Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

torstai 9. tammikuuta 2014



Niskalenkki kansanvallasta?
Vapaakaupan vankeina
Yhdysvallat ja EU ovat heinäkuusta 2013 asti neuvotelleet Transatlanttisesta kauppa- ja investointikumppanuudesta (TTIP). Siinä luodaan molemmille puolille Atlanttia yhtenäistä vapaakauppalainsäädäntöä, joka palvelisi suurten eurooppalaisten ja yhdysvaltalaisten yhtiöiden etuja. Arvostelijoiden mukaan TTIP-sopimuksessa yhdistyvät aikaisempien kauppasopimusten huonoimmat puolet.

Lori Wallach
Mitä jos moni­ka­nsa­lliset yri­tykset voisi­vat haastaa ha­lli­tuksia oike­u­teen, kun ni­i­den har­joi­tta­ma po­li­tiikka uhkaa piene­ntää yhtiön voi­tto­ja? Entä jos yhtiöt voisi­vat vaa­tia – ja jopa saada – avokätisiä ko­r­vauksia siitä, että ni­i­den voi­tot ovat piene­ntyne­et liian tiukko­jen työelämänno­r­mien tai anka­ran ympäristölainsäädännön vuo­ksi?
Tällaiset pykälät sisältyivät mone­nke­ski­se­en in­vestointiso­pi­mukse­en (MAI), josta OECD:n 29 jäse­n­maa­ta kävivät sa­laisia ne­u­vo­tte­lu­ja vuo­si­na 1995–1997.1 MAI-so­pi­mus vuoti ju­lki­suu­teen – yhtenä pa­l­jasta­jana oli Le Monde di­plo­ma­tiq­ue – ja enne­nnäkemätön pro­testi­aa­lto pako­tti hankke­en puo­lusta­jat hy­lly­ttämään so­pi­muksen. Nyt 15 vuo­tta myöhem­min sitä yri­tetään runnoa läpi uu­dessa il­miasu­ssa.
Yh­dys­va­llat ja EU ovat heinäkuu­sta 2013 asti käyneet ne­u­vo­tte­lu­ja Transa­tlanttise­sta ka­u­ppa- ja in­vestointiku­mppanuu­desta (TTIP), joka on uu­de­lleenlämmi­te­tty versio MAI:sta. Siinä luo­daan mo­lem­mi­lle puo­li­lle Atlanttia yhtenäistä va­paaka­u­ppa­lainsäädäntöä suu­rten eu­roo­ppa­laisten ja yh­dys­va­lta­laisten yhtiöiden etuja muka­i­llen. So­pi­mukse­en sisältyy mone­nlaisia sa­nktioi­ta – va­ltiot sa­a­tta­vat jou­tua maksa­maan mi­l­jooni­en eu­ro­jen ko­r­vauksia, mikäli yhtiöt va­li­tta­vat so­pi­mus­rikko­muksi­sta.
Vi­ra­llisen aika­tau­lun muka­an ne­u­vo­tte­lut eivät kestä kahta vuo­tta enempää. TTIP-so­pi­mukse­ssa yh­distyvät va­hingo­llisi­m­mat puo­let aika­ise­m­mista so­pi­muksi­sta. Mikäli so­pi­mus astuu voi­maan, moni­ka­nsa­llisten yri­tysten et­uo­ike­u­det ki­r­ja­taan lake­i­hin ja ha­lli­tusten kädet si­do­taan lo­pu­llise­sti.
Ase­te­l­ma olisi rii­ppu­ma­ton po­lii­ttisi­sta su­h­danteista tai ka­nsa­n­va­llan il­mauksi­sta, koska ky­se­isiä lake­ja ei voisi muu­ttaa kuin alleki­r­joi­tta­ja­mai­den yksi­mie­lise­llä päätöksellä. Eu­roo­pan lainsäädäntöön ko­pioi­taisi­in sama henki ja tekni­set pykälät kuin so­pi­muksen aasi­a­laise­ssa ma­llissa.
Yh­dys­va­lto­jen liike-elämän va­h­vasti ajama Tyyne­n­me­ren ku­mppanuu­sso­pi­mus (TPP) on pa­raikaa ra­tifi­oi­ta­vana 12 maassa. Nämä kaksi ku­mppanuu­sso­pi­musta loisi­vat ta­lou­de­llisen impe­riu­min, joka pyst­yi­si sa­ne­le­maan säännöt myös omien ra­jo­jensa ulko­p­uo­le­lla: joka­inen Yh­dys­va­lto­jen tai EUn ka­nssa ka­u­ppaa tekevä maa jou­tuisi myöntymään yhteisen markki­na-al­u­e­en sääntöihin. 
Salaiset neuvottelut
Ne­u­vo­tte­lu­ja käydään su­l­je­ttu­jen ovien taka­na, koska niissä tehdään päätöksiä, jotka ko­ske­vat myös markki­no­i­lta su­o­ja­ttua se­kto­ria. Yh­dys­va­lto­jen de­lega­a­tiossa on yli 600 moni­ka­nsa­llisten yri­tysten ase­tta­maa ko­nsu­lttia, joi­lla on vapaa pääsy va­l­miste­luasi­aki­r­joi­hin ja suora yhteys ha­llinnon ne­u­vo­tte­li­joi­hin. Mikään ei saa vuo­taa. Oh­jeissa to­de­taan, että toi­mi­tta­jat ja ka­nsa­laiset pidetään ulko­na ke­sku­ste­luista – heitä tu­llaan info­r­moi­maan so­pi­muksen alleki­r­joi­tus­vai­heessa, jo­lloin on liian myöhäistä vaiku­ttaa mi­hinkään.
Yh­dys­va­lto­jen entinen ka­u­ppa­mini­ste­ri Rona­ld Kirk to­tesi su­o­rasu­ka­ise­sti, että nyt pitää olla ”käytännöllinen” ja ”säilyttää tie­tty va­ro­vaisuus ja luo­tta­mukse­llisuus”.2 Hän to­tesi, että kun va­l­miste­lta­van so­pi­muksen työversio ede­llisen ke­r­ran vuosi ju­lki­suu­teen, ne­u­vo­tte­lut ka­tke­si­vat si­i­hen. Tällä hän vii­ttasi Ame­rikan va­paaka­u­ppaso­pi­mukse­en – laa­jenne­ttuun versio Po­h­jois-Ame­rikan va­paaka­u­ppaso­pi­mukse­sta NAFTA:sta – jota presi­dentti Ge­orge W. Bush ajoi voi­ma­llise­sti, ja jonka työversi­on Yh­dys­va­lto­jen ha­llinto ju­lka­isi ne­ttisi­vui­llaan vuo­nna 2001. Se­na­a­tto­ri Eliza­be­th War­ren to­tesi­kin, että ilman de­mo­kraa­ttista va­l­vontaa va­l­miste­ltua so­pi­musta ei pidä ko­ska­an alleki­r­joi­ttaa.3
Va­ltaa­pitävien toive pitää ame­rikka­laise­u­roo­ppa­lainen so­pi­mus ka­tse­i­lta pii­lossa on ollut helppo to­teu­ttaa. Vaike­ampaa on ke­rtoa omassa maassa­an so­pi­muksen vaiku­tuksi­sta, jotka ulo­ttu­vat va­ltion hui­pu­lta al­ue­taso­lle ja aina ku­nna­llise­en päätökse­nteko­on asti. Va­ltuu­te­ttu­jen pitää käydä tarkka­an läpi ju­lki­s­va­llan toi­minta, jotta yksi­t­yi­sten yri­tysten edut tu­le­vat tyy­dy­te­ttyä myös se­kto­rei­lla, joi­lle ne eivät ole vielä lonke­roi­taan ulo­ttane­et.
Ruo­ka­tur­va­llisuus, hai­ta­llisten aine­i­den ra­ja-ar­vot, sa­i­raus­vakuu­tus, lääkke­i­den hinnat, interne­tin va­paus, yksi­t­yi­selämän suoja, energia, ku­lttuu­ri, tekijäno­ike­u­det, luo­nno­n­va­rat, ammatti­koulutus, ju­lki­set hanki­nnat, maa­han­muu­tto: yksikään elämänalue ei vältä insti­tu­tiona­liso­i­tune­en va­paaka­u­pan pi­htio­te­tta. Po­lii­tikot voisi­vat lähinnä ke­sku­ste­lla yri­tysten ja ni­i­den paika­llisten edusta­jien ka­nssa siitä, minkä ver­ran itsemääräämiso­ike­u­tta hei­lle su­o­daan.
Jo tässä vai­heessa on ki­r­ja­ttu, että so­pi­jaos­a­p­uo­let taka­a­vat ”laki­en, säädöksien ja toi­minta­ta­po­jen yh­den­muka­ista­misen” so­pi­muksen pykälien ka­nssa. On selvää, että tätä ko­htaa tu­llaan so­ve­lta­maan tiuka­sti. So­pi­mus­rikko­mukse­sta voi tehdä va­li­tuksen varta vasten luo­ta­vaan eli­meen, joka ra­tka­isee rii­to­ja si­joi­tta­jien ja isäntäva­ltion välillä, ja jolla on va­ltuu­det määrätä ka­u­pa­llisia sa­nktioi­ta va­ltioi­ta vastaan.
Aja­tus tuntuu käsittämättömältä, vaikka vastaa­va kohta löytyy myös jo voi­massa ole­vista ka­u­pa­llisi­sta so­pi­muksi­sta. Viime vuo­nna Maa­il­man ka­u­ppajärjestö (WTO) tuo­mi­tsi Yh­dys­va­llat ko­l­mesta eri ka­u­ppa­ra­joi­tteesta: tonni­ka­la­purkke­i­hin oli lai­te­ttu teksti ”pyy­dyste­tty delfi­inejä va­hingo­i­tta­ma­tta”, tuo­nti­li­haan oli merki­tty alku­perämaa, ja karki­lta tuo­ksu­vat tu­pakat oli ki­e­lle­tty.
WTO on tuo­minnut myös EU:n sa­to­jen mi­l­jooni­en eu­ro­jen sa­kko­i­hin, koska se on kieltänyt ge­eni­muu­nne­ltu­jen tuo­ttei­den tuo­nnin uni­onin al­u­e­e­lle. TTP ja TTIP antaisi­vat moni­ka­nsa­llisi­lle yri­tykse­lle väline­en tehdä omissa ni­missään va­li­tus sitä maata ko­htaan, joka rikkoo yhtiön ka­u­pa­llisia etuja.
Tällaisen meka­ni­s­min avu­lla yri­tykset voi­vat ky­se­ena­laistaa terveys­politiikan, ympäristöns­u­o­je­lun tai ra­ha­markki­no­i­den säänte­lyn missä maassa ta­hansa vaa­ti­ma­lla ko­r­vauksia ja sa­kko­ja oike­us­lai­toksen ulko­p­uo­le­lla toi­mi­vi­lta eli­mi­ltä. Ko­l­men yri­tys­ju­ri­diikka­an pe­re­htyne­en laki­mie­hen muo­dosta­mat eri­t­yi­st­uo­mioistui­met no­u­da­tta­vat Maa­il­manpankin ja YK:n säännöstöjä, ja ne määräävät usein mi­tta­vat ko­r­vaukset, mikäli lainsäädäntö ra­joi­ttaa yhtiön ”odo­te­tta­vissa ole­via voi­tto­ja”. 
MAI nousee kuolleista
Ky­se­inen järjeste­ly – si­joi­tta­jat vs. va­ltio – näytti jo hävinne­en ka­rta­lta, kun mone­nke­ski­nen in­vestointiso­pi­mus MAI ei mennyt läpi vuo­nna 1998, mutta se on pikku hi­l­jaa pa­lannut asi­a­lista­lle. Yh­dys­va­lto­jen tekemät ka­u­pa­lliset so­pi­mukset ovat ro­h­munne­et jo 400 mi­l­joonaa do­lla­ria ve­ron­maksa­jien ra­ho­ja moni­ka­nsa­llisten yhtiöiden taskuun, kun va­ltiot ovat kieltäneet myrky­llisiä tuo­ttei­ta tai su­o­je­lleet vesi­va­ranto­ja, maata, metsiä.4 Sa­mo­jen so­pi­muksi­en pe­rus­tee­lla on tälläkin he­tke­llä mene­i­llään väli­mieso­ike­uskäsi­tte­lyjä – se­llaisi­sta yleishyödy­llisi­stä asi­oista kuten lääke­pa­tentit, päästöra­joi­tukset, ympäristöns­u­o­je­lu ja fo­ssi­i­liset energi­alähteet – jotka voi­vat no­staa ko­r­vaussu­m­mat 14 mi­l­jar­diin do­lla­riin.
TTIP tulee no­sta­maan entise­stään tämän lai­lliste­tun ki­ristyksen ku­stannu­ksia. Yh­dys­va­lloissa toi­mii 3 300 eu­roo­ppa­laisen yri­tyksen 24 000 tytär­yhtiötä, joista joka­inen voi jona­kin päivänä vaa­tia ko­r­vauksia ve­toa­ma­lla epärei­luun kilpai­luun. Tällaisen mi­ttaka­a­van voi­tonta­voi­tte­lu voi jo­htaa huo­ma­tta­vasti merki­ttävimpiin ku­stannu­ksi­in kuin ny­k­y­i­sten so­pi­musten pe­rus­tee­lla on ma­h­do­llista vaa­tia. EU-mai­ta uhka­isi­vat vielä suu­rem­mat ta­lou­de­lliset riskit, sillä Eu­roo­passa toi­mi­vi­lla 14 000 ame­rikka­lais­yri­tykse­llä on 50 800 tytäryhtiötä vanha­lla mante­ree­lla. Ka­iken ka­ikki­aan 75 000 yhtiötä saisi oike­u­den ryövätä va­ltioi­den ka­ssaa.
Alun perin tällaisten so­pi­musten oli määrä va­h­vistaa si­joi­tta­jan ase­maa ke­hi­tys­maissa, joissa yri­tyksi­llä on heikko ju­ri­dinen suoja. So­pi­musten pe­rus­tee­lla yri­tys sa­a­ttoi saada ko­r­vauksia va­ltion teke­mistä yksi­t­yi­stämisi­stä. EU ja Yh­dys­va­llat eivät ku­i­tenka­an ole oike­u­de­llise­sti epävar­maa al­ue­tta – päin­vastoin, niillä on erittäin toi­mi­vat oike­usjärjeste­lmät, jotka ku­nni­oi­tta­vat tiuka­sti yksi­t­yi­so­maisuu­den su­o­jaa. TTIP luo­vu­ttaa oike­uksi­en tarka­ste­lun eri­t­yi­se­lle väli­mieso­ike­u­de­lle, mikä oso­i­ttaa, että so­pi­muksen ta­voi­tteena ei ole sinänsä su­o­je­lla in­vestoi­jia vaan lisätä moni­ka­nsa­llisten yri­tysten va­ltaa.
Väli­mieso­ike­u­den muo­dosta­vat laki­mie­het eivät vastaa toi­mistaan äänes­täjille. He voi­vat yhtä hyvin toi­mia tuo­ma­reina kuin ase­ttua puo­lusta­maan vaiku­tus­va­ltaisten asi­akka­i­ttensa etuja.5 Ka­nsa­invälisen in­vestointioike­u­den asian­tuntijat ovat har­vassa: aino­astaan 15 laki­miestä hoi­taa 55 % käynni­ssä ole­vista ta­pauksi­sta. Eikä heidän päätöksistään voi tie­tenkään va­li­ttaa.
Ne ”oike­u­det”, joita näiden laki­miesten on määrä puo­lustaa, on määri­te­lty ta­ha­llaan niin suu­ri­piirteise­sti, että ni­i­den tu­lki­nta on har­voin yleisen edun muka­ista. Sa­maan ta­paan on si­joi­tta­jan eduksi määri­te­lty säännökset ”otaksu­mista” – niillä ki­e­lletään ha­lli­tusta muu­tta­masta po­li­tiikka­ansa sen jälkeen, kun in­vestointi on tehty. Yhtiölle tämä tarko­i­ttaa oike­u­tta saada ko­mpensa­a­tio­ta ”epäsu­o­rasta ka­nsa­llista­mise­sta”, eli ju­lki­sen va­llan täytyy maksaa ko­r­vauksia, mikäli lainsäädäntö heike­ntää in­vestoinnin tuo­ttoa. Tämä ko­ski­si myös ta­pauksia, joissa lainsäädäntö ko­skee sa­ma­lla lai­lla paika­llisia yri­tyksiä.
Väli­mieso­ike­us tunnu­staa myös yhtiöi­den oike­u­den hankkia ja­tku­vasti lisää maata, luo­nno­n­va­ro­ja, lai­ttei­ta, te­htai­ta. Sen si­jaan moni­ka­nsa­llisi­lle yri­tyksi­lle ei ase­te­ta mitään vaa­ti­muksia. Niillä ei ole mitään ve­l­vo­llisuu­ksia va­ltioi­ta ko­htaan, ja ne voi­vat ajaa etu­aan mi­lloin ja miten ta­hansa. 
Yhtiöiden oikeudet etusijalle
Eräillä in­vestoi­ji­lla on hyvin laa­ja­lle ulo­ttu­va käsitys loukka­a­ma­tto­mista oike­uksi­staan. Viime aiko­ina on nähty, miten eu­roo­ppa­laiset yri­tykset ovat ry­htyne­et vastusta­maan mini­mi­pa­lkan ko­ro­tta­mista Egy­ptissä ja myrky­llisten aine­i­den päästöra­joi­tuksi­en tiuke­nta­mista Pe­rus­sa. Jälkimmäisessä ta­paukse­ssa Renco-yhtiö käyttää ase­ena­an Yh­dys­va­lto­jen ja Perun välistä va­paaka­u­ppaso­pi­musta puo­lustaessa­an oike­u­ttaan sa­astu­ttaa.6
Yh­dys­va­lta­lainen tu­pakkajätti Phi­lip Mor­ris on puo­lestaan tyy­tymätön Urugu­ayn ja Au­stra­lian tu­pako­intia vastusta­vaan lainsäädäntöön, ja on haastanut nämä kaksi maata väli­mieso­ike­uskäsi­tte­lyyn. Yh­dys­va­lto­jen Eli Lilly yrittää saada ko­r­vauksia Ka­na­da­lta, joka sy­y­llist­yi ha­l­vempien lääkke­i­den ke­hi­ttämistä tuke­van pa­tentti­lainsäädännön luo­mise­en. Ruo­tsa­lainen sähköyhtiö Va­ttenfa­ll taas vaa­tii mi­l­jar­dien eu­ro­jen ko­r­vauksia Sa­ksa­lta: se on si­joi­ttanut 700 mi­l­joonaa euroa ka­hteen ydin­voi­ma­laan maassa, joka on päättänyt osana ”energi­akäännettään” luo­pua ydin­voi­masta vuo­teen 2022 menne­ssä.
Väli­mieso­ike­u­den määräämillä ko­r­vauksi­lla ei ole mitään ylärajaa. Vuosi si­tten Ecua­dor määrättiin maksa­maan eräälle öljy-yhtiölle ko­r­vauksia ennätykse­lliset kaksi mi­l­jar­dia euroa.7 Vaikka ha­lli­tukset voi­ttaisi­vat käsi­tte­lyssä, ne jou­tu­vat silti maksa­maan oike­u­denkäyntiku­lut ja eri­laiset pa­lkki­ot, jotka no­use­vat ke­skimäärin ka­h­deksa­an mi­l­joona­an do­lla­riin käsi­tte­lyä ko­h­den. Nämä varat ovat pois ka­nsa­laisten tasku­ista. Siksi ju­lki­nen valta su­o­stuu­kin usein ne­u­vo­tte­lu­ra­tka­isuun, jo­ttei ju­ttua vietäisi väli­mieskäsi­tte­lyyn. Esi­merki­ksi Ka­na­da säästyi taanno­in haastee­lta ku­mo­tessa­an pika­ise­sti öljy­teo­llisuu­den käyttämän myrky­llisen lisäaine­en käyttöki­e­llon.
Va­li­tukset lisääntyvät silti ja­tku­vasti. YK:n ka­u­ppa- ja ke­hi­tysko­nfe­renssin UNCTA­Din muka­an välimiesoikeus­käsi­tte­lyyn tuo­tu­jen ta­pausten lukumäärä on ky­m­menke­rtaistunut vuo­desta 2000 lähtien. Ka­u­pa­llinen välimies­oikeuskäsi­tte­ly luo­tiin 1950-lu­vu­lla, mutta se ei ole ikinä hyödyttänyt yksi­t­yi­siä etuja niin hyvin kuin vuo­nna 2012, jo­lloin käsi­te­ltiin poikke­ukse­llisen suuri määrä va­li­tuksia. Fi­na­nssi­ko­nsu­ltei­lla ja yri­tyslaki­mie­hi­llä on ollut ai­he­tta ju­hliin.
Ame­rikka­laise­u­roo­ppa­laista aja­tusta suu­rista yhteis­markki­no­ista on jo pitkään ajanut Trans-Atlantic Busi­ne­ss Dia­log­ue TABD, joka tunne­taan nykyään ni­me­llä Trans-Atlantic Busi­ne­ss Council TABC. Tämä Eu­roo­pan ko­missi­on ja Yh­dys­va­lto­jen ulko­maanka­u­ppa­mini­ste­rin su­o­je­lukse­ssa vuo­nna 1995 luotu rikka­i­den yrittäjien etujärjestö edistää rake­nta­vaa ”dia­logia” ka­h­den mante­reen ta­lous­e­lii­ttien, Yh­dys­va­lto­jen ha­llinnon ja Brysse­lin ko­missa­a­rien välillä. TABC on pysyvä fo­o­ru­mi, jonka avu­lla moni­ka­nsa­lliset yri­tykset voi­vat ko­or­dino­i­da isku­jaan se­llaista yleistä etua puo­lusta­vaa po­li­tiikka vastaan, jota yhä har­joi­te­taan mo­lem­min puo­lin Atlanttia.
Järjestön ju­lki­se­na ta­voi­tteena on poistaa niin sa­no­tut ”ka­u­pa­lliset risti­rii­dat”, jo­lloin mo­lem­mi­lla mante­rei­lla toi­mi­ttaisi­in sa­mo­jen sääntöjen muka­an ilman ju­lki­sen va­llan puu­ttu­mista asi­aan. ”Säännöstöjen yh­den­muka­ista­minen” ja ”vasta­v­uo­roinen tunnu­sta­minen” ovat osa sitä yhtiömaa­il­man ke­hi­ttämää se­manttista ke­hikkoa, jolla sa­a­daan ha­lli­tukset hyväksymään paika­llisen lainsäädännön määräyksiä rikko­vat tuo­tteet ja pa­l­ve­lut.
Transa­tlanttisia markki­no­i­ta aja­vat tahot eivät vain tyydy muo­kka­a­maan ole­massa ole­via lake­ja: he ha­lua­vat ki­r­joi­ttaa lait uu­si­ksi. Kaksi maa­il­man suu­rinta työanta­jajärjestöä, Yh­dys­va­lto­jen ka­u­ppaka­ma­ri ja Busi­ne­ssE­u­ro­pe, ovat eh­do­ttane­et TTIP-ne­u­vo­tte­li­joi­lle, että he ku­tsu­isi­vat merki­ttävät si­joi­tta­jat ja ke­ske­iset po­lii­tikot ”ki­r­joi­tta­maan ­uudet säänte­ly­pui­tteet”, joista si­tten tu­lisi lain­voi­maisia Yh­dys­va­lloissa ja EU:ssa. Toisin sa­no­en po­lii­tiko­i­den sa­na­n­va­lta ka­u­pa­llisten säädösten laa­ti­mise­ssa kyseen­alaistetaan täysin.
Kansanterveys vaarassa
Moni­ka­nsa­lliset yri­tykset il­moi­tta­vat yllättävän su­o­rasu­ka­ise­sti aike­istaan. Ote­taanpa esi­merki­ksi GMO-tuo­tteet. Yh­dys­va­lloissa puo­let osa­va­ltioista ha­luaa pako­lliset merki­nnät elintar­vikke­isi­in, jotka sisältävät ge­eni­m­uo­ka­ttu­ja aine­so­sia. Tätä ha­lu­aa myös 80 % ku­lu­tta­jista. Maan elintar­vike­teo­llisuus taas vastustaa se­llaisia merki­ntöjä, sa­moin kuin eu­roo­ppa­laiset yri­tykset.
Yh­dys­va­lto­jen ka­nsa­llinen lei­po­mo­y­h­distys ei ki­erte­le sa­no­issa­an: ”Yh­dys­va­lta­lainen teo­llisuus ha­luaisi TTIP:n lo­pe­tta­van GMO-tuo­ttei­den merki­tse­misen ja ni­i­den alku­perän se­u­raa­misen”. Vaiku­tus­va­ltainen bio­tekno­logi­an alan etujärjestö Bio­techno­logy In­du­stry Orga­ni­za­tion (BIO on osa Monsa­nto-yhtymää) on taas närkästynyt siitä, että Yh­dys­va­lloissa jo myytävät GMO-tuo­tteet eivät kelpaa Eu­roo­pan markki­no­i­lle. Se toi­voo, että ”kuilu uu­si­en bio­tekno­logi­sten tuo­ttei­den säännöste­lyn purka­mise­ssa Yh­dys­va­lloissa ja su­htau­tu­mise­ssa sa­moi­hin tuo­tteisi­in Eu­roo­passa” sa­a­taisi­in pika­ise­sti ku­ro­ttua umpeen.8 Monsa­nto ku­mppane­ine­en ei salaa toi­vo­aan siitä, että transa­tlanttinen va­paaka­u­ppa pako­ttaisi eu­roo­ppa­laiset vii­mein hyväksymään ”myynti­lu­paa odo­tta­vien GMO-tuo­ttei­den laa­jene­van va­liko­i­man”.9
Vyörytys ei ole yhtään sen lie­vempää yksi­t­yi­sy­y­den al­u­e­e­lla. Verkko- ja kor­kean tekno­logi­an yhtiöitä edusta­va Digi­tal Trade Coa­li­tion DTC paino­staa TTIP-ne­u­vo­tte­li­joi­ta poista­maan ra­joi­tukset, jotka estävät henkilöko­htaisten tie­to­jen va­paan siirtämisen Eu­roo­pasta Yh­dys­va­ltoi­hin. ”Uni­onin näkemys siitä, että Yh­dys­va­llat ei tar­joa ’riittävää yksi­t­yi­selämän su­o­jaa’, ei ole pe­rus­te­ltu”, to­te­aa lob­bausjärjestö.
Väitettä on vaikea uskoa sen va­lossa, mitä Edward Sno­w­den pa­l­jasti Ka­nsa­llisen tur­va­llisuu­s­vi­raston (NSA) vako­i­l­uo­pe­raa­tioista. Eikä se aina­ka­an käy yhteen USCIB-lob­byjärjestön (US Council for Interna­tional Busi­ne­ss tar­josi Ve­rizonin ta­paan massi­i­visen määrän ih­misten henkilöko­htaisia tie­to­ja NSA:n käyttöön) lausu­nnon ka­nssa: ”So­pi­muksen avu­lla pitäisi ra­joi­ttaa esi­merki­ksi tur­va­llisuu­teen tai yksi­t­yi­selämän su­o­jaan lii­tty­viä poikke­uksia, jotta voi­daan var­mistaa, etteivät ne muo­dosta pii­lo­te­ttu­ja ka­u­pan esteitä”.
Myös elintar­vikke­i­den laa­tuno­r­mit ovat jou­tune­et hyökkäyksen ko­hteeksi. Yh­dys­va­lta­lainen li­ha­teo­llisuus yrittää ku­mo­ta eu­roo­ppa­laisen säädöksen, joka kieltää kloo­ri­lla desi­nfi­oi­tu­jen ka­no­jen myynnin. Tämän ka­mpan­jan etunenässä on Yum!-yhtymä, joka omistaa Ke­ntucky Fried Chicken pika­r­uo­ka­ke­t­jun, ja tausta­tukea anta­vat muut työna­nta­jajärjestöt. ”Eu­roo­pan uni­onin muka­an ru­ho­ja saa käsi­te­llä vain ve­de­llä ja höyryllä”, pro­testoi po­h­joisa­me­rikka­lainen li­hant­uo­tta­jien järjestö. Yh­dys­va­lto­jen li­hant­uo­tta­jainsti­tuu­tti taas va­li­ttaa ”Brysse­lin epäoike­u­den­muka­ise­sta määräykse­stä kieltää li­ha­t­uo­tteet, jotka sisältävät bee­ta-ago­ni­ste­ja, kuten kloo­ri­hy­draa­ttia tai rakto­pa­miinia”.
Rakto­pa­miini on lääke­va­l­miste, jolla alenne­taan sian- ja na­u­danli­han ras­va­pi­toisuu­tta. Aine ai­heu­ttaa ter­veys­riskejä sekä eläimi­lle että ku­lu­tta­ji­lle, ja siksi se on ki­e­lle­tty 160 maassa, muun muassa EU-maissa, Venäjällä ja Ki­ina­ssa. Yh­dys­va­lta­laisi­lle si­ant­uo­tta­ji­lle tämä merki­tsee va­paan kilpai­lun ra­joi­tta­mista, mikä TTIP:in tu­lisi lo­pe­ttaa välittömästi.
”Yh­dys­va­lta­laiset si­anli­hant­uo­tta­jat eivät hyväksy muu­nlaista tu­los­ta kuin rakto­pa­miinin ki­e­llon ku­moa­misen Eu­roo­passa”, to­te­aa maan ka­nsa­llinen si­anli­hant­uo­tta­jane­u­vosto (Na­tional Pork Pro­ducers Council). Sa­maan aika­an toise­lla puo­le­lla Atlantia teo­llisuus­yri­tyksiä edusta­va Busi­ne­ssE­u­ro­pe tuo­mi­tsee ”vientiä Yh­dys­va­ltoi­hin ra­joi­tta­vat esteet, se­llaiset kuten Yh­dys­va­lto­jen elintar­vike­tur­va­llisuu­slaki”. Vuo­desta 2011 lain voi­ma­lla on voitu poistaa markki­no­i­lta via­lliset tuo­nti­t­uo­tteet. Tässäkin tapauk­sessa TTIP-ne­u­vo­tte­li­joi­ta vaa­di­taan poista­maan ra­joi­tukset.
Sama toistuu po­ltt­oaine­i­den ko­h­da­lla. Yh­dys­va­lto­jen lento­y­htiöiden ka­ttojärjestö (Airlines for Ame­rica, A4A) on laa­tinut listan ”turhista säädöksistä, jotka ovat merki­ttävä hai­tta ala­lle”. TTIP:n tehtävänä on tie­tenkin poistaa moiset säädökset. Ensi­mmäisenä lista­lla on Eu­roo­pan päästöka­u­ppajärjeste­lmä, joka pako­ttaa lento­y­htiöt maksa­maan hiili­päästöistään. Brysse­lissä järjeste­lmä onkin väliaika­ise­sti hy­lly­llä, ja A4A vaa­tii sen lo­pu­llista pe­ruu­tta­mista ”edistyksen” ni­missä.
Rahoitusala etunenässä
Edellä ku­va­tusta huo­li­ma­tta markki­no­i­den to­de­llinen risti­re­tki käydään finanssi­sektorilla. Viisi vuo­tta su­bp­ri­me-kriisin jälkeen yh­dys­va­lta­laiset ja eu­roo­ppa­laiset ne­u­vo­tte­li­jat ovat tu­lleet si­i­hen jo­htopäätökseen, että fi­na­nssi­a­lan sääntelyä on aika purkaa. Heidän muka­ansa riski­no­to­lta pitäisi poistaa ka­ikki ra­joi­tukset, ja ha­lli­tukset eivät saisi va­l­voa markki­no­i­lla ole­vien fi­na­nssi-in­stru­menttien määrää, luo­nne­tta tai alku­perää. Toisin sa­no­en ”säätely” pitäisi poistaa ko­ko­na­an.
Miksi tällainen röyhkeä paluu tha­tche­ri­laise­en aja­tus­maa­il­maan? Se ve­to­aa aina­kin Sa­ksan pankkijärjestöön, joka il­maisi ”huo­lestu­mise­nsa” vuo­den 2008 kriisin jälkeen te­h­d­yi­stä sinänsä vaa­ti­ma­tto­mista uu­distuksi­sta Wall Stree­ti­llä. Yksi järjestön aktii­visi­m­mista toi­mi­joista tällä sa­ra­lla on Deu­tsche Bank, joka itse­kin kääri vuo­nna 2009 sa­to­ja mi­l­jar­de­ja do­lla­rei­ta Yh­dys­va­lto­jen ke­sku­spankin te­h­dessä ki­inteistöluo­tto­jen tuki­osto­ja.10 Pankkijätti ha­lu­aa ku­mo­ta Wall Stree­tin ke­ske­isen uu­distuksi­in kuu­lu­van Vo­lcke­rin säännön, joka rajaa pankki­en yltiöpäistä riskin­o­ttoa: Deu­tsche Bankin muka­an tämä ”ai­heu­ttaa lii­allista hai­ttaa Yh­dys­va­lto­jen ulko­p­uo­lisi­lle panke­i­lle”. Eu­roo­ppa­laisten vakuu­tus­yhtiöiden etujärjestö Insu­rance Eu­ro­pe taas toi­voo, että TTIP ”poistaa” vaa­ti­mukset pankki­en oma­va­raisuu­sa­steesta, jotka estävät niitä si­joi­tta­masta korke­an riskin ko­hteisi­in.
Deu­tsche Bank on muka­na myös Eu­roo­ppa­laisen pa­l­ve­luse­kto­rin fo­o­ru­missa, joka edistää transa­tlanttista ka­u­ppaa ja toi­voo, että yh­dys­va­lta­laiset vi­ran­omaiset lo­pe­ttaisi­vat puu­ttu­mise­nsa maassa toi­mi­vien ulko­maisten suu­rpankki­en ope­raa­tioi­hin. Atlantin toise­lla puo­le­lla taas toi­vo­taan, että TTIP saisi lo­pu­llise­sti hau­da­ttua aja­tuksen finanssi­transaktioverosta. Eu­roo­pan ko­missio on jo to­dennut, että se­llainen vero olisi risti­rii­dassa WTO:n sääntöjen ka­nssa.11 Vero ei ku­i­tenka­an huo­le­ta Yh­dys­va­lloissa, koska transa­tlanttinen va­paaka­u­ppa lupaa vieläkin pu­htaampaa li­be­ra­lis­mia, ja toisa­a­lta Ka­nsa­invälinen valuutta­rahasto vastustaa ka­ike­nlaisia ra­joi­tuksia pääomien liikke­e­lle.
Säännöste­lyn purka­misha­lut eivät koske vain fi­na­nssi­se­kto­ria. TTIP aikoo avata kilpai­lu­lle myös ka­ikki ”näkymättömät” se­kto­rit eli yleisen edun. Alleki­r­joi­tta­ja­va­ltioi­den on pakko avata kilpai­lu­lle ju­lki­set pa­l­ve­lunsa sekä pidättäydyttävä ka­ike­nlaisi­sta ra­joi­tuksi­sta niitä ulko­maisia toi­mi­joi­ta ko­htaan, jotka ha­lua­vat ky­se­isen maan markki­no­i­lle. Po­lii­ttinen liikku­ma­va­ra ter­vey­denh­uo­llossa, energi­ase­kto­ri­lla, ko­u­lu­tukse­ssa, vesi­h­uo­llossa tai ku­l­je­tuksi­ssa piene­nee ole­ma­tto­miin. Ka­u­pa­llisuu­den ki­i­hko ei jätä rau­haan edes maa­han­muu­ttoa, sillä TTIP:n laa­ti­jat ku­vi­tte­le­vat pystyvänsä määrittämään jopa yhteistä ra­ja­po­li­tiikkaa – epäilemättä helpo­ttaakse­en ni­i­den maa­hantu­loa, joi­lla on ta­va­roi­ta tai pa­l­ve­lui­ta myytävänään.
Muu­ta­man kuu­ka­u­den päästä so­pi­musne­u­vo­tte­lun ta­h­din on määrä tii­vistyä. Washingtoni­ssa on hyvät pe­rus­teet aja­te­lla, että eu­roo­ppa­laiset jo­hta­jat ha­lua­vat ruo­kkia nihkeää ta­lous­ka­s­vua hinna­lla millä hyvänsä, vaikka luo­pu­ma­lla EU:n so­si­aa­lise­sta so­pi­mukse­sta. TTIP:n puo­lta­jien väite siitä, että säännöste­lemätön va­paaka­u­ppa helpo­ttaa ka­u­pankäyntiä ja lisää työpaikko­ja, painaa nähtävästi enemmän kuin pelko yhteisku­nna­llise­sta kriisi­stä.
Eu­roo­pan ja Yh­dys­va­lto­jen väliset tu­lli­muu­rit ovat jo ”riittävän alhaa­lla”, minkä tunnu­staa jopa Yh­dys­va­lto­jen ka­u­ppane­u­vo­tte­li­ja.12 So­pi­muksen laa­ti­jat myöntävät itse­kin, että päällimmäisenä ta­voi­tteena ei ole alentaa sinänsä jo piene­ssä roo­lissa ole­via tu­lliesteitä, vaan ”poistaa, vähentää ja estää turhia ka­nsa­llisen po­li­tiikan il­mauksia”.13 Turhaa on ka­ikki se­llainen po­li­tiikka, joka ra­joi­ttaa va­paa­ta ka­u­ppaa, kuten fi­na­nssisäätely, taiste­lu il­maston lämpene­mistä vastaan tai de­mo­kra­tia.
TTIP:stä on tehty vain vähän se­l­vi­tyksiä ja niissä ei ole pa­l­joaka­an käsi­te­lty so­pi­muksen yhteisku­nna­llisia tai ta­lou­de­llisia se­u­raa­muksia. Usein laina­tussa Epicen (Eu­ro­pean Cent­re for Interna­tional Po­li­tical Econo­my) tu­tki­mukse­ssa to­de­taan ka­u­ppakorke­ako­u­lun aukto­ri­tee­ti­lla, että TTIP:n aika­ansa­a­man trans­atlanttisen ka­u­pan pi­risty­misen myötä väestön vau­raus lisääntyy 3 se­nttiä päivässä henkilöä ko­h­den – vuo­desta 2029 lähtien.14
Sa­massa so­pi­mukse­en opti­mistise­sti su­htau­tu­vassa tu­tki­mukse­ssa arvioi­daan, että Eu­roo­pan ja Yh­dys­va­lto­jen bru­ttoka­nsa­nt­uo­te lisäänt­yi­si 0,06 % so­pi­muksen voi­maantu­lon myötä. Ta­lou­de­llinen ”vaiku­tus” tuntuu suu­re­lta osin ka­ukaa hae­tu­lta, sillä tu­tki­muksen tekijät väittävät va­paaka­u­pa­lla ole­van ”dyna­a­misia” vaiku­tuksia ta­lou­de­llise­en ka­s­vuun, vaikka re­aa­li­maa­il­man ko­ke­mukset ovat säännönmuka­ise­sti olleet päin­vastaisia. Toisa­a­lta noin pientä ka­s­vua on aika ma­h­do­ton edes ha­vai­ta. Vertai­lun vuo­ksi voi­daan to­de­ta, että Applen iPhonen vii­dennen ma­llin tulo markki­no­i­lle ai­heu­tti Yh­dys­va­lloissa ka­h­deksan ke­rtaa suu­rem­man ka­s­vu­pyrähdyksen.
Lähes ka­ikki­en TTIP:iä ko­ske­vien tu­tki­musten ra­hoi­tta­jat ovat va­paaka­u­ppaan myönteise­sti su­htau­tu­via insti­tuu­tioi­ta tai työna­nta­jajärjestöjä. Tämän vuo­ksi so­pi­muksen yhteisku­nna­llisia ku­stannu­ksia ei ole huo­mioi­tu sen pa­rem­min kuin siitä kärsimään jou­tu­via ih­misiä, joi­den määrä voi no­usta sa­toi­hin mi­l­jooni­in. Peli ei ole ku­i­tenka­an pe­la­ttu. Taiste­lut moni­ka­nsa­llista in­vestointiso­pi­musta (MAI), Po­h­jois-Ame­rikan va­paaka­u­ppa-al­ue­tta (NAFTA) sekä use­i­ta WTO-ne­u­vo­tte­luki­er­roksia vastaan ovat oso­i­ttane­et, että ”ka­u­pan” käyttäminen Troi­jan he­vose­na yhteisku­nna­llisten su­o­ja­verkko­jen ha­jo­tta­mise­en ja liike­miespii­rien va­llan lisäämise­en ovat epäonni­stune­et toistu­vasti. On ede­lleen täysin ma­h­do­llista, että näin käy tälläkin ke­r­ra­lla.

1 Katso ”Le nouveau manifeste du capitalisme mondial”, Le Monde diplomatique, helmikuu 1998.
2 ”Some secrecy needed in trade talks: Ron Kirk”, Reuters, 13.5.2012.
3 Zach Carter, ”Elizabeth Warren opposing Obama trade nominee Michael Froman”, 19.6.2013, Huffingtonpost.com
4 ”Table of foreign investor-state cases and claims under NAFTA and other US ’trade’ deals”, Public Citizen, elokuu 2013, www.citizen.org
5 Andrew Martin, ”Treaty disputes roiled by bias charges”, 10.7.2013, Bloomberg.com
6 ”Renco uses US-Peru FTA to evade justice for La Oroya pollution”, Public Citizen, 28.11.2012.
7 ”Ecuador to fight oil dispute fine”, Agence France-Presse, 13.10.2012.
8 Kommenttilausunto transatlanttiseen kumppanuuteen, BIO:n dokumentti, Washington, DC, toukokuu 2013.
9 ”EU-US high level working group on jobs and growth. Response to consultation by EuropaBio and BIO”, http://ec.europa.eu
10 Shahien Nasiripour, ”Fed opens books, revealing European megabanks were biggest beneficiaries”, 10.1.2012, Huffingtonpost.com
11 ”Europe admits speculation taxes a WTO problem”, Public Citizen, 30.4.2010.
12 Yhdysvaltalaisen kauppaneuvottelijan Demetrios Marantisin viesti edustajainhuoneen republikaaniselle puhemiehelle John Boehnerille, Washington DC, 20.3..2013, http://ec.europa.eu
13 Final report. High level working group on jobs and growth”, 11.2.2013, http://ec.europa.eu
14 TAFTA’s trade benefit : A candy bar”, Public Citizen, 11.7.2013.

11/2013. Su­o­mennos Jorma Penttinen. Lori Wa­llach on Public Ci­tizen’s Glo­bal Trade Watch -järjestön jo­hta­ja Washingtoni­ssa, www.​citizen.​org.