Sisäisen devalvaation anatomiasta
heinäkuu 9, 2013
Tyhmyri's Blog
Uskomattomimpiin sisäisen devalvaation ilmiöihin kuuluu monen
keskiluokkaan kuuluvan ajatus siitä, että sisäinen devalvaatio ei koske
heidän omia tulojaan eikä pienennä heidän sijoitustensa arvoa.
Käytännössä sisäinen devalvaatio on kuitenkin
tietoisesti aiheutettu deflatorinen lama.
Tuolloin käytännössä kaikkien palkansaajien tulot pienenevät ja
sijoittajien, erityisesti piensijoittajien, sijoitusten arvo pienenee.
Lisäksi kaikkien sosiaalitukien ja tulonsiirtojen saajien saamat tuet
pienenevät vähintään sisäisen devalvaation verran. Kaiken muun hauskan
lisäksi sisäinen devalvaatio tarkoittaa valtion verotulojen rajua
pienentymistä ja siitä seuraavaa velkaantumisen kasvua lisättynä
pakollisilla julkisten palveluiden veret seisauttavilla leikkauksilla ja
irtisanomisilla.
Yllättävän moni kuitenkin kannattaa sisäistä devalvaatiota. Yhteinen
tekijä noille kannattajille on johdonmukainen ja lapsenuskoon
rinnastettavissa oleva ajatus siitä, että sisäisen devalvaation
edellyttämät palkkojen leikkaukset, omaisuusarvojen sulaminen ja
massiiviset irtisanomiset eivät missään tapauksessa kuitenkaan koskisi
heitä itseään.
Ymmärrän oikein mainiosti jos ajatuksen esittäjänä on kansainvälisen
yrityksen johtoportaaseen tai todellisiin suuromistajiin kuuluva
henkilö, sillä silloin sisäinen devalvaatio ei todellakaan heihin
vaikuttaisi. Toisaalta ne tuskin vaikuttaisivat myöskään poliittisen
eliitin huipulle, johon kuuluvat voivat aina paeta jonnekin Brysselin
tarjoamiin suojatyöpaikkoihin.
Okei. Tässä vaiheessa minun täytyy todeta, että tästä tekstistä
taitaa tulla vasemmistolaisempi kuin minulla on yleensä tapana. Mutta
puolustaudun sillä, että utilitaristina kannatan politiikkaa, joka
maksimoi mahdollisimman monen suomalaisen menestyksen ja hyvinvoinnin.
Myönnettäköön, että myös vanhakantainen isänmaallisuuteni vaikuttaa
asiaan melkoisesti. Tämä huolimatta siitä, että deflatorisen laman
kautta tapahtuva hintojen lasku Suomessa olisi minulle
henkilökohtaisesti enemmän positiivinen kuin negatiivinen ilmiö.
Sisäinen devalvaatio on se vahingollisempi vaihtoehto verrattuna
valuuttakurssin avulla tapahtuvaa hintakilpailukyvyn suhteelliseen
parantamiseen. Sisäisen devalvaation kurjistava vaikutus on suurempi
kuin ulkoisen devalvaation kurjistava vaikutus. Lisäksi sisäinen
devalvaatio puree todella rajusti kotimaiseen kysyntään, mikä ennestään
lisää leikkausten tarvetta. Utilitaristina en pysty hyväksymään
politiikkaa, joka valitsee kahdesta huonosta vaihtoehdosta sen paljon
huonomman.
Ensimmäinen sisäisen devalvaation peruspiirre on kaikkien
palkkatulojen, eläkkeiden ja sosiaaliturvan leikkaaminen esimerkiksi 20
%. Millään muulla tavoin kuin kaikenkattavalla leikkauksella ei
tarvittavaa vaikutusta saada aikaiseksi. Jokainen voi tykönään harkita
mitä 20% leikkaus nimellisansioihin tarkoittaisi omalta kohdalta.
Tulisiko asuntolaina maksetuksi? Saisiko auton uusituksi ajateltuna
hetkenä? Voisiko tukea lapsia heidän opiskellessaan? Pitäisikö pojalle
sanoa, että jääkiekkoharrastus pitää lopettaa koska rahaa ei enää ole?
Kuinka paljon elämä rajoittuisi kun Taikaseinästä saisikin 20 % vähemmän
rahaa kuin ennen? Jäisikö rahaa eläkeläismatkaan Kanarialle vai
pitäisikö tyytyä lainaamaan matkailuopas kirjastosta?
Tuon leikkauksen oleellinen piirre on siinä, että mitkään velat tai
kustannukset eivät leikkaantuisi. Huomattava sisäisen devalvaation
käytännön vaikutus on suhteellisen hintatason salamannopea nousu,
jolloin 20 %:n sisäinen devalvaatio tarkoittaa ostovoiman dramaattista
ja välitöntä heikentämistä. Toisin sanoen palkkojen ja etuuksien
leikkauksen jälkeiseen hintatasoon verrattuna palkkojen ostovoimalle käy
samoin kuin olisi käynyt jos kaikkia hintoja olisi nostettu 25 % ja
palkat pidetty entisellään.
Koska hinnat ovat useimmiten alaspäin jäykkiä, niin mahdollinen
hintojen lasku kotimarkkinoilla kestäisi niin kauan, että monen rahat
ehtisivät useaan kertaan loppua ennen mahdollista vähäistä hintojen
laskua. Kuten on nähty Espanjassa, Irlannissa ja Kreikassa, niin
huolimatta talouden romahduksesta hintojen lasku on hyvin hidasta.
Kotitaloudet ehtivät joutua katastrofiin ennen kuin mitään mainittavaa
laskua tapahtuu.
Mielenkiintoiseksi sisäisen devalvaation vaikutukset muodostuvat
tarkasteltaessa omaisuusarvoja. Esimerkiksi asuntojen hintojen pitäisi
pudota vähintään 20-30 % siihen, että niiden suhteellinen hintataso
pysyisi entisellään. Aika monen asuntolainan vakuusarvot paukkuisivat ja
pahimmassa tapauksessa jäljellä olevan lainan määrä ylittäisi asunnon
markkina-arvon. Toisin sanoen asunnon vaihtaminen muuttuisi monelle
mahdottomaksi mikäli entistä lainaa yleensä pystyisi maksamaan.
Muita ilmiöitä olisivat esimerkiksi maaomaisuuden arvon dramaattinen
lasku, kuten on käynyt Japanissa deflatorisen politiikan seurauksena.
Maan ja asuntojen omistaminen muuttuisi huonoksi sijoitukseksi hintojen
laskun vuoksi – hintojenhan olisi pakko laskea koska ihmisten maksukyky
olisi dramaattisesti pienentynyt.
Minun on periaatteessa täysin mahdoton ymmärtää
vasemmiston
ajavan eurossa pysymistä ja sisäistä devalvaatiota. Sisäinen devalvaatio
on nimittäin luonteeltaan nimenomaan palkansaajien etuja tuhoava ja
elintasoa laskeva. Kukaan demareita nykyisin äänestävä tuskin tulee
kyseistä puoluetta äänestämään sen jälkeen kun sisäinen devalvaatio on
ajettu lävitse ja sen vaikutukset työpaikkoihin ja tuloihin
realisoituneet. Ellei olisi kyse Suomen ja suomalaisten kohtalosta, niin
olisin vahingoniloinen siitä, että kunhan sisäinen devalvaatio
toteutetaan, niin demareiden ja vasemmistoliiton kannatus sulaa
entisestäänkin.
Yksi suomalaisessa mediassa aivan liian vähäiselle huomiolle jäänyt
sisäisen devalvaation vaikutuksista on sen vaikutus
kotimarkkinayrityksiin. Suurin osa kotimarkkinoilla toimivista
yrityksistä on täysin riippuvaisia siitä, että ihmisillä on ostovoimaa.
Koska todellinen ostovoima putoaisi enemmän kuin sisäisen devalvaation
leikkausprosentin, niin kotimarkkinoilla toimivat yritykset joutuisivat
todellisiin vaikeuksiin.
Kuten olemme Portugalista, Espanjasta, Irlannista ja Kreikasta jo
nähneet, niin sisäinen devalvaatio tarkoittaa kotimarkkinayritysten
joukkotuhoa. Käytännössä sisäisen devalvaation toteutus vastaa
eräänlaista neutronipommia, joka tappaa kaiken elävän kotimarkkinoilta
mutta jättää vientisektorin yritykset henkiin.
Tämän vuoksi minun on vaikea ymmärtää myöskään monen
yritysmaailman
edustajan intoa esittää sisäistä devalvaatiota. Koska vähintään 60 %
Suomen taloudesta pyörii kotimarkkinoiden ympärillä, niin tuntuu
jotenkin oudolta ajatella, että kotimarkkinoilla toimivien yritysten
omistajat ja johto haluaisivat tieten tahtoen ajaa politiikkaa, joka
tappaa kotimarkkinoilla toimivia yrityksiä kuin Raid kärpäsiä
keittiössä.
Myös julkinen sektori romahtaisi sisäisen devalvaation seurauksena
koska verotulot pienenisivät enemmän kuin sisäisen devalvaation
leikkausprosentti antaisi ymmärtää. Leikkaukset ja irtisanomiset
julkisella sektorilla olisivat huimia, mikä vain kiihdyttäisi
negatiivista kierrettä ja lisäisi leikkausten tarvetta. Tästäkin on
kokemusta kriisimaista.
Ainoa taho, joka hyötyisi sisäisestä devalvaatiosta, ovat
vientiyritykset. Kaikille muille sisäinen devalvaatio tarkoittaisi
katastrofia, kuten kriisimaiden kokemukset ovat osoittaneet.
En todellakaan kykene ymmärtämään logiikkaa, jolla moni suosittelee
sisäistä devalvaatiota eli politiikkaa joka on heille itselleen tuhoisaa
joko poliittisesti tai taloudellisesti.
