivat rahajärjestelmän uudestaan käyntiin.
Alijäämien rahoittaminen oli lyhyen aikaa vaikeata tai mahdotonta, mutta maailman mahtavimpien keskuspankkien, kuten Yhdysvaltain Fedin, euroalueen EKP:n, Japanin BoJ:n ja Kiinan Kansanpankin, kriisitoimien jälkeen se sujui pian taas kuin leikiten.
Luotonanto euroalueen tai Yhdysvaltain kotimarkkinoilla ei elpynyt niin kuin EKP ja Fed olisivat halunneet, sillä niiden liikkeelle sysäämät sadat miljardit eurot ja dollarit livahtivat parempien tuottojen toivossa finanssimarkkinoille ja kehittyvien maiden markkinoille.
Kiinan talouskasvu
ei olekaan ikiliikkuja
Suurimpien maiden talous- ja rahapolitiikan kriisitoimet vaikuttivat ensi alkuun koko maailman kulutuskysyntää voimistavasti ja liikkeessä olevaa rahamäärää lisäävästi. Valon nopeudella paikasta ja olomuodosta toiseen liikkuvaa rahaa pakkautui erityisesti kehittyvien talouksien apajille.
Pienet kasvumaat houkuttelivat suuren maailman sijoittajia, sillä ne näyttivät säästyneen kriisiltä ja niissä oli vasta kriisin koettelemia isoja länsimaita valoisammat kasvuodotukset.
Isoista maista Kiina oli poikkeus, sillä se oli kriisin alussa pannut toteen mittavammat elvytystoimet kuin koko muu maailma yhteensä.
Kiinan kasvumoottori näytti ikiliikkujalta, joka pitäisi oman taloutensa lisäksi ainakin kaikki raaka-aineita tuottavat maat kovassa kasvussa ja siinä sivussa antaisi vahvaa taustatukea kaikille muillekin isoimpia länsitalouksia köyhemmille maille.
Sittemmin on käynyt selväksi, että Kiina ei sittenkään ole talouden ikiliikkuja eikä ilmaista tai puoli-ilmaista rahaa sittenkään tulvi "kaikkialle" loputtomiin. Kaikki muuttui, kun rahavirrat ehtyivät – ja niiden suunta kääntyi vastakkaiseksi.
Viisi vaiettua syytä
levottomuuksiin
Edes maailman kattavimpia pankkitilastoja kokoava Kansainvälinen järjestelypankki BIS ei kerää tai ainakaan julkaise maailman rahavirtojen kokonaiskuvaa kerralla esittäviä tilastoja. Sellaisia ei löydy tiettävästi mistään valmiina.
Rahavirtojen keskeisistä lähteistä ja virtojen mittakaavasta ja suunnasta on kuitenkin mahdollista hahmotella suuntaa antava kokonaiskuva keskeisiä tilastoja eri lähteistä rinta rinnan tarkastelemalla.
Näitä lähteitä ovat BIS:n luottotilastojen lisäksi esimerkiksi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n, Maailmanpankin, talousjärjestö OECD:n ja keskeisten keskuspankkien ja kansallisten tilastoviranomaisten julkaisemat tilastot.
Näitä rinnakkain tarkastelemalla löytyy ainakin seuraavat viisi syytä levottomuuksiin:
1) Euroalueen vaihtotase on viiden viime vuoden aikana vahvistunut yhteensä noin 400 miljardin euron verran. Tämän verran euroalue on toisin sanoen nettomääräisesti vähentänyt ostojaan muun maailman mailta, mikä kääntäen tarkoittaa muille maille tuon summan verran kutistuneita vientituloja.
2) Yhdysvaltain vaihtotaseen alijäämä on supistunut eli vaihtotase vahvistunut viiden viime vuoden aikana yhteensä noin 300 miljardia dollaria. Tämä on merkinnyt muille maille tuon vahvistumisen verran entistä pienempiä dollari-tuloja.
3) Kiinan vientiteollisuuden kasvua ylläpitäneet teolliset investoinnit ovat lakanneet kasvamasta ja teollisuuden omien arvioiden mukaan supistuivat viime vuonna ja supistuvat tänä vuonna lisää. Myös kasvua ylläpitänyt luotonanto on kasvunsa rajoilla tai niiden yli. Kun Kiinan kasvu hidastuu, heikkenevät myös kasvun heijastukset muuhun maailmaan.
4) Euroopan suurten pankkimaiden, kuten Saksan, Ranskan, Britannian, Italian ja Espanjan suurpankit olivat ennen kriisiä maailman suurimpia kehittyvien talouksien ja kansainvälisen tavarakaupan rahoittajia. Kriisin kuluessa ne ovat supistaneet tällaisia riskejään tuntuvasti omien kannattavuus- ja vakavaraisuusvaikeuksiensa takia sekä varautuessaan sääntelyn kiristymiseen ja EKP:n tasetarkastuksiin.
5) Isoista keskuspankeista euroalueen EKP on runsaan vuoden kuluessa vähentänyt rahoituksen tarjontaa pankeille yhteensä noin tuhat miljardia euroa, ja Yhdysvaltain Fed on viime vuoden lopussa ryhtynyt kiristämään rahan tarjontaansa. Kummankin tase on edelleen hirmuinen mutta rahamäärien muutokset vaikuttavat rahoitusoloihin enemmän kuin määrät.
Rahoitus loppuu
ensin heikoimmilta
Kun maailman rahoitusolot ovat yltäkylläisen keveät ja rahaa riittää "kaikkien" tarpeisiin, ja kansalaisille riittää töitä tai ainakin ruokaa lautaselle, harvassa maassa kukaan ryhtyy tosissaan mellakoimaan.
Mutta kun kansainväliset rahoitusolot kiristyvät kylliksi ja rahahanat alkavat sulkeutua, alkavat rahoittajat puntaroida riskejä ja valikoida sijoituskohteitaan entistä nirsommin. Ensin jäävät heikoimmat maat pulaan ja ilman tarvitsemaansa rahoitusta.
Rahavirta ehkä tyrehtyy samaan aikaan kaikkialla, mutta ensin ja kipeimmin se tuntuu niissä maissa, joilla on alijäämäinen vaihtotase – eli pakottava rahoitustarve. Niin kuin Ukrainalla.
Jos ulkomainen rahoitus lakkaa, on alijäämät katettava saman tien muilla keinoin. Esimerkiksi alijäämäisiä toimintoja, kuten julkisia palveluita, sulkemalla ja tuontia rajoittamalla. Jos alijäämäisen vaihtotaseen tasapainottaminen ei suju, alkaa valuuttapako ja -kriisi.
Kumpikin onneton olosuhde on omiaan ärsyttämään kenties ennestäänkin tyytymätöntä kansaa. Seuraavaksi alkavat mielenosoitukset – niin kuin kävi esimerkiksi Ukrainassa.
