Tämä väärinkäsitys
takaa: eurokriisi pahenee lisää
Euroalueen velkakriisi ei hellitä niin kuin pitäisi, koska
epäreilut markkinavoimat eivät anna talouspäättäjien kriisitoimille
asiaan kuuluvaa arvoa. Tai näin ainakin kuuluu europäättäjien oma
tulkinta. Selitys on väärä mutta paljastaa silti syyn kriisin
pahenemiseen: europäättäjät eivät ole vieläkään oivaltaneet kriisin
luonnetta saati omien toimiensa haitallisia vaikutuksia.
Suomen pääministeri
Jyrki Katainen toisti alkuviikosta saksalaislehti
Der Spiegelin haastattelussa useiden muiden europäättäjien aiemmin esittämän moitteen markkinavoimille.
Moitteen
mukaan on epäreilujen ja hölmöjen rahoitusmarkkinoiden syytä, että
kriisi yhä jatkuu eikä ole hellittänyt niin kuin olisi pitänyt.
Espanja ja
Italia ovat panneet toimeksi tai ainakin luvanneet panna toimeen niin
mittavia talousuudistuksia, että markkinoiden olisi jo pitänyt rynnätä
ostamaan näiden velkakirjoja ja näin taltuttaa kriisi avittamalla
valtioiden lainakorot tuntuvaan laskuun.
Samoin
euromaiden yhteisten kriisitoimien olisi pitänyt jo ajat sitten tepsiä,
palauttaa markkinavoimien luottamus ja saada kriisi päättymään.
Mutta toisin
on asian laita. Myyntipaine ylivelkaisten euromaiden
velkakirjamarkkinoilla on pysynyt erittäin kovana ja korot
kestämättömissä korkeuksissa.
Päättäjien mukaan
paine olisi jo hellittänyt ja luottamus kohentunut, jos vain
markkinavoimat ymmärtäisivät kriisitoimien ja talouden vakautustoimien
merkityksen.
Moiset
moitteet ovat rahoituskriiseissä yhtä tavanomaisia kuin ne ovat
irrallaan talouden ja varsinkin rahoitusmarkkinoiden
arkitodellisuudesta.
Markkinat ymmärtävät
mutta päättäjät eivät
Kriisi ei suinkaan jatku sen takia, että markkinavoimat eivät ymmärtäisi kriisitoimien merkitystä.
Sen sijaan kriisi jatkuu – ja tätä
menoa yhä pitkittyy ja pahenee – ennemmin siksi, että talouspäättäjät
eivät ole vieläkään oivaltaneet kriisin luonnetta tai omien
kriisitoimiensa haitallisia vaikutuksia.
Asiaa
pahentaa, etteivät päättäjät näytä oivaltaneen siitäkään juuri mitään,
miten markkinat toimivat ja miksi ne toimivat niin kuin toimivat.
Tämä ei ole uutta
eikä yllättävää, eikä tässäkään kriisissä markkinoiden moittiminen
kriisin pahenemisesta ole suinkaan pääministeri Kataisen vasta viime
viikolla keksimä selitys.
Samaa moitetta ovat
eri muodoissaan toistelleet lukuisat eri talouspäättäjät suunnilleen
siitä asti, kun finanssikriisi alkoi viitisen vuotta sitten.
Pelkästään
muutaman viime viikon kuluessa epäreiluja markkinoita ovat jo ennen
Kataista ennättäneet vuoron perään arvostella ainakin Ranskan
presidentti
Francois Hollande, Italian pääministeri
Mario Monti, Espanjan pääministeri
Mariano Rajoy sekä euromaiden keskuspankin EKP:n pääjohtaja
Mario Draghi.
Moitteita yhdistää
yhteisen mutta epämääräisen syntipukin lisäksi se, että näillä
moitteillaankin päättäjät osaltaan pahentavat kriisiä.
Siitä tuskin kohenee
sen enempää talouden kunto kuin markkinoiden luottamustaan, että
europäättäjät varta vasten muistuttavat vuoron perään olevansa
eksyksissä.
Kolme syytä, miksi
eurokriisi pahenee
Parin viime viikon kuluessa
europäättäjien tietämättömyyttä ovat raporteissaan hämmästelleet
esimerkiksi Pekingin yliopiston espanjalaissyntyinen talousprofessori
Michael Pettis, japanilaispankki Nomuran tutkimusyksikön pääekonomisti
Richard Koo sekä kansainvälisiä suursijoittajia neuvova analyysiyhtiö BCA Research.
Toisin kuin
europäättäjien äänekäs enemmistö, Pettis, Koo ja BCA:n ekonomistit
tuntevat rahoitusmarkkinoiden ja talouden toimintaperiaatteet ja
-mekanismit juurta jaksain.
Siksi heille ei ole
minkäänlainen yllätys, että euroalueen kriisi yhä jatkuu ja
todennäköisesti ennemmin pahenee entistäkin rujommaksi ennen kuin
hellittää. Eikä heille ole minkäänlainen mysteeri, miksi näin tapahtuu.
He ovat omissa
raporteissaan tiivistäneet kriisin pahenemisen ja pitkittymisen syitä ja
seurauksia hieman eri tavoin, mutta tulkintoja yhdistämällä syyt voinee
kiteyttää kolmeen keskeiseen havaintoon:
1) Euroalueen
ylivelkaisilla kriisimailla on rutkasti liian paljon velkaa milloinkaan
maksettavaksi, joten jonkun on tavalla tai toisella kärsittävä mittavia
tappiota ennen kuin kriisi voi lopullisesti hellittää. Kriisitoimista
koituva lisävelka vain kasvattaa aikanaan kärsittäviä tappioita.
2) Ainakaan velkojen
kuolettaminen tai alijäämien umpeen kurominen ei onnistu kesken
talouden syöksykierteen niin kuin nyt näyttää olevan tavoitteena. Apuun
tarvitaan talouskasvua eikä suinkaan taloutta heikentäviä kriisitoimia.
3) Talouskasvusta
tuskin on toivoa niin kauan kuin euroalueen ja EU:n talous- ja
rahapolitiikan päättäjät painostavat niin kriisimaita kuin useimpia
muitakin jäsenmaita samanaikaisiin vyönkiristyksiin.
Pettis, Koo ja BCA:n
ekonomistit pelkäävät, että satunnaisista huojennuksen hetkistä
huolimatta eurokriisi pahenee tätä menoa vielä merkittävästi pahemmaksi.
Omatekoinen
taantuma
Tiistaina Euroopan unionin
talousviranomainen Eurostat vahvisti tuorein tilastoluvuin, että vuoden
alkupuolen kuluessa taantumaan tai hilkkua vaille taantumaan on painunut
suurin osa euroaluetta.
Alamäkeä eivät enää
painele pelkästään varsinaiset kriisimaat. Talouskasvu on käytännössä
tyssännyt tai talous suorastaan supistuu nyt kovinta ydintä eli Saksaa
myöten.
Tämä ei ole yllätys
kenellekään, joka on kriisin kuluessa seurannut Pettisin, Koon tai BCA:n
analyysejä. Yhtä tarkoin ja pitkälti samoin perustein taantumaa ovat
pitäneet melkoisen varmana asiana myös BCA:n tavoin kansainvälisiä
suursijoittajia neuvovat Capital Economics, Lombard Street Research ja
GaveKal Research.
Tarkoista ja
kriittisistä talousanalyyseistä löytyy jokseenkin yksituumaisen
taantumaodotuksen lisäksi toinenkin yhteinen piirre:
Vain varovasti
analyysien johtopäätöksiä pelkistäen voinee kiteyttää euroalueen
painuvan parhaillaan pitkälti omatekoiseen taantumaan. Tästä taas
seuraa, että myös kriisin pitkittyminen ja paheneminen on pitkälti
europäättäjien omaa aikaansaannosta.
Säästämällä
taantumaan
Nomuran Richard Koo kiteyttää
euroalueen keskeisen haasteen poikkeuksellisen selkeästi. Hänen mukaansa
talous ei oikeastaan mahda muuta kuin painua taantumaan, kun kaikki
kolme kansantalouden osa-aluetta supistuvat samaan aikaan.
Näin käy, jos samaan aikaan yksityinen
ja julkinen talous kohottavat säästämisastettaan ja lisäksi
nettomääräinen vienti supistuu. Tämä on yhtä kuin kokonaiskysynnän
kutistuminen – jota kutsutaan koettelemuksen kestosta ja voimasta
riippuen taantumaksi tai lamaksi.
Euroalueen kriisimaat ovat nyt lamassa ja koko euroalue taantumassa tai taantuman partaalla.
Koo luonnehtii euroaluetta koettelevaa taantumaa omatekoisella termillään "tasetaantuma" (
balance sheet recession),
joka on ylisuuren velkataakan takia tavanomaista taantumaa
viheliäisempää sorttia ja edellyttää aivan muunlaisia lääkkeitä kuin
tavanomainen taantuma.
Toistaiseksi
europäättäjät eivät ole Koon mukaan oivaltaneet käsillä olevan taantuman
ja näin ollen kriisinkään luonnetta. Talousprofessori Pettis ei käytä
termiä "tasetaantuma" mutta on päätynyt samoihin päätelmiin kuin Koo.
Vain valtio estänyt
talouden syöksyn
Talous kärsii
"tasetaantumasta", kun yksityinen talous tekee kaikkensa liian suuriksi
paisuneen velkataakkansa keventämiseksi ja ennemmin maksaa vanhoja
velkoja pois sekä säästää kuin ottaa uuta velkaa, vaikka uusi velkaraha
olisi ilmaista.
Näin on asian laita ollut Japanissa
maan oman velkakuplan puhkeamisesta lähtien nyt jo yli kaksi
vuosikymmentä. Talouden syöksykierteen on Nomuran Koon mukaan Japanissa
estänyt ainoastaan valtiontalouden voimakas velkavetoinen
elvytyspolitiikka.
Toki Kreikkaakin
velkaisemman Japanin valtion velkaantuminen herättää huoltakin, mutta
Koon mukaan huoli on aiheetonta niin kauan kuin yksityisen talouden
säästöhalut käytännössä takaavat valtion rahoituksen.
Valtion velkaantumiselle on
aika – ja mahdollisuus – panna piste vasta sitten, kun yksityinen talous
tohtii taas tinkiä säästämistarpeistaan, pystyy taas ottamaan uutta
velkaa, ja kun talouden "tasetaantuma" hellittää.
Eurooppa toistaa
Japanin virheitä
Japani on omien "kadotettujen
vuosikymmentensä" aikana pari kertaa yrittänyt aloittaa julkisen
talouden tasapainotustoimet. Yritykset ovat jääneet yrityksiksi.
Koon mukaan kummallakin kerralla
talouspäättäjien mahdottomat tavoitteet karkasivat ja tasapainon
asemesta niin budjettialijäämä kuin valtionvelka kasvoivat entistä
suuremmiksi.
Euroalueen talouspäättäjät
pahentavat paraikaa omaa kriisiään samanlaisilla virheillä kuin
japanilaispäättäjät aiemmin, kirjoittaa Nomuran Koo alkuviikosta
ilmestyneessä raportissaan.
Japanin ja euroalueen
talousvirheissä on Koon mukaan kuitenkin se ero, että europäättäjät
panevat samoja virheitä toteen yhtä aikaa useissa eri maissa ja lisäksi
ratkaisevasti voimakkaammin ottein.
Koon mukaan onkin joltinenkin
onnenkantamoinen, jos eurotalous "menettää" tämän kriisin ja
talouspäättäjien virheiden jälkeen vain yhden vuosikymmenen.
Kriisi alkanut jo
voimistaa itseään
Talousprofessori Michael Pettis
kertaa tuoreessa talouskatsauksessaan tulkintansa euroalueen
talouskriisistä hieman eri sanoin kuin Nomuran Koo, mutta hänenkin
mukaansa meneillään tai oikeastaan vasta aluillaan on mittava taseiden
puhdistus.
Hänen mukaansa tässä ei ole
mitään yllättävää eikä edes mitään erityisen eurooppalaista. Juuri näin
velkakuplien puhkeamisesta alkavassa velkakriisissä on aina käynyt ja
näin kriiseissä tulee vastakin käymään.
Niinpä Pettisin mukaan
siinäkään ei ole mitään yllättävää, outoa saati "espanjalaista", että
käytännössä kaikki talouden toimijat kotitalouksista yrityksiin,
pankkeihin ja julkisen talouden päättäjiin yrittävät suojautua kriisin
vaaroilta vähentämällä omia riskejään.
Tällaisesta yksittäisten
toimijoiden täysin järkevästä itsesuojelusta syntyy Pettisin mukaan koko
talouden alamäkeä ja kriisiä voimistava ketjureaktio, jollainen on
paraikaa meneillään kaikissa euroalueen kriisimaissa ja ennen pitkää
muissakin maissa.
Kierteen voimistumisesta ja
leviämisestä pitävät osaltaan huolen talouspäättäjien haitalliset
kriisitoimet, kuten kesken ankaran talous- ja rahoituskriisin toimeen
pantavat talouden vyönkiristykset.
Talouspäättäjien keskeiset
kriisitoimet ovat yhtä suurta surullista väärinkäsitystä, josta lankeaa
pitkä ja raskas lasku. Tätä eivät päättäjät itse oivalla tai ainakaan
myönnä – mutta yhä useampi markkinatoimija oivaltaa.