Italian pankkikriisi uhkaa koko Eurooppaa – tästä siinä on suomeksi kyse

Analyysi Järjestämättömät luotot, pääomat, vakavaraisuusvaatimukset... Italian pankkien heikko kunto voi vaikuttaa kaikkien eurooppalaisten elämään, mutta mikä pankkeja vaivaa? Taloussanomat selittää orastavan kriisin syyt ja seuraukset.

17.7.2016

Teemu Muhonen

Italian pankit ovat heikossa kunnossa ja ne tarvitsevat lisää pääomaa selvitäkseen järjestämättömistä lainoistaan. Tämän on voinut lukea viime viikkojen aikana mistä tahansa maailman talousmediasta. Mutta mitä lause oikeastaan tarkoittaa?
Tämä artikkeli selittää kuvien kera, mikä Italian pankkeja vaivaa ja miten niiden ongelmat voivat "tarttua" muihin Euroopan pankkeihin.

Lue myös nämä:

Italian pankkikriisi näyttää kärjistyneen Britannian EU-kansanäänestyksen jälkeen, mutta pankkien vaikeudet eivät ole seurausta Brexitistä.
Koko Euroopan pankkijärjestelmää uhkaava pommi on kytenyt italialaisten pankkien holveissa jo vuosia. 

Maksukyvyttömyys iskee, kun velat ylittävät varat

Yksi Euroopan suurimmista huolista on tällä hetkellä se, että Italian pankit ajautuisivat maksukyvyttömiksi. Pankin maksukyvyttömyys tarkoittaa tilannetta, jossa pankilla on vähemmän varoja kuin velkoja.
Varojen ja velkojen erotusta kutsutaan pankin omaksi pääomaksi. Maksukyvyttömällä pankilla ei toisin sanoen enää ole lainkaan omaa pääomaa, koska velkoja on varoja enemmän.
Tällaisen tilanteen välttämiseksi Italian hallitus haluaa nyt syöttää yhteensä 40 miljardin edestä veronmaksajien varoja osaan maan pankeista, kuten Italian suurimpiin pankkeihin kuuluvaan Monte dei Paschiin.
Italian pankkisektorin suurimpana ongelmapesäkkeenä pidetyn Monte dei Paschin tuoreimman eli vuoden 2015 loppuun päivätyn tilinpäätöksen mukaan pankilla on omaa pääomaa kymmenen miljardia euroa. Sillä siis pitäisi olla runsaasti enemmän varoja kuin velkoja.
Tällä perusteella kaikki siis näyttäisi olevan hyvin, mutta vaikeudet johtuvat siitä, että pankin varat eivät välttämättä todellisuudessa ole niin suuret kuin se ilmoittaa.

Asiakkaat eivät pysty maksamaan lainojaan takaisin

Pankkien taseissa varoiksi merkitään pankin omat rahavarat sekä pankin omistamat arvopaperit kuten valtioiden velkakirjat ja osakkeet. Suurin osa varoista on kuitenkin lainoja, joita pankki on myöntänyt asiakkailleen eli esimerkiksi yrityksille ja kotitalouksille.
Myönnetyt lainat lasketaan pankin varoiksi, koska pankki voi odottaa saavansa asiakkailtaan takaisinmaksuja ja korkotuloja.
Viime vuoden lopussa Monte dei Paschin 170 miljardin varoista 120 miljardia oli pankin myöntämiä lainoja. Sen ja muiden italialaispankkien ongelmat johtuvat siitä, että kaikki pankin asiakkaat eivät pysty maksamaan lainojaan takaisin.
Jos esimerkiksi yritys ei pysty maksamaan takaisin euroakaan ottamastaan miljoonan lainasta, laina ei ole minkään arvoinen.
Italian pankeilla on poikkeuksellisen paljon tällaisia niin sanottuja järjestämättömiä lainoja (non-performing loans) muun muassa siksi, että maan talouskasvu on ollut hidasta ja yrityksillä on mennyt huonosti.
Vaikka pankit ovat alaskirjanneet eli merkinneet suuren osan järjestämättömistä lainoista tappioiksi, niitä on yhä pankkien taseissa varoiksi merkattuna talouslehti Financial Timesin mukaan 85 miljardia euroa. Summa vastaa lähes viidennestä kaikista pankkien myöntämistä lainoista.
Jos esimerkiksi Monte dei Paschi alaskirjaisi 120 miljardin lainakannastaan viidenneksen eli yli 20 miljardia, sen 10 miljardin pääoma hupenisi kuin tuhka tuuleen ja velkojen määrä nousisi varoja suuremmaksi. Mitä tämä käytännössä tarkoittaisi?

Kun oma pääoma loppuu, on kajottava velkojien ja tallettajien saataviin

Velkoja pankkien taseissa ovat muun muassa pankin toisilta pankeilta, suursijoittajilta ja keskuspankilta ottamat lainat. Suurin velkaerä talletuspankeilla ovat silti nimenomaan pankin asiakkaiden talletukset.
Talletukset ovat pankeille velkoja siksi, että jos asiakas haluaa nostaa omansa pois tililtään, pankin on pystyttävä tarjoamaan hänelle käteistä rahaa.
Myös oma pääoma eli varojen ja velkojen erotus merkitään taseessa velkojen puolelle, koska ajatuksellisesti pankki on koko omaisuutensa velkaa omistajilleen. Siksi vakavaraisten pankkien taseet ovat kirjanpidossa aina tasapainossa eli velkoja on nimellisesti tasan yhtä paljon kuin varoja.
Sen ei kannata antaa hämätä, sillä merkityksellistä pankin elinvoimaisuuden kannalta on varojen suhde nimenomaan muihin kuin omistajille kuuluviin velkoihin.
Oma pääoma toimii ikään kuin puskurina pankin tekemille tappioille. Koska taseessa varat ja velat ovat aina yhtä suuret, vasemman puolen eli varojen pienentyessä myös oikean puolen velkojen on pienennyttävä.
Niin kauan kuin pankilla on omaa pääomaa, oma pääoma "imee tappiot" eli sen suuruus pienenee kirjanpidossa saman verran kuin varat vähenevät.
Siinä vaiheessa kun oma pääoma on kokonaan syöty, eli pankin varat ovat enää yhtä suuret kuin sen velat muille, varojen pienentyminen taseen vasemmalta puolelta tarkoittaisi sitä, että oikealta puolelta olisi leikattava velkojien saatavia tai asiakkaiden saatavia.
Maksukyvyttömän pankin varat eivät siis riitä kaikkien sen velkojen maksamiseen.

Pankkien ongelmat pahentavat valtion ongelmia, jotka taas pahentavat pankkien ongelmia

Suuren pankin kuten Monte dei Paschin kaatuminen aiheuttaisi paitsi paniikin myös automaattisen ketjureaktion, kun kaikki pankille rahaa lainanneet muut pankit menettäisivät saatavansa ja niidenkin varat pienenisivät.
Ketjureaktio voi syntyä myös ilman yhdenkään pankin varsinaista kaatumista.
Pankkien maksukyvyttömyyttä vältetään viimeiseen asti, ja niiden toimintaa säädellään vakavaraisuusvaatimuksilla. Pankeilla on aina oltava tietty määrä omaa pääomaa suhteessa niin sanottuihin riskipitoisiin saataviin eli esimerkiksi pankin myöntämiin lainoihin.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pankeilla on oltava riittävä määrä "turvallisia" omistuksia eli esimerkiksi rahavaroja ja valtioiden velkakirjoja, jotta ne saavat hankkia uusia riskipitoisia varoja eli myöntää uusia lainoja.
Koska Italian pankkien oman pääoman määrä vähenee, myös niiden mahdollisuudet myöntää lainoja italialaisille yrityksille heikkenevät. Se iskisi koko Italian valtion entisestään hauraaseen talouteen, mikä puolestaan heikentää sijoittajien uskoa Italian valtion velanmaksukykyyn.
Mitä epävarmempana sijoituksena Italian velkaa pidetään, sitä alemmaksi maan liikkeelle laskemien velkakirjojen arvo putoaa.
Periaate on sama kuin yrityksillä: luotettavien yritysten osakkeet ovat kalliimpia kuin epäluotettavien ja luotettavien valtioiden velkakirjat ovat kalliimpia kuin epäluotettavien.
Italian valtion velkakirjojen suurimpia omistajia ovat – yllätys, yllätys – italialaiset pankit. Pankkien varojen väheneminen voi siis johtaa valtion velkakirjojen arvon laskemiseen, minkä seurauksena pankin varat sekä oma pääoma vähenevät entisestään sekä pankkien lainanantokyky heikkenee heikkenemistään.
Tämä vuorostaan johtaisi jälleen koko Italian talouden ongelmien syvenemiseen ja valtion velanhoitokulujen kasvuun.
Euroalueen päättäjät ja viranomaiset ovat eurokriisin puhkeamisen jälkeen pyrkineet rikkomaan tätä pankkien ja valtioiden välistä "kohtalonyhteyttä", mutta se on yhä olemassa.
Italialaisten pankkien lisäksi Italian valtion velkakirjoja omistavat runsaasti etenkin ranskalaiset ja saksalaiset pankit, joten valtion velkapapereiden arvonlasku tarttuisi nopeasti koko Euroopan pankkisektoriin ja sitä kautta kaikkiin eurooppalaisiin talouksiin.

Pankkien julkinen pelastaminen ei ole ikuinen ratkaisu

Italia ja muut euromaat ovat yhtä mieltä siitä, että italialaiset pankit tarvitsevat lisää omaa pääomaa, jotta ne voivat alaskirjata arvottomia lainojaan ajautumatta maksukyvyttömiksi.
Osapuolet ovat kuitenkin erimielisiä tavasta, jolla pääoman lisääminen tehdään.
Italian pääministeri Matteo Renzi vaatii, että maan hallitus saisi antaa pankeille varoja kymmenien miljardien edestä.
Tähän muut eurojohtajat eivät niin vain suostu, koska EU:n tänä vuonna voimaan tulleiden sääntöjen mukaan pankkien velkojien on kärsittävä tappioita, ennen kuin pankeille saa antaa julkista tukea.
Velkojien saatavien leikkaaminen vähentäisi pankkituen tarvetta, sillä velkojen pienentyminen kasvattaa automaattisesti pankin omaa pääomaa, joka siis lasketaan vähentämällä velat varoista. EU:n sääntöjen mukaan tallettajien saatavia ei lähdetä leikkaamaan.
(Lue lisää EU:n ja Italian kiistan taustoista täältä.)
Vaikka Italian pankit tavalla tai toisella saisivatkin lisää pääomaa, niiden tai muidenkaan Euroopan pankkien ongelmat eivät ratkea ennen kuin maanosan talouskasvu ja sitä myöten korkotaso kääntyvät nousuun.
Jos niin ei tapahdu pian, on Euroopassakin pohdittava, kuinka kauan onttoja pankkeja voi pitää pystyssä veronmaksajien piikkiin.