Unohda näkymätön käsi: nyt talous tarvitsee näkyvää kättä
Taloussanomat 14.12.2013
Pekka Wahlstedt
Onko tässä 21. vuosisadan sosiaalidemokratian tuleva linja?
Vapaan markkinatalouden saatua jalansijaa 1700-luvun loppupuolella Adam Smith uskoi, että samalla kun ihmiset ajavat markkinoilla omaa etuaan, he kuin näkymättömän käden ohjaamana tulevat edistäneeksi myös toistensa etua. Esimerkiksi kauppias myy niitä tuotteita, joita asiakkaat haluavat ja niillä hinnoilla, joita nämä pystyvät maksamaan.
Nyt 300
vuotta myöhemmin monien lamojen, varallisuuskuilujen, työtaisteluiden ja
muiden kriisien jälkeen usko näkymättömän käden kaikkivoipaisuuteen on
hiipunut.
Wienin talouskorkeakoulun rehtorin Christian Felberin mielestä tarvitaankin näkyvää kättä, joka tietoisesti tasoittaa varallisuuskuiluja, estää luonnon saastumisen, asettaa rajan omaisuuden kasaamiselle ja markkinoille ylipäänsä.
Perusongelma on, että rahasta on tullut itsetarkoitus, vaikka sen tulisi olla vain väline hyvän elämän rakentamisessa. Rahan ylivalta on myös ristiriidassa demokratian kanssa, koska suuromaisuuden haltija hallitsee usein myös politiikassa, mediassa ja muissa yhteiskunnallisissa instituutioissa.
Felber haluaakin säätää tiukan ylärajan omaisuudelle, kieltää pankeilta korkeat korot, päästää työntekijät mukaan päättämään asioista ja patistaa yrityksen perijöitä tekemään työtä omistustensa eteen.
Tämä kaikki tiivistyy vaatimukseen, että yritysten pitää laatia toimistaan säännöllisesti yhteishyvälaskelmia, joita puolueeton taho valvoo ja tarkistaa.
Näkyvän käden kirjoittaja saa lukijan vakuuttumaan, että äärimmäisyydet ovat taloudessakin pahasta – täysin rajoittamaton ja keinoja kaihtamaton kapitalismi on yhtä tuhoisa ja yksilöä vahingoittava kuin itseensä sulkeutuva ja kaiken yhdenmukaistava kommunismikin.
Wienin talouskorkeakoulun rehtorin Christian Felberin mielestä tarvitaankin näkyvää kättä, joka tietoisesti tasoittaa varallisuuskuiluja, estää luonnon saastumisen, asettaa rajan omaisuuden kasaamiselle ja markkinoille ylipäänsä.
Perusongelma on, että rahasta on tullut itsetarkoitus, vaikka sen tulisi olla vain väline hyvän elämän rakentamisessa. Rahan ylivalta on myös ristiriidassa demokratian kanssa, koska suuromaisuuden haltija hallitsee usein myös politiikassa, mediassa ja muissa yhteiskunnallisissa instituutioissa.
Felber haluaakin säätää tiukan ylärajan omaisuudelle, kieltää pankeilta korkeat korot, päästää työntekijät mukaan päättämään asioista ja patistaa yrityksen perijöitä tekemään työtä omistustensa eteen.
Tämä kaikki tiivistyy vaatimukseen, että yritysten pitää laatia toimistaan säännöllisesti yhteishyvälaskelmia, joita puolueeton taho valvoo ja tarkistaa.
Näkyvän käden kirjoittaja saa lukijan vakuuttumaan, että äärimmäisyydet ovat taloudessakin pahasta – täysin rajoittamaton ja keinoja kaihtamaton kapitalismi on yhtä tuhoisa ja yksilöä vahingoittava kuin itseensä sulkeutuva ja kaiken yhdenmukaistava kommunismikin.
وقتی که حیات بورژوازی و مناسبات اقتصادی ناظر برسیادت طبقاتی ستمگرانه اش هنوزهم اساسا برپایه تحلیلهای متفکرین بورژوایی حتی پیشترازمارکس جریان دارد (تحلیلهایی که برداده های ناشی ازتولد، رشد وگسترش سیستم اقتصادی-اجتماعی سرمایه داری شکل گرفته وبه رشد وگسترش هرچه بیشترآن خدمت کرده اند)، آیا میتوان براساس برخی تصورات روشنفکرانه وخرده بورژوایی ازنقاد ونقد/ نفی این تحلیلگران ومناسبات اقتصادی- اجتماعی مورد دفاع آنها یعنی ازمارکس و"مارکسیسم" عبورکرد؟ تنها باعبورازسرمایه داری است که، میتوان کرسی استادی مارکس را ازکلاس درس طبقاتی به اطاق مشاورت آموزشی انتقال داد.
