Kommentti:
Kokoomuksen Jyrki Kataisen johtaman kuuden puolueen hallituskoalition taival ei ole ollut mitenkään ruusuinen.
Maailmantalous ja eurokriisi ovat kuluttaneet Kataisen lisäksi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen aikaa ja vetäneet huomiota kotimaan asioilta, joihin he olisivat voineet oikeasti vaikuttaa.
Vaikka Suomi kuinka koettaisi kohentaa profiiliaan ja pyrkiä asioista päättäviin pöytiin, viimeisen sanan sanovat aina Saksa, Britannia, Kiina ja Yhdysvallat. EU:ssa myös Ranskan, Espanjan, Italian ja Puolan kannanotoilla on merkitystä.
Suomen poliittisen johdon päätehtävä on siksi edelleen kotimaan päätöksenteko, ja päätavoite ohjata maa mukautumaan talouden ja tuotantoelämän muutoksiin. Mutta kaiken tämän toteuttamiseen ainakaan SDP:llä ei ole ollut selkeää linjaa.
Demareilta kaivataan
poliittisia linjauksia
Demarien pulma nousi pintaan vapun alla julkaistussa Ylen mielipidemittauksessa, jossa molemmat oppositiopuolueetkin ylittivät SDP:n kannatuksen.
Kokoomuksenkin kannatus laski, ja se menetti niukasti asemansa suurimpana puolueista. Kokoomuksen ja opposition kannatusmuutokset kuitenkin mahtuivat mittauksen virhemarginaaliin, toisin kuin SDP:n.
SDP:n asema hallituksen kakkospuolueena ei ole ollut kadehdittava. Kokoomus on päässyt sanelemaan hallituksen linjauksia kohtalaisen vapaasti, eikä Urpilainen ole kyennyt esittämään niille todellisia vaihtoehtoja.
Yritykset tormakoitua kotimaan kysymyksissä ovat olleet enemmän tai vähemmän utopistisia huitaisuja.
Tuorein esimerkki tästä oli ministerin vapun alla esittämä vaatimus siitä, että eläkevaroja ei saisi sijoittaa "veroparatiiseihin".
Puuttumatta mitenkään siihen, että Suomen näkökulmasta lähes kaikki maat ovat matalamman veroasteen "paratiiseja" tai siihen, että tällainen määräys vaatisi toteutuakseen loputtoman määrän rajauksia ja määritelmiä, ajatus on huono.
Työeläkerahastojen tehtävä on kasvattaa työeläkemaksuista rahastoitu nelisenkymmentä prosenttia (siis noin 12 prosenttia palkkasummasta) tavalla, joka kasvattaa varoja kylliksi kattamaan työeläkkeistä kertyvät vastuut.
Tarkoitus EI ole kerätä valtiolle verotuloja. Eläkesijoitusten tuottojen verottaminen merkitsee joko entistä korkeampaa korotuspainetta eläkemaksuihin, entistä kovemman sijoitusriskin ottamista niiden tuottojen nostamiseksi tai eläke-etuuksien leikkausta. Tai kaikkia kolmea erilaisina yhdistelminä.
Mistä uudet
tavoitteet?
Sosiaalidemokraateilla puolueena on muutenkin omalaatuinen ongelma. Puolue on saavuttanut suunnilleen kaikki alkuperäiset tavoitteensa kuten kahdeksan tunnin työajan, keskitetyt palkkasopimukset ja yleisen äänioikeuden, kolmesta perättäisestä presidenttiydestä ja lukuisista pääministerinpaikoista puhumattakaan.
Ongelma on, että maailma, johon demarien malli aikoinaan rakennettiin on kadonnut.
Talous on siirtynyt ylikansalliseksi, ja valtioiden keinot määräillä yrityksiä ovat vähissä. Yritykset tekevät päätöksiään markkinoiden ehdoilla, tuottavat siellä missä kaikki tekijät ovat yhteissummaltaan edullisimpia.
Valtio ei voi määrätä yksityisiä yrityksiä investoimaan mihinkään, ainoastaan houkutella niitä luomalla yrityksille edullista toimintaympäristöä.
Koko viime talven jatkunut yt-ruuhka Suomen yrityksissä kertoo yritysten käsityksen siitä, miten hallitus on tehtävässään onnistunut.
Urpilaisen hapuilu suoraan yritystoimintaa koskevissa kysymyksissä kuten energiapolitiikassa sekä osinko- ja muussa verotuksessa on pahentanut yritysten huolta toimintaympäristöstään. Ne äänestävät investoinneillaan.
Suomen talouden kannalta olisi tärkeää, että työväestön tärkein edustaja ymmärtäisi vastuunsa työoloista ja esittäisi selkeästi linjauksia, jotka kohentavat yritysten toimintaympäristöä ja työllistämismahdollisuuksia.
Auttaisiko puoluetta
vetäjän vaihto?
Demarien nykyinen johto ei vappupuheidensa perusteella vaikuta tätä ymmärtävän. Työministeri Lauri Ihalainen varoitti pätkätyösuhteiden vaaroista pohtimatta, miksi pätkätyöt ovat yleistyneet: olisiko sillä kenties jotain yhteyttä siihen, että vakituisia työsuhteita on vaikea laskusuhdanteen aikana vähentää?
Puhemies Eero Heinäluoma puolestaan tyytyi peräämään yhteistyötä ja keskitettyä sopimista työehtojen muutoksista.
Tässä olisi itua, kunhan keskitetysti sovitaan vain työelämän yleisistä pelisäännöistä ja käytännön päätösvaltaa siirretään yritystasolle. Esimerkiksi palkkaratkaisujen tulisi huomioida erot yritysten maksukyvyssä, ja tulossidonnainen palkkajärjestelmä pienentäisi tarvetta vähentää työvoimaa laskusuhdanteessa.
Ilman SDP:tä ja sen asemaa työmarkkinoilla suomalaista talouspolitiikkaa on vaikea uudistaa. Uudistaminen kuitenkin vaatii talouden ja yritystoiminnan realiteettien tajua. Siksi demarien olisi kenties aika vaihtaa kentälle puheenjohtaja, jolla on enemmän realiteettien tajua kuin mitä Jutta Urpilainen on tähän mennessä esittänyt.
Riittävän ripeä vaihto antaisi uudelle puheenjohtajalle - kuka ikinä hän sitten lieneekään – aikaa ottaa puolueen ohjat käsiinsä ja käydä ensi vuoden eurovaalit vuoden 2015 eduskuntavaalien verryttelykierroksena.
Jatkuessaan nykyisen kaltainen hapuilu uhkaa viedä demarit takaisin oppositioon. Sieltä puolue voi halutessaan entisestään vaikeuttaa työelämän vaatimia uudistuksia.
KOKOOMUKSEN KUTSU SOSIAALIDEMOKRAATTISEN
PUOLUEEN "OIKEA"LLE SIIVELLE!
Kutsuuko Urpilaista aitio?
Kolumni
Valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) tilanne ei näytä
kehuttavalta. Asema hallituksen kakkosena syö puolueen kannatusta, ja
Suomen talouden luisu kiihtyy. Puheenjohtajan vaihto voisi helpottaa
puolueen ahdinkoa.
Kokoomuksen Jyrki Kataisen johtaman kuuden puolueen hallituskoalition taival ei ole ollut mitenkään ruusuinen.
Maailmantalous ja eurokriisi ovat kuluttaneet Kataisen lisäksi valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen aikaa ja vetäneet huomiota kotimaan asioilta, joihin he olisivat voineet oikeasti vaikuttaa.
Vaikka Suomi kuinka koettaisi kohentaa profiiliaan ja pyrkiä asioista päättäviin pöytiin, viimeisen sanan sanovat aina Saksa, Britannia, Kiina ja Yhdysvallat. EU:ssa myös Ranskan, Espanjan, Italian ja Puolan kannanotoilla on merkitystä.
Suomen poliittisen johdon päätehtävä on siksi edelleen kotimaan päätöksenteko, ja päätavoite ohjata maa mukautumaan talouden ja tuotantoelämän muutoksiin. Mutta kaiken tämän toteuttamiseen ainakaan SDP:llä ei ole ollut selkeää linjaa.
Demareilta kaivataan
poliittisia linjauksia
Demarien pulma nousi pintaan vapun alla julkaistussa Ylen mielipidemittauksessa, jossa molemmat oppositiopuolueetkin ylittivät SDP:n kannatuksen.
Kokoomuksenkin kannatus laski, ja se menetti niukasti asemansa suurimpana puolueista. Kokoomuksen ja opposition kannatusmuutokset kuitenkin mahtuivat mittauksen virhemarginaaliin, toisin kuin SDP:n.
SDP:n asema hallituksen kakkospuolueena ei ole ollut kadehdittava. Kokoomus on päässyt sanelemaan hallituksen linjauksia kohtalaisen vapaasti, eikä Urpilainen ole kyennyt esittämään niille todellisia vaihtoehtoja.
Yritykset tormakoitua kotimaan kysymyksissä ovat olleet enemmän tai vähemmän utopistisia huitaisuja.
Tuorein esimerkki tästä oli ministerin vapun alla esittämä vaatimus siitä, että eläkevaroja ei saisi sijoittaa "veroparatiiseihin".
Puuttumatta mitenkään siihen, että Suomen näkökulmasta lähes kaikki maat ovat matalamman veroasteen "paratiiseja" tai siihen, että tällainen määräys vaatisi toteutuakseen loputtoman määrän rajauksia ja määritelmiä, ajatus on huono.
Työeläkerahastojen tehtävä on kasvattaa työeläkemaksuista rahastoitu nelisenkymmentä prosenttia (siis noin 12 prosenttia palkkasummasta) tavalla, joka kasvattaa varoja kylliksi kattamaan työeläkkeistä kertyvät vastuut.
Tarkoitus EI ole kerätä valtiolle verotuloja. Eläkesijoitusten tuottojen verottaminen merkitsee joko entistä korkeampaa korotuspainetta eläkemaksuihin, entistä kovemman sijoitusriskin ottamista niiden tuottojen nostamiseksi tai eläke-etuuksien leikkausta. Tai kaikkia kolmea erilaisina yhdistelminä.
Mistä uudet
tavoitteet?
Sosiaalidemokraateilla puolueena on muutenkin omalaatuinen ongelma. Puolue on saavuttanut suunnilleen kaikki alkuperäiset tavoitteensa kuten kahdeksan tunnin työajan, keskitetyt palkkasopimukset ja yleisen äänioikeuden, kolmesta perättäisestä presidenttiydestä ja lukuisista pääministerinpaikoista puhumattakaan.
Talous on siirtynyt ylikansalliseksi, ja valtioiden keinot määräillä yrityksiä ovat vähissä. Yritykset tekevät päätöksiään markkinoiden ehdoilla, tuottavat siellä missä kaikki tekijät ovat yhteissummaltaan edullisimpia.
Valtio ei voi määrätä yksityisiä yrityksiä investoimaan mihinkään, ainoastaan houkutella niitä luomalla yrityksille edullista toimintaympäristöä.
Koko viime talven jatkunut yt-ruuhka Suomen yrityksissä kertoo yritysten käsityksen siitä, miten hallitus on tehtävässään onnistunut.
Urpilaisen hapuilu suoraan yritystoimintaa koskevissa kysymyksissä kuten energiapolitiikassa sekä osinko- ja muussa verotuksessa on pahentanut yritysten huolta toimintaympäristöstään. Ne äänestävät investoinneillaan.
Suomen talouden kannalta olisi tärkeää, että työväestön tärkein edustaja ymmärtäisi vastuunsa työoloista ja esittäisi selkeästi linjauksia, jotka kohentavat yritysten toimintaympäristöä ja työllistämismahdollisuuksia.
Auttaisiko puoluetta
vetäjän vaihto?
Demarien nykyinen johto ei vappupuheidensa perusteella vaikuta tätä ymmärtävän. Työministeri Lauri Ihalainen varoitti pätkätyösuhteiden vaaroista pohtimatta, miksi pätkätyöt ovat yleistyneet: olisiko sillä kenties jotain yhteyttä siihen, että vakituisia työsuhteita on vaikea laskusuhdanteen aikana vähentää?
Puhemies Eero Heinäluoma puolestaan tyytyi peräämään yhteistyötä ja keskitettyä sopimista työehtojen muutoksista.
Tässä olisi itua, kunhan keskitetysti sovitaan vain työelämän yleisistä pelisäännöistä ja käytännön päätösvaltaa siirretään yritystasolle. Esimerkiksi palkkaratkaisujen tulisi huomioida erot yritysten maksukyvyssä, ja tulossidonnainen palkkajärjestelmä pienentäisi tarvetta vähentää työvoimaa laskusuhdanteessa.
Ilman SDP:tä ja sen asemaa työmarkkinoilla suomalaista talouspolitiikkaa on vaikea uudistaa. Uudistaminen kuitenkin vaatii talouden ja yritystoiminnan realiteettien tajua. Siksi demarien olisi kenties aika vaihtaa kentälle puheenjohtaja, jolla on enemmän realiteettien tajua kuin mitä Jutta Urpilainen on tähän mennessä esittänyt.
Riittävän ripeä vaihto antaisi uudelle puheenjohtajalle - kuka ikinä hän sitten lieneekään – aikaa ottaa puolueen ohjat käsiinsä ja käydä ensi vuoden eurovaalit vuoden 2015 eduskuntavaalien verryttelykierroksena.
Jatkuessaan nykyisen kaltainen hapuilu uhkaa viedä demarit takaisin oppositioon. Sieltä puolue voi halutessaan entisestään vaikeuttaa työelämän vaatimia uudistuksia.
