Tohtori Marx kuvaili yksien harjoittamaa toisten jotensakin kuppaamista siihen tapaan,että ”pääoma on kuollutta työtä, joka vampyyrien lailla elää vain imemällä elävää työtä, ja se elää sitä paremmin, mitä enemmän se sitä imee.”

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015


"Eurooppa ja USA ovat juuttuneet menneisyyteen"!

Ian Goldin toimiessaan Maailmanpankin varajohtajana 2004.
Ympäri maailmaa politiikkaa yritetään yhä tehdä kansallisvaltioiden ikivanhoista poteroista, vaikka hyvän tulevaisuuden takaaminen vaatii ennen kaikkea ylikansallista päätöksentekoa.
5.7.2015
Kalastajatorpalla pidettävään eurooppalaisten bisnesjohtajien EBLC-konferenssiin ei toimittajilla ole asiaa, mutta Taloussanomat sai mahdollisuuden jututtaa yhtä arvovaltaista vierasta.
Oxfordin yliopiston globalisaatioprofessori ja Maailmanpankin entinen varapääjohtaja Ian Goldin on juuri saapunut lentokentältä hotellille ja katselee konferenssikeskuksen terassilta, kuinka suomalaiset polskivat Munkkiniemen uimarannalla alle 15-asteisessa merivedessä.
Lue myös nämä:
– Rohkeita ihmisiä, kun uskaltautuvat noin kylmään veteen, Etelä-Afrikassa syntynyt Goldin ihastelee.
Jos häntä on uskominen, kylmään veteen saattavat pian joutua kaikki muutkin. Goldin kuvaa maailmaa valtameren laineilla keikkuvaksi laivaksi, jolla ei tällä hetkellä ole kapteenia.
Yhdysvaltojen asema koko maailman johtajana on mennyttä aikaa. Maalla ei ole enää taloudellisia tai sotilaallisia edellytyksiä pitää hegemoniaansa yllä, Goldin sanoo.
Vetäytyessään maa jättää maailmanpolitiikan näyttämölle valtatyhjiön.
– On selvää, että Yhdysvallat on tehnyt viimeisten vuosikymmenten aikana lukemattomia virheitä. Siitä huolimatta se on kantanut johtajan viittaa, jota ei nyt kanna kukaan.
Valtiot eivät pysty ratkaisemaan ongelmiaan itse
Globalisaatioprofessorin mukaan ylikansallisia päätöksiä tarvittaisiin nyt enemmän kuin koskaan. Viimeisten kahden vuosikymmenen maailmanlaajuinen integraatio on luonut ennennäkemättömän määrän hyvinvointia, mutta se on tuonut vanavedessään kasan ratkaistavia ongelmia.
Saasteet, luonnonvarojen kuluminen, ilmastonmuutos, kyberturvallisuus ja talouden suuret kehityskulut ovat asioita, jotka pitää ratkaista ylikansallisesti. Tällä hetkellä kaikki kapteenittoman laivan matkustajat kuitenkin ovat vetäytymässä omiin hytteihinsä, Goldin sanoo.
– Valtiot yrittävät yhä kansallisen demokratian keinoin ratkaista asioita, joihin ne eivät todellisuudessa voi vaikuttaa mitenkään.
Goldinin mukaan sekä Yhdysvallat että Eurooppa ovat juuttuneet illuusioon menneiden vuosikymmenten länsikeskeisyydestä. Euroopan osuus maailman kulutuksesta on enää reilut kymmenen prosenttia, kun se parhaimmillaan oli yli kolmannes.
– Tämä on 2010-luvun ympäröivä todellisuus, mutta esimerkiksi Iso-Britanniassa ja monissa muissa Euroopan maissa sitä ei ole haluttu hyväksyä. Poliittisissa puheissa eletään yhä 60- ja 70-lukujen maailmassa.
"Rahaliitto ei ole korvaamaton"
Arvostelustaan huolimatta Goldin pitää Euroopan unionia suurena menestystarinana, jonka merkitystä ei aina ymmärretä.
Taloudellinen integraatio on tuonut rauhan maanosaan, joka oli rauhaton hyvin pitkään. Professori ei ole lainkaan huolissaan siitä, että EU olisi hajoamassa. Hänen mukaansa sillä on tällä hetkellä ongelma Kreikan kanssa, mutta edes Kreikan lähteminen rahaliitosta ei tarkoittaisi Eurooppa-projektin kariutumista.
– Rahaliitto on tärkeä osa Euroopan yhdentymistä, mutta se ei ole korvaamaton, Goldin toteaa.
Hän sanoo, että taloudellista integroitumista voi tapahtua myös ilman rahaliittoa. Maailman suurimmaksi taloudeksi noussut Kiina tekee yhä enemmän taloudellista yhteistyötä eri valtioiden kanssa ja sitoo itseään koko maailmantalouden kehitykseen.
Goldin kuvaa Kiinan globalisoitumisen tapaa terveeksi ja koko maailman kannalta lupaavaksi.
Uutta Bretton Woodsia ei tule
Globalisaatioprofessori painottaa, että ylikansallista yhteistyötä on lisättävä. Hän on kuitenkin varovainen arvioidessaan, miten suuria maailmanlaajuisia päätöksiä pitäisi käytännössä tehdä.
Goldinin entinen työpaikka Maailmanpankki oli IMF:n ohella toinen merkittävistä instituutioista, jotka perustettiin toisen maailmansodan ja vuoden 1944 Bretton Woodsin kokouksen jälkeen. Bretton Woodsissa sodan voittajavaltiot määrittelivät maailmantaloudelle uuden perustan. Olisiko nyt aika pitää samantyylinen kokous kaikkien maailman valtioiden kesken?
Goldin ei pidä ajatusta realistisena.
Bretton Woodsissa oli kyse siitä, että noin 12 valkoista miestä sulkeutui huoneeseen polttamaan sikareita ja päättämään, miten maailmaa pyöritetään seuraavat kolme vuosikymmentä. Nykyisissä maailmanlaajuisissa konferensseissa 32 000 ihmistä puhuu keskenään paljon, eikä kukaan päätä mitään.
Puolituntinen haastattelu on nopeasti ohi. Vielä lopuksi Goldin toteaa olevansa hyvin optimisten tulevaisuuden suhteen ja painottaa yrityselämän tärkeää roolia taloudellisen ja sosiaalisen integraation moottorina.
Sitten hän kiirehtii Jorma Ollilan isännöimään konferenssiin, jonka osallistujia ei lasketa tuhansissa vaan kymmenissä. Tilaisuuden aiheena on "Uusi pelottava maailma: kuinka tehdä bisnestä maailmassa, jossa ei ole järjestystä?".
Sunnuntaina Helsingissä puolestaan alkaa Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin kokous. Suomen välit toiseksi suurimpaan kauppakumppaniin Venäjään kiristyivät kokouksen alla, koska useat maan valtuustoon kuuluvat kansanedustajat ovat EU:n asettamassa matkustuskiellossa eikä heitä päästetä Helsinkiin.