BKT - pelkkä kierrossa olevan rahan määrän mittari
Johdatus resurssipohjaiseen yhteiskuntaevoluutioon
Kansakunnan menestyksen virallinen mittari, bruttokansantuote, eli BKT, mittaa kansakunnan kykyä tuottaa. Tuottava kansakunta tarvitsee ostovoimaisia kuluttajia. Kuluttaja voi kuluttaa vain siinä tapauksessa, että hänellä on ostovoimaa. Niinpä kansakunnan kyky tuottaa on suoraan verrannollinen ihmisten käytettävissä olevaan ostovoimaan, eli rahan määrään.Kun ihmisillä ei ole rahaa, heidän kulutuksensa laskee. Samassa suhteessa vähenee myös kansakunnan tuotanto. Näin ollen BKT ei todellisuudessa kerro mistään muusta, kuin liikkeellä olevan rahan määrästä. Toisin sanoen velan määrästä. Mitä enemmän ihmiset ja valtiot ottavat lainaa, sitä enemmän heillä on rahaa käytettävissään ja sitä enemmän he sitä kuluttavat. Nousukausina kasvanut rahan määrä näkyy kasvavana kulutuksena ja BKT:n kasvuna. Laskukausina vähentynyt rahan määrä näkyy vähentyneenä kulutuksena ja BKT:n laskuna. Siinä kaikki.
Koska keskeisin talouden tilaa kuvaava mittarimme näyttää todellisuudessa vain käytössä olevan velkarahan määrän, tulee meidän kysyä, mitä hyötyä sellaisesta mittarista lainkaan on? Entä mitä järkeä on mitata kansakunnan hyvinvointia sellaisella mittarilla, jossa kaikki ongelmalähtöisen yhteiskunnan rahankäyttö - kuten ihmisten lisääntyneestä henkisestä ja fyysisestä pahoinvoinnista kertyvät sairaalakäynnit, autojen kolarointi ja korjauskulut, ympäristökatastrofien siivous, ihmisten tappamiseen erikoistuneen sotateollisuuden tuotteiden myynti tai terrori-iskussa kuolleiden ihmisten sotkujen siivous- ja hautauskulut - lisäävät rahan kiertoa ja siten bruttokansantuotetta? Entä mitä ylipäänsä ovat talouskasvun ja taloustaantumien ajanjaksot, kun kaikki perustuu lopulta vain taloudessa virtaavan rahan määrään? Jos nousu- ja laskukausien vaihtelu ja siten myös ihmisten hyvinvointi ovat kiinteästi sidoksissa vain liikkeelle lasketun rahan määrään, niin eikö raha jo sellaisenaan ole valtava inhimillisen kärsimyksen lähde ja kehityksen hidaste?
Sen sijaan todellisessa - maapallon resursseihin perustuvassa reaalimaailmassa - ei taloustaantumia tunneta. Resurssipohjainen yhteiskunta-ajattelu tarkastelee maailmaa tieteellisten tosiasioiden valossa. Tässä valossa nykyinen velkaan perustuva rahajärjestelmä näyttäytyy lähinnä vain pelkkänä irrationaalisena, ihmiskäytöstä kierouttavana uskontojärjestelmänä - pelkkänä keinotekoisena primitiivisenä pelinä, joka ei lähtökohtaisesti ole millään tavoin kiinnostunut ihmisten tai ympäristön hyvinvoinnista, puhumattakaan niiden keskinäisestä tasapainosta.
Kaikki reaalimaailman teknologiset innovaatiot ovat kykeneviä tuottamaan ihmiskunnalle hyvinvointia riippumatta siitä, onko ihmisten keinotekoisessa taloudessa käsillä taantuma vai nousukausi. Teknologiset innovaatiot ovat peräisin reaalimaailmasta. Ne ovat ikuisia ja tuottavat nykyisille sukupolville aina vähintään yhtä paljon hyvinvointia, kuin edellisille sukupolville. Tuli kypsentää erämaassa vaeltavan ihmisen ruuan ja tuo hänelle lämpöä ja valoa tasan yhtä paljon tänä päivänä, kuin esimerkiksi 10 000 vuotta sitten tai 10 000 vuoden päästä tulevaisuudessa. Sama pätee kaikkien teknologisten innovaatioiden kohdalla.
Kaikki hyvinvointimme on peräisin teknologisista innovaatioista. Nykyaikana teknologisten innovaatioiden määrä kasvaa alati kiihtyvään tahtiin. Siksi myös hyvinvointimme tulisi kasvaa kiihtyvästi. Älykkäästi suunnitellussa resurssipohjaisessa yhteiskunnassa taloustaantumia ei tunnettaisi. Hyvinvointi voisi laskea ainoastaan tulivuorenpurkausten, asteroidi-iskujen ja muiden harvinaisten reaalimaailmaan kohdistuvien uhkien seurauksena. Normaalioloissa, eli yli 99,99 % ajasta, ihmiskunnan hyvinvointi olisi jatkuvassa kiihtyvässä kasvussa. Hyvinvointimme kasvu ei todellisuudessa ole millään tavoin ristiriidassa luonnon hyvinvoinnin kanssa. Tämä ristiriita on totta ainoastaan nykyisen talous- ja rahajärjestelmämme puitteissa.
Sitä mukaa kun ihmiskunnan tekniset innovaatiot lisääntyvät ja kehittyvät, sitä mukaa myös ihmisten hyvinvoinnin ja vapaa-ajan tulisi lisääntyä - pysyvästi. Tämän teknologian aikaan saaman, ihmisen rajattomasta uteliaisuudesta ja luovuudesta pursuavan luontaisen palkkiojärjestelmän niukkuutta synnyttävät ja ylläpitävät instituutiot ihmiskunnalta varastavat.
Ihmiskunta olisi teknisesti jo valmis kiihtyvästi kasvavan hyvinvoinnin paradigmaan, kunhan se vain heräisi unestaan ja tulisi tietoiseksi instituutioiden ylläpitämästä keinotekoisesti aiheutetusta niukkuudesta, keinotekoisesti aiheutetusta kilpailusta, keinotekoisesti aiheutetuista vastakkainasettelun lähtökohdista ja ylipäänsä koko keinotekoisesta materialistis-egoistisen kulttuurimme harhasta. Ne samat asiat, joita meidät on lapsesta saakka opetettu pitämään pyhinä, ovat todellisuudessa suurin kehityksemme este.
Katso myös mm. Vipu valuuttakauppaan, samassa sivustossa
