Telegraph: Italialla vain yksi talousongelma: euro
 |
Brittilehti
The Telegraphin kokenut ja arvostettu taloustoimittaja Ambrose
Evans-Pritchard lataa täyslaidallisen Italian talousasioista: Italialla
on vain yksi vakava talousongelma. Se on väärässä valuutassa.
Toimittaja: Riikka Söyring 12.12.2012, Verkkomedia.org Telegraph: Italialla vain yksi talousongelma: euro Taloustoimittaja Ambrose Evans-Pritchard tylyttää The Telegraphissa Italian talousasioista: "Kansakunta on rikkaampi kuin Saksa, jos asiaa katsotaan per capita -kannalta, yksityistä vaurautta löytyy noin 9 biljoonan (€ 9 trillion) edestä. Sillä on suurin primääri budjettiylijäämä G7-blokissa. Sen julkisen sektorin ja yksityisektorin yhteenlaskettu velka on 265% bkt:sta, vähemmän kuin Ranskalla, Alankomailla, Isolla-Britannialla, Yhdysvalloilla ja Japanilla." Evans-Pritchard sanoo Italian on olevan korkealla IMF:n listauksissa teollistuneiden maiden joukossa kun tarkastellaan maiden pitkäkestoista velankantokykyä (long term debt sustainability), ja tämä johtuu Evans-Pritchardin mukaan siitä, että Italia uudisti eläkejärjestelmän rakenteita jo kauan sitten Silvio Berlusconin toimiessa pääministerinä. "Heillä on kukoistava vientisektori ja ylijäämää. Jos EMU:ssa on jokin maa, joka hyötyisi EMU:sta poistumisesta, se on Italia", sanoo RBS:n Andrew Roberts: "Numerot tuijottavat heitä suoraan silmiin. Me uskomme, että vuoden 2013 tarina ei kerro maista, jotka pakotetaan ulos eurosta, vaan maista, jotka lähtevät eurosta." Yhdysvaltalainen Bank of America on sekin julkaissut "peliteoria" -tutkimuksen, kertoo Evans-Pritchard. Amerikkalaispankin arvioissa Italia hyötyisi vielä muita EMU-maita enemmän siitä, että murtautuisi vapaaksi EMU-kahleista, palauttaisi valtiollisen suvereniteettinsa ja omaksuisi itsenäisen rahapolitiikan. Tapa, jolla Evans-Pritchard asian esittää, antaa ymmärtää, että lähestulkoon kaikki EMU-maat hyötyisivät euroerosta. Italian asema on lähes tasapainossa myös kansainvälisesti vertaillen (international investment position) verrattuna Espanjaan ja Portugaliin, joilla molemmilla on alijäämää yli 90% bkt:sta. Italian ensiylijäämä (primary surplus) sallisi sen lähteä eurosta ilman, että sitä uhkaisi rahoituskriisi, kirjoittaa Evans-Pritchard. Ylipapit kehityksen esteenä Korkea säästöaste Italiassa merkitsee sitä, että mikä tahansa korkotasoshokki liiraan paluun jälkeen merkitsisi vain korkeampia korkoja Italian valtionvelkakirjojen italialaisille omistajille - ja usein unohdetaan myös se, että Italian "oikeat" ("real" rates) korkotasot olivat paljon alhaisemmat Banca d´Italian alla, Evans-Pritchard tuumailee. Italian tervehtymistä ei Evans-Pritchardin mielestä oikeastaan estä mikään muu kuin EU:n, Saksan liittokansleri Merkelin ja Euroopan keskuspankki EKP:n Italialle ilman vaaleja marraskuussa 2011 määräämä teknokraattipääministeri Mario Monti. Liike, jota Euroopan media ja poliittinen eliitti juhli pitkään. "Herra Monti saattaa olla eräs Euroopan suuria herrasmiehiä, mutta hän on myös EU-projektin ylipappeja ja tärkeä tekijä kun laadittiin sopimusta Italian eurojäsenyydestä. Mitä pikemmin hän lähtee, sen nopeammin Italia pääsee pysäyttämään syöksynsä kohti kroonista lamaa." Evans-Pritchard arvelee ´markkinoiden´ odottavan kauhuissaan Montin eroa sen jälkeen, kun vuoden 2013 budjetti on hyväksytty parlamentissa, koska ero todennäköisesti avaa ovet poliittiselle kaaokselle: euroskeptisen Berlusconin voittoisan paluun mahdollisuudet ovat 25 prosenttia. Pohjoisen Liigan ja koomikko Beppe Grillon kannatus on mielipidemittausten mukaan 18 prosenttia. Tämä hajottaisi parlamentin voimasuhteita tehokkaasti. Sellainen lopputulos jättäisi velkakirjamarkkinat alttiiksi aivan kuten tapahtui heinäkuussa Euroopan velkakriisikouristuksissa. Rooma olisi nykyistäkin haluttomampi pyytämään pelastuspakettia ja allekirjoittamaan sopimuksin pois oman taloudellisen itsenäisyytensä. Evans-Pritchard uskoo niiden sijoittajien, jotka ryntäsivät ostamaan Italian ja Espanjan velkaa EKP:n johtaja Mario Draghin rajoittamattomiin velkakirjaostolupauksiin - joita Draghi ei kykene pitämään koska politiikka sitoo hänen kätensä - luottaen, tekevät mitä tahansa estääkseen Italian eron EMU:sta. "Velkakirjojen omistajien tulisikin olla huolissaan", Evans-Pritchard kirjoittaa, "mutta Italian demokratian ja ulkomaisten velkojien edut eivät enää ole yhteneväiset. Se 1930-luvun deflaatiopolitiikka, jota Berliini ja Bryssel Italialle pakottavat on työntänyt Italian kreikkalaiseen kierteeseen. Yrityslobbaaja Confindustrian mielestä maata jauhetaan yhteiskunnalliseksi murskeeksi." Evans-Pritchard saa tukea analyysiyhtiö Lombard Street Researchin Dario Perkinsiltä. Tuotanto vapaapudotuksessa Viimeisin data osoittaa, että Italian teollinen tuotanto on vapaapudotuksessa (pudotus 6,2% verrattuna vuoden 2011 lokakuuhun), yksityissektori on lamassa, yrittäjien luottamus on takaisin samalla tasolla kuin se oli talouskriisin ollessa pahimmillaan. Kuluttajien luottamus ei ole koskaan ollut näin alhaalla, sanoo Perkins: "Berlusconi on oikeassa. Talouskurin on ollut täysi katastrofi." Kuluttajaryhmä Confcommericion mukaan kulutus on laskenut 4,8% kun korkeampi verotus on alkanut purra. "Tälle datalle ei ole ennakkotapauksia. On hyvin suuri riski, että vuonna 2013 lasku on vielä suurempi." Evans-Pritchardin mukaan kriisin syyt ovat 1990-luvun puolivälissä, jolloin D-markka ja liira sidottiin toisiinsa. Seurauksena Italia menetti hitaasti mutta varmasti 30-40% kilpailukyvystään Saksaa vastaan. Italian historiallinen vientiylijäämä on muuttunut suureksi rakenteelliseksi alijäämäksi. "Vahinko on nyt tehty, eikä kelloa voi kääntää. Ja juuri sitä kuitenkin EU-eliitti yrittää raa´alla talouskurilla ja ´sisäisillä devalvaatioilla´." Evans-Pritchardin mukaan tuollainen yhdistelmä voisi toimia Irlannin kaltaisessa pienessä, avoimessa taloudessa mutta Italiassa se on Ison-Britannian huonojen kokemusten toistamista. Evans-Pritchard vertaa tilannetta aikaan vuonna 1925, jolloin Winston Churchill sitoi sterlinkipunnan takaisin kultakantaan yliarvotetulla vaihtokurssilla. Seurauksena brittien palkkataso jumitti vuosikausiksi, ja työttömyys ampaisi pilviin. Italian nuorisotyöttömyysaste on nyt 36,5% ja kasvussa. Näin ei voi jatkua Pääministeri Monti on tunkenut EU:n talouskuriohjeistusta seuraten 3,2 prosentin tiukennukset seuraavaan budjettiin, "kolme kertaa yli ohjeannostuksen", sanoo Evans-Pritchard, "vaikka tähän ei ole mitään syytä. Italialla on ensisijainen ylijäämänsä (primary surplus) ja sillä on ollut tasapainoinen budjetti viimeiset kuusi vuotta." Italia on Berlusconin johdolla ollut järkevän taloudenpidon mallimaa. Ensijainen ylijäämä on tänä vuonna 3,6% bkt:sta ja ensi vuonna 4,9 prosenttia. "Hyveellisempi ei voisi olla... Talouskuri on se, joka on työntänyt Italian julkisen velan tasapainosta vaara-alueelle." Kansainvälinen valuuttarahasto IMF sanoo velkasuhteen (debt ratio) nousevan huomattavasti aiempaa nopeammin, ja sen arvioidaan olevan 126% ensi vuonna ja 128% vuonna 2013. Tänä vuonna se on ollut 120 prosenttia. Talous takkuilee viidettä kvartaalia peräkkäin. Citigroup arvioi lähes nollakasvua ainakin vuoteen 2017 asti ja velkajärjestelyjä siinä ohella, mainitsee Evans-Pritchard. Gallup-yritys Pew TrustIn tekemien kyselyjen mukaan vain 30 prosenttia katsoo euron olleen "hyvä juttu." Euroeroa kannattavien kuoron ääni voimistuu. Silvio Berlusconi hyödyntää tilannetta täysillä: "Tilanne on paljon huonompi nyt kuin vuosi sitten, kun lähdin hallituksesta. Meillä on miljoona työtöntä lisää, velat kasvavat, yritykset lopettavat, omaisuusarvot romahtavat ja automarkkinat on tuhottu. Näin me emme voi jatkaa." Lue myös: GoldmanSachs: Euroalueella odotettavissa kestolama ja massatyöttömyys: |
