Avoin kirje luottoluokittajille
Uutiskommentti
Suomi säilyttänee jatkossakin AAA-luottoluokituksensa. Nyt on hyvä paikka palautekeskustelulle.
Palautekeskusteluissa on ollut tapana käyttää niin sanottua hampurilaismallia. Ensin jotain hyvää, sitten kritiikki, ja lopuksi taas jotain kivaa.
Aloitetaan siis hyvästä: luottoluokittajat työllistävät ihmisiä.
Sitten kritiikki: luottoluokittajat näyttävät usein olevan varsin hämmentyneitä analyysiensa kanssa. Otetaan kaksi esimerkkiä: Yhdysvallat ja Japani. Vuonna 2012 Fitch leikkasi Japanin luottoluokitusta. Vuotta aiemmin Moody’s ja Standard & Poors (S&P) tekivät saman tempun, ja S&P leikkasi Yhdysvaltain luottoluokitusta.
Miksi?
Koska molemmilla on velkaa tuhansia miljardeja dollareita ja jenejä. Suhteessa bruttokansantuotteeseen Yhdysvaltain velka on yli sata prosenttia. Japanin velan ennustetaan nousevan tänä vuonna yli 250 prosenttiin bruttokansantuotteesta, mikä on täysin ennenkuulumatonta rikkaalle, teollistuneelle maalle. Molemmilla on ikääntyvä väestö ja ammottavat budjettivajeet.
Luottoluokittajat ovat siis huolissaan, että Yhdysvaltojen ja Japanin velka paisuu niin valtavaksi, että ne menevät konkurssiin.
Eikö maiden pitäisi siis maksaa Kreikan ja Italian kaltaisia korkoja?
Ei sinne päinkään. Yhdysvaltojen maksamat korot vaihtelevat muutamasta prosentin sadasosasta hieman reiluun kolmeen prosenttiin. Japanin korot liikkuvat siinä prosentin kymmenyksen ja vajaan kahden prosentin välissä.
Miten tämä voi
olla mahdollista?
Siten, että kyseessä ovat kelluvan, ei-vaihdettavan valuutan liikkeellelaskijat. Ei-vaihdettava tarkoittaa sitä, että valuuttaa ei voi vaihtaa millään sidotulla kurssilla toiseen valuuttaan, tai esimerkiksi johonkin hyödykkeeseen, kuten kultaan. Suomeksi sanottuna niitä ei voi pakottaa konkurssiin niiden omissa valuutoissaan nimetyissä veloissa.
Älkää uskoko minua – uskokaa Yhdysvaltain keskuspankin ex-pääjohtajaa Alan Greenspania.
–Valtio ei voi mennä konkurssiin omassa valuutassaan nimetyissä veloissa. Fiat-rahajärjestelmä, missä elämme tänään, voi tuottaa/Painaa valuuttaa niin paljon kuin se haluaa, Greenspan totesi vuonna 1997 Kansas-Cityn aluekeskuspankin tilaisuudessa.
Tällaiset maat ovat rahapoliittisesti itsenäisiä. Ne asettavat itse omat korkonsa, jos niin haluavat. Kuten St. Louisin aluekeskuspankin tutkimuspaperissa todetaan:
–Yhdysvaltain hallitus ei ole riippuvainen velkamarkkinoista pysyäkseen toiminnallisena.
Yhdysvalloilla ja Japanilla ei myöskään ole mitään erityisasemaa tässä suhteessa, koska dollari on maailman reservivaluutta ja Japanin valtionvelasta iso osa on kotimaisesti omistettua. Kaikki mitä olen kirjoittanut Japanista ja Yhdysvalloista koskee myös Ruotsia, Iso-Britanniaa, Norjaa, ja niin edelleen. Euromaat eivät ole rahapoliittisesti itsenäisiä, ne käyttävät vierasta valuuttaa.
Vain yksi
pieni ongelma
Luottoluokittajien ongelma on se, että ne ajattelevat rahapoliittisesti itsenäisten maiden olevan rinnasteisia kotitalouksiin. Sinä ja minä voimme mennä konkurssiin, joten meidän on tarvittaessa elettävä suu säkkiä myöten.
Viimeisin esimerkki luottoluokittajien hämmennyksestä tuli pari viikkoa sitten, kun Fitch julkaisi tutkimuksen, jossa se antaa esimerkkeinä omassa valuutassaan velkaantuneista, konkurssiin menneistä maista muun muassa Venäjän vuonna 1998 ja Argentiinan vuonna 2001.
Tässä on vain yksi pieni ongelma: Venäjä sitoi ruplansa- ja Argentiina pesonsa dollariin. Ne menivät konkurssiin, koska niiltä loppuivat dollarit. Ne eivät siis olleet rahapoliittisesti itsenäisiä.
Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon purki kultakantajärjestelmän 1971. Luottoluokittajien olisi hyvä pikkuhiljaa herätä todellisuuteen.
Ai niin, hampurilaismalli. No, kiitos kun annoitte Suomelle parhaan luottoluokituksen. Me emme ole rahapoliittisesti itsenäisiä, joten se tulee kyllä tarpeeseen.
