Innostuin
ennustamaan, koska Helsingin pörssin yleisindeksi alitti 5 000
pistettä. Niin ei ole käynyt kuin neljä kertaa viimeksi kuluneen
kymmenen vuoden aikana.
5
000 pistettä on ollut pörssin kipukynnys. Aina kun on käyty edes
lähellä sitä, kurssit ovat pian ampaisseet reippaaseen nousuun.
Reipas
nousu on ollut runsaat 1 000 pistettä (2011–12), 2 000 pistettä (2002,
2003), lähes 4 000 pistettä (2009–2011) ja kerran yli 7 000 pistettä
(2004–2007).
Otos on tieteellisesti liian suppea, mutta riittää kolumniin. Ponkaisevatko kurssit nousuun vain onko tällä kertaa toisin?
Osakekurssit
ovat painuneet niin alas tuloksiin nähden, että kurssit voivat hyvinkin
spurtata, kun Espanja sai apupakettinsa ja Kreikan lantinheitossa tuli
euro eikä drakhma.Spurtti voisi olla sellaiset tuhatta pistettä OMX Helsingissä. Sitä paljon kestävämpään nousuun eivät eväät riitä, kun Kiina taantuu ja Euroopan velkakriisi jatkuu.
Euroopassa on ostettu aikaa lainaamalla lisää ylivelkaantuneille. Ongelma ei kuitenkaan ratkea, ennen kuin isot euromaat Espanja ja Italia saavat taloutensa kasvuun. Pelkkä säästäminen ei riitä.
Italian valtionlainan korko on jo käynyt vaarallisen korkealla. Kun aiempien apupakettien iso rahoittaja Italia pyytää apua, velkapyramidi romahtaa.
Konkurssikypsät valtiot kitkuttavat ehkä
tämän vuoden, jolloin ensi vuosi olisi PIIGS-valtioiden konkurssivuosi.
OMX Helsingin pisteluku on silloin hädin tuskin 4 000 pistettä.
Jos
tämä ennustus on liian ankea, lukija voi lohduttautua sillä, että
osakekurssien ennustajat ovat useammin väärässä kuin oikeassa.PIIGS-konkurssista eli tosiasioiden tunnustamisesta seuraisi kova kuume ja pikainen toipuminen. Velan mättäminen velan perään sen sijaan riuduttaa Euroopan talouden vuosiksi.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjailija.
