Kaksi syytä, miksi Venäjä toimii niin kuin toimii
Venäjällä on Krimin toimiinsa ainakin kaksi maan
suurvalta-asemaan ja etuun liittyvää todennäköistä syytä. Kumpikaan
syistä ei ole kiusanteko tai sapelinkalistelu. Ennemmin kiusa ja
kalistelu ovat Venäjän välttämättömiksi katsomia sivujuonia isossa
draamassa, jonka avainsanoja ovat maantiede ja öljy.
Tuskin Venäjä on sekaantunut Ukrainan asioihin pelkästään senkään vuoksi, että se vain haluaa "varmistaa omien kansalaistensa turvallisuuden" naapurimaassa.
Sillä on parempiakin syitä – joista tärkeimmät ovat jääneet ääneen lausumatta. Niin kuin toki maailmanpolitiikan äkkikäänteissä onkin yleensä asian laita.
Näin ovat ainakin päätelleet maailmanpolitiikkaan ja kansainväliseen talouden ja politiikan riskienhallintaan erikoistuneet analyytikot, jotka neuvovat kansainvälisiä suursijoittajia ja poliittisia päättäjiä.
Nämä analyytikot ovat viime viikkoina esittäneet Ukrainan ja Krimin tapahtumille uskottavampiakin selityksiä kuin ne, joita poliitikot ovat lausuneet ääneen idästä länteen ja lännestä itään.
Selityksillä on kaksi keskeistä avainsanaa eikä kumpikaan niistä ole naapurikiusa tai sapelinkalistelu. Ne ovat maantiede ja öljy.
Analyytikot palaavat
karttapöytien ääreen
Ukrainan ja Krimin tapahtumia ovat viime päivinä asiakkailleen selostaneet esimerkiksi maailmanpolitiikan ja riskienhallinnan kysymyksiin erikoistunut analyysiyhtiö Stratfor sekä talousanalyyseihin erikoistuneet analyysiyhtiöt GaveKal Research ja BCA Research.
Analyytikot eivät ole hakeneet selityksiä Ukrainan tapahtumille poliitikkojen lausunnoista eri ilmansuuntiin sinkoilevine syytöksineen ja uhkauksineen. Sen sijaan he ovat hakeneet selityksiä palaamalla karttapöydän ääreen.
He ovat avanneet eteensä Euroopan ja Euraasian taloudellista ja poliittista maantietoa kuvaavia karttoja niin kuin toki tavallisia maastokarttojakin. Ajan tasalla olevien karttojen rinnalla he ovat tarkastelleen samojen alueiden historiallisia karttoja eri aikakausilta.
Karttojen äärelle palaaminen on muistuttanut, että Venäjä on suurvalta – ja että suurvaltana se toimii niin kuin suurvallat ovat "aina" ja kaikilla ilmansuunnilla toimineet. Se vahtii omaa asemaansa ja ajaa omaa etuaan.
Tämä ei suinkaan vähennä Venäjän omavaltaisilla toimillaan Ukrainalle tai muille aiheuttamaa vahinkoa, eikä tämän toteaminen tarkoita noiden omavaltaisten toimien hyväksymistä saati niistä koituvien haittojen väheksymistä.
Silti havainto muistuttaa, että Venäjän toimista Ukrainassa ja Krimillä koituva haitta ja kiusa ovat ennemmin noiden toimien sivuvaikutuksia kuin varsinainen tarkoitus.
Viisi havaintoa
maantieteestä
Euroopan ja Euraasian karttojen ääressä analyytikot ovat palauttaneet mieleen viisi tärkeää seikkaa, jotka osaltaan selittävät Venäjän näennäisesti yllättäviä ja outoja toimia:
1) Venäjällä ei ole läntisellä rajallaan mitään muuta maaston tarjoamaa suojaa kuin laajojen tasankojen yli kurottavat välimatkat.
2) Venäjän tärkeimmät luonnonvarat sijaitsevat valtaosin noiden luonnon luomien ajoväylien varressa.
3) Lännestä lähestyneet valloittajat ovat "aina" halunneet haltuunsa juuri noita Venäjän luonnonvaroja, kuten öljyä, metalleja ja mineraaleja.
4) Venäjän ja muun Euroopan välinen raja on vuosisatojen ajan siirtyillyt milloin mistäkin syystä vuoroin länteen ja itään asettumatta pitkäksi aikaa aloilleen.
5) Venäjän ja muun Euroopan välinen rajavyöhyke "puskurivaltioineen" on nyt ohuempi ja idempänä kuin "milloinkaan".
Karttojen äärellä hahmottuu "pelkkää" Ukrainaa ja varsinkin Krimin niemimaata laajempi kokonaiskuva, jossa Ukraina ja Krim ovat tärkeitä paloja mutta silti "vain" osiaan laajemman kokonaisuuden palasia.
Venäjän perusteltu
vainoharhaisuus
GaveKalin ekonomisti Louis Gave kuvaa tuoreessa raportissaan Venäjän "perusteltua vainoharhaisuutta" muistuttamalla, että Neuvostoliiton hajoaminen ja siitä 1990-luvun alussa alkaneet mullistukset eivät siirtäneet entistä idemmäs vain Venäjän länsirajaa.
Rajan perässä entistä idemmäs ovat siirtyneet myös Venäjän historialliset vastavoimat ja viholliset.
Gave muistuttaa valloitusretkistä ja muista vihollisuuksista, joissa Venäjällä on parin viime vuosisadan aikana ollut lännessä vastassaan yksin tai yhdessä vuorollaan muun muassa Ranska, Englanti, Saksa ja viimeksi kylmän sodan aikana myös Yhdysvallat ja sen Länsi-Euroopan kumppaneineen muodostama Nato.
Hän huomauttaa, että Euroopan unioni (EU) ja Nato – venäläisittäin "länsi" – ovat Neuvostoliiton hajottua ja kylmän sodan päätyttyä varsin päättäväisesti laajentuneet itään.
EU ja Nato ovat toki laajentuneet rauhanomaisin keinoin uusia jäsenmaita hankkimalla ja erilaisia kumppanuus- ja lähentymissopimuksia solmimalla eivätkä suinkaan asevoimaa käyttämällä.
Mutta määrätietoisen laajentumisen suunta on kuitenkin ollut itä ja Moskova.
Venäjä on nyt kirjaimellisesti ahtaammalla ja ohuemman turvavyöhykkeen takana kuin "milloinkaan".
Gaven mukaan on ennemmin johdonmukaista kuin yllättävää, että Venäjän johto on valmis jopa voiman käyttöön pitääkseen kiinni turvavyöhykkeen keskeisen tärkeästä osasta, kuten Ukrainasta ja Krimin niemimaasta.
Öljy ja muut rikkaudet
hyvä syy ahdistukseen
Maantieteellisestä asemasta ja lännen lähestymisestä johtuva ahdistus – tai "perusteltu vainoharhaisuus" niin kuin Gave muotoilee – ovat yksi todennäköinen syy Venäjän toimiin Ukrainassa ja Krimillä.
Toinen juontuu maantieteestä ja selittää osaltaan, miksi maantiede on Venäjälle niin tärkeä – ja nykyisellään ahdistava – vaikutin kuin se on.
Tuo toinen selitys on raakaöljy ja muut Venäjän maaperässä "ottajaansa odottavat" valtaisat luonnonrikkaudet, kuten öljyn lisäksi maakaasu, lukuisat teollisuusmetallit ja mineraalit, joita myymällä Venäjä hankkii valtaosan tuloistaan.
Venäjän talous on jokseenkin täydellisen riippuvainen öljystä ja muista luonnonvaroista, ja riippuvuus on "pelkkää" taloutta perusteellisempaa laatua.
Ilman öljyn, kaasun ja raaka-aineiden tuottamia tuloja Venäjällä ei ole varaa ylläpitää tai varsinkaan nykyaikaistaa sotavoimiaan – ja ilman vahvoja ja nykyaikaisia sotavoimia se ei välttämättä kykene puolustamaan noita luonnonvarojaan.
Gave muistuttaa, että kyse on samoista luonnonvaroista, joita eri länsivallat ja muilta suunnilta saapuneet valloittajat ovat vuoron perään havitelleet haltuunsa.
Analyysiyhtiö Stratforin strategi Robert Kaplan kuvaa samaa Venäjän elintärkeiden etujen ja maantieteen kohtalonyhteyttä tuoreessa raportissaan. Hän tarkastelee Krimin tapahtumia eräänlaisena "maantieteen kostona" (Crimea: The Revenge of Geography?).
Katkoviiva Krimin
kautta Lähi-itään
Venäjän, maantieteen ja luonnonrikkauksien yhteydestä syntyy yksi yllättävä koukku Ukrainan ja Krimin kuvioon: GaveKalin, Stratforin ja BCA:n analyytikot vetävät Venäjältä katkoviivan Krimin kautta Lähi-itään.
Stratforin perustaja George Friedman selosti Venäjän maantieteelliset ja geopoliittiset erityispiirteet sekä niistä aiheutuvat paineet jo vuonna 2009 kirjoittamassaan kirjassa "Seuraavat sata vuotta" (The Next 100 Years). Osa kirjan kuvauksista on kuin viime viikkojen uutisista.
Aiemmin samassa yhtiössä työskennellyt BCA:n nykyinen geopoliittinen strategi Marko Papic on hänkin kuvannut viimeaikaisissa raporteissaan samoja Venäjän, Krimin ja öljyn yhteyksiä.
Kuvauksista hahmottuu Krim-uutisia laajempi kokonaiskuva, jossa Venäjän taloudelliset edut kytkeytyvät öljyn välityksellä Lähi-itään.
Yksi tulkinta on, että Venäjälle on tärkeämpää pitää Krimin avulla meriyhteys avoimena ja varmistaa Sevastopolin laivastotukikohta kuin huolehtia maineestaan "kansainvälisen yhteisön" arvioissa.
Öljyn kallistuminen
vahvistaisi Venäjää
Venäjän suhde öljyyn ja öljyn hintaan on täsmälleen vastakkainen useimpien sen toimia arvostelevien länsimaiden öljysuhteeseen.
Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta seikasta, että Venäjä on yksi maailman suurimmista öljyn nettoviejistä ja Yhdysvallat on maailman suurin öljyn nettotuoja ja muutkin suurimmat länsimaat ovat suuria nettotuojia.
Louis Gave kiteyttää tämän ratkaisevan eron hintaedun ja hintahaitan eroksi: öljyn kallistuminen vahvistaa Venäjää mutta heikentää useimpia länsimaita ja päinvastoin öljyn halpeneminen heikentää Venäjää mutta vahvistaa useimpia länsimaita.
Venäjän mittavasta raakaöljyn ja maakaasun viennistä huolimatta maailman edelleen ylivoimaisesti tärkein tuotantoalue on Lähi-itä.
Gave muistuttaa, että Lähi-itä ei ole vain koko muun maailman taloudelle tuiki tärkeä alue vaan se on myös hyvin epävakaa ja kriiseille altis alue.
Hänen mukaansa Lähi-idän shiia- ja sunni-uskoisten joukkojen alituisessa vastakkainasettelussa kytee hyvin suuri sodan uhka. Sen takia Lähi-itä on öljyn ja kaasun päällä kytevä ruutitynnyri.
Tuohon ruutitynnyriin Venäjä voi tiukan paikan tullen tuikata tulitikkunsa, ja Gaven mukaan yksi reitti käy Krimiltä meritse Syyriaan ja sieltä edelleen Iraniin.
Lähi-idän sota liki
tuplaisi öljyn hinnan
Iranin ja muiden Lähi-idän maiden shiia-väestöllä on enemmän sotilaita ja ilmeisesti myös enemmän haluja sotimiseen mutta vähemmän öljyä ja öljytuloja kuin Saudi-Arabiaa ja Kuwaitia hallitsevilla vähäväkisillä mutta sitäkin rikkaammilla sunni-suvuilla.
Jos alueen rauhattomuudet ja vastakkainasettelut kärjistyvät Saudi-Arabiassa asti, voi Venäjä tuntea houkutusta osaltaan voimistaa selkkausta. Gave arvioi, että tähän riittäisi ase- ja varustetuen toimittaminen shiia-johtoisille maille ja joukoille.
Gave arvioi, että Iranin ja Saudi-Arabian välillä leimahtavat sotatoimet voisivat herkästi tempaista raakaöljyn maailmanmarkkinahinnan 200 dollariin barrelilta. Se olisi melkein kaksin verroin tämänhetkinen hinta.
Hinnan nousu koituisi Venäjän hyödyksi, sillä se kasvattaisi maan vientituloja. Samaa vaikutusta voimistaisi se, että Lähi-idän toimitushäiriöt pakottaisivat Länsi-Euroopan maat, Japanin ja Kiinan kasvattamaan ostojaan Venäjältä.
Tämä vahvistaisi samalla kertaa Venäjän taloutta ja maan maailmanpoliittista valta-asemaa.
Tämä on yksi mahdollinen asetelma maailmanpolitiikan shakkilaudalla – jolla Venäjän toimet Krimillä ovat ennemmin "vain" yksi siirto kuin koko peli.
