EKP taituroi jymypotin sijoittajien laariin
Analyysi
Euroalueen talouskriisi ja massatyöttömyys ovat yhä täyttä
totta, mutta alueen finanssikriisi päättyi yli kaksi vuotta sitten. Näin
kävi, kun EKP katkaisi velkakirjojen ja osakkeiden syöksyn ja taiteili
finanssimarkkinat jymynousuun. Velkakirjojen ja osakkeiden arvo on
parissa vuodessa paisunut tuhansia miljardeja euroja.
Eurokriisi on edelleen täyttä totta, jos asiaa
kysytään kriisimaiden tai miksei Suomenkin työttömiltä ja kaikilta
niiltä kansalaisilta, joiden tuloihin talouskriisi ja julkisen talouden
vyönkiristykset ovat tehneet isoimpia lovia.
Mutta jos asiaa kysytään Euroopan finanssipelureilta ja muilta finanssivarallisuuden omistajilta, euroalueen rahoituskriisi päättyi jo pari vuotta sitten.
Sen jälkeen alkoi kriisin ja kriisitoimien jako kahteen: tavallista kansaa likeltä liippaavat talouspolitiikan kriisitoimet ovat olleet lähinnä vyönkiristyksiä ja keppiä, kun taas finanssitoimijoita ensin koskevat rahapolitiikan kriisitoimet ovat olleet pääosin porkkanaa.
Parin viime vuoden kurssinousu on ollut hurjaa mutta ei itsestään syntynyttä sattumaa vaan suoraa seurausta euroalueen keskuspankin EKP:n toimista.
Ilman EKP:n huolenpitoa sijoittajat olisivat pahimmassa tapauksessa samassa jamassa kuin miljoonat kriisin koettelemat tavalliset kansalaiset: työtä vailla ja puilla paljailla.
Toki osa sijoittajistakin on kriisin kuluessa polttanut näppinsä, mutta kaiken kaikkiaan finanssimarkkinoiden syöksy päättyi yli kaksi vuotta sitten ja viimeistään toissa syksynä.
Muualla kurssinousu
alkoi viisi vuotta sitten
Maailmanlaajuisen finanssikriisin pahin kurssisyöksy katkesi jo viisi vuotta sitten, kun Yhdysvaltain Fed ja muut maailman suurimmat keskuspankit ryhtyivät toden teolla torjumaan talouden tuomiopäivää.
Vuoden 2009 maaliskuussa maailman osakemarkkinoiden kurssisyöksy katkesi, ja siitä alkoi yhä meneillään oleva kurssinousu. Samalla alkoi vahva kurssinousu riskipitoisten velkakirjojen markkinoilla.
Euroaluetta tuo käänne ei pelastanut, sillä maailmanlaajuisesta kurssikäänteestä ei kulunut vuottakaan ennen kuin euroalueen oma velkakriisi leimahti Kreikan valtion rahoituskriisistä.
Pian olivat muidenkin velkaisimpien eurovaltioiden ja näitä uhkarohkeasti rahoittaneiden pankkien rahoituskuviot solmussa. Siitä alkoivat heikoimpien eurovaltioiden ja koko Länsi-Euroopan pankkien syöksykierre, joka uhkasi repiä koko rahaliiton ja euron hajalle.
Rahaliiton koossa pysymistä ja euron olemassaoloa uhannut kriisi ahdisti euromaat ja niiden yhteisen EKP:n useisiin poikkeuksellisiin kriisitoimiin. Euromaiden kriisitoimet olivat pääosin tehottomia mutta EKP:n toimenpiteet olivat tehokkaampia.
Lopulta EKP esti euroa hajoamasta, mutta samalla se käytännössä loihti kuin tyhjästä finanssisijoittajille miljardien eurojen kurssivoitot.
LTRO tarjosi pankeille
puoli-ilmaista pelirahaa
Ensimmäisen kestävän käänteen EKP sai aikaan, kun se tarjosi euroalueen pankeille yli tuhannen miljardin euron verran poikkeuksellisen pitkäaikaista rahoitusta puoli-ilmaiseksi ja muutoinkin höyhenen kevein ehdoin.
EKP tarjosi pankeille niin sanottua LTRO-rahoitusta (Long Term Refinancing Operation) ensin vuoden 2011 joulukuussa ja uudestaan vuoden 2012 maaliskuussa.
Erittäin suuri osa tästä yhteensä yli tuhannen miljardin euron rahoituksesta päätyi Espanjan ja Italian pankkien käyttöön. Nämä taas sijoittivat erittäin suuren osan LTRO-rahasta Espanjan ja Italian valtioiden velkakirjoihin. EKP tarjosi pankeille tilaisuuden erittäin tuottoisaan velkavipuun – ja pankit tarttuivat tilaisuuteen.
Pankit maksoivat lainarahasta EKP:lle alun perin prosentin korkoa ja saivat sijoituksilleen korkeimmillaan kuuden tai jopa seitsemän prosentin korkotuottoa. Sen jälkeen pankit ovat saaneet hyväkseen vielä samojen velkakirjojen jopa kymmenien prosenttien arvonnousun.
EKP:n hullunhalpa ja yltäkylläinen rahoitus sai aikaan itseään ruokkivan kierteen. Pankkien velkakirjaostot painoivat Espanjan ja Italian valtioiden markkinakorot laskuun, mikä taas nosti samojen velkakirjojen arvoa – ja veti samalla pankkiosakkeetkin nousuun.
LTRO-rahoituksen vaikutus riitti vain niin kauan kuin EKP syötti pankeille ja pankit vastaanottivat lisää rahaa. Keväällä 2012 kriisimaiden korot alkoivat taas nousta ja pankkiosakkeet uupuivat uuteen laskuun.
EKP:n "lopullinen voitto" kriisistä oli vielä näkemättä.
OMT-lupaus oli kuin
iso ilmainen lounas
Keväällä 2012 Espanjan ja varsinkin Italian valtionlainojen markkinakorot alkoivat taas nousta voimakkaasti, kun pankkien kantti ei kestänyt enää jatkaa ostoja. Pienempien kriisimaiden valtionlainat seurasivat perässä.
Samoin pankkiosakkeet painuivat taas raakaan laskuun, ja epäluulo euron kestävyydestä palasi otsikoihin ja kriisikokousten esityslistoille. Pääomaa pakeni taas euroalueelta, ja euro heikkeni suhteessa muihin päävaluuttoihin.
EKP teki seuraavan siirtonsa loppukesästä 2012 julistamalla tekevänsä "kaiken tarvittavan" euron pelastamiseksi. Se esitteli niin sanotun OMT-hätäohjelman (Outright Monetary Transactions), jonka taikavoima onkin tepsinyt siitä lähtien.
Muodollisesti EKP ilmoitti ryhtyvänsä tarvittaessa jopa ennalta rajoittamattomiin kriisivaltioiden velkakirjojen tukiostoihin, jos se katsoo markkinoiden hinnoittelevan velkakirjoihin perusteetonta riskilisää ja jos euron olemassaolo on vaarassa. Toki ostoihin liittyisi vielä iso joukko tiukkoja ehtoja.
Käytännössä tuo OMT-lupaus kuitenkin teki eurovaltioiden velkakirjoista taas suurin piirtein riskittömiä. Lupaus oli nopeimmille finanssipelureille yhtä kuin ilmainen lounas. Se on tähän päivään mennessä nostanut alueen finanssivarallisuuden arvoa rutkasti enemmän kuin edellinen yritys, LTRO-tuki.
Yhdessä nämä EKP:n tukitoimet ovat estäneet euroa hajoamasta – ja tarjonneet siinä sivussa finanssisijoittajille parissa vuodessa arviolta jopa 3 700 miljardin euron kokonaistuoton.
Tuhansien miljardien
eurojen arvonnousu
Koko euroalueen valtionlainamarkkinoiden nimellisarvo on suurin piirtein 7 000 miljardia euroa. Kaikkiaan valtioilla on vielä enemmän velkaa, mutta loput 2 000 miljardia on muuta kuin velkakirjamuotoista pitkäaikaista velkaa.
Velkakirjalainojen arvonnousu on kolmen viime vuoden pohjakosketuksesta tähän päivään yhteensä 26 prosenttia ja euroina arviolta jopa 1 500 miljardia.
Arviot perustuvat uutistoimisto Bloombergin laskemien maakohtaisten valtionlainaindeksien kokonaistuottoon ja eurovaltioiden liikkeessä olevien velkakirjalainojen arvoihin.
Viiden kriisivaltion velkakirjatuotto on vielä roimasti ronskimpi kuin koko euroalueen valtionlainojen tuotto.
Italian, Espanjan, Kreikan, Portugalin ja Irlannin valtioilla on yhteensä liikkeessä lähemmäs 3 000 miljardin euron jälkimarkkinakelpoiset velkakirjat. Summassa ei ole mukana erilaisten "pelastuspakettien" hätäluottoja.
Tuon markkinaehtoisen velkapotin käypä arvo on noussut kolmen viime vuoden pohjakosketuksesta huikeat 52 prosenttia eli arviolta jopa pyöreät 1 000 miljardia euroa.
Tämä toki sisältyy kaikkien alueen valtionlainojen kokonaistuottoon. Koko euroalueen velkakirjamarkkinoiden kokonaistuotosta ylivoimaisesti suurin osa on peräisin juuri kriisivaltioiden lainapapereiden arvonnoususta.
Pankkiosakkeiden
raju kurssinousu
Suunnilleen samaan aikaan velkakirjamarkkinoiden käänteen kanssa kääntyivät myös koko Länsi-Euroopan pankkiosakkeet – ja niiden perässä alueen muutkin osakkeet – uuteen nousuun.
Pankkiosakkeet nousivat ensin EKP:n LTRO-tuen ansiosta voimakkaasti, mutta ne painuivat uuteen laskuun pian rahoitustuen ehdyttyä. Uusi jyrkkä lasku päättyi vasta EKP:n esitettyä käänteen tekevän OMT-lupauksensa, josta alkanut nousu jatkuu yhä.
Länsi-Euroopan pankkiosakkeiden kokonaistuotto on vuoden 2012 heinäkuusta tämän viikon tiistaihin peräti 84 prosenttia. Tämä on Stoxx Europe 600 Banks -indeksin kokonaistuotto, jossa ovat mukana kurssinousu ja osingot.
Pankkiosakkeiden markkina-arvo on noin 920 miljardia euroa, joten kyseisen indeksin kuvaama kokonaistuotto on euroina 418 miljardia.
Kaikkien Länsi-Euroopan 600 suurimman pörssiyhtiön markkina-arvo on lähes 5 900 miljardia euroa, joka on parissa vuodessa paisunut osinkotuottoineen runsaat 2 200 miljardia euroa.
Riskisijoittajat ovat saaneet kriisivaltioiden velkakirjoista ja Länsi-Euroopan pankkiosakkeista parissa vuodessa 1 400 miljardin euron kokonaistuoton.
Kaikkien eurovaltioiden velkakirjalainojen ja Länsi-Euroopan pörssiosakkeiden vastaava kokonaistuotto on euroina arviolta jopa 3 700 miljardia euroa.
Valmisteilla uusi
ilmainen lounas
EKP:n käänteen tekevät tukitoimet ja niistä alkanut kurssinousu niin eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla kuin alueen osakepörsseissä ovat houkutelleet kurssijuhliin mukaan suuren määrän sijoituspääomaa myös euroalueen ulkopuolelta.
Tämä pääomavirta muista valuutoista ja muiden markkinoiden sijoituskohteista on ollut omiaan voimistamaan euroalueen kurssikehitystä. Mutta se on ollut omiaan voimistamaan myös itse euron kurssikehitystä – EKP:n mielestä jo liikaakin.
Euron arvo on valuuttamarkkinoilla vahvistunut esimerkiksi suhteessa Yhdysvaltain dollariin likimain 15 prosenttia sen jälkeen, kun EKP esitti OMT-lupauksensa toissa kesänä.
Euron taalakurssi oli vuoden 2012 heinäkuun lopussa alimmillaan 1,205 ja tämän viikon tiistaina se oli 1,380. Muutos suhteessa Japanin jeniin on vielä suurempi.
EKP ei yleensä puutu euron valuuttakurssiin mitenkään, mutta viime aikoina EKP:n johtajat ovat esittäneet huolensa euron liiallisesta vahvistumisesta. He arvioivat euron vahvistumisen jo aiheuttavan talouteen deflatorisia paineita.
Niinpä EKP harkitseekin taas uusia poikkeuksellisia kriisitoimia saadakseen euron heikkenemään ja euroalueen inflaation virkoamaan. Se valmistautuu vastaamaan osin itse alulle panemaansa markkinakehitykseen.
Ja mikä olisi johdonmukaisempaa vastalääkettä tukitoimien tahattomiin sivuvaikutuksiin kuin panna toteen uusia tukitoimia? Suunnitteilla on esimerkiksi laajamittaisia velkakirjaostoja – ja finanssitoimijoille taas uusi ilmainen lounas.
Mutta jos asiaa kysytään Euroopan finanssipelureilta ja muilta finanssivarallisuuden omistajilta, euroalueen rahoituskriisi päättyi jo pari vuotta sitten.
Sen jälkeen alkoi kriisin ja kriisitoimien jako kahteen: tavallista kansaa likeltä liippaavat talouspolitiikan kriisitoimet ovat olleet lähinnä vyönkiristyksiä ja keppiä, kun taas finanssitoimijoita ensin koskevat rahapolitiikan kriisitoimet ovat olleet pääosin porkkanaa.
Parin viime vuoden kurssinousu on ollut hurjaa mutta ei itsestään syntynyttä sattumaa vaan suoraa seurausta euroalueen keskuspankin EKP:n toimista.
Ilman EKP:n huolenpitoa sijoittajat olisivat pahimmassa tapauksessa samassa jamassa kuin miljoonat kriisin koettelemat tavalliset kansalaiset: työtä vailla ja puilla paljailla.
Toki osa sijoittajistakin on kriisin kuluessa polttanut näppinsä, mutta kaiken kaikkiaan finanssimarkkinoiden syöksy päättyi yli kaksi vuotta sitten ja viimeistään toissa syksynä.
Muualla kurssinousu
alkoi viisi vuotta sitten
Maailmanlaajuisen finanssikriisin pahin kurssisyöksy katkesi jo viisi vuotta sitten, kun Yhdysvaltain Fed ja muut maailman suurimmat keskuspankit ryhtyivät toden teolla torjumaan talouden tuomiopäivää.
Vuoden 2009 maaliskuussa maailman osakemarkkinoiden kurssisyöksy katkesi, ja siitä alkoi yhä meneillään oleva kurssinousu. Samalla alkoi vahva kurssinousu riskipitoisten velkakirjojen markkinoilla.
Euroaluetta tuo käänne ei pelastanut, sillä maailmanlaajuisesta kurssikäänteestä ei kulunut vuottakaan ennen kuin euroalueen oma velkakriisi leimahti Kreikan valtion rahoituskriisistä.
Pian olivat muidenkin velkaisimpien eurovaltioiden ja näitä uhkarohkeasti rahoittaneiden pankkien rahoituskuviot solmussa. Siitä alkoivat heikoimpien eurovaltioiden ja koko Länsi-Euroopan pankkien syöksykierre, joka uhkasi repiä koko rahaliiton ja euron hajalle.
Rahaliiton koossa pysymistä ja euron olemassaoloa uhannut kriisi ahdisti euromaat ja niiden yhteisen EKP:n useisiin poikkeuksellisiin kriisitoimiin. Euromaiden kriisitoimet olivat pääosin tehottomia mutta EKP:n toimenpiteet olivat tehokkaampia.
Lopulta EKP esti euroa hajoamasta, mutta samalla se käytännössä loihti kuin tyhjästä finanssisijoittajille miljardien eurojen kurssivoitot.
LTRO tarjosi pankeille
puoli-ilmaista pelirahaa
Ensimmäisen kestävän käänteen EKP sai aikaan, kun se tarjosi euroalueen pankeille yli tuhannen miljardin euron verran poikkeuksellisen pitkäaikaista rahoitusta puoli-ilmaiseksi ja muutoinkin höyhenen kevein ehdoin.
EKP tarjosi pankeille niin sanottua LTRO-rahoitusta (Long Term Refinancing Operation) ensin vuoden 2011 joulukuussa ja uudestaan vuoden 2012 maaliskuussa.
Erittäin suuri osa tästä yhteensä yli tuhannen miljardin euron rahoituksesta päätyi Espanjan ja Italian pankkien käyttöön. Nämä taas sijoittivat erittäin suuren osan LTRO-rahasta Espanjan ja Italian valtioiden velkakirjoihin. EKP tarjosi pankeille tilaisuuden erittäin tuottoisaan velkavipuun – ja pankit tarttuivat tilaisuuteen.
Pankit maksoivat lainarahasta EKP:lle alun perin prosentin korkoa ja saivat sijoituksilleen korkeimmillaan kuuden tai jopa seitsemän prosentin korkotuottoa. Sen jälkeen pankit ovat saaneet hyväkseen vielä samojen velkakirjojen jopa kymmenien prosenttien arvonnousun.
EKP:n hullunhalpa ja yltäkylläinen rahoitus sai aikaan itseään ruokkivan kierteen. Pankkien velkakirjaostot painoivat Espanjan ja Italian valtioiden markkinakorot laskuun, mikä taas nosti samojen velkakirjojen arvoa – ja veti samalla pankkiosakkeetkin nousuun.
LTRO-rahoituksen vaikutus riitti vain niin kauan kuin EKP syötti pankeille ja pankit vastaanottivat lisää rahaa. Keväällä 2012 kriisimaiden korot alkoivat taas nousta ja pankkiosakkeet uupuivat uuteen laskuun.
EKP:n "lopullinen voitto" kriisistä oli vielä näkemättä.
OMT-lupaus oli kuin
iso ilmainen lounas
Keväällä 2012 Espanjan ja varsinkin Italian valtionlainojen markkinakorot alkoivat taas nousta voimakkaasti, kun pankkien kantti ei kestänyt enää jatkaa ostoja. Pienempien kriisimaiden valtionlainat seurasivat perässä.
Samoin pankkiosakkeet painuivat taas raakaan laskuun, ja epäluulo euron kestävyydestä palasi otsikoihin ja kriisikokousten esityslistoille. Pääomaa pakeni taas euroalueelta, ja euro heikkeni suhteessa muihin päävaluuttoihin.
EKP teki seuraavan siirtonsa loppukesästä 2012 julistamalla tekevänsä "kaiken tarvittavan" euron pelastamiseksi. Se esitteli niin sanotun OMT-hätäohjelman (Outright Monetary Transactions), jonka taikavoima onkin tepsinyt siitä lähtien.
Muodollisesti EKP ilmoitti ryhtyvänsä tarvittaessa jopa ennalta rajoittamattomiin kriisivaltioiden velkakirjojen tukiostoihin, jos se katsoo markkinoiden hinnoittelevan velkakirjoihin perusteetonta riskilisää ja jos euron olemassaolo on vaarassa. Toki ostoihin liittyisi vielä iso joukko tiukkoja ehtoja.
Käytännössä tuo OMT-lupaus kuitenkin teki eurovaltioiden velkakirjoista taas suurin piirtein riskittömiä. Lupaus oli nopeimmille finanssipelureille yhtä kuin ilmainen lounas. Se on tähän päivään mennessä nostanut alueen finanssivarallisuuden arvoa rutkasti enemmän kuin edellinen yritys, LTRO-tuki.
Yhdessä nämä EKP:n tukitoimet ovat estäneet euroa hajoamasta – ja tarjonneet siinä sivussa finanssisijoittajille parissa vuodessa arviolta jopa 3 700 miljardin euron kokonaistuoton.
Tuhansien miljardien
eurojen arvonnousu
Koko euroalueen valtionlainamarkkinoiden nimellisarvo on suurin piirtein 7 000 miljardia euroa. Kaikkiaan valtioilla on vielä enemmän velkaa, mutta loput 2 000 miljardia on muuta kuin velkakirjamuotoista pitkäaikaista velkaa.
Velkakirjalainojen arvonnousu on kolmen viime vuoden pohjakosketuksesta tähän päivään yhteensä 26 prosenttia ja euroina arviolta jopa 1 500 miljardia.
Arviot perustuvat uutistoimisto Bloombergin laskemien maakohtaisten valtionlainaindeksien kokonaistuottoon ja eurovaltioiden liikkeessä olevien velkakirjalainojen arvoihin.
Viiden kriisivaltion velkakirjatuotto on vielä roimasti ronskimpi kuin koko euroalueen valtionlainojen tuotto.
Italian, Espanjan, Kreikan, Portugalin ja Irlannin valtioilla on yhteensä liikkeessä lähemmäs 3 000 miljardin euron jälkimarkkinakelpoiset velkakirjat. Summassa ei ole mukana erilaisten "pelastuspakettien" hätäluottoja.
Tuon markkinaehtoisen velkapotin käypä arvo on noussut kolmen viime vuoden pohjakosketuksesta huikeat 52 prosenttia eli arviolta jopa pyöreät 1 000 miljardia euroa.
Tämä toki sisältyy kaikkien alueen valtionlainojen kokonaistuottoon. Koko euroalueen velkakirjamarkkinoiden kokonaistuotosta ylivoimaisesti suurin osa on peräisin juuri kriisivaltioiden lainapapereiden arvonnoususta.
Pankkiosakkeiden
raju kurssinousu
Suunnilleen samaan aikaan velkakirjamarkkinoiden käänteen kanssa kääntyivät myös koko Länsi-Euroopan pankkiosakkeet – ja niiden perässä alueen muutkin osakkeet – uuteen nousuun.
Pankkiosakkeet nousivat ensin EKP:n LTRO-tuen ansiosta voimakkaasti, mutta ne painuivat uuteen laskuun pian rahoitustuen ehdyttyä. Uusi jyrkkä lasku päättyi vasta EKP:n esitettyä käänteen tekevän OMT-lupauksensa, josta alkanut nousu jatkuu yhä.
Länsi-Euroopan pankkiosakkeiden kokonaistuotto on vuoden 2012 heinäkuusta tämän viikon tiistaihin peräti 84 prosenttia. Tämä on Stoxx Europe 600 Banks -indeksin kokonaistuotto, jossa ovat mukana kurssinousu ja osingot.
Pankkiosakkeiden markkina-arvo on noin 920 miljardia euroa, joten kyseisen indeksin kuvaama kokonaistuotto on euroina 418 miljardia.
Kaikkien Länsi-Euroopan 600 suurimman pörssiyhtiön markkina-arvo on lähes 5 900 miljardia euroa, joka on parissa vuodessa paisunut osinkotuottoineen runsaat 2 200 miljardia euroa.
Riskisijoittajat ovat saaneet kriisivaltioiden velkakirjoista ja Länsi-Euroopan pankkiosakkeista parissa vuodessa 1 400 miljardin euron kokonaistuoton.
Kaikkien eurovaltioiden velkakirjalainojen ja Länsi-Euroopan pörssiosakkeiden vastaava kokonaistuotto on euroina arviolta jopa 3 700 miljardia euroa.
Valmisteilla uusi
ilmainen lounas
EKP:n käänteen tekevät tukitoimet ja niistä alkanut kurssinousu niin eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla kuin alueen osakepörsseissä ovat houkutelleet kurssijuhliin mukaan suuren määrän sijoituspääomaa myös euroalueen ulkopuolelta.
Tämä pääomavirta muista valuutoista ja muiden markkinoiden sijoituskohteista on ollut omiaan voimistamaan euroalueen kurssikehitystä. Mutta se on ollut omiaan voimistamaan myös itse euron kurssikehitystä – EKP:n mielestä jo liikaakin.
Euron arvo on valuuttamarkkinoilla vahvistunut esimerkiksi suhteessa Yhdysvaltain dollariin likimain 15 prosenttia sen jälkeen, kun EKP esitti OMT-lupauksensa toissa kesänä.
Euron taalakurssi oli vuoden 2012 heinäkuun lopussa alimmillaan 1,205 ja tämän viikon tiistaina se oli 1,380. Muutos suhteessa Japanin jeniin on vielä suurempi.
EKP ei yleensä puutu euron valuuttakurssiin mitenkään, mutta viime aikoina EKP:n johtajat ovat esittäneet huolensa euron liiallisesta vahvistumisesta. He arvioivat euron vahvistumisen jo aiheuttavan talouteen deflatorisia paineita.
Niinpä EKP harkitseekin taas uusia poikkeuksellisia kriisitoimia saadakseen euron heikkenemään ja euroalueen inflaation virkoamaan. Se valmistautuu vastaamaan osin itse alulle panemaansa markkinakehitykseen.
Ja mikä olisi johdonmukaisempaa vastalääkettä tukitoimien tahattomiin sivuvaikutuksiin kuin panna toteen uusia tukitoimia? Suunnitteilla on esimerkiksi laajamittaisia velkakirjaostoja – ja finanssitoimijoille taas uusi ilmainen lounas.
