Tämän takia
talletussuoja on meilläkin mielikuvakupla
Jos Suomea ja suomalaisia pankkeja kohtaisi likimainkaan yhtä laaja ja raju
pankkikriisi, olisi samanlainen pankkisulku todennäköinen meilläkin. Jumiin
jäisivät niin suojatut kuin suojattomatkin talletukset. Kyproksen
raharajoitukset ovat ainutlaatuisen ankaria ja kattavia rahaliitto Emun ja
yhteisvaluutta euron historiassa. Lisäksi ne tekevät osittain tyhjäksi EU:n
perussopimuksen keskeisen periaatteen pääomien vapaasta liikkuvuudesta. Aivan
samat keinot pankkitoiminnan, rahaliikenteen ja muiden rahaolojen rajoituksiin
ovat Suomenkin talous- ja rahaviranomaisten käytettävissä, jos tarvis vaatii.
Mikä pankki lainaa,
jos kaikki pinteessä?
Kypros on monin tavoin eriskummallinen erikoistapaus,
mutta pohjimmiltaan talletussuojan perusrakenne ja mahdolliset
puutteetkin ovat meillä aivan samaa laatua.
Talletussuoja pitää ja talletukset on mahdollista
muuttaa rajoituksitta käteiseksi vain teoriassa ja vain niin kauan kuin
kumpikaan perusturva ei joudu toden teolla koetukselle.
Käytännössä talletussuoja kestää vain pikkupankkien
kupruja ja vain pieni osa talletuskannasta on mahdollista muuttaa
käteiseksi kerrallaan.
Talletussuojarahaston tuoreen toimintakertomuksen
mukaan sillä oli viime vuoden lopussa hilkkua vaille miljardi euroa
rahaa mutta vastattavanaan runsaan 80 miljardin euron talletusten
talletussuoja.
Talletussuojasta vastaavalla rahastolla on toisin
sanoen varaa maksaa noin yksi prosentti suojan turvaamista
talletuksista, jos talletuspankkeja alkaa syystä tai toisesta ajautua
maksuvaikeuksiin ja rahaston on tarpeen lunastaa lupauksiaan.
Kyproksen raharajoitukset ovat ainutlaatuisen ankaria ja kattavia
rahaliitto Emun ja yhteisvaluutta euron historiassa. Lisäksi ne tekevät
osittain tyhjäksi EU:n perussopimuksen keskeisen periaatteen pääomien
vapaasta liikkuvuudesta.
Aivan samat keinot pankkitoiminnan, rahaliikenteen ja
muiden rahaolojen rajoituksiin ovat Suomenkin talous- ja
rahaviranomaisten käytettävissä, jos tarvis vaatii.
Mikä pankki lainaa,
jos kaikki pinteessä?
Luottolaitoslain ja Talletussuojarahaston omien
sääntöjen mukaan rahastolla on oikeus lainata rahaa rajoituksetta,
elleivät rahaston ennalta kokoamat varat riitä talletussuojan
kattamiseen.
Rahaston rahoittajapankeilla taas on velvollisuus lainata rahastolle rahaa, jos rahaston varat eivät muuten riitä.
Rahaston ja sen rahoittajapankkien keskinäinen
riippuvuussuhde tarkoittaa kuitenkin, että rahaston oikeus ja pankkien
velvollisuus rajoittamattomaan rahoitukseen on hyvä turvajärjestely vain
niin kauan kuin sitä ei tarvitse käyttää.
Mutta jos pankkeja kaatuu siihen malliin, että
Talletussuojarahaston rahat loppuvat, on yksi tai useampi rahaston
suuristakin rahoittajapankeista vaikeuksissa. Ne taas ovat samoja
pankkeja, joilta rahaston pitäisi tiukan paikan tullen lainata rahaa.
Jos yksikin kotimaisista pankkijäteistä joutuu
pinteeseen, jäänee talletussuoja siltä erää lunastamatta ja
talletusvarat jumiin meillä niin kuin kävi Kyproksella.
Talletuksia ei pysty
takaamaan kuin EKP
Useissa euromaissa niin kuin Kyproksellakin
talletussuoja on valtion vastuulla, mutta pankeissa on talletuksia monin
verroin enemmän kuin valtioilla tai Suomen Talletussuojarahastoa
vastaavilla turvarahastoilla varaa maksaa.
Turva onkin eräänlainen mielikuvakupla tai kuin
vakuutus, joka on voimassa vain niin kauan kuin vakuutuksen turvaamaa
vahinkoa ei satu.
Koko euroalueen pankkien hallussa on
euromaiden keskuspankin EKP:n kokoamien tilastojen mukaan noin 17 000 miljardin euron talletusvarat. Karkean
arvion mukaan talletuspotista puolet kuuluu 100 000 euron talletussuojan
piiriin. Tämän perusteella suurin
piirtein 8 500 miljardin euron rahasumma
nauttii euroalueella lakisääteistä talletussuojaa.
Jos moinen turvalupaus pitäisi lunastaa, ja jos
lunastaminen jäisi viime kädessä valtioiden vastuulle, joutuisivat
ennestäänkin ylivelkaiset eurovaltiot hankkimaan jostakin osapuilleen
yhtä paljon uutta lainarahaa kuin niillä on nyt velkaa.
Ja mitä totisemmin ja mitä laajemmin talletussuoja
olisi koetuksella sitä pahempi sekasorto rahoitusmarkkinoilla olisi
meneillään – ja sitä varmemmin moiset turvarahoitukset jäisivät
valtioilta ainakin rahoitusmarkkinoilta hankkimatta.
Ainoa mahdollinen kyllin riittoisa rahalähde olisi EKP, joka onkin luvannut tehdä kaiken tarvittavan euron pelastamiseksi.
Kyprosta EKP ei auttanut vaan
painosti,
ja samoin kävisi luultavasti Suomelle. Mutta koko euroalueen laajuinen
talletuspaniikki on eri asia. Se säikäyttäisi EKP:n niin
pahanpäiväisesti, että niiden hätätoimien jälkeen
taivaalta sataisi euroja.
Setelirahaa olemassa
murto-osa talletuksista
Samanlainen teorian ja käytännön välinen ristiriita
rajoittaa talletusten muuttamista käteiseksi setelirahaksi muutoin kuin
pienissä erissä, vaikka pankit eivät olisi edes pinteessä.
Laajamittaiset käteisnostot eivät onnistu Suomessa
tai sen puoleen muissakaan euromaissa yhtään sen paremmin kuin
Kyproksellakaan.
Tähän käytännön nostorajoitukseen ei löydy selitystä
Finanssivalvonnan tai Talletussuojarahaston asiakirjoista eikä
luottolaitoslaista. Sen sijaan selitys löytyy EKP:n ja Suomen Pankin
tilastoista.
Euroalueen pankeissa on EKP:n pankkitilastojen mukaan noin 17 000 miljardin euron talletusvarat mutta
euromaiden keskuspankkien tasetietojen mukaan koko maailmassa ei
ole liikkeessä kuin 885 miljardin euron arvosta
euroseteleitä. Suomen Pankin mukaan sen osuus liikkeessä olevista euroseteleistä
on vajaat 15 miljardia euroa. Pankkitilastojen mukaan suomalaispankeilla
on hallussaan noin 136 miljardin euron talletusvarat ja
kotitalouksillakin 82 miljardin talletukset.
Talletuksista osa on määräajaksi sidottuja ja vain
osa ehtojen mukaan milloin vain nostettavissa. Se on kuitenkin selvää,
että nostokelpoisestakaan rahasta ei kerralla lähde käteisenä liikkeelle
kuin murto-osa.
Pankeista ei irtoa euroakaan enempää kuin kahisevaa setelirahaa on olemassa – oltiin sitten Kyproksella tai Suomessa.
Jari Hurri
Taloussanomat 31.3.2013