Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Telegraph: Italialla vain yksi talousongelma: euro
Brittilehti The Telegraphin kokenut ja arvostettu taloustoimittaja Ambrose Evans-Pritchard lataa täyslaidallisen Italian talousasioista: Italialla on vain yksi vakava talousongelma. Se on väärässä valuutassa.
Toimittaja: Riikka Söyring
12.12.2012, Verkkomedia.org

Telegraph: Italialla vain yksi talousongelma: euro
Taloustoimittaja Ambrose Evans-Pritchard tylyttää The Telegraphissa Italian talousasioista: "Kansakunta on rikkaampi kuin Saksa, jos asiaa katsotaan per capita -kannalta, yksityistä vaurautta löytyy noin 9 biljoonan (€ 9 trillion) edestä. Sillä on suurin primääri budjettiylijäämä G7-blokissa. Sen julkisen sektorin ja yksityisektorin yhteenlaskettu velka on 265% bkt:sta, vähemmän kuin Ranskalla, Alankomailla, Isolla-Britannialla, Yhdysvalloilla ja Japanilla."
Evans-Pritchard sanoo Italian on olevan korkealla IMF:n listauksissa teollistuneiden maiden joukossa kun tarkastellaan maiden pitkäkestoista velankantokykyä (long term debt sustainability), ja tämä johtuu Evans-Pritchardin mukaan siitä, että Italia uudisti eläkejärjestelmän rakenteita jo kauan sitten Silvio Berlusconin toimiessa pääministerinä.
"Heillä on kukoistava vientisektori ja ylijäämää. Jos EMU:ssa on jokin maa, joka hyötyisi EMU:sta poistumisesta, se on Italia", sanoo RBS:n Andrew Roberts: "Numerot tuijottavat heitä suoraan silmiin. Me uskomme, että vuoden 2013 tarina ei kerro maista, jotka pakotetaan ulos eurosta, vaan maista, jotka lähtevät eurosta."
Yhdysvaltalainen Bank of America on sekin julkaissut "peliteoria" -tutkimuksen, kertoo Evans-Pritchard. Amerikkalaispankin arvioissa Italia hyötyisi vielä muita EMU-maita enemmän siitä, että murtautuisi vapaaksi EMU-kahleista, palauttaisi valtiollisen suvereniteettinsa ja omaksuisi itsenäisen rahapolitiikan. Tapa, jolla Evans-Pritchard asian esittää, antaa ymmärtää, että lähestulkoon kaikki EMU-maat hyötyisivät euroerosta.
Italian asema on lähes tasapainossa myös kansainvälisesti vertaillen (international investment position) verrattuna Espanjaan ja Portugaliin, joilla molemmilla on alijäämää yli 90% bkt:sta. Italian ensiylijäämä (primary surplus) sallisi sen lähteä eurosta ilman, että sitä uhkaisi rahoituskriisi, kirjoittaa Evans-Pritchard. 
Ylipapit kehityksen esteenä
Korkea säästöaste Italiassa merkitsee sitä, että mikä tahansa korkotasoshokki liiraan paluun jälkeen merkitsisi vain korkeampia korkoja Italian valtionvelkakirjojen italialaisille omistajille - ja usein unohdetaan myös se, että Italian "oikeat" ("real" rates) korkotasot olivat paljon alhaisemmat Banca d´Italian alla, Evans-Pritchard tuumailee.
Italian tervehtymistä ei Evans-Pritchardin mielestä oikeastaan estä mikään muu kuin EU:n, Saksan liittokansleri Merkelin ja Euroopan keskuspankki EKP:n Italialle ilman vaaleja marraskuussa 2011 määräämä teknokraattipääministeri Mario Monti. Liike, jota Euroopan media ja poliittinen eliitti juhli pitkään.
"Herra Monti saattaa olla eräs Euroopan suuria herrasmiehiä, mutta hän on myös EU-projektin ylipappeja ja tärkeä tekijä kun laadittiin sopimusta Italian eurojäsenyydestä. Mitä pikemmin hän lähtee, sen nopeammin Italia pääsee pysäyttämään syöksynsä kohti kroonista lamaa."
Evans-Pritchard arvelee ´markkinoiden´ odottavan kauhuissaan Montin eroa sen jälkeen, kun vuoden 2013 budjetti on hyväksytty parlamentissa, koska ero todennäköisesti avaa ovet poliittiselle kaaokselle: euroskeptisen Berlusconin voittoisan paluun mahdollisuudet ovat 25 prosenttia. Pohjoisen Liigan ja koomikko Beppe Grillon kannatus on mielipidemittausten mukaan 18 prosenttia. Tämä hajottaisi parlamentin voimasuhteita tehokkaasti.
Sellainen lopputulos jättäisi velkakirjamarkkinat alttiiksi aivan kuten tapahtui heinäkuussa Euroopan velkakriisikouristuksissa. Rooma olisi nykyistäkin haluttomampi pyytämään pelastuspakettia ja allekirjoittamaan sopimuksin pois oman taloudellisen itsenäisyytensä.
Evans-Pritchard uskoo niiden sijoittajien, jotka ryntäsivät ostamaan Italian ja Espanjan velkaa EKP:n johtaja Mario Draghin rajoittamattomiin velkakirjaostolupauksiin - joita Draghi ei kykene pitämään koska politiikka sitoo hänen kätensä - luottaen, tekevät mitä tahansa estääkseen Italian eron EMU:sta. "Velkakirjojen omistajien tulisikin olla huolissaan", Evans-Pritchard kirjoittaa, "mutta Italian demokratian ja ulkomaisten velkojien edut eivät enää ole yhteneväiset. Se 1930-luvun deflaatiopolitiikka, jota Berliini ja Bryssel Italialle pakottavat on työntänyt Italian kreikkalaiseen kierteeseen. Yrityslobbaaja Confindustrian mielestä maata jauhetaan yhteiskunnalliseksi murskeeksi."
Evans-Pritchard saa tukea analyysiyhtiö Lombard Street Researchin Dario Perkinsiltä.
Tuotanto vapaapudotuksessa
Viimeisin data osoittaa, että Italian teollinen tuotanto on vapaapudotuksessa (pudotus 6,2% verrattuna vuoden 2011 lokakuuhun), yksityissektori on lamassa, yrittäjien luottamus on takaisin samalla tasolla kuin se oli talouskriisin ollessa pahimmillaan. Kuluttajien luottamus ei ole koskaan ollut näin alhaalla, sanoo Perkins: "Berlusconi on oikeassa. Talouskurin on ollut täysi katastrofi."
Kuluttajaryhmä Confcommericion mukaan kulutus on laskenut 4,8% kun korkeampi verotus on alkanut purra. "Tälle datalle ei ole ennakkotapauksia. On hyvin suuri riski, että vuonna 2013 lasku on vielä suurempi."
Evans-Pritchardin mukaan kriisin syyt ovat 1990-luvun puolivälissä, jolloin D-markka ja liira sidottiin toisiinsa. Seurauksena Italia menetti hitaasti mutta varmasti 30-40% kilpailukyvystään Saksaa vastaan. Italian historiallinen vientiylijäämä on muuttunut suureksi rakenteelliseksi alijäämäksi.
"Vahinko on nyt tehty, eikä kelloa voi kääntää. Ja juuri sitä kuitenkin EU-eliitti yrittää raa´alla talouskurilla ja ´sisäisillä devalvaatioilla´."
Evans-Pritchardin mukaan tuollainen yhdistelmä voisi toimia Irlannin kaltaisessa pienessä, avoimessa taloudessa mutta Italiassa se on Ison-Britannian huonojen kokemusten toistamista. Evans-Pritchard vertaa tilannetta aikaan vuonna 1925, jolloin Winston Churchill sitoi sterlinkipunnan takaisin kultakantaan yliarvotetulla vaihtokurssilla.
Seurauksena brittien palkkataso jumitti vuosikausiksi, ja työttömyys ampaisi pilviin. Italian nuorisotyöttömyysaste on nyt 36,5% ja kasvussa.
Näin ei voi jatkua
Pääministeri Monti on tunkenut EU:n talouskuriohjeistusta seuraten 3,2 prosentin tiukennukset seuraavaan budjettiin, "kolme kertaa yli ohjeannostuksen", sanoo Evans-Pritchard, "vaikka tähän ei ole mitään syytä. Italialla on ensisijainen ylijäämänsä (primary surplus) ja sillä on ollut tasapainoinen budjetti viimeiset kuusi vuotta." Italia on Berlusconin johdolla ollut järkevän taloudenpidon mallimaa.
Ensijainen ylijäämä on tänä vuonna 3,6% bkt:sta ja ensi vuonna 4,9 prosenttia. "Hyveellisempi ei voisi olla... Talouskuri on se, joka on työntänyt Italian julkisen velan tasapainosta vaara-alueelle." Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sanoo velkasuhteen (debt ratio) nousevan huomattavasti aiempaa nopeammin, ja sen arvioidaan olevan 126% ensi vuonna ja 128% vuonna 2013. Tänä vuonna se on ollut 120 prosenttia.
Talous takkuilee viidettä kvartaalia peräkkäin. Citigroup arvioi lähes nollakasvua ainakin vuoteen 2017 asti ja velkajärjestelyjä siinä ohella, mainitsee Evans-Pritchard. Gallup-yritys Pew TrustIn tekemien kyselyjen mukaan vain 30 prosenttia katsoo euron olleen "hyvä juttu."
Euroeroa kannattavien kuoron ääni voimistuu. Silvio Berlusconi hyödyntää tilannetta täysillä: "Tilanne on paljon huonompi nyt kuin vuosi sitten, kun lähdin hallituksesta. Meillä on miljoona työtöntä lisää, velat kasvavat, yritykset lopettavat, omaisuusarvot romahtavat ja automarkkinat on tuhottu. Näin me emme voi jatkaa."

Lue myös:
GoldmanSachs: Euroalueella odotettavissa kestolama ja massatyöttömyys:
Lähettänyt

Goldman Sachs: Euroalueella odotettavissa kestolama ja massatyöttömyys

Eurooppa, mukaan lukien Suomi, sukelsi uudelleen taantumaan. Goldman Sachsin mukaan sisäisen devalvaation käyttäminen euroalueen tasapainon korjaamiseen vaatii ainakin 50 prosentin vähennykset palkka- ja työvoimakuluissa. Mutta velkaantuminen ei ole välttämätontä.
Toimittaja: Riikka Söyring
10.12.2012, Verkkomedia.org

Goldman Sachs: Euroalueella odotettavissa kestolama ja massatyöttömyys
Jokunen viikko sitten Eurooppa, mukaan lukien Suomi, sukelsi uudelleen taantumaan, toisin sanoen pelätty tupladippi iski. Taloussivusto ZeroHedgen mukaan myös "Euroopan talousveturi" Saksa on useiden talousindikaattorien perusteella "negatiivisen talouskasvun" (taantuma, lama) uralla.
Syitä on useita, eritoten "EU:n pakkopaita" eli kasvu- ja vakaussopimus, jolla pakotetaan talouskuri EU-maihin sekä tietenkin se, että EU-maat eivät ole itsenäisiä maita, joilla olisi oma valuutta tai talouspolitiikka, ja siksi niiden liikkumavara on olemattoman pieni kriisien iskiessä.
ZeroHedge nostaa esiin kaksi syytä. Ensimmäisenä taloustuhon tekijänä ZeroHedge mainitsee massiivisen epätasapainon euroalueen sisällä: "ajatelkaapa raivokkaasti kasvavaa velkaantumista reuna-alueilla". Velkaantuminen kytkeytyy yhteen sen seikan kanssa, että maat eivät voi devalvoida yhteisvaluuttaa, koska se merkitsisi valuuttayhteisön romahtamista.
Tämä taas on poliittinen kysymys, ei rahataloudellinen. Poliitikot eivät tule myöntämään aiheuttaneensa katastrofin: se olisi poliittinen itsemurha; toivottava mutta ei todennäköinen.

"Suomi kuuluu EU:n silmissä reuna-alueisiin, ja sen talousasioista ECFIN:issa vastaa sama osasto, joka hoitaa Romanian ja Bulgarian asioita."

Toinen tekijä on ZeroHedgen mukaan reuna-alueiden epätoivoinen tarve saavuttaa hintakilpailukyky Saksaan verrattuna, ja tämä tapahtuu alentamalla palkkoja ja työvoimakuluja, jotta käsiin levähtänyt nuorisotyöttömyys saataisiin kuriin. Siis lisää "joustoa, palkkamalttia, nollalinjaa ja minimipalkan alentamista".

Euroopan nuorisotyöttömyydestä: 

ZeroHedge painottaa, että euroalueen mailla, mukaan lukien Ranska, on epätoivoinen tarve ulkoiseen devalvaatioon mutta ne eivät kykene siihen yhteisvaluutan takia, mistä seuraa että sisäinen devalvaatio (palkkojen alentaminen, eläkkeiden leikkaaminen, sosiaaliturvaan heikentäminen jne) on ainoa vaihtoehto.
Ja tämä on se kohta, missä talouskuri astuu kuvaan, kirjoittaa ZeroHedge: "Makroekonomisesta näkökulmasta talouskuri ei niinkään vähennä vientitaseeltaan alijäämäisten valtioiden ulkoisen velan kasvua (Espanja ja Italia eivät ole vähentäneet velkakirjamyyntejään) vaan sen tarkoitus on tehdä maista kilpailukykyisempiä suhteessa Saksaan: se on pakko tehdä kasvavien työttömyyslukujen takia, mikä takaa sosiaalisten levottumuuksien synnyn."
Mutta, ZeroHedge huomauttaa, vaikka "talouskurin vastaiset mielenosoitukset ovat päivittäistä kauraa PIIGS-maissa, talouskuria ei todella vielä ole pakotettu täydellä teholla missään. Kun se tehdään, palkat laskevat kaikissa Euroopan kilpailukyvyttömissä maissa 30-50 prosenttia, jotta voitaisiin kompensoida sitä, että euromailla ei ole valtiotasolla sitä vaihtoehtoa, että ne voisivat devalvoida valuutan. Ja tämä koskee myös Ranskaa." Sekä Suomea.

 
Goldman Sachsin analyytikkojen mukaan sisäisen devalvaation käyttäminen euroalueen sisäisen tasapainon korjaamiseen vaatii ainakin 50 prosentin vähennykset palkka- ja työvoimakuluissa vientitaseeltaan alijäämäisissä maissa.
Mistä seuraa kysymys: Miten mahtavat Kreikan, Ranskan, Italian ja Espanjan (puhumattakaan Romaniasta, Latviasta, Bulgariasta, Liettuasta, Sloveniasta... tai Suomesta) työläiset, jotka ovat vakuuttuneita siitä, että ovat olleet Helvetin 9. piirissä viimeiset neljä vuotta, reagoida kun he ymmärtävät, että vaadittavaa sisäistä devalvaatiota ei ole edes aloitettu vielä, kysyy ZeroHedge.


Työläisten tilanne ei tosiaan ole kehuttava. Verkkomedian itsenäisyyden muistopäivän mielenilmauksissa 6.12 haastattelema kreikkalainen herra kertoi, että Ateenan ja Thessalonikin kaduilta kerätään aamuisin (nälkään ja kylmään) kuolleita.
Jos taas palkkoja ei leikata, 25 prosentin työttömyys ja Euroopan kestolama ovat täällä jäädäkseen, toteaa ZeroHedge GoldmanSachsia siteeraten, koska Saksalta on turha pyytää, että se nostaisi palkkoja siellä päässä ja tasapainottaisi siten euroalueen sisäisiä epätasapainoja ottamalla inflaatiota kontolleen.
Goldman Sachskaan ei usko, että Espanjassa tai muissa kriisimaissa (jotka eivät ilman euroa kriisissä olisikaan) suhtaudutaan suopeasti 30-50 prosentin palkanalennuksiin tai että Ranska suostuisi siihen, että ranskalaisten elintaso laskee kolmanneksella verrattuna saksalaisiin.
Muistakaa tosiaan, että Kreikassa parhaillaan "taloussopeutustoimien" takia kuolee ihmisiä kadulle: Kreikassa on taloudellinen ja humanitaarinen kriisi, minkä totesivat myös Maailman kirkkojen neuvosto sekä Euroopan kirkkojen konferenssi yhteisessä kirjeessään perusteluna sille, miksi EU ei ole ansainnut rauhan nobeliaan.
Tilanteeseen on jo puuttunut Lääkärit ilman rajoja -järjestökin.
Suotavana kehityskulkuna tätä tuntuu pitävän muun muassa Kokoomuksen nuorisopoliitikko Saul Schubak, joka on kehottanut "lopettamaan heikomman aineksen tukemisen", toisin sanoen lakkauttamaan lapsilisät, opintotuet, asumistuet, sosiaaliturvan ja muut vastaavat tulontasausmekanismit.
Toimimalla näin päästäisiin tilanteeseen, jossa työttömät ja matalapalkkaiset, joiden nettopalkka ei riitä peruselinkustannuksiin, kuolisivat pois kuleksimasta ja rasittamasta paremminvoivan väestön kukkaroa. Suomessa se koskisi noin 2 miljoonaa ihmistä. Voisi siis sanoa, että kyseessä on eräänlainen uusliberalistisen ideologian mukainen sosiaalidarwinistinen "etninen" puhdistus.
Goldman Sachs ei sano suoraan euroalueen olevan tuomittu projekti, sen sijaan se tarkastelee muutamaa eri vaihtoehtoa.

Goldman Sachsin antamat vaihtoehdot ovat:
- Implementoimalla vaadittavat palkanalennukset siirtymällä käyttämään nimellisiä vaihtokursseja (nominal exchange rates) euroalueen sisällä. Siis siirryttäisiin kansallisiin valuuttoihin, joiden kaikkien nimi on euro, mikä lisäisi euroalueen disintegraatiota.
(Tämä olisi kuitenkin sen tunnustamista, että yhteisvaluutta euro on epäkäytännöllinen.)
- Toinen vaihtoehto on, että kilpailukyvyttömät taloudet tukahduttavat tuontituotteiden kysyntää ja jatkavat nykyiseen malliin massatyöttömyyden kanssa, mikä taas ei ole poliittisesti mahdollista. Massatyöttömyyden kasvu ja muuttuminen pysyväksi olotilaksi aiheuttaisi kuitenkin eron euroalueesta.
- Kolmas vaihtoehto on, että varakkaammat maat tukevat jatkuvasti reuna-alueiden maita taloudellisesti säännöllisin tulonsiirroin. Tämä malli vaatisi Euroopan unionin liittovaltioitumista tarvittavien mekanismien rakentamiseksi ja suurta poliittista tukea jäsenmaissa.
Jäsenmaiden hallitukset saattavat tukea kolmatta vaihtoehtoa - kuten Suomen hallitus - mutta väestön enemmistö ei nähtyään, että Kreikan apu olikin tosiasiassa apua "ytimen" pankeille ja aseteollisuudelle.
ZeroHedge huomauttaa, että tulonsiirrot ja Target2-kikkailu ovat toistaiseksi toimineet Saksassa, koska pelastettavat maat ovat olleet suhteellisen pieniä talouksia (Kreikka) ja koska tulonsiirrot hyödyttävät Saksan vientiteollisuutta, mutta se ei kauan jatku: Kansallismielisten puolueiden nousu kaikkialla Euroopassa on osoitus siitä, että jäsenmaissa ei olla halukkaita luovuttamaan kaikkea määräysvaltaa ulos omista maista Saksalle.
GoldmanSachsin mukaan voi hyvin kuvitella euroalueen ilman Kreikkaa tai Kyprosta, mutta ei ilman Ranskaa, eikä Ranska takuulla halua olla osa "laajempaa D-markan aluetta". Jos jotain rakenneuudistuksia tehdään, ne täytyy räätälöidä maakohtaisesti, GoldmanSachs päättelee.
CLSA:n Chris Wood uskoo, että Iso-Britannia on europakan jokeri: Isossa-Britanniassa vihamielisyys euroaluetta ja Euroopan unionia kohtaan kasvaa, varsinkin sen jälkeen kun Euroopan komission puheenjohtaja Jose Manuel "ex-mao-nuori" Barroso paljasti suuren suunnitelmansa so. tiekartan kohti liittovaltiota yhteisvelkoineen ja komissaarijuntan ylivaltaa.
Kestää vielä aikansa, ennen kuin nämä rumat kehityskulut tulevat suurelle yleisölle ilmeisiksi - varsinkin kun Euroopan keskuspankki EKP hääräilee rahabittikoneineen taustalla - mutta sen jälkeen on jonkun kerrottava myös kansalaisille, että suurimmat romahdukset elintasoon ovat vielä edessä euromaissa, toteaa ZeroHedge.
Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, millaista verbaaliakrobatiaa kehitetään kertomaan EU-kansalaisille, että jatkuva surkeus, aliravitut lapset, huurteinen perse ja nälkäkuolema ovat Teidän parhaaksenne.
Siihen asti saamme tyytyä kuulemaan kontraindikaattorina toimivan Olli Rehnin (kesk) "kaikki on hyvin, talousnäkymät suotuisat ja reikäleivän reikä ravitsevaa ruokaa" -lausuntoja säännöllisin välein.
 Lisäys 10.12 2012 klo 11:26 ZeroHedgen artikkeli perustuu GoldmanSachs-analyytikko Huw Pillin analyysiin. Pill työskenteli aiemmin EKP:n ekonomistina.
Velkaantuminen ei ole välttämätöntä
Näin ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Mikään ei pakota kurjuuteen. Julkisen sektorin paisuminen ei ole syypää valtioiden velkaantumiseen. Syynä ei myöskään ole heikko tuottavuus ja liian korkeat palkat. Eikä syynä ole liian isot sosiaalikulut tai pankkien tappiot roskaluotoista, jonka takia niitä täytyy välttämättä tukea verovaroilla, "ettei maailma kaatuisi".
Syyt ovat aivan toisaalla, ja niitä on kaksi: valtion suvereniteetin puute ja se, että pankit luovat rahan velasta, jonka hinta on korko.
Sippo Kähmin Tiedonantajalle kirjoittamassa artikkelissa "Täystyöllisyys vaatisi itsenäisen talouden" todetaan: "Samaan tapaan kuin pallopelissä pisteidenlaskijalta ei voi loppua pisteet, ei myöskään valtiolta voi loppua valuutta. Alijäämä tarkoittaa vain, että jossain on ylijäämä" ja että budjettikuri, jota pelastuksen tienä tarjotaan, perustuu vain mielivaltaisiin rajoituksiin.
Kähmin artikkeli kertoo Täystyöllisyyspolitiikan paluu -seminaarista, jossa olivat puhumassa jälkikeynesiläiset taloustieteilijäprofessorit L.Randall Wray ja James K. Galbraith.
Professorien viesti suomalaisille kuului: "Suomen oloissa (täystyöllisyys-) projektin toteuttaminen ei onnistu, koska Suomi on nykyisellään enemmänkin EU:n osavaltio, ei itsenäinen valtio. Sillä ei ole omaa rahaa, ja budjettivaltakin on jo osin Euroopan kasvu- ja vakaussopimuksen myötä menetetty."
Professori Wrayn mukaan rahapoliittisesti itsenäisen valtion velkasuhteen kasvu ei ole ongelma. Velkasuhde kasvaa vain niin pitkään, kun yksityinen sektori supistuu. Kun yksityinen sektori alkaa kasvaa, budjettialijäämät ja lopulta myös velat sulavat pois, Wray luonnehtii.
Talousdemokraattien Ville Iivarinen kirjoittaa IMF:n tekemästä "The Chicago Plan revisited" -tutkimuksesta, jossa selviteltiin kuinka yksi ainoa yksinkertainen, pankkien kirjanpitoa koskeva muutos vaikuttaisi koko globaalitalouteen.
Uudistuksessa pankkien rahan luominen ja rahan tuhoaminen erotettaisiin kokonaan pankkien lainaustoiminnasta, ja niille asetettaisiin sadan prosentin reservivaatimus. Rahan luominen ja sen määrän hallinta siirtyisi hallituksille. Seurauksena ne ongelmat, joista nykyisessä rahajärjestelmässä kärsimme, poistuisivat.
Suhdannevaihtelut katoaisivat, talletuspaot loppuisivat, julkinen velka vähenisi merkittävästi ja samoin vähenisi yksityissektorin velka. Reformi toisi mukanaan kaksi muutakin etua: nollainflaation saavuttamisen ja tuotannon kasvun.
Kaikki tämä olisi saavutettavissa IMF:n mukaan ottamalla raha takaisin yhteiskunnan hallintaan, pois pankeilta.
Lue tarkemmin:
IMF tutki: mitä jos pankit eivät loisikaan enää meidän rahaamme?

Toimittajan kommentti:
Ennen kuin alatte huutaa Jipii!, muistakaa, mistä poliitikkojen vaalirahoitus tulee: pankeilta, vakuutusyhtiöiltä ja korporaatioilta, joilla korporaatioilla monilla on oma pankkinsa, joka hoitaa yrityksen rahoitusta.
Vaatii runsaasti painostusta kansalaisten taholta sekä tiedon levittämistä ihmisten kesken, että pääsemme tilanteeseen, jossa jokainen pitää luonnollisena ja järkevänä viskata pankit/rahajärjestelmän sellaisina kuin ne nykyään ovat, historian kuriositeettien joukkoon.
Töihin siis siitä, sanaa levittämään!

Lue myös:
EU: Kansalliset parlamentit ovat haitallisia
Suomalaistutkijoiden manifesti EU-sopimusmuutoksista matkalla eduskuntaan

Lähteet:
ZeroHedge: Next Up For A "Recovering" Europe
Tiedonantaja - Sippo Kähmi: Täystyöllisyys vaatisi itsenäisen talouden
Verkkomedia - Riikka Söyring: Järkevän politiikan pahin este ovat poliitikot - Täystyöllisyyspolitiikan paluu -seminaarin antia
Taloussanomat - Jan Hurri: Suomi yhtä lähellä ydintä kuin Romania ja Bulgaria
EuObserver: Six EU leaders to skip Nobel gala
Verkkomedian videoraportti Itsenäisyyden muistopäivänä 6.12 2012. Videolla kreikkalainen mies kertoo Kreikan kriminaaliporukkahallituksen myyneen Kreikan ja  kuolleista kreikkalaisista kaduilla kehottaen suomalaisia heräämään
Lähettänyt
Tilaa: Blogitekstit (Atom)