PUKIN LAHJA KRIISIJÄRJESTELMÄLLE
Saudi-America muuttaa maailman
Martti Backman
16.12.2012
Maailmassa on tapahtunut kymmenessä vuodessa hiljainen
energiavallankumous, jota voidaan verrata siihen, kun sata vuotta sitten
teollinen maailma siirtyi hiilestä öljyn käyttäjäksi. Ihmiskunta kylpee
nyt liuskekaasussa ja -öljyssä.
Käänne on järisyttävä niin energia- kuin geopoliittisestikin. Pohjois-Amerikkaan on syntymässä uusi öljyä pursuava ”Saudi-America”, Persianlahden öljy alkaa virrata Aasiaan, Venäjällä saattaa olla käsissään Musta-Pekka ja Eurooppa tekee energiaitsemurhaa. Vai voittaako järki lopulta vanhalla mantereella?
Meidäthän oli jo opetettu uskomaan, että fossiilinen energia on loppumassa maailmassa. Öljyntuotannon kerrottiin saavuttaneen lakipisteensä Peak-oilin, ja esiintymien ehtyessä näköpiirissä piti olla vain niukkenevaa ja kallistuvaa öljyä.
Mutta ihmisen nerokkuus yllätti jälleen kerran pessimistit ja ympäristöliikkeen. Insinöörit keksivät uuden teknologian, jolla öljy ja kaasu puristetaan ulos kivestä, josta sitä ei ennen saatu irtoamaan.
Kivi särjetään maan alla hydraulisesti veden paineella ja vaakasuoralla porauksella, ja vapautunut kaasu sekä öljy pumpataan maan pinnalle. Siitä nimitys tiukka öljy (tight oil).
Uudella tekniikalla Yhdysvalloissa avautui tuotannolle suunnattomia kaasu- ja öljyliuskemuodostelmia. USA:n ennustetaan tulevan maailman suurimmaksi kaasuntuottajaksi parin vuoden sisällä ohittaen Venäjän.
Vladimir Putin varoittikin äsken liuskevallankumouksen uhkasta maalleen. Gazprom myy perinteistä maakaasua, ja USA:n liuskekaasun hinta on vain noin kolmanneksen siitä.
Pohjois-Amerikan kartta on täplitetty avaamistaan odottavilla liuskemuodostelmilla. Suurin niistä on Coloradossa sijaitseva Vihreän joen esiintymä. Mammuttimaisessa liuskemuodostelmassa on geologien laskujen mukaan kolme biljoonaa tynnyriä tiukkaa öljyä, enemmän kuin kaikki OPEC:in esiintymät yhteensä.
Näköpiirissä on aika, jolloin USA:n energiariippuvuus islamilaisesta maailmasta päättyy ja maailmanpolitiikkaa siirtyy uuteen asentoon.
Myös muu maailma tihkuu uutta liuske-energiaa. Kiinan liuskekaasuvarat arvioidaan jopa suuremmiksi kuin Yhdysvaltojen. Euroopan suurimmat liuskekaasuesiintymät ovat Puolassa ja Saksassa, mutta pienempinä määrinä sitä löytyy lähes joka puolelta. Myös Etelä-Ruotsista, mutta valitettavasti ei Suomesta.
Israelin aluevesiltä Välimeren pohjasta geologit ovat löytäneet niin suuren liuskekaasupotin, että sen käyttöönotto nostaisi Israelin kertaheitolla Saudi-Arabiaa suuremmaksi kaasuntuottajaksi. Voidaan vain kuvitella käänteen poliittisia seurauksia.
Halvan liuskekaasun tulva markkinoille on isku myös Venäjälle, joka oli valmistautunut nylkemään enegiapulassa kärsivän Euroopan oikein kunnolla. Itämeren kaasuputken kapasiteetin tuplaamisen järkevyys lasketaan varmasti vielä moneen kertaan.
Yhdysvallat on saanut halvasta kaasustaan mahtavan kilpailuedun. Suuyritykset investoivat siellä nyt energian, muovin, teräksen, alumiinin ja muiden perinteisten raskaan teollisuuden tuotteiden valmistukseen.
Myös eurooppalaiset yritykset ryntäävät mukaan USA:n liuske-Bonanzaan. Britannian suurimpiin kuuluva energiayhtiö Centrica käänsi äskettäin selkänsä oman maansa ydin- ja tuulivoimahankkeille ja investoi miljardi dollaria Amerikan liuskeeseen. Jopa virolainen Enefitrakentaa USA:han liuskeöljytuotantoa.
Halvalla kaasulla ja öljyllä on murhaava vaikutuksensa uusiutuvan energian kilpailukykyyn. Aurinko- ja tuulivoiman tukemista on perusteltu sillä, että tuki on vain väliaikaista, ja että kallistuva kaasu ja öljy tekee pian uusiutuvat kannattaviksi. Näin ei näytä käyvän. Kauanko veron ja sähkölaskun maksajien pinna vielä kestää ?
Euroopan teollisessa moottorissa Saksassa kaasuvoimaloita suljetaan, koska ne eivät kestä kilpailua voimakkaasti tuettua tuuli- ja aurinkovoimaa vastaan. Tuulimyllyjen ja aurinkopanelien omistajat saavat joka toisen kilowattitunnin hinnan tukena, mutta silti syntyy vain sekundasähköä, jota on tarjolla silloin tällöin, mutta ei silloin, kun sen tarve on suurin.
Liuskekaasua Saksassa olisi ylenmäärin, mutta ympäristöliikkeen vastustuksen vuoksi sen käyttöönotto on vaikeaa. Tilanne on sama Britanniassa. Vain Puola aikoo saavuttaa omavaraisuuden liuskekaasullaan.
Päätöntä tässä on se, että liuskekaasun laajamittainen käyttöönotto olisi ihanteellinen ratkaisu kasvihuonepäästöjen pudottamiseksi. Kaasu tuottaa vain puolet kivihiilen Co2-päästöistä. Mikään muu keino ei laskisi päästöjä niin paljon, nopeasti ja edullisesti.
Mutta se ei käy. Koska tavoitteenahan on tieteellisteollisen kulutusyhteiskunnan alasajo.
Mutta onko ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden säätelykään
enää tarpeellista. Päästöt ovat kasvaneet enemmän kuin kukaan uskalsi
edes pelätä, mutta silti ei maapallon keskilämpötila ole noussut 16
vuoteen. Olisiko ilmastomalleissa jotakin vialla?
Kirjoittaja on energia- ja ilmastokysymyksiin perehtynyt toimittaja.
Käänne on järisyttävä niin energia- kuin geopoliittisestikin. Pohjois-Amerikkaan on syntymässä uusi öljyä pursuava ”Saudi-America”, Persianlahden öljy alkaa virrata Aasiaan, Venäjällä saattaa olla käsissään Musta-Pekka ja Eurooppa tekee energiaitsemurhaa. Vai voittaako järki lopulta vanhalla mantereella?
Meidäthän oli jo opetettu uskomaan, että fossiilinen energia on loppumassa maailmassa. Öljyntuotannon kerrottiin saavuttaneen lakipisteensä Peak-oilin, ja esiintymien ehtyessä näköpiirissä piti olla vain niukkenevaa ja kallistuvaa öljyä.
Mutta ihmisen nerokkuus yllätti jälleen kerran pessimistit ja ympäristöliikkeen. Insinöörit keksivät uuden teknologian, jolla öljy ja kaasu puristetaan ulos kivestä, josta sitä ei ennen saatu irtoamaan.
Kivi särjetään maan alla hydraulisesti veden paineella ja vaakasuoralla porauksella, ja vapautunut kaasu sekä öljy pumpataan maan pinnalle. Siitä nimitys tiukka öljy (tight oil).
Uudella tekniikalla Yhdysvalloissa avautui tuotannolle suunnattomia kaasu- ja öljyliuskemuodostelmia. USA:n ennustetaan tulevan maailman suurimmaksi kaasuntuottajaksi parin vuoden sisällä ohittaen Venäjän.
Vladimir Putin varoittikin äsken liuskevallankumouksen uhkasta maalleen. Gazprom myy perinteistä maakaasua, ja USA:n liuskekaasun hinta on vain noin kolmanneksen siitä.
Pohjois-Amerikan kartta on täplitetty avaamistaan odottavilla liuskemuodostelmilla. Suurin niistä on Coloradossa sijaitseva Vihreän joen esiintymä. Mammuttimaisessa liuskemuodostelmassa on geologien laskujen mukaan kolme biljoonaa tynnyriä tiukkaa öljyä, enemmän kuin kaikki OPEC:in esiintymät yhteensä.
Näköpiirissä on aika, jolloin USA:n energiariippuvuus islamilaisesta maailmasta päättyy ja maailmanpolitiikkaa siirtyy uuteen asentoon.
Myös muu maailma tihkuu uutta liuske-energiaa. Kiinan liuskekaasuvarat arvioidaan jopa suuremmiksi kuin Yhdysvaltojen. Euroopan suurimmat liuskekaasuesiintymät ovat Puolassa ja Saksassa, mutta pienempinä määrinä sitä löytyy lähes joka puolelta. Myös Etelä-Ruotsista, mutta valitettavasti ei Suomesta.
Israelin aluevesiltä Välimeren pohjasta geologit ovat löytäneet niin suuren liuskekaasupotin, että sen käyttöönotto nostaisi Israelin kertaheitolla Saudi-Arabiaa suuremmaksi kaasuntuottajaksi. Voidaan vain kuvitella käänteen poliittisia seurauksia.
Halvan liuskekaasun tulva markkinoille on isku myös Venäjälle, joka oli valmistautunut nylkemään enegiapulassa kärsivän Euroopan oikein kunnolla. Itämeren kaasuputken kapasiteetin tuplaamisen järkevyys lasketaan varmasti vielä moneen kertaan.
Yhdysvallat on saanut halvasta kaasustaan mahtavan kilpailuedun. Suuyritykset investoivat siellä nyt energian, muovin, teräksen, alumiinin ja muiden perinteisten raskaan teollisuuden tuotteiden valmistukseen.
Myös eurooppalaiset yritykset ryntäävät mukaan USA:n liuske-Bonanzaan. Britannian suurimpiin kuuluva energiayhtiö Centrica käänsi äskettäin selkänsä oman maansa ydin- ja tuulivoimahankkeille ja investoi miljardi dollaria Amerikan liuskeeseen. Jopa virolainen Enefitrakentaa USA:han liuskeöljytuotantoa.
Halvalla kaasulla ja öljyllä on murhaava vaikutuksensa uusiutuvan energian kilpailukykyyn. Aurinko- ja tuulivoiman tukemista on perusteltu sillä, että tuki on vain väliaikaista, ja että kallistuva kaasu ja öljy tekee pian uusiutuvat kannattaviksi. Näin ei näytä käyvän. Kauanko veron ja sähkölaskun maksajien pinna vielä kestää ?
Euroopan teollisessa moottorissa Saksassa kaasuvoimaloita suljetaan, koska ne eivät kestä kilpailua voimakkaasti tuettua tuuli- ja aurinkovoimaa vastaan. Tuulimyllyjen ja aurinkopanelien omistajat saavat joka toisen kilowattitunnin hinnan tukena, mutta silti syntyy vain sekundasähköä, jota on tarjolla silloin tällöin, mutta ei silloin, kun sen tarve on suurin.
Liuskekaasua Saksassa olisi ylenmäärin, mutta ympäristöliikkeen vastustuksen vuoksi sen käyttöönotto on vaikeaa. Tilanne on sama Britanniassa. Vain Puola aikoo saavuttaa omavaraisuuden liuskekaasullaan.
Päätöntä tässä on se, että liuskekaasun laajamittainen käyttöönotto olisi ihanteellinen ratkaisu kasvihuonepäästöjen pudottamiseksi. Kaasu tuottaa vain puolet kivihiilen Co2-päästöistä. Mikään muu keino ei laskisi päästöjä niin paljon, nopeasti ja edullisesti.
Mutta se ei käy. Koska tavoitteenahan on tieteellisteollisen kulutusyhteiskunnan alasajo.
Kirjoittaja on energia- ja ilmastokysymyksiin perehtynyt toimittaja.
