SISÄINEN DEVALVAATIO(1)
Muutaman päivän takaisessa bloggauksessani arvioin, että sisäisen devalvaation ja growsterity-politiikan vaatiminen alkaa pian ja pidin todennäköisenä paikkana vaatimusten esittelylle Helsingin Sanomat –lehteä. No, olin oikeassa siinä, että politiikan vaatiminen alkaa, mutta olin väärässä aikataulun suhteen. Arvelin, että menisi muutama kuukausi ennen kuin nuo vaatimukset nousisivat pinnalle.
Aikaa ei mennyt kuin muutama päivä. Ilmeisesti keskusteluissa pyörineet mielettömyydet päätettiin tuoda poliittisen päätöksenteon osalta julkisuuteen arvioimaani nopeammin.
Sailaksen peräänkuuluttamien leikkausten kerroinvaikutus on merkittävä. Tuntuvat leikkaukset pienentävät kansantaloutta ja verotuloja ollen ensimmäisiä askeleita tuhon kierteessä (asiaa koskeva IMF:n raportti, joka yksiselitteisesti tuomitsee säästöihin ja luottamuskeijun odotukseen perustuvan growsterity-politiikan löytyy täältä), jonka menestyksellisyys on nähtävissä Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa. Ilmeisesti logiikka menee niin, että jotain pitää tehdä, siis aiheuttakaamme lisää vahinkoja ihan itse.
Samoihin aikoihin Osmo Soininvaara kirjoitti Savon Sanomissa otsikolla Kasvualoja tukeva yritysverotus tekstin, joka on löydettävissä myös Soininvaaran blogista eli täältä. Tuossa kirjoituksessa Soininvaara kirjoittaa
Ensimmäinen sisäisessä devalvaatiossa ymmärrettäväksi tuleva asia on se, että sisäisessä devalvaatiossa kaikki lainat ovat ”valuuttalainoja” siinä mielessä kuin olivat 1990-luvun lamassa muut kuin markkamääräiset lainat. Juuri tuo lainojen luonteeseen liittyvä piirre tekee sisäisestä devalvaatiosta niin ongelmallisen ja suorastaan vaarallisen politiikan.
Ensimmäinen ymmärtämistä vaativa seikka on se, että sisäisessä devalvaatiossa lainojen nominaalinen arvo ei leikkaannu vaikka palkat leikkaantuvat. Ulkoisessa devalvaatiossa lainojen nominaalinen arvo ei leikkaannu kuten eivät myöskään palkat, minkä vuoksi ulkoisessa devalvaatiossa lainojen aiheuttama rasitus ei kasva devalvaation suhteessa mikäli lainat ovat samassa valuutassa kuin missä palkat maksetaan.
Muun muassa tästä syystä sisäisessä devalvaatiossa reaaliansioiden putoaminen on suurempaa kuin saman suuruisessa ulkoisessa devalvaatiossa. Ilmiötä on helppo havainnollistaa pienellä laskelmalla, jossa olen käyttänyt sisäisen devalvaation suuruusluokkana sitä minimitasoa, jota Suomen vientiteollisuuden pelastaminen mielestäni edellyttäisi. Tuo devalvaatioprosentti on 20%, tosin itse haikailisin noin 30% ulkoista devalvaatiota.
Kuten laskelmasta on nähtävissä, niin nykyisillä veroprosenteilla Espoossa asuvan esimerkkipalkansaajan ansiot putoaisivat 20% sisäisellä devalvaatiolla selvästi enemmän kuin sisäisen devalvaation prosentti antaisi ymmärtää. Syynä on se, että asuntolaina ei sisäisessä devalvaatiossa leikkaannu vaikka palkat leikkaantuvat.
Moni sisäisen devalvaation apostoli kunnostautuu tässä yhteydessä väittämällä, että hintojen lasku kompensoi tuon ansiotason laskun. Tuollainen väite on kuitenkin puhdasta hölynpölyä ainakin kahdesta syystä, jotka ovat:
Itse asiassa se, että hinnat todella laskisivat johtaisi deflaatioon, mikä olisi kaikille velallisille hirvittävin vaihtoehto. Sisäinen devalvaatio, joka todella laskisi hintoja, johtaisi helposti velkadeflaatiota vastaavaan tilanteeseen, jonka riemut ovat tällä hetkellä nähtävissä muun muassa Kreikan talouskehityksestä sekä hieman kevyemmässä muodossa Irlannin talouskehityksestä.
Se, että tuontitavaran hinta ei laskisi lienee itsestään selvää.
Toisaalta taas ulkoisen devalvaation tapauksessa hintajäykkyys hidastaa devalvaation vaikutusten siirtymistä sisämarkkinahintoihin. Jopa tuontitavaran hinnat mitä todennäköisimmin nousisivat vain vähitellen ulkoisen devalvaation edellyttämässä määrin – näin erityisesti kilpailluilla aloilla.
Kaiken kaikkiaan palkansaajien reaaliansiot laskevat sisäisen devalvaation tapauksessa enemmän kuin palkkojen leikkauslukema antaa ymmärtää ja tämä pätee erityisesti velkaisiin palkansaajiin. Asuntovelalliset olisivat todellisessa liemessä sisäisen devalvaation jälkeen. Myös hintajäykkyydellä on tässä oma ruma sanansa sanottavanaan.
Ulkoisen devalvaation tapauksessa palkansaajien reaaliansiot taas laskevat vähemmän kuin devalvaatioprosentti antaa ymmärtää. Tähänkin vaikuttaa jo mainittu hintajäykkyys sekä se, että ulkoinen devalvaatio ei välittömästi vaikuta sisämarkkinatoiminnan kustannusrakenteeseen hinnankorotuspaineita synnyttävästi.
Mitä ilmeisimmin poliittinen johtomme on kuitenkin valmis valitsemaan sisäisen devalvaation. Vaikuttaakin siltä, että tietoisesti omalla toiminnalla aiheutettua katastrofia pidetään parempana vaihtoehtona kuin aikaisempien päätösten perumista.
Raimo Sailas ja Osmo Soininvaara peräänkuuluttavat säästöjä ja sisäistä devalvaatiota – ilmeisesti itseaiheutettu katastrofi on mieluisampi vaihtoehto kuin typerien päätösten peruminen
Raimo Sailas on äskettäin antanut Helsingin Sanomille haastattelun, jossa hän peräänkuuluttaa julkisen talouden tuntuvia leikkauksia, eläkeiän nostoa ja palkkamalttia. Ilmeisesti Raimo Sailas, puolueensa uskollinen sotilas kun on, ei kykene vieläkään ottamaan kantaa siihen todelliseen syyhyn minkä vuoksi toipumisemme on ollut heikompaa kuin Ruotsin toipuminen. Olisikin mahdotonta, että johtava virkamies taipuisi kritisoimaan julkisesti Suomen kannalta tuhoisaksi osoittautunutta taloudellista päätöstä eli euron käyttöönottoa. Eurohan päätettiin ottaa käyttöön demarivetoisen hallituksen ollessa vallassa ja taisi Sailas olla oleellisessa roolissa asian suunnittelussa. Sailaksen haastattelun nettiversio täällä.Muutaman päivän takaisessa bloggauksessani arvioin, että sisäisen devalvaation ja growsterity-politiikan vaatiminen alkaa pian ja pidin todennäköisenä paikkana vaatimusten esittelylle Helsingin Sanomat –lehteä. No, olin oikeassa siinä, että politiikan vaatiminen alkaa, mutta olin väärässä aikataulun suhteen. Arvelin, että menisi muutama kuukausi ennen kuin nuo vaatimukset nousisivat pinnalle.
Aikaa ei mennyt kuin muutama päivä. Ilmeisesti keskusteluissa pyörineet mielettömyydet päätettiin tuoda poliittisen päätöksenteon osalta julkisuuteen arvioimaani nopeammin.
Sailaksen peräänkuuluttamien leikkausten kerroinvaikutus on merkittävä. Tuntuvat leikkaukset pienentävät kansantaloutta ja verotuloja ollen ensimmäisiä askeleita tuhon kierteessä (asiaa koskeva IMF:n raportti, joka yksiselitteisesti tuomitsee säästöihin ja luottamuskeijun odotukseen perustuvan growsterity-politiikan löytyy täältä), jonka menestyksellisyys on nähtävissä Kreikassa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa. Ilmeisesti logiikka menee niin, että jotain pitää tehdä, siis aiheuttakaamme lisää vahinkoja ihan itse.
Samoihin aikoihin Osmo Soininvaara kirjoitti Savon Sanomissa otsikolla Kasvualoja tukeva yritysverotus tekstin, joka on löydettävissä myös Soininvaaran blogista eli täältä. Tuossa kirjoituksessa Soininvaara kirjoittaa
Ennen tässä tilanteessa olisi devalvoitu, mutta meillä ei ole enää markkaa devalvoitavaksi. Osittain samaan, mutta ei aivan samaan tulokseen pääsisi sisäisellä devalvaatiolla eli palkkojen alentamisella. Myös perinteinen devalvaatio merkitsee palkkojen alentamista. Hinnat eivät sisäisessä devalvaatiossa kuitenkaan alenisi läheskään samassa suhteessa eivätkä asuntolainat lainkaan. Palkansaajan olisi paljon helpompi hyväksyä oikea devalvaatio kuin palkkojen alentaminen.No, tuota, mitenkä minä tämän nyt sanoisin. Ensimmäinen asia on se, että Soininvaara ei joko ymmärrä rahapolitiikkaa tai pyrkii tahallaan esittämään sisäisen devalvaation mahdollisimman positiivisessa valossa. Veikkaisin jälkimmäistä, sillä ymmärryksen puute olisi aika huolestuttava mahdollisuus.
Ensimmäinen sisäisessä devalvaatiossa ymmärrettäväksi tuleva asia on se, että sisäisessä devalvaatiossa kaikki lainat ovat ”valuuttalainoja” siinä mielessä kuin olivat 1990-luvun lamassa muut kuin markkamääräiset lainat. Juuri tuo lainojen luonteeseen liittyvä piirre tekee sisäisestä devalvaatiosta niin ongelmallisen ja suorastaan vaarallisen politiikan.
Ensimmäinen ymmärtämistä vaativa seikka on se, että sisäisessä devalvaatiossa lainojen nominaalinen arvo ei leikkaannu vaikka palkat leikkaantuvat. Ulkoisessa devalvaatiossa lainojen nominaalinen arvo ei leikkaannu kuten eivät myöskään palkat, minkä vuoksi ulkoisessa devalvaatiossa lainojen aiheuttama rasitus ei kasva devalvaation suhteessa mikäli lainat ovat samassa valuutassa kuin missä palkat maksetaan.
Muun muassa tästä syystä sisäisessä devalvaatiossa reaaliansioiden putoaminen on suurempaa kuin saman suuruisessa ulkoisessa devalvaatiossa. Ilmiötä on helppo havainnollistaa pienellä laskelmalla, jossa olen käyttänyt sisäisen devalvaation suuruusluokkana sitä minimitasoa, jota Suomen vientiteollisuuden pelastaminen mielestäni edellyttäisi. Tuo devalvaatioprosentti on 20%, tosin itse haikailisin noin 30% ulkoista devalvaatiota.
Kuten laskelmasta on nähtävissä, niin nykyisillä veroprosenteilla Espoossa asuvan esimerkkipalkansaajan ansiot putoaisivat 20% sisäisellä devalvaatiolla selvästi enemmän kuin sisäisen devalvaation prosentti antaisi ymmärtää. Syynä on se, että asuntolaina ei sisäisessä devalvaatiossa leikkaannu vaikka palkat leikkaantuvat.
Moni sisäisen devalvaation apostoli kunnostautuu tässä yhteydessä väittämällä, että hintojen lasku kompensoi tuon ansiotason laskun. Tuollainen väite on kuitenkin puhdasta hölynpölyä ainakin kahdesta syystä, jotka ovat:
- Hinnat joustavat huomattavasti heikommin alaspäin kuin ylöspäin.
- Minkään tuontitavaran tai tuonnista riippuvaisen tavaran/palvelun hinta ei käytännössä laskisi.
Itse asiassa se, että hinnat todella laskisivat johtaisi deflaatioon, mikä olisi kaikille velallisille hirvittävin vaihtoehto. Sisäinen devalvaatio, joka todella laskisi hintoja, johtaisi helposti velkadeflaatiota vastaavaan tilanteeseen, jonka riemut ovat tällä hetkellä nähtävissä muun muassa Kreikan talouskehityksestä sekä hieman kevyemmässä muodossa Irlannin talouskehityksestä.
Se, että tuontitavaran hinta ei laskisi lienee itsestään selvää.
Toisaalta taas ulkoisen devalvaation tapauksessa hintajäykkyys hidastaa devalvaation vaikutusten siirtymistä sisämarkkinahintoihin. Jopa tuontitavaran hinnat mitä todennäköisimmin nousisivat vain vähitellen ulkoisen devalvaation edellyttämässä määrin – näin erityisesti kilpailluilla aloilla.
Kaiken kaikkiaan palkansaajien reaaliansiot laskevat sisäisen devalvaation tapauksessa enemmän kuin palkkojen leikkauslukema antaa ymmärtää ja tämä pätee erityisesti velkaisiin palkansaajiin. Asuntovelalliset olisivat todellisessa liemessä sisäisen devalvaation jälkeen. Myös hintajäykkyydellä on tässä oma ruma sanansa sanottavanaan.
Ulkoisen devalvaation tapauksessa palkansaajien reaaliansiot taas laskevat vähemmän kuin devalvaatioprosentti antaa ymmärtää. Tähänkin vaikuttaa jo mainittu hintajäykkyys sekä se, että ulkoinen devalvaatio ei välittömästi vaikuta sisämarkkinatoiminnan kustannusrakenteeseen hinnankorotuspaineita synnyttävästi.
Mitä ilmeisimmin poliittinen johtomme on kuitenkin valmis valitsemaan sisäisen devalvaation. Vaikuttaakin siltä, että tietoisesti omalla toiminnalla aiheutettua katastrofia pidetään parempana vaihtoehtona kuin aikaisempien päätösten perumista.
6 kommenttia
(auttaa ymmärtämään nykyistä tilannetta maailmalla, miksi kaikki ovat niin velkaisia)
http://www.talousdemokratia.fi/sivut/sites/default/files/Pankkitoiminnan%20perusteet%201_0.pdf
Nobelisti Krugman selittää lyhyesti SD:n vaikeuksista – ja miten euroalueella inflaation hetkellinen kiihdyttäminen olisi parempi ratkaisu eri maiden hintaerojen tasapainottamiseksi.
http://krugman.blogs.nytimes.com/2012/07/29/internal-devaluation-inflation-and-the-euro-wonkish/
Kreikan skenaarioselvitys – Saksan taloudellinen tutkimuslaitos IFO
Kreikan lähtö rahaliitosta ja uuden valuuttansa devalvoiminen on haastava järjestely, mutta lopulta toimiva vaihtoehto nykyiselle SD-strategialle. SD on onnistunut vain rajallisesti, ja tulee taloudelle erittäin kalliiksi. Myös Irlannin ja Baltian maiden kokemukset vahvistavat sisäisen devalvaation kalleutta. Historia opettaa, että taloudet elpyvät huomattavasti nopeammin ulkoisen devalvaation jälkeen. Devalvaation aiheuttamat paniikkiketjureaktiot ovat todellinen riski, mutta yksityiset sijoittajat ovat käytännössä poistuneet Euroopasta, joten ketjureaktion todennäköisyys on alhainen.
http://www.cesifo-group.de/ifoHome/research/Projects/Archive/Projects_KB/2012/proj-kb-austritt-griechenland-2012.html
Eurokriisi: helpompaa ulkopuolella? – The Economist
SD voi tietyissä tilanteissa onnistua. Se edellyttää korkeaa inflaatiota euroalueella, sillä nimellisten leikkausten tekeminen on taloudellisesti tuhoisaa. Tämä vaatisi EKP:n politiikan täyskäännöstä.
http://www.economist.com/blogs/freeexchange/2011/11/euro-crisis-6
(Lisäksi: “Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2012 kello 9:39
Oman valuutan devalvoitumisessa ja hintoja laskemalla tehtävässä sisäisessä devalvaatiossa on erona se, mitä tapahtuu veloille. Mitä tapahtuisi Suomessa, jos päätettäisi, että kaikkien suomalaisten velat kaksinkertaistettaisiin?”
“Osmo Soininvaara kirjoitti 14.10.2012 kello 11:08
Eikö voi ajatella, että myös velan määrää voi säätää, vaikkapa ilmoittamalla, että eurovelat ovatkin nyt drakmavelkoja,
Juuri niin siinä tapahtuisi, jos Kreikka siirtyisi drakmaan. Se maksdaisi eurovelkansa heikentyneellä drakmalla eli jättäisi suuren osan veloistaan maksamatta. Jos sen sijaan tehtäisiin sisäinen devalvaatio vain alentamalla kaikkien palkkoja, kotimaiset ja ulkomaiset velat jäisivät entiselle tasolleen.”
(http://www.soininvaara.fi/2012/10/12/oikealta-ohi/)
ja “Nyt Saksassa on lopultakin herätty ajatukseen, että heidän ehkä kannattaisi korottaa vähän palkkoja, mutta aivan liian vähän. Saksa on vetänyt läpi rajun sisäisen devalvaation alentamalla reaalipalkkoja samalla kun maan tuottavuus koheni olennaisesti. Tasapaino olisi edellyttänyt, että muut maat olisivat alentaneet vielä enemmän ja koko maanosa olisi ajautunut deflaation kautta lamaan. Euroalueen ulkoinen kilpailukyky ei olisi siitä parantunut vaan heikentynyt, koska tuo deflaatio olisi kapitalisoitunut enemmän kuin kokonaan valuuttakurssiin. Valuuttakurssissa ei oteta huomioon vain sen hetkistä valuutan ostovoimaa vaan ennustetaan inflaatiovauhteja eteenpäin.”
(http://www.soininvaara.fi/2012/06/19/mita-eurolle-pitaisi-tehda/))
Ja missä Soininvaara tuossa viittaamassasi tekstissä peräänkuuluttaa säästöjä? (otsikkosi) Tekstihän käsittelee, otsikkonsa mukaan, kasvualoja tukevaa yritysverotusta. Alku on vain johdantoa.
Lopuksi suosittelen lukemaan nimim. Tiedemiehen kommentit tuosta Oden blogikirjoituksesta, johon viittaat.
Ennen tässä tilanteessa olisi devalvoitu, mutta meillä ei ole enää markkaa devalvoitavaksi. Osittain samaan, mutta ei aivan samaan tulokseen pääsisi sisäisellä devalvaatiolla eli palkkojen alentamisella.
Pitäisikö tämä tulkita sarkasmiks, eli Osmo tekee pilaa sisäisen devalvaation mahdottomuudella Suomen oloissa?
Aivoni menevät solmuun jos yritän ajatella miten sisäistä devalvaatiota voisi yrittää meidän systeemissämme ilman että se olisi melkoisen kuolemaa halveksuva operaatio.
Mutta ehkä pitää kirjoittaa jotain asiasta koska ilmeisesti perusmekanismit eivät ole kovinkaan selviä monellekaan.