EU:n velkajärjestelypaketit ovat valtavan mittaluokan huijausoperaatio
Seppo Ruotsalainen – 13.04.2011
Suomalaisia vaaditaan mukaan maksajiksi
ja takaajiksi sekä Euroopan unionin väliaikaiseen että pysyvään
vakausrahastoon. Miljardeilla pitäisi tukea Kreikkaa, Irlantia,
Portugalia ja muita holtittomasti rahoittaneita pankkeja. Vaikeuksiin
ajettujen maiden kansalaisille laaditaan lisää taloudellisia
kuristusbudjetteja.
EU:n pysyväksi maksumieheksi ja
-naiseksi valitussa Suomessa valtiovarainministeri Jyrki Katainen
pitää kansalaisten kieltäymyksiin ja uhrauksiin tähtääviä
toimenpiteitä ikään kuin kansa-laisten pyhänä velvollisuutena,
isänmaallisena tekona. Talvisodan hengestäkin on jo taidettu puhua.
Kansalaisten uhraukset eivät auta
Kataisella, pääministeri Mari
Kiviniemellä ja muilla maan asioista päätöksiä tekevillä on
tausta-ajatuksena, että kansakunta ikään kuin säästäisi varoja
vaikeuksiin ajettujen maiden auttamiseksi ja että nuo luovutetut
varat saataisiin joskus (jopa korkojen kanssa) takaisin.
Pääoma-teoksen kolmannen
kirjan luvussa 27 (Luoton rooli kapitalistisessa tuotannossa)
Karl Marx luonnehtii mauttomaksi (abgeschmackt)
fraasia, jonka mukaan pääoman alkuperänä olisi säästäminen,
”koska keinottelija juuri vaatii, että muut säästäisivät häntä
varten”.
Tuo lyhyt sivulause on siinä määrin
terävä, että Friedrich Engels totesi Marxin sillä
ennakoineen parikymmentä vuotta tekstin kirjoittamisen jälkeen
sattuneen tapahtuman, jossa ”koko Ranska säästi kokoon
puolitoista miljardia frangia Panaman huijareille.”
Vastaavasta ilmiöstä on kysymys
nykyisessä finanssikriisissäkin. Säästäminenhän tarkoittaa
perinteisesti sitä, että me kansalaiset säästämme omalle
pankkitilillemme määrätyn rahasumman. Se että meidät pakotetaan
nyt pelastamaan saksalaisia ja ranskalaisia pankkeja tarkoittaa, että
me oman pankkitilimme sijaan maksamme pankin tilille, siis suuressa
määrin pelkille keinottelijoille. Aiheellisesti Bertolt Brecht
kysyikin, mitä onkaan pankkiryöstö verrattuna pankin
perustamiseen!
Väliaikaisia ja pysyviä
vakausrahastoja sommittelevat EU-päättäjät (meidän Kataisemme ja
Kiviniememme heidän mukanaan) uskottelevat, että lukemattomien
huijausten jälkeen kapitalistinen järjestelmä ikään kuin
”ottaisi opikseen” ja että tilanne olisi parannettavissa uusia
miljardeja noihin rahastoihin lapioimalla.
Mieletöntä menoa
Kansalaisten kieltäymyksiä koskevista
käsityksistä Marx toteaa edellä mainitussa Pääoman luvussa, että
kapitalistisen tuotannon kehittymättömämmässä vaiheessa noissa
kieltäymyksissä saattoi vielä olla jotakin mieltä, mutta
kuvitteellisen (fiktiivisen) pääoman oloissa niistä tulee täysin
mielettömiä.
Marx haluaa sanoa, että
kieltäymyksillä ja uhrauksilla (nykykielellä ”leikkauksilla”)
saavutetut ”säästöt” eivät mene niihin tarkoituksiin, mihin
niiden väitetään menevän. Ja vaikka osittain menisivätkin, niin
”onnistuminen ja epäonnistuminen johtavat tässä samassa määrin
pääomien yhteenkokoontumiseen ja näin ollen pakkoluovutukseen mitä
valtavimmassa mittakaavassa.”
Marx muistuttaa, että kapitalistisen
tuotantotavan lähtökohta ja ydin on pakkoluovuttaminen
(Expropriation). Viime kädessä tarkoituksena on
pakkoluovuttaa eli anastaa yksilöiltä tuotantovälineet.
Luottojärjestelmä puolestaan on keinottelun pääasiallisin
vipusin.
Pakkoluovuttaminen ilmenee harvojen
toimeenpanemana yhteiskunnallisen omaisuuden anastamisena; luotto
(Kredit) puolestaan antaa näille harvoille yhä suuremmassa
määrin ”puhtaan onnenonkijan luonteen” (Marx, Pääoma. 3. osa,
s.436)
Irlanti sukelsi pankkikriisiin ensimmäisten EU-maiden joukossa. Dublinilainen mielenosoittaja vaatii veronmaksajien rahojen varastamisen estämistä. / N.N. |
Luotto kiihdyttää spekulatiivisia markkinoita
EU:n vakausrahastot ovat tarkoitetut
lainanantorahastoiksi vaikeuksiin joutuneille kriisimaille.
Vakausrahastojen ja tukipakettien väitetään ja toivotaan
rauhoittavan spekulatiivisia rahamarkkinoita, mutta todellisuudessa
ne kiihdyttävät niitä. Pääoman uusintamisprosessi kiihdytetään
äärimmilleen siksi, että yhteiskunnallisen pääoman huomattavaa
osaa käyttävät keinottelijat, jotka operoivat täydellisesti
vieraalla, eivätkä siis omalla pääomallaan.
Luotto antaa myös erinomaisen
mahdollisuuden voiton suhdeluvun kohottamiseen ja kuvitteellinen
pörssitalous luo voittojen kasvattamiselle aikaisempaan nähden
aivan uudet mahdollisuudet. Marx totesi jo oman aikansa tilanteesta,
että kehittyneen kapitalismin maissa suurin osa pankkipääomasta
oli puhtaan fiktiivistä, kuvitteellista eli vekseleitä, valtion
arvopapereita ja osakkeita. (Marx, mt., s. 467).
Marx sanoi fiktiivisen pääoman
muodostamista erilaisten arvopapereiden kautta kapitalisoimiseksi
(kapitalisiren) ja siinä kaikki yhteys pääoman todelliseen
(alkuperäiseen) arvon luomisen prosessiin (työhön) katkeaa
viimeistä jälkeä myöten ja ”käsitys pääomasta arvoaan
itseään lisäävänä automaattina vahvistuu (Marx, s. 464).
Kyse on ratkaisevasti siitä, että
normaali tulo muunnetaan pääomatuloksi.
Pankkien pääomittaminen
Tänä päivänä kuvitteellisen
pääoman valtavaa kasvattamista tarkoittaa ilmiö nimeltä pankkien
pääomittaminen. Niin paljon kuin tuo käsite esiintyykin
julkisuudessa, hämmästyttävää on, että lukemattomissa
eduskuntavaalikeskusteluissa kenenkään (edes Timo Soinin)
päähän ei pälkähdä kysyä, mitä tämä pankkien pääomittaminen
oikein lähemmin tarkoittaa. Voidaanko sitä jäljittää ja millä
tavoin? Päätyvätkö jäljet ehkä sulaan? Käytetäänkö ehkä
jälkikoiria eli pankkien ulkopuolisia tarkastajia? Jos SKP:n
edustajat pääsette lähelle päättäjiä keskustelutilaisuudessa
ja mieluummin heidän iholleen, kysykää ihmeessä tätä asiaa.
Yleisesti ottaen tämänhetkinen
pankkien pääomittaminen tarkoittaa sitä miltä näyttääkin eli
loputtomien euromiljardien lapiointia pelinsä menettäneiden tai
menettämässä olevien pankkien pelastamiseksi.
Kun Marxin mukaan kapitalisoinnin
yhteydessä pääoman viimeinenkin jälki konkretiaan katoaa, niin
ehkä pankkien pääomittamisessa kantasana ”lapio” luo edes
jonkinlaisen hämärän yhteyden arkitodellisuuteen. ”Tämänkin
hämärän olemme kadottaneet”, saattaisi Pablo Neruda
kuitenkin muistuttaa.
Luottojärjestelmän kahtalainen luonne
Marxin mukaan luottojärjestelmälle on
ominaista kahtalainen luonne. Toisaalta se kehittää kapitalistisen
tuotannon liikkeellepanevan voiman eli rikastumisen vieraan työn
riistolla ”paljaimmaksi ja valtavimmaksi peli- ja
huijausjärjestelmäksi”, toisaalta se muodostaa siirtymämuodon
uuteen tuotantotapaan.
Kapitalistinen tuotantotapa ei
perusolemukseltaan ole tietenkään vapaa muuta kuin tiettyyn
pisteeseen saakka muodostaen sisäisiä kahleita ja rajoituksia.
Luottojärjestelmä rikkoo väkivaltaisesti noita rajoja, voimistaa
vanhan tuotantotavan hajoamisen aineksia, vähentää suhteellisesti
pääomanomistajien määrää ja luo näköalan kohti yhteen
liittyneiden tuottajien yhteiskuntaa.
"Kapitalismi rokkaa"... ainakin kapitalismin kriisit onnistuvat keikuttamaan Euroopan ja muun maailman yhteiskuntajärjestelmiä kiitettävästi. / Faruk Ahmet |
ERVV ja EVM
Se mitä meille on tiedotusvälineiden
ja median kautta kerrottu ja mikä päättäjien huulilta ja
ministereiden välttelevien katseiden lomasta on saatu puristettua
esiin sisältää seuraavaa eli jatkokertomuksen termein tähän
mennessä tapahtunut:
ERVV (Euroopan
RahoitusVakausVäline) on tarkoitettu väliaikaiseksi ja joka on
toiminnassa kesäkuuhun 2013.
EVM (Euroopan
VakausMekanismi) puolestaan on pysyvä rahoitusväline, joka
tulee voimaan heinäkuussa vuonna 2013 ja jonka tarkoitus on korvata
nykyiset väliaikaiset rahoitusjärjestelyt.
EVM siis antaa lainaa vaikeuksiin
joutuville euromaille heinäkuusta 2013 lähtien. ERVV pystyy
lainaamaan noin 250 miljardia ja EVM noin 500 miljardia euroa.
Jotta EVM voisi lainata nuo 500
miljardia, siihen on satsattava pääomaa 80 miljardia sekä
takauksia ja korotusvaltuuksia 620 miljardia, mikä tekee EVM:n
todelliseksi suuruudeksi 700 miljardia euroa Mekanismin tarkat
yksityiskohdat on määrä päättää tulevan kesäkuun loppuun
mennessä.
Suomen vastuut
Suomen vastuut tulevassa pysyvässä
kriisirahastossa (EVM) ovat 12,58 miljardia euroa. Tuosta osuudesta
Suomen pitää maksaa suoraan käteisenä eli riihikuivana 1,44
miljardia siten, että puolet mainitusta summasta maksetaan kesällä
2013 ja loppu maksetaan kahdessa erässä kahden seuraavan vuoden
aikana. Vastuuosuuden loppuosa 11,14 miljardia euroa koostuu
annettavista korotusvaltuuksista ja takauksista. Pysyvä
vakausrahasto EVM perustetaan EU-sopimuksella ja se on vahvistettava
erikseen kaikissa euromaissa.
Tämän hetken kuuma kysymys koskee
Suomen osalta lähinnä kahta asiaa:
a) onko Suomi valmis korottamaan ERVV-
lainatakauksensa jo tähän mennessä sovitusta 8 miljardista
kaksinkertaiseksi eli 16 miljardiin euroon sekä
b) onko Suomi valmis menemään mukaan
EVM:ään, jossa sen lainantakausvastuu olisi edellä mainitut 11,14
miljardia euroa ja lisäksi lähes heti kättelyssä riihikuivana
1,44 miljardia euroa.
Käytännössä maan hallitus on jo
suostunut ehtoihin, vaikka se vaalitaktisesti siirtää lopullisen
ratkaisun tekemisen uudelle vaalien jälkeen valittavalle
eduskunnalle.
Jyrki Katainen tukee voimakkaasti Euroopan pankkien pelastamista verovaroin. Vieressä aatetoveri Italista, monessa skandaalissa ryvettynyt Silvio Berlusconi. / EPP |
Puolueiden kannat
Helsingin Sanomat on (30.3.)
kartoittanut suurimpien puolueiden kantoja edellä mainittuihin
kahteen kysymyksen ja sen mukaan hallituspuolueet kokoomus, keskusta,
vihreät ja RKP ovat käytännössä valmiit suostumaan kumpaankin
edellä mainittuun takausehtoon.
Oppositiopuolueet vasemmistoliitto,
kristilliset ja perussuomalaiset suhtautuvat esityksiin kielteisesti
ja SDP horjuu kannassaan kysellen pankkien ja sijoittajien vastuun
perään, vaikka puoluesihteeri Mikael Jungnerin esiintymistä
puoluejohtajien tv-väittelyssä maaliskuun lopulla on mediassa jo
ehditty tulkita takuuehtoihin myöntymisen merkiksi.
SKP ei voi hyväksyä kumpaakaan
mainitusta rahanpyydyksestä. Meidän kantamme on, että Suomen ei
tule lähteä tähtitieteellisiin takauksiin tilanteessa, jossa maan
valtionvelka kasvaa muutenkin hallituksen äskettäisen menokehyksen
mukaan joka vuosi nettomääräisesti noin kahdeksan miljardia euroa
vuosina 2012-15 yltäen 117 miljardiin vuonna 2015.
”Mutta jos Suomi kieltäytyy
hyväksymästä noita rahoitusvakausvälineitä, niin joudummeko me
eroamaan euroalueesta ja ehkä koko EU:sta?”, äänestäjä saattaa
kysyä.
”Tapahtuisiko tuossa nyt niin suuri
vahinko”, me vastaamme. Me olimme aikoinaan EU:hun liittymistä
vastaan ja rahaliittoon liittymisestä ei lupaa Suomen kansalta edes
kysytty. Väite, että me miljarditakuut torjuessamme rikkoisimme
EU:n perussopimusta on täysin nurin niskoin käännettyä totuutta.
Esko Seppänen on uusimmassa
kirjassaan Oma pääoma ansiokkaasti osoittanut, että
EU-maat, jotka ottivat vastuun Kreikan veloista (110 miljardin
tukipaketti), rikkoivat itse EU:n perussopimusta. Perussopimuksen
artiklassa 125 todetaan: ”Jäsenvaltio ei ole vastuussa eikä ota
vastatakseen sitoumuksista, joita toisen jäsenvaltion
keskushallinnoilla, alueellisilla, paikallisilla tai muilla
viranomaisilla, muilla julkisoikeudellisilla laitoksilla tai
julkisilla yrityksillä on.”
Yhteisvastuu on
siis EU:n perustuslain mukaan kielletty, mutta nyt sitä toteutetaan
surutta ja isänmaallisena tekona saksalais-ranskalais-brittiläisten
pankkien pelastamiseksi.
Sinisilmäisyyttä
Sen lisäksi mitä edellä on todettu
marxilaisesta näkemyksestä koskien luoton roolia kapitalismissa on
vielä syytä tähdentää paria näkökohtaa.
EU-päättäjät (Suomen Kiviniemi ja
Katainen heidän joukossaan) näyttävät jotenkin kuvittelevan ja
uskottelevan, että mainitut vakausmekanismit ikään kuin
muuttaisivat kapitalismin perusolemusta tai että ne toteutuisivat
jossakin muussa ympäristössä kuin kapitalistisen kilpailun
armottomissa olosuhteissa. Eli ikään kuin ne toteutettaisiin
joissakin laboratorio-olosuhteissa, joissa kapitalismin sisäiset
lainalaisuudet olisivat lakanneet vaikuttamasta.
Tuomas Enbusken ohjelmassa
(Yle1, 31.3.) ETLA:n toimitusjohtaja Sixten Korkman
sanoi, että markkinat ottavat oppia virheistään. Tekisi mieli
kysyä, mitä oppia ne ottavat? Jos finanssimarkkinoille sanoo, että
parantakaa sitten tapanne, niin sehän on suunnilleen sama kuin
ketulle sanoisi, että älä sitten mene toista kertaa kanatarhaan.
Ei uskottavia valvontamekanismeja
Hurjinta tässä satojen miljardien
eurojen mylläkässä on, että pääomalle ja pankeille ei ole
edelleenkään asetettu mitään uskottavia julkisia
valvontamekanismeja. Niin sanotut pankkien stressitestit ovat lähinnä
alastoman totuuden ”suojaksi” asetettu viikunanlehti.
Euroopan tilintarkastustuomioistuimessa
työskentelevä entinen kansanedustaja ja pankkivaltuutettu Olavi
Ala-Nissilä huomauttaa, että edellä mainitussa satojen
miljardien väliaikaisessa rahoitusvakausjärjestelmässä (ERVV:ssä)
ei ole lainkaan julkista ulkoista tarkastusta (Iltalehti
29.3). Ala-Nissilä pitää mahdollisena, että Espanjan ja Saksan
pankeista löytyy vielä ikäviä yllätyksiä. Ja uutta 700
miljardin euron EVM:ää ollaan kovalla tohinalla perustamassa!
Nuo vakausjärjestelmät ERVV ja EVM
ovat sinänsä merkki suursijoittajille siitä, että nyt voi
kokonaisten kansakuntien takauksella ottaa riskejä sieltä missä
suurimmat voitot ovat odotettavissa eli sieltä mistä myönnettävistä
lainoista ja luotoista ovat korkeimmat korot saatavissa, siis lähinnä
vaikeimmassa taloudellisessa asemassa olevilta mailta, joiden
luottoluokitukset ovat alhaisimmat. Juuri tätä kirjoittaessa
uutiset kertovat, että Portugalin luottoluokitus on enää yhden
pudotuksen päässä roskalainasarjasta.
Marxin ja Engelsin patsaat seuraavat Euroopan pankkikriisiä Berliinissä. / Sven Werk |
Valtiot mukana huijausoperaatioissa
Kun Marx puhui ”valtavimmasta
huijausjärjestelmästä”, hänen ajoistaan 1800-luvun
jälkipuoliskolta tuo valtavuus on tietysti kasvanut vielä suuresti.
On huomioitava, että piirteet jotka tuolloin koskivat lähinnä
yksityisiä kapitalisteja ja myöhemmin monopolikapitalisteja,
koskevat nyt valtiomonopolistisen kapitalismin oloissa kokonaisia
valtioita ja valtiovaltaa.
Niinpä kirjanpitohuijaukset
tapahtuivat tuolloin lähinnä yksityisten kapitalistien ja yritysten
toimesta, mutta nykyisin valtiot (esimerkkinä Kreikka) antavat
harhauttavia tietoja taloudenpidostaan. Aikaisemmasta poiketen on
alettu myös vakavasti varautua siihen, että kokonaiset valtiot
saattavat joutua velkajärjestelyyn. Mainitussa Yle1:n
keskusteluohjelmassa eräs keskustelija viittasi mahdollisuuteen,
että Kreikka voisi joutua jopa EU:n hyväntekeväisyyden varaan.
Tuollainen tilanne vastaisi valtion tasolla jo lähes joutumista EU:n
leipäjonoon.
Käytettävissä vakausrahastoissa ovat
kiinni kokonaisten kansakuntien kansalaisia koskevat varat.
Tapahtumien valtavuus on sitä luokkaa, että Suomen kaltaiset pienet
reuna-alueet voivat olla finanssimarkkinoiden valtamerellä kuin
lastut laineilla. Ilman pankkien ja muiden rahoituslaitosten tiukkaa
valvontaa ja ilman pankkien yhteiskunnan haltuun ottamista Suomen
kaltainen maa saattaa ennen pitkää havaita olevansa itse
autettavien piirissä.
Keskeinen ongelma on, että satojen
miljardien vakausvälineisiin sisältyy valtavasti fiktiivistä rahaa
ja siten keinotteluun eli spekulatiiviseen toimintaan yllyttävää
ainesta. Samanaikaisesti on kysymys esim. suurten pankkien välisestä
olemassaolon taistelusta. Tuottoa haetaan silloin kaikin keinoin
sieltä mistä suurimmat tuotot ovat löydettävissä.
Sosialismin näköala
EU-päättäjät ja kansalaiset puhuvat
siitä, pitäisikö Kreikka päästää (pakottaa)
velkasaneeraukseen. Kysytään aiheellisesti, mitä valtion
joutuminen velkasaneeraukseen tarkoittaa. Vastauksena todetaan
esimerkiksi, että tuolloin sijoittajat saattavat menettää osan
rahoistaan, ehkä 30-50 prosenttia ja takaavat valtiot voivat olla
myös menettäjiä.
Vähemmän puhutaan siitä, mitä
näiden ahdinkoon ajettujen maiden kansalaisille tapahtuu esimerkiksi
mahdollisen velkasaneerauksen yhteydessä. Mikä on heidän
taloudellinen ja sosiaalinen tilanteensa äärimmilleen kiristettyjen
talousbudjettien olosuhteissa. Minkä tien he kansakuntana valitsevat
kuljettavakseen varsinkin, jos heidät jätetään suuressa määrin
oman onnensa nojaan?
Sosialismi talous- ja
yhteiskuntamuotona ei ole vanhentunut käsite. Eikö se ole reaalinen
vaihtoehto silloin kun taloudelliseen ahdinkoon ajetuissa maissa yhä
suurempi osa väestöstä (enemmistö) alkaa olla sitä mieltä, että
sosialismi on parempi vaihtoehto kuin koko kansan loputon
velkavankeus.
مردم یونان بدهکار می شوند بانک ها کمک مالی را می گیرند
|
|||
|