Avoin kysymys taloustieteilijöille ja pankkiireille

Toimittaja: Ari Ojapelto
4.11.2012, Verkkomedia.org

Avoin kysymys taloustieteilijöille ja pankkiireille 

90-luvulla suomalaisten taloustieteilijöiden eturivi oli humaltunut uusliberalistisista talousopeista ja pääomien vapaudesta. Palstatilaa saivat mm. professorit Kanniainen, Holmström, Honkapohja, Ylä-Liedenpohja, Lillrank, Virén, Koskela, Haaparanta, Kultti, Autio, Pehkonen jne. vain muutaman mainitakseni.
Pääomien vapautusideologian seurauksena on syntynyt nykyinen vuonna 2008 alkanut finanssikriisi. Kyseiset ”talousammattilaiset” ovat olleet aivan hiljaa tai sitten kääntäneet kelkkansa.
Olen jo usean vuoden aikana tivannut heiltä vastausta kiusalliseen kysymykseen, josta myös mediat ovat kollektiivisesti vaienneet.
Talousprofessorit eivät uskalla pohtia, kuinka pitkälle näitä EU-valtioiden pelastusoperaatioita on järkevää jatkaa (kuten Islanti, Kreikka, Irlanti Portugali ja Espanja), kun niiden loppumisesta ei ole mitään varmuutta (seuraavaksi, Italia, Belgia, Ranska, jne.). Pääongelmanahan eivät ole ylivelkaantuneet valtiot, vaan niitä väkisin ja vastuuttomasti lainoittaneet pankit.
Talousprofessorien ammattitaito, osaaminen eikä mielikuvitus riittäneet ennakoimaan, mitä kaikkea pankit keksivät innovoida vapautetuilla pääomamarkkinoilla. He alkoivat ”taikoa tyhjästä rahaa”. Seurauksena oli jättimäinen virtuaalirahan Ponzi -huijaus, josta poliitikot olivat täysin ”pihalla”.
Tämä pyramidihuijaus kasvatti jättimäisiä talouden käenpoikia valtioiden sisään. Islannin pankkiromahduksen yhteydessä kolmen pankin tase oli yhdeksän kertaa maan BKT:n suuruinen. Irlannin pankkiromahduksessa se oli kuusinkertainen.
Varsinaisen aikapommin aiheutti pankkien taseissa uinuva johdannaispapereiden suuruus, Se on Kansainvälisen Järjestelypankin BIS:n mukaan lähes 700 biljoonaa dollaria (ks. kuva 1).

BIS on kaikkien keskuspankkien keskuspankki. Siis tämän virtuaalisen (kuvitteellisen) rahan suuruus on yli kymmenen kertaa suurempi kuin koko reaalimaailman vuotuinen bruttokansantuote (BKT).
Meillä on jo kokemusta näiden johdannaisten todellisesta arvosta. Kun Islannin pankkien johdannaiset realisoitiin, niiden arvosta hävisi 94 prosenttia ”taivaan tuuliin”. Tästä kuplasta talousprofessorit ovat olleet aivan hiirenhiljaa.
Kysyisin nyt julkisesti näiltä pääomien ”vapauden” -apostoleilta, mitä pankeille tapahtuu, kun pankkien johdannaispapereiden kirjanpitoarvo alaskirjataan markkina-arvoonsa? 
Ja edelleen jatkokysymys näille ”talousasiantuntijoille": Mitä pankeille tapahtuu, kun niiden taseet on ennen pitkää pakko kirjata alas markkina-arvoonsa? Nyt pankkien taseista on vasta kirjattu alas 1,5 biljoonaa ja sekin veronmaksajien rahoilla. Tarve olisi 600-700 biljoonaa! (ks. kuva 2.)

 

Miksi pankkien pelastaminen on tarpeellista?

Suurin osa talousprofessoreista ja poliitikoista on sitä mieltä, että pankit on pelastettava, jotta vältyttäisiin täydelliseltä romahdukselta, jättityöttömyydeltä ja massalevottomuuksilta.
Eikö olisi kuitenkin järkevintä antaa markkinoiden ja Schumpeterin -lain toimia, ja antaa ”luovan tuhon” tapahtua, kun se on ennen pitkää väistämättä edessä. Nykyisillä ”pelastustoimilla” on vain pitkitetty pankkien kuolinkamppailua.
Vai taikovatko taloustieteilijät taikasauvalla jostakin oikeata rahaa pankkien täysin mätien taseiden tilkkeeksi. Romahduksen jälkeen seuraavaan nousuun on entistä tuskallisempi lähteä, jos reaalimaailman veronmaksajat on valmiiksi imetty tyhjiin ja korviaan myöten veloissa.
Amerikkalainen tutkimuslaitos Grail Research laski jo syyskuussa 2009, että veronmaksajien rahoja oli heitetty 20 biljoonaa dollaria (amerikan triljoonaa) pankkien ja yritysten pääomittamiseen ja elvytykseen. Sen jälkeen seuraavan kolmen vuoden aikana on törsätty turhaan ehkä 2-3 kertaa sama summa - siis lähes lähes koko maailman BKT:n verran.
Lukuisista lume-stressitesteistä huolimatta pankit ovat täysin kuralla.
Analyysiyhtiö Lombard Street Researchin veteraaniekonomisti Leigh Skene on esittänyt uuden Basel III:n vakavaraisuuslaskennan puutteita esimerkillä Saksasta. Maan suurimman pankin Deutsche Bankin vakavaraisuus on kymmenen prosenttia, mutta ilman Baselin riskipainoja laskettu se on vain 1,7 prosenttia.
Pankilla on omaa pääomaa 38 miljardia euroa ja riskipainon virallisella kaavalla saatavia 373 miljardia. Tästä syntyy vakavaraisuuden suhdeluvuksi noin kymmenen prosenttia.
Skene huomauttaa, pankin koko tase on 2 240 miljardia euroa, ja kysyy, millä pääomalla pankki muka kantaa lopputaseen riskit? Hänen mukaansa pankilla pitäisi olla melkein 200 miljardia lisää pääomaa yltääkseen koko taseen ja pääoman kymmenen prosentin suhteeseen.

Baselin taikatemppu

Baselin taikatemppu on siinä, että sen vakavaraisuusmääräysten mukaan esimerkiksi valtioiden velkakirjat (kuten Kreikan) ja kotitalouksien asuntolainat (kuten Espanjan) ovat riskittömiä!
Skenen mukaan Eurooppa pääsee vähällä, jos pankkien todelliset tappiot tästä kriisistä jäisivät alle 3 000 miljardin euron. Itse hän varautuu tuntuvasti suurempiin menetyksiin ja vaatii pankeille 25-30 prosentin vakavaraisuusvaadetta.
Pankkien taseet ovat kasvaneet ”Rahan tyhjästä taikomisen” avulla aivan järjettömästi. Komission mukaan EU-maissa toimii 8 000 pankkia, joiden taseissa on kaikista maailman pankkien veloista ja varoista 53 prosenttia.
Niiden taseissa oli EKP:n mukaan heinäkuun lopussa (2012) yhteen laskien 34 biljoonan euron velat ja varat, kuten lainasaatavat, velkakirjasitoumukset ja muu varallisuus. Tappioiden vastaan ottamiseen kykenevää omaa pääomaa oli vähän alle seitsemän prosenttia (todellisuudessa siis huomattavasti vähemmän) kaikkien saatavien määrästä.
Euromaiden kokonaisvelka (Valtioiden, kotitalouksien, yritysten ja rahoitusalan) on rahaliiton aikana kasvanut lähes kaksinkertaiseksi. Nyt se on jo keskimäärin 460 prosenttia euromaiden kokonaistuotannosta (BKT).
Mediat ovat paheksuneet konkurssikypsän Kreikan velkatilannetta. Sen kokonaisvelka on ”vain” 300 prosenttia BKT:sta. Kolmen AAA:n Suomenkin velkasuhde on jo 400 prosenttia ja samalla tasolla Portugalin kanssa.
Pahin tilanne on Irlannissa, jonka velkaisuusaste on yli 1 000 prosenttia, Heti perässä tulee Alankomaat (n, 750%) , Japani (yli 600%), Britannia (n. 550%), Belgia (n. 500%), Ranska (n. 500%), Espanja (n. 450%). USA (n. 350%). (ks. kuva 3.)

 

Useimmille näin velkaisille maille on reaalimaailman BKT:n voitoilla, veroilla ja säästöillä on mahdoton tehtävä maksaa ensin lähes viisi kertaa suuremman velkamäärän pelkkiä korkoja ja sen lisäksi vielä lyhentää niitä edes nousevan suhdanteen vallitessa. Ainakin silloin, jos siitä urakasta yrittää selvitä laskevan suhdanteen aikana lisäveloilla ja edes jonkin asteisella yhteiskunnan palveluiden säilyttämisellä.
Rahaliiton perustamisesta lähtien Euromaiden pankkijärjestelmä on taselukujen perusteella kasvanut yli kuuden prosentin vuosivauhtia. Samaan aikaan euroalueen kokonaistuotanto (BKT) on kasvanut niukasti yli prosentin vuosivauhtia ja sekin vain velkarahan avulla.
Pankkien virtuaalitaseiden keinotekoinen kasvattaminen on johtanut siihen, että Euroopan pankkiosakkeiden arvosta (Stoxx Europe 600 Banks –indeksi) on finanssikriisin aikana hävinnyt 80 prosenttia eli yli 2 000 miljardia euroa. (Ks. kuva 4.)

Pankit ovat olleet myös yritysten ja yksittäisten rikkaitten veronkierron pääjärjestelijöitä. Tuoreen Tax Justice Networkin tutkimuksen mukaan maailman ökyrikkaat ja heidän perheensä ovat piilottaneet veroparatiiseihin jopa 32 biljoonaa dollaria verottajalta. Poliitikot valittavat samanaikaisesti äänestäjilleen rahan puutetta ja hupenevia budjetteja.

Veronkiertoa länsimaissa

Pankit pyörittävät rikkaiden yksityishenkilöiden veronkiertoa veroparatiisien kautta myös Suomessa. Eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamasta Harmaa Hirvi Oy :n tutkimuksesta (v.2010) selvisi, että sekä osakkeiden että sijoitusrahasto-osuuksien osinkojen verot  on voinut välttää hallintarekisterien avulla kokoomuksen suosiollisella myötävaikutuksella. Tutkimuksen mukaan n. 90 prosenttia kansainvälisen sijoitustoiminnan tuotoista jää ilmoittamatta.
Esimerkiksi englantilaisella suurpankilla Barcleysilla on brittiläisillä veroparatiisisaarilla 249 tytäryhtiötä. Näiden ns. varjopankkien ja Hedge –rahastojen taseisiin on piilotettu nimellisarvostaan emopankkien taseista kaikki arvonsa menettäneet johdannaispaperit. Niitä eivät pääse tutkimaan mitkään stressitestien tekijät eivätkä mahdollisen tulevan pankkiunionin virkamiehet. Pommi uinuu siis yhä piilossa.
Poliitikot ovat ”vastuullisuuden” nimissä lapioineet veronmaksajien oikeaa rahaa pankkien virtuaalitaseiden tilkkeeksi pitääkseen pankit pystyssä.
Tähän mennessä viisi mahtavinta keskuspankkia Fed, EKP, Japanin BoJ, Kiinan PBoC ja Britannian BoE, ovat viiden kriisivuoden kuluessa kasvattaneet taseitaan yhteensä yli 6 000 miljardia euroa vastaavalla rahamäärällä. EKP antoi jo eurooppalaisille kriisipankeille yli 1 000 miljardia yhden prosentin korolla ja on luvannut ostaa rajattomasti ongelmamaiden joukkolainoja pienentääkseen niiden korkokustannuksia.
Järjestelmässä on kuitenkin pari ongelmaa. Kun vielä vakavaraisten pankkien varoja imaistaan markkinoilta EKP:n holveihin, varat eivät päädy hyödyttämään reaalitaloutta luottoina yrityselämälle ja kotitalouksille jolloin talouden kasvu entisestään hidastuu.
EKP on jo ostanut jälkimarkkinoita näitä kriisivaltioiden velkapapereita nimellisarvostaan kyseisten maiden kriisipankeilta, kun arvonsa menettäneet velkapaperit eivät enää markkinoilla muille kelpaa. Tällä veronmaksajien tukiaisiksi luokiteltavilla toimilla kriisimaiden pankkien ongelmia on siirretty EKP:n kautta mm. suomalaisille veronmaksajille.
Handelsbanken kertoo katsauksessaan, että esimerkiksi saksalaisten pankkien yhteenlasketut saatavat Kreikasta olivat vuoden 2012 toisella neljänneksellä alle 5 000 miljardia euroa, kun vielä vuoden 2009 lopulla olivat noin kuusi kertaa suuremmat. Saksalaisten taseet alkavat pian olla tyhjät Kreikka-riskistä. Sama on tapahtumassa kriisin pitkittyessä myös muiden kriisimaiden kohdalla.
EVM:n liittymisen yhteydessä nousi julkisuudessa ”älämölö” Suomen Espanjan lainaohjelman vaatimista ensisijaisista vakuuksista. Medioille jaetuista asiakirjoista on poistettu tietoja, jotka valtionvarainministeriön (VM) mukaan ovat ”salassa pidettäviä liikesalaisuuksia”. Sopimuksesta on poistettu esimerkiksi ”Escrow -asiamiehen” eli vakuusjärjestelyn asiamiehenä toimivan kansainvälisen pankin nimi, yhteystiedot ja järjestelypalkkiot.
Asiakirjan mukaan vakuusjärjestely on Suomen valtion ja Espanjan talletussuojarahaston välinen pahamaineinen total return swap –luottojohdannainen.
Koska tilapäisten (ERVV) ja pysyvän (EVM) vakausrahaston pääomat ovat naurettavan pieniä tarpeeseen nähden, euromaat valmistelevat Euroopan pysyvän vakausmekanismin EVM:n pääoman 500 miljardin, vivuttamista 2 000 euroon asti, kertoi äskettäinen Der Spiegel -lehti.

Suomella vastassa riski ilman kasvukattoa

Siis poliitikot turvautuvat samoihin kyseenalaisiin ja riskialttiisiin pankkimaailman kehittämiin ”pommeihin” jota pankit käyttivät luodessaan johdannaismarkkinoilla nykyisen finanssikriisin.
Suomen Pankin osuus EKP:n riskipapereiden ostoista on 1.8 prosenttia. Suomen Pankin taseen loppusumma kasvoi kesäkuusta 2011 seuraavan vuoden kesäkuuhun yli kolminkertaiseksi: 32 miljardista 106 miljardiin euroon.
Se kertoo riskikeskittymistä, jotka ovat seurausta EMU -maiden yhteisestä maksuliikennejärjestelmästä Target2:sta ja EKP:n käynnistämästä LITRO -bittirahoituksesta, joka on sama asia kuin vanhan ajan setelirahoitus. Target2:sta Suomella on 70-80 miljardin euron saatavat EKP:n kautta Emun ongelmamailta Siis enemmän kuin koko Suomen budjetti (54 mrd).
Siis pankkeja tukeakseen valtiot joutuvat ottamaan velkaa pankeilta – kovalla korolla – antaakseen sen takaisin pankeille pääomituksina, etteivät ne kaatuisi varojen puutteeseen!
EU on puuhaamassa Pankkiunionia euroalueen pankeille. Siinä pankkivalvonta on tarkoitus keskittää EKP:n alaisuuteen. Siis itse itseään kontrolloivaksi järjestelmäksi, joka jo aikaisemminkin on epäonnistunut tehtävissään.
Siitä kuitenkin vaietaan, että pankkiunioniin kuuluu myös yhteisvastuullinen talletussuojajärjestelmä. Siinä suomalaisella rahalla turvataan ongelmamaiden tallettajien säästöjä niiden pankkien konkurssitilanteessa. Se on riski vailla maksukattoa.
EKP tekee veronmaksajien rahoilla satojen miljardien päätöksiä vailla demokraattista kontrollia. Sen pääjohtaja Mario Draghi on entinen pahamaineisen investointipankki Goldman Sachsin johtaja, ajalta jolloin yritys vääristeli ”asiantuntijana” Kreikan luottokelpoisuutta sen liittyessä EU:hun. Lisäksi hän on pankkimaailman salaseura Group of Thirty -jäsen.- siis todellinen ”ammattilainen” ja veronmaksajien ”luottomies”.
EKP:n neuvostossa päätökset Suomen puolesta tekee yksin Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Hän ei saa konsultoida valtionjohtoa eikä kertoa neuvoston keskustelujen sisällöstä tai päätösten perusteluista edes Suomen pääministerille. EKP on suvereeni, jäsenmaat eivät.
Nyt talouden ammattilaisille on sosiaalinen tilaus. Näyttäkää osaamisenne ja kertokaa, kannattaako pankit pelastaa ja millä rahoilla - onko vielä mahdollisuus selvitä?

Artikkelin kirjoittaja Ari Ojapelto on tietokirjailija.