23.4.2012
Taloussanomat
Tasan kaksi vuotta sitten, 23.4.2010, Kreikka lähestyi kirjeellä euroryhmän puheenjohtaja Jean-Claude Junckeria, talouskomissaari Olli Rehniä ja euroalueen keskuspankin tuolloista pääjohtajaa Jean-Claude Trichet’tä. Vilpittömin mielin, Kreikka pyysi apua.
Tuolloin puhuttiin vielä 30 miljardista euron lainasta. Nyt summa on yli kymmenkertaistunut. Samalla lainarahaa on annettu Portugalille ja Irlannille, ja euroalueen kriisirahastojen yhteenlaskettu tulivoima kasvatettu 800 miljardiin euroon. Sekään ei välttämättä riitä.
Taloussanomat on seurannut velkakriisiä tarkasti. Uusista käänteistä on riittänyt uutisoitavaa. Uutinen tarvitsee kuitenkin kuvan, ja Taloussanomien graafikko Heini Karjanmaa on tehnyt vakuuttavaa jälkeä antamalla kriisille kasvot. Tässä parhaat palat Karjanmaan kuvituksista viimeisen kahden vuoden ajalta. Suurin osa kuvituksista on tehty Taloussanomien analyysitoimittajan Jan Hurrin juttuihin.
Hurri kirjoitti elokuussa 2010, että brittiläisen analyysiyhtiö Capital Economicsin mukaan euroalueen hajoaminen hyödyttäisi kaikkia. Yhtiön mukaan rahaliitto vain pitkittää euroalueen taantumaa. Euro olisi kuin palava feeniks-lintu, jonka tuhkasta nousisi uusi, ehompi yksilö.
Elokuun 2010 puolivälissä huomio kiinnittyi korkoihin. Suomen ja Saksan valtionlainojen korot olivat vielä tukevasti pystyssä, mutta Kreikka ja Portugali syöksyivät jo kuiluun.
Kriisi ei ole koskenut vain Eurooppaa, vaan myös Yhdysvallat on ollut paineen alla. Lokakuussa 2010 Hurri kirjoitti, kuinka Yhdysvalloilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua maan keskuspankin Fedin apuun. Yhdysvaltain dollarissa lukee In God We Trust. Vaihtoehtojen käydessä vähiin se taipui muotoon In Fed We Trust. Jos euroseteleissä olisi vastaava teksti, kuuluisi se nyt In ECB We Trust.
Kriisitoimet eivät ratkaisseet kuitenkaan velkakriisiä. Ylivelkaantumista alettiin hoitaa ottamalla lisävelkaa, ei esimerkiksi velkoja saneeraamalla. Vaikka tammikuussa 2011 alkoi näyttää, että talous kasvaa, ei velkakriisi ollut kadonnut minnekään; talouslaiva uhkasi jäädä velka-aallon alle.
Reilut kolme viikkoa myöhemmin kävi ilmeiseksi, että se on veronmaksajien laiva, joka velkajäävuoreen törmää. Tämä oli ainakin Sveitsin Davosiin kokoontuneen Maailman talousfoorumin WEF:n kehotus. Velkamäärää kasvattamalla maailmantalous saataisiin kasvu-uralle. WED:n tutkimusraportin mukaan maailmantalous tarvitsisi ja kestäisi 100 000 miljardia dollaria lisää velkaa vuosikymmenen loppuun mennessä. Syksyllä 2010 maailmassa oli velkaa 116 000 miljardia dollaria.
Toukokuun 2011 puoliväliin mennessä Kreikka ja Irlanti olivat jo saaneet tukipaketin, ja euromaat, EU ja IMF olivat päättäneet myöntää myös Portugalille hätälainaa. Oli käynyt kuitenkin selväksi, että suurin osa tukipaketeista kului vanhojen velkojen maksuun. Suurin osa hätärahasta meni vanhojen velkojen kuoletuksina ja korkoina velkojille eli pankeille ja muille rahoittajille. Näin hätäraha kiersi kehää.
Samaan aikaan oli ilmeistä, että velkakriisi pitkittyy ja pahenee entisestään. Jan Hurrin mukaan tähän oli neljä syytä: Kreikka, Irlanti, Portugali sekä eurojärjestelmä ja EU. Velkakriisin liekkien sammuttelu ei onnistunut, vaan velkatuli jatkoi loimuamistaan.
Kriisimaiden kansainväliset lainoittajat pyrkivät nostamaan kriisimaita pystyyn vyönkiristyspolitiikalle. Kreikkaa väännettiin pulloon, jonne se ei hajoamatta mahtuisi. Martina Ahola vertasi, minkälaista tuhoa Kreikan säästöt aiheuttaisivat Suomessa.
Koko velkakriisin ajan Kreikan ympärille on yritetty pystyttää palomuuria. Tarkoituksena on ollut estää kriisin leviäminen muihin ylivelkaantuneisiin maihin. Jokainen valtio voisi leimahtaa rikkipäisen tulitikun tavoin liekkeihin. Ahola selvitti, kuinka tämä tapahtuisi.
Elokuussa 2011 euron hajoaminen alkoi nousta julkisessa keskustelussa todelliseksi vaihtoehdoksi. Aiemmin vaiettuihin totuuksiin kuulunut asia nousi esiin yhä useamman taloustieteilijän puheenvuorossa. Jan Hurri kirjoitti euron henkiinjäämistaistelusta. Milloin ja miten eurokriisi muuttuu euron kriisiksi, miltä näyttäisi euroseteli ilman kriisimaita?
Kun velkakriisi pitkittyi, eikä loppua näkynyt, heräsi kysymys, onko Suomella vaihtoehtoisia suunnitelmia, jos palomuuri pettää ja kriisi leviää esimerkiksi Italiaan ja Espanjaan. Hurri pohti kirjoituksessaan Suomen mahdollisia vaihtoehtoja ja loi oman A-suunnitelman, jota Suomi voisi käyttää tarpeen tullen kriisissä.
Euromaiden takauksia Euroopan rahoitusvakausvälineelle (ERVV) päätettiin kasvattaa lokakuussa 2011. Kokonaisuudessaan takaukset kasvoivat 780 miljardiin euroon. Vaikutti siltä, että euroalueen velkarakennelma alkoi olla yhä heikommin pystyssä.
Kreikan kriisin kärjistymistä pohdittiin myös Suomen kannalta. Harri Pietarinen kirjoitti, minkälaisia paineita kärjistyminen aiheuttaisi Suomen eläkejärjestelmälle. Kreikka-saha leikkaisi suomalaisesta Reino-eläketohvelista kärjen pois.
Syksyn mittaa puheet Kreikan mahdollisesta erosta kiihtyivät. Viimeinenkin tabu rikottiin, kun kun Saksan liittokansleri Angela Merkel ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy totesivat, että Kreikan kansanäänestys tukipaketista on äänestys siitä, pysyykö Kreikka eurossa vai ei. Kansanäänestystä ei järjestetty, mutta Hurri tulkitsi, että lähtölaskenta oli alkanut: milloin Kreikka-raketti lentäisi pois eurosta?
Suuret tukipaketit eivät paitsi ratkaisseet velkaantumisongelmaa vaan saattoivat myös syventää ongelmia entisestään, Hurri kirjoitti marraskuun puolivälissä. Hänen mukaansa europäättäjien hyvät tarkoitukset saattoivat käynnistää markkinoiden helvetinkoneen.
Marraskuussa ylivelkaantuneiden maiden kriisiä syventävä vaikutus kävi ilmeiseksi. Tätä ei kuitenkaan tunnustettu, ainakaan AAA-luottoluokituksen maissa. "Vahvojen maiden" poliitikot piiskasivat kriisimaita soutamaan jyrkänteen yli samalla kuin huopaajat pyrkivät tätä estämään. Piiskasoudun maisemana olivat niin Eiffel-torni, hollantilaiset tuulimyllyt kuin Colosseum'kin.
Suostuuko Suomi velkasuon kantojuhdaksi? Näin kysyttiin marraskuun loppupuolella. Ensimmäisiä kertoja kuviin saapui Suomi-poika, tällä kertaa velkasäkin kantajana.
In ECB We Trust. Tämä alkoi käydä entistä selvemmäksi viime joulukuussa. Tuolloin moni ekonomisti ja poliitikko vaati, että Euroopan keskuspankki EKP laukaisee setelisinkonsa ja pelastaa Euroopan. Jan Hurri kirjoitti tuolloin, että setelisinko voi olla viimeinen yritys pelastaa euro, mutta se voi myös räjähtää EKP:n ja euromaiden omille silmille.
Joulukuussa europäättäjien vaatimaa talouskuria verrattiin löylykisoihin. Kiukaalle heitettiin lisää vettä säästötoimien kiulusta, vaikka "talouden löylykisassa kukaan ei vahvistu vaan lopulta kaikilta menee tolkku".
Lopulta EKP:n setelisinko käynnistyi, kun keskuspankki toteutti ensimmäisen pankkien LTRO-rahoitusoperaationsa. Talvipäivän seisauksen jutussaan Hurri kirjoitti, että "ilman EKP:n puoli-ilmaista hätärahaa euro olisi jo saattanut lysähtää kasaan kuin kesken lennon puhjennut kuumailmapallo".
Yksi keskeinen osa Euroopan velkakriisiä on ollut huoli pankeista. Euroopan pankkien on arveltu olevan niin huonossa kunnossa, että ne vaativat pääomittamista. Suurpankkien vakavaraisuuden on vakuutettu olevan kuitenkin kohdallaan. Valvontaviranomaisten ja pankkien viralliset tunnusluvut ovat kuitenkin vain julkisivu, Hurri kirjoitti tammikuussa.
Euroopan velkakriisin 16. huippukokous pidettiin tammikuun lopussa. Kokouksessa ei löydetty vastausta niihin kysymyksiin, joita kokouksessa käsiteltiin. Kreikan piti saada huojennusta velkoihinsa, pankkien piti jakaa taakkaa ja kriisin piti talttua. Sen sijaa Kreikan velka kasvaa, pankit pääsevät pinteestä ja kriisi vain pahenee, Hurri kirjoitti. Hänen mukaansa "kriisitoimet alkavat muistuttaa katuhuijareiden ikiaikaista silmänkääntötemppua, kuppikepposta, jossa huijarit siirtelevät vikkelin liikkein ensin kumollaan olevia kuppeja edes takaisin ja heti perään hyväuskoisten hölmöjen varoja omiin taskuihinsa".
Kreikan ihmelääkkeen keittelyä kuitenkin jatkettiin. Lääkkeen tarkoituksena oli pelastaa potilas. Jan Hurrin mukaan lääke kiehui niin pitkään, että se ennemmin räjähtää silmille ennen nielemistä tai vie hengen myöhemmin. Nyt kreikkalaispoliitikot lienevät samaa mieltä. Kreikan kahden suurimman puolueen puheenjohtajat ovat vaatineet Kreikan uusimman tukipaketin yksityiskohtien avaamista ja uusia neuvotteluja.
Velkakriisi on kestänyt kaksi vuotta, mutta loppua ei vielä näy. Tällä hetkellä pelätään sitä, miten Espanjalle käy. Vaikuttaa siltä, että Taloussanomien lukijat saavat lukea vielä paljon kriisistä ja samalla nauttia Karjanmaan kuvituksista.
