Varjopankit kuriin!

 Taloussanomat

 

Euroopan unioni haluaa kiristää "varjopankkien" eli pörssinoteerattujen rahastojen sääntelyä. 

Bloomberg

19.3.2012

Pörssinoteeratut rahastot eli ETF-yhtiöt tai indeksiosuusrahastot ovat joutumassa Euroopan unionin (EU) aiempaa tiukemman sääntelyn piiriin, kun komissio haluaa vähentää niin sanotun varjopankkisektorin muodostamaa uhkaa rahoitusmarkkinoiden vakaudelle.

EU:n komissio muun muassa tutkii ETF:iin liittyviä ”mahdollisia eturistiriitoja”. Rahoituspalveluista vastaavan komissaarin Michel Barnierin mukaan alan valvojat eivät enää salli ”uusien riskilähteiden kasaantumista rahoitussektorille”.

Viime viikolla Britannian finanssivalvonnan johtaja Adair Turner varoitti varjopankkisektorin olevan ”mahdollisesti hyvin epävakaa ja altis likviditeetti-shokeille”. Hänen mukaansa ala on Euroopassa kooltaan 22 000 miljardia dollaria ja Yhdysvalloissa 25 000 miljardia dollaria.

Koko maailman ETF:llä puolestaan olisi hallittavanaan 1 200 miljardin dollarin varallisuus.

Lisää varjopankkitoiminnasta saa mm.:
http://www.etla.fi/files/2442_SUH_09_2_finanssikriisista_talouskriisiin.pdf 
(Finanssikriisin ennennäkemätön mittaluokka johtui kuitenkin siitä, että finanssi-innovaatiot kasvattivat
oleellisesti ns. varjopankkitoimintaa, jota ei säännellä tavanomaisen pankkitoiminnan tapaan.

Varjopankkitoiminta tarkoittaa periaatteessa rahoituksen välitystä, jossa varat hankitaan talletusten asemasta likvideillä lyhyen juoksuajan arvopapereilla ja ne sijoitetaan vähemmän likvideihin pitkän juoksuajan sijoituksiin (Roubini, 2008).

Varjopankki-käsitteen esitti yhdysvalalaisen PIMCO-investointipankin johtaja Paul McCulley Federal Reserven vuosikokouksessa elokuussa 2007 (McCulley, 2007).

http://www.kalkhas.fi/kolumner/100510.htm
Piikki poikki
10.05.2010
Veronmaksajille on syntynyt käsitys, että pankeilla on lupa hölmöillä miten tahtovat ja laskun maksaa veronmaksaja. Käsitys ei ole vailla perusteita, mutta lienee syytä selventää asiaa. Ensin pitää määrittää mikä on pankki ja mikä on varjopankki, eli rahapeliyhtiö.

Alkuperäisen ajatuksen pankkien toiminnan takaamisesta verovaroin oli estää talletuspako pankeista. Nimenomaan talletuspako talletuspankeista. Tallettajat tiesivät, että jos pankki menee nurin, he saavat määrättyyn summaan asti talletuksensa takaisin. Veronmaksajien antaman takuun vastieeksi talletuspankkeja valvotaan tiukasti ja niiden riskinottoa säädellään lailla. Pankkitoiminta oli vakaata liiketoimintaa, jota johtivat vakaat ja kokeneet miehet liituraitapuvuissaan.

Kaikki muuttui 80-luvulla. Rahoitusmarkkinoille tuli nuoria pelureita, joille vakaasti tuottava talletuspankkitoiminta ei antanut riittävästi jännitystä; syntyi varjopankkibisnes. Perustettiin investointi-pankkeja, luotiin rahastoja ja pankkiiri-liikkeitä. Niillä ei kuitenkaan ole talletussuojaa. Rahoitusbisnes siirtyi kasvavassa määrin liikepankkien ulkopuolelle. Kun lainsäädäntö on tuolla harmaalla alueella löysempää, yhä pienemmillä pääomilla siellä otetaan yhä suurempia riskejä.
Varjopankkitoiminnan yhteenlaskettu tase oli 80-luvulla kymmenen prosenttia liikepankkien yhteenlasketusta taseesta. Tänään varjopankkien yhteenlaskettu tase on suurempi kuin liikepankkien yhteenlasketut taseet. Mitättömillä pääomilla toimivat toimijat luovat koko ajan uusia tuotteita, joiden todellisesta riskistä ei kellään ole käsitystä. Kun epämääräiseen tuotteeseen yhdistetään epämääräinen, itseään pankiksi kutsuva yritys, niin soppahan siitä tulee.

Tilanne muodostuikin kestämättömäksi. Varjopankkitoiminta kasvoi suuremma- ksi kuin liikepankkitoiminta. Seurauksena on nyt se, että varjopankkien riskinotossa tapahtuva pienikin häiriö aiheuttaa rahamarkki-noille samansuuruisen ongelman, kuin jos kaikki maailman liikepankit joutui- sivat samanaikaisesti ongelmiin. Varjopankkitoiminta pystyy kiristämään ilman lainsäädäntöä itselleen saman-laisen tuen veronmaksajilta, kuin mitä lainsäädännöllä on taattu liikepankeille.

Ongelma ei poistu säätelemällä liikepankkeja tiukemmin. Se poistuu luomalla tiukka lainsäädäntö varjopankkitoiminnalle. Jos jokaiselle varjopankin asiakkaalle tehdään selväksi, että veronmaksajat eivät enää kata mahdollisia tappioita, toiminta saadaan kuriin. Lisäksi pitää kieltää eläkevakuutusyhtiöitä sijoittamasta eläkevaroja varjopankkien tuotteisiin.
Veronmaksajien antama takuu pitää rajoittaa vain kurinalaisesti toimiville liikepankeille. Varjopankit jääköön takuun ulkopuolelle. Jos joku haluaa pelata rahansa kasinossa, se sallittakoon. Kunhan maksaa omat tappionsa, eikä luule että ne maksaa veronmaksaja. 

Yle Ulkolinja: Krugman ja suuri lama [Doc]
www.docstoc.com/docs/82758129/Ulkolinja-Krugman-ja-suuri-lama 

Valvotun ja valvomattoman pankkijärjestelmän juuret ovat suuressa lamassa ja sitä edeltäneessä pörssiromahduksessa. Tallettajien rahojen turvaamiseksi ja keinottelun estämiseksi USA:han säädettiin erittäin ankara pankkilainsäädäntö. Talletuspankkeja valvottiin tiukasti. Investointipankit sen sijaan jätettiin valvonnan ulkopuolelle. Pankkijärjestelmä riistäytyi hallinnasta. 1930-luvun pankkikriisin jälkeen pankkien valvontaa lisättiin. Luotiin vakaa pankkijärjestelmä.

Sitten vuosien mittaan, etenkin 1980-luvulla, rakennettiin ihan uusi pankkijärjestelmä. Niitä ei kutsuttu pankeiksi vaan riskirahastoiksi, investointipankeiksi ja erilaisiksi sijoitusrahastoiksi. Ne toimivat kuin pankit, mutta niitä ei valvota kuin pankkeja.

Miten valvomattomuus vaikutti?

- Valtavasti.

Meillä oli käytännössä rinnakkainen varjopankkijärjestelmä, joka oli suurempi kuin perinteinen pankki-järjestelmä. Sen arvo oli yli 10 tuhatta miljardia dollaria vuoden 2007 alussa. Perinteiset pankit, nuo tutut marmoritalot tiskeineen, ne voivat hyvin, mutta varjopankit ovat nyt romahtaneet.

Miksi varjopankkeja ei valvottu?

Ajan hengen mukaan julkinen säätely oli pahasta, ja markki-noihin tuli luottaa. Ei ollut poliittista tahtoa laajentaa valvontaa. Varjopankit oli suunniteltu niin, että normaali pankkivalvonta ei koskenut niitä.

Lisäksi uskottiin laajalti, että finanssimaailman ovelat

taikatemput suojaavat kaikelta. Vuoteen 2005 asti Alan Greenspan sanoi, että olemme luoneet hyvin kestävän lähes riskittömän järjestelmän. Näin luultiin, ja elettiin jossain haavemaailmassa.

Finanssimarkkinat ovat hieno asia, kun ne toimivat,  mutta ne voivat myös romahtaa tuhoisasti. Siitä johtui suuri lama. Loimme rahoitusmarkkinat, joilla ei ollut 30-luvulla rakennettua turvaa.

Onnistuimme siis luomaan edellytykset suurelle lamalle.

• Shadow banking system   http://en.wikipedia.org/wiki/Shadow_banking_system