Tonni työnantajan käteen ja töihin!!

Kiinteistönvälittäjän työ näyttää siistiltä sisätyöltä näteissä kodeissa. Todellisuudessa moni välittäjä maksaa satojen eurojen kuukausimaksuja saadakseen käydä töissä ja velkaantuu, ellei kauppa käy. Ylen selvitys kertoo, että ala on aloittelevalle välittäjälle raadollinen. 

Eikö kaikkien kiinteistönvälitysfirmojen ainoa tehtävä ole myydä ihmisten koteja?

Väärä luulo.

Alalla toimii useita yrityksiä, joiden bisnekseen kuuluu se, että töihin haalitaan koko ajan uusia kokemattomia välittäjiä. Heidät velvoitetaan maksamaan kuukausimaksuja siitä hyvästä, että saavat olla töissä – eli he toimivat niin sanottuina kevytyrittäjinä.

Yritykset tekevät rahaa, vaikka välittäjä ei saisi myytyä mitään.

Yle haastatteli tätä juttua varten 15:tä alalla toimivaa tai alalta hiljattain poistunutta kiinteistönvälittäjää, joista useat vahvistavat sitovat kuukausimaksut. Haastatteluun etsittiin nimenomaan välittäjiä, jotka voisivat kertoa kokemuksia alalla aloittamisen näkökulmasta.

Kuukausimaksujen takia välittäjän pitäisi saada nopeasti kauppaa. Monet alan konkarit taas sanovat, että ensimmäinen vuosi on vaikea, jopa raadollinen. Jos kauppaa ei synny, kuukausimaksuista syntyy velkaa, joka kuitataan seuraavan kaupan palkkiosta. Tarvittaessa välittäjän pitää maksaa velat omasta pussistaan.

Kuukausimaksujen haarukka on Ylen haastattelemien välittäjien mukaan 300 – 1 100 euroa.

Useimmat välittäjät eivät halua kertoa kiinteistönvälittäjien arjesta omalla nimellään, sillä he pelkäävät julkisuuden heikentävän mahdollisuuksia työllistyä jatkossa. Osalla heistä on myös salassapitosopimuksia kiinteistönvälitysketjujen kanssa.

Välittäjät kertovat tässä jutussa kokemuksistaan sekä nimellä että nimettöminä. Haastateltavat kertovat poikkeuksetta, että ala on paljon raadollisempi kuin yleisestä mielikuvasta voisi päätellä.

Timo Lötjönen maksoi viime talvena useita tuhansia euroja siitä, että sai tehdä viisi kuukautta töitä.

Helsingissä asuva Lötjönen, 41, on yli kymmenen vuotta alalla ollut kiinteistönvälittäjä. Hän piti työstään heti aloittaessaan 2000-luvun taitteessa, menestyi ja kohosi konttorinjohtajaksi. Seuraavassa työpaikassaan Osuuspankin kiinteistönvälitysketjussa OP-kodissa hän oli elokuussa 2007 Suomen paras myyjä saatuaan yhden kuukauden aikana kaupaksi 14 asuntoa Espoon Leppävaarassa.

Sitten hän vaihtoi muihin töihin, myi talopaketteja ja toimi henkilökohtaisena avustajana, kunnes päätti vuosi sitten syksyllä palata tutulle kiinteistönvälitysalalle.

Työnantaja tarjosi kevytyrittäjämallia. Lötjönen solahti yrityksen brändin alle nollan euron pohjapalkalla. Toimistomaksua häneltä ei aluksi peritty, mutta kaikki työvälineet piti hankkia itse “kahvia ja kuulakärkikyniä lukuunottamatta”, kuten Lötjönen sanoo. Firma ei maksanut edes käyntikortteja.

Kokeneena välittäjänä hän sai sovittua toimeksiantoja, mutta yhtään kauppaa ei ehtinyt syntyä ennen kuin Lötjönen sanoi seis. Hän halusi työltä vakaata toimeentuloa ja totesi, että on parempi hakea jotain muuta.

– Totesin, ettei tähän kannata velkaantua. Ala on muuttunut. Käsitykseni on, ettei juuri ketään enää haluta rehelliseen palkkasuhteeseen, Lötjönen sanoo.

Lötjönen sanoo, että olisi kyllä pärjännyt. Kokemus, kontaktiverkosto ja rakkaus lajiin olisivat auttaneet siinä, että kauppoja olisi alkanut syntyä, mutta se olisi vaatinut pitkiä työviikkoja ja omistautumista työlle. Erona uran alkuvaiheeseen Lötjöstä odottaa nyt kotona kaksivuotias poika.

Lötjönen tunsi alan, mutta pettyi silti uuteen toimintamalliin. Merkittävä osa uusista kiinteistönvälittäjistä on yli 40-vuotiaita alanvaihtajia, täysin kokemattomia alalla.

Eräs Ylen haastattelema välittäjä oli kärsinyt jo pitkään siitä, että työ kulttuurialalla oli hirvittävän epävarmaa. Niinpä hän päätti ryhtyä kiinteistönvälittäjäksi, olihan hän tehnyt markkinointia elämässään ennenkin. Kutsumme naista välittäjä A:ksi.

Hänet toivotettiin tervetulleeksi Remax-ketjuun. Välittäjä A:n pohjapalkka oli 0 euroa. Hänen piti maksaa Remaxille 300 euroa kuukaudessa siitä, että saa työskennellä toimistolla. Maksua kutsutaan alalla toimistomaksuksi.

300 euroa kuukaudessa – voisi ajatella, että se on vuokraa toimistotilasta. Ylen useasta lähteestä hankkimat tiedot kuitenkin osoittavat, että toimistomaksu voi olla jopa 1 000 euroa kuukaudessa tai sen ylikin, mikä on jopa kymmenen kertaa enemmän kuin yhden hengen toimistotilan halvin hinta pääkaupunkiseudulla.

Se on vain yksi säännöllisistä kuluista. Muita ovat muun muassa työvälineet, mainoskulut ja valokuvaajan palkkiot – välittäjä A sanoo, että toimiston johtaja saneli mitä valokuvaajaa hänen piti käyttää, vaikka toimenkuva myytiin hänelle hyvin itsenäisenä.

Kun välittäjä A aloitti työt Remaxilla, hänellä ei ollut yhtään asiakasta. Alan yleinen käytäntö on, että aloittavat välittäjät tekevät kylmäsoittoja eli ryhtyvät soittamaan läpi ihmisiä, jotka myyvät asuntojaan ilman välittäjää. Puhelinnumeroita löytää netin asuntoilmoituksista.

Näin välittäjä A:kin teki. Se on vähän epätoivoista. Jos asunnon omistaja on päättänyt myydä asuntonsa ilman välittäjää, on kova työ kääntää myyjän pää. Remaxilla jopa opastetaan aloittavia välittäjiä näihin soittoihin kädestä pitäen: puheluiden ajaksi tulisi laittaa päälle siistit työvaatteet, kävellä huoneessa ja elehtiä käsillä, jotta puheluihin tulee vakuuttavuutta.

Välittäjä A:n pomo Remaxilla ehdotti myös, että nainen soittaisi läpi kavereitaan – olihan hänellä paljon tuttuja.

– Aloin miettiä, pitäisikö mun tuhota ihmissuhteet tällä asialla, A kertaa.

Hän kertoo, ettei saanut muuta apua. Hänelle ei esimerkiksi kerrottu kokeneiden välittäjien neuvoa, että kaikkein paras tapa saada asiakkaita on jutella asuntonäytöissä vierailevien ihmisten kanssa. Asuntoa etsivällä kun on usein oma asunto vielä myymättä.

Välittäjä A vaihtoi pian Remax-toimistosta toiseen. Siellä häntä opastettiin hieman alkuun. Parin kuukauden kuluttua hän saikin ensimmäisen asunnon myytyä.

Myyntihinta: 300 000 €

Välittäjälle: 6 000 € > Alv:1 160 €> Remax:430 €> Remax:2 200 €> Verotym.:700 €> Palkkaa:1 500 €

 amaan aikaan kun kevytyrittäjämalli on levinnyt kiinteistönvälitysalalla, välityspalkkiot ovat laskeneet ja kilpailu kiristynyt todella kovaksi. Sitä voi pohtia, mikä on seurausta mistäkin. Joka tapauksessa välittäjät kertovat, että jos virallinen hinnasto sanoo, että asuntoja myydään viiden tonnin välityspalkkiolla, asiakkaan kanssa voidaan halvimmillaan sopia vain parista tonnista.

Toinen välittäjä kertoo, että useat ihmiset saattavat soittaa samoille asunnonvaihtajille samasta välitystoimistosta. Jokainen yrittää vuorollaan kääntää asiakkaan pään ja saada hänet ottamaan välittäjän juuri tästä toimistosta.

Kilpailu asiakkaista on välittäjien keskuudessa niin kovaa, että osa suostuu maksamaan siitä, että saa potentiaalisen asiakkaan puhelinnumeron. Hinta saattaa olla niinkin korkea kuin 35 euroa per numero.

Kiinteistönvälitysalalla toimii useita yrityksiä, jotka hankkivat asunnonvaihdosta kiinnostuneiden yhteystietoja soittamalla tai netin kautta. Yritykset välittävät numerot eteenpäin usealle välittäjälle kerrallaan. Asiakas hyötyy saadessaan nopeasti tarjoukset usealta välittäjältä, mutta alan maineelle runsas kylmäsoittelu ei välttämättä ole vain hyväksi.

– Alalla on toimistoja, jotka painostavat välittäjiä puhelinmyyntiin. Se on helppo tapa potkia aloittelevia välittäjiä eteenpäin, mutta minusta se ei ole paras tapa. Sitten olet mielikuvissa aina puhelinmyyjä, kiinteistönvälitysalan opiskeluun vaihtanut Marko Rastas kertoo.

Välittäjille toiminta on kallista: sen lisäksi, että joutuu maksamaan yhteystiedoista, aikaa menee potentiaalisen asiakkaan asunnon arviointiin, vaikka keskustelu ei koskaan johtaisi todelliseen toimeksiantoon tai oikeaan kauppaan.

Yhden arvion mukaan välittäjän pitäisi tavata kymmenen asunnon myyjää saadakseen yhden kohteen välitettäväksi.

 Merkittävimmistä Suomessa toimivista kiinteistönvälitysliikkeistä toimistomaksuja käyttää ainakin kolme: Remax, Huom! ja nopeasti kasvanut Bo LKV.

Niistä voimakkaimmin kevytyrittäjämallia Suomeen on ollut tuomassa Remax. Se on maailman suurin kiinteistönvälitysketju, joka toimii samanlaisella konseptilla 110 maassa. Yhtiön pääkonttori on Yhdysvaltojen Denverissä, ja Suomeen se rantautui vuonna 2006.

Remax perustelee toimistomaksua sillä, että maksamalla sitä välittäjän osuus myyntipalkkiosta on suurempi. Kevytyrittäjämallilla toimii Remaxissa noin 200 välittäjää.

– Meillä on malli, jossa yrittäjä saa eniten rahaa. Otat riskiä, mutta saat myös enemmän rahaa, sanoo Remaxin toimitusjohtaja Pasi Aalto.

– Jos ajatellaan, että on kymmenen välittäjää töissä ja heistä kaksi tekee hyvää tulosta ja kahdeksan ei, hyvät välittäjät joutuvat maksamaan toimiston kulut eivätkä saa maksimaalista korvausta työstään, Aalto selittää.

Hän lisää, että vaihtoehto toimistomaksulle olisi, että välittäjän osuus myyntipalkkiosta olisi pienempi. Näin voi olla perinteisissä yrityksissä, joissa työnantaja myös hoitaa välittäjien kulut.

– Silloinkin toimisto saisi hyvän maksun itselleen, Aalto jatkaa.

Ketjuun kuuluu Suomessa 42 franchising-konseptilla kuuluvaa toimistoa, joilla on välittäjien rekrytoinnissa itsenäistä neuvotteluvaraa. Remaxissa ajatellaan, että ketju tarjoaa kiinteistönvälittäjälle palvelupaketteja. Kaikki eivät ole kevytyrittäjiä, vaan työ- ja yhteistyösuhteita on erilaisia. Remax on siis myös alustapalvelu.

Remaxille kuvio on kannattava. Yritys voi pitää palkkalistoillaan isoa määrää välittäjiä ilman huolta siitä, riittääkö kaikille myytävää. Välittäjät hoitavat omat kulunsa ja kantavat riskin.

Helsingin kantakaupungissa Eirassa sijaitsevan Remax-ketjuun kuuluvan toimiston tilinpäätöksessä asia sanotaan melko suoraan: “Liikevaihtoa kasvatetaan rekrytoimalla kiinteistönvälittäjiä.” Tilinpäätöksessä ei esimerkiksi mainita, että liikevaihtoa kasvatettaisiin myymällä enemmän ja nopeammin ihmisten koteja.

Välittäjien tekemistä kaupoista sataa palkkioita myös ketjun laariin. Menestyksellä on iso merkitys. Mutta vaikka kauppa kävisi huonosti, ensimmäisenä tulilinjalla ei ole ketju, vaan taloudellisen riskin kantavat välittäjät.

Yle sai kahdesta eri lähteestä nähtäväkseen sopimuksen, jonka Remax on tehnyt välittäjien kanssa. Erikoista sopimuksessa on, että välittäjät ovat siinä samaan aikaan yrittäjiä ja työntekijöitä. Miten voi olla sekä duunari että itsensä herra yhtä aikaa?

Viranomaisten mielestä ei voikaan. Remax on saanut kaksi varoitusta, koska se on aluehallintoviraston mukaan rikkonut lakia. Varoitus oli jo toinen samasta asiasta.

Kuvio menee näin – ja siihen liittyy kaksi yritystä ja yhdet veljekset.

Remaxin kaksi johtajaa, Pasi ja Petri Aalto, omistavat Remaxin brändin Suomessa nimellä REF Real Estate Franchises Oy. Samaan aikaan heillä on yritys nimeltään Laskutuspalvelu Kahiseva Oy.

Alun perin Remax ei maksanut lainkaan lakisääteisiä työnantajamaksuja työntekijöistään. Taustalla oli ajatus, että kaikki ovat itsenäisiä yrittäjiä ja vastaavat itse maksuista.

Vuonna 2016 korkein hallinto-oikeus (KHO) velvoitti Remaxin muuttamaan käytäntöjään. Oikeuden mielestä Remaxin välittäjät eivät ole todellisuudessa itsenäisiä kiinteistönvälitysyrittäjiä vaan työntekijöitä. Silloin työnantajalle tulee pakollisia maksuja.

Ylen näkemissä sopimuksissa alleviivataan, ettei välittäjä ole työsuhteessa Remaxiin, vaan on yrittäjä. Samaan aikaan välittäjästä tulee kuitenkin Laskutuspalvelu Kahiseva Oy:n palkansaaja.

Kahiseva pidättää palkkiosta verot, sosiaaliturvamaksut ja muut velvoitteet. Loppuosa maksetaan välittäjän tilille.

Remaxin välittäjä ei kuitenkaan saa palkkaansa ilmaiseksi, vaikka palkansaajan on Suomessa tapana saada rahansa ilman maksua palkan vastaanottamisesta. Laskutuspalvelu Kahiseva Oy ottaa palkanmaksusta kolme prosenttia “palvelumaksua”, eräänlaista kirjanpitäjän palkkiota.

Aluehallintoviraston mielestä lakia rikotaan ennen kaikkea siksi, että Remaxilla ei ole tarpeeksi omia työntekijöitä. Lain mukaan joka toisen kiinteistönvälitysfirman välittäjän pitäisi olla laillistettu kiinteistönvälittäjä, siis LKV-tutkinnon suorittanut. Jos ei ole omia työntekijöitä, lain ehto ei toteudu, avi tulkitsee.

Remax on valittanut päätöksestä hallinto-oikeuteen. Siellä käsittelyaika on pitkä: tuomion odotetaan tulevan vasta ensi kesänä. Sen jälkeen edessä on vielä mahdollinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

– Meidän toivomuksemme on, että Suomessa kannustettaisiin yrittäjyyteen, nykyaikaisuuteen ja joustavuuteen, Remaxin toimitusjohtaja Pasi Aalto kommentoi oikeusprosessia.

– Toivomme, että kevytyrittäjät voitaisiin laskea välitystoimiston vahvuuteen eikä katsottaisi, että pitäisi olla työsuhde.

Aalto korostaa, että Laskutuspalvelu Kahisevan käyttö ei ole pakollista. Remaxille voi tehdä töitä useilla eri malleilla, myös oikean oman yrityksen kautta. Niissä sopimuksissa, jotka Yle on nähnyt, on kirjallisesti sovittu, että rahat maksetaan Kahisevan kautta.

Aallon mukaan Remax myös kouluttaa aloittavia välittäjiä ketjun koulutuksessa ja suoraan toimistoissa. Remaxilla on muun muassa kahdeksan 40–50-sivuista koulutusvihkoa, joilla tulijat on määrä perehdyttää alan realiteetteihin ensimmäisten viikkojen aikana.

Kiinteistönvälittäjä, joka saa säännöllistä kuukausipalkkaa, on nykyään alalla suuri harvinaisuus.

Osuuspankin ketjuun kuuluva OP-Koti Helsinki maksaa vielä tänä vuonna välittäjilleen pohjapalkkaa noin 500–1 500 euroa kuukaudessa. Vuodenvaihteessa käytäntö muuttuu, jatkossa pohjapalkka on sielläkin nolla euroa eli välittäjät jäävät provisiopalkan varaan.

Yhtiön toimitusjohtaja Kirsi Tenhunen sanoo, että näin on pakko toimia, kun kustannukset ovat nousseet ja kilpailu on kireää. Toisaalta OP-Koti kuuluu niihin ketjuihin, joissa välittäjät ovat työntekijöitä eli ketju vastaa kaikista toimintaan liittyvistä kuluista. OP-Koti maksaa tulokkaille myös takuupalkkaa koeaikana.

Suomi jakautuu kiinteistönvälityksessä kahteen alueeseen: pääkaupunkiseutuun ja muuhun maahan. Pääkaupunkiseudulla kilpailu on selvästi raaempaa kuin muualla maassa, on Ylen haastattelemien toimijoiden yhteinen näkemys. Kauppa käy hyvin, mutta välittäjiä ja toimistoja on paljon.

Kaikille Suomen noin 4 500 välittäjästä ei jää riittävästi jaettavaa. Moni jättää leikin kesken.

OP-Kodissa välittäjistä noin 10–15 prosenttia jättää tehtävänsä vuosittain. Se on melko tavanomainen määrä ja vastaa melkein mitä tahansa työpaikkaa. Kiinteistömaailmassa väestä vaihtuu vuosittain yleensä viidesosa, mutta tänä vuonna neljännes, kertoo toimitusjohtaja Risto Kyhälä.

Aloittavien välittäjien kohdalla luvut ovat huomattavasti karumpia.

Remaxin Pasi Aalto arvioi, että yhtiön perehdytysohjelman kautta töihin tulevista joka kolmas lopettaa pian.

Pääkaupunkiseudulla toimivan tuoreen Kahdeksas päivän -ketjun toimitusjohtaja Janne Paasimies sanoo puolestaan suoraan, että yrityksen uusista välittäjistä vain puolet on töissä vuoden kuluttua aloittamisesta.

Sekä Remaxin Aalto että Kahdeksas päivä -ketjun Paasimies sanovat suoraan, että alalle tulijoilla pitäisi olla omia säästöjä, joilla he pystyvät kuittaamaan työnteosta tulevat mahdolliset tappiot.

– Toivomme työntekijöiltä taloudellisia puskureita, että pystyy ekan vuoden olemaan töissä. Suosittelen aina vähintään neljän kuukauden puskuria, Paasimies sanoo.

Toimistomaksuja Kahdeksas päivä ei välittäjiltä kerää.

– Se olisi kohtuuton riski työntekijälle, eikä se ole minusta oikein. Työsuhteessa täytyy olla turvallista olla.

Pientä Snooa LKV -toimistoa pyörittävä Juha Kallahti on nähnyt käytännössä, mitä raadollinen alku tarkoittaa.

– Alalle houkutellaan paljon uusia henkilöitä, joita koulutetaan myymään ja sen jälkeen saatetaan sellaisiin työsuhteisiin, joissa heillä on velvoite maksaa työnantajalleen kuukausimaksua. Tämä johtaa luonnollisesti kovaan paineeseen hankkia uusia myyntikohteita ja saada aikaan kauppoja, hän sanoo.

Kallahti ei ymmärrä kuukausimaksujärjestelmää lainkaan eikä käytä sitä omassa toimistossaan. Kallahti arvostelee kiinteistönvälitysalaa “pakkomyynnistä”.

– Asiakkaani ja näytöillä käyvät henkilöt kertovat usein sellaisista välittäjistä, jotka ylimyyvät, tyrkyttävät tarjous- tai toimeksiantolomaketta ja soittelevat aktiivisesti perään. En ole vielä tavannut ketään, joka pitäisi sellaisesta toiminnasta. En myöskään usko, että sillä tavalla myydään yhtään asuntoa.

Kallahti ehdottaa, että lainsäädäntö velvoittaisi siihen, että kiinteistönvälitystoimistoissa olisi nykyistä enemmän laillistettuja kiinteistönvälittäjiä.

Samansuuntaisesti ajattelee alan kattojärjestön eli Kiinteistönvälitysalan keskusliiton toimitusjohtaja Maria-Elena Ehrnrooth.

– Alalletuloa pitäisi vaikeuttaa sen verran, että tulisi minimikoulutusvaatimukset. Esimerkiksi perustason kaupallinen pohjatutkinto. Muissa Pohjoismaissa sellaiset jo on, hän sanoo.

Hän kääntäisi katseet esimerkiksi Tanskaan.

– Tanskassa nuoret välittäjät eivät tee yksin kauppoja, vaan heillä on apunaan kokeneemmat mentorit.

Ehrnrooth tunnistaa alalletulon hankaluudet.

– Alussa realiteetit voivat olla raakoja. Tämä on siitä paradoksaalinen ala, että alalletulokynnys on matala, mutta pärjääminen vaatii pinnaa. Kestää hetken, ennen kuin asiakaskanta syntyy ja kohteita alkaa tulla, hän sanoo.

Välittäjä A on kriittisempi. Hänestä tuntui, että työ oli käytännössä asiakashankintaa ilman palkkaa.

– Mitä enemmän toimistot värväävät välittäjiä, sitä enemmän se syö toimistossa työskentelevien välittäjien elantoa kiristyvän kilpailun kautta. Ei toimistoja kiinnosta lainkaan se, saavatko heidän välittäjänsä työstään palkkaa, jolla tulla edes joten kuten toimeen, sanoo välittäjä A.

Kiinteistöalan koulutussäätiö teki toissavuonna laajan kyselyn, johon vastasi 550 välitysalan työntekijää. Kysely toi esiin sen, että toimenkuva ja työn vapaus viehättävät, työn määrä ja ansiotaso eivät. Valtaosa välittäjistä kertoi tekevänsä selvästi muiden alojen työntekijöitä pidempää viikkoa – joka kolmas vastasi, että viikkotyöaika ylittää 50 tuntia viikossa.

Aloittelevista välittäjistä vain kolme prosenttia oli valmis suosittelemaan alaa muille.

Myyntineuvottelija Carina Henriksson suhtautuu alan kilpailuasetelmaan myös positiivisesti: luontaiset myyntitykit erottuvat joukosta.

– Vaatii tietyn tyyppisen henkilön, jotta alalla pärjää. Mutta jos myyntityö ei ole oma juttu, se voi tulla kalliiksi.

Helsingin Kannelmäessä Timo Lötjönen tarkistaa kännykästään sähköpostit.

Sinne on tullut tarjouksia toimitettavista paketeista – Lötjönen ajaa nyt väliaikaisesti keikkaa tavarataksiyritykselle – mutta nyt on suunnattava ruokakauppaan ja kotiin. Tavarataksikeikat ovat myös kevytyrittäjyyttä. Työvälineet ovat omat, mutta toimituksesta saatava korvaus ei välttämättä vastaa työhön kuluvaa aikaa ja rahaa.

Lötjönen sanoo, ettei ole lyönyt lopullisesti hanskoja tiskiin kiinteistönvälittäjänä, mutta pitää nyt taukoa ja pohtii seuraavaa siirtoa. Hän voisi palata alalle, jos saa “järkevän diilin” ja näkymän vakaaseen tuloon.

Aloittelevana välittäjänä, yli 400 asuntokauppaa sitten, hän repi rahat ja menestyksen omasta selkänahastaan. Lötjönen istui autossa 60 000 kilometriä vuodessa, tupakoi ja söi mitä sattui. Paino nousi 83 kilosta 128:aan. Keuhkolääkäri on ajoittanut Lötjösen uniapnean alkamisen mahdollisesti noihin vuosiin.

Vapaapäivän pystyi pitämään vain lauantaisin, ja työtunteja kertyi tavalliseen palkansaajaan nähden usein tuplasti. Pahimmillaan vapaata ei ollut lainkaan, ja työtuntien määrä nousi jopa sataan viikossa.

– Välittäjä on vähän kuin pastori. Pyhänä lyödään puku päälle ja lähdetään puhumaan ihmisille pehmoisia, Lötjönen vitsailee.

Lötjönen ei kritisoi sitä, että välittäjät ottavat paljon vastuuta omasta työstään ja omista ansioistaan. Se kuuluu asiaan. Lisäksi hän korostaa, että alalla toimii runsaasti ammattitaitoisia välittäjiä, ja että LKV-tutkintojen yleistyminen on hyvä asia.

Mutta saavatko aloittelevat kiinteistönvälittäjät realistisen kuvan siitä, millaiset alan ansaintamahdollisuudet ovat ja mitä ala vaatii?

– Eivät. Eivät missään nimessä.

Mikseivät?

– Heille myydään mielikuvia. Ja mielikuvat ovat totta kai vähän pilvilinnaa.

Juttuun on haastateltu tekstissä mainittujen henkilöiden lisäksi OP-kodin kiinteistönvälitysjohtajaa Max Mederiä, Suomen kiinteistönvälittäjät ry:n toimitusjohtajaa Jussi Mannerbergiä sekä Realia Groupista SKV:n ja Huoneistokeskuksen liiketoimintajohtajaa Anu-Elina Hintsaa.