بیله دیگ بیله چغندر!

به به!؟

نظام اقتصــادی حاکم و

اوضاع سیاسی-اجتماعی وطبقاتی مسلّط ما به ازای آن

Tänään on h-hetki – Suomen Pankki katkaisee velkakierteen

Analyysi Suomen Pankki teki puolessa vuodessa sen, mihin hallitukset eivät ole kyenneet kuuteen vuoteen: katkaisi valtion velkakierteen. Toki valtio velkaantuu yhä, mutta ei ulkopuolisille vaan keskuspankille. SP on ostanut valtion velkakirjoja enemmän kuin valtion koko tämän vuoden alijäämän verran, ja siksi valtion velka ulkopuolisille rahoittajille taittuu laskuun. Taite koittaa suunnilleen tänään.

7.10.2015

Jan Hurri

Tänään juuri ennen virka-ajan päättymistä tai viimeistään huomenna lounastaukoon mennessä se tapahtuu: valtion velkaantuminen aidosti ulkopuolisille rahoittajille taittuu laskuun.
Koittaa vihdoin se huojennuksen hetki, jota maan hallitukset ovat jo kuutisen vuotta haikailleet ja huhkineet hiki hatussa ensin pääministeri Jyrki Kataisen (kok), sitten pääministeri Alexander Stubbin (kok) ja nyttemmin pääministeri Juha Sipilän (kesk) johdolla.

Velkaantuminen ei kuitenkaan taitu hallitusten huhkimisten ansiosta eikä virallisesti muutoinkaan. Mutta epävirallisesti näin käy: valtion velkaantuminen ulkopuolisille velkojille lakkaa vihdoin kasvamasta ja alkaa nopeasti supistua.
Tällainen yllättävä väite ei ole virallinen totuus, eikä se ole myöhästynyt aprillipila. Se on toisenlainen tapa tarkastella valtion rahoitusasemaa.
Käänteen tekevä – tai itse asiassa käänteen jo tehnyt – muuttuja on Suomen Pankki (SP), joka on kirjoittanut julkisen talouden moniongelmaisen rahoitusyhtälön keskeisiltä osin uusiksi.
Suomen Pankki ja euroalueen muut keskuspankit aloittivat viime maaliskuussa ennen kokemattoman laajat tukiostot eurovaltioiden velkakirjamarkkinoilla. Ne ovat nyt puolisen vuotta ja vähän päälle ostaneet eurovaltioiden velkakirjoja 40–50 miljardin euron kuukausivauhtia.
Historiallisen mittavat velkakirjaostot ovat markkinahälyn ja rahapoliittisia tavoitteita korostavien virallisten julistusten taustalla kaikessa hiljaisuudessa radikaalisti vaikuttaneet ylivelkaisten valtioiden rahoitusasemaan.
Selvimmin ostojen vaikutukset näkyvät koroissa, joita keskuspankkien tukiostot ovat vuoroin painaneet alas ja vuoroin estäneet kohoamasta. Eurovaltiot saavat uutta lainarahaa halvemmalla kuin saisivat ilman keskuspankkien tukiostoja, ja paikoin valtiot saavat uutta lainaa negatiivisella korolla.
Korkojen liikkeet näkyvät helposti, mutta niitäkin suurempi vaikutus pysyy paremmin piilossa. Se on Suomen ja muidenkin eurovaltioiden velkojen siirtyminen yksityisten ja valtioihin nähden ulkopuolisten velkojien hallusta keskuspankkien saataviksi.
Siirtymän käänteen tekevää vaikutusta korostaa Suomessa yksinkertainen havainto:
Suomen Pankki on valtion kokonaan omistama ja takaama keskuspankki. Tahtoo sanoa, että valtion velka sen omalle keskuspankille on kuin valtion velkaa itselleen.

Puolessa vuodessa koko vuoden rahoitustarve

Keskuspankkien tukiostot vaikuttavat eurovaltioiden rahoitusasemaan hieman eri tahdissa ja eri tavoin sen mukaan, kuinpa paljon kullakin valtiolla on velkaa taakkanaan ja alijäämää rahoitettavanaan.
Suomessa keskuspankin velkakirjaostojen ja valtion velkataakan suhde on periaatteessa varsin suoraviivainen: Suomen Pankki on maaliskuusta alkaen ostanut valtion velkakirjoja suuremmalla summalla kuin valtio aikoo koko tänä vuonna hakea markkinoilta uutta velkaa alijäämiensä tilkkeeksi.
SP:n verkkosivuillaan julkaisemien tasetietojen perusteella sillä oli syyskuun lopussa himpun yli viiden miljardin euron arvosta varoja otsikolla "Euromääräiset arvopaperit euroalueelta / Julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma".
Euroalueen keskuspankit ovat sopineet, että kyseisessä osto-ohjelmassa kukin keskuspankki ostaa vain oman kotivaltionsa velkakirjoja. Tämä tarkoittaa, että kyseinen runsaan viiden miljardin euron erä kuvaa SP:n hallussa syyskuun lopussa olleiden Suomen valtion velkakirjojen määrää.
Tasaisen kaavan mukaan SP on maaliskuusta alkaen ostanut valtion velkakirjoja keskimäärin runsaan 700 miljoonan euron kuukausitahtia, vajaan 180 miljoonan viikkotahtia ja hilkkua vaille 40 miljoonan euron päivätahtia jokaista pankkipäivää kohti.
Summat ovat toki suuria, vaikka niitä ei vertaisi mihinkään. Mutta ne ovat ratkaisevan suuria, kun niitä vertaa valtion rahoitustarpeisiin.
Valtion rahoitushuollosta vastaava Valtiokonttori kertoo omilla verkkosivuillaan, että valtion koko kuluvan budjettivuoden nettomääräinen lainanottotarve on runsaat 5,2 miljardia euroa.
Näitä SP:n tasetietoja ja Valtiokonttorin tietoja rinnakkain tarkastelemalla käy selväksi esimerkiksi seuraava seikka:
Tasaisen ostotahdin mukaan SP:n hallussa on lokakuun viidentenä tai viimeistään kuudentena pankkipäivänä koko valtion tämän vuoden nettomääräistä lainanottotarvetta vastaava määrä valtion velkakirjoja. Lokakuun viides pankkipäivä on tänään keskiviikkona (7.10.) ja kuukauden kuudes pankkipäivä on huomenna torstaina (8.10.).

Se on kuitenkin vissi, että sen enempää Valtiokonttori, valtiovarainministeriö kuin varsinkaan Suomen Pankki eivät julkaise lehdistötiedotetta tämän lajin taitteesta valtion velkaantumisessa.

Virallisesti ostot ovat rahapolitiikkaa

Valtion tai keskuspankin edustajat eivät voi Suomessa tai missään muussakaan EU-maassa julkisesti vahvistaa, että keskuspankki ottaa osaa valtion alijäämän rahoittamiseen. Tämä on mahdotonta siitä yksinkertaisesta syystä, että EU-sopimukset ja lait varta vasten kieltävät keskuspankkeja osallistumasta julkisen talouden alijäämien rahoittamiseen.
Sen sijaan euroalueella on täysin alueen keskuspankin EKP:n päätettävissä, minkälaiset toimet sen omien määritelmien mukaan ovat hintavakauden vaalimiseksi välttämättömiä rahapolitiikan toimenpiteitä. Niinpä se on tulkinnut, että "julkisen sektorin velkapapereiden osto-ohjelma" on rahapolitiikan harjoittamista.
Velkakirjojen ostaminen jälkimarkkinoilta on EKP:n tulkinnan mukaan rahapolitiikkaa, kun taas niiden ostaminen suoraan valtioilta olisi kiellettyä alijäämien keskuspankkirahoitusta. Lopputulos on ostojen tavasta riippumatta sama: keskuspankkien hallussa valtioiden velkakirjat eivät ole valtioiden velkaa kansainvälisille sijoittajille tai muille ulkopuolisille rahoittajille vaan valtioiden velkaa niiden omille keskuspankeille.
Tukiostojen rahapoliittiset vaikutukset esimerkiksi euroalueen hintavakauteen ovat arvioita ja tavoitteita tai ne voivat olla pelkkää puhetta ja silkkaa silmänlumetta. Mutta velkakirjasaatavien siirtyminen ulkopuolisten velkojien hallusta keskuspankkien haltuun on talouden tosiseikka.
Suomen valtion niin kuin muidenkin eurovaltioiden käytännön rahoitusaseman muuttuminen on sekin talouden tosiseikka, vaikka alueen taloustilastot ja viralliset julkilausumat eivät tätä vahvista.

Ehkä Suomi ei rikokaan velkarajaa

Virallisesti Suomen niin sanottu Emu-velka eli koko julkisen talouden bruttovelka nousee tänä vuonna yli 60 prosenttiin maan vuotuisen kansantuotteen arvosta. Valtionkin velkasuhde nousee melkein 50 prosenttiin.
Julkisen talouden velkasuhde saisi EU:n sääntöjen mukaan olla korkeintaan 60 prosenttia, joten tänä vuonna Suomikin näyttää lipsuvan ylivelkaiseksi sopimusrikkuriksi.
Mutta eipäs lipsukaan, jos Suomen Pankin saatavat siivotaan pois valtion velkatilastosta niin kuin jo ennestään EU:n tilastotapojen mukaan siivotaan pois aivan samanlaiset Kelan tai vaikka Valtion eläkerahaston saatavat.
Julkisen talouden noin sadan miljardin euron velkamäärästä SP:n runsaan viiden miljardin velkakirjasaatavat ovat viitisen prosenttia. Ja siitä SP:n saatavien osuus kaikista Suomen julkisen talouden veloista kasvaa sitä suuremmaksi mitä pidempään EKP ja euromaiden keskuspankit jatkavat velkakirjojen osto-ohjelmaansa.
Näillä näkymin ostot jatkuvat ainakin ensi vuoden syyskuuhun asti ja joka tapauksessa niin kauan kuin EKP katsoo tarpeelliseksi ja sen arvioimat rahapoliittiset tarpeet edellyttävät. Tällä haavaa ostojen tavoitemäärä on tuhat miljardia euroa, mutta EKP on vihjaillut tarvittaessa kasvattavansa ostoja vielä suuremmiksi.
Siitä EKP sen paremmin kuin Suomen Pankki eivät ole kertoneet sanaakaan, milloin ja miten ne aikovat aikanaan purkaa tukiostoin kokoamaansa hervotonta velkakirjasalkkua. Yksi käypä mahdollisuus on, että eivät milloinkaan eivätkä mitenkään.
Mikään ei ole Suomen Pankille helpompaa kuin pitää ostetut velkakirjat hallussa niiden eräpäivään asti ja erääntymisen jälkeen ostaa samalla summalla uusia samanlaisia velkakirjoja tilalle.
Kun SP vielä tilittää kyseisistä velkakirjoista saamansa korkotulot voitonjakona takaisin korot maksaneelle valtiolle, on tämä osa valtion velasta yhtä tyhjän kanssa.
Tämä tarkoittaisi käytännössä kyseisten velkojen mitätöimistä.