Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Jan Hurrille Suomen Kuvalehden journalistipalkinto

Antti Hämäläinen
Jan Hurrille Suomen Kuvalehden journalistipalkinto
Taloussanomien analyysitoimittaja Jan Hurri on saanut tämänvuotisen Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon. Palkintoraadin perusteluiden mukaan Jan Hurrin vahva raportointi eurokriisistä on lajissaan ykkösluokkaa.

Taloussanomat
28.11.2012

Alan arvostetuimpiin kotimaisiin tunnustuksiin kuuluvaa Suomen Kuvalehden journalistipalkintoa on jaettu vuodesta 1975 asti. Palkinnon voi saada esimerkiksi elämäntyöstä tai erityisen merkittävistä, yhteiskunnallisia kysymyksiä käsitelleistä uutisoinneista ja jutuista.
Suomen Kuvalehden vuoden 2012 journalistipalkinto on myönnetty tänään keskiviikkona Taloussanomien ja uutistoimisto Startelin analyysitoimittajalle Jan Hurrille hänen vahvasta raportoinnistaan muun muassa euro- ja finanssikriiseistä.
Palkintolautakunnan perusteluiden mukaan Jan Hurri kuuluu suomalaisessa talousjournalismissa siihen harvalukuiseen joukkoon, joka kykenee käsittelemään makrotalouden kysymyksiä perusteellisesti ja tinkimättömällä asenteella.
– Harvasta suomalaisesta lähteestä saa vastaavan tasoista tutkivaa journalismia. Jos eurokriisistä haluaa todellista tietoa suomen kielellä, Hurrin teksti on lajissaan ykkösluokkaa, palkintolautakunta kiittelee.
Palkitsijoiden mukaan Jan Hurrin työ Taloussanomissa osoittaa, miten myös verkkolehden kaltaisessa uudessa mediassa on mahdollista julkaista laatujournalismia.
Jan Hurri (52) on työskennellyt Taloussanomissa lehden paperiversion perustamisesta, vuodesta 1997 asti.
Aiemmin hän on saanut muun muassa Ilta-Sanomien vuoden 2011 journalistipalkinnon.

Taloussanomien ja Ilta-Sanomien kustantajan, vastaavan päätoimittajan Tapio Sadeojan mielestä Jan Hurrin merkitys Taloussanomille, Startelille ja Ilta-Sanomille on mittaamattoman suuri.
– Hän on uskomattoman sitkeä, ahkera ja analyyttinen toimittaja, virallisten totuuksien kyseenalaistaja vailla vertaa.
Sadeojan mielestä Jan Hurrin vahvuutena on se, miten hän tavoittaa kirjoituksillaan sekä talouselämän keskeiset vaikuttajat että kansan syvät rivit.
– Lukijat ovat tottuneet luottamaan Janin tinkimättömyyteen. Kukaan tuskin voi kyseenalaistaa hänen asiantuntemustaan, vaikka hänen kirjoituksensa aiheuttavat ajoittain aikamoista kammiovärinää yhteiskunnallisten päättäjien keskuudessa, Sadeoja sanoo.

Jättämäni kommentti:

Lämpimät onnittelut Janille!

Pienenä ajattelevana ihmisenä ja tuhoisan talousjärjestelmän "suurten miesten ja naisten" aikaansaamasta katastrofista huolistuneena, odotan jatkossa vielä perusteellisempia analyysia Janilta!

Anteeksi vaan!

Mielestäni nykyistä maailmanlaajuista kriisiä ei voi syvällisesti ymmärtää jos ei katsota sitä vallitsevan talousjärjestelmän systeemikriisinä.

Globaalipääoma ei pysty sijoittamalla reaalitalouteen enää saada riittävästi voittoa ja näin ollen.........

Halaten Jania ja iloiten ajattelevien ihmisten joukon vahvistumisesta
Vaativa kansalainen
28.11.2012 19:36 

Ulkoisen ja sisäisen devalvaation vertailua osa I: 

sisäinen devalvaatio tappaa kotitaloudet

marraskuu 24, 2012, tyhmyri's blog
 
Koska sisäisen devalvaation onnellisuutta ja välttämättömyyttä korostavat puheenvuorot ja äänenpainot alkavat yleistyä on syytä harrastaa hieman matematiikkaa aiheen osalta. Ensimmäinen laskutoimitus on katsoa kuinka Espoossa asuvalle keskituloiselle perheelle (kaksi töissä käyvää aikuista ja kaksi alaikäistä lasta sekä asuntolaina) käy kun verrataan sisäisen ja ulkoisen devalvaation vaikutuksia. Hyvin yksinkertainen laskelma paljastaa, että sisäinen devalvaatio heikentää kotitalouden reaaliansioita paljon enemmän kuin vastaavan prosentin ulkoinen devalvaatio.
Tarkastelen tässä pelkästään sisäisen ja ulkoisen devalvaation vaikutusta kotitalouden tasolla. Yksi syy on se, että pelkästään tuosta tarkastelusta tulee itsessään aika laaja. Toinen syy on se, että kotitalouden osalta arvio on helpompi tehdä. Yritän kuitenkin pikaisesti palata myös koko kansantaloutta koskevalla jutulla tähän devalvaatiovertailuun.
Myönnettäköön, että myös tämä laskelma on täynnä yksinkertaistuksia ja olettamuksia. Osa olisi muutettavissa reaalisen dataan perustuviksi arvioiksi, mutta olen liian laiska kaivamaan lukuja Irlannin, Kreikan, Espanjan ja Portugalin osalta julkisia lähteitä käyttäen. Joku, joka haluaa kiistää laskelmani ja päätelmäni tehköön tuon kiistämisen todellisella datalla.
Jopa tämä minun yksinkertaistettu laskelmani näyttää, että sisäisen devalvaation mainosmiehet eivät joko osaa laskea tai valehtelevat aivan tietoisesti. Kuten jo kirjoitin, jos joku on laskelmieni kanssa eri mieltä, niin kaivakoon todelliset luvut PIIGS-maista ja osoittakoon laskelmani vääriksi.
Mutta ensiksi joukko niitä pohjaoletuksia, joita olen laskelmassa käyttänyt. Osa on laskemista helpottavia yksinkertaistuksia, osa on karkeita arvioita. Laskelma on seuraavassa kuvassa, mutta muutama kommentti ennen kuvaa.
Olen käyttänyt esimerkkiperheenä kaksi aikuista, kaksi alaikäistä lasta –perhettä. Olen olettanut molempien aikuisten palkkatuloksi noin keskimääräisen ansiotason eli 3200€/kk. Asuinpaikkakunta Espoo.
En ole vuosituloissa huomioinut mitään muuta kuin tuon kuukausiansion.
Verot ja veroprosentin olen laskenut www.vero.fi –laskuria käyttäen (kuvan kohta (A)). Vähennykset olen ravistanut ns hihasta.
Asuntolainen (B) määrän olen myös ravistanut hihasta. Mitä suurempi kuukausierä, niin sitä ikävämmin sisäinen devalvaatio esimerkkiperhettä satuttaa.
Esimerkkiperheellä on kunnianhimoinen tavoite säästää 700 euroa kuukaudessa (C). Auto pitää uusia ja toiveissa on kesämökki ja ehkä jopa sijoitusasunnon tai vastaavan hankinta. Lisäksi on hyvä laittaa rahaa jemmaan pahan päivän varalle. Vastuullista taloudenpitoa harrastava ja normaali perhe.
Esimerkkiperheen kulutuksen jakautuminen eri kohteisiin laskelmassa olevien prosenttien mukaisesti on Tilastokeskukselta ja vuoden 2010 lukuja.
Katsotaan sitten sitä laskelmaa. Olkaa hyvä.

Laskelma on tylyä katsottavaa. Sisäinen 20% devalvaatio rokottaisi esimerkkiperhettäni siten, että käytettävissä olevat tulot putoaisivat noin 25% ja kyky säästää rahaa tulevia hankintoja varten putoaisi yli 50%. Toisin sanoen sisäisen devalvaation köyhdyttävä vaikutus on tuntuvasti suurempi kuin devalvaatioprosentti ja tämä huolimatta siitä, että sisäisen devalvaation vaikutukset eivät hintajäykkyyden vuoksi millään keinolla tuottaisi palkkojen leikkausprosenttia vastaavaa vientihintojen laskua. Vientihintojen tuntuva lasku käytännössä edellyttäisi tavoitetta huomattavasti suurempaa sisäisen devalvaation prosenttia.
Ulkoisen devalvaation tapauksessa kyky säästää myös putoaisi, mutta prosentteina paljon, paljon vähemmän kuin sisäisen devalvaation tapauksessa. Laskelmassa ei ole huomioitu suoraan rahan arvon muutosta, mutta siitä sen jälkeen kun laskelman kommenttikohdat on käsitelty.
Seuraavaksi laskelmiin liittyvät huomiot/kommentit:
(1)    Olen arvioinut, että asumisen ja energian osalta 20% devalvaatio näkyy hinnoissa 15% muutoksena ulkoisen devalvaation tapauksessa ja 5% muutoksena sisäisen osalta. Kertoimena käytin 0,95 sisäisen devalvaation tapauksessa ja 1,15 ulkoisen osalta. Syynä se, että energia on monelta osin tuontitavaraa.
(2)    Elintarvikkeiden osalta arvioin 20% devalvaation näkyvän hinnoissa 10% muutoksena molemmissa tapauksissa.
(3)    Vapaa-ajan osalta arvioin 20% devalvaation tuottavan hinnoissa 10% muutoksen.
(4)    Koska liikenteeseen tarvittava energia ja liikennevälineet ovat tuontikamaa, niin 20% devalvaatio siirtyy suoraan hintoihin ulkoisen devalvaation kanssa mutta tuskin vaikuttaa sisäisen devalvaation tapauksessa.
(5)    Hotellit, kahvilat, ravintolat –hinnoissa arvioin 20% devalvaation näkyvän 10% muutoksena.
(6)    Kodin kalusteissa yms 20% vaikuttaa 10%.
(7)    Alkoholi ja tupakka ovat suurelta osin tuontikamaa. Siksi sisäinen devalvaatio ei laske hintoja, mutta ulkoinen nostaa hintoja suoraan 20%.
(8)    Terveyden osalta arvioin, että 20% tuottaa 10% hintamuutoksen.
(9)    Tietoliikenteen osalta arvioin, että ulkoinen devalvaatio nostaa hintoja täysimääräisesti mutta sisäinen ei vaikuta hintoihin.
(10) Koulutuksen osalta arvioin, että sisäinen 20% devalvaatio laskisi hintoja 10% ja ulkoisen devalvaation tapauksessa vaikutusta ei käytännössä olisi.
(11) Kohdan Muut osalta oletan 20% delvalvaation tuottavan 10% muutoksen kummassakin tapauksessa.
(12) Menot on laskettu suoraan laskelman perusteena olleita lukuja käyttäen.
(13)–(15) Olen tässä käyttänyt pelkkiä nominaalisia suureita. Vaikka oletettaisiin, että sisäisen devalvaation tapauksessa rahan arvo reaalisesti nousisi noin 10% ja ulkoisen devalvaation tapauksessa laskisi noin 10%, niin lopputulos jää silti samaksi. Ulkoinen devalvaatio on esimerkkiperheelle joka tapauksessa edullisempi vaihtoehto.
Kaiken kaikkiaan normaalin palkansaajaperheen näkökulmasta sisäinen devalvaatio on kammottava vaihtoehto, joka niistää reaaliansioita erittäin tuntuvasti. Esimerkkiperheeni tapauksessa vastuullisen taloudenpidon esimerkkiperhe muuttuisi sisäisen devalvaation kautta lähes kädestä-suuhun elintavan edustajiksi. Lisäksi he voisivat unohtaa ajatukset uudesta autosta tai kesämökistä.
Ulkoisen devalvaation tapauksessa köyhtymistä myös tapahtuisi ja auton tai kesämökin hankinta lykkääntyisi, mutta ei muuttuisi mahdottomaksi.
Kuten jo kirjoitin, kukaan sisäistä devalvaatiota mainostava on tuskin tehnyt alkeellisimpiakaan taloudellisia analyysejä sisäisen devalvaation todellisista vaikutuksista. Sisäistä devalvaatiota hyvänä keinona kehuva ja ratkaisuksi vaativa joko valehtelee tietoisesti tai ei ymmärrä taloudesta yhtään mitään – laskelmieni ja analyysini kanssa eri mieltä olevat voivat esittää omat laskelmansa perusteluineen kumotakseen analyysini tulokset. Mielellään empiirisillä luvuilla sisäistä devalvaatiota yrittävistä PIIGS-maista, kiitos.
Yritän jollain aikataululla saada tehtyä vastaavantyyppisen postauksen koko kansantalouden osalta.
Edit: Laskelmassa on mukana sellainen virhe, että asuntolainan korkovähennys on tainnut tulla lasketuksi molemmilla perheen aikuisille jäsenille. En ehdi korjata sitä nyt heti mobiiliyhteyden ylitse, mutta kyseinen virhe ei vaikuta niihin mekanismeihin, joiden vuoksi sisäinen devalvaatio on kotitaloudelle huomattavasti epäedullisempi kuin ulkoinen devalvaatio.
8 kommenttia
  1. Pekka kestolinkki
    Tämä laskelma todellakin edustaa sitä säästäväistä ja varovaista ihmistyyppiä, joita omasta tuttavapiiristäni on alle puolet. Kolmannes tuttavistani menisi tuollaisen palkanlaskun jälkeen muutamassa kuukaudessa ympäri. En keksi miten tuollaista palkkojen laskua voisi yrittää sisäisen devalvaation hengessä; se on tehtävä ulkoisesti tai inflaatiota käyttäen.
    Luuletko että hallintomme piirissä todella löytyy ajattelua, jossa palkkoja nominaalisesti laskevaa sisäistä devalvaatiota haluttaisiin yrittää? Olen kyllä tietoinen, että joku hassishuuruinen vihreä “ajattelija” saattaisi sellaisia koepalloja heittää. Tähän astihan useimmat puheet ovat liittyneet palkkojen jäädyttämiseen.

    • En luule vaan tiedän. Voisin nimetä useita poliittisen eliittimme ja liike-elämän eliittimme jäseniä, jotka ovat valmiita ajamaan sisäistä devalvaatiota palkkojen leikkausten kautta. Joistain jopa deflaatio olisi ihan kiva juttu.
      Yllättävän monelle poliitikolle ja virkamiehelle euro on ideologisesti niin merkittävä juttu, että sen eteen ollaan valmiita uhraamaan vaikka mitä. Tulee mieleen pikkulasten heittäminen aina nälkäisen Moolokin kitaan. No, johan sitä edellisessä lamassa vahvan markan politiikka oli vastaava epäjumalankuva, jonka kitaan lapsia heitettiin säästöjen ja leikkausten myötä.

  2. Pekka kestolinkki
    Tein kiintoisan havainnon. Google haku “sisäinen devalvaatio” antaa neljäntenä osumana tämän blogipostauksen. Tiedän että muutama kaverini lukee näitä. Kahdella ei kuulemma ole lisättävää, eli eivät kommentoi. Yksi väittää ettei uskalla, mitä en kyllä usko. Ehkä näitä kuitenkin lukee sitten joku muukin ja jotkut linkittävät. Ja viimeisenä tämän häirikkökommentin.
    Jos tätä menoa jatkuu, Tyhmyri tullaan kohta tuntemaan eräänä merkittävistä talouspolitiikan kommentaattoreista.

  3. Tyhmyrille eurovaalit tavoitteeksi, ja peruS porukalta ensin täysi tuki talouslinjalle mitä ajat– peruS alkaisi ajamaan samaa.

    • Eivät taida minun taloudelliset näkemykseni olla oikein sopivia perussuomalaisten näkökulmaan. Jos ajatellaan talousajattelua perinteisellä oikeisto/vasemmisto-linjalla, niin taidan sijoittua varsin oikealle. Suomalaisessa ilmapiirissä mielipiteeni ovat aika rajusti oikealla verrattuna esimerkiksi kokoomuksen virallisiin linjauksiin.
      Asiat eivät kuitenkaan ole kovin yksioikoisia. Vastustan muun muassa luonnollisten monopolien yksityistämistä, en ideologisista syistä vaan siksi, että niiden yksityistäminen ei ole taloudellisesti järkevää. Toisaalta taas koen nykyisen sosiaaliturvajärjestelmämme typeräksi ja työntekoa estäväksi. Kyllä maan työmarkkinoissa on jotain pahasti pielessä jos työttömyys on 8% tai enemmän kovan nousubuumin aikana kuten Suomessa 2000-luvun alkupuolella.
      Menen monessa yhteiskunnallisessa asiassa ns talous edellä ja toisinaan analyysin lopputulos on puoluepoliittisessa mielessä yllättävän vasemmalla, joskin yleensä suomalaisittain katsoan vallan oikeistolaista tavaraa.

      • Joo, noihin teeseihin on helppo yhtyä.
        Se aika, tarmo ja raha mikä näihin yhteiskunnalle kuuluvia palveluja tuottaviin firmoihin on uhrattu on mennyt ihan hukkaan. Mun mielestä ei olisi vasemmistolaista määrätä, että tällä (perusterveiden hoito esim) ei tehdä bisnestä. Keksisivät jotain vientituotetta mielummin ja tätäkin voisi sitten kehittää ja tukea valtion suunnalta säästynillä verovaroilla.
        Ainoat yritystuet jotka mun mielestä on suht ok on viennin alkuvaiheen ponnisteluihin liittyvät tukitoimet, muutkin kuin suorat rahamällit tekaistuja toimintasuunnitelmia vastaan.
  4. no tehdään sitten niin, että tehdään musta meppi ja palkkaan tyhmiksen neuvonantajaksi!

    • Miten vaan, ainoat puolueet jotka voisivat muuttaa kurssia on kepu tai perssut… Perssuilta puuttuu se talouden tuntemuksen kärki ja teidän teesit ymmärtäisi myös vasemmalla ajava perssu. Win-win tilanne, tai oikeestaan win-win-win. Suomi- te- perssut.

Devalvaatio ja sisäinen devalvaatio(2)

Wikipedia

Devalvaatio tarkoittaa kotimaan valuutan arvon tarkoituksellista heikentämistä suhteessa ulkomaisiin valuuttoihin. Devalvointia käytetään rahapolitiikan keinona maan teollisuuden ja viennin kilpailukyvyn parantamiseksi. Kun maan valuutan arvo heikkenee, maan vientituotteet suhteellisesti halpenevat. Maahan tuotujen tuotteiden hinnat puolestaan nousevat. Vientiteollisuus siis hyötyy devalvaatiosta. Maan kauppatase paranee devalvaation seurauksena, jos viennin ja tuonnin hintajoustojen summan arvo on yli yksi. Devalvaatio aiheuttaa inflaatiota, koska tuontitavaran hinnat nousevat. Seurauksena voi olla jatkuva devalvaatio-inflaatio-kierre.
Aiemmin devalvointia käytettiin Suomessa yleisesti. Kun Suomen markan arvo muutamana vuotena toisen maailmansodan jälkeen heikkeni noin kymmenesosaan entisestään, markka devalvoitiin vuosina 1945–1947 useita kertoja. Myöhemmin suoritettiin yli 30 prosentin devalvaatio vuosina 1957 ja 1967. Vuosina 1977–1978 markka devalvoitiin kolme kertaa vajaan vuoden kuluessa, mutta vain 5–8 prosenttia kerrallaan, samoin myöhemminkin vuonna 1982. Euroon liittymisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei enää ole. Käytännössä mahdollisuus devalvointiin poistui jo syksyllä 1992, jolloin markka päästettiin lopullisesti kellumaan.[1]
Devalvointi äkillisenä toimenpiteenä kuuluu kiinteiden valuuttakurssien järjestelmään, jossa sillä pyrittiin poistamaan valuutan arvonnousun aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia. Nykyään valuuttojen ollessa pääosin kelluvia eli sellaisia, joiden valuuttakurssit määräytyvät markkinoilla, tällaista nopeaa devalvointia ei voida tehdä. Esimerkiksi euroa ei voida devalvoida samalla tavalla kuin Suomen markkaa 1980-luvulla.
Nykyään valuutan arvoa voidaan heikentää rahavarantoa liiallisesti kasvattamalla, mikä johtaa inflaatioon ja vähittäiseen rahan arvon heikkenemiseen. Devalvaation kaltaista kilpailukyvyn parantumista voidaan hakea myös sisäisen devalvaation avulla. Sisäisellä devalvaatiolla tarkoitetaan sellaisia järjestelmällisiä toimia, jotka aiheuttavat merkittävän suhteellisen kilpailukyvyn parantumisen esimerkiksi palkkoja alentamalla. Sisäisellä devalvaatiolla pyrittiin Suomessa välttämään 1990-luvun alun varsinainen devalvaatio, ja ay-liike taipui lopulta palkkoja alentavaan tupo-sopimukseen. Hanke kaatui, koska devalvaatio-odotukset aiheuttivat Suomen Pankin valuuttapaon, joka aiheutti pakkodevalvaation 1991.
Ennen Suomen markan päästämistä kellumaan Suomen talouden suurena ongelmana oli ns. inflaatio–devalvaatio-kierre.
Devalvoinnin vastakohta on revalvointi.

Lähteet

  1. Euroopan rahaliitto ja Suomi (PDF) 13.10.2001. Suomen Pankki. Viitattu 17.1.2008.
SISÄINEN DEVALVAATIO(1)

Raimo Sailas ja Osmo Soininvaara peräänkuuluttavat säästöjä ja sisäistä devalvaatiota – ilmeisesti itseaiheutettu katastrofi on mieluisampi vaihtoehto kuin typerien päätösten peruminen

marraskuu 19, 2012, tyhmyri's blog

Raimo Sailas on äskettäin antanut Helsingin Sanomille haastattelun, jossa hän peräänkuuluttaa julkisen talouden tuntuvia leikkauksia, eläkeiän nostoa ja palkkamalttia. Ilmeisesti Raimo Sailas, puolueensa uskollinen sotilas kun on, ei kykene vieläkään ottamaan kantaa siihen todelliseen syyhyn minkä vuoksi toipumisemme on ollut heikompaa kuin Ruotsin toipuminen. Olisikin mahdotonta, että johtava virkamies taipuisi kritisoimaan julkisesti Suomen kannalta tuhoisaksi osoittautunutta taloudellista päätöstä eli euron käyttöönottoa. Eurohan päätettiin ottaa käyttöön demarivetoisen hallituksen ollessa vallassa ja taisi Sailas olla oleellisessa roolissa asian suunnittelussa. Sailaksen haastattelun nettiversio täällä.
Muutaman päivän takaisessa bloggauksessani arvioin, että sisäisen devalvaation ja growsterity-politiikan vaatiminen alkaa pian ja pidin todennäköisenä paikkana vaatimusten esittelylle Helsingin Sanomat –lehteä. No, olin oikeassa siinä, että politiikan vaatiminen alkaa, mutta olin väärässä aikataulun suhteen. Arvelin, että menisi muutama kuukausi ennen kuin nuo vaatimukset nousisivat pinnalle.
Aikaa ei mennyt kuin muutama päivä. Ilmeisesti keskusteluissa pyörineet mielettömyydet päätettiin tuoda poliittisen päätöksenteon osalta julkisuuteen arvioimaani nopeammin.
Sailaksen peräänkuuluttamien leikkausten kerroinvaikutus on merkittävä. Tuntuvat leikkaukset pienentävät kansantaloutta ja verotuloja ollen ensimmäisiä askeleita tuhon kierteessä (asiaa koskeva IMF:n raportti, joka yksiselitteisesti tuomitsee säästöihin ja luottamuskeijun odotukseen perustuvan growsterity-politiikan löytyy täältä), jonka menestyksellisyys on nähtävissä Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa. Ilmeisesti logiikka menee niin, että jotain pitää tehdä, siis aiheuttakaamme lisää vahinkoja ihan itse.
Samoihin aikoihin Osmo Soininvaara kirjoitti Savon Sanomissa otsikolla Kasvualoja tukeva yritysverotus tekstin, joka on löydettävissä myös Soininvaaran blogista eli täältä. Tuossa kirjoituksessa Soininvaara kirjoittaa
Ennen tässä tilanteessa olisi devalvoitu, mutta meillä ei ole enää markkaa devalvoitavaksi. Osittain samaan, mutta ei aivan samaan tulokseen pääsisi sisäisellä devalvaatiolla eli palkkojen alentamisella. Myös perinteinen devalvaatio merkitsee palkkojen alentamista. Hinnat eivät sisäisessä devalvaatiossa kuitenkaan alenisi läheskään samassa suhteessa eivätkä asuntolainat lainkaan. Palkansaajan olisi paljon helpompi hyväksyä oikea devalvaatio kuin palkkojen alentaminen.
No, tuota, mitenkä minä tämän nyt sanoisin. Ensimmäinen asia on se, että Soininvaara ei joko ymmärrä rahapolitiikkaa tai pyrkii tahallaan esittämään sisäisen devalvaation mahdollisimman positiivisessa valossa. Veikkaisin jälkimmäistä, sillä ymmärryksen puute olisi aika huolestuttava mahdollisuus.
Ensimmäinen sisäisessä devalvaatiossa ymmärrettäväksi tuleva asia on se, että sisäisessä devalvaatiossa kaikki lainat ovat ”valuuttalainoja” siinä mielessä kuin olivat 1990-luvun lamassa muut kuin markkamääräiset lainat. Juuri tuo lainojen luonteeseen liittyvä piirre tekee sisäisestä devalvaatiosta niin ongelmallisen ja suorastaan vaarallisen politiikan.
Ensimmäinen ymmärtämistä vaativa seikka on se, että sisäisessä devalvaatiossa lainojen nominaalinen arvo ei leikkaannu vaikka palkat leikkaantuvat. Ulkoisessa devalvaatiossa lainojen nominaalinen arvo ei leikkaannu kuten eivät myöskään palkat, minkä vuoksi ulkoisessa devalvaatiossa lainojen aiheuttama rasitus ei kasva devalvaation suhteessa mikäli lainat ovat samassa valuutassa kuin missä palkat maksetaan.
Muun muassa tästä syystä sisäisessä devalvaatiossa reaaliansioiden putoaminen on suurempaa kuin saman suuruisessa ulkoisessa devalvaatiossa. Ilmiötä on helppo havainnollistaa pienellä laskelmalla, jossa olen käyttänyt sisäisen devalvaation suuruusluokkana sitä minimitasoa, jota Suomen vientiteollisuuden pelastaminen mielestäni edellyttäisi. Tuo devalvaatioprosentti on 20%, tosin itse haikailisin noin 30% ulkoista devalvaatiota.

Kuten laskelmasta on nähtävissä, niin nykyisillä veroprosenteilla Espoossa asuvan esimerkkipalkansaajan ansiot putoaisivat 20% sisäisellä devalvaatiolla selvästi enemmän kuin sisäisen devalvaation prosentti antaisi ymmärtää. Syynä on se, että asuntolaina ei sisäisessä devalvaatiossa leikkaannu vaikka palkat leikkaantuvat.
Moni sisäisen devalvaation apostoli kunnostautuu tässä yhteydessä väittämällä, että hintojen lasku kompensoi tuon ansiotason laskun. Tuollainen väite on kuitenkin puhdasta hölynpölyä ainakin kahdesta syystä, jotka ovat:
  • Hinnat joustavat huomattavasti heikommin alaspäin kuin ylöspäin.
  • Minkään tuontitavaran tai tuonnista riippuvaisen tavaran/palvelun hinta ei käytännössä laskisi.
Hintojen joustoa alaspäin rajoittaa muun muassa se, että jos työn hinta laskee, niin hintojen pitäminen entisellään parantaisi yritysten voittoa per myyty tuote/palvelu. Yritykset eivät tuon vuoksi kovinkaan mielellään siirrä alentuneita kustannuksia halvemmiksi hinnoiksi. Hintajäykkyys aiheuttaa sen, että hinnat eivät helpolla tuppaa laskemaan vaikka siihen olisi mahdollisuus.
Itse asiassa se, että hinnat todella laskisivat johtaisi deflaatioon, mikä olisi kaikille velallisille hirvittävin vaihtoehto. Sisäinen devalvaatio, joka todella laskisi hintoja, johtaisi helposti velkadeflaatiota vastaavaan tilanteeseen, jonka riemut ovat tällä hetkellä nähtävissä muun muassa Kreikan talouskehityksestä sekä hieman kevyemmässä muodossa Irlannin talouskehityksestä.
Se, että tuontitavaran hinta ei laskisi lienee itsestään selvää.
Toisaalta taas ulkoisen devalvaation tapauksessa hintajäykkyys hidastaa devalvaation vaikutusten siirtymistä sisämarkkinahintoihin. Jopa tuontitavaran hinnat mitä todennäköisimmin nousisivat vain vähitellen ulkoisen devalvaation edellyttämässä määrin – näin erityisesti kilpailluilla aloilla.
Kaiken kaikkiaan palkansaajien reaaliansiot laskevat sisäisen devalvaation tapauksessa enemmän kuin palkkojen leikkauslukema antaa ymmärtää ja tämä pätee erityisesti velkaisiin palkansaajiin. Asuntovelalliset olisivat todellisessa liemessä sisäisen devalvaation jälkeen. Myös hintajäykkyydellä on tässä oma ruma sanansa sanottavanaan.
Ulkoisen devalvaation tapauksessa palkansaajien reaaliansiot taas laskevat vähemmän kuin devalvaatioprosentti antaa ymmärtää. Tähänkin vaikuttaa jo mainittu hintajäykkyys sekä se, että ulkoinen devalvaatio ei välittömästi vaikuta sisämarkkinatoiminnan kustannusrakenteeseen hinnankorotuspaineita synnyttävästi.
Mitä ilmeisimmin poliittinen johtomme on kuitenkin valmis valitsemaan sisäisen devalvaation. Vaikuttaakin siltä, että tietoisesti omalla toiminnalla aiheutettua katastrofia pidetään parempana vaihtoehtona kuin aikaisempien päätösten perumista.

6 kommenttia
  1. Ps. Kannattaa lukea läpi alla oleva linkki.
    (auttaa ymmärtämään nykyistä tilannetta maailmalla, miksi kaikki ovat niin velkaisia)
    http://www.talousdemokratia.fi/sivut/sites/default/files/Pankkitoiminnan%20perusteet%201_0.pdf

    • Katson ymmärtäväni pankki- ja rahajärjestelmän perusteista ihan kohtuullisesti. Mutta kiitos huolenpidosta joka tapauksessa.

  2. Parasta AAA-luokan kestomakkaraa sinulta, tyhmyri – kiitos kirjoituksesta. Jakoon taas. Edellisen off-topic-spämmääjän jälkeen takaisin asiaan, SD = sisäinen devalvaatio:
    Nobelisti Krugman selittää lyhyesti SD:n vaikeuksista – ja miten euroalueella inflaation hetkellinen kiihdyttäminen olisi parempi ratkaisu eri maiden hintaerojen tasapainottamiseksi.
    http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/07/29/internal-devaluation-inflation-and-the-euro-wonkish/
    Kreikan skenaarioselvitys – Saksan taloudellinen tutkimuslaitos IFO
    Kreikan lähtö rahaliitosta ja uuden valuuttansa devalvoiminen on haastava järjestely, mutta lopulta toimiva vaihtoehto nykyiselle SD-strategialle. SD on onnistunut vain rajallisesti, ja tulee taloudelle erittäin kalliiksi. Myös Irlannin ja Baltian maiden kokemukset vahvistavat sisäisen devalvaation kalleutta. Historia opettaa, että taloudet elpyvät huomattavasti nopeammin ulkoisen devalvaation jälkeen. Devalvaation aiheuttamat paniikkiketjureaktiot ovat todellinen riski, mutta yksityiset sijoittajat ovat käytännössä poistuneet Euroopasta, joten ketjureaktion todennäköisyys on alhainen.
    http://www.cesifo-group.de/ifoHome/research/Projects/Archive/Projects_KB/2012/proj-kb-austritt-griechenland-2012.html
    Eurokriisi: helpompaa ulkopuolella? – The Economist
    SD voi tietyissä tilanteissa onnistua. Se edellyttää korkeaa inflaatiota euroalueella, sillä nimellisten leikkausten tekeminen on taloudellisesti tuhoisaa. Tämä vaatisi EKP:n politiikan täyskäännöstä.
    http://www.economist.com/blogs/freeexchange/2011/11/euro-crisis-6

  3. Vaatii aika vahvaa tulkintaa ja kenties jopa ennakkoluuloista asennoitumista Soininvaaraan että saa tuosta kirjoituksesta sen mielikuvan, että Soininvaara kannattaisi sisäistä devalvaatiota. Hänhän nimenomaan kirjoittaa, että hinnat eivät laskisi samassa suhteessa eivätkä lainat lainkaan.
    (Lisäksi: “Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2012 kello 9:39
    Oman valuutan devalvoitumisessa ja hintoja laskemalla tehtävässä sisäisessä devalvaatiossa on erona se, mitä tapahtuu veloille. Mitä tapahtuisi Suomessa, jos päätettäisi, että kaikkien suomalaisten velat kaksinkertaistettaisiin?”
    “Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2012 kello 11:08
    Eikö voi ajatella, että myös velan määrää voi säätää, vaikkapa ilmoittamalla, että eurovelat ovatkin nyt drakmavelkoja,
    Juuri niin siinä tapahtuisi, jos Kreikka siirtyisi drakmaan. Se maksdaisi eurovelkansa heikentyneellä drakmalla eli jättäisi suuren osan veloistaan maksamatta. Jos sen sijaan tehtäisiin sisäinen devalvaatio vain alentamalla kaikkien palkkoja, kotimaiset ja ulkomaiset velat jäisivät entiselle tasolleen.”
    (http://www.soininvaara.fi/2012/10/12/oikealta-ohi/)
    ja “Nyt Saksassa on lopultakin herätty ajatukseen, että heidän ehkä kannattaisi korottaa vähän palkkoja, mutta aivan liian vähän. Saksa on vetänyt läpi rajun sisäisen devalvaation alentamalla reaalipalkkoja samalla kun maan tuottavuus koheni olennaisesti. Tasapaino olisi edellyttänyt, että muut maat olisivat alentaneet vielä enemmän ja koko maanosa olisi ajautunut deflaation kautta lamaan. Euroalueen ulkoinen kilpailukyky ei olisi siitä parantunut vaan heikentynyt, koska tuo deflaatio olisi kapitalisoitunut enemmän kuin kokonaan valuuttakurssiin. Valuuttakurssissa ei oteta huomioon vain sen hetkistä valuutan ostovoimaa vaan ennustetaan inflaatiovauhteja eteenpäin.”
    (http://www.soininvaara.fi/2012/06/19/mita-eurolle-pitaisi-tehda/))
    Ja missä Soininvaara tuossa viittaamassasi tekstissä peräänkuuluttaa säästöjä? (otsikkosi) Tekstihän käsittelee, otsikkonsa mukaan, kasvualoja tukevaa yritysverotusta. Alku on vain johdantoa.
    Lopuksi suosittelen lukemaan nimim. Tiedemiehen kommentit tuosta Oden blogikirjoituksesta, johon viittaat.

    • Pekka kestolinkki
      Kyllähän tuo kuulostaa aika erikoiselta:
      Ennen tässä tilanteessa olisi devalvoitu, mutta meillä ei ole enää markkaa devalvoitavaksi. Osittain samaan, mutta ei aivan samaan tulokseen pääsisi sisäisellä devalvaatiolla eli palkkojen alentamisella.
      Pitäisikö tämä tulkita sarkasmiks, eli Osmo tekee pilaa sisäisen devalvaation mahdottomuudella Suomen oloissa?
      Aivoni menevät solmuun jos yritän ajatella miten sisäistä devalvaatiota voisi yrittää meidän systeemissämme ilman että se olisi melkoisen kuolemaa halveksuva operaatio.

    • No jaa, lukaisin nimimerkki Tiedemiehen vastauksen tuosta Soininvaaran blogista. Siinä kommentissa ei ollut oikein päätä eikä häntää, sillä on yleisesti tunnustettu taloudellinen tosiasia, että jos tuotteen hinta laskee riittävästi sitä saa paremmin kaupaksi. Ruotsalaisen teollisuuden tuotteet ovat halventuneet ulkomaisille ostajille aika rajusti kriisin aikana (joskin kallistuneet nyt taas viime aikoina kruunun arvon nousun myötä). Lisäksi olisi kiva nähdä niitä laskelmia (perusteluineen), joiden mukaan Suomi hyötyi 2002-2008 enemmän kuin Ruotsi.
      Mutta ehkä pitää kirjoittaa jotain asiasta koska ilmeisesti perusmekanismit eivät ole kovinkaan selviä monellekaan.