بیت کوین: ارزی بدون مالیات و بانک مرکزی
جمعه 19 آوريل 2013 - 30 فروردین1392
همین چند هفته پیش بود که به دلیل اوضاع اسفناک مالی
قبرس، دولت موجودی حساب‌های بانکی افراد را مسدود کرد و آن‌ها هم که بیشتر
از صد هزار یورو داشتند، بخشی از دارایی‌شان را برای همیشه از دست دادند.
در همین مدت، محبوبیت یک واحد پولی در نقاط مختلف جهان بالا رفته. واحد
پولی که نه می‌شود مسدودش کرد و نه می‌شود از آن مالیات گرفت. نقل و
انتقالش هم به هر جای دنیا کاملاً مجانی است: واحد پولی مجازی به نام
بیت‌کوین که ارزشش در سه چهار ماه اخیر، چهار برابر؛ و نسبت به سه سال پیش،
صدها برابر شده.
بهرنگ تاج‌دین گزارش می‌دهد
Bitcoinin ongelmista
: huhtikuu 15, 2013
Bitcoinista eli digitaalisesta virtuaalivaluutasta on keskusteltu viime päivinä aktiivisesti (1,2). Syynä on se, että Kyproksen kriisin seurauksena bitcoinin vaihtosuhde muihin valuuttoihin parani merkittävästi. Valuuttamarkkinoiden kielellä bitcoinin kurssi nousi eksponentiaalisesti, kun kiinnostus bitcoiniin sijoituskohteena kasvoi. Monien bitcoinin vallankumouksellisuuteen uskovien mielissä kehitys otettiin vastaan innolla.
Kuten yleensä valuuttamarkkinoilla, bitcoinin kurssin raju nousu kääntyi kuitenkin nopeasti lähes yhtä rajuun pudotukseen ja bitcoinin vaihtosuhde palasi aiemmalle lineaariselle kasvu-uralleen. Virtuaalivaluutta näyttikin kohdanneen (jo toisen) merkittävän spekulatiivisen kysyntäaallon, johon myös monet kansallisista valuutoista ovat vapaiden rahoitusmarkkinoiden aikakaudella törmänneet.
Bitcoinin kannalta viime viikkojen tapahtumat ovat harmillinen takaisku, koska sitä on pidetty vakaana ja arvonsa säilyttävänä valuuttana. Hyödykerahateoriaan ja rahan kvantiteettiteoriaan uskovat bitcoinistit ovat olleet vakuuttuneita, että bitcoinin liikkeellelaskujärjestelmä, joka säätelee tiukasti liikkeellä olevan bitcoinin määrää takaa myös bitcoinin ostovoiman vakauden.
Viime viikko kuitenkin osoitti, että näin ei ole. Kun yhdellä bitcoinilla olisi tiistaina saanut esimerkiksi BitcoinStore-verkkokaupasta tavaraa noin 200 dollarin arvosta, perjantaina bitcoinin ostovoima oli enää 100 dollaria. Tällaiset valuttakurssin vaihtelut vaikuttavat oleellisesti virtuaalivaluutan ympärille muodostuneen taloudellisen toiminnan hintamekanismiin.
Jos verkkokaupan tuotteet oli ostettu kauppaan sisään dollareilla tai muilla valtioiden valuutoilla etukäteen, olisi kauppa joutunut ongelmiin valuuttakurssin vahvistuttua. Yhtäkkiä bitcoineilla olisi ollut mahdollista ostaa kaksi kertaa enemmän tavaraa, kuin aiemmin. Säilyttääkseen suunnitellun tuottoasteen kaupan olisi pitänyt nostaa bitcoinmääräisiä hintoja 100 prosenttia. Näin bitcoinjärjestelmässä olisi koettu 100 prosentin inflaatio, mikäli hintojen nousu ei olisi vaikuttanut kuluttajien kulutushalukkuuteen.
Todennäköistä kuitenkin on, ettei bitcoinin hyväksyvillä kaupoilla ole juurikaan varastoja, jolloin valuuttakurssispekulaatio kuuluu keskeisenä osana niiden liiketoimintaan. Näin ne pystyvät ostamaan myymänsä tuotteet edullisella vaihtosuhteella ja hallitsemaan siten valuuttakurssiriskiä.
Vastaavasti bitcoinin kurssin romahdus leikkasi bitcoinia maksuvälineenä käyttävien kuluttajien ostovoimaa bitcoinjärjestelmän ulkopuolella tuotettuihin tuotteisiin. Jotta sama reaalinen ostovoima olisi voitu säilyttää, olisi bitcoinkuluttajien hallussa oleva bitcoinvarallisuus pitänyt kaksinkertaistaa. Myös tämä toimenpide olisi johtanut bitcoinjärjestelmässä 100 prosentin inflaatioon, jos oletetaan kuluttajien käyttävän lisätyn varallisuuden kulutukseen täysimääräisenä ja kauppojen nostavan hintoja samassa suhteessa. Inflaatiota pelkäävien onneksi bitcoinjärjestelmässä mikään taho ei tällaista toimenpidettä voi suorittaa. Tämän seurauksena kuluttajien on vain nieltävä ostovoiman supistuminen sellaisenaan.
Esimerkkimme osoittavat, että bitcoinjärjestelmä on tällä hetkellä täysin spekulatiivinen eikä bitcoinia käyttävien ole juuri lainkaan mahdollista hallita bitcoinien ostovoimaan liittyvää epävarmuutta. Tässä mielessä bitcoinin mahdollisuudet toimia yleisesti käytettävänä valuuttana ovat olemattomat verrattuna kansallisiin valuuttoihin. Perusongelma on siinä, ettei bitcoinjärjestelmän sisällä ole tarpeeksi tuotantoa, joka määrittelisi markkinoilla olevien hyödykkeiden hinnat ensisijaisesti bitcoinvaluutassa. Siksi halukkuus käyttää bitcoinia voi vaihdella nopeastikin, kun taas kansallisten valuuttojen viimekätisenä kysynnän luojana toimii aina valtion verotus.
Valuuttakurssien heilahtelusta muodostuukin ongelma bitcoinmaksuja hyväksyville yrityksille sekä bitcoinia käyttäville kuluttajille ja ostovoiman muutoksia on lähes mahdotonta ennakoida. Bitcoinia voidaankin verrata tällä hetkellä monien kehittyvien maiden kansallisiin valuuttoihin, jotka valtion verotusoikeudesta huolimatta ovat alttiita ulkopuolisille shokeille.
Jotta bitcoin voisi joskus toimia muunakin kuin spekulatiivisena maksuvälineenä ja jotta se voisi lunastaa bitcoinistien odotukset valtiosta riippumattomasta maailmanvaluutasta, sen ympärille pitäisi pystyä rakentamaan kattava tuotantojärjestelmä, jossa palkat ja muut tuotantokustannukset, kuten raaka-aineet määritetään bitcoineissa ja maksetaan bitcoineilla. Toisin sanoen sen käyttöä maksuvälineenä olisi rajattava sellaisiin hyödykkeisiin, joiden valmistus rahoitetaan kyseisessä valuutassa. Näin on tehty esimerkiksi aikapankeissa, joissa käytettävän maksuvälineen vaihdettavuus valtion valuuttaan on lisäksi estetty. Vaikka tällainen järjestelmä on perusteiltaan kestävä, sen laajentaminen korvaamaan valtion säätelemää tuotanto- ja valuuttajärjestelmää on kuitenkin epätodennäköistä.
Tässä vaiheessa bitcoinin historiaa näyttääkin todennäköiseltä, että virtuaalivaluutta tulee jäämään historiaan yhtenä digiajan kuriositeeteista WAP-liiketoiminnan rinnalla.
Jussi Ahokas
Bitcoinin menestys tekisi ympäristölle tepposet
16.4.2013
Bitcoin-nettirahalla on yllättäviä sivuvaikutuksia. Virtuaaliraha
vaatii runsaasti sähköä, ja tilanne voi pahentua merkittävästi.
Bitcoin-nettiraha on noussut uutisotsikoihin viime viikkoina sen
”pörssikuplan” vuoksi. Virtuaalirahan arvo nousi erittäin nopeasti ja
sitten se romahti (Nettiraha Bitcoinissa kupla ja ”pörssiromahdus”).Uutistoimisto Bloombergin artikkeli on nyt nostanut keskusteluun Bitcoinin ympäristövaikutukset. Virtuaalinen raha aiheuttaa yllättäen tuntuvia arkielämän vaikutuksia.
1041 megawattituntia päivässä
Ongelma on Bitcoin-järjestelmän tavassa luoda uutta rahaa. Valuuttaa luodaan tietokoneissa, jotka ratkaisevat monimutkaisia matemaattisia tehtäviä. Mitä enemmän uuden rahan luojia on, sitä enemmän laskentatehoa prosessi vaatii, selittää Bloomberg. Näin pidetään huolta siitä, ettei uutta rahaa luoda liikaa.
Tämä on johtanut melkoiseen laskentaoperaatioon. Bitcoin-markkinoita seuraava Blockchain.info-nettisivusto laskee, että uuden rahan luominen kuluttaa tällä hetkellä sähköä noin 1040 megawattituntia päivässä. Se vastaa yli 30 000 yhdysvaltalaisen talouden sähkönkulutusta.
Sähkönkulutus näyttää lisäksi olevan reippaassa kasvussa. Jos tämän tyyppisestä virtuaalirahasta tulisi yleinen valuutta, myös ympäristöongelmat saattaisivat pahentua nopeasti.
Tienestit kuplan
myötä hyviä – vielä
Tienestit ovat Bitcoinin pörssikuplan myötä vielä hyvät, mutta ne näyttävät laskevan nopeasti. Viime viikolla kaikkien rahan luojien päivätienesti oli yhteensä noin 520 000 euroa, mistä pelkkään sähkölaskuun paloi noin 115 000 euroa päivässä.
Tällä hetkellä tienestit ovat pudonneet noin 375 000 euroon, ja sähkölasku on noussut noin 120 000 euroon. Toiminta voi olla vielä tuottavaa, mutta rahan luojien määrän kasvaessa myös tuotot saattavat laskea nopeasti.
Nyt se puhkesi – Bitcoinin arvosta lähti kolmannes
Bitcoinin arvo on kääntynyt jyrkkään syöksyyn. Hetki sitten 285
dollarin arvoinen virtuaaliraha maksaa nyt 185 dollaria.
Valuuttakurssin voimakas vaihtelu eli volatiliteetti, kurssisyöksy ja mahdollisen Bitcoin-kuplan puhkeaminen eivät näytä kuitenkaan hätkäyttävän uutistoimisto Bloombergin haastattelemia Bitcoin-miljonäärejä.
Laskujen mukaan Bitcoin-lompakoita, joissa on yli miljoonan dollarin arvosta valuuttaa, olisi noin 250. Miljonäärejä ei välttämättä ole yhtä paljon, sillä yksi henkilö voi omistaa useammankin lompakon.
Bitcoinin arvo alkoi nousta rivakasti Kyproksen kriisin aikaan maaliskuussa.
Nousun arvioitiin johtuvan suunnitelmasta verottaa Kyproksen pankkitalletuksia. Tämä säikäytti pankkiasiakkaita siirtämään käteisvarojaan virtuaalirahaksi verottajan ulottumattomiin. Suunnitelma ei toteutunut, mutta hinnannousu-uutinen herätti tiedotusvälineiden mielenkiinnon ja sitä kautta Bitcoinien hinta nousi edelleen.
Maailmassa on tätä nykyä noin 11 miljoonaa Bitcoinia. Bitcoin on sähköinen valuutta, jota voi käyttää maksuvälineenä pääasiassa erilaisissa verkkokaupoissa. Tavallisten valuuttojen vaihtoa Bitcoineiksi ja päinvastoin tehdään erilaisissa siihen erikoistuneissa verkkopalveluissa. Bitcoinin valuuttakurssit määrittyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan.
Suomen Pankki: olkaa varovaisia virtuaalirahan kanssa
Julkaistu 23.4.2013
Bitcoin ja muut virtuaalivaluutat ovat nousseet yleiseen tietoisuuteen viime kuukausina. Suomen Pankin mukaan virtuaalirahan käytössä ei sinänsä ole ongelmaa. Käyttäjien tulee kuitenkin ymmärtää, että virtuaalirahaan liittyy useita uudenlaisia riskejä.
Suomessa
viranomaiset eivät ajattele, että esimerkiksi Bitcoin olisi virallinen
valuutta. Syy on se, että virtuaalirahalla ei ole virallista liikkeelle
laskijaa. Kyseessä on epävirallinen vaihdannan väline.
Suomen Pankin rahoitusmarkkinoiden yleisvalvontatoimiston päällikkö Päivi Heikkinen kertoo, että virtuaalirahan käytölle ei sinänsä ole laillista estettä. Ihmisillä on vapaus sopia itse vaihdannan välineistä, ja ne voivat olla muutakin kuin rahaa.
Joitakin rajoituksia toki on. Esimerkiksi velkakirjalaki sanoo, että velat täytyy pystyä maksamaan virallisella vaihdannan välineellä, eli Suomessa euroilla. Muuten vaihdannan välineiden käyttö on melko vapaata.
Virtuaalirahan käyttäjien on kuitenkin tärkeää ymmärtää niihin sisältyvät riskit.
Esimerkiksi Bitcoinissa ei ole tällaista järjestelyä. Niinpä rahan arvo voi heilua rajusti.
Tästä on nähty viime viikkoina kuvaava esimerkki, kun Bitcoinin arvo on heilunut muutamien kymppien ja yli 200 dollarin välillä. Kuplan nouseminen ja sen romahtaminen kesti vain muutamien päivien ajan.
Finanssivalvonnasta kerrotaan, ettei Bitcoin kuulu sen valvonnan piiriin. Finanssivalvonta voi valvoa vain sellaisia rahoitusmarkkinoiden alueita, joihin sille on lainsäädännöllisesti annettu oikeus. Virtuaalivaluutat eivät kuulu niihin.
Ihmisten ei tule odottaa, että virtuaalirahassa pelattaisiin samoilla säännöillä kuin perinteisillä rahamarkkinoilla, Heikkinen muistuttaa. Virtuaalirahassa kyse on eräänlaisesta valuuttojen villistä lännestä.
Virtuaalivaluutat tuovat uusia haasteita myös turvallisuuteen. Esimerkiksi Bitcoin-valuuttaa säilötään tietokoneilla. Verkkorikolliset ovat onnistuneet varastamaan uhrien virtuaalirahoja esimerkiksi haittaohjelmien avulla.
Virtuaalirahalla voi monissa tilanteissa korvata eurot ja muut valuutat. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että lainsäädännön velvollisuudet eivät katoa. Verot ja esimerkiksi palkkojen sivukulut on maksettava myös virtuaalirahaa tai muita vaihdannan välineitä käytettäessä.
Kiinan keskuspankki kielsi
joulukuun alussa maan pankkeja käsittelemästä Bitcoiniin ja muihin
virtuaalivaluuttoihin liittyviä maksuja. Viime viikolla EU:n
pankkivalvoja EBA puolestaan varoitti kansalaisia virtuaalivaluuttojen riskeistä.
Kiinan Bitcoin-sulku ja länsimaistenkin talousviranomaisten valpastuminen kertovat yhden vastauksen kysymykseen, ovatko Bitcoin ja vastaavat virtuaalivaluutat oikeaa rahaa vai eivät.
Yksinkertainen vastaus on: eivät ole.
Bitcoin on eräänlainen virtuaalinen maksupoletti tai rahake, joka on tarkoitettu verkkomaksujen maksuvälineeksi. Se on myös virtuaalinen pelimerkki, jonka arvonkehityksellä keinottelijat keinottelevat.
Lisäksi Bitcoin on ilmeisesti jonkinlainen "bittihippien" elämäntapavaluutta ja vapausihanteen innoittama vaihtoehto viralliselle rahajärjestelmälle keskuspankkeineen.
Mutta Bitcoin ei ole oikeata rahaa eikä se ole laillinen maksuväline missään maailman kolkassa niin kuin euro on euromaissa ja dollari on Yhdysvalloissa.
Kovin pian Bitcoinista tuskin onkaan oikeaksi rahaksi tai varsinkaan euron ja muiden virallisten valuuttojen syrjäyttäjäksi.
Se on maksuvälineenä lainsuojaton, äärimmäisen epävakaa, nykyaikaisen rahatalouden tarpeisiin äärimmäisen harvinainen ja teknistä toteutustapaansa lukuun ottamatta omalla tavallaan yllättävän alkukantainen.
Euro on oikeaa
ja laillista rahaa
Eurolla ja euromaiden rahaliitolla on neljän kriisivuoden ajan ollut suuria haasteita eikä euro välttämättä ole taloushistorian onnistuneimpia valuuttoja. Omalla oudolla tavallaan euro on yhä kokeiluasteella oleva epävarma rahakoe.
Mutta euro on silti Suomen ja muiden euromaiden laillinen maksuväline ja se on näin ollen virallisesti oikeata rahaa. Suomessa jokaisella on oikeus – ja useimmiten myös velvollisuus – maksaa laskunsa, velkansa ja veronsa euroilla.
Eivätkä euroalueen talousongelmat johdu euron ominaisuuksista käteisenä rahana tai edes tilirahana. Ennemmin eurokriisi on perua rahaliiton niin sanotuista valuvioista ja euromaiden keskuspankin EKP:n kaikille euromaille yhteisen rahapolitiikan haittavaikutuksista.
Käteisenä rahana ja maksuvälineenä samoin kuin tilirahana euro on oikeaa ja kelpo rahaa siinä kuin mikä tahansa muu laajaa yleisön luottamusta nauttiva valuutta. Euro täyttää kaikki kolme rahan tärkeintä perusvaatimusta helposti.
Euro on yleisesti hyväksytty ja laajassa käytössä oleva
1) vaihdon väline,
2) arvon mitta ja
3) arvon säilyttäjä.
Samaa ei voi sanoa Bitcoinista tai muista internet-yhteisöjen tai -yritysten perustamista virtuaalivaluutoista sen enempää kuin esimerkiksi eräillä eurooppalaisillakin syrjäseuduilla liikkeeseen lasketuista epävirallisista paikallisvaluutoista.
Ne eivät ole laajasti käytössä saati yleisesti hyväksyttyjä vaihdon välineitä, ne eivät sovellu yleiseksi arvon mitaksi eikä niistä ole arvon säilyttäjiksi. Niillä ei välttämättä voi maksaa laskujaan tai velkojaan kuin hyvin rajoitetusti eikä verojaan lainkaan.
Valtio määrää, millä
verot on maksettava
Viimeistään verojen maksaminen valtiolle ja tulonsiirtojen tai muiden maksusuoritusten vastaanottaminen valtiolta erottaa erilaiset virtuaalirahat, rahakkeet, maksupoletit, pelimerkit ja leikkirahat oikeasta rahasta.
Kautta maailman vakiintuneen käytännön mukaan valtiot määräävät lainsäädäntövaltaan perustuvalla yksinoikeudellaan, mikä on niiden hallintoalueella lainmukaista oikeaa rahaa ja mikä ei.
Näin ei ole aina ollut eikä tämä nytkään perustu minkäänlaiseen luonnonlakiin, mutta tällä haavaa asia on tällä tolalla: valtiot määräävät, missä rahassa ne perivät veronsa ja maksavat maksunsa.
Muut voivat toki sopia keskinäiset maksunsa niin kuin haluavat, mutta valtio haluaa kaikesta veronalaiseksi määräämästään osansa juuri siinä rahassa kuin katsoo parhaaksi määrätä.
Jos Suomen valtio ryhtyy verottamaan tavallisten tulojen lisäksi vaikka talkooporukoiden aikapankkeja, ei niihinkään veroihin voi pulittaa talkootunteja vaan ne on maksettava euroilla.
Vaikka kukaan ei muuten haluaisi olla virallisen rahan kanssa missään tekemisissä, on sitä hankittava ainakin verojen maksamiseen. Toki sama raha on yleensä käypää rahaa myös useimpien yksityistenkin liike- ja rahoitustoimien perusyksikkönä.
Suurin osa suomalaisista saa palkkansa ja muut tulonsa euroina ja maksaa suurimman osan menoistaan niin ikään euroina. Ylivoimaisesti suurin osa myös suomalaisista rahoitustoimista, kuten luottosopimuksista, on euromääräisiä.
Yleensä onkin useimmille yksityishenkilöille yksinkertaisinta ja ongelmattominta, että tuloista kertyy ja menoihin hupenee yhtä ja samaa valuuttaa. Näin säästyy aikaa, vaivaa ja varoja turhalta valuutanvaihdolta ja kurssivaihtelulta.
Niin kauan kuin verot, velat ja valtaosa elinkustannuksistakin on maksettava euroilla, olisi hullunrohkeata uhkapeliä vastaanottaa vaikka pääasialliset tulonsa Bitcoineina.
Oikea raha ei ole
tällainen heiluri
Parin viime vuoden kuluessa yhden Bitcoin-yksikön "markkinahinta" on vaihdellut alle 20 eurosentin ja yli tuhannen euron välillä, ja hintanoteeraukset vaihtelevat miltei viikoittain kymmeniä prosentteja suuntaan ja toiseen.
Kenelläkään ei voi olla vakiintunutta käsitystä tai edes huteraa mielikuvaa tavaroiden, palveluiden tai sen puoleen oman työpanoksensakaan Bitcoin-arvosta. Tällaiseen Bitcoin on aivan liian epävakaa.
Hyvällä tuurilla varhaiset Bitcoin-harrastajat ovat saattaneet lyödä rahoiksi. Edelleen onnekkaat keinottelijat saavuttavat lyhyessä ajassa suuria voittoja, mutta epäonniset kärsivät yhtä nopeasti yhtä suuria tappioita.
Raju kurssivaihtelu houkuttelee keinotteluun, mutta vetää pohjaa pois minkäänlaiselta taloussuunnittelulta tai muutoin kurinalaiselta taloudenpidolta. Se ei kuulu vakiintuneiden rahaolojen saati käyttökelpoisen rahan ominaispiirteisiin.
Ja niin kauan kuin Bitcoin ei ole yleisesti käytössä oleva maksuväline eikä juuri kukaan vastaanota tulojaan Bitcoineina, on joka ikinen maksamiseen tarkoitettu Bitcoin ensin ostettava oikealla rahalla, kuten euroilla.
Kuinka paljon Bitcoineja on aiottuun maksuun hankittava ja kuinka paljon siihen taas kuluu euroja, vaihtelee erittäin suurella ja satunnaisella heilahtelulla suuntaan tai toiseen.
Todennäköisesti Bitcoinin eurohinnan lisäksi heilahtelevat myös maksettavien tuotteiden tai palveluiden Bitcoin-hinnat. Tämä lienee väistämätöntä niin kauan kuin Bitcoin-maksuja vastaanottavat yritykset tai henkilöt ovat tällaisia satunnaisia maksuja lukuun ottamatta "kiinni" virallisessa rahataloudessa.
Tällainen rahatalous
olisi alkukantainen
Bitcoinin internetissä laajalle harrastajapiirille hajautettu ja teknisesti kekseliäs tuotantotapa on yksi syy, miksi juuri tämä virtuaalivaluutta on noussut keinottelijoiden lisäksi myös "bittihippien" suosioon.
Tuotannosta vastaa samantyyppinen niin sanottu vertaisverkko, jollaisia ovat aiemmin käyttäneet tehokkaasti esimerkiksi musiikki- ja elokuvatiedostojen luvattomien piraatti-kopioiden jakelijat.
Vertaisverkkoon hajautetussa tuotantomallissa yhdistyy lukuisien erillisten tietokoneiden laskentateho, tuottajien nimettömyys ja periaatteessa riippumattomuus yhdestäkään yksittäisestä tuottajasta.
Bitcoinin erityispiirteisiin kuuluu lisäksi täysi riippumattomuus yhdestäkään keskuspankista tai muusta talousviranomaisesta. Bitcoin-taloutta eivät toisin sanoen ohjaile keskuspankkiirit tai minkään valtakunnan talouspoliitikot vaan "rahanörttien" koodit.
Alkuperäiseen Bitcoinin algoritmiin koodattu ja tiettävästi yhä murtamaton ominaisuus on uusien Bitcoinien kaiken aikaa automaattisesti supistuva tuotantomäärä ja lopullisen enimmäismäärän rajoittaminen 21 miljoonaan yksikköön.
Tämä kaavamainen tuotantotapa erottaa Bitcoinin ratkaisevalla tavalla nykyaikaisesta rahataloudesta ja sen totutuista ominaispiirteistä. Rahana Bitcoin olisi olennaisesta alkukantaisempi kuin sen teknisestä toteutustavasta voisi luulla.
Ennalta määrätty ja rajoitettu Bitcoin-määrä tarkoittaa että se olisi rahana – tai rahajärjestelmän perusyksikkönä – yhtä kaavamainen ja joustamaton kuin ammoinen rahajärjestelmän perusyksikkö kulta oli. Hyvässä ja pahassa.
Vapaus säilyy niin kauan
kuin tällä ei ole väliä
Toistaiseksi internetin Bitcoin-talous on varsinaiseen rahatalouteen verrattuna varsin kehittymätöntä, eikä tiettävästi yhtään Bitcoin-talletuksia vastaanottavaa ja Bitcoin-luottoja myöntävää Bitcoin-pankkia ole ainakaan virallisesti toiminnassa.
Näin ollen liikkeessä on vasta Bitcoin-perusrahaa ilman pankkijärjestelmän luomaa luotonlaajennusta. Tältä osin Bitcoin olisi jopa vielä alkukantaisempi kuin kultaan perustuva rahajärjestelmä oli.
Kultajärjestelmässä liikkeessä oli suhdannekierron mukaan vaihteleva määrä holvien kultakantaan perustuvaa setelistöä ja velkarahoitusta eikä vain kultakolikoita. Kullan omistajien ja rahaa maksuihinsa ja moninaisiin liiketoimiinsa käyttävän yleisön välissä oli pankkeja.
Rahatalouden ja pankkijärjestelmän kehittyminen – tai ainakin kasvaminen – synnytti varsin varhaisessa vaiheessa pankkien rinnalle keskuspankkeja, kuten 1600-luvun lopusta asti toimineen Bank of Englandin.
Keskuspankit olivat alun perin liikepankkien pankkeja, joiden tärkeisiin tehtäviin kuului maksujen välittäminen pankkien välillä mutta usein myös suoraan suurten yritys- ja yksityisasiakkaiden liiketoimissa.
Ammoiset keskuspankit olivat aikansa vaikutusvaltaisia mahtipankkeja mutta ne eivät olleet viranomaisia. Ne huolehtivat pankkijärjestelmän maksuvalmiudesta mutta ne eivät määränneet korkoja eivätkä harjoittaneet muutakaan "rahapolitiikkaa" eivätkä ne puuttuneet inflaation tai deflaation vaihteluihin saati muihin talousoloihin. Sen tekivät suhdanteet.
Nykyaikainen keskuspankkien viranomaistoiminta alkoi yleistyä ja hahmottua yhä suunnitelmallisemman ja keskusjohtoisemman "rahapolitiikan" suuntaan vasta satakunta vuotta sitten, ja päävaluuttojen linkki kultaan katkesi 1970-luvun alussa.
Nyt keskuspankit ja rahapolitiikka ovat kuitenkin niin tärkeä osa julkisen talouden ja poliittisen vallan koneistoa, että talous- ja rahaviranomaiset sallivat Bitcoinin ja vastaavien vaihtoehtovaluuttojen "vapautta" vain niin kauan kuin niillä ei ole väliä.
Tahtoo sanoa, että jos "bittihippien" haaveet alkavat toteutua ja Bitcoin tai mikä vain vastaava "vapaa" vaihtoehtovaluutta alkaa vakavasti uhata virallisten valuuttojen asemaa, päättyy vapaus joko kieltoihin tai keskuspankkiohjaukseen.
Suomen Pankin rahoitusmarkkinoiden yleisvalvontatoimiston päällikkö Päivi Heikkinen kertoo, että virtuaalirahan käytölle ei sinänsä ole laillista estettä. Ihmisillä on vapaus sopia itse vaihdannan välineistä, ja ne voivat olla muutakin kuin rahaa.
Joitakin rajoituksia toki on. Esimerkiksi velkakirjalaki sanoo, että velat täytyy pystyä maksamaan virallisella vaihdannan välineellä, eli Suomessa euroilla. Muuten vaihdannan välineiden käyttö on melko vapaata.
Virtuaalirahan käyttäjien on kuitenkin tärkeää ymmärtää niihin sisältyvät riskit.
Ei vakautta…
Yksi virtuaalirahan ongelma on rahan arvon vakaus. Perinteisten valuuttojen takana on keskuspankki, joka valvoo rahan arvoa ja yrittää pitää sen vakaana. Yleensä tässä onnistutaan ainakin kohtuullisen hyvin.Esimerkiksi Bitcoinissa ei ole tällaista järjestelyä. Niinpä rahan arvo voi heilua rajusti.
Tästä on nähty viime viikkoina kuvaava esimerkki, kun Bitcoinin arvo on heilunut muutamien kymppien ja yli 200 dollarin välillä. Kuplan nouseminen ja sen romahtaminen kesti vain muutamien päivien ajan.
… eikä valvontaa
Toinen ongelma on se, että viranomaiset eivät yleensä valvo virtuaalivaluuttoja. Esimerkiksi vertaisverkkojärjestelmään perustuvalla Bitcoinilla ei ole laillista kotipaikkaa, eikä voida osoittaa, minkä maan viranomaisten sitä pitäisi valvoa, selittää Suomen Pankin Heikkinen.Finanssivalvonnasta kerrotaan, ettei Bitcoin kuulu sen valvonnan piiriin. Finanssivalvonta voi valvoa vain sellaisia rahoitusmarkkinoiden alueita, joihin sille on lainsäädännöllisesti annettu oikeus. Virtuaalivaluutat eivät kuulu niihin.
Ihmisten ei tule odottaa, että virtuaalirahassa pelattaisiin samoilla säännöillä kuin perinteisillä rahamarkkinoilla, Heikkinen muistuttaa. Virtuaalirahassa kyse on eräänlaisesta valuuttojen villistä lännestä.
Virtuaalivaluutat tuovat uusia haasteita myös turvallisuuteen. Esimerkiksi Bitcoin-valuuttaa säilötään tietokoneilla. Verkkorikolliset ovat onnistuneet varastamaan uhrien virtuaalirahoja esimerkiksi haittaohjelmien avulla.
Virtuaalirahalla voi monissa tilanteissa korvata eurot ja muut valuutat. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että lainsäädännön velvollisuudet eivät katoa. Verot ja esimerkiksi palkkojen sivukulut on maksettava myös virtuaalirahaa tai muita vaihdannan välineitä käytettäessä.
Euron rinnalla Bitcoin on leikkirahaa
Analyysi
EU:n pankkivalvoja EBA varoittaa kansalaisia Bitcoinin ja
muiden virtuaalivaluuttojen riskeistä – ja on oikeassa: Bitcoin on
teknisesti kekseliäs mutta se on virtuaalinen pelimerkki tai
maksupoletti eikä oikeaa rahaa. Rahaksi Bitcoin on nokkelasta
toteutuksestaan huolimatta epäluotettava ja alkukantainen.
Kiinan Bitcoin-sulku ja länsimaistenkin talousviranomaisten valpastuminen kertovat yhden vastauksen kysymykseen, ovatko Bitcoin ja vastaavat virtuaalivaluutat oikeaa rahaa vai eivät.
Yksinkertainen vastaus on: eivät ole.
Bitcoin on eräänlainen virtuaalinen maksupoletti tai rahake, joka on tarkoitettu verkkomaksujen maksuvälineeksi. Se on myös virtuaalinen pelimerkki, jonka arvonkehityksellä keinottelijat keinottelevat.
Lisäksi Bitcoin on ilmeisesti jonkinlainen "bittihippien" elämäntapavaluutta ja vapausihanteen innoittama vaihtoehto viralliselle rahajärjestelmälle keskuspankkeineen.
Mutta Bitcoin ei ole oikeata rahaa eikä se ole laillinen maksuväline missään maailman kolkassa niin kuin euro on euromaissa ja dollari on Yhdysvalloissa.
Kovin pian Bitcoinista tuskin onkaan oikeaksi rahaksi tai varsinkaan euron ja muiden virallisten valuuttojen syrjäyttäjäksi.
Se on maksuvälineenä lainsuojaton, äärimmäisen epävakaa, nykyaikaisen rahatalouden tarpeisiin äärimmäisen harvinainen ja teknistä toteutustapaansa lukuun ottamatta omalla tavallaan yllättävän alkukantainen.
Euro on oikeaa
ja laillista rahaa
Eurolla ja euromaiden rahaliitolla on neljän kriisivuoden ajan ollut suuria haasteita eikä euro välttämättä ole taloushistorian onnistuneimpia valuuttoja. Omalla oudolla tavallaan euro on yhä kokeiluasteella oleva epävarma rahakoe.
Mutta euro on silti Suomen ja muiden euromaiden laillinen maksuväline ja se on näin ollen virallisesti oikeata rahaa. Suomessa jokaisella on oikeus – ja useimmiten myös velvollisuus – maksaa laskunsa, velkansa ja veronsa euroilla.
Eivätkä euroalueen talousongelmat johdu euron ominaisuuksista käteisenä rahana tai edes tilirahana. Ennemmin eurokriisi on perua rahaliiton niin sanotuista valuvioista ja euromaiden keskuspankin EKP:n kaikille euromaille yhteisen rahapolitiikan haittavaikutuksista.
Käteisenä rahana ja maksuvälineenä samoin kuin tilirahana euro on oikeaa ja kelpo rahaa siinä kuin mikä tahansa muu laajaa yleisön luottamusta nauttiva valuutta. Euro täyttää kaikki kolme rahan tärkeintä perusvaatimusta helposti.
Euro on yleisesti hyväksytty ja laajassa käytössä oleva
1) vaihdon väline,
2) arvon mitta ja
3) arvon säilyttäjä.
Samaa ei voi sanoa Bitcoinista tai muista internet-yhteisöjen tai -yritysten perustamista virtuaalivaluutoista sen enempää kuin esimerkiksi eräillä eurooppalaisillakin syrjäseuduilla liikkeeseen lasketuista epävirallisista paikallisvaluutoista.
Ne eivät ole laajasti käytössä saati yleisesti hyväksyttyjä vaihdon välineitä, ne eivät sovellu yleiseksi arvon mitaksi eikä niistä ole arvon säilyttäjiksi. Niillä ei välttämättä voi maksaa laskujaan tai velkojaan kuin hyvin rajoitetusti eikä verojaan lainkaan.
Valtio määrää, millä
verot on maksettava
Viimeistään verojen maksaminen valtiolle ja tulonsiirtojen tai muiden maksusuoritusten vastaanottaminen valtiolta erottaa erilaiset virtuaalirahat, rahakkeet, maksupoletit, pelimerkit ja leikkirahat oikeasta rahasta.
Kautta maailman vakiintuneen käytännön mukaan valtiot määräävät lainsäädäntövaltaan perustuvalla yksinoikeudellaan, mikä on niiden hallintoalueella lainmukaista oikeaa rahaa ja mikä ei.
Näin ei ole aina ollut eikä tämä nytkään perustu minkäänlaiseen luonnonlakiin, mutta tällä haavaa asia on tällä tolalla: valtiot määräävät, missä rahassa ne perivät veronsa ja maksavat maksunsa.
Muut voivat toki sopia keskinäiset maksunsa niin kuin haluavat, mutta valtio haluaa kaikesta veronalaiseksi määräämästään osansa juuri siinä rahassa kuin katsoo parhaaksi määrätä.
Jos Suomen valtio ryhtyy verottamaan tavallisten tulojen lisäksi vaikka talkooporukoiden aikapankkeja, ei niihinkään veroihin voi pulittaa talkootunteja vaan ne on maksettava euroilla.
Vaikka kukaan ei muuten haluaisi olla virallisen rahan kanssa missään tekemisissä, on sitä hankittava ainakin verojen maksamiseen. Toki sama raha on yleensä käypää rahaa myös useimpien yksityistenkin liike- ja rahoitustoimien perusyksikkönä.
Suurin osa suomalaisista saa palkkansa ja muut tulonsa euroina ja maksaa suurimman osan menoistaan niin ikään euroina. Ylivoimaisesti suurin osa myös suomalaisista rahoitustoimista, kuten luottosopimuksista, on euromääräisiä.
Yleensä onkin useimmille yksityishenkilöille yksinkertaisinta ja ongelmattominta, että tuloista kertyy ja menoihin hupenee yhtä ja samaa valuuttaa. Näin säästyy aikaa, vaivaa ja varoja turhalta valuutanvaihdolta ja kurssivaihtelulta.
Niin kauan kuin verot, velat ja valtaosa elinkustannuksistakin on maksettava euroilla, olisi hullunrohkeata uhkapeliä vastaanottaa vaikka pääasialliset tulonsa Bitcoineina.
Oikea raha ei ole
tällainen heiluri
Parin viime vuoden kuluessa yhden Bitcoin-yksikön "markkinahinta" on vaihdellut alle 20 eurosentin ja yli tuhannen euron välillä, ja hintanoteeraukset vaihtelevat miltei viikoittain kymmeniä prosentteja suuntaan ja toiseen.
Kenelläkään ei voi olla vakiintunutta käsitystä tai edes huteraa mielikuvaa tavaroiden, palveluiden tai sen puoleen oman työpanoksensakaan Bitcoin-arvosta. Tällaiseen Bitcoin on aivan liian epävakaa.
Hyvällä tuurilla varhaiset Bitcoin-harrastajat ovat saattaneet lyödä rahoiksi. Edelleen onnekkaat keinottelijat saavuttavat lyhyessä ajassa suuria voittoja, mutta epäonniset kärsivät yhtä nopeasti yhtä suuria tappioita.
Raju kurssivaihtelu houkuttelee keinotteluun, mutta vetää pohjaa pois minkäänlaiselta taloussuunnittelulta tai muutoin kurinalaiselta taloudenpidolta. Se ei kuulu vakiintuneiden rahaolojen saati käyttökelpoisen rahan ominaispiirteisiin.
Ja niin kauan kuin Bitcoin ei ole yleisesti käytössä oleva maksuväline eikä juuri kukaan vastaanota tulojaan Bitcoineina, on joka ikinen maksamiseen tarkoitettu Bitcoin ensin ostettava oikealla rahalla, kuten euroilla.
Kuinka paljon Bitcoineja on aiottuun maksuun hankittava ja kuinka paljon siihen taas kuluu euroja, vaihtelee erittäin suurella ja satunnaisella heilahtelulla suuntaan tai toiseen.
Todennäköisesti Bitcoinin eurohinnan lisäksi heilahtelevat myös maksettavien tuotteiden tai palveluiden Bitcoin-hinnat. Tämä lienee väistämätöntä niin kauan kuin Bitcoin-maksuja vastaanottavat yritykset tai henkilöt ovat tällaisia satunnaisia maksuja lukuun ottamatta "kiinni" virallisessa rahataloudessa.
Tällainen rahatalous
olisi alkukantainen
Bitcoinin internetissä laajalle harrastajapiirille hajautettu ja teknisesti kekseliäs tuotantotapa on yksi syy, miksi juuri tämä virtuaalivaluutta on noussut keinottelijoiden lisäksi myös "bittihippien" suosioon.
Tuotannosta vastaa samantyyppinen niin sanottu vertaisverkko, jollaisia ovat aiemmin käyttäneet tehokkaasti esimerkiksi musiikki- ja elokuvatiedostojen luvattomien piraatti-kopioiden jakelijat.
Vertaisverkkoon hajautetussa tuotantomallissa yhdistyy lukuisien erillisten tietokoneiden laskentateho, tuottajien nimettömyys ja periaatteessa riippumattomuus yhdestäkään yksittäisestä tuottajasta.
Bitcoinin erityispiirteisiin kuuluu lisäksi täysi riippumattomuus yhdestäkään keskuspankista tai muusta talousviranomaisesta. Bitcoin-taloutta eivät toisin sanoen ohjaile keskuspankkiirit tai minkään valtakunnan talouspoliitikot vaan "rahanörttien" koodit.
Alkuperäiseen Bitcoinin algoritmiin koodattu ja tiettävästi yhä murtamaton ominaisuus on uusien Bitcoinien kaiken aikaa automaattisesti supistuva tuotantomäärä ja lopullisen enimmäismäärän rajoittaminen 21 miljoonaan yksikköön.
Tämä kaavamainen tuotantotapa erottaa Bitcoinin ratkaisevalla tavalla nykyaikaisesta rahataloudesta ja sen totutuista ominaispiirteistä. Rahana Bitcoin olisi olennaisesta alkukantaisempi kuin sen teknisestä toteutustavasta voisi luulla.
Ennalta määrätty ja rajoitettu Bitcoin-määrä tarkoittaa että se olisi rahana – tai rahajärjestelmän perusyksikkönä – yhtä kaavamainen ja joustamaton kuin ammoinen rahajärjestelmän perusyksikkö kulta oli. Hyvässä ja pahassa.
Vapaus säilyy niin kauan
kuin tällä ei ole väliä
Toistaiseksi internetin Bitcoin-talous on varsinaiseen rahatalouteen verrattuna varsin kehittymätöntä, eikä tiettävästi yhtään Bitcoin-talletuksia vastaanottavaa ja Bitcoin-luottoja myöntävää Bitcoin-pankkia ole ainakaan virallisesti toiminnassa.
Näin ollen liikkeessä on vasta Bitcoin-perusrahaa ilman pankkijärjestelmän luomaa luotonlaajennusta. Tältä osin Bitcoin olisi jopa vielä alkukantaisempi kuin kultaan perustuva rahajärjestelmä oli.
Kultajärjestelmässä liikkeessä oli suhdannekierron mukaan vaihteleva määrä holvien kultakantaan perustuvaa setelistöä ja velkarahoitusta eikä vain kultakolikoita. Kullan omistajien ja rahaa maksuihinsa ja moninaisiin liiketoimiinsa käyttävän yleisön välissä oli pankkeja.
Rahatalouden ja pankkijärjestelmän kehittyminen – tai ainakin kasvaminen – synnytti varsin varhaisessa vaiheessa pankkien rinnalle keskuspankkeja, kuten 1600-luvun lopusta asti toimineen Bank of Englandin.
Keskuspankit olivat alun perin liikepankkien pankkeja, joiden tärkeisiin tehtäviin kuului maksujen välittäminen pankkien välillä mutta usein myös suoraan suurten yritys- ja yksityisasiakkaiden liiketoimissa.
Ammoiset keskuspankit olivat aikansa vaikutusvaltaisia mahtipankkeja mutta ne eivät olleet viranomaisia. Ne huolehtivat pankkijärjestelmän maksuvalmiudesta mutta ne eivät määränneet korkoja eivätkä harjoittaneet muutakaan "rahapolitiikkaa" eivätkä ne puuttuneet inflaation tai deflaation vaihteluihin saati muihin talousoloihin. Sen tekivät suhdanteet.
Nykyaikainen keskuspankkien viranomaistoiminta alkoi yleistyä ja hahmottua yhä suunnitelmallisemman ja keskusjohtoisemman "rahapolitiikan" suuntaan vasta satakunta vuotta sitten, ja päävaluuttojen linkki kultaan katkesi 1970-luvun alussa.
Nyt keskuspankit ja rahapolitiikka ovat kuitenkin niin tärkeä osa julkisen talouden ja poliittisen vallan koneistoa, että talous- ja rahaviranomaiset sallivat Bitcoinin ja vastaavien vaihtoehtovaluuttojen "vapautta" vain niin kauan kuin niillä ei ole väliä.
Tahtoo sanoa, että jos "bittihippien" haaveet alkavat toteutua ja Bitcoin tai mikä vain vastaava "vapaa" vaihtoehtovaluutta alkaa vakavasti uhata virallisten valuuttojen asemaa, päättyy vapaus joko kieltoihin tai keskuspankkiohjaukseen.
