Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Raha-alen kääntöpuoli
02.07.2012 | Kaija Lähteenmaa | 
Asuntovelallisille saattaa tulla ilouutisia täällä viikolla, jos ekonomistien arviot Euroopan keskuspankin koronlaskusta osuvat nappiin. Euroalueella kasvu näyttää hyytyneen. Kuluttajahintojen nousu on maltillista. Tässä valossa Euroopan keskuspankki EKP:lla on syy ja mahdollisuudet alentaa ohjauskorkoaan  0,25 tai peräti puoli prosenttiyksikköä. Tätä myös markkinoilla odotetaan.
Suomalaiset asuntovelalliset ovat pitkään saaneet namustella halvasta rahasta edellyttäen, että ovat hoksanneet sitoa lainansa lyhyeen korkoon, eivät ole uskonut korkokattopuheita ja ovat pystyneet huolehtimaan korkomarginaalistaan.
 
Toisaalta raha-alella on kääntöpuolensa.
 
Meillä kuluttajahinnat nousevat nopeammin kuin euroalueella keskimääräin. Halpa raha ruokkii asunnon ostobuumia ja nostaa asuntojen hintoja halvasta lainarahasta saatua hyötyä enemmän. Asuntojen hinnat ainakin pääkaupunkiseudulla ovat tolkuttomia verrattuna tavallisen ihmisen ansiotasoon.
 
Kalliit omistusasunnot näkyvät myös nousevina vuokrina. Jotta kaupunkikaksio antaa sijoitetulle pääomalle edes jonkinlaisen tuoton maksetun lainan ja 30 prosentin veron jälkeen, peritty vuokra nousee helposti mahdottomaksi tavalliselle palkansaajalle. Kovat vuokrat taas ajavat kaikki kynnelle kykenevät hankkimaan omistusasunnon, mikä ruokkii hintakierrettä.
Suomessa asuminen on poikkeuksellisen kallista. Berliinistä tai Brysselistä asunnon voi ostaa tai vuokrata Suomea halvemmalla, vaikka molemmissa maissa ja kaupungeissa asumistiheys on ihan toista luokkaa kuin meillä.
 
Suomen maapinta-alasta nelisen prosenttia on rakennettua. Uudenmaan luku on neljäntoista, Pirkanmaan seitsemän, varsinais-Suomen kahdeksan ja Pohjanmaan alle neljän prosentin luokkaa. Raakamaasta ei totta Mooses Suomen kokoisessa maassa pitäisi olla pulaa.
Asumista tuetaan täällä sekä rakentamisen tuilla että asumistuilla. Silti asumisen kalleutta on taivasteltu vuosikymmenet ja taivastellaan yhä.
 
Suomalaisparlamentaarikot matkustavat pitkin maailmaa tutustumassa mitä ihmeellisempiin asioihin mitä kummallisemmissa paikoissa. Ei tarvitsisi lähteä merta edemmäs kalaan ja Brysselistä voisi kerrankin olla kiistatta hyviä tuomisia kansalaisille.

Rakentamisen kalleus torppaa kohtuuhintaiset vuokra-asunnot - "ketjussa kymmeniä voiton ulosmittaajia"

Talouselämä

"Ketjussa on kymmeniä yrityksiä, joiden tavoite on pyrkiä ottamaan kakusta oma voitto-osuutensa", kuvaa VVO:n toimitusjohtaja Jani Nieminen vuokra-asuntojen rakentamista.
Vuokra-asunnoista on pääkaupunkiseudulla huutava pula. Tarjonnan kasvattamiselle - erityisesti kohtuuhintaisille vuokra-asunnoille - on suuri tarve.
"Kohtuuhintaisen vuokran lähtökohta on kohtuuhintainen rakentaminen. Esimerkiksi Saksassa ja Hollannissa rakentamisen kokonaiskustannukset ovat 1 400-1 700 euroa/asm², Suomessa vuokratalon rakentaminen maksaa jopa kolme kertaa enemmän. Lisäksi kiinteistöjen ylläpidon kustannukset ovat täällä selkeästi korkeammalla tasolla. Kohtuuhintaiseen vuokraan ei siten ole perusedellytyksiä", toteaa Nieminen.
Rakentamisen kalleuden taustalla on monia syitä. Rakentamisen koko prosessi on ketjuuntunut oleellisesti aikaisempaa enemmän.
"Tontin pohjatutkimuksen tekevästä yrityksestä lähtien aina asuntojen ja pihojen valmistumiseen saakka koko ketjussa on kymmeniä yrityksiä, joiden tavoite on pyrkiä ottamaan kakusta oma voitto-osuutensa. Samaan aikaan ovat rakentamismääräykset ja kaavoittajien vaatimukset kasvaneet", Nieminen toteaa.




Lähettänyt

گفت‌وگو در مورد تحریم بیمه صادرات نفت ایران

بیش از ۹۰ درصد بیمه کل نفت دنیا در انحصار یک کنسرسیوم است که دراروپا ثبت شده. امیر پایور ار بی بی سی مصاحبه ای دارد با رئیس گروه بین المللی بیمه گران "حفاظت و غرامت" در مورد این تحریمها
Lähettänyt


Barclays-pankin puheenjohtaja eroaa
 02.07.2012
STT
Brittiläisen Barclays-pankin hallituksen puheenjohtaja Marcus Agius eroaa Libor-skandaalin takia. Pankkia epäillään kansainvälisen viitekoron manipuloinnista. Libor on Lontoon ja kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden tärkein viitekorko. Se vastaa euromarkkinoiden euriboria.
Libor-viitekorkoa käytetään noin 350 000 miljardin dollarin arvoisissa johdannaisissa ja muissa rahoitusmarkkinatuotteissa viitekorkona.
Viranomaiset ovat tutkineet manipulaatioepäilyjä Pohjois-Amerikassa, Euroopassa ja Japanissa useita vuosia. Tutkinta tuli julkisuuteen viime viikolla.

Nobelisti: Pankkiireita pitäisi laittaa vankilaan
Bloomberg News
Nobelisti: Pankkiireita pitäisi laittaa vankilaan
Talousnobelisti Joseph Stiglitz sanoo brittilehti The Independentille, että korkoja manipuloineita pankkiireita pitäisi laittaa vankilaan.

Taloussanomat
3.7.2012

Taloustieteen nobelistin Joseph Stiglitz sanoo brittilehti The Independentin haastattelussa, että valtioiden pitäisi ottaa tiukempi ote pankeista.
Stiglitzin mukaan poliitikkojen pitäisi laittaa "muutamia pankkiireita" vankilaan. Lisäksi poliitikkojen pitäisi antaa vähemmän painoarvoa finanssialan lobbareiden sanomisille.
Stiglitzin mukaan finanssisektorin taloudellisen ja poliittisen vallan murtaminen on olennaista, jos halutaan rakentaa oikeudenmukaisempaa ja vauraampaa yhteiskuntaa, The Independent kirjoittaa.
Stiglitzin lausunto liittyy Britannian pankkimaailmaa ravistelleeseen korkomanipulointikohuun, jossa suuria brittipankkeja epäillään markkinakorkojen, muun muassa Liborin ja Euriborin manipuloimisesta. Hän sanoo, että muun muassa Barclaysia koskenut kohu on kouluesimerkki teorian toteutumisesta.  
Stiglitz on tutkinut sitä, miten pieni eliitti pääsee käsiksi parempaan markkinainformaatioon kuin toiset ja käyttää sitä hyväkseen. Aihetta koskeneet tutkimukset toivat Stiglitzille talouden Nobelin vuonna 2001.
Cameron asetti
tutkintakomitean
Britannian pääministeri David Cameron kertoi eilen, että hän asettaa parlamentaarisen komitean tutkimaan korkomanipulointikohua. Komitean suosituksia on tarkoitus hyödyntää tammikuussa käsiteltävässä lakiehdotuksessa.

Korkokohun vuoksi brittipankki Barclays on taipunut maksamaan 360 miljoonan euron korvaukse. Lisäksi Barclaysin hallituksen puheenjohtaja Marcus Agius ja toimitusjohtaja Robert Diamond ovat eronneet.
Epäilyt markkinakorkojen manipuloinnista koskevat Britannian pankkiviranomaisten mukaan yli kymmentä pankkia, joiden joukossa ovat Barclaysin lisäksi muun muassa Citi, Deutsche Bank, UBS, Credit Suisse, HSBC, JPMorgan, Royal Bank of Scotland ja Société Générale (MIELIPIDE: Nämä pankit ja niiden salamyhkäiset maailmanlaajuiset verkostot kaikkine tuhoisine ideologisine sekä finanssine tuotteineen, ovat juuri ne paljon puhutut vapaat markkinavoimat, ja hyvin selkeästi näkyy niiden yllä pitämän vapaan markkinatalouden(sekä näennäisdemokraatian) ja sen"Jumalan käden" jälki! Tämä on kapitalistinen talousjärjestelmä parhaimmillaan, kun sitä katsotaan koristeistaan riisuttuna! Ajattele veljeni, ajattele siskoni, ajattele sinä palkansaaja, työvoimansa myymällä elantonsa saava ihminen! Tämä ei sovi tähän aikaan. Se on aikaansa elänyt, luuytimeensä asti mädääntynyt jäänne menneisyydestä! Meillä, ihmisten enemmistöllä, pitäisi olla vaihtoehtoa tälle tuhoisalle järjestelmälle! Meidän on pakko uskaltaa ja tuoda eislle radikaaleja vaihtoehtoisia ajatuksiamme ja antaa voimaa niitten keskenään käydyille terveille debaatteille siihen asti, että kokonaisuus, rakentaa uutta maailmaa, hahmottuisi paremmin ja selvemmin! Aikaa meillä ei ole loputtomasti, kiirettäkin pitää! Hauta on kapitalismille jo kaivettu, hautaaja puuttuu vain!

Libor-korkojupakka kasvaa - pankkien manipulointi ja valehtelu paljastunut
Maailmalla on meneillään kauhea huuto pankkien kavaluudesta Libor-korkojupakan yhteydessä. Toimitusjohtajia eroaa, ja syytteitä ehdotetaan nostettavaksi. Tähän asti on selvinnyt, että oleellisen tärkeitä Libor-korkoja on manipuloitu ainakin vuodesta 2005 saakka.
Toimittaja: Riikka Söyring
5.7.2012, Verkkomedia.org

Libor-korkojupakka kasvaa – pankkien manipulointi ja valehtelu paljastunut 
Koko kuvio ei kuitenkaan olisi ollut mahdollinen ilman monenkin tahon yhteistoimintaa, silmien ummistamista ja salailua. Ja kuinka niin?

LIBOR (London Interbank Offered Rate) on suurimpien ja vakavaraisimpien kansainvälisten pankkien keskinäisessä luotonannossa käyttämä korkoprosentti eli päivittäin määriteltävä viitekorko, jolla pankit lainaavat vakuudettomia varoja toisille pankeille Lontoon pankkienvälisillä rahamarkkinoilla.

Liborin avulla pankit ikään kuin pitävät silmällä toistensa terveydentilaa. Libor-korko kuvaa siis käytännössä sitä hintaa, jolla merkittävimmät Lontoon rahamarkkinoilla toimivat pankit ovat valmiita tekemään keskenään pankkien välisiä lyhytaikaisia talletuksia.
Korkoja manipuloimalla voidaan valehdella pankin vakavaraisuudesta.
Liborin määrittelyä koordinoi Ison-Britannian pankkiyhdistys British Bankers Association (BBA), joka myös julkaisee koronmäärittelyn tulokset yhdessä Reutersin kanssa aamupäivisin kello 11.00 jälkeen Lontoon aikaa.
Libor-korko määritellään kymmenelle eri valuutalle.
Vastaavia rahamarkkinoiden viitekorkoja ovat Tukholmassa noteerattava stibor, Frankfurtissa noteerattava fibor sekä Pariisissa noteerattava pibor. Suomen heliborin (Helsinki Interbank Offered Rate) voi laskea tähän nippuun senkin.
Tapa, jolla korko määritellään, tuo mukaan kaikki suuret pankit sekä keskuspankit.

Libor-korot vaikuttavat lähes kaikkiin arvostuksiin pörssikaupassa, kaikkiin hintoihin – maailmanlaajuisesti.

Barclays-pankki valehteli, vuosikausia, saadakseen pankin vaikuttamaan hyvässä kunnossa olevalta – samalla kun se vääristi korkojohdannaisilla (Interest Rate Derivatives) tehtävää kauppaa. Mutta Barclays ei ole näytelmän ainoa konna.

Kyseessä on kartelli: pankkimafia
Lähes kaikki isot pankit, niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa, ovat sekaantuneet manipulointiin tavalla tai toisella. Syynä lienee se, että ne ovat syvällä nesteessä; = käytännössä maksukyvyttömiä.
Tämän salaamiseksi keskuspankit EKP ja FED pitävät korkotasoa lähes nollassa. Kyseessä on yksi muoto pankkitukea, epäsuora ja piilotettu, mutta pankkitukea yhtä kaikki. Kärsijöinä ovat – kuten aina – tavalliset ihmiset.

Pankit ja vakuutusyhtiöt huijasivat valtioita, kuntia, kaupunkeja, sairaaloita, yliopistoja... kaikkia luottamaan siihen, että korkojohdannaiset alentaisivat sellaisten velkakirjojen korkotasoa, joita myytiin julkisten projektien kuten teiden, siltojen ja koulujen rahoittamiseksi.
Johdannaisten oli tarkoitus suojata korkotason nousulta... sen sijaan korot tippuivat ennätyksellisen alas. Tämä ei ollut "jumalan työtä" tai jokin ihmisestä riippumaton luonnonkatastrofi, jota varten olisi tarvittu vakuutus... (Yhdysvaltain) keskuspankki FED laski korkotasoa suojatakseen pankkeja niiden omalta toiminnalta.

Näin kirjoittaa asianajaja Ellen Brown artikkelissa Wall Street confidence trick: How interest rate swaps are bankrupting local governments ("Luottamusjujutus: Miten korkojohdannaiset tuhoavat paikallishallinnot").
Korkotason laskeminen loi pankeille tilaisuuden uuteen tapaan lypsää yhteisöjä, koska johdannaisista maksaminen oli sidottu korkotasoon. Pankit pääsivät veloittamaan ohjauskorkoon sidotuista johdannaisista 4–6 prosentin välillä samalla kun ne itse maksoivat johdannaisia hankkineille pölkkypäille 0,1 prosenttia "tuottoa". Joten valtiot ja kunnat maksavat ostamistaan "rahoitusinstrumenteista" jopa 50 kertaa sen, mitä pankit.
Johdannaisten käyttöä voi verrata pelaamiseen julkisella rahalla, ja se on aiheuttanut veronmaksajille miljarditappiot ympäri maailmaa.

Tämä kaikki ei olisi onnistunut ilman poliitikkojen yhteistyötä
Politiikoilta on peräisin lainsäädäntö, joka on sallinut sääntelemättömän johdannaiskaupan samoin kuin valtion osuuksien leikkaamiset kuntarahoituksessa. Leikkaukset ovat pakottaneet kunnat ja kaupungit ympäri maailmaa pankkien armoille, varsinkin kun valtiot ovat samaan aikaan lisänneet kuntien ja kaupunkien velvoitteita.
Poliitikot ovat ne tahot, jotka ovat tehneet päätökset pankkituesta, "yhteisvastuusta" Euroopassa sekä erilaisista takaus- ja vakausmekanismeista, joilla johdannaiskaupan runtelemia talouksia on koetettu paikata.
Kaiken tämän maksamiseksi raha on otettu pois yhteisöltä leikkaamalla koulutuksesta, infrastruktuurin rakentamisesta ja ylläpidosta, terveydenhuollosta, eläkkeistä, palkoista, sosiaaliturvasta.
Seurauksena "vastuullisesta politiikasta" on ollut krooninen valtioiden kassakriisi. Euroopan Unioni ja Yhdysvallat ovat maksukyvyttömiä. Samoin ovat niiden pankit.
Suomen osalta ei näytä hyvältä, mikäli mitään on päätteleminen Suomen 1990-luvun laman hoidosta. Taloustoimittaja Antti-Pekka Pietilä kuvaa kirjassaan "Pankkikirja" kuinka "poliitikot, hallitus, pankit ja valvontaviranomaiset alkoivat vetää salailun verhoa sitä tiiviimmäksi, mitä pahemmalta tilanne alkoi näyttää". Seuraukset tunnetaan: kolossaaliset määrät konkursseja, työttömiä ja itsemurhia.

Ratkaisujakin kuitenkin on
– Rahan luomisen siirtäminen liikepankeilta valtioille = rahareformi
– Pankkitoiminta on määriteltävä julkiseksi toiminnaksi, ja otettava käyttöön vastaavia pankkilakeja kuin Brasiliassa ja Venezuelassa
– Riippumaton tilintarkastuselin, jolla on pääsy kaikkiin tileihin; niin valtion kuin pankkienkin.
– Katto vivuttamiselle
– Veroparatiiseihin puuttuminen globaalisti
– Glass-Steagall-laki tai vastaava käyttöön

Toimittajan kommentti:
VoxEU on julkaissut Manmohan Singhin ja Peter Stellan artikkelin "The (other) deleveraging: What economists need to know about the modern money creation process" ("Se [toinen] vivuttaminen: Mitä ekonomistien tulisi tietää nykyaikaisesta rahan luomisen prosessista").
Singh on IMF:n vanhempi ekonomisti, ja Peter Stella johtaa konsulttiyritys Stellar Consulting LCC:tä. Jälkikirjoituksessa muistutetaan, että kirjoittajat esittävät omia, eivät valuuttarahasto IMF:n näkemyksiä.
Kirjoittajat toteavat heti kärkeen, että edes kaikki ekonomistit eivät ole selvillä siitä, kuinka raha nykyään syntyy. Koulukirjaesimerkki talletuksista ja pankin sen perusteella myöntämistä luotoista ei pidä paikkaansa.
Raha syntyy nykyään panttiketjun (collateral chain) kautta. "Kollateraalia" voisi kuvata myös rinnakkaiseksi tai vakuudeksi. Perinteisessä mallissa "kollateraali" koostui keskuspankkireserveistä, nykymallissa se on "katsojan silmässä", kirjoittajat sanovat. Sama vakuus "käytetään moneen kertaan", ja samalla "luodaan luottoa", toisin sanoen rahaa.
Ero on siinä, kuka "luoton laskee liikkeelle":

Perinteisessä mallissa se on hallitus, nykymallissa yksityinen pankki.

Kun pankit lakkaavat luottamasta toisiinsa, yksityisesti (panttiketjun kautta) luodun rahan määrä supistuu. Talous alkaa sakata. Rahan hinta (BBB-indeksi) nousee. Euroopassa se on nyt nelinkertainen verrattuna aikaan ennen vuotta 2007.
Kohonneet lainakulut siirtyvät reaalitalouteen joka sektorille.
Euroopan keskuspankki EKP:n ja Yhdysvaltain keskuspankki FED:in ratkaisu kiristyneeseen tilanteeseen – EKP:n LTRO-lainat pankeille ja FED:in kvantitatiivinen kevennys – eivät puuttuneet millään lailla todelliseen ongelmaan eli luoton syntymiseen kollateraalien "uudelleen panttauksen" kautta.
EU:n jäsenmaiden keskuspankkien ELA-ohjelmat "ovat altistaneet keskuspankit riskin ottaviksi välittäjiksi, ja tästä voi olla potentiaalisesti merkittäviä seurauksia, joita ei ollut suunniteltu" – ja joihin ei ole varauduttu.
Rahasta on tullut yksinkertaisesti liian kallista käytettäväksi.

Lue myös:
Järjestelmämme on niin viallinen, että petos on matemaattisesti taattua

Lähteet:
The New York Times: The Fed
BBc News: What did the Bank of England say to Barclays about Libor?
American Finance Association (AFA), James Bicksler, Andrew H. Chen: An economic analysis of interest rate swaps
Bloomberg: Governments Using Swaps Emulate Subprime Victims of Wall Street
Matt Taibbi, Elliot Spitzer sekä Dennis Kelleher selittävät Libor-huijauksen:
"The mob learned from Wall Street": Eliot Spitzer on the "cartel-style corruption" behind Libor scam
Counterpunch, Darwin Bond-Graham: "An Inside Glimpse Into the Nefarious Operations of Goldman Sachs: A Toxic System" (maaliskuu 2012)
Service Employees International Union (SEIU): Big Banks Squeeze Billions in Profits from Public Budgets
Suomen tulli: Ulkomaankauppatilastot
Huffington Post, Mike Elk: How Big Banks´ Greek-Style Schemes Are Bankrupting States Accross the U.S.
VoxEU, Manmohan Singh, Peter Stella: The (other) deleveraging: What economists need to know about modern money creation process
Office of Financial Management: A Comprehensive Annual Financial Report (CAFR)
Johdannainen
Web of Debt, Ellen Brown: Wall Street confidence trick: How interest rate swaps are bankrupting local governments
Pennsylvania, Department of the Auditor General
Brasilian pankkilainsäädännöstä
Venezuelan pankkilainsäädännöstä
Talousdemokraattien ratkaisuehdotuksia talouskriisiin
Juttu sisältää EVM-kritiikin lisäksi tiivistetyn kuvauksen rahanluontiprosessista sekä siitä, miten se erään mallin mukaan voitaisiin korjata
  • http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=5&id=4141

    Barclaysin korkosoppa vain jäävuoren huippu? "Sopimuksia jo 1980-luvulla"

    Talouselämä
    10.7.2012
    Brittiläisestä Barclays-pankista alkanut korkojen manipulointisoppa tuntuu leviävän sitä laajemmalle, mitä pidemmälle tutkimukset etenevät. The Economist kertoo, että tutkimuksissa on mukana jo yli 20 pankkia.
    Eikä siinä vielä kaikki. Entisen, nimettömänä pysyttelevän pankkialan vaikuttajan mukaan manipulointia on voinut jatkua jopa vuosikymmeniä. Hänen mukaansa korkojen muuttamisesta oli puhetta jo 15 vuotta sitten.
    "Jo 1980-luvulla tehtiin erilaisia sopimuksia", lähde kertoo.
    Aiheesta lisää
    Viranomaisten epäilyt ulottuvat tällä hetkellä vain viimeisiin viiteen vuoteen. Soppaan uskotaan sotkeutuneen Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa toimivia pankkeja.
    "Liiketoimista ei raportoida, joten kukaan ei oikeasti tiedä, mitä markkinoilla tapahtuu", kertoo Libor-koron parissa työskentelevä lähde.
Lähettänyt
Tilaa: Blogitekstit (Atom)