Niskalenkki kansanvallasta?

Vapaakaupan vankeina

Yhdysvallat ja EU ovat heinäkuusta 2013 asti neuvotelleet Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP). Siinä luodaan molemmille puolille Atlanttia yhtenäistä vapaakauppalainsäädäntöä, joka palvelisi suurten eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten yhtiöiden etuja. Arvostelijoiden mukaan TTIP-sopimuksessa yhdistyvät aikaisempien kauppasopimusten huonoimmat puolet.

Lori Wallach

Mitä jos moni­ka­nsa­lliset yri­tykset voisi­vat haastaa ha­lli­tuksia oike­u­teen, kun ni­i­den har­joi­tta­ma po­li­tiikka uhkaa piene­ntää yhtiön voi­tto­ja? Entä jos yhtiöt voisi­vat vaa­tia – ja jopa saada – avokätisiä ko­r­vauksia siitä, että ni­i­den voi­tot ovat piene­ntyne­et liian tiukko­jen työelämänno­r­mien tai anka­ran ympäristölainsäädännön vuo­ksi?

Tällaiset pykälät sisältyivät mone­nke­ski­se­en in­vestointiso­pi­mukse­en (MAI), josta OECD:n 29 jäse­n­maa­ta kävivät sa­laisia ne­u­vo­tte­lu­ja vuo­si­na 1995–1997.1 MAI-so­pi­mus vuoti ju­lki­suu­teen – yhtenä pa­l­jasta­jana oli Le Monde di­plo­ma­tiq­ue – ja enne­nnäkemätön pro­testi­aa­lto pako­tti hankke­en puo­lusta­jat hy­lly­ttämään so­pi­muksen. Nyt 15 vuo­tta myöhem­min sitä yri­tetään runnoa läpi uu­dessa il­miasu­ssa.

Yh­dys­va­llat ja EU ovat heinäkuu­sta 2013 asti käyneet ne­u­vo­tte­lu­ja Transa­tlanttise­sta ka­u­ppa- ja in­vestointiku­mppanuu­desta (TTIP), joka on uu­de­lleenlämmi­te­tty versio MAI:sta. Siinä luo­daan mo­lem­mi­lle puo­li­lle Atlanttia yhtenäistä va­paaka­u­ppa­lainsäädäntöä suu­rten eu­roo­ppa­laisten ja yh­dys­va­lta­laisten yhtiöiden etuja muka­i­llen. So­pi­mukse­en sisältyy mone­nlaisia sa­nktioi­ta – va­ltiot sa­a­tta­vat jou­tua maksa­maan mi­l­jooni­en eu­ro­jen ko­r­vauksia, mikäli yhtiöt va­li­tta­vat so­pi­mus­rikko­muksi­sta.

Vi­ra­llisen aika­tau­lun muka­an ne­u­vo­tte­lut eivät kestä kahta vuo­tta enempää. TTIP-so­pi­mukse­ssa yh­distyvät va­hingo­llisi­m­mat puo­let aika­ise­m­mista so­pi­muksi­sta. Mikäli so­pi­mus astuu voi­maan, moni­ka­nsa­llisten yri­tysten et­uo­ike­u­det ki­r­ja­taan lake­i­hin ja ha­lli­tusten kädet si­do­taan lo­pu­llise­sti.

Ase­te­l­ma olisi rii­ppu­ma­ton po­lii­ttisi­sta su­h­danteista tai ka­nsa­n­va­llan il­mauksi­sta, koska ky­se­isiä lake­ja ei voisi muu­ttaa kuin alleki­r­joi­tta­ja­mai­den yksi­mie­lise­llä päätöksellä. Eu­roo­pan lainsäädäntöön ko­pioi­taisi­in sama henki ja tekni­set pykälät kuin so­pi­muksen aasi­a­laise­ssa ma­llissa.

Yh­dys­va­lto­jen liike-elämän va­h­vasti ajama Tyyne­n­me­ren ku­mppanuu­sso­pi­mus (TPP) on pa­raikaa ra­tifi­oi­ta­vana 12 maassa. Nämä kaksi ku­mppanuu­sso­pi­musta loisi­vat ta­lou­de­llisen impe­riu­min, joka pyst­yi­si sa­ne­le­maan säännöt myös omien ra­jo­jensa ulko­p­uo­le­lla: joka­inen Yh­dys­va­lto­jen tai EUn ka­nssa ka­u­ppaa tekevä maa jou­tuisi myöntymään yhteisen markki­na-al­u­e­en sääntöihin. 

Salaiset neuvottelut

Ne­u­vo­tte­lu­ja käydään su­l­je­ttu­jen ovien taka­na, koska niissä tehdään päätöksiä, jotka ko­ske­vat myös markki­no­i­lta su­o­ja­ttua se­kto­ria. Yh­dys­va­lto­jen de­lega­a­tiossa on yli 600 moni­ka­nsa­llisten yri­tysten ase­tta­maa ko­nsu­lttia, joi­lla on vapaa pääsy va­l­miste­luasi­aki­r­joi­hin ja suora yhteys ha­llinnon ne­u­vo­tte­li­joi­hin. Mikään ei saa vuo­taa. Oh­jeissa to­de­taan, että toi­mi­tta­jat ja ka­nsa­laiset pidetään ulko­na ke­sku­ste­luista – heitä tu­llaan info­r­moi­maan so­pi­muksen alleki­r­joi­tus­vai­heessa, jo­lloin on liian myöhäistä vaiku­ttaa mi­hinkään.

Yh­dys­va­lto­jen entinen ka­u­ppa­mini­ste­ri Rona­ld Kirk to­tesi su­o­rasu­ka­ise­sti, että nyt pitää olla ”käytännöllinen” ja ”säilyttää tie­tty va­ro­vaisuus ja luo­tta­mukse­llisuus”.2 Hän to­tesi, että kun va­l­miste­lta­van so­pi­muksen työversio ede­llisen ke­r­ran vuosi ju­lki­suu­teen, ne­u­vo­tte­lut ka­tke­si­vat si­i­hen. Tällä hän vii­ttasi Ame­rikan va­paaka­u­ppaso­pi­mukse­en – laa­jenne­ttuun versio Po­h­jois-Ame­rikan va­paaka­u­ppaso­pi­mukse­sta NAFTA:sta – jota presi­dentti Ge­orge W. Bush ajoi voi­ma­llise­sti, ja jonka työversi­on Yh­dys­va­lto­jen ha­llinto ju­lka­isi ne­ttisi­vui­llaan vuo­nna 2001. Se­na­a­tto­ri Eliza­be­th War­ren to­tesi­kin, että ilman de­mo­kraa­ttista va­l­vontaa va­l­miste­ltua so­pi­musta ei pidä ko­ska­an alleki­r­joi­ttaa.3

Va­ltaa­pitävien toive pitää ame­rikka­laise­u­roo­ppa­lainen so­pi­mus ka­tse­i­lta pii­lossa on ollut helppo to­teu­ttaa. Vaike­ampaa on ke­rtoa omassa maassa­an so­pi­muksen vaiku­tuksi­sta, jotka ulo­ttu­vat va­ltion hui­pu­lta al­ue­taso­lle ja aina ku­nna­llise­en päätökse­nteko­on asti. Va­ltuu­te­ttu­jen pitää käydä tarkka­an läpi ju­lki­s­va­llan toi­minta, jotta yksi­t­yi­sten yri­tysten edut tu­le­vat tyy­dy­te­ttyä myös se­kto­rei­lla, joi­lle ne eivät ole vielä lonke­roi­taan ulo­ttane­et.

Ruo­ka­tur­va­llisuus, hai­ta­llisten aine­i­den ra­ja-ar­vot, sa­i­raus­vakuu­tus, lääkke­i­den hinnat, interne­tin va­paus, yksi­t­yi­selämän suoja, energia, ku­lttuu­ri, tekijäno­ike­u­det, luo­nno­n­va­rat, ammatti­koulutus, ju­lki­set hanki­nnat, maa­han­muu­tto: yksikään elämänalue ei vältä insti­tu­tiona­liso­i­tune­en va­paaka­u­pan pi­htio­te­tta. Po­lii­tikot voisi­vat lähinnä ke­sku­ste­lla yri­tysten ja ni­i­den paika­llisten edusta­jien ka­nssa siitä, minkä ver­ran itsemääräämiso­ike­u­tta hei­lle su­o­daan.

Jo tässä vai­heessa on ki­r­ja­ttu, että so­pi­jaos­a­p­uo­let taka­a­vat ”laki­en, säädöksien ja toi­minta­ta­po­jen yh­den­muka­ista­misen” so­pi­muksen pykälien ka­nssa. On selvää, että tätä ko­htaa tu­llaan so­ve­lta­maan tiuka­sti. So­pi­mus­rikko­mukse­sta voi tehdä va­li­tuksen varta vasten luo­ta­vaan eli­meen, joka ra­tka­isee rii­to­ja si­joi­tta­jien ja isäntäva­ltion välillä, ja jolla on va­ltuu­det määrätä ka­u­pa­llisia sa­nktioi­ta va­ltioi­ta vastaan.

Aja­tus tuntuu käsittämättömältä, vaikka vastaa­va kohta löytyy myös jo voi­massa ole­vista ka­u­pa­llisi­sta so­pi­muksi­sta. Viime vuo­nna Maa­il­man ka­u­ppajärjestö (WTO) tuo­mi­tsi Yh­dys­va­llat ko­l­mesta eri ka­u­ppa­ra­joi­tteesta: tonni­ka­la­purkke­i­hin oli lai­te­ttu teksti ”pyy­dyste­tty delfi­inejä va­hingo­i­tta­ma­tta”, tuo­nti­li­haan oli merki­tty alku­perämaa, ja karki­lta tuo­ksu­vat tu­pakat oli ki­e­lle­tty.

WTO on tuo­minnut myös EU:n sa­to­jen mi­l­jooni­en eu­ro­jen sa­kko­i­hin, koska se on kieltänyt ge­eni­muu­nne­ltu­jen tuo­ttei­den tuo­nnin uni­onin al­u­e­e­lle. TTP ja TTIP antaisi­vat moni­ka­nsa­llisi­lle yri­tykse­lle väline­en tehdä omissa ni­missään va­li­tus sitä maata ko­htaan, joka rikkoo yhtiön ka­u­pa­llisia etuja.

Tällaisen meka­ni­s­min avu­lla yri­tykset voi­vat ky­se­ena­laistaa terveys­politiikan, ympäristöns­u­o­je­lun tai ra­ha­markki­no­i­den säänte­lyn missä maassa ta­hansa vaa­ti­ma­lla ko­r­vauksia ja sa­kko­ja oike­us­lai­toksen ulko­p­uo­le­lla toi­mi­vi­lta eli­mi­ltä. Ko­l­men yri­tys­ju­ri­diikka­an pe­re­htyne­en laki­mie­hen muo­dosta­mat eri­t­yi­st­uo­mioistui­met no­u­da­tta­vat Maa­il­manpankin ja YK:n säännöstöjä, ja ne määräävät usein mi­tta­vat ko­r­vaukset, mikäli lainsäädäntö ra­joi­ttaa yhtiön ”odo­te­tta­vissa ole­via voi­tto­ja”. 

MAI nousee kuolleista

Ky­se­inen järjeste­ly – si­joi­tta­jat vs. va­ltio – näytti jo hävinne­en ka­rta­lta, kun mone­nke­ski­nen in­vestointiso­pi­mus MAI ei mennyt läpi vuo­nna 1998, mutta se on pikku hi­l­jaa pa­lannut asi­a­lista­lle. Yh­dys­va­lto­jen tekemät ka­u­pa­lliset so­pi­mukset ovat ro­h­munne­et jo 400 mi­l­joonaa do­lla­ria ve­ron­maksa­jien ra­ho­ja moni­ka­nsa­llisten yhtiöiden taskuun, kun va­ltiot ovat kieltäneet myrky­llisiä tuo­ttei­ta tai su­o­je­lleet vesi­va­ranto­ja, maata, metsiä.4 Sa­mo­jen so­pi­muksi­en pe­rus­tee­lla on tälläkin he­tke­llä mene­i­llään väli­mieso­ike­uskäsi­tte­lyjä – se­llaisi­sta yleishyödy­llisi­stä asi­oista kuten lääke­pa­tentit, päästöra­joi­tukset, ympäristöns­u­o­je­lu ja fo­ssi­i­liset energi­alähteet – jotka voi­vat no­staa ko­r­vaussu­m­mat 14 mi­l­jar­diin do­lla­riin.

TTIP tulee no­sta­maan entise­stään tämän lai­lliste­tun ki­ristyksen ku­stannu­ksia. Yh­dys­va­lloissa toi­mii 3 300 eu­roo­ppa­laisen yri­tyksen 24 000 tytär­yhtiötä, joista joka­inen voi jona­kin päivänä vaa­tia ko­r­vauksia ve­toa­ma­lla epärei­luun kilpai­luun. Tällaisen mi­ttaka­a­van voi­tonta­voi­tte­lu voi jo­htaa huo­ma­tta­vasti merki­ttävimpiin ku­stannu­ksi­in kuin ny­k­y­i­sten so­pi­musten pe­rus­tee­lla on ma­h­do­llista vaa­tia. EU-mai­ta uhka­isi­vat vielä suu­rem­mat ta­lou­de­lliset riskit, sillä Eu­roo­passa toi­mi­vi­lla 14 000 ame­rikka­lais­yri­tykse­llä on 50 800 tytäryhtiötä vanha­lla mante­ree­lla. Ka­iken ka­ikki­aan 75 000 yhtiötä saisi oike­u­den ryövätä va­ltioi­den ka­ssaa.

Alun perin tällaisten so­pi­musten oli määrä va­h­vistaa si­joi­tta­jan ase­maa ke­hi­tys­maissa, joissa yri­tyksi­llä on heikko ju­ri­dinen suoja. So­pi­musten pe­rus­tee­lla yri­tys sa­a­ttoi saada ko­r­vauksia va­ltion teke­mistä yksi­t­yi­stämisi­stä. EU ja Yh­dys­va­llat eivät ku­i­tenka­an ole oike­u­de­llise­sti epävar­maa al­ue­tta – päin­vastoin, niillä on erittäin toi­mi­vat oike­usjärjeste­lmät, jotka ku­nni­oi­tta­vat tiuka­sti yksi­t­yi­so­maisuu­den su­o­jaa. TTIP luo­vu­ttaa oike­uksi­en tarka­ste­lun eri­t­yi­se­lle väli­mieso­ike­u­de­lle, mikä oso­i­ttaa, että so­pi­muksen ta­voi­tteena ei ole sinänsä su­o­je­lla in­vestoi­jia vaan lisätä moni­ka­nsa­llisten yri­tysten va­ltaa.

Väli­mieso­ike­u­den muo­dosta­vat laki­mie­het eivät vastaa toi­mistaan äänes­täjille. He voi­vat yhtä hyvin toi­mia tuo­ma­reina kuin ase­ttua puo­lusta­maan vaiku­tus­va­ltaisten asi­akka­i­ttensa etuja.5 Ka­nsa­invälisen in­vestointioike­u­den asian­tuntijat ovat har­vassa: aino­astaan 15 laki­miestä hoi­taa 55 % käynni­ssä ole­vista ta­pauksi­sta. Eikä heidän päätöksistään voi tie­tenkään va­li­ttaa.

Ne ”oike­u­det”, joita näiden laki­miesten on määrä puo­lustaa, on määri­te­lty ta­ha­llaan niin suu­ri­piirteise­sti, että ni­i­den tu­lki­nta on har­voin yleisen edun muka­ista. Sa­maan ta­paan on si­joi­tta­jan eduksi määri­te­lty säännökset ”otaksu­mista” – niillä ki­e­lletään ha­lli­tusta muu­tta­masta po­li­tiikka­ansa sen jälkeen, kun in­vestointi on tehty. Yhtiölle tämä tarko­i­ttaa oike­u­tta saada ko­mpensa­a­tio­ta ”epäsu­o­rasta ka­nsa­llista­mise­sta”, eli ju­lki­sen va­llan täytyy maksaa ko­r­vauksia, mikäli lainsäädäntö heike­ntää in­vestoinnin tuo­ttoa. Tämä ko­ski­si myös ta­pauksia, joissa lainsäädäntö ko­skee sa­ma­lla lai­lla paika­llisia yri­tyksiä.

Väli­mieso­ike­us tunnu­staa myös yhtiöi­den oike­u­den hankkia ja­tku­vasti lisää maata, luo­nno­n­va­ro­ja, lai­ttei­ta, te­htai­ta. Sen si­jaan moni­ka­nsa­llisi­lle yri­tyksi­lle ei ase­te­ta mitään vaa­ti­muksia. Niillä ei ole mitään ve­l­vo­llisuu­ksia va­ltioi­ta ko­htaan, ja ne voi­vat ajaa etu­aan mi­lloin ja miten ta­hansa. 

Yhtiöiden oikeudet etusijalle

Eräillä in­vestoi­ji­lla on hyvin laa­ja­lle ulo­ttu­va käsitys loukka­a­ma­tto­mista oike­uksi­staan. Viime aiko­ina on nähty, miten eu­roo­ppa­laiset yri­tykset ovat ry­htyne­et vastusta­maan mini­mi­pa­lkan ko­ro­tta­mista Egy­ptissä ja myrky­llisten aine­i­den päästöra­joi­tuksi­en tiuke­nta­mista Pe­rus­sa. Jälkimmäisessä ta­paukse­ssa Renco-yhtiö käyttää ase­ena­an Yh­dys­va­lto­jen ja Perun välistä va­paaka­u­ppaso­pi­musta puo­lustaessa­an oike­u­ttaan sa­astu­ttaa.6

Yh­dys­va­lta­lainen tu­pakkajätti Phi­lip Mor­ris on puo­lestaan tyy­tymätön Urugu­ayn ja Au­stra­lian tu­pako­intia vastusta­vaan lainsäädäntöön, ja on haastanut nämä kaksi maata väli­mieso­ike­uskäsi­tte­lyyn. Yh­dys­va­lto­jen Eli Lilly yrittää saada ko­r­vauksia Ka­na­da­lta, joka sy­y­llist­yi ha­l­vempien lääkke­i­den ke­hi­ttämistä tuke­van pa­tentti­lainsäädännön luo­mise­en. Ruo­tsa­lainen sähköyhtiö Va­ttenfa­ll taas vaa­tii mi­l­jar­dien eu­ro­jen ko­r­vauksia Sa­ksa­lta: se on si­joi­ttanut 700 mi­l­joonaa euroa ka­hteen ydin­voi­ma­laan maassa, joka on päättänyt osana ”energi­akäännettään” luo­pua ydin­voi­masta vuo­teen 2022 menne­ssä.

Väli­mieso­ike­u­den määräämillä ko­r­vauksi­lla ei ole mitään ylärajaa. Vuosi si­tten Ecua­dor määrättiin maksa­maan eräälle öljy-yhtiölle ko­r­vauksia ennätykse­lliset kaksi mi­l­jar­dia euroa.7 Vaikka ha­lli­tukset voi­ttaisi­vat käsi­tte­lyssä, ne jou­tu­vat silti maksa­maan oike­u­denkäyntiku­lut ja eri­laiset pa­lkki­ot, jotka no­use­vat ke­skimäärin ka­h­deksa­an mi­l­joona­an do­lla­riin käsi­tte­lyä ko­h­den. Nämä varat ovat pois ka­nsa­laisten tasku­ista. Siksi ju­lki­nen valta su­o­stuu­kin usein ne­u­vo­tte­lu­ra­tka­isuun, jo­ttei ju­ttua vietäisi väli­mieskäsi­tte­lyyn. Esi­merki­ksi Ka­na­da säästyi taanno­in haastee­lta ku­mo­tessa­an pika­ise­sti öljy­teo­llisuu­den käyttämän myrky­llisen lisäaine­en käyttöki­e­llon.

Va­li­tukset lisääntyvät silti ja­tku­vasti. YK:n ka­u­ppa- ja ke­hi­tysko­nfe­renssin UNCTA­Din muka­an välimiesoikeus­käsi­tte­lyyn tuo­tu­jen ta­pausten lukumäärä on ky­m­menke­rtaistunut vuo­desta 2000 lähtien. Ka­u­pa­llinen välimies­oikeuskäsi­tte­ly luo­tiin 1950-lu­vu­lla, mutta se ei ole ikinä hyödyttänyt yksi­t­yi­siä etuja niin hyvin kuin vuo­nna 2012, jo­lloin käsi­te­ltiin poikke­ukse­llisen suuri määrä va­li­tuksia. Fi­na­nssi­ko­nsu­ltei­lla ja yri­tyslaki­mie­hi­llä on ollut ai­he­tta ju­hliin.

Ame­rikka­laise­u­roo­ppa­laista aja­tusta suu­rista yhteis­markki­no­ista on jo pitkään ajanut Trans-Atlantic Busi­ne­ss Dia­log­ue TABD, joka tunne­taan nykyään ni­me­llä Trans-Atlantic Busi­ne­ss Council TABC. Tämä Eu­roo­pan ko­missi­on ja Yh­dys­va­lto­jen ulko­maanka­u­ppa­mini­ste­rin su­o­je­lukse­ssa vuo­nna 1995 luotu rikka­i­den yrittäjien etujärjestö edistää rake­nta­vaa ”dia­logia” ka­h­den mante­reen ta­lous­e­lii­ttien, Yh­dys­va­lto­jen ha­llinnon ja Brysse­lin ko­missa­a­rien välillä. TABC on pysyvä fo­o­ru­mi, jonka avu­lla moni­ka­nsa­lliset yri­tykset voi­vat ko­or­dino­i­da isku­jaan se­llaista yleistä etua puo­lusta­vaa po­li­tiikka vastaan, jota yhä har­joi­te­taan mo­lem­min puo­lin Atlanttia.

Järjestön ju­lki­se­na ta­voi­tteena on poistaa niin sa­no­tut ”ka­u­pa­lliset risti­rii­dat”, jo­lloin mo­lem­mi­lla mante­rei­lla toi­mi­ttaisi­in sa­mo­jen sääntöjen muka­an ilman ju­lki­sen va­llan puu­ttu­mista asi­aan. ”Säännöstöjen yh­den­muka­ista­minen” ja ”vasta­v­uo­roinen tunnu­sta­minen” ovat osa sitä yhtiömaa­il­man ke­hi­ttämää se­manttista ke­hikkoa, jolla sa­a­daan ha­lli­tukset hyväksymään paika­llisen lainsäädännön määräyksiä rikko­vat tuo­tteet ja pa­l­ve­lut.

Transa­tlanttisia markki­no­i­ta aja­vat tahot eivät vain tyydy muo­kka­a­maan ole­massa ole­via lake­ja: he ha­lua­vat ki­r­joi­ttaa lait uu­si­ksi. Kaksi maa­il­man suu­rinta työanta­jajärjestöä, Yh­dys­va­lto­jen ka­u­ppaka­ma­ri ja Busi­ne­ssE­u­ro­pe, ovat eh­do­ttane­et TTIP-ne­u­vo­tte­li­joi­lle, että he ku­tsu­isi­vat merki­ttävät si­joi­tta­jat ja ke­ske­iset po­lii­tikot ”ki­r­joi­tta­maan ­uudet säänte­ly­pui­tteet”, joista si­tten tu­lisi lain­voi­maisia Yh­dys­va­lloissa ja EU:ssa. Toisin sa­no­en po­lii­tiko­i­den sa­na­n­va­lta ka­u­pa­llisten säädösten laa­ti­mise­ssa kyseen­alaistetaan täysin.

Kansanterveys vaarassa

Moni­ka­nsa­lliset yri­tykset il­moi­tta­vat yllättävän su­o­rasu­ka­ise­sti aike­istaan. Ote­taanpa esi­merki­ksi GMO-tuo­tteet. Yh­dys­va­lloissa puo­let osa­va­ltioista ha­luaa pako­lliset merki­nnät elintar­vikke­isi­in, jotka sisältävät ge­eni­m­uo­ka­ttu­ja aine­so­sia. Tätä ha­lu­aa myös 80 % ku­lu­tta­jista. Maan elintar­vike­teo­llisuus taas vastustaa se­llaisia merki­ntöjä, sa­moin kuin eu­roo­ppa­laiset yri­tykset.

Yh­dys­va­lto­jen ka­nsa­llinen lei­po­mo­y­h­distys ei ki­erte­le sa­no­issa­an: ”Yh­dys­va­lta­lainen teo­llisuus ha­luaisi TTIP:n lo­pe­tta­van GMO-tuo­ttei­den merki­tse­misen ja ni­i­den alku­perän se­u­raa­misen”. Vaiku­tus­va­ltainen bio­tekno­logi­an alan etujärjestö Bio­techno­logy In­du­stry Orga­ni­za­tion (BIO on osa Monsa­nto-yhtymää) on taas närkästynyt siitä, että Yh­dys­va­lloissa jo myytävät GMO-tuo­tteet eivät kelpaa Eu­roo­pan markki­no­i­lle. Se toi­voo, että ”kuilu uu­si­en bio­tekno­logi­sten tuo­ttei­den säännöste­lyn purka­mise­ssa Yh­dys­va­lloissa ja su­htau­tu­mise­ssa sa­moi­hin tuo­tteisi­in Eu­roo­passa” sa­a­taisi­in pika­ise­sti ku­ro­ttua umpeen.8 Monsa­nto ku­mppane­ine­en ei salaa toi­vo­aan siitä, että transa­tlanttinen va­paaka­u­ppa pako­ttaisi eu­roo­ppa­laiset vii­mein hyväksymään ”myynti­lu­paa odo­tta­vien GMO-tuo­ttei­den laa­jene­van va­liko­i­man”.9

Vyörytys ei ole yhtään sen lie­vempää yksi­t­yi­sy­y­den al­u­e­e­lla. Verkko- ja kor­kean tekno­logi­an yhtiöitä edusta­va Digi­tal Trade Coa­li­tion DTC paino­staa TTIP-ne­u­vo­tte­li­joi­ta poista­maan ra­joi­tukset, jotka estävät henkilöko­htaisten tie­to­jen va­paan siirtämisen Eu­roo­pasta Yh­dys­va­ltoi­hin. ”Uni­onin näkemys siitä, että Yh­dys­va­llat ei tar­joa ’riittävää yksi­t­yi­selämän su­o­jaa’, ei ole pe­rus­te­ltu”, to­te­aa lob­bausjärjestö.

Väitettä on vaikea uskoa sen va­lossa, mitä Edward Sno­w­den pa­l­jasti Ka­nsa­llisen tur­va­llisuu­s­vi­raston (NSA) vako­i­l­uo­pe­raa­tioista. Eikä se aina­ka­an käy yhteen USCIB-lob­byjärjestön (US Council for Interna­tional Busi­ne­ss tar­josi Ve­rizonin ta­paan massi­i­visen määrän ih­misten henkilöko­htaisia tie­to­ja NSA:n käyttöön) lausu­nnon ka­nssa: ”So­pi­muksen avu­lla pitäisi ra­joi­ttaa esi­merki­ksi tur­va­llisuu­teen tai yksi­t­yi­selämän su­o­jaan lii­tty­viä poikke­uksia, jotta voi­daan var­mistaa, etteivät ne muo­dosta pii­lo­te­ttu­ja ka­u­pan esteitä”.

Myös elintar­vikke­i­den laa­tuno­r­mit ovat jou­tune­et hyökkäyksen ko­hteeksi. Yh­dys­va­lta­lainen li­ha­teo­llisuus yrittää ku­mo­ta eu­roo­ppa­laisen säädöksen, joka kieltää kloo­ri­lla desi­nfi­oi­tu­jen ka­no­jen myynnin. Tämän ka­mpan­jan etunenässä on Yum!-yhtymä, joka omistaa Ke­ntucky Fried Chicken pika­r­uo­ka­ke­t­jun, ja tausta­tukea anta­vat muut työna­nta­jajärjestöt. ”Eu­roo­pan uni­onin muka­an ru­ho­ja saa käsi­te­llä vain ve­de­llä ja höyryllä”, pro­testoi po­h­joisa­me­rikka­lainen li­hant­uo­tta­jien järjestö. Yh­dys­va­lto­jen li­hant­uo­tta­jainsti­tuu­tti taas va­li­ttaa ”Brysse­lin epäoike­u­den­muka­ise­sta määräykse­stä kieltää li­ha­t­uo­tteet, jotka sisältävät bee­ta-ago­ni­ste­ja, kuten kloo­ri­hy­draa­ttia tai rakto­pa­miinia”.

Rakto­pa­miini on lääke­va­l­miste, jolla alenne­taan sian- ja na­u­danli­han ras­va­pi­toisuu­tta. Aine ai­heu­ttaa ter­veys­riskejä sekä eläimi­lle että ku­lu­tta­ji­lle, ja siksi se on ki­e­lle­tty 160 maassa, muun muassa EU-maissa, Venäjällä ja Ki­ina­ssa. Yh­dys­va­lta­laisi­lle si­ant­uo­tta­ji­lle tämä merki­tsee va­paan kilpai­lun ra­joi­tta­mista, mikä TTIP:in tu­lisi lo­pe­ttaa välittömästi.

”Yh­dys­va­lta­laiset si­anli­hant­uo­tta­jat eivät hyväksy muu­nlaista tu­los­ta kuin rakto­pa­miinin ki­e­llon ku­moa­misen Eu­roo­passa”, to­te­aa maan ka­nsa­llinen si­anli­hant­uo­tta­jane­u­vosto (Na­tional Pork Pro­ducers Council). Sa­maan aika­an toise­lla puo­le­lla Atlantia teo­llisuus­yri­tyksiä edusta­va Busi­ne­ssE­u­ro­pe tuo­mi­tsee ”vientiä Yh­dys­va­ltoi­hin ra­joi­tta­vat esteet, se­llaiset kuten Yh­dys­va­lto­jen elintar­vike­tur­va­llisuu­slaki”. Vuo­desta 2011 lain voi­ma­lla on voitu poistaa markki­no­i­lta via­lliset tuo­nti­t­uo­tteet. Tässäkin tapauk­sessa TTIP-ne­u­vo­tte­li­joi­ta vaa­di­taan poista­maan ra­joi­tukset.

Sama toistuu po­ltt­oaine­i­den ko­h­da­lla. Yh­dys­va­lto­jen lento­y­htiöiden ka­ttojärjestö (Airlines for Ame­rica, A4A) on laa­tinut listan ”turhista säädöksistä, jotka ovat merki­ttävä hai­tta ala­lle”. TTIP:n tehtävänä on tie­tenkin poistaa moiset säädökset. Ensi­mmäisenä lista­lla on Eu­roo­pan päästöka­u­ppajärjeste­lmä, joka pako­ttaa lento­y­htiöt maksa­maan hiili­päästöistään. Brysse­lissä järjeste­lmä onkin väliaika­ise­sti hy­lly­llä, ja A4A vaa­tii sen lo­pu­llista pe­ruu­tta­mista ”edistyksen” ni­missä.

Rahoitusala etunenässä

Edellä ku­va­tusta huo­li­ma­tta markki­no­i­den to­de­llinen risti­re­tki käydään finanssi­sektorilla. Viisi vuo­tta su­bp­ri­me-kriisin jälkeen yh­dys­va­lta­laiset ja eu­roo­ppa­laiset ne­u­vo­tte­li­jat ovat tu­lleet si­i­hen jo­htopäätökseen, että fi­na­nssi­a­lan sääntelyä on aika purkaa. Heidän muka­ansa riski­no­to­lta pitäisi poistaa ka­ikki ra­joi­tukset, ja ha­lli­tukset eivät saisi va­l­voa markki­no­i­lla ole­vien fi­na­nssi-in­stru­menttien määrää, luo­nne­tta tai alku­perää. Toisin sa­no­en ”säätely” pitäisi poistaa ko­ko­na­an.

Miksi tällainen röyhkeä paluu tha­tche­ri­laise­en aja­tus­maa­il­maan? Se ve­to­aa aina­kin Sa­ksan pankkijärjestöön, joka il­maisi ”huo­lestu­mise­nsa” vuo­den 2008 kriisin jälkeen te­h­d­yi­stä sinänsä vaa­ti­ma­tto­mista uu­distuksi­sta Wall Stree­ti­llä. Yksi järjestön aktii­visi­m­mista toi­mi­joista tällä sa­ra­lla on Deu­tsche Bank, joka itse­kin kääri vuo­nna 2009 sa­to­ja mi­l­jar­de­ja do­lla­rei­ta Yh­dys­va­lto­jen ke­sku­spankin te­h­dessä ki­inteistöluo­tto­jen tuki­osto­ja.10 Pankkijätti ha­lu­aa ku­mo­ta Wall Stree­tin ke­ske­isen uu­distuksi­in kuu­lu­van Vo­lcke­rin säännön, joka rajaa pankki­en yltiöpäistä riskin­o­ttoa: Deu­tsche Bankin muka­an tämä ”ai­heu­ttaa lii­allista hai­ttaa Yh­dys­va­lto­jen ulko­p­uo­lisi­lle panke­i­lle”. Eu­roo­ppa­laisten vakuu­tus­yhtiöiden etujärjestö Insu­rance Eu­ro­pe taas toi­voo, että TTIP ”poistaa” vaa­ti­mukset pankki­en oma­va­raisuu­sa­steesta, jotka estävät niitä si­joi­tta­masta korke­an riskin ko­hteisi­in.

Deu­tsche Bank on muka­na myös Eu­roo­ppa­laisen pa­l­ve­luse­kto­rin fo­o­ru­missa, joka edistää transa­tlanttista ka­u­ppaa ja toi­voo, että yh­dys­va­lta­laiset vi­ran­omaiset lo­pe­ttaisi­vat puu­ttu­mise­nsa maassa toi­mi­vien ulko­maisten suu­rpankki­en ope­raa­tioi­hin. Atlantin toise­lla puo­le­lla taas toi­vo­taan, että TTIP saisi lo­pu­llise­sti hau­da­ttua aja­tuksen finanssi­transaktioverosta. Eu­roo­pan ko­missio on jo to­dennut, että se­llainen vero olisi risti­rii­dassa WTO:n sääntöjen ka­nssa.11 Vero ei ku­i­tenka­an huo­le­ta Yh­dys­va­lloissa, koska transa­tlanttinen va­paaka­u­ppa lupaa vieläkin pu­htaampaa li­be­ra­lis­mia, ja toisa­a­lta Ka­nsa­invälinen valuutta­rahasto vastustaa ka­ike­nlaisia ra­joi­tuksia pääomien liikke­e­lle.

Säännöste­lyn purka­misha­lut eivät koske vain fi­na­nssi­se­kto­ria. TTIP aikoo avata kilpai­lu­lle myös ka­ikki ”näkymättömät” se­kto­rit eli yleisen edun. Alleki­r­joi­tta­ja­va­ltioi­den on pakko avata kilpai­lu­lle ju­lki­set pa­l­ve­lunsa sekä pidättäydyttävä ka­ike­nlaisi­sta ra­joi­tuksi­sta niitä ulko­maisia toi­mi­joi­ta ko­htaan, jotka ha­lua­vat ky­se­isen maan markki­no­i­lle. Po­lii­ttinen liikku­ma­va­ra ter­vey­denh­uo­llossa, energi­ase­kto­ri­lla, ko­u­lu­tukse­ssa, vesi­h­uo­llossa tai ku­l­je­tuksi­ssa piene­nee ole­ma­tto­miin. Ka­u­pa­llisuu­den ki­i­hko ei jätä rau­haan edes maa­han­muu­ttoa, sillä TTIP:n laa­ti­jat ku­vi­tte­le­vat pystyvänsä määrittämään jopa yhteistä ra­ja­po­li­tiikkaa – epäilemättä helpo­ttaakse­en ni­i­den maa­hantu­loa, joi­lla on ta­va­roi­ta tai pa­l­ve­lui­ta myytävänään.

Muu­ta­man kuu­ka­u­den päästä so­pi­musne­u­vo­tte­lun ta­h­din on määrä tii­vistyä. Washingtoni­ssa on hyvät pe­rus­teet aja­te­lla, että eu­roo­ppa­laiset jo­hta­jat ha­lua­vat ruo­kkia nihkeää ta­lous­ka­s­vua hinna­lla millä hyvänsä, vaikka luo­pu­ma­lla EU:n so­si­aa­lise­sta so­pi­mukse­sta. TTIP:n puo­lta­jien väite siitä, että säännöste­lemätön va­paaka­u­ppa helpo­ttaa ka­u­pankäyntiä ja lisää työpaikko­ja, painaa nähtävästi enemmän kuin pelko yhteisku­nna­llise­sta kriisi­stä.

Eu­roo­pan ja Yh­dys­va­lto­jen väliset tu­lli­muu­rit ovat jo ”riittävän alhaa­lla”, minkä tunnu­staa jopa Yh­dys­va­lto­jen ka­u­ppane­u­vo­tte­li­ja.12 So­pi­muksen laa­ti­jat myöntävät itse­kin, että päällimmäisenä ta­voi­tteena ei ole alentaa sinänsä jo piene­ssä roo­lissa ole­via tu­lliesteitä, vaan ”poistaa, vähentää ja estää turhia ka­nsa­llisen po­li­tiikan il­mauksia”.13 Turhaa on ka­ikki se­llainen po­li­tiikka, joka ra­joi­ttaa va­paa­ta ka­u­ppaa, kuten fi­na­nssisäätely, taiste­lu il­maston lämpene­mistä vastaan tai de­mo­kra­tia.

TTIP:stä on tehty vain vähän se­l­vi­tyksiä ja niissä ei ole pa­l­joaka­an käsi­te­lty so­pi­muksen yhteisku­nna­llisia tai ta­lou­de­llisia se­u­raa­muksia. Usein laina­tussa Epicen (Eu­ro­pean Cent­re for Interna­tional Po­li­tical Econo­my) tu­tki­mukse­ssa to­de­taan ka­u­ppakorke­ako­u­lun aukto­ri­tee­ti­lla, että TTIP:n aika­ansa­a­man trans­atlanttisen ka­u­pan pi­risty­misen myötä väestön vau­raus lisääntyy 3 se­nttiä päivässä henkilöä ko­h­den – vuo­desta 2029 lähtien.14

Sa­massa so­pi­mukse­en opti­mistise­sti su­htau­tu­vassa tu­tki­mukse­ssa arvioi­daan, että Eu­roo­pan ja Yh­dys­va­lto­jen bru­ttoka­nsa­nt­uo­te lisäänt­yi­si 0,06 % so­pi­muksen voi­maantu­lon myötä. Ta­lou­de­llinen ”vaiku­tus” tuntuu suu­re­lta osin ka­ukaa hae­tu­lta, sillä tu­tki­muksen tekijät väittävät va­paaka­u­pa­lla ole­van ”dyna­a­misia” vaiku­tuksia ta­lou­de­llise­en ka­s­vuun, vaikka re­aa­li­maa­il­man ko­ke­mukset ovat säännönmuka­ise­sti olleet päin­vastaisia. Toisa­a­lta noin pientä ka­s­vua on aika ma­h­do­ton edes ha­vai­ta. Vertai­lun vuo­ksi voi­daan to­de­ta, että Applen iPhonen vii­dennen ma­llin tulo markki­no­i­lle ai­heu­tti Yh­dys­va­lloissa ka­h­deksan ke­rtaa suu­rem­man ka­s­vu­pyrähdyksen.

Lähes ka­ikki­en TTIP:iä ko­ske­vien tu­tki­musten ra­hoi­tta­jat ovat va­paaka­u­ppaan myönteise­sti su­htau­tu­via insti­tuu­tioi­ta tai työna­nta­jajärjestöjä. Tämän vuo­ksi so­pi­muksen yhteisku­nna­llisia ku­stannu­ksia ei ole huo­mioi­tu sen pa­rem­min kuin siitä kärsimään jou­tu­via ih­misiä, joi­den määrä voi no­usta sa­toi­hin mi­l­jooni­in. Peli ei ole ku­i­tenka­an pe­la­ttu. Taiste­lut moni­ka­nsa­llista in­vestointiso­pi­musta (MAI), Po­h­jois-Ame­rikan va­paaka­u­ppa-al­ue­tta (NAFTA) sekä use­i­ta WTO-ne­u­vo­tte­luki­er­roksia vastaan ovat oso­i­ttane­et, että ”ka­u­pan” käyttäminen Troi­jan he­vose­na yhteisku­nna­llisten su­o­ja­verkko­jen ha­jo­tta­mise­en ja liike­miespii­rien va­llan lisäämise­en ovat epäonni­stune­et toistu­vasti. On ede­lleen täysin ma­h­do­llista, että näin käy tälläkin ke­r­ra­lla.

1 Katso ”Le nouveau manifeste du capitalisme mondial”, Le Monde diplomatique, helmikuu 1998.

2 ”Some secrecy needed in trade talks: Ron Kirk”, Reuters, 13.5.2012.

3 Zach Carter, ”Elizabeth Warren opposing Obama trade nominee Michael Froman”, 19.6.2013, Huffingtonpost.com

4 ”Table of foreign investor-state cases and claims under NAFTA and other US ’trade’ deals”, Public Citizen, elokuu 2013, www.citizen.org

5 Andrew Martin, ”Treaty disputes roiled by bias charges”, 10.7.2013, Bloomberg.com

6 ”Renco uses US-Peru FTA to evade justice for La Oroya pollution”, Public Citizen, 28.11.2012.

7 ”Ecuador to fight oil dispute fine”, Agence France-Presse, 13.10.2012.

8 Kommenttilausunto transatlanttiseen kumppanuuteen, BIO:n dokumentti, Washington, DC, toukokuu 2013.

9 ”EU-US high level working group on jobs and growth. Response to consultation by EuropaBio and BIO”, http://ec.europa.eu

10 Shahien Nasiripour, ”Fed opens books, revealing European megabanks were biggest beneficiaries”, 10.1.2012, Huffingtonpost.com

11 ”Europe admits speculation taxes a WTO problem”, Public Citizen, 30.4.2010.

12 Yhdysvaltalaisen kauppaneuvottelijan Demetrios Marantisin viesti edustajainhuoneen republikaaniselle puhemiehelle John Boehnerille, Washington DC, 20.3..2013, http://ec.europa.eu

13 Final report. High level working group on jobs and growth”, 11.2.2013, http://ec.europa.eu

14 TAFTA’s trade benefit : A candy bar”, Public Citizen, 11.7.2013.

11/2013. Su­o­mennos Jorma Penttinen. Lori Wa­llach on Public Ci­tizen’s Glo­bal Trade Watch -järjestön jo­hta­ja Washingtoni­ssa, www.​citizen.​org.