Goldman Sachs -liikepankin hallinta ja verorahojen ryöstö
Uuden 'demokratian' hinta on liian kallis. Goldman Sachs -liikepankin jäseniä istuu jokaisessa mahdollisessa instanssissa, jossa veronmaksajien rahoista maksettujen pankkitukien jakamisesta päätetään - ja tämä koskee myös Suomea.Toimittaja: Riikka Söyring
19.4.2012, Verkkomedia.org
Goldman Sachs -liikepankin hallinta ja verorahojen ryöstö
Vuoden 2011 huhtikuussa amerikkalaisten senaattorien Carl Levinin ja Tom Coburnin johtama ryhmä sai päätökseen 2 vuotta kestäneen talousrikostutkinnan. Seurauksena raportti Wall Street and the Financial Crisis: Anatomy of a Financial Collapse.Raportti selvittää yksityiskohtaisesti vuoden 2008 talousromahdukseen johtaneet syyt ja syylliset. Pääkonnan roolissa on liikepankki Goldman Sachs, joka edesauttoi kriisin syntyä sen lisäksi että hyötyi kriisistä - ja hyötyy edelleen.
Yhdysvaltain hallintoon päätyneet, Goldman Sachsin entiset työntekijät kuten Robert Rubin, Gary Gensler, Hank Paulson ja Obaman valtiovarainministeri Timothy Geithner ovat vain muutama niistä ex-Sachsilaisista, jotka ajoivat läpi pankkivalvonnan ja rahoitustoiminnan sääntelyn purkamisen, josta talousromahdukseen johtaneet tapahtumat saivat alkunsa.
Puuttumatta siihen, että talousrikostutkinta ei varsinaisesti kuulu senaattoreille vaan valvontaviranomaisille, talousrikospoliisille ja oikeusministeriölle - jotka kaikki ovat heilutelleet käsiään ja vedonneet pankkien omavalvontaan - todettakoon, että yhtäkään pankkiiria ei ole asetettu syytteeseen maailmantalouden työntämisestä syöksykierteeseen.
- Ei, vaikka rikoksen tunnusmerkistö täyttyy.
Ei kannata pidättää henkeään odotellessaan sitä päivää, jolloin syytteitä alettaisiin nostaa. Yhdysvaltain hallinto samoin kuin valvontainstituutiot ja keskuspankki FED ovat täpösen täynnä Goldman Sachsin miehiä - puhumattakaan Goldman Sachsin antamasta vaalirahoituksesta amerikkalaisille poliitikoille.
Mutta miten tämä liittyy Suomeen ja euroalueen kriisiin?
Taloussanomien analyysitoimittaja Jan Hurri kirjoittaa artikkelissaan ´Tämä kolmikko päättää, onko euroalue vaarassa´ seuraavasti: "Euroopan vakausmekanismi EVM voi päättää Suomeakin velvoittavista miljarditoimista vaikka eduskunnan tahtoa vastaan, jos koko euroalueen vakaus on vaarassa... Jos kriisitoimin on tarkoitus ´poikkeuksellisessa´ hätätilanteessa varmistaa koko ´euroalueen vakaus´ tai estää sitä vaarantava uhka, voidaan tukipäätösten yksimielisyysvaatimus sivuuttaa ja miljarditoimista päättää määräenemmistön voimin."
Hätätilamenettelyn rajaukset ovat Suomen itsensä vaatimia. Kuinka viisasta Suomen päättäjien menettely oli, selviää lukemalla eteenpäin.
Hurrin mukaan ei ole tietoa, mitä eroa on "euroalueen rahoitusvakaudella" ja "euroalueen vakaudella" – tai kumpi kulloinkin on uhattuna, eikä siitä, miten asia määritellään.
Ainoa mikä on tiedossa, on se, kuka määrittelee eron: "Kriisin laadun määrittelisivät tällä haavaa kokkahenkilöiden tarkkuudella euroryhmän puheenjohtaja Jean-Claude Juncker, komission talousasioista vastaava varapuheenjohtaja Olli Rehn ja EKP:n pääjohtaja Mario Draghi."
Suurin osa Euroopan "vakausmekanismi" EVM:n tukimiljardeista kiertää kriisimaiden kautta suurimpien EU-maiden ja kriisimaiden liikepankeille - eli niiden maiden pankeille, joiden äänillä syntyy tukitoimiin tarvittava määräenemmistö.
Suomen tehtäväksi jää kaivaa kuvettaan.
Palataan takaisin edelliseen talouskriisiin ja liikepankkeihin
Euroopan keskuspankki EKP:n johtaja on Mario Draghi, Goldman Sachs-mies. Niin on myös Euroopan Unionin Italialle nimittämä uusi pääministeri Mario Monti - joka nimitti itse itsensä myös valtiovarainministeriksi.Itseasiassa, kun katsotaan Euroopan eri instituutioissa pörrääviä Goldman Sachs-miehiä, määrä on todella huolestuttava - varsinkin kun ajatellaan sitä vuoden 2008 talouskriisin yhteydessä, ja mitä kaikkea sen jälkeen on paljastunut G-Sax:in toimista.
Kaiken kaikkiaan voi sanoa, että tulossa olevat poliittiset päätökset siitä, kykeneekö euroalue hoitamaan velkojaan - maksaako se - ovat sidottuja Goldman Sachsin intresseihin.
The Independent kirjoittaa: "Simon Johnson, IMF:n entinen ekonomisti argumentoi kirjassaan ´13 pankkiiria´ , että Goldman Sachs ja muut suuret pankit ovat niin kytkeytyneet yhteen hallitusten kanssa taloustuhon matkaansaattamisessa, että esimerkiksi Yhdysvallat on käytännöllisesti katsoen oligarkia... Euroopassa taas poliitikot ja pankit jakavat saman maailmankuvan, samat päämäärät ja yhteisen tarpeen illuusioiden vahvistamiseen."
Eräs päämäärä on sulloa jokainen valtion virka täyteen Goldman Sachsilta tullutta henkilökuntaa, ja vastavuoroisesti tarjota poliitikoille pakastevirkoja - kansainvälinen asiantuntija, johtokunnan jäsen, toimitusjohtaja... - rahoituspiireissä.
Esimerkkinä vaikkapa Italian Mario Monti, joka alkoi kiinnostaa Goldman Sachsia vasta, kun silloinen pääministeri Silvio Berlusconi teki Montista komissaarin.
- Tai Saksan Otmar Issing Saksan Bundesbankista, sittemmin EKP:sta.
- Tai Irlannin Peter Sutherland, aiemmin yleinen syyttäjä, kilpailukomissaari ja Royal Bank of Scotlandin suojavirassa.
- Tai EKP:n Mario Draghi, aiemmin Maailmanpankista ja Italian valtiovarainministeriöstä.
- Tai Kreikan uusi, EU:n nimittämä pääministeri Lucas Papademos.
- Tai Kreikan Petros Christodoulou...
Hra Draghi, joka väärentämisen tapahtuma-aikaan työskenteli Goldman Sachsilla, sanoi - ennen nimitystään EKP:n pääjohtajaksi - europarlamentin kuulemisessa olevansa kuin kolme apinaa: ei kuullut mitään, ei nähnyt mitään - eikä puhu.
Tätä taustaa vasten ymmärtänee helpommin poliitikkojen ja "vastuullisten henkilöiden" julkisuudessa esittämät väitteet erilaisten kriisimaille jaeltujen tukipakettien välttämättömyydestä.
Kuten aiemmin todettu, kriisimaiden saamat tukipaketit vain kiertävät eri kriisimaissa päätyäkseen sitten pankeille: niillä korvataan pankkien sijoitustappioita. Tukipaketeilla ei auteta velkaantuneita maita - velkaantuneiden maiden velka on vain kasvanut jokaisen myönnetyn tukipaketin myötä.
Menetelmässä on kuitenkin järkeä: se säästää poliitikot selittämästä, miksi pankeille pitää jatkuvasti antaa lisää pankkitukia "pääomittamalla" niitä, ja myös, miten jatkuvan "pääomituksen" tarpeessa olevilla pankeilla on varaa maksaa johtajilleen miljoonabonuksia.
The Independent arvioi vaaran olevan siinä, että jos esimerkiksi Italia lakkaa maksamasta velkojaan, sitä luotottaneet pankit saatettaisiin julistaa maksukyvyttömiksi. Tämän takia valtioilta vaaditaan lisävelkaantumista, talouskuria ja tukipaketteja - koska vaihtoehto olisi toinen talousromahdus.
Milloin joku valtio on maksukyvytön? Silloin, kun se ei kykene maksamaan velkojaan?
Väärin. Maa on maksukyvytön silloin, kun kansainvälinen meklarien liitto ISDA sanoo sen olevan maksukyvytön.
Mutta ISDA ei sano. ISDA:n jäsenet saavat elantonsa arvopaperikaupasta. Ja mitä suuremmaksi johdannaisten ja muiden "luovien rahoitusinstrumenttien" paisuttama kupla kasvaa, sen suuremmat voittomahdollisuudet pankeille.
Maksutaakka sälytetään veronmaksajille. Ja se on se, mistä huippukokouksissa neuvotellaan: Miten se tehdään.
Ymmärrättekö nyt, miksi sillä on Suomen kannalta merkitystä, että Euroopan keskuspankki EKP:n pääjohtaja on Goldman Sachsin miehiä- ja päättämässä milloin "euroalueen rahoitusvakaus" on vaarassa?
Toimittajan kommentti:
Monen mielessä kapitalismi ja demokratia ovat lähes synonyymeja, ja "vapaa markkinatalous" ainoa mahdollinen talousmalli. Kuinka vapaita markkinat mahtavat olla? - Nopea vastaus löytyy kahdesta artikkelista:
Verkkomedia: Sveitsiläistutkimus: Suuret yrityskonsernit hallitsevat maailmantaloutta
Taloussanomat: Asiantuntijat paljastivat: 147 yritystä hallitsee maailmaa
Lähteet:
US Senate Reports: Wall Street and the Financial Crisis: Anatomy of a Financial Collapse
FCIC, Financial Crisis Inquiry Commission Report
The Independent: What price the new democracy? Goldman Sachs conquers Europe
Taloussanomat, Jan Hurri: Tämä kolmikko päättää, onko euroalue vaarassa
YLE Ulkolinja: Pankki maailman valtiaana
YLE Ulkolinja: Velkataakka
Newsweek, Michael Hirsh: Government Sachs´ Is Back. Who´s designing Geithner rescue plan? Goldman guys, of course.
Rolling Stone, Matt Taibbi: The People vs. Goldman Sachs
Asiantuntijat paljastivat: 147 yritystä hallitsee maailmaa
Finanssikriisi ja muut talouden vaikeudet herättävät ihmetystä
siitä, kuka maailmantaloutta oikein ohjaa. Nyt ihmettelyyn on saatu
tieteellinen vastaus: 147 monikansallista yritystä.
Kolme monimutkaisten verkostojen sveitsiläisasiantuntijaa on tutkinut suurten monikansallisten yritysten verkostoja. Systeemiteoreetikkojen selvityksessä paljastui, että suuri osa maailmantaloudesta on lähinnä rahoitusalan yritysten hallinnassa.
Seuraavaksi tutkijat rakensivat mallin yritysten välisistä omistuskytköksistä ja kunkin yhtiön liikevaihdosta. Malli toi esiin 1 318 ristiinomistettua yritystä.
Ristiinomistusten tutkiminen paljasti, että monikansallisten suuryritysten verkon ytimessä on 147 toisiinsa erittäin läheisessä kytkyssä olevaa yhtiötä. Nämä 147 yritystä hallitsevat noin 40 prosenttia kaikesta vauraudesta maailmantaloudessa.
"Ainutlaatuinen" keino
avata maailmantaloutta
Selvitys on saanut osakseen jonkin verran arvostelua, mutta brittiläisen New Scientist -lehden haastattelemat asiantuntijat pitävät sitä ainutlaatuisena keinona avata maailmantalouden valtasuhteita.
Suurin osa valtaapitävistä yrityksistä on pankkeja, joilla on "suhteettoman paljon valtaa maailmantalouteen", New Scientist kirjoittaa.
The New York Timesissa sveitsiläistutkimuksesta kertoneen Massachusettsin yliopiston taloustieteen professorin Nancy Folbren mukaan kovat ajat herättävät huolta taloudellisen vallan keskittymisestä. 1930-luvun suuri lama sai Yhdysvaltain kongressin tutkimaan valtakeskittymiä.
– Näyttää siltä, että olisi aika päivittää tilanne koko maailmantalouden laajuudelta, hän kirjoittaa.
Maailmantalouden
valtaapitävät
1. Barclays plc
2. Capital Group Companies Inc
3. FMR Corporation
4. AXA
5. State Street Corporation
6. JP Morgan Chase & Co
7. Legal & General Group plc
8. Vanguard Group Inc
9. UBS AG
10. Merrill Lynch & Co Inc
11. Wellington Management Co LLP
12. Deutsche Bank AG
13. Franklin Resources Inc
14. Credit Suisse Group
15. Walton Enterprises LLC
16. Bank of New York Mellon Corp
17. Natixis
18. Goldman Sachs Group Inc
19. T Rowe Price Group Inc
20. Legg Mason Inc
21. Morgan Stanley
22. Mitsubishi UFJ Financial Group Inc
23. Northern Trust Corporation
24. Société Générale
25. Bank of America Corporation
26. Lloyds TSB Group plc
27. Invesco plc
28. Allianz SE 29. TIAA
30. Old Mutual Public Limited Company
31. Aviva plc
32. Schroders plc
33. Dodge & Cox
34. Lehman Brothers Holdings Inc*
35. Sun Life Financial Inc
36. Standard Life plc
37. CNCE
38. Nomura Holdings Inc
39. The Depository Trust Company
40. Massachusetts Mutual Life Insurance
41. ING Groep NV
42. Brandes Investment Partners LP
43. Unicredito Italiano SPA
44. Deposit Insurance Corporation of Japan
45. Vereniging Aegon
46. BNP Paribas
47. Affiliated Managers Group Inc
48. Resona Holdings Inc
49. Capital Group International Inc
50. China Petrochemical Group Company
*) Lehman Brothers oli vielä olemassa, kun selvityksen tiedot koottiin.
Lähde: New Scientist