Maailmantalouden suurta pamausta odotellessa
Uusi talousvuosi alkoi edellistä paljon synkempien näköalojen merkeissä. Taloudellista liikennettä esiintyy pääasiallisesti anonyymimarkkinoiden toimesta. Nämä ovat finanssimonopolistisen oligarkian käsissä. Reaalitalous näyttelee pientä ja marginaaliroolia nykyajan kansantaloudessa. Spekulantit ostavat ja myyvät valtiovelkaa, ostavat velkakirjoilleen vakuutuksia (SWAPS) tai ajavat kokonaisia valtiotalouksia vararikkoon tienatakseen siitä satoja ja tuhansia miljardeja. Nämä voimat ovat kaikkivaltias talouden jumala, jota palvelee poliitikot ja byrokraatit. Niitä voimia ei voi verottaa, panna kuriin tai säännöstellä toimintaansa. Niitä voi vain lepyttää tai totella niiden tahtoa toivossa, etteivät osoittautuisi kovin kostonhimoisiksi.
Tilanne nykyään on toisenlainen verrattuna aikaisempaan, jolloin pääomien omistajilla oli nimiä. Nyt maailman 200 rikkainta kapitalistia omistaa 1,5 biljoonaa dollaria. Rahamarkkinoiden käsissä oleva pääoma on noin 1000 biljoonaa. Yksinomaan tietokoneen näppäimiä käyttäen vaihtaa käsiä 200 miljardia dollaria yhden sekunnin aikana. Finanssimarkkinoilla ei ole tunnetta, ei sosiaalista identiteettiä, ne eivät osaa ajatella – ei edes omaa etua pitemmällä tähtäimellä. Ne tavoittelevat maksimi voittoa mahdollisimman lyhyen ajan sisällä.
Monet taloustieteilijät vertaavat nykytilannetta toisen maailmansodan edeltävään aikaan. Monessakin suhteessa tilanne nyt on kuitenkin paljon dramaattisempi. Saksalaispankki Deutsche Bankin, ranskalaispankki Societe Generalen ja japanilaispankki Nomuran ekonomistit varoittavat siitä. Nomura näkee euroalueen hajoavan hyvin todennäköisesti. Taantuma, velka, korkeat korot ja taantumaa syventävät säästötoimet ajavat euromaita toinen toista vastaan ja yhteisvaluuttansa hautaan. Siitä on kulunut vuosi kun ennustimme: ”Kriisin seuraava nimi on eurovaluutta”. ( http://mtl-fi.org/2011/01/03/kriisin-seuraava-nimi-on-eurovaluutta/ ). Vöitä kiristämällä etenemme kohti suurlamaa. Päättäjät ovat tässä tilanteessa neuvottomia. Kykenemättöminä kääntämään talouden suuntaa, tekevät päätöksiä toivossa, että suurpamauksen tulo viipyisi.
Kurjistuminen, köyhtyminen ja nälkä kuulostavat pienemmiltä pulmilta
suurpamaukseen verrattuina. Pienempiä pamauksia kuitenkin esiintyy koko ajan. Financial Times
–lehden mukaan, markkinoilta on yksinomaan viime vuonna pyyhkiytynyt
pois lähes 5 000 miljardia euroa. DAX –indeksi Saksassa jäi viime vuonna
miinukselle noin 15 prosenttia. Ennusteiden mukaan pörssit sulavat tänä
vuonna enenemässä määrin ilmankin että kaikki räjähtäisi käsiin.
Helsingin pörssistä on huvennut lähes kolmannes osakkeiden hinnoista.
Tänä vuonna planeetan suurimmilla talouksilla erääntyy vanhaa velkaa 7,6
biljoonan dollarin edestä. Japanin on tänä vuonna löydettävä 3 000
miljardia dollaria velkakirjojensa lunastamiseen. Vastaavasti
Yhdysvaltojen on etsittävä samaan tarkoitukseen 2 800 miljardia
dollaria. Loput 7 600 miljardin dollarin velasta jakavat muut G7-ryhmän
maat.
Ainoa tapa suoriutua tästä tehtävästä ehjin nahoin on ottaa lisää lainaa. Ongelmana on vain se, että korot nousevat sitä mukaa kun luottoluokitus laskee. Maailmanlaajuisen kapitalismin ongelmia pahentavat luonnonkatastrofit, osakekauppaskandaalit, raaka-aineiden hintaheilahtelut tai sosiaalisten levottomuuksien aiheuttamat esim. öljyn hintavaihtelut. Pahimpia painajaisia syntyy näköalasta, että Kiinan talouden kasvu laskisi alle 8 prosenttiin.
Intian talouden jarrut ja ΤΙΜΒΙ –veturit
Intian taloudelle ongelmaksi on
osoittautunut se, että kasvu ei luonut vauraampaa keskiluokkaa niin kuin
Kiinassa oli tapahtunut. Rutiköyhyyttä esiintyy vierekkäin korkean
työnjaon ja teknologian pääomien kanssa. Intiasta puuttui myös Kiinan
työläisten rautainen kuri ja byrokratian luja suunnittelukyky. Intia ei
voi kunniallisesti pärjätä kilpailussa Kiinan kanssa. Seikka korostuu
entisestään kriisin ja globaali taantuman aikana. Intian nopea kasvu on
luokitellut maan BRIC –ryhmään yhdessä Kiinan, Venäjän ja Brasilian
kanssa. Nykyiset kasvunäkymät ovat Intialle Kiinankin näkymiä
heikoimpia.
Paitsi Kiinassa ja Intiassa talouskasvu hiipuu myös Brasiliassa. Niin
kuin Kiinassa myös Intiassa talousnäkymiä kiusaavat protestiaallot,
jotka nostavat kustannustasoa estämällä näin pääomia siirtymästä maahan
entiseen malliin. Estääkseen pahimpia levottomuuksia Intian hallitus on
hyväksynyt tukiaisia perushyödykkeiden vähittäiskaupalle. Tämä aiheuttaa
joka vuosi 5 miljardin dollarin lisäkustannuksia valtiolle.
Tukisysteemi on huomattavasti paljon halvempi kuin sosiaalivaltion
rakentaminen. Se ei kuitenkaan tavoita kaikkia 1,2 miljardin asukkaan
maassa asuvia nälkäisiä. Tukiaiset vääristävät myös kilpailun eivätkä
kannusta kasvua.2000 –luvun alussa G7 –maat pohdiskelivat, että kannattaako ottaa Venäjä yhteisön jäseneksi vai ei. Päädyttiin kompromissiratkaisuun, ottaa siis mukaan osittain. Näin syntyi G7+1 –ryhmä. Kriisin kärjistyessä porukka kasvoi G20 –muotoon. Kapitalismi tarvitsee investointikohteita eri kansallisvaltioista ja kansantalouksista, joita kutsuu talouden vetureiksi. Kun kasvu ja voitot länsimaissa olivat tyrehtymässä, talouden veturina toimivat BRIC –maat. Niistä visioi kymmenen vuota sitten Goldman Sachin ekonomisti O’ Neil. Alussa BRIC oli vain sijoitussuositusmaita. Myöhemmin vuodesta 2009 Jekaterinburgin kokouksessaan BRIC –maat saivat muotoutua omaksi ryhmäksi, jolla on oma dynamiikka.
Tänä päivänä Goldman Sachs Asset Management’n toimitusjohtajana toimiva sama ekonomisti toteaa Reutersin 2012 Investment Outlook Summit’lle, että kaikissa neljässä BRIC –maassa on rakenteellisia ongelmia, eivätkä ne pysty enää toimimaan veturina kapitalismin globaali talouskasvulle. O’ Neilin mukaan Intia oli kaikista pahin pettymys. Kyseisten pettymysten seurauksena vuoden 2011 ensimmäisellä puoliskolla investoinnit Intiaan rajoittuivat vain 20 miljardiin dollariin. Kiinaan kansainvälinen pääoma sijoitti 60 miljardia, Venäjään 33 miljardia ja Brasiliaan 23 miljardia dollaria. Ekonomistin mukaan edellisten lisäksi Intialla ja Venäjällä on huomattavia hallitusvakauteen sekä korruptioon liittyviä ongelmia. Brasiliaa vaivaa valuuttansa alinomainen hillitön revalvaatio. Kiinan talous tulisi suuntautua kohti matalan kasvun ja korkean kotimaakulutukseen kautta.
Monien ekonomistien mielestä BRIC –ryhmä on lopetettava, sillä se ei täytä enää funktiotaan. Tilalle ekonomistit ehdottavat uudenlaisen kuvion. Sen nimi on TIMBI. Professori George Mason kirjoittaa ForeignPolicy.com’ssa, että Venäjää ja Kiinaa ei pitäisi enää laskea johtavina maina tulevaisuuden talouskehityksestä puhuttaessa. Samaa mieltä on Brookings Instituution Jack A. Goldstone. Sen sijaan katseita on käännettävä Indonesian, Meksikon ja Turkin suuntaan. Näistä maista sitten syntyy TIMBI –ryhmä. Poliittisella tasolla näiden suunnitelmien toteuttaminen aiheuttaisi kitkaa imperialismin ja Kiinan mutta myös Venäjän välillä. Tämän viitekehyksen sisälle pitää sijoittaa USA:n uudet strategiat, joiden mukaan Yhdysvaltain ulkopolitiikan pääpaino siirtyy Tyynen meren ja Kaukoidän suuntaan.
__Dimitris Mizaras