Pörssien romahdukset ovat yleisesti tapahtuneet maanantai- tai perjantaipäivinä. Siitä on syntynyt termi ”musta maanantai”, joka kuvailee osakemarkkinoiden kertaromahdusta. Viime viikolla (vko 31) ja tämän viikon alussa näimme ennätyksellistä kurssilaskua kautta linjan ympäri maailmaa ja alalla kuin alalla. Yhdysvalloissa indeksit laskivat joulukuun 2008 tasolle. Lehman Brothersin konkurssia seurasi silloin maailmanlaajuinen taantuma ja lama, joka johti pankki- ja luottokriisiin. Nykyinen kriisi on edellistä paljon pahanlaatuisempi. Silloin valtiot tukivat pankkeja keskuspankkiensa kautta. Sen seurauksena kriisi sosialisoitiin, mikä sai valtiontaloudet vararikon partaalle. Nykyisessä tilanteessa ei ole voimaa, joka pelastaisi valtiontalouksia, ja kriisi ilmenee uutena pankkikriisinä, lamana ja pörssiromahduksena. Siitä kielii globaalitasolla valitseva paniikki ja lääkkeiden puute kriisistä poispääsemiseksi.
Reilun viikon sisällä osakemarkkinoilta katosi pääomia useamman tuhannen miljardin luokkaa, mikä on lähellä koko euroalueen valtioiden velkatasoa. Yhdysvalloissa pörssit kirjasivat tuhannenmiljardin dollarin tappiota yhden päivän aikana. Yhteensä tiistai (9.8.) iltapäivään mennessä maailmanlaajuisesti pääomia oli haihtunut 7800 miljardin edestä. Sytykkeenä kapitalismin kaaokseen syöksymiselle toimi tiedot Italian ja Espanjan kyvyttömyydestä maksaa velkaansa ja USA:n valtion luottoluokituksen laskeminen AAA –tasolta AA+ –tasolle. Euroopan keskuspankin päätös ostaa itse markkinoiden poismyymiä Italian ja Espanjan velkakirjoja saattoi jarruttaa pahempaa katastrofia, muttei se onnistunut estämään poismyymiseen (sell off) johtanutta paniikkia. Kapitalistit ja niiden ekonomistit ja poliitikot ovat syvästi jakautuneita suhteessa keinoihin kriisistä poispääsemiseksi.Yhdessä asiassa porvaristo on kokonaisuudessaan samaa mieltä. Kaikkialla on sovitettava säästötoimenpiteitä ja matokuuria. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, Israel mukaan lukien, on puhjennut kapinoita ja vallankumouksia. Etelä-Euroopassa ”suuttuneiden liike” valtaa keskusaukioita kuukausiksi ja ottaa yhteen poliisin kanssa. Kaikkialla ihmisjoukot vaativat hallitsevan eliitin poislähtöä. Englannissa täyssota on levinnyt Lontoosta maan ympäri. Säästötoimet eivät pysty kuromaan kiinni budjettivajeita, vaan niiden seurauksena kulutus ja kansantuote laskevat ja viimeiseen suhteutettu valtionvelan määrä kasvaa suhteellisesti entisestään. Säästötoimet ja muut toimenpiteet tähtäävät ainoastaan markkinoiden miellyttämiseen. Siihen niillä on kuitenkin vain tilapäistä vaikutusta. Sen jälkeen kun markkinat vapautettiin, nämä saivat aivan autonomisen aseman kansantaloudessa. Politiikka palvelee markkinoita, ja poliitikkojen käsissä ei juuri ole tehokkaita työkaluja.
Lisää rahaa painoon
Kansallisvaltiot ja keskuspankit käyttävät vähäisiä työkalujansa kuin aspiriinia laajasti levinneeseen syöpään. Korkotasolla pyritään torjumaan inflaatiopaineita, ja rahamäärällä yritetään säädellä likviditeettiä. Näin ollen kuplia paikataan kuplilla ja vajeita täytetään painamalla lisää rahaa. Viimeinen vaikuttaa inflaation vapaaseen laukkaamiseen samanaikaisesti kun korkea työttömyys kasvaa yhä. Stagflaation painajainen on Ateenan ja Lontoon kapinoiden kolikon toinen puoli. USA:ssa toinen 600 miljardin dollarin paketti ”määräinen helpotus” (Quantitative Easing, QE-2) loppui viime kesäkuussa.Maanantaina (8.8.) Euroopan Keskuspankki EKP ilmoitti valmiutensa lunastaa jälkimarkkinoilta Italian ja Espanjan lainapapereita. Kreikan, Irlannin ja Portugalin tukipakettien jälkeen kyseinen EKP:n päätös merkitsee sitä, että toinen eurotehtailu on käynnistymässä runsaan vuoden sisällä. Vuosi sitten keväällä Kreikka oli käytännössä konkurssikypsämaa. Kolmen vuoden helpotukseksi tarkoitetun 110 miljardin lainan tarkoitus oli kattaa maan maksutarpeita siihen asti kun markkinat ovat taas vakuuttuneet Kreikan kyvystä maksamaan velkaansa pois. Sen jälkeen maa saisi uudelleen lainata matalalla korolla, kaikki palautuisi entiseen malliin ja markkinoiden hyökkäys ei siirtyisi muihin euromaihin. Nyt vuoden kuluttua osoittautui, että ensimmäinen paketti ei ole riittänyt alkumetreillekään, ja viime kesäkuussa Kreikka neuvotteli toista yli 150 miljardin lainaa.
Sen lisäksi samaan kerhoon olivat liittyneet Irlanti ja Portugali ja markkinat alkoivat epäröidä lisälainojen antamista Italialle ja Espanjalle. Siihen edesauttoi Italian luottoluokituksen alentaminen. Italian ja Espanjan korot kymmenen vuoden lainalle nousivat yli kuuden prosentin ts. vaaravyöhykkeeseen. Italian ja Espanjan velkakirjojen omistajat alkoivat poistaa roskalastiansa hinnalla millä hyvänsä, ja velkakirjojen hinta uhkasi laskea vaarallisesti. Euroalueen edessä avautui kaksi tietä ikään kuin Skylla tai Kharybdis siis oja tai allikko. Ensimmäinen on antaa Italia ja Espanja liittyä edellisten kolmen jonoon. Sellainen tie olisi euron tuho. Kreikan velan osuus koko euroalueen velasta on pari prosenttia. Yhteenlaskettuna Kreikan, Irlannin ja Portugalin velka on kuusi ja Espanjan kymmenen prosenttia euroalueen velasta. Yksinomaan Italian velka nousee 25 prosenttiin. Joka neljäs euro valtionvelkaa on Italian piikissä. Summana se tekee 1800 miljardia euroa. Mikään mekanismi ei Italian ja Espanjan pelastamiseen pysty. Toinen tie on meneillä oleva massiivinen lainakirjojen osto. Maanisena maanantaina (8.8.) EU:n keskuspankki osti ensimmäisen erän velkakirjoja viiden miljardin edestä. Jäljellä on lähes 195 000 miljardia. Painokoneiden on pyörittävä kuumana. EKP:n ”päättäväisyys” sai Italian ja Espanjan korot laskemaan vain prosentin verran. Seuraavassa markkinoiden iskussa EKP:n kassakaapit ovat täynnä arvottomia velkakirjoja ja maailma on täynnä inflatorisia euroja ilman että Italia tai Espanja olisi pelastettu.
Luottoluokitusyhtiö S&P:n USA:n luottoluokituksen pudottaminen ei tullut yllätyksenä, eikä se johtunut teekutsut –puolueen juonittelusta, vaikka sellainenkin on koko ajan taustalla. Luottoluokituksen alentamisesta Obaman hallintoa oli varoitettu jo kauan aikaisemmin. Tämä nostanee lähiaikoina korot, jonka seurauksena lainakaton nostamisesta saatu pieni marginaali hupenee pian. Maksukyvyttömyystilanne on silloin jälleen kerran päiväjärjestyksessä. Toinen seuraamus on se, että tähän asti markkinoiden turvana ollut Yhdysvaltain velkapapereiden asema on horjumassa. Tämä olisi kohtalokas isku Kiinan taloudelle, joka omistaa USA:n velkakirjoja 1100 miljardin dollarin edestä. Tästä kärsii myös Kiinan vienti ja dollarivarannot. Se yhdessä Kiinan korkeuksiin nousseen inflaation kanssa muodostavat räjähtävän seoksen koko Kaukoidän alueella. Obaman uhmauksiin luottoluokitusyhtiö ilmoitti, että se saattaa pudottaa USA:n luottoluokitusta edelleen. Tämä yhdessä valuuttasodan kanssa voi pakottaa Kiinaa myymään pois Yhdysvaltain velkakirjoja ajoissa, ennen kuin näiden arvo laskee lisää. Yhdysvaltain keskuspankki aloittanee pian kolmannen elvytyskierroksen, jonka teho on todennäköisesti heikompi kuin edellisen QE –kakkosen. Euroopan tavoin USA:n keskuspankki ostaa tällöin omia joukkovelkakirjojaan pois markkinoilta. Ensin siis myy niitä saadakseen lainoja, ja sen jälkeen painetaan rahaa ostaakseen niitä takaisin. Yhtälön mahdottomuus on ilmeistä. Kierrossa olevan rahan määrään lisääntyminen näkyy inflaation karkaamisella keskuspankin kontrollista, mikä ilmenee kullan ja raaka-aineiden hintojen maailmanlaajuisena nousuna.
Stagflaation kauhuskenaario
Tähän asti EKP on ostanut vain pieniä määriä Irlannin ja Portugalin lainoja. Italian ja Espanjan lainojen ostot muuttavat Euroopan keskuspankin historian suurimmaksi roskapankiksi. Muutenkin EKP ei ole koskaan toiminut muiden kansallisvaltioiden keskuspankkien tavoin. EKP ei ilmaise jonkun valtion yhtenäisen talouden dynamiikkaa. Näin ollen EKP ei ole verrattavissa Fed-pankkin samalla logiikalla kun euro ei ole verrattavissa dollariin. Euro on EKP:n painama keinotekoinen luottotuote, joka tavoittelee finanssisektorin laajentamista. Euro ei heijasta tietyn maan (EU:n) talouden todellista dynamiikkaa. Se on sinällään valuutan muodossa oleva velkakirja. Lainojen ostamiseksi, jotta markkinat rauhoittuisivat, EKP painaa lisää rahaa. Sellainen pitää sisällään inflaation kiihtymisen riskin. Samaan aikaan yritysten kustannusten nousu hiljentää kysyntää ja kilpailukyvyn aleneminen tyrehdyttää vientiä. Hintojen ja työttömyyden nousu orastavan taantuman aikana on ilkeämpi kuvio nimeltään stagflaatio.Italia ja muut periferian maat yrittävät vakuuttaa markkinoita aloittamalla laajoja säästöohjelmia ja EKP painamalla lisää euroja. Onko kyseessä inflatorista vai deflatorista politiikkaa? Tähän paradoksiin voi vastata niin, että kumpikin tai ei kumpikaan; kyseessä on markkinoiden hämäämisen temppu. Valtion menoja leikkaa samalla kun levittää rahaa, ja ostovoimaa leikkaa samalla kun kehottaa kuluttamaan lisää. Kansa pakotetaan palkanalennuksiin, kuten Kreikassa, kilpailukyvyn parantamiseksi ja kauppavajeiden tasoittamiseksi samalla kun Saksan kauppatase on pidettävä ylijäämäisenä. Yhtä mahdoton on kysymys siitä, kumpaan suuntaan korkotaso menee; alhainen korko päästää inflaatiota riehumaan ja korkea tappaa kasvun. Pitkällä tähtäyksellä markkinoita on mahdotonta hämätä, varsinkin jonkun jäykän byrokratian toimesta. Ennen pitkää ne käsittävät mistä on kyse ja kostavat entistä kovemmin. Näin tapahtuu viimeistään silloin kun seuraavan euromaan luottoluokitus laskee. Standard & Poors’ –yhtiö on jo viitannut kintaalla Ranskan suuntaan. S&P vaatii Ranskalta ryhtymistä julkisen sektorin typistämisen reformiin heti. Ranskan julkinen velka on suurin jäljellä olevista maista, eli Saksasta, Itävallasta, Hollannista, Suomesta ja Luxemburgista. Markkinoiden tähän asti pätevällä logiikalla Ranska on seuraava maa, joka jättää AAA –kerhon.
Euroopan keskuspankki ei ole kertonut vielä minkä suuruisella summalla se aikoo ostaa kyseisten valtioiden joukkolainoja. Todennäköisesti sellaisesta ei ole edes päätetty Merkelin kovan vastustuksen vuoksi. RBS –rahoituskonserni arvioi, että kyseessä on 850 miljardin suuruinen summa. Osan ostoista suorittaisi uunituoreet eurot ja osan Euroopan rahoitusvakausväline (ERVV). Nyt EKP omistaa eurojoukkolainoja 74 miljardin euron edestä. Kaikki ovat viime vuoden sisällä ostetut. Harppaus 850 miljardiin on liian suuri tapahtuakseen ilman poliittista riitaa. Yhteenlaskettuina Italian ja Espanjan velat nousevat kuitenkin yli 2,5 biljoonaan, tarkemmin 2540 miljardiin euroon (Italia 1800 + Espanja 740). Sellaisen summan kerralla painamiseen millään valtiolla ei ole edellytyksiä. Pian markkinat päättävät jatkaa hyökkäyksiään nostamalla uudelleen Italian ja Espanjan korkotason. Silloin kyseiset maat menettävät kykynsä ottaa lisää lainaa ja kääntyvät euromaiden puoleen pyytääkseen apua. Konkurssitilassa on silloin käytännössä euro ja euroalue sekä EU hajoavat. Paljon mainostettu eurovelkakirja on vielä huonompi vaihtoehto EKP:n kannalta. Se siirtäisi kaikkien maiden velkaongelmat Berliinin keskustaan.
Tuleeko totaaliromahdus nyt vai hieman myöhemmin? Oja vai allikko, siinä on kapitalismin valinnanvarat. Vaihtoehto myöhemmin taasen tarkoittaa ehkä viikkoja tai kuukausia, ehkä vuosi, muttei missään nimessä vuosikausia. Niin tai näin, työkansalla ja nuorisolla on vain yksi todellinen varteen otettava vaihtoehto; valmistautua heittämään kapitalismi pois historian näyttämöltä ja vaihtaa se sosialismiin.
Dimitris Mizaras
