Kreikan tai jonkun muun euroalueen valtion joutuminen velkasaneeraustilaan syventäisi EU:n kriisiä niin, että vaikutukset olisivat pahempia kuin ne, joita aiheutti Lehman Brothers vararikko. Tätä mieltä on Euroopan Keskuspankin (EKP) johtokunnan jäsen Jürgen Stark. Maailman suurimman investointipankin konkurssi syyskuussa 2008 jäädytti pankkien välistä rahanvirtausta ja käynnisti maailmanlaajuisen finanssi- ja luottokriisin. Pankkien pelastamiseksi kapitalismin suurkeskukset ovat pumpanneet pankeille rahaa enemmän kuin kolmasosa koko maailman bruttokansantuotteesta. Omalla vuorollaan tämä sai valtiontalouksia konkurssin partaalle ilman että pankkikriisiä olisi ratkaistu.
Velkakriisi on tämän hetken kuumin asia euroalueella. Sen konkreettisempi nimi on Kreikka, Irlanti ja Portugali. Kuten valtiovarainministeri tunnusti, vuoden 2012 sisällä Kreikan valtion pitää lainata 25-30 miljardia dollaria troikan (EU, EKP, IMF) myöntämän 110 miljardin dollarin pelastuslainan lisäksi. Sama ministeri sanoi, että jos rahan lainaaminen käy mahdottomaksi korkeiden korkojen vuoksi, maa voi lainata vakausrahastolta (EFSF). Epävakaat poliittiset olot Ranskassa, Merkelin vaalitappiot ja varsinkin äärioikeiston nousu Suomessa voivat kuitenkin kaataa EFSF:n mahdollisuuden.Portugalin tukemisesta päätetään 16. toukokuuta. Sen jälkeen kuukauden sisällä erääntyvät lainojensa takaisinmaksut, joiden hoito on täysin mahdotonta ilman vakausrahaston apua. Sellainen skenaario veisi Espanjan samaan tilanteeseen. Espanja omistaa paljon portugalilaista velkaa. Näihin prosesseihin voi vaikuttaa kielteisesti tulevien pankkien kuntotestien tulokset. Ko. testit paljastavat miten suuria summia pankit tarvitsevat tukea lisää pystyäksensä pitämään ovensa auki. Tilannetta hankaloittaa EKP:n päätös nostaa korkotasoa. Espanjassa on suuria määriä uusia asuntoja myymättä. Samanaikaisesti maassa vallitsee Euroopan korkein työttömyys. Nuorisotyöttömyys Espanjassa on yli 40 prosenttia, mikä on verrattavissa arabimaiden työttömyyteen. Espanja ja Italia ovat tulossa Portugalin perästä samaan vielä epävarmaan EU:n vakausmekanismin piiriin. Edellisen kauden harjoitettu rahanpumppauspolitiikka on saanut inflaation mörön nousemaan uhkaavaksi tekijäksi. Nyt on korkein aika jarruttaa sitä ennen kuin se saa hillittömiä piirteitä.
Kreikan kapitalismin osalta tilanne huononee tunti tunnilta. Raaka-aineiden, öljyn ja ruuan hintataso nousee kansainvälisten tekijöiden seurauksena. Sen lisäksi kansan kukkarossa käy paikallinen inflaatio, joka on Euroopan korkeimpia jatkuvasti asetettujen uusien verojen vuoksi. Korkeampi korkotaso EU:ssa on taasen vahvistanut euroa niin, että se tekee mahdottomaksi turistien tuloa maahan varsinkin EU:n ulkopuolelta. Lama nostaa työttömyyslukuja, mikä yhdessä palkka- ja eläkeleikkausten kanssa supistaa kansan tuloja ja sitä kautta myös kulutuksen. Tilanne pyörii noidankehässä spiraalissa, joka kehittyy alaspäin. Pienempi kulutus lisää työttömyyttä ja verotuloja. Valtion romahtaneista tuloista täytyy rahoittaa vanhojen lainojen yhä korkeampia korkoja. Kun tulojen ja menojen haarukka kasvaa, lisääntyy tarve kattaa vajetta lisävelkaantumisella. Kreikan talous on pohjattoman kaivon uumenissa. Lama ylittää -3,5 prosentin rajan, ja tämä tulee viime vuoden -4,5 prosentin kansantuotteen laskun jälkeen. Työttömyys lähentelee Espanjan tasoa.
Samanaikaisesti päivä päivältä kasvaa pätevien tahojen vaatimus Kreikan velan uudelleenjärjestelystä, velkasaneerauksesta. Brysselin institutionaaliset tahot kieltävät sitä virallisesti, ilman että sulkisivat pois mahdollisuudet pidentää takaisinmaksuaikoja. Sellainen toimenpide yksistään antaisi kansantaloudelle tekohengitystä pärjäämään muutaman kuukauden tai korkeintaan pari vuotta. Sama toimenpide saisi korkokustannukset nousemaan taas kestämättömiin sfääreihin. Pöydälle on nostettu myös ns. vapaaehtoinen velkasaneeraus, joka perustuisi kahdenkeskiseen sopimukseen Kreikan ja velkojien välillä. Silloin pitäisi repiä vanhat velkakirjat pois ja allekirjoittaa uusia niiden sijasta. Ongelmana edelleen on se, että kuka voisi antaa uusille velkakirjoille takauksia. EU:n viimeinen huippukokous ei hyväksynyt ehdotusta EFSF:n tarjoamiin takauksiin. Näin viimeinenkin vapaaehtoisuuteen perustuva velkasaneeraus on mahdoton. Joka tapauksessa se ei ratkaisisi kriisiä, siirtäisi vain lopullisen romahduksen määräajan hieman eteenpäin.
Kreikassa yhteiskunta on pisteessä vähän ennen uppoamista. Kivenheiton päässä odottamassa on velkojat, jotka haluavat rahansa takaisin ja kulman takana on spekulantit, jotka ovat lyöneet vetoa maan vararikon puolesta. Rappioajat nostavat esille rappiopoliitikkoja. Pääministeri Papandreou käyttäytyy niin kuin johtaisi, ei valtiota vaan kansalaisjärjestöä aikana, jolloin kansalaiset taistelevat oman tuskan, vaihtoehdottomuuden, masennuksen ja jopa vihansa kanssa. Näin ollen, pakollisen velkasaneerauksen vaihtoehto valtaa tilaa kansainvälisessä keskustelussa ja kirjoittelussa. Sellainen saneeraus (haircut = tukanleikkuu) poistaisi velkakirjojen nimellisarvosta 40-50 prosenttia. Luottoluokitusyhtiö Standard & Poor’s nostaa leikkausmarginaalin 70 prosenttiin. Kaikki faktorit kielivät siitä, että velkasaneerauksesta ei voi välttyä, ei ainakaan Kreikka. Yhtälö on mahdoton. Kreikka saa verotuloista n. 60 miljardia euroa vuodessa. Melkein saman verran 45-60 miljardia on maksettava lainalyhennyksiin ja korkoihin. Hyvin vähän pelivaraa on jos toinen mokoma 60 miljardia on pakollisia menoja, palkat, eläkkeet, sosiaalimenot, koulutus yms. Monet analyytikot näkevät sen velkajärjestelyn tapahtuvan kesäkuun 25.-26. päivinä, jolloin pidetään EU:n uusi huippukokous. Toiset näkevät, että Kreikka voi sinnitellä vuoden loppuun tai jopa vuodeksi eteenpäin, mutta vain sillä edellytyksellä, ettei vaaravyöhykkeeseen tipu lisää maita. Nämä synkät näköalat ovat jakaneet hallitsevan puolueen moneen ryhmään.
Työväenluokka valmistautuu uuteen taistelukierrokseen. Sen lisäksi kansalaistottelemattomuus on saanut myyttisiä mittoja. Nostetuille tietullimaksuille kansalaiset vastasivat perustamalla ei makseta –liikettä. Kun hallitus kaksinkertaisti bussilippujen hintoja, ei makseta –liike puuttui siihenkin. Nykyään yhä useammat ihmiset nousevat linja-autoon eivätkä maksa edes sitä mitä maksettiin ennen. Protesti laajenee pikku hiljaa muuallekin. Nykyään poliitikot eivät uskalla kulkea ulkoilmassa edes vartijoiden saattamina. Joka paikassa heitä odottaa jotkut maalien, jugurttien tai kananmunien kanssa. Ei ole ollenkaan harvinaista että hallituksen edustajia estetään puhumasta julkisissa tilaisuuksissa huutamalla iskulauseita. Hallituksen ”määrätietoisuus” vastata kansalaistottelemattomuuteen väkivallalla on törmännyt seinään. Keratean kaupunki oli taistelemassa pysyvästi sitä piirittäneen mellakkapoliisin kanssa miltei neljä kuukautta. Lopulta kävi niin että hallitus antoi periksi kun ilmiö oli vaarassa siirtyä muuallekin. Keratealaiset voittivat, ja se oli suurvoitto. Taloudellinen umpikuja johtaa poliittiseen umpikujaan. Muuta tietä ulos tästä katastrofiin johtavasta tilanteesta ei ole, mikäli työväenluokka ei ota kohtalonsa omiin käsiin. Ainoastaan joku työväenvaltaan perustuva hallitus voi pakkolunastaa pankit ja suurpääoman, vetää maan pois EU:sta, kieltäytyä maksamasta vanhoja velkoja ja suunnitella taloutta ja tuotantoa niin, että työtä ja leipää riittää kaikille. Sellaisen hallituksen aikaansaamiseksi tarvitaan vallankumouksellisia menetelmiä.
Kun epäoikeudenmukaisuus muuttuu pysyväksi ilmiöksi, vastarinnasta tulee kansalaisvelvollisuus.
_Dimitris Mizaras
